Tänään oli läheisen hautajaiset ja kävin katsomassa vainajaa. Kysymys vainajan katsomisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa.  Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa.  Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.

Miten niin katsomiskunnossa? Ihan on yleistä, että vainajaa saa käydä katsomassa juuri ennen varsinaista (ainakin kirkollista) hautaamistilaisuutta. Arkku on siis avonaisena siinä kirkon vieressä olevassa rakennuksessa. Siitä se sitten tuodaan kirkkoon, tilaisuuden alkaessa.

Harva vainaja näyttää sille omalle itselleen. Ilmeethän tietenkin häviää.

Ei Suomessa. Useamman kerran on  ollut lupa käydä katsomassa vainajaa silloin, kun arkku on siirretty kappeliin odottamaan hautausta. Silloin on ilmoitettu omaisille, että tämä on viimeinen tilaisuus nähdä, ja sen jälkeen arkku suljetaan eikä sitä ole koskaan hautajaisissa enää avattu. Eikä siis hautauspäivänäkään. Eihän siellä edes ole sellaista henkilökuntaa, joka arkun sulkisi vaan ehkä suntio opastamassa arkkua siirtäviä omaisia.

Nyt olet väärässä. Kun vainaja siirretään sairaalasta tai vastaavasta kappelin kylmätiloihin, sinne ei omaisia lasketa. Jos haluaa nähdä vainajan, se tapahtuu esim. sairaalassa, ennen kappelin kylmätiloihin siirtämistä ja seuraavan kerran, kun vainaja tuodaan kylmätilssta kappeliin n. 15-30 min. ennen ja ennen hautasmista arkku suljetaan lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa.  Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa.  Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.

Miten niin ei ole pidetty arkkua auki? Ortodoksisissa hautajaisissa ihan normaali käytäntö käsittääkseni ihan nykyäänkin. Tai ainakin muutama vuosi sitten oli, kun tällaisessa tilaisuudessa olin.

Mun äiti (s. 1931) kertoo, että hänen kokemuksensa mukaan arkkuja pidettiin hänen lapsuudessaan auki. Sodan aikana arkkuja alettiin pitää kiinni, koska sodassa kuolleet saattoivat olla niin rujon näköisiä. Hänen mukaansa muutos siis tapahtui silloin. (luterilaisilla)

Mutta eikö tuolloinkin arkku ole ollut kiinni siunaustilaisuuden ajan? Vainajaa siis katsottiin ennen siunaustilaisuutta. Ortodokseilla arkku on auki siunaustilaosuuden ajan.

Ennen sotaa vainajan hautajaistilaisuus pidettiin

arkun kansi auki kirkollisen toimituksen ajan. Jokaisessa suvussa lienee vanhoja valokuvia, jossa hautajaisvieraat olivat arkun ympärillä. Ja sodan aikana perinne katkesi, niin kuin täällä joku kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

Oletko sä muka alan ammattilainen, ja puhut noin omaisille? Asiatonta ja epäammatillista. Toivottavasti vain esität tässä olevasi.

Mikäs itse oot toisen mielipidettä mollaamaan?

Itse oon myös se, joka ei halua nähdä vainajaa, vaan muistaa hänet elossa olevana ihmisenä.

Kaikki me oomme erilaisia, tässäkin asiassa, ja sitä toisen mielipidettä tulisi kunnioittaa. Hän, jolle tiuskit, kertoi vain oman mielipiteensä asiasta, miksi itse siitä noin kilahdit?

-eri ja ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

Oletko sä muka alan ammattilainen, ja puhut noin omaisille? Asiatonta ja epäammatillista. Toivottavasti vain esität tässä olevasi.

Mikäs itse oot toisen mielipidettä mollaamaan?

Itse oon myös se, joka ei halua nähdä vainajaa, vaan muistaa hänet elossa olevana ihmisenä.

Kaikki me oomme erilaisia, tässäkin asiassa, ja sitä toisen mielipidettä tulisi kunnioittaa. Hän, jolle tiuskit, kertoi vain oman mielipiteensä asiasta, miksi itse siitä noin kilahdit?

-eri ja ohis

Hän puhuu, niinkuin olisi vainajia näyttämässä, siis ammattilainen. Jos hän oikeasti sitä on, ja toimii, kuten kirjoittaa, hänen toimintansa on asiatonta ja epäammattimaista.

