Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään oli läheisen hautajaiset ja kävin katsomassa vainajaa. Kysymys vainajan katsomisesta
02.09.2023 |
Jotenkin odotin, että vainaja olisi laitettu nukkuvan ja levollisen näköiseksi. Sitä se ei ollut. Silmät olivat auki ja suukin hieman avoinaisena. Miksi silmiä ei laiteta kiinni, vai voiko olla, että ne on yritetty sulkea mutta eivät pysy kiinni? Läheinen oli täysin eri näköinen kuin eläessään. Siinä oli enää vain kuori, se ihminen ei ollut enää siinä. Todella rankka päivä.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa. Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa. Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.
Oli kuollut vanhainkodissa noin kuukausi sitten.
ap
Missä maassa? Ei Suomessa katsota vainajaa enää hautajaisissa vaan silloin, kun laitetaan arkkuun ja siirretään kappeliin tai muuhun säilytykseen. Arkku suljetaan silloin lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, siis luterilaisten hautajaisten käytännöstä kertominen on tässä ketjussa kielletty? Miksi?
Katosiko joku viesti, jossa se kerrottiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa. Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa. Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.
Miten niin katsomiskunnossa? Ihan on yleistä, että vainajaa saa käydä katsomassa juuri ennen varsinaista (ainakin kirkollista) hautaamistilaisuutta. Arkku on siis avonaisena siinä kirkon vieressä olevassa rakennuksessa. Siitä se sitten tuodaan kirkkoon, tilaisuuden alkaessa.
Harva vainaja näyttää sille omalle itselleen. Ilmeethän tietenkin häviää.
Ei Suomessa. Useamman kerran on ollut lupa käydä katsomassa vainajaa silloin, kun arkku on siirretty kappeliin odottamaan hautausta. Silloin on ilmoitettu omaisille, että tämä on viimeinen tilaisuus nähdä, ja sen jälkeen arkku suljetaan eikä sitä ole koskaan hautajaisissa enää avattu. Eikä siis hautauspäivänäkään. Eihän siellä edes ole sellaista henkilökuntaa, joka arkun sulkisi vaan ehkä suntio opastamassa arkkua siirtäviä omaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa. Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa. Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.
Miten niin ei ole pidetty arkkua auki? Ortodoksisissa hautajaisissa ihan normaali käytäntö käsittääkseni ihan nykyäänkin. Tai ainakin muutama vuosi sitten oli, kun tällaisessa tilaisuudessa olin.
Ei ole pidetty auki ainakaan luterilaisen seurakunnan hautajaisissa. Kun tiedustelin asiaa, minulle vastattiin, ettei vainaja ole enää katsottavassa kunnossa, kun kuolemasta on jo kuukausi aikaa.
Näin heidät kyllä samana päivänä kun olivat kuolleet, mutta tosiaan ei enää hautajaisissa.Niin no, Suomessa katsos järjestetään muitakin kuin luterilaisia hautajaisia. Olisko ihan peruskoulun oppimäärän kertaaminen tältä osin paikoillaan?
Ei minun aikana käyty läpi hautajaiskäytäntöjä peruskoulussa, ei myöskään lasteni kouluaikoina. Aloittaja ei ole maininnut, minkä uskontokunnan mukaisista hautajaisista oli kyse.
Arkku auki hautajaisissa on aika ikävä käytäntö varsinkin silloin jos vainaa on ehtinyt viettää hyvän tovin jossakin kylmiössä kuolemansa jälkeen, jo pelkästään hajun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa. Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa. Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.
Oli kuollut vanhainkodissa noin kuukausi sitten.
ap
Missä maassa? Ei Suomessa katsota vainajaa enää hautajaisissa vaan silloin, kun laitetaan arkkuun ja siirretään kappeliin tai muuhun säilytykseen. Arkku suljetaan silloin lopullisesti.
Kyllä Suomessakin saa vainajaa käydä katsomassa vielä juuri ennen hautajaisia jos haluaa. Ei sitä mahdollisuutta omaisille yleensä tarjota, mutta jos pyytävät niin kyllä se onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt Suomessa ukkini ja miehen tätin hautajaisissa jossa kappelin alakerrassa vainajien säilytystila ja siellä mahdollisuus käydä hyvästelemässä vainaja. Tämä tapa on mahdollinen. Kun kaikki halukkaat (yleensä läheiset) ovat hyvästelleet vainjan arkku suljetaan ja siirretään siunauskappeliin.
