Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun itsellä on lapsenlapsia on vaikea käsittää niitä mummoja jotka
05.09.2023 |
pitkin hampain ottavat lapsenlapsia hoitoon. Muistan yhdenkin joka irvisteli kuinka joutui hoitamaan heitä. Eikä ollut mkään jatkuva hoidontarve.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka lapsenlapsi 58-vuotiaana - ihanaa. Nautin hoitamisesta muutaman tunnin ajan, sitten kyllä vähän väsyin. Nyt kun olen 68v, lastenlapsia on siunaantunut kuusi. Pakko myöntää, että minusta ei enää ole lasten hoitajaksi, vaikka ihan hyvässä kävelykunnossa olenkin.
Saman ikäinen mummo olen, mutta treenaan, jotta pysyisin hyvässä kunnossa ja omatoimisena mahdollisimman pitkään. Geeniperimä ennustaa pitkäikäisyyttä.
Liikunnallisuuden ym. sivutuote on, että jaksan juosta hyvin, myös lapsenlapsen kintereillä, vaikka hän vikkeläkinttuinen onkin. :D
Olin kovin liikunnallinen vielä 59- vuotiaana. Jaoin sanomalehteä 5 tuntia yössä, hissittömiä kerrostaloja, pitkiä liukkaita pihoja ( silloin vietiin lehti vielä oveen.)
Mutta polvethan siinä meni, nyt en 20 vuotra myöhemmin ole liikunnallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja.
Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.
"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku.
Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa."
Kun eka lapsenlapsi syntyi, ilmoitettiin miehen kanssa, että nyt me muutetaan teille ja hoidetaan jälkikasvua, saatte rauhassa tehdä töitä ja harrastaa, kun otetaan käyttöön vanha malli, jossa kannetaan vastuuta sukulaisista. Tuodaan mukana pikkuisen jo dementoitunut mummo, jota nuoremmat mielellään hoitavat.
Jostain syystä tytär ja miehensä oli eri mieltä, heidän mielestään oli liikaa vaadittu, että asutaan koko perhe saman katon alla ja heillä on lopulta hoitovastuu vanhuksista. Vanhasta mallista kelpasi vain se, että isovanhemmat on 24/7 valmiita tulemaan apuun, mutta ei päinvastoin eli nuoret huolehtivat vanhuksista.
Voi kun olet vitsikäs. Mikäs heillä oli syy että kieltäytyivät? Ehkä tilanpuute kuitenkin isossa osassa, vai olisiko heillä ollut oikeasti edes tilaa majoittaa kaksi perhettä saman katon alle?
Olen ihan varma ettet ole edes ollut tarjoutumassa kokopäiväiseksi lastenhoitoavuksi, mutta jatkan silti;
Jos olisit omat vanhempasi majoittanut omaan kotiisi, niin se olisi heille tuttu ja toimiva malli ja tuskin olisivat vastaan pistäneetkään. Niin että mitenkä se oli? Oletko näyttänyt tällaista perhekeskeisyyden mallia, kun omat lapsesi olivat pieniä?
Se nyt pikkuisen jo dementoitunut mummo asui kanssamme, kun lapset olivat pieniä. Siinä mallia, jota oma tytär ei sitten halunnut jatkaa.
Minusta on outoa vedota johonkin "koko suku pitää huolta" -juttuun lasten kanssa, jos sama ei ulotu isovanhempiin. Moniko nuori perhe ottaa sen vanhan ja sairaan ja raihnaisen luokseen täysihoitoon silkasta rakkaudesta vai kelpaako mummo vain hoitajana?
Siis oikeasti, vertaatko nyt dementoituneen mummon täyshoitoa omassa kodissa satunnaiseen lastenhoitoapuun? Että jos haluaa kerran kuussa saada lapset hetkeksi hoitoon heidän ollessaan pieniä, pitäisi siitä hyvästä hoitaa heikkokuntoista vanhusta kotonaan vuosikaudet?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat hoitakoon pe*sehedelmänsä ihan itse!
