Onko ihmisten sosiaaliset taidot nykyään näin huonot?
Toisinaan tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy viettää aikaa itselle tuntemattomien ihmisten kanssa jonkin aikaa. Tällainen tilanne oli esimerkiksi viikonloppuna, kun olin erään lapsen ristiäisissä. En tuntenut läheskään kaikkia vieraita, kun vieraat ovat eri suvuista, kaveripiireistä yms. Yritin siinä sitten kastekahveilla jutella itselleni tuntemattomien sukulaisten kanssa small talkia, kun mielestäni keskustelu kuuluu kohteliaisiin käytöstapoihin. Reaktiot olivat tätä luokkaa:
Minä: Oli kyllä hieno tuo Hildan suvussa kulkeva käsin tehty kastemekko. Toinen: Juu...
Minä: Kiva, kun sattui aurinkoinen ilma ristiäispäivälle, kun viime aikoina on satanut paljon. Toinen: Niin on.
Minä: Onkos teillä jotakin erityisiä suunnitelmia loppuvuodeksi? Onko jotain juhlia tai matkoja tiedossa? Toinen: Ei ole, ihan kotona ollaan.
Tuntuu ihan hirveältä, kun yrittää saada keskustelua aikaiseksi ja oikein mihinkään ei saa kunnon vastausta. Suurin osa hengailee vain omien tuttujensa kanssa ja muiden kanssa ei viitsitä edes jutella kunnolla. Enkä ole mikään räyhäävä tai huonotapainen ihminen, vaan ihan tavallinen keski-ikää lähestyvä nainen. Onko muillakin tällaisia kokemuksia? Ja tämä ei nyt siis ollut ainoa kerta, vaan tällaista on ollut ennenkin.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen enkä häpeä sitä. Tosiaan suomalaiseen alkuperäiseen kulttuuriin small talk ei kuulu. Osa suomalaisista on toki ennenkin ollut puheliaita, mutta osa juuri tällaisia. Se on merkki aitoudesta, siitä ettei yritetä nuoleskella ketään tai mitään usalaista valtavirtakulttuuria, vaan ollaan sellaisia kuin ollaan. Minusta sitä pitäisi pikemminkin arvostaa eikä halveksia tai väheksyä.
Niin että jos vaikka siellä kastejuhlassa on joku, joka ei tunne muita vieraita, istukoon yksin hiljaa nurkassa kun me ollaan niin Aitoja ettei tuntemattomille puhuta?
No en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta... Lapseni kastejuhlissa oli lapsen isovanhemmat, me vanhemmat ja vanhempien sisarukset. Meilläpäin mikrokulttuuri on tällainen, että juhliin ei kutsuta kuin ydinlähipiiri. Olen varsinaissuomalainen. Itse istuisin kyllä ihan mieluusti itsekseni enkä tutustuisi muihin.
Meillä päin kastejuhlassa on kyllä kummit myös. Ihan hyvin voi olla kummi, joka ei tunne muita paikallaolevia, eli ystävänsä sukulaisia.
Niin no meillä ne kummit olivat tietty vanhempien sisaruksia...
Vai niin. Tuliko mieleen ettei kaikilla vanhemmilla edes ole sisaruksia. Mutta et vastannut kysymykseeni.
"Älylaitteiden ja median käyttö saattaa haitata lapsen ihmissuhteita ja vähentää sosiaalisuutta. Liiallisella käytöllä on myös havaittu yhteys kielelliseen viivästymiseen. Lisäksi sillä on vaikutusta monin tavoin lapsen oppimiseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Älylaitteiden käyttö saattaa häiritä toiminnanohjausta ja itsesäätelykykyä sekä heikentää keskittymiskykyä. Liikakäyttö voi hankaloittaa lapsen emotionaalista sekä tunne-elämän kehittymistä."
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.
Joku pointti? Kuten mikä?
Noista AP:n aloittamista keskusteluyrityksistä jokaisesta voi saada ihan mielenkiintoisen keskustelun aikaan, mutta monet ihmiset on todella jotenkin mielikuvituksettomia. Plus sitten vielä sellaisia mölliäisiä, ettei osata puhua kenenkään muun kanssa kuin juuri sen oman kaverin. Töllötetään vaan tuppisuuna, kun joku vähänkin tuntemattomampi on seurassa.
Tätä tämä nykymeno on, kun vähäisetkin vieraammat sosiaaliset kontaktit häviävät. Sitten ihmetellään, kun sosiaaliset taidot ruostuu ja ihmiset on yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen enkä häpeä sitä. Tosiaan suomalaiseen alkuperäiseen kulttuuriin small talk ei kuulu. Osa suomalaisista on toki ennenkin ollut puheliaita, mutta osa juuri tällaisia. Se on merkki aitoudesta, siitä ettei yritetä nuoleskella ketään tai mitään usalaista valtavirtakulttuuria, vaan ollaan sellaisia kuin ollaan. Minusta sitä pitäisi pikemminkin arvostaa eikä halveksia tai väheksyä.