Turha jakaa täällä väärää tietoa etteikö hautajaispäivänä voisi katsoa ruumista.
Minusta tämä tapa on hyvä tapa jättää jäähyväiset. Ei kuolleessa ole mitään pelättävää.
Isäni kuoli sairaalassa aamulla n. klo 9 ja me läheiset menimme osastolle katsomaan isää puolen päivän aikaan. Isä oli kuin nukkuva, iho oli vaalennut kellertäväksi, muuta muutosta ei ollut, silitin isän hiuksia. Silmät oli kiinni, suu oli raollaan.
Isä oli siirretty huoneeseen joka tarkoitettu vainajille. Sitten kun isän siirto oli krematorion kappeliin olin myös paikalla sairaalan kappelissa, siinä tilanteessa olisi ollut mahdollisuus vielä katsoa mutten enää halunnut, ajattelin että on jo muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useita läheisiäni arkussa.
Vanha tätini kuoli hoivakodissa, jossa oli jo kiire saada vainajan huone heti uudelle asukkaslle käyttöön.
Liekö ollut kiire myös vainajan laittamisen kanssa, kun hän raukka näytti kerrassaan kammottavalta.
Suu oli ammollaan, kuin huutava kallo.
En ole sen jälkeen halunnut enää nähdä, vaikka on tilaisuuskin.
He eivät ole enää läsnä.
Toivoisin, ettei minunkaan ruumistani esiteltäisi kuolleena.
Jatkan vielä tästä nimenomaisesta vainajasta, kun jäin pohtimaan että miksi juuri hänen olemuksensa kuolemanjälkeinen kauheus järkytti niin siksi, koska eläessään hän oli aina hyvin hyvin huoliteltu ja tarkka ulkonäöstään eikä missään nimessä olisi varmastikaan halunnut itseään katsottavan k.o. kunnossa.
Se jäi harmittamaan, kun me läheiset emme ajatelleet asiaa lainkaan hänen kannaltaan.
Olisivat siellä hoivallakin edes voineet yrittää sitoa suuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt Suomessa ukkini ja miehen tätin hautajaisissa jossa kappelin alakerrassa vainajien säilytystila ja siellä mahdollisuus käydä hyvästelemässä vainaja. Tämä tapa on mahdollinen. Kun kaikki halukkaat (yleensä läheiset) ovat hyvästelleet vainjan arkku suljetaan ja siirretään siunauskappeliin.
Turha jakaa täällä väärää tietoa etteikö hautajaispäivänä voisi katsoa ruumista.
Minusta tämä tapa on hyvä tapa jättää jäähyväiset. Ei kuolleessa ole mitään pelättävää.
Isäni kuoli sairaalassa aamulla n. klo 9 ja me läheiset menimme osastolle katsomaan isää puolen päivän aikaan. Isä oli kuin nukkuva, iho oli vaalennut kellertäväksi, muuta muutosta ei ollut, silitin isän hiuksia. Silmät oli kiinni, suu oli raollaan.
Isä oli siirretty huoneeseen joka tarkoitettu vainajille. Sitten kun isän siirto oli krematorion kappeliin olin myös paikalla sairaalan kappelissa, siinä tilanteessa olisi ollut mahdollisuus vielä katsoa mutten enää halunnut, ajattelin että on jo muuttunut.
Ehkä käytäntö on muuttunut tai on eri paikoissa erilainen. Meille ilmoitettiin hyvin selväsanaisesti, että arkku suljetaan NYT eikä tämän jälkeen enää ole mahdollista katsoa. Tämä tapahtua monta päivää ennen hautajaisia, kun äitivainaa tuotiin sairaalasta kappelin kylmiöön. Siellä kylmiössä olisi saanut katsoa silloin, kun arkku sinne tuotiin. Ei enää hautajaispäivänä.
