Noora Fagerström: Jokainen saa kaiken mitä haluaa kun menee vain sitä kohti, minäkin olen saanut ihan kaiken mitä olen halunnut

Onpas typeriä ja lapsellisia kommentteja.

Sitä vaan niitä omia valintojaan vois ihmiset vähän mietiskellä. Että mihin sitä ollaan pyrkimässä.

Se tietysti tekee kipeää. Huomata olleensa tyhmä.

Elämä on usein valintoja. Joskus on vain valittava ajatteleeko enemmän itseään vai läheisiään. Itse valitsin kompromissin näiden väliltä. Mutta siitäkin on arvosteltu - molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole jonkin kirjan nimi? Saat kaiken mitä toivot. Saat kaiken mitä haluat. Kirjoittaja tommy hellsten, se virtahepo olohuoneessa -tyyppi.

Saat sen mistä luovut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Kyllä hän ajattelee että tuo on huonoin mahdollinen lapsuus mutta niin ei todellakaan ole. Hänen psyykettään ei murjottu lapsena, sen näkee siitä kun hän on työkykyinen ja vahva luonne joka arvostaa ennen kaikkea itseään. Mutta hän ei tiedä mitä monet monet muut on kokeneet.

Niinpä niin... Tätä arvelinkin

Jos joku kykenee nousemaan, se ei ollutkaan silloin tarpeeksi vaikeista olosuhteista. Sillä ei ole silloin mitään tekemistä omien valintojen, asioiden käsittelyn, päättäväisyyden, ym. kanssa.

Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla neurotyypillinen, koska autismin oireet tekee elämisestä sietämättömän vaikeaa. Alankin tästä mennä sitä kohti samantien!

Mikä neuro"tyypillinen" kun mitään tyypillistä ei enää ole. Varmaan vähintää joka toisella on jo diagnosi

Neurotyypilliseksi et pääse, mutta voit jäädä joko katkeroitumaan tai miettiä miten tehdä noilla korteilla eletään mahdollisimman täysimääräistä, onnellista elämää.

Valinta on sun.

Aikamoinen yleistys. Eli vaikka kehityshäiriöstä pääsee eroon, kunhan vain haluaa sitä tarpeeksi paljon.

Missä mielikuvitusmaailmassa elät?

Et osaa lukea tai ymmärtää lukemaasi. Yritäpä vielä uudelleen.

Jos itse olisin vaikeista olosuhteista itsenäiseen elämään ponnisteleva nuori, niin kumpaa ääntä haluaisin kuunnella, kumpi olisi minulle hyödyllisempi:

Ei noista olosuhteista niin vain menestytä

Vai

Voit menestyä, jos teet tarpeeksi töitä sen eteen

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisen vastenmielinen ja inhottava ihminen. Hyi olkoon. 

Kato peiliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Kyllä hän ajattelee että tuo on huonoin mahdollinen lapsuus mutta niin ei todellakaan ole. Hänen psyykettään ei murjottu lapsena, sen näkee siitä kun hän on työkykyinen ja vahva luonne joka arvostaa ennen kaikkea itseään. Mutta hän ei tiedä mitä monet monet muut on kokeneet.

Kyllä siellä Noorankin kirjassa on tarinoita siitä kuinka isä ja uusi naisystävä lähtivät koko yöksi dokaamaan ja jättivät Nooran (lapsen) hoitamaan koliikkivauvaa. Tai kuinka naapurin narkki yritti tulla ovesta läpi kun Noora oli lapsena yksin kotona ja piilotteli tuntikausia sängynalla peloissaan. Jokaisella on erilaisia kokemuksia ja jokainen käsittelee asioita eri tavalla. Ymmärrän että Noora uskoo että jokainen pystyy nousemaan tilanteestaan, mutta luulen että hänellä on mukana siinä paljon työtä ja onneakin.

Vierailija kirjoitti:

ahkeruus palkitaan, näin se menee.

Ahkeruus ovankin onnen voittaa : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ahkeruus palkitaan, näin se menee.

Ahkeruus ovankin onnen voittaa : )

Kovankin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Isä ei sitten ilmeisesti halunnut menestyä.

Tämä on maksumuurin takana, mutta idea käy selville heti alusta:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009729810.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Kyllä hän ajattelee että tuo on huonoin mahdollinen lapsuus mutta niin ei todellakaan ole. Hänen psyykettään ei murjottu lapsena, sen näkee siitä kun hän on työkykyinen ja vahva luonne joka arvostaa ennen kaikkea itseään. Mutta hän ei tiedä mitä monet monet muut on kokeneet.

Kyllä siellä Noorankin kirjassa on tarinoita siitä kuinka isä ja uusi naisystävä lähtivät koko yöksi dokaamaan ja jättivät Nooran (lapsen) hoitamaan koliikkivauvaa. Tai kuinka naapurin narkki yritti tulla ovesta läpi kun Noora oli lapsena yksin kotona ja piilotteli tuntikausia sängynalla peloissaan. Jokaisella on erilaisia kokemuksia ja jokainen käsittelee asioita eri tavalla. Ymmärrän että Noora uskoo että jokainen pystyy nousemaan tilanteestaan, mutta luulen että hänellä on mukana siinä paljon työtä ja onneakin.