Täällä ei ole muita moisia hedelmiä kuin sinä.
Mutta reippaasti kyllä ilmoittaudut kaikkiin lapsia koskeviin keskusteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.
Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.
Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.
Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.
Huoh, miten raivostuttaa.
On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?
Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.
Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.
Ei parempaa nykymittapuulla, mutta monet ovat terveempiä ja parempikuntoisia kuin suuret ikäluokat jotka eivät enää suurwn kuolleisuuden takia ole suuria. Ehkä kaupungistuminen, alkoholinkäyttö, vuorotyöt, teollisuuslaitosten myrkyt ja ilmat , ehkä niilläkin jptain vaikutusta suurten ikäluokkien heikkoon terveyteen.
Kannattaisi ehkä pikkuisen perehtyä asioihin ennen kuin esittää tuollaisia väitteitä. On joo joitain 30-luvulla syntyneitä terveenä pysyneitä tervaskantoja, mutta onhan suurissa ikäluokissa edelleen paljon niitä, jotka on terveitä ja hyväkuntoisia. Pikavilkaisu väestöpyramideihin ja elinajanennusteiden kasvuun osoittaa väitteesi yksiselitteisen vääräksi.
Mimulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta tiedän jo nyt, että en ainakaan yökylään heitä tule ottamaan.
Syy on siinä, että hoidin omat kaksi lastani yksin 24/7. Monet itkut itkin, kun sairaana, väsyneenä, ahdistuneena hoidin ihan kaiken.
Minua ahdistaa todella paljon ajatus siitä, että olisin taas sidottu pieneen lapseen. En pysty ottamaan edes koiranpentua, senkin sitovuus ahdistaa.
Minun puolesta tulevien lastenlasten toiset isovanhemmat voivat olla ne kivat, jotka ottaa yökylään. Minä voin päiväselti tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja.
Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.
"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku.
Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa."
Kun eka lapsenlapsi syntyi, ilmoitettiin miehen kanssa, että nyt me muutetaan teille ja hoidetaan jälkikasvua, saatte rauhassa tehdä töitä ja harrastaa, kun otetaan käyttöön vanha malli, jossa kannetaan vastuuta sukulaisista. Tuodaan mukana pikkuisen jo dementoitunut mummo, jota nuoremmat mielellään hoitavat.
Jostain syystä tytär ja miehensä oli eri mieltä, heidän mielestään oli liikaa vaadittu, että asutaan koko perhe saman katon alla ja heillä on lopulta hoitovastuu vanhuksista. Vanhasta mallista kelpasi vain se, että isovanhemmat on 24/7 valmiita tulemaan apuun, mutta ei päinvastoin eli nuoret huolehtivat vanhuksista.
Voi kun olet vitsikäs. Mikäs heillä oli syy että kieltäytyivät? Ehkä tilanpuute kuitenkin isossa osassa, vai olisiko heillä ollut oikeasti edes tilaa majoittaa kaksi perhettä saman katon alle?
Olen ihan varma ettet ole edes ollut tarjoutumassa kokopäiväiseksi lastenhoitoavuksi, mutta jatkan silti;
Jos olisit omat vanhempasi majoittanut omaan kotiisi, niin se olisi heille tuttu ja toimiva malli ja tuskin olisivat vastaan pistäneetkään. Niin että mitenkä se oli? Oletko näyttänyt tällaista perhekeskeisyyden mallia, kun omat lapsesi olivat pieniä?
Se nyt pikkuisen jo dementoitunut mummo asui kanssamme, kun lapset olivat pieniä. Siinä mallia, jota oma tytär ei sitten halunnut jatkaa.
Minusta on outoa vedota johonkin "koko suku pitää huolta" -juttuun lasten kanssa, jos sama ei ulotu isovanhempiin. Moniko nuori perhe ottaa sen vanhan ja sairaan ja raihnaisen luokseen täysihoitoon silkasta rakkaudesta vai kelpaako mummo vain hoitajana?