Ne lihakset kyllä veltostuu heti kuoleman jälkeen, kun ei ole enää lisään toimintaa mikä niitä säätelisi. Kuolonkankeus sen sijaan alkaa muutaman tunnin kuluttua kuolemasta.
Isäpuoli kuoli aikoinaan sydäriin. Oli kuollut ehkä noin puoli tuntia ennen löytämistä. Kyllä lihaksisto oli ihan veltostunut siinä kun elvytyksen aikana piti käännellä ja vaikka mitä. Kuolonkankeudesta ei ollut vielä merkkejä kuitenkaan. Mutta kokonaisuudessaan oli vielä ns. normaalin näköinen.
Sisko kuoli kotonaan ja ehti olla noin 15 tuntia kuolleena ennen löytymistään. Kuolonkankeus oli silloin täydellisimmillään. Oli ollut sängyllä istumassa, mahtoi olla kova homma saada hänet ylös siitä ja pakettiin. Siskon mies löysi hänet, siskolla oli ollut silmät auki ja kuulemma pelkkä vilkaisu riitti kertomaan että sisko oli kuollut. Itse kävin katsomassa siskoa muutaman päivän kuluttua ja vaikka hän oli melko normaalin näköinen, niin ei ollut kuitenkaan ihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useita läheisiäni arkussa.
Vanha tätini kuoli hoivakodissa, jossa oli jo kiire saada vainajan huone heti uudelle asukkaslle käyttöön.
Liekö ollut kiire myös vainajan laittamisen kanssa, kun hän raukka näytti kerrassaan kammottavalta.
Suu oli ammollaan, kuin huutava kallo.
En ole sen jälkeen halunnut enää nähdä, vaikka on tilaisuuskin.
He eivät ole enää läsnä.
Toivoisin, ettei minunkaan ruumistani esiteltäisi kuolleena.Jatkan vielä tästä nimenomaisesta vainajasta, kun jäin pohtimaan että miksi juuri hänen olemuksensa kuolemanjälkeinen kauheus järkytti niin siksi, koska eläessään hän oli aina hyvin hyvin huoliteltu ja tarkka ulkonäöstään eikä missään nimessä olisi varmastikaan halunnut itseään katsottavan k.o. kunnossa.
Se jäi harmittamaan, kun me läheiset emme ajatelleet asiaa lainkaan hänen kannaltaan.
Olisivat siellä hoivallakin edes voineet yrittää sitoa suuta.
Oliko pakko katsoa? Täytyypä muistaa kirjata hautaustestamenttiin, että arkkua ei saa avata sen jälkeen, kun minut on arkkuun laitettu, jos sattuisin ennen kuolemaa ortodoksiksi kääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin pian kuoleman jälkeen hänet haudattiin, jos oli vielä katsomiskunnossa. Missä oli kuollut, kun oli niin kiire? Suomessa ei nykyisin ole pidetty arkkua auki enää hautajaisissa. Ainakin sairaalassa kuolevien silmät ja suu suljetaan. Ehkä hän oli kuollut jossakin muualla.
Miten niin katsomiskunnossa? Ihan on yleistä, että vainajaa saa käydä katsomassa juuri ennen varsinaista (ainakin kirkollista) hautaamistilaisuutta. Arkku on siis avonaisena siinä kirkon vieressä olevassa rakennuksessa. Siitä se sitten tuodaan kirkkoon, tilaisuuden alkaessa.
Harva vainaja näyttää sille omalle itselleen. Ilmeethän tietenkin häviää.Ei Suomessa. Useamman kerran on ollut lupa käydä katsomassa vainajaa silloin, kun arkku on siirretty kappeliin odottamaan hautausta. Silloin on ilmoitettu omaisille, että tämä on viimeinen tilaisuus nähdä, ja sen jälkeen arkku suljetaan eikä sitä ole koskaan hautajaisissa enää avattu. Eikä siis hautauspäivänäkään. Eihän siellä edes ole sellaista henkilökuntaa, joka arkun sulkisi vaan ehkä suntio opastamassa arkkua siirtäviä omaisia.