Kuinka iso osa näistä tarinoista on totta?

Tässä ilmeisesti tarkoitetaan taloudellista hyvinvointia, jota Noora on tavoitellut ja saanut. Miten sitten onkin henkisen hyvinvoinnin ja aidon rahasta riippumattoman onnellisuuden kanssa asiat? Mulle ainakin tärkeämpää tavoitella just nimenomaan niitä ja taloudellinen puoli on sivuseikka. Mutta tosiasiassa kaikki ei ole itsestä kiinni elämä on hyvien ja huonojen asioiden summa, koska paljon on asioita joihin ei voi vaikuttaa (sairaudet, kuolemat, synnyinkoti tai -maa yms.)

Mutta aika mustavalkoisena täytyy nähdä asiat, jos ajattelee tuon väittämän pitävän paikkansa kaikilla elämän osa-alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ilmeisesti tarkoitetaan taloudellista hyvinvointia, jota Noora on tavoitellut ja saanut. Miten sitten onkin henkisen hyvinvoinnin ja aidon rahasta riippumattoman onnellisuuden kanssa asiat? Mulle ainakin tärkeämpää tavoitella just nimenomaan niitä ja taloudellinen puoli on sivuseikka. Mutta tosiasiassa kaikki ei ole itsestä kiinni elämä on hyvien ja huonojen asioiden summa, koska paljon on asioita joihin ei voi vaikuttaa (sairaudet, kuolemat, synnyinkoti tai -maa yms.)

Mutta aika mustavalkoisena täytyy nähdä asiat, jos ajattelee tuon väittämän pitävän paikkansa kaikilla elämän osa-alueilla.

Kukahan tässä on mustavalkoinen? Lue uudelleen juttus.

Oikein huvittaa tää ironia, miten sokeita ihmiset itselleen ja ajatuksilleen ovatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Isä ei sitten ilmeisesti halunnut menestyä.

Niin. Tässä maassa on paljon sellaisia, jotka eivät halua. Pääsee helpommalla kun alkaa uhriutumaan.

"Ei jaksa, ei voi... ei pysty.. eii viitsi.."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Kyllä hän ajattelee että tuo on huonoin mahdollinen lapsuus mutta niin ei todellakaan ole. Hänen psyykettään ei murjottu lapsena, sen näkee siitä kun hän on työkykyinen ja vahva luonne joka arvostaa ennen kaikkea itseään. Mutta hän ei tiedä mitä monet monet muut on kokeneet.

Kyllä siellä Noorankin kirjassa on tarinoita siitä kuinka isä ja uusi naisystävä lähtivät koko yöksi dokaamaan ja jättivät Nooran (lapsen) hoitamaan koliikkivauvaa. Tai kuinka naapurin narkki yritti tulla ovesta läpi kun Noora oli lapsena yksin kotona ja piilotteli tuntikausia sängynalla peloissaan. Jokaisella on erilaisia kokemuksia ja jokainen käsittelee asioita eri tavalla. Ymmärrän että Noora uskoo että jokainen pystyy nousemaan tilanteestaan, mutta luulen että hänellä on mukana siinä paljon työtä ja onneakin.

Kuinka iso osa näistä tarinoista on totta?

Kyllä te kaikkenne yritätte nyt

Vierailija kirjoitti:

Tässä ilmeisesti tarkoitetaan taloudellista hyvinvointia, jota Noora on tavoitellut ja saanut. Miten sitten onkin henkisen hyvinvoinnin ja aidon rahasta riippumattoman onnellisuuden kanssa asiat? Mulle ainakin tärkeämpää tavoitella just nimenomaan niitä ja taloudellinen puoli on sivuseikka. Mutta tosiasiassa kaikki ei ole itsestä kiinni elämä on hyvien ja huonojen asioiden summa, koska paljon on asioita joihin ei voi vaikuttaa (sairaudet, kuolemat, synnyinkoti tai -maa yms.)

Mutta aika mustavalkoisena täytyy nähdä asiat, jos ajattelee tuon väittämän pitävän paikkansa kaikilla elämän osa-alueilla.

Hyvä että tavoittelet, selvästi et ole noita vielä saavuttanut! Voimia!

Minä saan mitä tarvitsen tekemättä mitään. Jo 13 vuotta työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Isä ei sitten ilmeisesti halunnut menestyä.

Niin. Tässä maassa on paljon sellaisia, jotka eivät halua. Pääsee helpommalla kun alkaa uhriutumaan.

"Ei jaksa, ei voi... ei pysty.. eii viitsi.."

Tässä maassa on paljon sellaisia, joilla ei ole appivahempia, jotka voivat lainata rahat yrityksen perustamiseen, sen lisäksi, että aviomiehellä olisi setelirullia pakastimessa.