Lue keskustelun säännöt.
Oletteko aina yhdessä rintamassa kasvatusasioissa?
02.09.2023 |
Ainahan sanotaan, että vanhempien pitää näyttää olevansa samaa mieltä kasvatusasioista, siis säännöistä. Että ei niin, että toinen määrää rangaistuksen ja toinen sanoo, että rangaistusta ei tarvitse noudattaa.
Tätä olemme pyrkineet noudattamaan aina. On ollut helppoa, koska mieheni, siis lasten isä ei juurikaan ota mitään osaa lastenkasvatukseen (vaikka asumme samassa asunnossa). Joitain yksittäisiä kertoja olen hieman vesittänyt mieheni laittamaa sääntöä. Esim. auttanut lasta siivoamisessa, joka hänen on pitänyt tehdä.
Nyt sitten aivan out of blue puolisoni suuttui, asetti aivan älyttömät säännöt, eikä halunnut perus sanojaan lapselle. Lopulta päätin, että sanoin lapselle, että isä ei tuollaisia sääntöjä laittaa, unohdetaan ne.
Onnistuvatko kaikki muut olemaan aina yhdessä rintamassa?
Kommentit (8)
Minun mielestäni yhdessä rintamassa oleminen on vähän niin kuin johdonmukaisuus. Periaatteessa hyvä asia, joo. Mutta välillä jokainen tekee virhearvioita, ja se että hölmöistä päätöksistä tai ehdoista ei voida perääntyä, on osittain ihan silkkaa jukuripäisyyttä.
Juuri viimeksi tällä viikolla lapsellamme oli eräs murhe, nyt sitä tarkemmin avaamatta, jonka hän oli mielessään paisutellut elämää isommaksi. Minä ilmoitin lapselle, että eihän tuo nyt kouluun menoa haittaa. Myöhemmin lapsen toinen vanhempi sanoi, että kyllähän lapsi voi olla yhden päivän poissa koulusta. Kyseessä oli siis sellainen murhe, joka koski vain tuota päivää eikä todennäköisesti koskaan samanlaisena toistu.
Itse olen kasvatettu siten, että kouluun mennään vaikka pää kainalossa, eikä ainakaan jäädä pois emotionaalisten asioiden vuoksi. Mutta tällä kertaa minun oli todettava, että ehkä lapsen toisen vanhemman lähestymistapa kuitenkin oli maltillisempi. Ei ollut vaikea myöntää olevansa väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni yhdessä rintamassa oleminen on vähän niin kuin johdonmukaisuus. Periaatteessa hyvä asia, joo. Mutta välillä jokainen tekee virhearvioita, ja se että hölmöistä päätöksistä tai ehdoista ei voida perääntyä, on osittain ihan silkkaa jukuripäisyyttä.
Juuri viimeksi tällä viikolla lapsellamme oli eräs murhe, nyt sitä tarkemmin avaamatta, jonka hän oli mielessään paisutellut elämää isommaksi. Minä ilmoitin lapselle, että eihän tuo nyt kouluun menoa haittaa. Myöhemmin lapsen toinen vanhempi sanoi, että kyllähän lapsi voi olla yhden päivän poissa koulusta. Kyseessä oli siis sellainen murhe, joka koski vain tuota päivää eikä todennäköisesti koskaan samanlaisena toistu.
Itse olen kasvatettu siten, että kouluun mennään vaikka pää kainalossa, eikä ainakaan jäädä pois emotionaalisten asioiden vuoksi. Mutta tällä kertaa minun oli todettava, että ehkä lapsen toisen vanhemman lähestymistapa kuitenkin oli maltillisempi. Ei ollut vaikea myöntää olevansa väärässä.
Minäkin ensiksi kysyin ja ehdotin puolisolleni, että hän menisi sanomaan huoneessaan itkevälle lapsellemme, että taisi suuttuessaan olla turhan jyrkkä, eikä tarkoittanut sanomaansa. Varsinkin yksi osa rangaustuksesta soti aivan täysin perussääntöämme vastaan ja toinen taas aiheutti mielestäni lapsellemme aivan kohtuuttomia hankaluuksia. Puoliso ei halunnut sanojaan perua, joten minä peruin ne.
