Onko ihmisten sosiaaliset taidot nykyään näin huonot?

Vierailija kirjoitti:

Sen tajuan, että jotkut eivät vapaalla halua itse hakeutua tilanteisiin, joissa pitää sosiaalistella tuntemattomien kanssa. Mutta joskus tulee juuri näitä juhlia ja muita tilanteita, joissa olisi kohteliasta seurustella toisten kanssa. Sen verran pitäisi päivänsankaria kunnioittaa, että jaksaisi juhlien ajan seurustella muiden kanssa. Tai vaikka ei itse hakeutuisi keskusteluun, niin jos joku juttelee sinulle niin juttelet takaisin.

Päivänsankaria kunnioittaa?

Olen huomannut saman ilmiön.

Omalla kohdalla tämä meni jopa siihen, että vieraat kieltäytyivät tulemasta juhliin, jos siellä oli heille vieraita ihmisiä. Eli ihan suoraan sanottiin, että voin tulla kahden kesken juhlistamaan sinun syntymäpäivääsi/tupareitasi/häitäsi tms, mutta muille avoimiin juhliin en halua tulla. Minusta tämä on mennyt ihan älyttömäksi ja en jaksa enää edes yrittää juhlien järjestämistä.

Epäilen, että aika moni kammoaa sosiaalisia tilanteita nykyään, mutta ei vain halua myöntää asiaa ääneen. Sitten joko ollaan tuppisuuna juhlissa tai ei tulla paikalle ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tajuan, että jotkut eivät vapaalla halua itse hakeutua tilanteisiin, joissa pitää sosiaalistella tuntemattomien kanssa. Mutta joskus tulee juuri näitä juhlia ja muita tilanteita, joissa olisi kohteliasta seurustella toisten kanssa. Sen verran pitäisi päivänsankaria kunnioittaa, että jaksaisi juhlien ajan seurustella muiden kanssa. Tai vaikka ei itse hakeutuisi keskusteluun, niin jos joku juttelee sinulle niin juttelet takaisin.

Päivänsankaria kunnioittaa?

Niin. Hänen juhlansa ne ovat ja hänelle tärkeitä ihmisiä on vieraana. Sen verran pitäisi osoittaa kunnioitusta, että kunnioittaa päivänsankaria ja hänelle tärkeitä ihmisiä puhumalla heille.

Vierailija kirjoitti:

Alalle missä työskentelin oli hakeutunut paljon sellaisia työntekijöitä, jotka halusivat nyhertää töitään nurkassa lähes näkymättöminä ja puhumattomina ja se onnistuikin niin kauan kuin asiakaskontaktit kuuluivat eri henkilöille. Näille tuppisuille ja ihmisiä vältteleville tuli vaikeuksia, kun toimenkuvat muuttuivat vähitellen sellaisiksi, että jokaisen työntekijän tuli olla yhteydessä asiakkaisiin ja jokaisen piti yrittää myydä yrityksen palveluita. Puhe- ja keskustelutaidot ja myös tapakasvatus pitäisi varmaan ottaa koulujen ja ja eri alojen ammatillisissa oppilaitosten opetusohjelmaan, työpaikat hiljaisuudessa puhumattomina ahertaville alkavat olla vähissä.

Minusta se on myöskin typerää, että pitäisi mennä niiden sosiaalisten ekstroverttien mukaan. Täytyy sanoa, että minä olen ehkä vähän tuollainen jurottaja, mutta olen sen verran ammattitaitoinen, että keskustelen sujuvasti TYÖasioista kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Joskus saattaa myös onnistua joku tyyliin säästä puhelu. Asiakaspalvelutyöhön minusta ei olisi ikinä! Siis, että pitäisi tyyliin kaupan kassalla hymyssäsuin kuunnella ja vastata jotain jonninjoutavaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on tuollaisia. Meillä ei harrasteta smalltalkia.

