Noora Fagerström: Jokainen saa kaiken mitä haluaa kun menee vain sitä kohti, minäkin olen saanut ihan kaiken mitä olen halunnut

Minä haluan olla neurotyypillinen, koska autismin oireet tekee elämisestä sietämättömän vaikeaa. Alankin tästä mennä sitä kohti samantien!

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että loppujen lopuksi aika harvaa saa kaiken mitä haluaa, vain muutamat onnekkaat...

Nii just. Eli jos saavat jotain, ovat vain onnekkaita... Mistään muusta se ei olekaan kiinni

menestyjä kirjoitti:

se on susta itestä kii. Believe in your dreams, kaikki on mahdollista jos oikeesti haluaa.

Jos on syntynyt kultalusikka suussa. Selkäydinvammaiselle kävely ei ole mahdollista. Sokealle ei näkeminen eikä kuurolle kuuleminen. Vaikka kuinka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Toinen ääripää on ne suomalaiset (aikuiset!!!) jotka vinkuu kun tehdään lehtijuttu marjoja poimimista lapsista, että helppoohan se on ku pääs kyydillä... Aina tongitaan jotain paskaa, miksi se on NIIIIIN HELPPOA mennä metsään tuntitolkulla hyttysten syötäväks marjaan.

Mitähän nuokin lapset ajattelee tästä yhteiskunnasta, kun luulevat tekevänsä jotain hyvää osoittaessaan aktiivisuutta ja saavat tuollaisia kommentteja.

Suomessa on todella paskamainen, myrkyllinen ilmapiiri.

Minä olin marjoja poimiva, aikaisin työelämän aloittanut nuori. Mitään tuollaisia kommentteja en ole saanut. Eniten harmittaa se että työnantajat käyttivät hyväksi nuoren tietämättömyyttäni ja esim. maksoivat liian vähän työstäni, ja myös se harmittaa ettei omalla yritteliäisyydellä ollut mitään vaikutusta siihen millaisen työelämän ja tulotason saavutin aikuisena. Aikaisin aloittaminen ja pitkäjänteisyys ei antanutkaan mitään lisäarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla neurotyypillinen, koska autismin oireet tekee elämisestä sietämättömän vaikeaa. Alankin tästä mennä sitä kohti samantien!

Mikä neuro"tyypillinen" kun mitään tyypillistä ei enää ole. Varmaan vähintää joka toisella on jo diagnosi

Neurotyypilliseksi et pääse, mutta voit jäädä joko katkeroitumaan tai miettiä miten tehdä noilla korteilla eletään mahdollisimman täysimääräistä, onnellista elämää.

Valinta on sun.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Mä en oo saanut juuri mitään mitä olisin toivonut. Teininä ajattelin että 25 vuotiaana olisin vähintään kihloissa ja asuisin omakotitalossa. Ajattelin tekeväni korkeapalkkaista arvostettua työtä. Todellisuudessa asun yksiössä,en koskaan oo seurustellut ja työelämä on ollut vain pettymystä.

N26

Ei kova ja päämääräinen työ aina palkitse, mutta joskus. Sen sijaan kaljan juominen ja kotona navan kaivaminen ei koskaan.

Ottamatta kantaa siihen millainen henkilö tuo on, kuinka moni täällä oikeasti aktiivisesti työskentelee unelmansa eteen? Monet tuntuvat kommentoivan: haluan kyllä mutta en saa. Pelkkä haluaminen on velttoutta - pitää työskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen ääripää on ne suomalaiset (aikuiset!!!) jotka vinkuu kun tehdään lehtijuttu marjoja poimimista lapsista, että helppoohan se on ku pääs kyydillä... Aina tongitaan jotain paskaa, miksi se on NIIIIIN HELPPOA mennä metsään tuntitolkulla hyttysten syötäväks marjaan.

Mitähän nuokin lapset ajattelee tästä yhteiskunnasta, kun luulevat tekevänsä jotain hyvää osoittaessaan aktiivisuutta ja saavat tuollaisia kommentteja.

Suomessa on todella paskamainen, myrkyllinen ilmapiiri.

Minä olin marjoja poimiva, aikaisin työelämän aloittanut nuori. Mitään tuollaisia kommentteja en ole saanut. Eniten harmittaa se että työnantajat käyttivät hyväksi nuoren tietämättömyyttäni ja esim. maksoivat liian vähän työstäni, ja myös se harmittaa ettei omalla yritteliäisyydellä ollut mitään vaikutusta siihen millaisen työelämän ja tulotason saavutin aikuisena. Aikaisin aloittaminen ja pitkäjänteisyys ei antanutkaan mitään lisäarvoa.

Kiva ettet saanut. Mitätöitkö tällä nyt muiden kokemukset, vai mikä oli pointti? Etsi mikä tahansa uutisjuttu ja tsekkaa x (twitter)

Kyllä noita tapahtuu

Aikuiset ihmiset kiusaamassa lapsia.

"Helppohan se ton on....."

Kun aina muilla on niin hemmetin helppoa. Vaikka itse istuis sohvalla ja lapset tekis työn.

ahkeruus palkitaan, näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei vaan valitettavasti pääse sinne minne haluaisi...vaikka nyt tämä nainen on rankasta lapsuudestaan huolimatta päässyt niin ei vaan onnistu kaikilta.

