Kertokaa opiskelemienne kielten helpot ja vaikeat kielioppiasiat

Venäjän mennyt aikamuoto on lasten leikkiä. Niitä on vain yksi.

Italian menneet aikamuodot ovat todella monimutkaisia.

Kolmisukuisissa kielissä ulkoa opittavaa on tietysti paljon enemmän kuin suvuttomissa tai kaksisukuisissakaan - varsinkin, kun ne suvut usein menevät suurelta osin ristiin naapuri- tai jopa sukulaiskielten kanssa.

Jos helppoa kielenopiskelua etsit, kannattaa valita jokin keinotekoinen kieli kuten esperanto tai ido.

Malaijissa monikko on sana kahteen kertaan: kala = ikan, kalat  = ikan-ikan. Vaikeaa on, että sanoilla sekä etu- että jälkiliitteitä: oppia = ajar, oppikas = pelajar, oppitunti on pelajaran.

Puhuessa niellään kirjaimia kuten turussa: kirjakielinen ilmaus tidak mahu muuttuu puheessa muotoon tak mau.

Helppo kieli päästä alkuun, vaikea hallita.

Espanja subjunktiivi menneessä ajassa

Minua häiritsee Saksassa (pienellä alkukirjaimella) ne suvut. Olen lukenut pitkän saksan. Siis myös lukiossakin pitkänä. En muista ainuttakaan artikkelia enää. No 3 muistan. Der man, das mädchen ja  d i e    Kaze. aivan turha riesa kielessä nuo suvut.

Englannin luin lyhyenä. Siinä harmitti poikkeusten poikkeukset ja se, että lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. 

Japani on helppo kieli oppia. :)

"Vaikein" osuus on kanjit, mutta muuten kieli on helppo. Tai helppo ainakin minulle. Ruotsi oli koulussa vaikeaa. Nuorena asuin 2 vuotta Tokyossa ja moni kehui japaniani. Matkustelen myös vuosittain Japanissa. M33

Vierailija kirjoitti:

Espanja subjunktiivi menneessä ajassa

Sano esimerkki.

Englannissa vaikeinta on se, että miten kirjoitetaan, ei ole mitään järkeä. Ei ole mitään yhteinäistä, että kun osaat tietyt äänteet, ne aina kirjoitetaan samalla tavalla. Joudut käytännössä opettelemaan joka ikisen sanan kirjoitusasun erikseen.

Venäjän kysymyslause on sama kuin toteamuslause, äänenpaino muuttaa sen kysymyslauseeksi. Suomenkielinen esimerkki: Kissa on pöydällä> äänenpaino nousee lauseen lopussa korkeammaksi, siitä tulee kysymyslause. 

Samaa mieltä AP:n kanssa. Saksa on melko helppo kieli, mutta sanojen suvut ovat päänvaiva.

Onneksi saksalaisia ei haittaa, jos sanojen suvut sanoo väärin. Kukaan ei ainakaan minulle ole koskaan siitä valittanut.

Kiinan kielessä ei ole käytännössä juuri ollenkaan kielioppia. Se on sillä tavalla helppo, mutta vaikea asia on muistaa jokaisen sanan sävelkorkeus erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Venäjän mennyt aikamuoto on lasten leikkiä. Niitä on vain yksi.

Italian menneet aikamuodot ovat todella monimutkaisia.

Mutta sitten taas venäjän päättynyt ja päättymätön muoto on paha. Periaatteessa ihan ymmärrettävä, mutta käytännössä ei. Varsinkin kun jos verbiin lisää jonkin etuliitteen, merkitys voi olla, lukiko kirjan loppuun kokonaan vai sivulle 100.

Mulla loppuu aina into siinä vaiheessa kun pitäisi opetella epäaäännölliaiä verbejä.

Saksan kielessä myös etuliitteet ovat hankalia, jos sanat ovat muuten samanlaisia. Esimerkiksi entlassen, auflassen, nachlassen, freilassen, loslassen...

Olisi paljon helpompaa, jos eri asiaa tarkoittaville sanoille olisi kokonaan oma sana, eikä eroa tehtäisi vain etuliitteellä.

Vierailija kirjoitti:

Japani on helppo kieli oppia. :)

"Vaikein" osuus on kanjit, mutta muuten kieli on helppo. Tai helppo ainakin minulle. Ruotsi oli koulussa vaikeaa. Nuorena asuin 2 vuotta Tokyossa ja moni kehui japaniani. Matkustelen myös vuosittain Japanissa. M33

Mun mielestä taas ruotsi on helppo oppia. Melkein kaikilla sanoilla on sama suku. Siis en.

Lisäksi lausutaan kuten kirjoitetaan ja jollei jotain juttua lausuta kuten kirjoitetaan, on selkeä helppo sääntö. 

Opin hyvän opettajan johdolla kielestä kaiken tarpeellisen jo peruskoulussa. Lukiossa ei juuri mitään uutta enää. 

umlassen, überlassen, zulassen, verlassen...

Ruotsi on todellakin helpompi kuin saksa. Yläasteella oli hyvä opettaja, joka tankkautti epäsäännölliset asiat muistiin.

Espanjan kielessä verbitaivutus ja sanojen suvut on haastavia.