Toki harrastetaan, mutta on verysmalltalk. Parhaimmat taitajat pystyvät yhden sanan talkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin haluan jutella niiden omien tuttujen kanssa, joita en ole hetkeen nähnyt, vaihtaa kuulumisia. Jos edellisestä kerrasta on jo vuosi ehtinyt vierähtää, niin en halua jonkun tuntemattoman kanssa alkaa säästä puhumaan, kun ilman hankalia järjestelyjä voin sen tutun tai sukulaisen kanssa olla.

Ehkä voisit katsoa peiliin ja miettiä kuka se sosiaalisesti taitamaton oikein on, kuka ei osaa lukea sosiaalista tilannetta. Minä olen vastaavissa tilanteissa missä en ole oikein ketään juhlakalun tai tämän vanhemman lisäksi tuntenut, etsinyt sen henkilön, joka ei pysty osallistumaan noihin kuulumisten vaihtoihin. Eli se dementoitunut vanhus tai lapset. Aikuiset voivat vaihtaa kuulumiset rauhassa siinä sitten, kun huolehdin näistä vahdittavista, tähän mennessä kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Jos sinulle ei tule mieleen yhtään, miten luontevasti näitä lähestytään, ei tarvitse mennä edes peilin eteen miettimään, kuka on sosiaalisilta taidoiltaa huono.

Aggressiivinen vastaus, syyttä suotta. Surullinen on tämä palsta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tajuan, että jotkut eivät vapaalla halua itse hakeutua tilanteisiin, joissa pitää sosiaalistella tuntemattomien kanssa. Mutta joskus tulee juuri näitä juhlia ja muita tilanteita, joissa olisi kohteliasta seurustella toisten kanssa. Sen verran pitäisi päivänsankaria kunnioittaa, että jaksaisi juhlien ajan seurustella muiden kanssa. Tai vaikka ei itse hakeutuisi keskusteluun, niin jos joku juttelee sinulle niin juttelet takaisin.

Päivänsankaria kunnioittaa?

Niin. Hänen juhlansa ne ovat ja hänelle tärkeitä ihmisiä on vieraana. Sen verran pitäisi osoittaa kunnioitusta, että kunnioittaa päivänsankaria ja hänelle tärkeitä ihmisiä puhumalla heille.

Mitä jos vaan ei osaa tai halua puhua vieraille ihmisille? Joku ventovieras tulee utelemaan jotain loppuvuoden suunnitelmia, niin ei ole kyllä halua kertoa... Tai tämä riippuu kyllä ihmisestä, joidenkin vieraiden kanssa keskustelu saattaa olla luontevaa ja jotkut ovat jollain tapaan sellaisia, ettei heille kiinnosta puhua yhtään mitään. Tekopirteä utelu on ärsyttävä piirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tajuan, että jotkut eivät vapaalla halua itse hakeutua tilanteisiin, joissa pitää sosiaalistella tuntemattomien kanssa. Mutta joskus tulee juuri näitä juhlia ja muita tilanteita, joissa olisi kohteliasta seurustella toisten kanssa. Sen verran pitäisi päivänsankaria kunnioittaa, että jaksaisi juhlien ajan seurustella muiden kanssa. Tai vaikka ei itse hakeutuisi keskusteluun, niin jos joku juttelee sinulle niin juttelet takaisin.

Päivänsankaria kunnioittaa?

Niin. Hänen juhlansa ne ovat ja hänelle tärkeitä ihmisiä on vieraana. Sen verran pitäisi osoittaa kunnioitusta, että kunnioittaa päivänsankaria ja hänelle tärkeitä ihmisiä puhumalla heille.

Mitä jos vaan ei osaa tai halua puhua vieraille ihmisille? Joku ventovieras tulee utelemaan jotain loppuvuoden suunnitelmia, niin ei ole kyllä halua kertoa... Tai tämä riippuu kyllä ihmisestä, joidenkin vieraiden kanssa keskustelu saattaa olla luontevaa ja jotkut ovat jollain tapaan sellaisia, ettei heille kiinnosta puhua yhtään mitään. Tekopirteä utelu on ärsyttävä piirre.

