Tänään oli läheisen hautajaiset ja kävin katsomassa vainajaa. Kysymys vainajan katsomisesta

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

No minne se muisto elävästä katoaa, jos näkee vainajan? Ei mulla oo kadonnut minnekään ja vainajan näkeminen konkretisoi sen, että läheistä ei enää ole eli on hyvä asia. Itse suosittelisin kaikille, että käyvät katsomassa vainajaa.

Ahaa, siis luterilaisten hautajaisten käytännöstä kertominen on tässä ketjussa kielletty? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä silmiä ja suuta noin vaan laiteta kiinni, koska on ihan tuurista kiinni, miten ne pysyy kiinni. Kun ihminen kuolee, kaikki lihakset lakkaa toimimasta. Niinpä mitkään lihakset ei pidä niitä silmiä ja suuta enää kiinni.

Toki silmät voidaan peittää lapuilla ja suu esimerkiksi sitoa kiinni leuan alta, mutta yleensä nämä poistetaan jos joku tulee vainajaa katsomaan.

Saattaa tulla yllärinä, muttei hautaustoimiston väki lihaksistoon luota, kun vainajaa laitetaan näytille.

Kyllä heillä on konstinsa sulkea silmät ja suu. Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa.  Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa.  Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.

Miten niin katsomiskunnossa? Ihan on yleistä, että vainajaa saa käydä katsomassa juuri ennen varsinaista (ainakin kirkollista) hautaamistilaisuutta. Arkku on siis avonaisena siinä kirkon vieressä olevassa rakennuksessa. Siitä se sitten tuodaan kirkkoon, tilaisuuden alkaessa.

Harva vainaja näyttää sille omalle itselleen. Ilmeethän tietenkin häviää.

Arkkukauppiaan kanssa siirrettiin kylmiössä kaksistaan.

M1966

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, siis luterilaisten hautajaisten käytännöstä kertominen on tässä ketjussa kielletty? Miksi?

Ei, vaan niiden yleistäminen kaikkiin hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, siis luterilaisten hautajaisten käytännöstä kertominen on tässä ketjussa kielletty? Miksi?

Kyllä, jos samalla oletetaan, että Suomessa ei ole muita uskonnollisia yhdyskuntia. Tai saa näin olettaa, mutta silloin tuo vain esille oman moukkamaisuutensa. En nyt haluaisi vetää tähän politiikkaa mukaan, vaikka kovin mieleni tekisi...

Mä olen nähnyt kaksi kuolemaa läheltä ja kummallakin on mennyt silmät kiinni siinä tilanteessa.

Kunhan pohdin ja kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä silmiä ja suuta noin vaan laiteta kiinni, koska on ihan tuurista kiinni, miten ne pysyy kiinni. Kun ihminen kuolee, kaikki lihakset lakkaa toimimasta. Niinpä mitkään lihakset ei pidä niitä silmiä ja suuta enää kiinni.

Toki silmät voidaan peittää lapuilla ja suu esimerkiksi sitoa kiinni leuan alta, mutta yleensä nämä poistetaan jos joku tulee vainajaa katsomaan.

Mutta jos ihminen nukkuu, silloinkin lihakset ovat täysin rentoutuneet ja kaikilla on silloin silmät kiinni?

Nukkuminen ja kuolonkankeus on hippasen eri asiat

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

Jokainen päättää itse, mutta itse suosittelen että käyvät sanomassa hyvästit. Monelle on ollut helpottavaakin nähdä että siinä on enää "kuoret". Se helpottaa tunnetta hautaamisesta tai tuhkauksesta. En tiedä ketään joka katuisi sitä että on käynyt katsomassa, mutta tiedän monia jotka katuvat etteivät menneet.

Eri asia tottakai jos menehtynyt vaikka pahassa onnettomuudessa.

En asiasta mitään tiedä, mutta kuvittelin, että exitus-setti on tätä varten.

Vierailija kirjoitti:

Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa.  Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa.  Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.

Ei se arkku pääasiassa hautajaisissa olekaan auki, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan lähiomaisilta KYSYTÄÄN haluavatko nähdä vainajan arkku auki ennen varsinaisen seremonian alkua (jos ehjä, eikä mikään onnettomuusvainaja, oletan), jonka jälkeen se tuodaan varsinaiseen seremoniaan suljettuna. Ja hautajaiset noin yleensäkin pyritään pitämään mahdollisimman nopeasti, ja vainajaa joka tapauksessa säilötään kylmiössä sitä odotellessa.

