Opettajia paikalla? Onko tämä ihan normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että opettaja voi olla aidosti huolissaan, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän sivuutti kokonaan asian, kun sanoin että aina on ollut samanlainen vilkas, eikä ole tosiaan saanut pelata pelejä silloin, kun vilkkaus alkoi, eli silloin 1-vuotiaana, kun oppi kävelemään. Hänellä oli myös hyvin syyllistävä sävy esittää asia, eikä suostunut uskomaan mihinkään muuhun, kuin tuon pelaamisen aiheuttamaan vilkkauteen. Siksi mietinkin, että jos ja kun nolla ruutuaika ei auta vilkkauteen, mikä on seuraava asia, josta aikoo huolestua. Onko tässä nyt kohta lastensuojelu niskaan hengittämässä ja seuraamassa 24/7 kotona, mitä tapahtuu milloinkin?

Olen tainnut sekoittaa lomien nimet, tarkoitan siis tätä lokakuussa olevaa lomaa, Wilma-viestissä sitä kutsuttiin talvilomaksi, onkohan se siis väärä nimitys? 

En tiennyt, että kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, pitää varmaan hyödyntää tämä jos saa mennä! Olisi sitten paljon helpompi niissä ongelmatilanteissa kertoa ja/tai näyttää, miten kotona saadaan tilanne rauhoittumaan.

Ollaan koko tämä vuosi valmistettu lasta koulun alkuun sillä, että joka päivä tehdään pieniä harjoitteita, mm. kirjaimia, numeroita, annetaan lapsen etsiä kirjoista tiettyjä asioita jne. Olenkin ollut todella ihmeissäni, kun koulussa on tähän mennessä vain leikitty, olisin kuvitellut että edes tutustuttaisiin kirjaimiin ja numeroihin, mutta kai se on niin erilaista mitä muistan omasta lapsuudesta, kun vielä erityisluokka kyseessä.

Ap

Nimet ovat varmasti menneet sekaisin, itse sekoitan ne vieläkin :D

Erityisluokan syksyn alku voi olla todella haastava. Muistan yhdenkin vuoden, kun kesti kuukausi että saimme kaikki istumaan yhtä aikaa omalla paikallaan. Alapa siinä sitten kirjaimia opettamaan :) Ihan perus koululaistaitojen opettelukin on tärkeää ja hyvä alku. En tiedä millaisesta leikistä puhut, mutta pienillä oppilailla leikinomainen toiminnallinen oppiminen toimii parhaiten, kirjat ja muut otetaan käyttöön sitten kun oppilas on siihen valmis. Kehitysviivästymien kanssa luokan oikea taso voi olla vaikkapa 5-vuotiaiden tasolla.

Erityisopetus ei ole julkista, eli sitä ei voi samalla tavalla mennä seuraamaan kuin yleisopetusta (ja sinnekin pitää olla lupa). Opettajan kanssa keskustelemalla tähänkin varmasti löytyy joku ratkaisu, ja omassa työssä vanhemmat ovat kyllä tervetulleita ellei asiassa ole jotain ongelmaa (esim. vanhempi haluaisi jatkuvasti olla mukana koulussa ja kiinni lapsessaan).

Opettajan kanssa tehtävä yhteistyö tuntuu aiheuttavan sinussa ahdistusta. Oletko varma että opettaja tuomitsee, vai voiko olla että tulkitset asian vain niin? Kannattaa jutella terapeuttien kanssa siitä, että millainen käsitys heillä on opettajasta ja hänen kanssaan tehtävästä yhteistyöstä. Kirjoitin aiemmin luottamussuhteen syntymisestä sekä erityislasten vanhempien paineista. Olen huomannut, että monesti vanhemmat ovat alussa "piikit pystyssä", ja menee aikaa että vanhemmat luottavat minun olevan lapsen puolella. Tässä välissä ehtii syntyä väärinkäsityksiä suuntaan ja toiseen. Siksi kannustan edelleen avoimeen keskusteluyhteyteen ja siihen, että luotat itseesi vanhempana.