Eihän sitä tarvitse mitään tarkkaa selontekoa elämästään tehdä. Voi sanoa, että ei ole suunnitelmia loppuvuodeksi, mutta taidan nauttia luonnosta/lukea kirjoja tai jotain muuta pintapuolista. Ei ne ihmiset tarkoita pahaa sillä kyselyllä, ovat vaan kohteliaita.

Karvainen setämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on. Ja samaa näkee jopa deittisovelluksissa. Vastataan lyhyesti eikä kysytä mitään takaisin. Sitten profiilissa lukee jotain "Olen ujo ja haluaisin vihdoin löytää sen oikean". No kannattaisiko sitten tsempata vähän?! Ei kukaan jaksa kannatella keskustelua yksinään.

Mutta jos olet empatialla varustettu ihminen, niin varmasti ymmärrät että tuokin ujo henkilö avautuu kyllä kunhan vain jaksat vähän aikaa kannatella keskustelua. 

Toki jos homma ei lähde jonkun ajan päästäkään toimimaan, niin sitten ymmärrän toki, että jätetään väliin jutusteluyritys tämän henkilön kanssa.

Kärsivällisyys on hyve.

Olen itsekin ujo, mutta opetellut olemaan sosiaalinen. Usein tulee vastaan vielä itseänikin ujompia tai sitten vain jästipäisesti hiljaisia, ja sitä keskustelua saa kannatella ihan koko tilaisuuden yksin.

Kauheaa ja epäkohteliasta, ei mitään suomalaista perinnettä. Kyllä omassa suvussa on osattu keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tajuan, että jotkut eivät vapaalla halua itse hakeutua tilanteisiin, joissa pitää sosiaalistella tuntemattomien kanssa. Mutta joskus tulee juuri näitä juhlia ja muita tilanteita, joissa olisi kohteliasta seurustella toisten kanssa. Sen verran pitäisi päivänsankaria kunnioittaa, että jaksaisi juhlien ajan seurustella muiden kanssa. Tai vaikka ei itse hakeutuisi keskusteluun, niin jos joku juttelee sinulle niin juttelet takaisin.

Päivänsankaria kunnioittaa?

Niin. Hänen juhlansa ne ovat ja hänelle tärkeitä ihmisiä on vieraana. Sen verran pitäisi osoittaa kunnioitusta, että kunnioittaa päivänsankaria ja hänelle tärkeitä ihmisiä puhumalla heille.

Mitä jos vaan ei osaa tai halua puhua vieraille ihmisille? Joku ventovieras tulee utelemaan jotain loppuvuoden suunnitelmia, niin ei ole kyllä halua kertoa... Tai tämä riippuu kyllä ihmisestä, joidenkin vieraiden kanssa keskustelu saattaa olla luontevaa ja jotkut ovat jollain tapaan sellaisia, ettei heille kiinnosta puhua yhtään mitään. Tekopirteä utelu on ärsyttävä piirre.

Eihän sitä tarvitse mitään tarkkaa selontekoa elämästään tehdä. Voi sanoa, että ei ole suunnitelmia loppuvuodeksi, mutta taidan nauttia luonnosta/lukea kirjoja tai jotain muuta pintapuolista. Ei ne ihmiset tarkoita pahaa sillä kyselyllä, ovat vaan kohteliaita.

Miksei vaan voi vastata "ei ole mitään". Jos ei ole mitään. En halua väkisin keksiä mitään. Jos olisi vaikka lomamatka, niin saattaisin vastata, että "marraskuussa mennään Thaimaahan", mutta en todellakaan jaksa kertoa enempää, että mitä kaikkea siellä meinataan tehdä ja kenen kanssa ja miten sitä ja miten tätä. Helpommalla pääsee, kun vastaa vaan "ei ole mitään".

kestäisikkö toista ittees hölisemässä asioitas ja miettimässä mitä sanot seuraavaks sillä aikaa ku toinen puhuu :D

Vierailija kirjoitti:

Karvainen setämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on. Ja samaa näkee jopa deittisovelluksissa. Vastataan lyhyesti eikä kysytä mitään takaisin. Sitten profiilissa lukee jotain "Olen ujo ja haluaisin vihdoin löytää sen oikean". No kannattaisiko sitten tsempata vähän?! Ei kukaan jaksa kannatella keskustelua yksinään.

