Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisten sosiaaliset taidot nykyään näin huonot?
03.09.2023 |
Toisinaan tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy viettää aikaa itselle tuntemattomien ihmisten kanssa jonkin aikaa. Tällainen tilanne oli esimerkiksi viikonloppuna, kun olin erään lapsen ristiäisissä. En tuntenut läheskään kaikkia vieraita, kun vieraat ovat eri suvuista, kaveripiireistä yms. Yritin siinä sitten kastekahveilla jutella itselleni tuntemattomien sukulaisten kanssa small talkia, kun mielestäni keskustelu kuuluu kohteliaisiin käytöstapoihin. Reaktiot olivat tätä luokkaa:
Minä: Oli kyllä hieno tuo Hildan suvussa kulkeva käsin tehty kastemekko. Toinen: Juu...
Minä: Kiva, kun sattui aurinkoinen ilma ristiäispäivälle, kun viime aikoina on satanut paljon. Toinen: Niin on.
Minä: Onkos teillä jotakin erityisiä suunnitelmia loppuvuodeksi? Onko jotain juhlia tai matkoja tiedossa? Toinen: Ei ole, ihan kotona ollaan.
Tuntuu ihan hirveältä, kun yrittää saada keskustelua aikaiseksi ja oikein mihinkään ei saa kunnon vastausta. Suurin osa hengailee vain omien tuttujensa kanssa ja muiden kanssa ei viitsitä edes jutella kunnolla. Enkä ole mikään räyhäävä tai huonotapainen ihminen, vaan ihan tavallinen keski-ikää lähestyvä nainen. Onko muillakin tällaisia kokemuksia? Ja tämä ei nyt siis ollut ainoa kerta, vaan tällaista on ollut ennenkin.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän aloittajan pointin. Mutta samalla olen niin outo, että kun tajuan jonkun kyselevän minulta tyhjänpäiväisyyksiä vain siksi että "kuuluu", niin se jollain tavalla ärsyttää. Tykkään jutella ihan tuntemattomienkin kanssa silloin, kun tilanteet soljuu luonnostaan ja pakottamatta. Mutta tuollainen hyvää päivää kirvesvartta on vain oikeasti ärsyttävää.
No ollaan sitten vaan tuppisuina, vaivautuneina ja kusi sukassa.
Small talkin avulla, kuten käytöstavoilla yleensäkin, on tarkoitus helpottaa sosiaalista kanssakäymistä. Käytöstavat on kuin öljy, joka pehmentää koneiston käyntiä, jotta ne tilanteet olisivat vähän helpompia. Eikä useinkaan siihen kiinnostavaan keskusteluun päästä ennen sitä small talkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän aloittajan pointin. Mutta samalla olen niin outo, että kun tajuan jonkun kyselevän minulta tyhjänpäiväisyyksiä vain siksi että "kuuluu", niin se jollain tavalla ärsyttää. Tykkään jutella ihan tuntemattomienkin kanssa silloin, kun tilanteet soljuu luonnostaan ja pakottamatta. Mutta tuollainen hyvää päivää kirvesvartta on vain oikeasti ärsyttävää.
Eikö sinulla ole tilannetajua?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen enkä häpeä sitä. Tosiaan suomalaiseen alkuperäiseen kulttuuriin small talk ei kuulu. Osa suomalaisista on toki ennenkin ollut puheliaita, mutta osa juuri tällaisia. Se on merkki aitoudesta, siitä ettei yritetä nuoleskella ketään tai mitään usalaista valtavirtakulttuuria, vaan ollaan sellaisia kuin ollaan. Minusta sitä pitäisi pikemminkin arvostaa eikä halveksia tai väheksyä.
No onhan se, aitoa töykeyttä toista kohtaan.
Hyvä esimerkki: oli rankka viikko menossa. olin eräänä aamulla rättiväsynyt ja sain sentään raahattua itseni lääkärin vastaanotolle. Siellä eräs mummo yritti saada jutun juurta väkisin. Ei tajua yksisanaisista vihjeistä, etten halua jutella vaan nauttia hiljaisuudesta. Oli lopulta pakko käppäillä käytävän päähän.
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se on. Ja samaa näkee jopa deittisovelluksissa. Vastataan lyhyesti eikä kysytä mitään takaisin. Sitten profiilissa lukee jotain "Olen ujo ja haluaisin vihdoin löytää sen oikean". No kannattaisiko sitten tsempata vähän?! Ei kukaan jaksa kannatella keskustelua yksinään.