Niin että jos vaikka siellä kastejuhlassa on joku, joka ei tunne muita vieraita, istukoon yksin hiljaa nurkassa kun me ollaan niin Aitoja ettei tuntemattomille puhuta?
No en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta... Lapseni kastejuhlissa oli lapsen isovanhemmat, me vanhemmat ja vanhempien sisarukset. Meilläpäin mikrokulttuuri on tällainen, että juhliin ei kutsuta kuin ydinlähipiiri. Olen varsinaissuomalainen. Itse istuisin kyllä ihan mieluusti itsekseni enkä tutustuisi muihin.
Meillä päin kastejuhlassa on kyllä kummit myös. Ihan hyvin voi olla kummi, joka ei tunne muita paikallaolevia, eli ystävänsä sukulaisia.
Niin no meillä ne kummit olivat tietty vanhempien sisaruksia...
Vai niin. Tuliko mieleen ettei kaikilla vanhemmilla edes ole sisaruksia. Mutta et vastannut kysymykseeni.
Kyllä, puhuinkin vain omasta tilanteestani. Mutta vastaus kysymykseesi: juttelen tuntemattomille palkkaa vastaan, palkattomasti en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.
Meinaatko, että tuntemattoman ihmisen kanssa aletaan heti puhua jostain todella merkityksellisestä ja syvällisestä? Kyllä normaali keskustelutaito kuuluu ihan käytöstapoihin. Suomessa valitettavan usein törmää tähän, että joko ei uskalleta sanoa mitään tai sitten päädytään pitämään monologi omista asioista keskustelukumppania mitenkään huomioimatta.
Ei tarvitse puhua "syvällisestä", mitä ikinä se tarkoittaakin, mutta jos ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin kastemekko tai sää, niin minua ei kiinnosta. Jotain muuta varmaan kiinnostaa. Minä puhuisin mielelläni vaikka sen hetken suosituimmasta tv-sarjasta tai eilisestä urheilumatsista. Tai mistä vaan, mikä ihmisiä oikeasti saattaa kiinnostaa. Kastemekko ja sää eivät kiinnosta ainakaan ketään, kenet minä tunnen.
No mikset sitten puhu siitä tv-sarjasta tai urheilumatsista? Ei kai se sen toisen tehtävä ole valita aiheita, jotka sinä sitten joko hyväksyt tai hylkäät?
Mistä ihmeestä päättelet, etten puhu?
Minulla on myös 10 varvasta, vaikka en sitäkään maininnut lainaamassasi viestissä.
Koska kirjoitit että puhuISIt mielelläsi. Mistä muuten päättelet ettei sillä toisella ole muuta puhuttavaa kuin sää tai kastemekko, jos hän noilla aiheilla sattuu avaamaan keskustelun?
Älylaitteet vaikuttavat lasten hyvinvointiin – mitä tutkimus sanoo sopivan käytön rajoista?
Kasvokkainen vuorovaikutus on tärkeää empatian kehitykselle
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-ja-oppiminen/alylaitteet-va…
Kun ei vaan jaksa kiinnostaa ihmisten kanssa höpöttely tai uudet sosiaalisuudet millään muotoa. Enemmin olisin kotona kissani kanssa.
Miettikääpä, miltä siitä kummista (esim. vanhemman ystävä) tuntuu, jos juhlissa ei tunne ketään muuta. Siinä yksin lusikoit jotain voileipäkakkua ja juttelet korkeintaan papin kanssa, joka on valmis kanssasi juttelemaan.
Korrektia olisi huomioida toiset ja ottaa heidät keskusteluun mukaan.
Itse voin keskustella jostain päivän uutisesta, heittää läppää mutta en todellakaan mielelläni kerro tuntemattomalle henkilökohtaisia juttujani mielelläni ja taas sellainen hiljaisuuden täyttäminen tyhjällä sääpuheella tai jaarittelulle on väsyttävää.
Harvoin minulla on mitään kiinnostavaa kerrottavaa omasta elämästäni. Toiseksi harvoin ne muiden elämien heidän mielestään kiinnostavat asiat kiinnostavat minua. Jos joku omakotitaloasuja pohtii ilmalämpöpumppujuttuja niin aika vieras aihe minulle ja en jaksa kysellä tilanteesta, koska vieras aihe minulle tai lapsettomana en jaksa keskustella ja päivitellä lapsiperheen arkisista jutuista ja haasteista.
Mutta aloittajaa ymmärrän kyllä, että tuo ignooraamineen on varmasti kurjaa jos itse haluaisi jutella.