Mutta jos olet empatialla varustettu ihminen, niin varmasti ymmärrät että tuokin ujo henkilö avautuu kyllä kunhan vain jaksat vähän aikaa kannatella keskustelua. 

Toki jos homma ei lähde jonkun ajan päästäkään toimimaan, niin sitten ymmärrän toki, että jätetään väliin jutusteluyritys tämän henkilön kanssa.

Kärsivällisyys on hyve.

Olen itsekin ujo, mutta opetellut olemaan sosiaalinen. Usein tulee vastaan vielä itseänikin ujompia tai sitten vain jästipäisesti hiljaisia, ja sitä keskustelua saa kannatella ihan koko tilaisuuden yksin.

Kauheaa ja epäkohteliasta, ei mitään suomalaista perinnettä. Kyllä omassa suvussa on osattu keskustella.

Jos olet ujo, niin kai sinä tajuat, että joku muukin voi olla ujo eikä ole harjoitellut mitään väkisin väännettyä sosiaalisuutta. Kyllä ujon tunnistaa ja näkyy kauas se, että vaan esittää eikä ole aidosti puhelias.

Sinähän se törkee oot kun odotat että joku sua viihdyttää vaan koska otat korvapahoinpitely uhriks. Jos oletat että olet oikeutettu mieleiseesi vastaukseen niin sinulla on nestettä päässä. ei se maailma vaan mee niinkun tahtoisit.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on tuollaisia. Meillä ei harrasteta smalltalkia.

Tämä! Suomalaisilta puuttuvat muutenkin käytöstavat.

Eipä yllätä, että tässä keskustelussa on noussut esiin, että aitous = tuppisuisuus, epäkohteliaisuus ja omasta mielestä ei-hyvien tyyppien huomiotta jättäminen. Että ei vaan ryhdytä juttusille kenenkään kanssa, koska se on jenkkien matkimista ja mielistelyä.

Toisaalta moni itseään sosiaalisesti taitavana pitävä on itse asiassa vain tungetteleva, itsekeskeinen ja tilannetajuton. Ei sekään ole hyvää käytöstä, että juhlissa tenttaa keskustelukaverin pariutumis- tai perheenperustamissuunnitelmia, puhua papattaa omista asioistaan antamatta toiselle suunvuoroa tai yrittää rikkoa jäätä jollain kömpelöllä, mahdollisesti loukkaavalla huomautuksella.

Suomalaisille ylipäätään tuntuu olevan haastavaa sellainen riittävän kevyt sosiaalinen kanssakäyminen. Joko ei puhuta mitään ja pyöritellään suunnilleen silmiä keskusteluyrityksille tai sitten möläytellään ihan kaikki mieleen juolahtavat asiat ilman mitään filtteriä. Toisaalta suomalainen kasvatuskulttuuri ei ole tukenut normaalien vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Lapsia on opetettu häpeämään kaikkea mahdollista, kun samaan aikaan perhepiirissä "keskustelu" on saattanut olla lähinnä juoruilua, pilkkaamista ja paheksuntaa. Ei tällainen kulttuuri tuota kovin sujuvia ja miellyttäviä viestijöitä. Moni ei aikuisenakaan välttämättä edes tajua, että omat sosiaaliset taidot ovat huonot. Itse havahduin omien vuorovaikutustaitojeni puutteellisuuteen vasta oltuani erään projektin puitteissa tekemisissä monia eri kansallisuuksia edustavien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karvainen setämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on. Ja samaa näkee jopa deittisovelluksissa. Vastataan lyhyesti eikä kysytä mitään takaisin. Sitten profiilissa lukee jotain "Olen ujo ja haluaisin vihdoin löytää sen oikean". No kannattaisiko sitten tsempata vähän?! Ei kukaan jaksa kannatella keskustelua yksinään.

Mutta jos olet empatialla varustettu ihminen, niin varmasti ymmärrät että tuokin ujo henkilö avautuu kyllä kunhan vain jaksat vähän aikaa kannatella keskustelua. 

