Nyt kun itsellä on lapsenlapsia on vaikea käsittää niitä mummoja jotka

Minä hoidan mielelläni lapsenlapsia, mutta  odotan, että tytär ja miniä ottavat vastaavaksi ajaksi vanhan äitini hoitoonsa. Jos lapsenlapset ovat meillä sunnuntain, menee äiti seuraavana sunnuntaina heille ja minä saan vapaapäivän.

Mun äiti on 80. Lapsenlapsia sai vasta yli 70-vuotiaana ja hyvin on jaksanut heitä jopa ulkomailla käydä hoitamassa monta viikkoa putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsellani on 4 mummoa ja 4 ukkia kuten nykyisin tuntuu tapana olevan. Onneksi löytyy se mummi, joka suostuu höynäytettäväksi eli luopuu elämästään, jotta nuoremmilla on parisuhdeaikaa ja pääsevät treffeille.

Minun vanhempani ovat mtp ongelmaisia, mieheni vanhemmat kuolleet. Olemme kasvattaneet itse lapsemme käytännössä tauotta. Silti meillä on jäänyt aikaa parisuhteelle. Nyt olemme edelleen työssä käyviä ja isovanhempia. Löytyy aikaa lapsenlapselle. Meitä ei tarvitse höynäyttää ja lapsemme osaa vaalia myös arjessa parisuhdetta.

Itse hoidin ekaa lapsenlastani (alkaen 8kk iästä) päivittäin pari vuotta. Polkupyörällä sotkin menemään kesät talvet muutaman kilsan. Aikaa tuosta on kulunut jo yli 10 vuotta. Enää en jaksaisi.

Saanko nyt kirkkaan kruunun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä sellaista asennetta, että perhettä ei auteta. Puhun nyt siis tilanteesta, jossa ei ole alkoholismia, väkivaltaa tai muuten ongelmia perheessä, eli ns. normaalista tilanteesta.

Meillä on ollut sellaista miehen puolen perheen kanssa (omani ei, koska meillä on noita yllämainittuja ongelmia ollut), että puolin ja toisin annetaan apua. Meidän lapsia on välillä hoitaneet niin ukki ja mummo kuin tätikin ja me on hoidettu miehen siskon lapsia ja koiraa, kuskattua anoppia kauppaan, kun appiukko on ollut sairaalassa, käyty tekemässä lumitöitä, kastelemassa kukkia jos joku on matkoilla ja muuta sellasta. Tämä systeemi on ollut kaikkia osapuolia hyödyttävä.

Noinhan sen pitäisi ollakin. Tässäkin ketjussa huudellaan sen oman avun saamisen perään ja kuinka ei sitten tulla vanhainkotiin katsomaan. Suomalaisilla on jotenkin tosi kieroutunut asenne auttamiseen, jokainen istuu poterossaan ja laskee palvelukset, että menevät varmasti tasan. Ja toki tämä loputon velvollisuus koskee vain naisia, toisten naisten peräänkuuluttamana, miehet saavat edelleen vapaaamatkustella. Jos nyt kalassa käyvät sitten joskus.

No kerrotko vielä, miksi minun pitäisi lasten kanssa mennä katsomaan vieraaksi jäänyttä vanhusta, joka ei ole halunnut olla elämässämme mukana mitenkään? Lasten koulukuvat piti lähettää hänelle joka vuosi, jotta hänen vieraansa näkevät hänellä olevan lapsenlapsia, siinä kaikki yhteydenpito. Kyllä mä ajattelen, että riittää kun edelleen lähetän kuvan lapsista kerran vuodessa, katselkoon hoitokodissa niitä. Miksi minun pitäisi sen enempää tehdä?

Hänhän on sinun vanhempasi, kasvattanut sinut toivottavasti parhaan kykynsä mukaan aikuiseksi? Jos ei, ikävää, ymmärrän.

Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on velvollisuus joka ihmisen on vain tehtävä, jos lapsia menee hankkimaan. Ei se lapsi ole siitä mitään velkaa vanhemmalleen. Jos vanhempaa ei ole kiinnostanut luoda läheisiä välejä aikuisiin lapsiinsa, niin kyllä ne lapset etääntyy eikä heitä kiinnosta hoitaa vanhempaa joka on jäänyt ihan vieraaksi.