Nykyään niillä tyttärillä on hoivavastuun lisäksi ihan sama elatusvastuu kuin poikasillakin. Miksi se on aina tytär ja mummo, jonka hoivaa vaatimalla vaaditaan? Vaarit, ukit, papat, pojat, sedät, enot.. kaikki kädettömiä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.
Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.
Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.
Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.
Huoh, miten raivostuttaa.
On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?
Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.
Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.
Ei parempaa nykymittapuulla, mutta monet ovat terveempiä ja parempikuntoisia kuin suuret ikäluokat jotka eivät enää suurwn kuolleisuuden takia ole suuria. Ehkä kaupungistuminen, alkoholinkäyttö, vuorotyöt, teollisuuslaitosten myrkyt ja ilmat , ehkä niilläkin jptain vaikutusta suurten ikäluokkien heikkoon terveyteen.
Kannattaisi ehkä pikkuisen perehtyä asioihin ennen kuin esittää tuollaisia väitteitä. On joo joitain 30-luvulla syntyneitä terveenä pysyneitä tervaskantoja, mutta onhan suurissa ikäluokissa edelleen paljon niitä, jotka on terveitä ja hyväkuntoisia. Pikavilkaisu väestöpyramideihin ja elinajanennusteiden kasvuun osoittaa väitteesi yksiselitteisen vääräksi.
Elinajanennusteet totta tai valhetta, minun pitää niiden mukaan kuolla ensi vuonna. Ehkä niin teenkin.
Totta, ihan lähipiiriin perustui heittoni, 30- luvulla syntyneet sisarukseni puolisoineen ovat htväkuntoisia kotonaan hyvin pärjääviä, veli 88 tekee polttopuunsakin omakotitalonsa keskuslämmitykseen itse.
Sensijaan sisaruksistani kaikki 40 - luvulla syntyneet ovat kuolleet, samoin mieheni , hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa.
Minä ja yhden veljeni ex-vaimo olemme ainoat 40- luvulla syntyneet lähisuvussa kahta puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mimulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta tiedän jo nyt, että en ainakaan yökylään heitä tule ottamaan.
Syy on siinä, että hoidin omat kaksi lastani yksin 24/7. Monet itkut itkin, kun sairaana, väsyneenä, ahdistuneena hoidin ihan kaiken.
Minua ahdistaa todella paljon ajatus siitä, että olisin taas sidottu pieneen lapseen. En pysty ottamaan edes koiranpentua, senkin sitovuus ahdistaa.
Minun puolesta tulevien lastenlasten toiset isovanhemmat voivat olla ne kivat, jotka ottaa yökylään. Minä voin päiväselti tehdä jotain.
Itse ainakin juuri tämän takia tulevaisuudessa mielelläni autan omia lapsiani, koska tiedän miten raskasta se on. Ei isovanhempien tarvitse jatkuvasti olla passaamassa, mutta jos pari kertaa vuodessa ottaa lapset yöksi, ja silloin tällöin tarjoutuu viemään vaikka puistoon tai uimaan, niin saa viettää aikaa lastenlasten kanssa ja vanhemmat saavat hengähdystauon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.
Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.
Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.
Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.
Huoh, miten raivostuttaa.
On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?
Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.
Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.
Ei parempaa nykymittapuulla, mutta monet ovat terveempiä ja parempikuntoisia kuin suuret ikäluokat jotka eivät enää suurwn kuolleisuuden takia ole suuria. Ehkä kaupungistuminen, alkoholinkäyttö, vuorotyöt, teollisuuslaitosten myrkyt ja ilmat , ehkä niilläkin jptain vaikutusta suurten ikäluokkien heikkoon terveyteen.
Kannattaisi ehkä pikkuisen perehtyä asioihin ennen kuin esittää tuollaisia väitteitä. On joo joitain 30-luvulla syntyneitä terveenä pysyneitä tervaskantoja, mutta onhan suurissa ikäluokissa edelleen paljon niitä, jotka on terveitä ja hyväkuntoisia. Pikavilkaisu väestöpyramideihin ja elinajanennusteiden kasvuun osoittaa väitteesi yksiselitteisen vääräksi.