Toki jos homma ei lähde jonkun ajan päästäkään toimimaan, niin sitten ymmärrän toki, että jätetään väliin jutusteluyritys tämän henkilön kanssa.

Kärsivällisyys on hyve.

Olen itsekin ujo, mutta opetellut olemaan sosiaalinen. Usein tulee vastaan vielä itseänikin ujompia tai sitten vain jästipäisesti hiljaisia, ja sitä keskustelua saa kannatella ihan koko tilaisuuden yksin.

Kauheaa ja epäkohteliasta, ei mitään suomalaista perinnettä. Kyllä omassa suvussa on osattu keskustella.

Jos olet ujo, niin kai sinä tajuat, että joku muukin voi olla ujo eikä ole harjoitellut mitään väkisin väännettyä sosiaalisuutta. Kyllä ujon tunnistaa ja näkyy kauas se, että vaan esittää eikä ole aidosti puhelias.

En mä minkään shown vuoksi keskustele, mutta jos nyt joku huomaa minun esittävän, tai vaikka kaikki, se ei ole se pointti.

Valtaosa suomalaisista ei ole kauhean luontevia keskustelijoita. Mutta silti yritetään.

Peruskohteliaisuudet jne

Väkisin väännettyä, no enpä tiedä. Riippuu tilanteesta ja osapuolesta. Kyllä mulla on henkilökohtaisesti helpompaa näin kuin istua tuppisuuna.

Pitäisi määritellä, mikä on small talkia.

Itse asiassa sitä on melkein kaikki mitä puhumme toistemme kanssa. Jos vain silkkaa asiallista asiaa saa puhua, niin aika hiljaista olisi.

"En halua puhua kastemekoista" on just hyvin tyypillinen kommentti ja kertoo yksioikoisuudesta. Ikään kuin puhe saisi sitten jatkuessaakin olla vain keskustelua kastemekoista.

Siinähän on hyvä mahdollisuus suunnata aihetta vaikka mihin suuntaan. Puhutaan suvuissa olevista perinteistä, liittyen jo ihan mihin tahansa muuhun asiaan.

Ja kun ollaan ristiäisissä, niin eikö aika normaalia olisi jutella siitä vauvasta, joka juuri sai nimen? Se on hyvä keskustelun alku sitten vaikka mihin, vaikkapa nimiin tai ihan mihin vaan.

Keskusteluthan polveutuu eteenpäin kaiken aikaa.

Teininä olin tuppisuu, kun jännitin niin kauheasti kaikkea, mutta aikuisuus ja asiakaspalvelutyö on antanut luontevuutta ja rohkeutta.

Mikä ihme siinä on, ettei vieraan ihmisen kanssa voisi jutella ihan tavallisesti? Ei ne teidän "asialliset asiannekaan" niin erikoisia ole. Luulette vain.

Ehkä en itse lähtisi kysymään, mitä ihmiset aikoo tehdä, mihin matkustaa tms., mutta juttelua voisi aloittaa vaikka sanomalla, mitä itse aikoo lähitulevaisuudessa tehdä ja kertoa, mitä tunteita se itsessä herättää. Voi sanoa vaikka, että minä olen aikeissa lähteä elämäni ensimmäistä kertaa matkalle lentokoneella, ja vähän jännittää millaista se on. Siihen voi hyvinkin jo joku tarttua kertomaan omasta ensimmäisestä kerrastaan.

Jos kukaan ei inahdakaan, niin silloin on parasta siirtyä muualle ja jos tunnelma edelleen on se, ettei kukaan puhu mulle mitään, alan tehdä poislähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.

Meinaatko, että tuntemattoman ihmisen kanssa aletaan heti puhua jostain todella merkityksellisestä ja syvällisestä? Kyllä normaali keskustelutaito kuuluu ihan käytöstapoihin. Suomessa valitettavan usein törmää tähän, että joko ei uskalleta sanoa mitään tai sitten päädytään pitämään monologi omista asioista keskustelukumppania mitenkään huomioimatta.