Anopilla oli 23 lastenlasta joista 18 syntyi hänen ollessaan työikäinen. Helppohan se on arvostella, jos ei ymmärrä että toisilla on vielä työ ja useita hoidettavia. Toki vanhin oli jo aikuinen nuorimnan syntyessä, mutta puolet noista syntyivät lyhyen ajan sisällä. Anoppi ei saanut kesälomalla yhtään lomaa. Noita lapsia tuotiin täyshoitoon 24/7. Me emme vieneet ja koetettiin ennen omien syntymää käydessä auttaa, mies otti kalalle yms.

Siis onko nyt niin, että niiden lastenlasten hoitamisessa on vain kaksi vaihtoehtoa:

a) ei hoideta ikinä ja ollenkaan

b) pitää uhrata koko oma elämä sille, että hoitaa lapsenlapsia joka viikonloppu ja noin kolmena iltana viikossa

Jännä jos näin on.

Meillä lapset on olleet yökylässä isovanhempien luona ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa, noin 4-vuotiaasta jonnekin 12-vuotiaiksi. Kun lapset olivat pieniä, niin isovanhemmat oli hoitamassa sen aikaa, että päästiin koulun vanhempainiltaan yhtä aikaa, eli kaksi kertaa vuodessa. Ei nyt mitenkään kohtuuttomia määriä siis. Ihmettelen, jos tällainen tahti olisi terveelle ihmiselle liikaa tai tuntuisi siltä, että niitä lapsia pitää koko ajan olla vahtimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä sellaista asennetta, että perhettä ei auteta. Puhun nyt siis tilanteesta, jossa ei ole alkoholismia, väkivaltaa tai muuten ongelmia perheessä, eli ns. normaalista tilanteesta.

Meillä on ollut sellaista miehen puolen perheen kanssa (omani ei, koska meillä on noita yllämainittuja ongelmia ollut), että puolin ja toisin annetaan apua. Meidän lapsia on välillä hoitaneet niin ukki ja mummo kuin tätikin ja me on hoidettu miehen siskon lapsia ja koiraa, kuskattua anoppia kauppaan, kun appiukko on ollut sairaalassa, käyty tekemässä lumitöitä, kastelemassa kukkia jos joku on matkoilla ja muuta sellasta. Tämä systeemi on ollut kaikkia osapuolia hyödyttävä.

Noinhan sen pitäisi ollakin. Tässäkin ketjussa huudellaan sen oman avun saamisen perään ja kuinka ei sitten tulla vanhainkotiin katsomaan. Suomalaisilla on jotenkin tosi kieroutunut asenne auttamiseen, jokainen istuu poterossaan ja laskee palvelukset, että menevät varmasti tasan. Ja toki tämä loputon velvollisuus koskee vain naisia, toisten naisten peräänkuuluttamana, miehet saavat edelleen vapaaamatkustella. Jos nyt kalassa käyvät sitten joskus.

No kerrotko vielä, miksi minun pitäisi lasten kanssa mennä katsomaan vieraaksi jäänyttä vanhusta, joka ei ole halunnut olla elämässämme mukana mitenkään? Lasten koulukuvat piti lähettää hänelle joka vuosi, jotta hänen vieraansa näkevät hänellä olevan lapsenlapsia, siinä kaikki yhteydenpito. Kyllä mä ajattelen, että riittää kun edelleen lähetän kuvan lapsista kerran vuodessa, katselkoon hoitokodissa niitä. Miksi minun pitäisi sen enempää tehdä?

Hänhän on sinun vanhempasi, kasvattanut sinut toivottavasti parhaan kykynsä mukaan aikuiseksi? Jos ei, ikävää, ymmärrän.

Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on velvollisuus joka ihmisen on vain tehtävä, jos lapsia menee hankkimaan. Ei se lapsi ole siitä mitään velkaa vanhemmalleen. Jos vanhempaa ei ole kiinnostanut luoda läheisiä välejä aikuisiin lapsiinsa, niin kyllä ne lapset etääntyy eikä heitä kiinnosta hoitaa vanhempaa joka on jäänyt ihan vieraaksi.

Ei tietenkään. Mutta kyllä ne läheiset välit aikuisiin lapsiin luodaan jo heidän ollessaan lapsia, ei vasta lastenlasten synnyttyä. Mulla on ollut hyvät vanhemmat, auttelen heitä siksi enkä velvollisuudentunnosta. Johonkin se raja venymisen suhteen on silti vedettävä, ja sitä on syytä kunnioittaa, niin edellisten kuin seuraavienkin.