Mutta jos olet empatialla varustettu ihminen, niin varmasti ymmärrät että tuokin ujo henkilö avautuu kyllä kunhan vain jaksat vähän aikaa kannatella keskustelua.
Toki jos homma ei lähde jonkun ajan päästäkään toimimaan, niin sitten ymmärrän toki, että jätetään väliin jutusteluyritys tämän henkilön kanssa.
Kärsivällisyys on hyve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.
Mene kieliryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.
Mene kieliryhmiin.
Mitä jos ei uskalla tai kehtaa mennä?
Mistä saisi apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon?
Olen mieshenkilö ja tosi ujo sekä sosiaaliset tilanteet tuntemattomien kanssa jännittää tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kaikki vastasivat asiallisesti kysymyksiisi ja sinä vaan valitat
Ne olivat keskustelunavauksia, eivät kysymyksiä tiedonhankintaa varten.
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.
No mitäpä jos alkaisit keskustella sinua kiinnostavista aiheista. Tulisi se pointtikin siihen. Mistä se tuntematon voi tietää, mikä siihen juuri Sinua sattuisi kiinnostamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko ap ymmärtää myös ihmisten erilaisuutta? Esim. minulla ei tuon vuoksi ole live-ystäviä. Yhtään. Vapaaehtoisesti, omasta tahdostani. Koska en vain yhtään tykkää tuollaisesta. Koen että tuollainen pakkojutustelu heikentää tosi paljon elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos on ujo, eikä sen takia keksi puhuttavaa. Mutta sitä en ymmärrä, ettei vaan viitsi vaivautua, jos joku yrittää jutella. Se on tosi tylyä ja epäkohteliasta, ja ainakin itselleni tulee paha mieli ja nollattu olo.
Tämä. Herkästi tulee itselleni se olo, että toinen katsoo minua alaspäin eikä viitsi edes vaivautua juttelemaan. Joo, kaikki eivät ole superpuheliaita, mutta ihan normaali keskustelu ei mielestäni ole liikaa vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee ajateltua näistä yhdellä lauseella vastaajista ja small-talkia välttelevistä ihmisistä, että ovatkohan he kenties autismin kirjolla tai muuten mielenterveysongelmista kärsiviä. Normaali ja terve ihminen nauttii sosiaalisista tilanteista ja uusien ystävien tapaamisesta. Parasta elämässähän on uudet tuttavuudet ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen. Juhlissan suorastaan rakastan sitä, että kuinka monen uuden tulevan ystävän kanssa saan tutustua! Valitettavasti näitä tuppisuitakin vielä löytyy, mutta heidät voi jättää omaan arvoonsa, murjottakoon yksin maailman tappiin asti. Samaan aikaan me muut nautimme toistemme seurasta!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki: oli rankka viikko menossa. olin eräänä aamulla rättiväsynyt ja sain sentään raahattua itseni lääkärin vastaanotolle. Siellä eräs mummo yritti saada jutun juurta väkisin. Ei tajua yksisanaisista vihjeistä, etten halua jutella vaan nauttia hiljaisuudesta. Oli lopulta pakko käppäillä käytävän päähän.
Itse ajattelen, että en menisi juttelemaan small talkia lääkärin odotushuoneessa. Ihmisellä voi olla mielen päällä vaikeitakin asioita. Mutta monissa muissa paikoissa keskustelu on luontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.
Meinaatko, että tuntemattoman ihmisen kanssa aletaan heti puhua jostain todella merkityksellisestä ja syvällisestä? Kyllä normaali keskustelutaito kuuluu ihan käytöstapoihin. Suomessa valitettavan usein törmää tähän, että joko ei uskalleta sanoa mitään tai sitten päädytään pitämään monologi omista asioista keskustelukumppania mitenkään huomioimatta.
Ei tarvitse puhua "syvällisestä", mitä ikinä se tarkoittaakin, mutta jos ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin kastemekko tai sää, niin minua ei kiinnosta. Jotain muuta varmaan kiinnostaa. Minä puhuisin mielelläni vaikka sen hetken suosituimmasta tv-sarjasta tai eilisestä urheilumatsista. Tai mistä vaan, mikä ihmisiä oikeasti saattaa kiinnostaa. Kastemekko ja sää eivät kiinnosta ainakaan ketään, kenet minä tunnen.