Kerran olen tämän virheen tehnyt, että menin katsomaan, tuolloin oli silmät kiinni, suu vähän raollaan. Tässä tapauksessa oli kyllä myös kuollut silmät kiinni, lienikö vaikutusta asiaan. Kuorihan se joka tapauksessa vain on, enkä enää halua nähdä, vaan tosiaan muistaa heidät elävinä.

Vierailija kirjoitti:

Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa.  Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa.  Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.

Ortodoksihautauksissa Suomessa arkku on auki toimituksen ajan ja saa kuka haluaa käydä katsomassa vainajaa. Vain jos ihan kauheassa kunnossa, arkku on kiinni.

Yleensä pyritään kaikki hautaamaan n parin viikon päästä kuolemasta, mutta kaikkialla ei onnistu niin nopeasti tilojen/henkilökunnan varausten mukaan. Ja ihan kylmiössä tai pakastimessa vainajia säilytetään, se hidastaa maatumisen alkua.

Vierailija kirjoitti:

En asiasta mitään tiedä, mutta kuvittelin, että exitus-setti on tätä varten.

On se. Mutta kuten jo kerrottua, ei ole niin helppoa sitoa vainajan leukaa niin, että se ei mene luonnottoman tiukalle, mutta että suu on kuitenkin kiinni. Koska se veltostuminen alkaa sitomisen jälkeen.

Sama juttu silmien kanssa. Niitä ei laiteta kiinni kuin käsin. Vaikka ne saisi täysin kiinni siinä vaiheessa, ne voivat avautua hieman raolleen kun lihakset veltostuu.

Tämä ei ole niin helppoa kuin elokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa.  Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa.  Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.

Oli kuollut vanhainkodissa noin kuukausi sitten.

ap

Miksi ihmeessä mennä katsomaan neljä viikkoa kuolleena ollutta ihmistä. Itse kävin katsomassa isää muutaman tunnin kuluttua kuolemasta, enkä todellakaan enää viikkojen päästä hautajaispäivänä.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.

Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.

No minne se muisto elävästä katoaa, jos näkee vainajan? Ei mulla oo kadonnut minnekään ja vainajan näkeminen konkretisoi sen, että läheistä ei enää ole eli on hyvä asia. Itse suosittelisin kaikille, että käyvät katsomassa vainajaa.

Vuosia, vuosia sitten, minulle niin rakkaan mammani arkku avattiin kirkon pihalla, erikseen olevan kappelin edessä.

Siihen aikaan ko kappelissa säilytettiin arkkuja jonkin aikaa.

Mamma, niinkuin häntä perhepiirissä kutsuttiin näytti kalpealle ja nuoremmalle kuin mitä hän silloin oli. Hän näytti hennolta, hauraalta ja jotenkin kauniin levolliselta.

Laitoin hänen käsiensä päälle suuren kimpun hänen lempikukkiaan, päivänkakkaroita ja ruiskaunokkeita. Sen jälkeen arkun kansi suljettiin.

Vaikka on nähnyt ruumiita, se muisto mikä lopulta jää elämään on kuitenkin henkilö elävänä, jos sellaisena on hänet tuntenut. Ruumista ei myöhemmin enää tule ajateltua. 

Menin katsomaan äitiäni, 47v, n.6h hänen kuolemansa jälkeen ja hän oli kuin olisi nukkunut eikä ollut enää kipuja,, vaalea paperipeite päällä, kukkia pikkukimppu rintakehällä, sormet oli jo viileät kun otin kädestä kiinni.

Hautajaiset oli muutama viikko myöhemmin ja kävin vielä kappelissa äitiä katsomassa, mutta sen olisin voinut jättää väliinkin, ei ollut enää mitenkään "kiva" näky. Mutta halusin vielä viimeisen kerran hänet nähdä.

Olen nähnyt useita läheisiäni arkussa.

Vanha tätini kuoli hoivakodissa, jossa oli jo kiire saada vainajan huone heti uudelle asukkaslle käyttöön.

Liekö ollut kiire myös vainajan laittamisen kanssa, kun hän raukka näytti kerrassaan kammottavalta.

Suu oli ammollaan, kuin huutava kallo.

En ole sen jälkeen halunnut enää nähdä, vaikka on tilaisuuskin.

He eivät ole enää läsnä.

Toivoisin, ettei minunkaan ruumistani esiteltäisi kuolleena.

Lihakset kyllä veltostuu heti kuoleman jälkeen, mutta sitten alkaa kehittyä kuolonkankeus, joka puolestaan häviää parin päivän jälkeen. On ihan kasvonpiirteistä, asennosta jne. kiinni kuten silmät ja suu sattuu asettumaan kuoleman jälkeen.