Vierailija kirjoitti:

Mummojen sukupolvessa on ehkä enemmän sellaisia, jotka hankkivat lapsia, koska niin vaan on tapana. Turha odottaa palavaa hinkua lastenlastenkaan hoitoon. Ja se on minusta täysin ok!

Se on totta. Toki ymmärrettävää, että apua kaipaavasta lapsesta tuntuu pahalta jos ei sitä saa, ja omat lapsensa mummoloissa hoidattanut vanhempi ilmoittaa että "on osansa jo tehnyt". Mutta minkäs sille voi, jos ei lapset kiinnosta niin ei kiinnosta, ja kyllähän sitä kokee lastenhoidon tosi raskaana jos ei lapsista erityisemmin pidä.

Tiedän yhden mummon, joka hoitaa koiratkin. Ovat joka päivä päivähoidossa.

Meillä on viisi lastenlasta ja otan ne hoitoon muutaman kerran vuodessa ja tapaamme säännöllisesti. Tykkään viettää aikaa heidän kanssa mutta kun on itse vielä työelämässä niin en kyllä jaksaisi joka viikonloppu/vapaa heitä tavata. Mitä isommaksi kasvavavat sitä helpompaa hoitaminen on. En ymmärrä isovanhempia jotka jaksaa hoitaa lastenlapsia joka viikonloppu, eikö elämässä ole muuta kun ensin hoitaa omat lapset ja sitten joka vapaa hoitaa lastenlapsia? Meillä on paljon muutakin ohjelmaa puolison kanssa ja haluamme nauttia elämästä ihan kaksistaankin välilllä. Mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän jaksaa melua ja valvomista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö lastenlapset olisi meille tärkeitä. Mutta ei isovanhemmat ole 24h ilmainen lastenvahti, jos aikuinen lapsi olettää näin olevan niin ei varmaan pitäisi hankkia niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on viisi lastenlasta ja otan ne hoitoon muutaman kerran vuodessa ja tapaamme säännöllisesti. Tykkään viettää aikaa heidän kanssa mutta kun on itse vielä työelämässä niin en kyllä jaksaisi joka viikonloppu/vapaa heitä tavata. Mitä isommaksi kasvavavat sitä helpompaa hoitaminen on. En ymmärrä isovanhempia jotka jaksaa hoitaa lastenlapsia joka viikonloppu, eikö elämässä ole muuta kun ensin hoitaa omat lapset ja sitten joka vapaa hoitaa lastenlapsia? Meillä on paljon muutakin ohjelmaa puolison kanssa ja haluamme nauttia elämästä ihan kaksistaankin välilllä. Mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän jaksaa melua ja valvomista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö lastenlapset olisi meille tärkeitä. Mutta ei isovanhemmat ole 24h ilmainen lastenvahti, jos aikuinen lapsi olettää näin olevan niin ei varmaan pitäisi hankkia niitä lapsia.

Tuopa onkin ihan järkevä tahti. Mutta kun tästä keskustelusta on välittynyt se ajatus, että moni isovanhempi ei ollenkaan halua hoitaa lapsenlapsia, mikä on minusta kyllä yhtä outoa kuin se, että hoitaisi niitä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin, että niiden lastenlasten hoitamisessa on vain kaksi vaihtoehtoa:

a) ei hoideta ikinä ja ollenkaan

b) pitää uhrata koko oma elämä sille, että hoitaa lapsenlapsia joka viikonloppu ja noin kolmena iltana viikossa

Jännä jos näin on.

Meillä lapset on olleet yökylässä isovanhempien luona ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa, noin 4-vuotiaasta jonnekin 12-vuotiaiksi. Kun lapset olivat pieniä, niin isovanhemmat oli hoitamassa sen aikaa, että päästiin koulun vanhempainiltaan yhtä aikaa, eli kaksi kertaa vuodessa. Ei nyt mitenkään kohtuuttomia määriä siis. Ihmettelen, jos tällainen tahti olisi terveelle ihmiselle liikaa tai tuntuisi siltä, että niitä lapsia pitää koko ajan olla vahtimassa.

Meillä sama. Mummo oli taaperon kanssa just muutaman päivän, kun me vanhemmat tehtiin muuttoa. Ei siis hoitanut kellon ympäri, vaan aamukahdeksasta iltaviiteen. Rupeaman päätteeksi sanoi itsekin, että olipas yllättävän rankkaa, vaikka aikoinaan itse hoiti kahta pientä lasta samanaikaisesti (meillä siis vain yksi lapsi).

