Onko ihmisten sosiaaliset taidot nykyään näin huonot?

Suomalaiset on tuollaisia. Meillä ei harrasteta smalltalkia.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on tuollaisia. Meillä ei harrasteta smalltalkia.

Kyllä osa harrastaa. Minusta on ihan tuurista kiinni, millaista väkeä sattuu esimerkiksi samoihin juhliin.

Pakko häpeäkseni tunnustaa, että olen, ainakin joskus, ihan tuollainen samanlainen möllö. Syytän tuosta meitä kaikkia suomalaisia, kasvatustamme ja sitä, että emme osaa keskustella, eli annamme tylyä palautetta toisillemme, niillekin, jotka sitten osaavat ja viitsivät yrittää.

Itse osaan small talkin ja nuorempana juttelin koko ajan tuntemattomien kanssa. Nykyään ei vaan yksikertaisesti jaksa. Olen kai tullut vanhaksi.

No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.

Minä olen tuollainen. Minulla on vain niin kuiva ja yksitoikkoinen elämä ettei ole koskaan mitään kerrottavaa, lisäksi vaikka olisi, en usko että se ketään kiinnostaisi. Kuuntelen kyllä jos joku puhelias haluaa puhua.

Aah, minä olen hiljainen möllöttäjä, ja tajuan sen hiljaisuuden kiusallisuuden. Niinpä tervehdin pelastavana enkelinä jokaista, joka vaan avaa suunsa ja virittää keskustelua. Yritän parhaani mukaan tarttua vinkkeihin ja vastailla. Huomaan vaan, että olen kömpelö tekemään vastakysymyksiä, eli tilanne saattaa muuttua siihen, että kertoilen omia juttujani, ja sitten kun olisi aika kysyä jotain vastaan, vaikenenkin. Jotenkin jään odottamaan, että jos kerron viikonlopustani, toinenkin kertoo kysymättä juttuni perään omasta viikonlopustaan. Mutta näin ei taida olla?

Sen tajuan, että kaikki eivät ole kovin sosiaalisia. Mutta eikö voi sen verran tsempata, että vastaa parilla lauseella jotakin tai jopa välillä kysyisi toiselta jotain. Inhottaa olla se, joka suunnilleen puhuu yksin jossain ruokapöydässä...

Vierailija kirjoitti:

Aah, minä olen hiljainen möllöttäjä, ja tajuan sen hiljaisuuden kiusallisuuden. Niinpä tervehdin pelastavana enkelinä jokaista, joka vaan avaa suunsa ja virittää keskustelua. Yritän parhaani mukaan tarttua vinkkeihin ja vastailla. Huomaan vaan, että olen kömpelö tekemään vastakysymyksiä, eli tilanne saattaa muuttua siihen, että kertoilen omia juttujani, ja sitten kun olisi aika kysyä jotain vastaan, vaikenenkin. Jotenkin jään odottamaan, että jos kerron viikonlopustani, toinenkin kertoo kysymättä juttuni perään omasta viikonlopustaan. Mutta näin ei taida olla?

Olen aivan samanlainen! Itse esimerkiksi odotan ensin vastauksen omaan kysymykseeni, ja vastaan heti itse perään. Näin muut eivät tee. SE on kiusallista.

no ne taidot oli samanlaisia jo 20v sitten, osa on vain armottoman juntteja, mitä pienemmälle paikkakunnalle mennään, sitä suurempi todennäköisyys osua tälläiseen.

Vierailija kirjoitti:

no ne taidot oli samanlaisia jo 20v sitten, osa on vain armottoman juntteja, mitä pienemmälle paikkakunnalle mennään, sitä suurempi todennäköisyys osua tälläiseen.

Minulla on eri kokemus. Olen asunut sekä Helsingissä että Itä-Suomen pitäjässä, ja jälkimmäisessä ollaan järjettömiä moottoriturpia.

Tuntemattomatkin juttelevat keskenään ja itse olen kuin pingis-ottelua seuraisin.

Mä olen tosi ujo ja mua ahdistaa juhlissa kaikki tuntemattomat, jotka aloittavat ankaran kysymyspommituksen. Menen ihan lukkoon. Toisten hiljaisten kanssa on helpompaa, koska he eivät hyökkää päälle.

Minä ainakin haluan jutella niiden omien tuttujen kanssa, joita en ole hetkeen nähnyt, vaihtaa kuulumisia. Jos edellisestä kerrasta on jo vuosi ehtinyt vierähtää, niin en halua jonkun tuntemattoman kanssa alkaa säästä puhumaan, kun ilman hankalia järjestelyjä voin sen tutun tai sukulaisen kanssa olla.

Ehkä voisit katsoa peiliin ja miettiä kuka se sosiaalisesti taitamaton oikein on, kuka ei osaa lukea sosiaalista tilannetta. Minä olen vastaavissa tilanteissa missä en ole oikein ketään juhlakalun tai tämän vanhemman lisäksi tuntenut, etsinyt sen henkilön, joka ei pysty osallistumaan noihin kuulumisten vaihtoihin. Eli se dementoitunut vanhus tai lapset. Aikuiset voivat vaihtaa kuulumiset rauhassa siinä sitten, kun huolehdin näistä vahdittavista, tähän mennessä kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Jos sinulle ei tule mieleen yhtään, miten luontevasti näitä lähestytään, ei tarvitse mennä edes peilin eteen miettimään, kuka on sosiaalisilta taidoiltaa huono.

Harvassa on kyllä olleet ihmiset, jotka eivät rupattelisi takaisin.

Entä jos ei vaan kiinnosta jutella tuntemattoman kanssa?

Tämä on sitä kuuluisaa esitä kiinnostunutta paskaa. Ketään ei oikeasti kiinnosta toisen elämä niin paljon. Joku jaksaa kertoa omasta elämästään niin olen kohtelias vastaamalla "juu, joo, ok, jaa" jne. enkä sano suoraan että voisitko painua vi**uun.

Itse en kerro omasta elämästäni kenellekään koska ketään ei kiinnosta. Kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi itsekeskeisiä ja kertovat asioita omasta näkökulmastaan.

Jospa sinun omat sosiaaliset taitosi eivät olekaan niin hyvät kuin itse ajattelit?

Vierailija kirjoitti:

No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.

Meinaatko, että tuntemattoman ihmisen kanssa aletaan heti puhua jostain todella merkityksellisestä ja syvällisestä? Kyllä normaali keskustelutaito kuuluu ihan käytöstapoihin. Suomessa valitettavan usein törmää tähän, että joko ei uskalleta sanoa mitään tai sitten päädytään pitämään monologi omista asioista keskustelukumppania mitenkään huomioimatta.

Älä tuppaudu toisten seuraan. Ei kukaan tykkää. Myöntäisit vaan ettet osaa olla hiljaa muiden seurassa.

Oli niin pitkä teksti etten jaksanut lukea.