Elinajanennusteet totta tai valhetta, minun pitää niiden mukaan kuolla ensi vuonna. Ehkä niin teenkin.
Totta, ihan lähipiiriin perustui heittoni, 30- luvulla syntyneet sisarukseni puolisoineen ovat htväkuntoisia kotonaan hyvin pärjääviä, veli 88 tekee polttopuunsakin omakotitalonsa keskuslämmitykseen itse.
Sensijaan sisaruksistani kaikki 40 - luvulla syntyneet ovat kuolleet, samoin mieheni , hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa.Minä ja yhden veljeni ex-vaimo olemme ainoat 40- luvulla syntyneet lähisuvussa kahta puolta.
Elinajanennusteet on keskiarvo. Eivät kerro mitään siitä, miten kauan kukakin yksilö elää. Mutta huomaan että ajattelutapasi on kovin omanapainen, se ei toki ole harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.
Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.
Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.
Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.
Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.
Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.
Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.
Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.
Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.
Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.
Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.
Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.
Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.
Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.
Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.
Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.
Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.
Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.
Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.
Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.
Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.
Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.
No onhan se ihan hemmetin raskasta kyläillä tuon ikäisen kanssa paikassa, jossa on kauheasti kaikkea särkyvää, eikä tuon ikäiselle vielä tarvitsisi niitä herkkujakaan antaa. Ymmärrän hyvin jos ei just nyt huvita kyläillä. Mutta lapsi kasvaa ja ehkäpä sitten taas on helpompi käydä kylässäkin. Mutta ei ne satunnaiset yksipuoliset kyläilyreissut tee mummosta lapselle läheistä, ei sitten millään, kyllä se vaatisi tältä isovanhemmaltakin vähän panostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.
Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.
Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.
Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.
Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.
Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.
Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.
Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.
Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.
Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.
Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.
Äärimmäisen harvassa on ne lapset, jotka ilahtuu periessään mummon maljakkokokoelman 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.
Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.
Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.
Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.
Huoh, miten raivostuttaa.
On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?
Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.
Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.
Ei parempaa nykymittapuulla, mutta monet ovat terveempiä ja parempikuntoisia kuin suuret ikäluokat jotka eivät enää suurwn kuolleisuuden takia ole suuria. Ehkä kaupungistuminen, alkoholinkäyttö, vuorotyöt, teollisuuslaitosten myrkyt ja ilmat , ehkä niilläkin jptain vaikutusta suurten ikäluokkien heikkoon terveyteen.
Kannattaisi ehkä pikkuisen perehtyä asioihin ennen kuin esittää tuollaisia väitteitä. On joo joitain 30-luvulla syntyneitä terveenä pysyneitä tervaskantoja, mutta onhan suurissa ikäluokissa edelleen paljon niitä, jotka on terveitä ja hyväkuntoisia. Pikavilkaisu väestöpyramideihin ja elinajanennusteiden kasvuun osoittaa väitteesi yksiselitteisen vääräksi.
Elinajanennusteet totta tai valhetta, minun pitää niiden mukaan kuolla ensi vuonna. Ehkä niin teenkin.
Totta, ihan lähipiiriin perustui heittoni, 30- luvulla syntyneet sisarukseni puolisoineen ovat htväkuntoisia kotonaan hyvin pärjääviä, veli 88 tekee polttopuunsakin omakotitalonsa keskuslämmitykseen itse.
Sensijaan sisaruksistani kaikki 40 - luvulla syntyneet ovat kuolleet, samoin mieheni , hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa.Minä ja yhden veljeni ex-vaimo olemme ainoat 40- luvulla syntyneet lähisuvussa kahta puolta.
Elinajanennusteet on keskiarvo. Eivät kerro mitään siitä, miten kauan kukakin yksilö elää. Mutta huomaan että ajattelutapasi on kovin omanapainen, se ei toki ole harvinaista.