Alkoholisti perheen lapsena voin kertoa että jos sinut jo lapsena lytätään alinpaan H---tiin kun olet niin huono ihminen etkä mitään osaa/ ymmärrä niin on se erittäin vaikeeta sieltä ponnistaa minnekään.

Koulussakin jo sanottiin että eipä tollasista lapsista mitään tuu.....vanhempien tie aukeaa,

jos et kotona saa mitään ohjeita etkä pääomaa miten eletään kuten tämä ihannekansalainen Noora niin ........

ja nyt tämä aikoo viedä köyhiltä loputkin rahat ...melkoinen täti ...ei osoite mitään empatiaa köyhiä kohtaan.

Mistä sinä tiedät mitään hänen elämästään? Kuinka paljon on joutanut työstämään asioita? Mitä on kokenut?

Sinun tapa maalata köyhien alkoholistiperheen lasten tulevaisuus, on huomattavasti synkempi. Kyllä voi onnistua. Ja kyllä, se on myös itsestä kiinni

Kyllähän se on itsestä kiinni mitä sillä elämällään tekee. Painaako ahkerana menemään vai tyytyykö surkuttelemaan ja syyttämään muita. Kyllä siitä kurjemmastakin lapsuudesta pääsee ylöspäin jos tahtoo. Ihan tosi elämässä monesti nähnyt kun tahtoa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Tarvittiin siinä legginseihin puettuja huonolla palkalla raataneita työntekijöitäkin. Miksi he eivät saaneet samaa menestystä, vaikka vieressä oluvat?

Voi pyhä yksinkertaisuus sentään.

He ovat vasta uransa alussa. Mistä tiedät etteivät menesty? Harva tuolla on koko uransa luonut. Tuo on ponnahduslauta eteenpäin

Näissä kommenteissa paistaa ajatus, että se mikä on minulle hyvää, on yleisestikin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla neurotyypillinen, koska autismin oireet tekee elämisestä sietämättömän vaikeaa. Alankin tästä mennä sitä kohti samantien!

Mikä neuro"tyypillinen" kun mitään tyypillistä ei enää ole. Varmaan vähintää joka toisella on jo diagnosi

Neurotyypilliseksi et pääse, mutta voit jäädä joko katkeroitumaan tai miettiä miten tehdä noilla korteilla eletään mahdollisimman täysimääräistä, onnellista elämää.

Valinta on sun.

Aikamoinen yleistys. Eli vaikka kehityshäiriöstä pääsee eroon, kunhan vain haluaa sitä tarpeeksi paljon.

Missä mielikuvitusmaailmassa elät?

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen millainen henkilö tuo on, kuinka moni täällä oikeasti aktiivisesti työskentelee unelmansa eteen? Monet tuntuvat kommentoivan: haluan kyllä mutta en saa. Pelkkä haluaminen on velttoutta - pitää työskennellä.

Tää on hyvä pointti. Ja tämä oli pitkään mun tilanteeni: asiat oli riittävän hyvin jotta niille ei ollut tarvetta tehdä mitään, mutta ei se mitään unelmaakaan ollut. Yllättäen mun onnenpotkuni alkoi työpaikan yt-neuvotteluista vaikka en sitä silloin tiennyt. Se tilanne jotenkin antoi lisäpotkua lähteä tavoittelemaan asioita ja nyt olenkin oikealla polulla. Tärkeintä on ehkä se, että nyt on sellainen nälkä tekemiseen ja oppimiseen.

Tällä palstalla alkaa kova huuto, jos joku sanoo, että oma elämä on itsestä kiinni. Mutta jos joku lihava sanoo, että laihduttaminen on vaikeaa koska syyt a ja b, niin alkaa huuto, että kaikki on susta itsestä kiinni. Luulisi nyt aikusten ymmärtävän, että asiat on sekä että eikä vain joko tai.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen millainen henkilö tuo on, kuinka moni täällä oikeasti aktiivisesti työskentelee unelmansa eteen? Monet tuntuvat kommentoivan: haluan kyllä mutta en saa. Pelkkä haluaminen on velttoutta - pitää työskennellä.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo saanut juuri mitään mitä olisin toivonut. Teininä ajattelin että 25 vuotiaana olisin vähintään kihloissa ja asuisin omakotitalossa. Ajattelin tekeväni korkeapalkkaista arvostettua työtä. Todellisuudessa asun yksiössä,en koskaan oo seurustellut ja työelämä on ollut vain pettymystä.

N26

Mulla toiveet korkeapalkkaisesta työstä ja omakotitalosta sun muusta meni jo kakarana. Jatkuvan koulukiusaamisen, vanhempieni saamattomuuden sekä myöhemmin, toisen äkillisen kuoleman ja siitä seuranneen oman sairastumiseni myötä.

Nyt juuri ja juuri tulen toimeen työlläni, olen jumissa liian isossa ja kalliissa kämpässä ja kiitos surkeiden kokemusten, on kaikki "sukupuolinen kanssakäyminen" jäänyt jo kauan sitten.

Ikää lähemmäs 40, eikä juuri toiveita tulevaisuudelle.

Lähinnä odottelen päivää, jolloin en enää jaksa.

En tarkoita tätä minään kilpailuna. Totean vain, että et ole ainoa. Tai yksin.