Asuin pois suomesta useamman vuoden, kun tulin takaisin, oli vaikeaa tajuta, että ihmiset avautuivat melkein tuntemattomalle kaikista kipeistä, ja hyvin henkilökohtaisista asioistaan heti, kun vain oli joku ystävällisen oloisesti jutteleva.  Yhäkin se joskus ihmetyttää. Odotus myös on että toinen vastasi samalla tavalla. En oikeastaan haluaisi puhua avioliitosta, lapsista jne melkein tuntemattoman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.

Meinaatko, että tuntemattoman ihmisen kanssa aletaan heti puhua jostain todella merkityksellisestä ja syvällisestä? Kyllä normaali keskustelutaito kuuluu ihan käytöstapoihin. Suomessa valitettavan usein törmää tähän, että joko ei uskalleta sanoa mitään tai sitten päädytään pitämään monologi omista asioista keskustelukumppania mitenkään huomioimatta.

Asuin pois suomesta useamman vuoden, kun tulin takaisin, oli vaikeaa tajuta, että ihmiset avautuivat melkein tuntemattomalle kaikista kipeistä, ja hyvin henkilökohtaisista asioistaan heti, kun vain oli joku ystävällisen oloisesti jutteleva.  Yhäkin se joskus ihmetyttää. Odotus myös on että toinen vastasi samalla tavalla. En oikeastaan haluaisi puhua avioliitosta, lapsista jne melkein tuntemattoman kanssa.

Suomessa on paljon yksinäisyyttä ja kyvyttömyyttä kohdata toisia. Se näkyy tuollaisena yliavoimuutena ja henkisenä takertumisena jokaiseen ihmiseen, joka suhtautuu itseen ystävällisesti. Sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään, kun niiden harjoittamiseen ei saa tilaisuuksia. Toisaalta monella ihmiskontaktin nälkä on niin valtava, että sekin hämärtää käsitystä siitä, mikä on ns. sopivaa kanssakäymistä kenenkin kanssa. Vaikka sosiaaliset taidot olisivat periaatteessa ihan hyvät, niin mukavan ihmisen kohdatessa sosiaalinen "etiketti" jotenkin unohtuu, koska edellisestä positiivisesta kohtaamisesta on saattanut vierähtää jopa vuosia.

Ikävää tässä on se, että liika avoimuus ja rajattomuus viestivät, että kyseinen henkilö ei ole ehkä ihan tasapainoinen ja siksi he tahtomattaan karkottavat muita ihmisiä luotaan. Käyttäydyin näin nuorena, kiitos koulukiusaamistaustan sekä kotoa omaksumani huonot sosiaaliset taidot. Vasta lähempänä kolmeakymppiä aloin oivaltaa, että ehkä vanhemmilta omaksumani malli ei oikeasti ole kovin terve ja että ehkä kiusaamistaustan aiheuttamat traumat ovat myös murentaneet kykyäni olla ihmisten kanssa. Nykyään olen jo aivan eri tasolla lähtöpisteeseen verrattuna mutta se vaati sen, että tajusin itse, miksi vuorovaikutustyylini oli ongelmallinen ja mitä voisin tehdä, jotta kanssakäymiseni muiden kanssa ei olisi niin ahdistavansävyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta mitä järkeä on jaaritella jostakin säästä loputtomiin tms.? Mikä se pointti siinä on?

Kuka siitä nyt loputtomiin keskustelisi? Pointti on osoittaa ystävällisyyttä ja huomioida toinen ihminen. Se voi olla myös tunnustelua, josko löydettäisiin vaikka yhteisiä kiinnostavampia puheenaiheita. Säästä puhumisen pointti on harvoin puhua säästä.

Ja sitten jos ei natsaa keskustella jonkun kanssa tai haluaa vaihtaa keskustelukumppania (koska niissä ristiäisissäkään ei ole pakko seurustella vain yhden ihmisen kanssa) voi jossain vaiheessa sanoa: "oli kiva jutella, menenpä tästä ottamaan tuota kakkua lisää kun oli niin hyvää" tms. ja poistuu takavasemmalle.