No minuahan sinä tai joku muu toivoi kuolleeksi kun en jaksa hoitaa lapsenlasta. Ihan oma napani oli kyseesSä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on niin vaikea käsittää, että mummotkin ovat erilaisia? Ei ne ole mitään klooneja keskenään. Luulis jo mummoiässä tonkin ymmärtävän.
Miten ei voi pitää omasta lapsenlapsestaan?
Mun isän äiti muun muassa on tällainen. Synttäreillä ja jouluisin tapasi minua ja veljeäni kun oli "pakko", mutta muuten ei koskaan halunnut meitä nähdä, eikä välittänyt meistä. Kun isä ja äiti suunnittelivat ääneen jotain hääpäiväreissua, isoäidin ensimmäinen kommentti tähän oli, että ei kai hän vain joudu ottamaan lapsia hoitoon. Mutta mikäs siinä, olen tämän jo vuosia sitten hyväksynyt ja nyt aikuisena ei onneksi tarvitse olla tekemisissä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on niin vaikea käsittää, että mummotkin ovat erilaisia? Ei ne ole mitään klooneja keskenään. Luulis jo mummoiässä tonkin ymmärtävän.
Miten ei voi pitää omasta lapsenlapsestaan?
Mun isän äiti muun muassa on tällainen. Synttäreillä ja jouluisin tapasi minua ja veljeäni kun oli "pakko", mutta muuten ei koskaan halunnut meitä nähdä, eikä välittänyt meistä. Kun isä ja äiti suunnittelivat ääneen jotain hääpäiväreissua, isoäidin ensimmäinen kommentti tähän oli, että ei kai hän vain joudu ottamaan lapsia hoitoon. Mutta mikäs siinä, olen tämän jo vuosia sitten hyväksynyt ja nyt aikuisena ei onneksi tarvitse olla tekemisissä hänen kanssaan.
Mikähän oli äitisi suhde anoppiinsa? Se ratkaisee aika paljon isän puoleisen mummon tapaamistiheyden. Ne "pitkät hampaat" voi olla sillä miniällä .
Joo, en tule olemaan mikään hoitoautomaatti. Haluan nauttia vidoin ja viimein siitä, että voin mennä ja tulla miten lystää, enkä ole sidottu kotiin. Ei pidä tehdä lapsia jos alunperinkään ei ole tarkoitus itse niitä hoitaa.
Sitten pitää se vapaus säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja.
Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.
"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku.
Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa."
Kun eka lapsenlapsi syntyi, ilmoitettiin miehen kanssa, että nyt me muutetaan teille ja hoidetaan jälkikasvua, saatte rauhassa tehdä töitä ja harrastaa, kun otetaan käyttöön vanha malli, jossa kannetaan vastuuta sukulaisista. Tuodaan mukana pikkuisen jo dementoitunut mummo, jota nuoremmat mielellään hoitavat.
Jostain syystä tytär ja miehensä oli eri mieltä, heidän mielestään oli liikaa vaadittu, että asutaan koko perhe saman katon alla ja heillä on lopulta hoitovastuu vanhuksista. Vanhasta mallista kelpasi vain se, että isovanhemmat on 24/7 valmiita tulemaan apuun, mutta ei päinvastoin eli nuoret huolehtivat vanhuksista.
Voi kun olet vitsikäs. Mikäs heillä oli syy että kieltäytyivät? Ehkä tilanpuute kuitenkin isossa osassa, vai olisiko heillä ollut oikeasti edes tilaa majoittaa kaksi perhettä saman katon alle?
Olen ihan varma ettet ole edes ollut tarjoutumassa kokopäiväiseksi lastenhoitoavuksi, mutta jatkan silti;
Jos olisit omat vanhempasi majoittanut omaan kotiisi, niin se olisi heille tuttu ja toimiva malli ja tuskin olisivat vastaan pistäneetkään. Niin että mitenkä se oli? Oletko näyttänyt tällaista perhekeskeisyyden mallia, kun omat lapsesi olivat pieniä?