Itse ymmärrän hyvin, että pienen lapsen hoitaminen on väsyttävää, eikä tulisi mieleenkään odottaa mummon hoitavan lasta esim. viikottain tai edes joka kuukausi. Hän on jo omat lapsensa hoitanut. Töissä eläkeikää lähestyvä kollega just yks päivä voivotteli, kuinka tytär tuo taas lapset ja koiran viikonlopuksi hoitoon, ja sitten riittää talossa melua ja hässäkkää. Ei ilmeisesti saa sanottua tyttärelle suoraan, että mummonkin pitäisi saada palautua työviikosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä sellaista asennetta, että perhettä ei auteta. Puhun nyt siis tilanteesta, jossa ei ole alkoholismia, väkivaltaa tai muuten ongelmia perheessä, eli ns. normaalista tilanteesta.

Meillä on ollut sellaista miehen puolen perheen kanssa (omani ei, koska meillä on noita yllämainittuja ongelmia ollut), että puolin ja toisin annetaan apua. Meidän lapsia on välillä hoitaneet niin ukki ja mummo kuin tätikin ja me on hoidettu miehen siskon lapsia ja koiraa, kuskattua anoppia kauppaan, kun appiukko on ollut sairaalassa, käyty tekemässä lumitöitä, kastelemassa kukkia jos joku on matkoilla ja muuta sellasta. Tämä systeemi on ollut kaikkia osapuolia hyödyttävä.

Noinhan sen pitäisi ollakin. Tässäkin ketjussa huudellaan sen oman avun saamisen perään ja kuinka ei sitten tulla vanhainkotiin katsomaan. Suomalaisilla on jotenkin tosi kieroutunut asenne auttamiseen, jokainen istuu poterossaan ja laskee palvelukset, että menevät varmasti tasan. Ja toki tämä loputon velvollisuus koskee vain naisia, toisten naisten peräänkuuluttamana, miehet saavat edelleen vapaaamatkustella. Jos nyt kalassa käyvät sitten joskus.

No kerrotko vielä, miksi minun pitäisi lasten kanssa mennä katsomaan vieraaksi jäänyttä vanhusta, joka ei ole halunnut olla elämässämme mukana mitenkään? Lasten koulukuvat piti lähettää hänelle joka vuosi, jotta hänen vieraansa näkevät hänellä olevan lapsenlapsia, siinä kaikki yhteydenpito. Kyllä mä ajattelen, että riittää kun edelleen lähetän kuvan lapsista kerran vuodessa, katselkoon hoitokodissa niitä. Miksi minun pitäisi sen enempää tehdä?

Hänhän on sinun vanhempasi, kasvattanut sinut toivottavasti parhaan kykynsä mukaan aikuiseksi? Jos ei, ikävää, ymmärrän.

Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on velvollisuus joka ihmisen on vain tehtävä, jos lapsia menee hankkimaan. Ei se lapsi ole siitä mitään velkaa vanhemmalleen. Jos vanhempaa ei ole kiinnostanut luoda läheisiä välejä aikuisiin lapsiinsa, niin kyllä ne lapset etääntyy eikä heitä kiinnosta hoitaa vanhempaa joka on jäänyt ihan vieraaksi.

Ei tietenkään. Mutta kyllä ne läheiset välit aikuisiin lapsiin luodaan jo heidän ollessaan lapsia, ei vasta lastenlasten synnyttyä. Mulla on ollut hyvät vanhemmat, auttelen heitä siksi enkä velvollisuudentunnosta. Johonkin se raja venymisen suhteen on silti vedettävä, ja sitä on syytä kunnioittaa, niin edellisten kuin seuraavienkin.

Niin tuskin on kovin läheiset välit ollut koskaan, jos ei aikuisten lasten asiat enää kiinnosta. Siinä lasten lapsuuden ja vanhempien vanhuuden välissä on usein vuosikymmenten väli. Kyllä siinä ajassa ehtii joko vieraantua tai lähentyä, miten nyt kenellekin käy, oli sitten lapsenlapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut lapsenlapsiani säännöllisesti työnohessa, raskastahan se on, mutta apu on mahdollistanut vanhempien työssäkäynnin. Lapsia ei oikein voi laittaa muutamaksi päiväksi hoitoon, kun kammallekin osuu työmatka samanaikaisesti. Minun apuni taas on mahdollistanut oma vuorotyöni ja siinä mahdollisuus esittää vapaapäivät. 

