Minulle rakkaan puolison kuolema olisi ollut paljon helpompi paikka kuin ero
Kuolemalle ei voi mitään ja se on vain hyväksyttävä. Tietää kuitenkin toisen rakastaneen loppuun asti. Se on lohdullinen, lämmin ja turvallinen tunne.
Ero on täysin lohduton, lupaukset oli valheita ja joutuu elämään tietoisena, ettei kukaan rakastanutkaan eikä rakasta.
Tulevissa suhteissa ei voi enää täysin luottaa toisen rakkauteen ja toistaiseksi niin on käynytkin, että ei se toisen rakkaus ole ollutkaan rakkautta.
Puhun nyt siis tilanteesta jossa se kuollut rakas on rakastanut vielä kuollessaan. Voi toki eroa suunnitellut rakastamaton puolisokin kuolla, mutta ei nyt aleta saivartelemaan.
Rakkaus lapsiin on onneksi loputonta.
M
Kommentit (34)
Jos tosiaan rakastaa toista ja tämä toinen haluaa eroa etsiäkseen parempaa, niin miksi ei päästäisi irti ja antaisi toisen olla onnellinen?
Mulla on silleen että tiedän että olen täysin päässyt yli exästä, kun minulla on tunne että hän on minulle sama kuin kuollut. Tai siis en tunne enää mitään häntä kohtaan, ja en haaveile enää mistään mahdollisuuksista. Hyväksyn vaan ettei toinen tule enää ikinä olemaan elämässäni.
Itse henkilökohtaisesti otan kuitenkin mieluummin eron vaikka myrkyllisestä exästä, kuin kumppanini kuoleman. Koska mieluummin haluan että ihmiset elävät tyytyväisenä jossakin, vaikkeivat enää olisikaan osa elämääni enää ikinä.
Todella loukkaavaa puhetta meille, joiden puoliso on oikeasti kuollut! Paljon mieluummin olisin päästänyt mieheni jatkamaan terveenä elämää jonkun toisen naisen kanssa, kuin riutumaan tuskallisen sairauden kourissa.
Kuolemassa ei ole mitään lohdullista, typerää ajattelua. Tulkaa sitten hymisemään kuoleman ihanuudesta kun itse jäätte leskiksi.
Ymmärrän täysin sinua ap mitä ajat takaa. Meilläkin on ero-asiat päällä ja kyllä tämä on vaan hirveää aikaa sietää. Kun matto vedetään alta. Kyn yli 30 vuoden jälkeen selviäkiin hyvin ikäviä piirteitä toisesta kumppanista jonka olet luullut tuntevasi läpikotaisin. Luottamus kuolee täysin.
Vierailija kirjoitti:
Todella loukkaavaa puhetta meille, joiden puoliso on oikeasti kuollut! Paljon mieluummin olisin päästänyt mieheni jatkamaan terveenä elämää jonkun toisen naisen kanssa, kuin riutumaan tuskallisen sairauden kourissa.
Kuolemassa ei ole mitään lohdullista, typerää ajattelua. Tulkaa sitten hymisemään kuoleman ihanuudesta kun itse jäätte leskiksi.
Rakkaudettomuus on pahempi kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Todella loukkaavaa puhetta meille, joiden puoliso on oikeasti kuollut! Paljon mieluummin olisin päästänyt mieheni jatkamaan terveenä elämää jonkun toisen naisen kanssa, kuin riutumaan tuskallisen sairauden kourissa.
Kuolemassa ei ole mitään lohdullista, typerää ajattelua. Tulkaa sitten hymisemään kuoleman ihanuudesta kun itse jäätte leskiksi.
Todella loukkaavaa puhetta meille, joiden puoliso on oikeasti lakannut rakastamasta! En silti toivo kenenkään kuolemaa vaihtoehdoksi.
Rakkaudettomuudessa ei ole mitään lohdullista. Kuolemaa ei ole kukaan ihannoinut.
No, jos näin on, niin selvisi varmaan itsellesi, mikä oma rakkautesi määrä toista kohtaan on ollut.
Jos mies valitsisi toisen, olis helpompi kun se olis toinen mies eikä toinen nainen. Tämä toki mahdollista vain jos bi.
En ole samaa mieltä. Ihan käsittämätön ajatus että kuolema olisi helpompaa. Loputonta jossittelua, että jos olisin ollut paikalla jne.
Olimme käytännössä ex-miesystävän kanssa jo eronneet, mutta oli tarkoitus viettää aikaa taas yhdessä, kun hän parin päivän päästä kuoli.
Ero on lievempi, ja siinä voi kerätä jopa vihaa ja pääsee pienemmissä annoksissa eroon.
Saati että jos olisin todella paljon rakastanut ja suhde olisi ollut hyvä ja meneillään...
Parempi niin että toinen on hengissä ja tietää että omasta tahdostaan hän valitsi eron.
Koin että päätös jättää riippuvuusongelmainen mies, jota rakastan, oli vaikeampi kuin jos hän olisi kuollut. Päätös pysyä erossa henkilöstä, johon rakkaus ei kuole, on vaikea, vaikka sillä pelastaakin itsensä ja toivottavasti myös hänet. Hänen on pakko alkaa hoitaa riippuvuuttaan tai hän kuolee. Suurin rakkauden teko on luopua rakkaastaan? Jos olisin saanut pitää hänet vaikka vammautuneena, mutta erossa riippuvaisuudestaan, niin olisin auttanut häntä selviämään, mutta riippuvuussairaus meni hänellä meidän suhteen edelle. En palaa ellei riippuvuus ole poistunut.
vahva
Arvasin jo otsikosta, että ap on mies. Hän kuuluu niihin miehiin, jotka eivät rakasta naista vaan pitävät omaisuutenaan, jonka menettämistä eivät kestä.
Sellainen, joka rakastaa toista ihmistä, haluaa tälle vain hyvää. Ap ei ole kiinnostunut pätkääkään siitä, onko vaimo / ex vaimo onnellinen, ap on kiinnostunut vain siitä, miltä hänestä itsestään tuntuu. Ap rakastaa vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin jo otsikosta, että ap on mies. Hän kuuluu niihin miehiin, jotka eivät rakasta naista vaan pitävät omaisuutenaan, jonka menettämistä eivät kestä.
Sellainen, joka rakastaa toista ihmistä, haluaa tälle vain hyvää. Ap ei ole kiinnostunut pätkääkään siitä, onko vaimo / ex vaimo onnellinen, ap on kiinnostunut vain siitä, miltä hänestä itsestään tuntuu. Ap rakastaa vain itseään.
Ei ole sukupuolikysymys.
N
Tyypillistä naisen ajattelua. Sairasta, mutta tyypillistä.
En ole omistushaluinen enkä toivo kenenkään kuolemaa. Ex-puolisot saavat jatkaa elämäänsä ihan vapaasti. Et vain ymmärrä mitä aloituksessa sanotaan.