Saa nähdä miten tilanne tästä etenee.
Ap
Meillä ei lapsia.On koira. Ainoa ongelma on kun sataa mies sanoo: En lähde lenkille ja annan sitten periksi.Mene taas itse, viemään koiran ulos. Muuten koiran kasvatuksessa ei mielipide eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni yhdessä rintamassa oleminen on vähän niin kuin johdonmukaisuus. Periaatteessa hyvä asia, joo. Mutta välillä jokainen tekee virhearvioita, ja se että hölmöistä päätöksistä tai ehdoista ei voida perääntyä, on osittain ihan silkkaa jukuripäisyyttä.
Juuri viimeksi tällä viikolla lapsellamme oli eräs murhe, nyt sitä tarkemmin avaamatta, jonka hän oli mielessään paisutellut elämää isommaksi. Minä ilmoitin lapselle, että eihän tuo nyt kouluun menoa haittaa. Myöhemmin lapsen toinen vanhempi sanoi, että kyllähän lapsi voi olla yhden päivän poissa koulusta. Kyseessä oli siis sellainen murhe, joka koski vain tuota päivää eikä todennäköisesti koskaan samanlaisena toistu.
Itse olen kasvatettu siten, että kouluun mennään vaikka pää kainalossa, eikä ainakaan jäädä pois emotionaalisten asioiden vuoksi. Mutta tällä kertaa minun oli todettava, että ehkä lapsen toisen vanhemman lähestymistapa kuitenkin oli maltillisempi. Ei ollut vaikea myöntää olevansa väärässä.
Minäkin ensiksi kysyin ja ehdotin puolisolleni, että hän menisi sanomaan huoneessaan itkevälle lapsellemme, että taisi suuttuessaan olla turhan jyrkkä, eikä tarkoittanut sanomaansa. Varsinkin yksi osa rangaustuksesta soti aivan täysin perussääntöämme vastaan ja toinen taas aiheutti mielestäni lapsellemme aivan kohtuuttomia hankaluuksia. Puoliso ei halunnut sanojaan perua, joten minä peruin ne.
Saa nähdä miten tilanne tästä etenee.
Ap
Jos perussääntö on vaikka se, että ei käytetä ruumiillista kuritusta, niin tottakai pistän vastaan enkä suostu tuollaiseen jos toinen alkaa piiskata lasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa niin isot mielipide-erot kasvatusasioiden suhteen, että tuo on vaikeaa. Itse panostan lasten tunnetaitoihin ja positiivisen luottamussuhteen ja minäkuvan luomiseen lapsille. Mies sen sijaan käskee ja komentaa, ja jos lapsi ei heti tottele niin vie nurkkaan seisomaan tai kurittaa muulla tavoin.
Päätitte kuitenkin hankkia lapsia, vaikka olette ihan eri mieltä kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa niin isot mielipide-erot kasvatusasioiden suhteen, että tuo on vaikeaa. Itse panostan lasten tunnetaitoihin ja positiivisen luottamussuhteen ja minäkuvan luomiseen lapsille. Mies sen sijaan käskee ja komentaa, ja jos lapsi ei heti tottele niin vie nurkkaan seisomaan tai kurittaa muulla tavoin.
Teistä pitäisi tehdä lasu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa niin isot mielipide-erot kasvatusasioiden suhteen, että tuo on vaikeaa. Itse panostan lasten tunnetaitoihin ja positiivisen luottamussuhteen ja minäkuvan luomiseen lapsille. Mies sen sijaan käskee ja komentaa, ja jos lapsi ei heti tottele niin vie nurkkaan seisomaan tai kurittaa muulla tavoin.
Teistä pitäisi tehdä lasu!
Mikä seuraus siitä voi tulla perheelle jos kasvatussuosituksia on rikottu?
Meillä on miehen kanssa niin isot mielipide-erot kasvatusasioiden suhteen, että tuo on vaikeaa. Itse panostan lasten tunnetaitoihin ja positiivisen luottamussuhteen ja minäkuvan luomiseen lapsille. Mies sen sijaan käskee ja komentaa, ja jos lapsi ei heti tottele niin vie nurkkaan seisomaan tai kurittaa muulla tavoin.