Suku kokoontuu ympäri Suomea eri paikkakunnilta hautajaisiin. Vainajaa on voinut käydä katsomassa vielä hetkeä ennen kuin arkku siirretään siunauskappeliin/kirkkoon. Itse en ole enää siinä vaiheessa käynyt katsomassa jo viikkoja aikaisemmin kuollutta.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas väsynyt trolli... Hohhoijaa, etkö muuta keksinyt, vainaja oli arkussaan silmät auki ja suu ammollaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useita läheisiäni arkussa.
Vanha tätini kuoli hoivakodissa, jossa oli jo kiire saada vainajan huone heti uudelle asukkaslle käyttöön.
Liekö ollut kiire myös vainajan laittamisen kanssa, kun hän raukka näytti kerrassaan kammottavalta.
Suu oli ammollaan, kuin huutava kallo.
En ole sen jälkeen halunnut enää nähdä, vaikka on tilaisuuskin.
He eivät ole enää läsnä.
Toivoisin, ettei minunkaan ruumistani esiteltäisi kuolleena.Jatkan vielä tästä nimenomaisesta vainajasta, kun jäin pohtimaan että miksi juuri hänen olemuksensa kuolemanjälkeinen kauheus järkytti niin siksi, koska eläessään hän oli aina hyvin hyvin huoliteltu ja tarkka ulkonäöstään eikä missään nimessä olisi varmastikaan halunnut itseään katsottavan k.o. kunnossa.
Se jäi harmittamaan, kun me läheiset emme ajatelleet asiaa lainkaan hänen kannaltaan.
Olisivat siellä hoivallakin edes voineet yrittää sitoa suuta.Oliko pakko katsoa? Täytyypä muistaa kirjata hautaustestamenttiin, että arkkua ei saa avata sen jälkeen, kun minut on arkkuun laitettu, jos sattuisin ennen kuolemaa ortodoksiksi kääntymään.
Käytäntö on myös ev.lut. puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa toki itse päättää, mutta itse en suosittele omaisille, että menisivät omaista katsomaan. Sanon aina, että hän ei ole se sama henkilö vaan olemus on eri, vain kuori on jäljellä.
Sanon, että että hyvä vaihtoehto on myös se, että säilyttää muiston sellaisena, kuin se oli elossa ollessa.
Mä olen nähnyt 3 läheistä vainajaa, yhden 5-vuotiaana, enkä yhtäkään heistä muistele vuosien jälkeen arkussa makaamassa vaan sellaisina kuin olivat eläessään. Mulle se hiljainen hetki lähimpien kanssa arkun äärellä on se hetki kun sanotaan hyvästit, seuraava voisi olla sitten uurnan lasku tai hautaus. Siunaus ja muistokahvi on ihan tarpeetonta pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useita läheisiäni arkussa.
Vanha tätini kuoli hoivakodissa, jossa oli jo kiire saada vainajan huone heti uudelle asukkaslle käyttöön.
Liekö ollut kiire myös vainajan laittamisen kanssa, kun hän raukka näytti kerrassaan kammottavalta.
Suu oli ammollaan, kuin huutava kallo.
En ole sen jälkeen halunnut enää nähdä, vaikka on tilaisuuskin.
He eivät ole enää läsnä.
Toivoisin, ettei minunkaan ruumistani esiteltäisi kuolleena.Jatkan vielä tästä nimenomaisesta vainajasta, kun jäin pohtimaan että miksi juuri hänen olemuksensa kuolemanjälkeinen kauheus järkytti niin siksi, koska eläessään hän oli aina hyvin hyvin huoliteltu ja tarkka ulkonäöstään eikä missään nimessä olisi varmastikaan halunnut itseään katsottavan k.o. kunnossa.
Se jäi harmittamaan, kun me läheiset emme ajatelleet asiaa lainkaan hänen kannaltaan.
Olisivat siellä hoivallakin edes voineet yrittää sitoa suuta.
Sitoa millä? Vaihtoehtona on yleensä leuan alle ja pään päälle sidottu liina. Sekö olisi ollut kiva kun omaiset katsomassa?