Jopas on elämänhallinta pielessä jos molemmilla vanhemmilla on tuömstka samaan aikaan mutta eivät pärjää ilman apuasi! Mitä tekisivät jos et pääsisi paikalle..varmaan hankkisivat lastenhoitajan tai jompi kumpi jäisi työmatkaaltaan pois.. ihan ihme touhua mukamas aikuisilta että kuvittelevat ettei lapsi muuta mitään..no ei varmaan muuta kun sinä aina riennät apuun. Ei tartte itse kantaa vastuuta kun mummi ruksailee työvuoroja heidän mukaan..ai Apua!

Vierailija kirjoitti:

Anopilla oli 23 lastenlasta joista 18 syntyi hänen ollessaan työikäinen. Helppohan se on arvostella, jos ei ymmärrä että toisilla on vielä työ ja useita hoidettavia. Toki vanhin oli jo aikuinen nuorimnan syntyessä, mutta puolet noista syntyivät lyhyen ajan sisällä. Anoppi ei saanut kesälomalla yhtään lomaa. Noita lapsia tuotiin täyshoitoon 24/7. Me emme vieneet ja koetettiin ennen omien syntymää käydessä auttaa, mies otti kalalle yms.

Tuollainen on kyllä älyttömän harvinaista nykyään. Se taas on yleistä että mummoa/pappaa ei kiinnosta hoitaa edes sitä ainoaa lapsenlasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopilla oli 23 lastenlasta joista 18 syntyi hänen ollessaan työikäinen. Helppohan se on arvostella, jos ei ymmärrä että toisilla on vielä työ ja useita hoidettavia. Toki vanhin oli jo aikuinen nuorimnan syntyessä, mutta puolet noista syntyivät lyhyen ajan sisällä. Anoppi ei saanut kesälomalla yhtään lomaa. Noita lapsia tuotiin täyshoitoon 24/7. Me emme vieneet ja koetettiin ennen omien syntymää käydessä auttaa, mies otti kalalle yms.

Tuollainen on kyllä älyttömän harvinaista nykyään. Se taas on yleistä että mummoa/pappaa ei kiinnosta hoitaa edes sitä ainoaa lapsenlasta.

Enemmän ihmettelen sitä, että vanhemmat ei itse halua hoitaa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopilla oli 23 lastenlasta joista 18 syntyi hänen ollessaan työikäinen. Helppohan se on arvostella, jos ei ymmärrä että toisilla on vielä työ ja useita hoidettavia. Toki vanhin oli jo aikuinen nuorimnan syntyessä, mutta puolet noista syntyivät lyhyen ajan sisällä. Anoppi ei saanut kesälomalla yhtään lomaa. Noita lapsia tuotiin täyshoitoon 24/7. Me emme vieneet ja koetettiin ennen omien syntymää käydessä auttaa, mies otti kalalle yms.

Tuollainen on kyllä älyttömän harvinaista nykyään. Se taas on yleistä että mummoa/pappaa ei kiinnosta hoitaa edes sitä ainoaa lapsenlasta.

Enemmän ihmettelen sitä, että vanhemmat ei itse halua hoitaa lapsiaan.

Se nyt ei ollut tämän keskustelun aihe. Voit aloittaa oman keskustelun siitä, tai jatkaa jotain lukuisista vanhoista.

Vierailija kirjoitti:

Miten on niin vaikea käsittää, että mummotkin ovat erilaisia? Ei ne ole mitään klooneja keskenään. Luulis jo mummoiässä tonkin ymmärtävän.

Ja kuitenkin nämä samat tyypit olettavat jälkikasvunsa olevan tikkana paikalla sitten kun itse tulevat siihen ikään etteivät selviä ilman apua.

Ystävättäreni jäi leskeksi ja on sen jälkeen viettänyt talvet Espanjassa. Hän on 70-vuotias ja hänellä on kahdeksan lapsenlasta. Lisäksi edelleen elossa Suomessa vanha 94-vuotias äitinsä.

Ystävätär sanoo aivan suoraan, että jaksaa olla Suomessa juuri ja juuri ne 2-4 kesäkuukautta, kun Espanjassa on liian kuumaa. Hän ei jaksa vanhan äitinsä syyllistävää valittamista eikä varsinkaan eronneen tyttärensä jatkuvaa rahapulaa ja hoitoavun tarvetta. Hänen kaikki aikansa ja rahansa vietäisiin, jos hän ei pakenisi muuttolinnun lailla etelän maille.