Se nyt pikkuisen jo dementoitunut mummo asui kanssamme, kun lapset olivat pieniä. Siinä mallia, jota oma tytär ei sitten halunnut jatkaa.
Minusta on outoa vedota johonkin "koko suku pitää huolta" -juttuun lasten kanssa, jos sama ei ulotu isovanhempiin. Moniko nuori perhe ottaa sen vanhan ja sairaan ja raihnaisen luokseen täysihoitoon silkasta rakkaudesta vai kelpaako mummo vain hoitajana?
Siis oikeasti, vertaatko nyt dementoituneen mummon täyshoitoa omassa kodissa satunnaiseen lastenhoitoapuun? Että jos haluaa kerran kuussa saada lapset hetkeksi hoitoon heidän ollessaan pieniä, pitäisi siitä hyvästä hoitaa heikkokuntoista vanhusta kotonaan vuosikaudet?
Ei vaan jos haluaa nyt 4 tuntia lapsivapaata, niin ottaa sen mummon ensi viikolla 4 tunniksi hoitoonsa siinä lasten ohella, niinhän mummoa hoitava nyt joutuu tekemään.
Jos vedotaan siihen, että ennenkin mummot hoiti lapsenlapset, niin miksi ei muisteta, että ennen mummot hoidettiin kotona eli se lapsensa mummolla hoidattanut ihan oikeasti hoiti raihnaista vanhusta vuosikaudet ja sitä kutsuttiin elämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mimulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta tiedän jo nyt, että en ainakaan yökylään heitä tule ottamaan.
Syy on siinä, että hoidin omat kaksi lastani yksin 24/7. Monet itkut itkin, kun sairaana, väsyneenä, ahdistuneena hoidin ihan kaiken.
Minua ahdistaa todella paljon ajatus siitä, että olisin taas sidottu pieneen lapseen. En pysty ottamaan edes koiranpentua, senkin sitovuus ahdistaa.
Minun puolesta tulevien lastenlasten toiset isovanhemmat voivat olla ne kivat, jotka ottaa yökylään. Minä voin päiväselti tehdä jotain.Itse ainakin juuri tämän takia tulevaisuudessa mielelläni autan omia lapsiani, koska tiedän miten raskasta se on. Ei isovanhempien tarvitse jatkuvasti olla passaamassa, mutta jos pari kertaa vuodessa ottaa lapset yöksi, ja silloin tällöin tarjoutuu viemään vaikka puistoon tai uimaan, niin saa viettää aikaa lastenlasten kanssa ja vanhemmat saavat hengähdystauon.
Kun olin nuori äiti ja turvaverkkoja ei ollut, ajattelin, että omille lapsilleni olen avuksi lastenlasten kanssa, jos heitä saan. Aikanaan sitten sain ja monet ihanat päivä- ja yökylät on eletty ja mukavaa on ollut. Ovat saaneet lapset puolisoineen välillä nukkua pitkään ja tehdä myös pieniä parisuhteen hoitoreissuja piristyksekseen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.
Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.
Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.
Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.
Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.
Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.
Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.
Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.
Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.
Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.
Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.
Äärimmäisen harvassa on ne lapset, jotka ilahtuu periessään mummon maljakkokokoelman 😅
Ja silti monessa perinnönjaossa nimenomaan niistä mummon 50-60 vuoden ikäisistä purkeista ja pysteistä riidellään ja selataan nettiä selvittäen hintoja.
Se nyt pikkuisen jo dementoitunut mummo asui kanssamme, kun lapset olivat pieniä. Siinä mallia, jota oma tytär ei sitten halunnut jatkaa.
Minusta on outoa vedota johonkin "koko suku pitää huolta" -juttuun lasten kanssa, jos sama ei ulotu isovanhempiin. Moniko nuori perhe ottaa sen vanhan ja sairaan ja raihnaisen luokseen täysihoitoon silkasta rakkaudesta vai kelpaako mummo vain hoitajana?