Minusta se vainajan katsominen siellä kappelissa on turhaa. Yleensä se on vain ahdistava kokemus, koska ruumiin kasvojen muoto on jo mennyt kasaan ja eihän se vainaja kivalta näytä. Paras käydä katsomassa sairaalassa melkein välittömästi kuoleman jälkeen, jos siihen kokee tarvetta. 

Itse en tarvitse katsoa vainajia, koska uskon kyllä että se ihminen on kuollut kun niin todetaan ja sanotaan. Surutyön aloittaminen ei vaadi mitään vainajan tuijottamista, se asia alkaa siitä tiedosta että henkilö on mennyt. Sain lapsena tarpeekseni siitä että pakotettiin ruumiita katsomaan eikä kellään ollut luonteva olo siinä, vaan se oli ahdistava velvollisuus. En aio jatkaa sitä, enkä ole jatkanutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

Minusta on eettisesti todella väärin, jos ilmaiset asian tosiaan niin, että et suosittele katsomista. Ei ammattilainen saisi ottaa sellaista kantaa. Poikkeustapauksia on ainoastaan ne tilanteet, joissa vainaja on pahoin ruhjoutunut tai muuten vammautunut. Mutta ei ikinä missään muussa tapauksessa saisi tuolloin sanoa. Se on ammatillinen virhe silloin.

On jokaisen oma päätös ja valinta haluaako nähdä vainajan vai ei, eikä siihen saisi kukaan ammatti-ihminen mennä vaikuttamaan ja puuttumaan tuolla tavoin. Omaista saattaa jäädä harmittamaan jälkeenpäin loppuiäkseen se, ettei katsonutkaan, ja se on silloin sen työntekijän syy. Toivon, että muut teidät työpaikalla ovat ammattitaitoisempia tämän asian suhteen.

Samalla laillahan omaista voi jäädä loppuiäkseen mieltä painamaan se, minkä näköinen vainaja oli. On ihan kohtuullista kertoa etukäteen, ettei vainaja ole samannäköinen kuin eläessään, ja antaa mahdollisesti shokkitilassa olevalle omaiselle tieto tästä. Ei se ole mitään ohjausta tiettyyn valintaan, vaan fakta!

-eri

Olen nähnyt isän kuolleena ollessani 7v., vaikka isä kuoli hirttäytymällä. Myös pikkusiskoni kävi katsomassa isää. Varmaan joo omaisia varoiteltiin, mutta itse en muista sitä mitenkään traumaattisena. Isä oli ollut kuolleena pari-kolme päivää. Muistan kysyneen siitä kaulassa olevasta jäljestä joka vähän näkyi ja minulle vaan selitettiin että se tuli kun isä kuoli. Muistan vastanneeni jotain ai jaa. Ei se ollut erityisen ihmeellistä. En ollut hnyt isää vähään aikaan ennen tämän kuolemaa, joten ei ollut kovin tuoretta muistikuvaa mihin verrata. Muistan että hiukset oli aika pitkät.

Halutessaan omaiset voi myös mennä katsomaan vainajaa, mutta katsoa kauempaa. Ei siihen ihan lähelle ole pakko mennä jos ei halua. Samoin omaiset voi pyytää saada nähdä vaan kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

Minusta on eettisesti todella väärin, jos ilmaiset asian tosiaan niin, että et suosittele katsomista. Ei ammattilainen saisi ottaa sellaista kantaa. Poikkeustapauksia on ainoastaan ne tilanteet, joissa vainaja on pahoin ruhjoutunut tai muuten vammautunut. Mutta ei ikinä missään muussa tapauksessa saisi tuolloin sanoa. Se on ammatillinen virhe silloin.

On jokaisen oma päätös ja valinta haluaako nähdä vainajan vai ei, eikä siihen saisi kukaan ammatti-ihminen mennä vaikuttamaan ja puuttumaan tuolla tavoin. Omaista saattaa jäädä harmittamaan jälkeenpäin loppuiäkseen se, ettei katsonutkaan, ja se on silloin sen työntekijän syy. Toivon, että muut teidät työpaikalla ovat ammattitaitoisempia tämän asian suhteen.

Samalla laillahan omaista voi jäädä loppuiäkseen mieltä painamaan se, minkä näköinen vainaja oli. On ihan kohtuullista kertoa etukäteen, ettei vainaja ole samannäköinen kuin eläessään, ja antaa mahdollisesti shokkitilassa olevalle omaiselle tieto tästä. Ei se ole mitään ohjausta tiettyyn valintaan, vaan fakta!