Se leuan ja suun toiminta ei ole hoitohenkilökunnan tahdosta riippuvainen. Joskus leuka ja suu voi mennä kiinni pään asentoa muuttamalla, esimerkiksi kun leukaa työnnetään lähemmäs rintaa ja päätä nostetaan. Tai sitten ei. Se on ihan sattumaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a enpä osaa tuota sanoa. Minun näkemillä vainajilla on ollut kiinni (2). En ehkä enää halua nähdä. Haluan muistaa ihmiset sellaisina kun olivat eläessään. Otan osaa.
Olen nähnyt vainajia, eikä se ole mitenkään vienyt pois kuvaa siitä millaisia olivat elävinä. Ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useita läheisiäni arkussa.
Vanha tätini kuoli hoivakodissa, jossa oli jo kiire saada vainajan huone heti uudelle asukkaslle käyttöön.
Liekö ollut kiire myös vainajan laittamisen kanssa, kun hän raukka näytti kerrassaan kammottavalta.
Suu oli ammollaan, kuin huutava kallo.
En ole sen jälkeen halunnut enää nähdä, vaikka on tilaisuuskin.
He eivät ole enää läsnä.
Toivoisin, ettei minunkaan ruumistani esiteltäisi kuolleena.Jatkan vielä tästä nimenomaisesta vainajasta, kun jäin pohtimaan että miksi juuri hänen olemuksensa kuolemanjälkeinen kauheus järkytti niin siksi, koska eläessään hän oli aina hyvin hyvin huoliteltu ja tarkka ulkonäöstään eikä missään nimessä olisi varmastikaan halunnut itseään katsottavan k.o. kunnossa.
Se jäi harmittamaan, kun me läheiset emme ajatelleet asiaa lainkaan hänen kannaltaan.
Olisivat siellä hoivallakin edes voineet yrittää sitoa suuta.Oliko pakko katsoa? Täytyypä muistaa kirjata hautaustestamenttiin, että arkkua ei saa avata sen jälkeen, kun minut on arkkuun laitettu, jos sattuisin ennen kuolemaa ortodoksiksi kääntymään.
Käytäntö on myös ev.lut. puolella.
Näin. Isä kuoli 2,5v sitten ja halukkaat saivat nähdä hänet ennen siunausta. Kuten on ollut jokaisissa hautajaisissa joissa olen ollut . Ukin näin 4v ja sen jälkeen en ole katsonut ketään enkä katunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt neljä vainajaa arkussa ja kaikilla oli silmät kiinni. Ovat eri näköisiä kuin olivat eläessään. Ei minulle tullut mitään painajaisunia vainajan näkemisestä, mutta en kuitenkaan suosittele sitä heikkohermoisille tai lapsille.
Kyllä lasten on hyvä nähdä vainaja, elleivät itse vastusta. Luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä silmiä ja suuta noin vaan laiteta kiinni, koska on ihan tuurista kiinni, miten ne pysyy kiinni. Kun ihminen kuolee, kaikki lihakset lakkaa toimimasta. Niinpä mitkään lihakset ei pidä niitä silmiä ja suuta enää kiinni.
Toki silmät voidaan peittää lapuilla ja suu esimerkiksi sitoa kiinni leuan alta, mutta yleensä nämä poistetaan jos joku tulee vainajaa katsomaan.
Mutta jos ihminen nukkuu, silloinkin lihakset ovat täysin rentoutuneet ja kaikilla on silloin silmät kiinni?
Nukkuminen ja kuolonkankeus on hippasen eri asiat
Kuolonkankeus katoaa 48 tunnin kuluttua kuolemasta.
Alue: Aihe vapaa
Olen nähnyt useita kuolleita ihmisiä ammattini vuoksi. En varta vasten haluaisi nähdä ketään läheistäni kuolleena. Ennemmin pidän mielessäni muistot hänestä elävänä.
Kuukausi kuolleena ollut vainaja on jo alkanut maatua. Ei hyvä idea mennä katsomaan. Muutaman tunnin vainajana ollut alkaa jo muuttua, kun verenkierto loppuu ja lihasjänteys muuttuu.
Tokihan yleensä mahdollisuus omaisilla on, jos kuolleen ihmisen haluaa jostain syystä nähdä ja sellaisen muiston itselleen haluaa läheisestään. Kuollut on kuollut, ei sitä omin silmin tarvitse todistaa kuitenkaan nykyisin.