No mikset sitten puhu siitä tv-sarjasta tai urheilumatsista? Ei kai se sen toisen tehtävä ole valita aiheita, jotka sinä sitten joko hyväksyt tai hylkäät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.
Mene kieliryhmiin.
Mitä jos ei uskalla tai kehtaa mennä?
Mistä saisi apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon?
Olen mieshenkilö ja tosi ujo sekä sosiaaliset tilanteet tuntemattomien kanssa jännittää tosi paljon.
No mistäpäin olet? Mä voin lähteä juttelemaan ja moikkaamaan kaverina
-m
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen enkä häpeä sitä. Tosiaan suomalaiseen alkuperäiseen kulttuuriin small talk ei kuulu. Osa suomalaisista on toki ennenkin ollut puheliaita, mutta osa juuri tällaisia. Se on merkki aitoudesta, siitä ettei yritetä nuoleskella ketään tai mitään usalaista valtavirtakulttuuria, vaan ollaan sellaisia kuin ollaan. Minusta sitä pitäisi pikemminkin arvostaa eikä halveksia tai väheksyä.
Niin että jos vaikka siellä kastejuhlassa on joku, joka ei tunne muita vieraita, istukoon yksin hiljaa nurkassa kun me ollaan niin Aitoja ettei tuntemattomille puhuta?
Minä ymmärrän sen, että tietynlaisissa tilanteissa small talk voi olla tosi raskasta. Nimimerkillä pari kertaa minut on yksin plaseerattu häissä pöytäseurueeseen, josta en tunne muita. Muut juttelivat keskenään tai jos yritin jutella, niin en saanut vastakaikua. On raskasta yrittää itse vaikka useamman tunnin ajan kysellä jotain. Mutta pitäisi sitä jaksaa joku vartti jossain kastekahveilla jutella tuntemattoman kanssa. Sittenhän voi piipahtaa vessaan, hakemaan lisää syötävää tai ihmettelemään vauvaa, niin keskustelua ei tarvitse jatkaa.
Mitä hienoa siinä on jauhaa jostakin säästä kymmenen eri ihmisen kanssa? Taidatte vaan mennä esiintymään ja itseänne esittelemään jonnekin juhliin kun on niin mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Tulee ajateltua näistä yhdellä lauseella vastaajista ja small-talkia välttelevistä ihmisistä, että ovatkohan he kenties autismin kirjolla tai muuten mielenterveysongelmista kärsiviä. Normaali ja terve ihminen nauttii sosiaalisista tilanteista ja uusien ystävien tapaamisesta. Parasta elämässähän on uudet tuttavuudet ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen. Juhlissan suorastaan rakastan sitä, että kuinka monen uuden tulevan ystävän kanssa saan tutustua! Valitettavasti näitä tuppisuitakin vielä löytyy, mutta heidät voi jättää omaan arvoonsa, murjottakoon yksin maailman tappiin asti. Samaan aikaan me muut nautimme toistemme seurasta!
Tuo oli aika törkeästi kirjoitettu. Voisit yrittää olla ihan ihminen ihmiselle sen sijaan, että jossain narsistisessa ylemmyydentunnossasi henkisesti läimäiset itsestäsi eroavia ihmisiä. "autismin kirjolla tai muuten mielenterveysongelmista kärsiviä..." Autismi ei muuten ole mielenterveysongelma.
Tämä 😌 Suomessa kyllä harvoissa tilanteissa tulee käytettyä smalltalkia. Harmi sinänsä, koska joissaim tilanteissa se on kätevää.
Yleensä jos jutustelen, etsin keskustelukumppani kanssa yhteisiä mielenkiinnonaiheita. Ja ei sitä smalltalkia voi ottaa kovin vakavissaan, kun osa siitä tykkää ja osa ei yhtään 😅 niin voi aina pikkasen rupatella, ja katsoa syntyykö keskustelua.
Parhaiten oon nähnyt smalltalkin / yleisen jutustelun toimivan esim. avantouimassa, kun oon uinnin jälkeen lämpimässä pukkarissa missä lämmitellään. Siellä on rento tunnelma 😊 Ja uimahallissa saunassa myös. Huomaan että kun ihmiset käy harrastuksissa, ollaan hyvällä tuulella ja juttuakin syntyy enämpi 😊