-eri

Niin voi. Mutta tässä oli nimenomaan nyt kyse ammatti-ihmisen toiminnasta ja siitä milloin se on epäammatillista ja epäeettistä.

Tietenkin on kohtuullista ja asiaankuuluvaa kertoa, ettei vainaja näytä enää samalta kuin eläessään. Mutta suositusten lateleminen katsomisen/katsomatta jättämisen suhteen menee jo yli! Siinä ei ole mitään kohtuullista ja ammattimaista, se on ammatillisten rajojen rikkomista.

(Ellei ole tosiaan kyse noista yllämainituista poikkeustapauksista, mutta ne eivät kuulu nyt tähän.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

Minusta on eettisesti todella väärin, jos ilmaiset asian tosiaan niin, että et suosittele katsomista. Ei ammattilainen saisi ottaa sellaista kantaa. Poikkeustapauksia on ainoastaan ne tilanteet, joissa vainaja on pahoin ruhjoutunut tai muuten vammautunut. Mutta ei ikinä missään muussa tapauksessa saisi tuolloin sanoa. Se on ammatillinen virhe silloin.

On jokaisen oma päätös ja valinta haluaako nähdä vainajan vai ei, eikä siihen saisi kukaan ammatti-ihminen mennä vaikuttamaan ja puuttumaan tuolla tavoin. Omaista saattaa jäädä harmittamaan jälkeenpäin loppuiäkseen se, ettei katsonutkaan, ja se on silloin sen työntekijän syy. Toivon, että muut teidät työpaikalla ovat ammattitaitoisempia tämän asian suhteen.

Samalla laillahan omaista voi jäädä loppuiäkseen mieltä painamaan se, minkä näköinen vainaja oli. On ihan kohtuullista kertoa etukäteen, ettei vainaja ole samannäköinen kuin eläessään, ja antaa mahdollisesti shokkitilassa olevalle omaiselle tieto tästä. Ei se ole mitään ohjausta tiettyyn valintaan, vaan fakta!

-eri

" itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa. "

Ammattilainen ei toimi noin. Ja jos toimii, kannattaa pyytää vaikka työnohjausta, ettei sotke henkilökohtaisia tuntemuksiaan työrooliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa.  Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa.  Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.

Miten niin katsomiskunnossa? Ihan on yleistä, että vainajaa saa käydä katsomassa juuri ennen varsinaista (ainakin kirkollista) hautaamistilaisuutta. Arkku on siis avonaisena siinä kirkon vieressä olevassa rakennuksessa. Siitä se sitten tuodaan kirkkoon, tilaisuuden alkaessa.

Harva vainaja näyttää sille omalle itselleen. Ilmeethän tietenkin häviää.

Ei Suomessa. Useamman kerran on  ollut lupa käydä katsomassa vainajaa silloin, kun arkku on siirretty kappeliin odottamaan hautausta. Silloin on ilmoitettu omaisille, että tämä on viimeinen tilaisuus nähdä, ja sen jälkeen arkku suljetaan eikä sitä ole koskaan hautajaisissa enää avattu. Eikä siis hautauspäivänäkään. Eihän siellä edes ole sellaista henkilökuntaa, joka arkun sulkisi vaan ehkä suntio opastamassa arkkua siirtäviä omaisia.

Nyt olet väärässä. Kun vainaja siirretään sairaalasta tai vastaavasta kappelin kylmätiloihin, sinne ei omaisia lasketa. Jos haluaa nähdä vainajan, se tapahtuu esim. sairaalassa, ennen kappelin kylmätiloihin siirtämistä ja seuraavan kerran, kun vainaja tuodaan kylmätilssta kappeliin n. 15-30 min. ennen ja ennen hautasmista arkku suljetaan lopullisesti.

Tämäkin vaihtelee. Viimeksi kun läheinen kuoli ja siirrettiin sairaalasta kappelin kylmätiloihin, juuri siellä (kylmätilojen ns eteistilassa) me pääsimme vainajan hyvästelemään. Osa läheisistä oli käynyt katsomassa häntä jo sairaalassa pian kuoleman jälkeen, osa oli mukana arkkuun laitossa ennen siirtoa. Minä ja muutama muu läheinen hyvästeltiin tosiaan siellä kappelin kylmätilojen eteistilassa. Ja sitten vielä, ennen hautajaisia, olisi saanut käydä siinä samassa tilassa hyvästelemässä, ennen kappelin puolelle siirtoa.

Näissä on paikkakuntaeroja, koittakaa jo ymmärtää se :)