Olin kaatejuhlissa äskettäin, ehkä ap oli samoissa juhlissa.
Jäin äskettäun työttömäksi ja mietin ihan rauhassa ansiosidonnaisasiaani, säästöjen riittävyyttä, miten perheenä pärjäämme jos työttömyys jatkuu, lapseni sairastui myös äskettäin ja on viettänyt muutaman yön sairaalassa, nyt hän on jo päässyt pois, mutta tulevaisuus pelottaa hirveästi. Pelko on kestänyt jo muutaman viikon.
Ja sitten viereen parkkeeraa joku joka haluaa puhua säästä.
Yritän ystävällisesti vastata jotain, mutta ajatukset eivät oikein pysy sää-keskustelussa. Ajatuksen karkaavat kokoajan omaan ja oman perheeni tilanteeseen.
Tuo viimeinen kysymyksesi on epäkohtelias ja suorastaan tunkeileva.
Mitä sinulle kenenkään tuntemattoman suunnitelmat kuuluu? Omat sosiaaliset taitosi ovat hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Aika nopeasti ihmisistä pystyy lukemaan, millä mielellä ovat liikenteessä. Jos aistin, että toinen ei small talkista välitä kanssani, niin pyrin lopettamaan tilanteen melko nopeasti. Aina se ei ole mahdollista, vaan toisen kanssa täytyy olla esim. 10 minuuttia. Tuntuu muuten pitkältä ajalta olla hiljaa tilanteessa, jossa olisi luontevaa ja hyvien tapojen mukaista keskustella.
Siis tämä! Itsellä työkuviot sellaiset, että kesällä tulee tuuraaja ja sitten perehdytän tämän nuoren tekemään hommani parin viikon perehdytysjakson aikana. Siirrymme paljon autolla työkohteisiin ja päivässä tulee helposti 2 tuntia autossa istumista. Joskus on palkattu hiljainen nuori jolta ei lähde small talk ja se on ahdistavaa kyllä olla töissä toisen kanssa, kun vastaus on "ok".
Vierailija kirjoitti:
Tuo viimeinen kysymyksesi on epäkohtelias ja suorastaan tunkeileva.
Mitä sinulle kenenkään tuntemattoman suunnitelmat kuuluu? Omat sosiaaliset taitosi ovat hukassa.
Minusta tuo kysymys ei ole tunkeileva. Kysymys on hyvin avoin, ihminen voi itse päättää, mitä kertoo. Ihan hyvin voi sanoa, ettei ole mitään erityisiä suunnitelmia ja katsotaan sitten myöhemmin, tuleeko jotain erityisempää menoa syksyksi. Tai jos haluaa, niin tuossahan voi avautua vaikka mistä menoista.
Olen jutellut tuntemattomien kanssa välillä pitkiäkin aikoja jos on jotain järkevää juteltavaa. Mihinkään sää lässytyksiin en jaksa aikaani tuhlata.
Alalle missä työskentelin oli hakeutunut paljon sellaisia työntekijöitä, jotka halusivat nyhertää töitään nurkassa lähes näkymättöminä ja puhumattomina ja se onnistuikin niin kauan kuin asiakaskontaktit kuuluivat eri henkilöille. Näille tuppisuille ja ihmisiä vältteleville tuli vaikeuksia, kun toimenkuvat muuttuivat vähitellen sellaisiksi, että jokaisen työntekijän tuli olla yhteydessä asiakkaisiin ja jokaisen piti yrittää myydä yrityksen palveluita. Puhe- ja keskustelutaidot ja myös tapakasvatus pitäisi varmaan ottaa koulujen ja ja eri alojen ammatillisissa oppilaitosten opetusohjelmaan, työpaikat hiljaisuudessa puhumattomina ahertaville alkavat olla vähissä.
Olen huomannut, että ilman alkoholia suomalaiset ei juuri puhele tuntemattomille. Ristiäisissä nyt ei ole tapana ryypiskellä.
Sen tajuan, että jotkut eivät vapaalla halua itse hakeutua tilanteisiin, joissa pitää sosiaalistella tuntemattomien kanssa. Mutta joskus tulee juuri näitä juhlia ja muita tilanteita, joissa olisi kohteliasta seurustella toisten kanssa. Sen verran pitäisi päivänsankaria kunnioittaa, että jaksaisi juhlien ajan seurustella muiden kanssa. Tai vaikka ei itse hakeutuisi keskusteluun, niin jos joku juttelee sinulle niin juttelet takaisin.
Itseä kiinnostaa Intialainen maahockeyliiga ja aloitan keskustelun aina suoraan siitä. Jos ei keskustelukumppanilta löydy aiheeseen kiinnostusta niin suutun tosissani, saatan tirvaistakin!