On myös sanottava, että on erilaisia opettajia, ja kaikki eivät ole tilanteen tasalla. Suurin osa on kuitenkin hyviä työssään!

No lokakuussa oleva loma, mikä lieneekään :D Ennen sitä on siis tulossa se vanhempainvartti-keskustelu.

Aivan, totta, en ollut edes ajatellut että tuokin voi olla ongelmana. Kotona kuitenkin jatketaan omaa "opetusta", niin on sitten edes vähän tutumpi juttu, kun koulussakin aletaan opettelemaan. Leikillä tarkoitan siis ihan kirjaimellisesti leikkimistä, päivän aikana tekevät käsittääkseni yhden paperitehtävän (esim. seuraavat polkuja kynällä), sitten muutoin leikkivät leluilla ja käyvät ulkona ja syömässä. 

Aa, ehkä keskustelen tästäkin vaihtoehdosta sitten siellä vanhempainvartissa, josko on mahdollista tulla päiväksi tai kahdeksi, jos on vielä vaikeuksia lapsen kanssa päivien aikana. 

Haluan tehdä yhteistyötä opettajan kanssa, tietysti. Hän vaikutti todella mukavalta kouluun tutustumisessa ja olen ollut tyytyväinen, miten hyvin hän kertoo aina viikon kuulumiset Wilmassa, ohjaajien reissuvihkoon kirjoittamisen lisäksi. Eilinen puhelu kuitenkin oli todella syyllistävä, en usko kuvitelleeni tai lukeneeni tilannetta väärin. Opettaja kertoi, että lapsi tekee asioita x, y ja z ja kerroin että hän on aina tehnyt niin, voi esiintyä myös asiaa ö, niin opettaja oli sitä mieltä, että videopelit ovat tähän syynä. Vaikka kerroin, että lapsi on toiminut tuolla tavalla sieltä 2-vuotiaasta asti, eikä tosiaan ole silloin saanut pelata, hän vain jankutti että ruutuaika aiheuttaa vilkkautta. Hänen mielestään siis videopelit ja ruutuaika on syynä lapsen vilkkauteen ja puhui vain siitä, miten sitä pitää rajoittaa. Kerroin hänelle saman kuin tänne, että lapsi saa pelata sen 30min-1h, ei todellakaan joka päivä, mutta hänen mielestään ongelma ratkeaa sillä, että peliaika on vain 30min tai ei lainkaan. Näin nyt tullaan sitten toimimaan, mutta nyt kyllä on pakko myöntää, että olen "piikit pystyssä" ja kauhulla odotan, mitä on seuraavaksi tulossa, koska tiedän ettei tämä nollapeli/ruutuaika tule auttamaan vilkkauteen, koska lapsi on aina ollut vilkas. Mietin, että onko nyt sitten seuraavaksi tiedossa lapsen ruokailusta huolestumista, leikeistä vai mistä.

Ja  minun on pakko myöntää, etten tykkää yhtään, kun koulussa tapahtuu jotain, luen siitä reissuvihosta vain yleisluontoisen ilmoituksen (esim. tuo, että lapsi oli heittänyt kiven kohti ovea), mutta en saa mitään tarkennusta asiaan. Mielessä pyörii tottakai, ettei kai kehenkään sattunut, miksi heitti kiven, miten tilanne syntyi ja miten näin pääsi käymään, eikö häntä vahdittu vai ehtikö vahtimisesta huolimatta näin tekemään vai mitä. Kun en voi lapselta kysyä asiasta, niin olen täysin aikuisten kertoman varassa, eivätkä he sitten kerrokaan. Ymmärrän, että kaikki tieto ei varmaan kulje aikuisten välillä niin nopeasti, mutta vanhempana tämä aiheuttaa minulle epävarmuutta.

Ap

Tuosta viestinnästä voi ihan suoraan sanoa opettajalle, vanhempien toiveet viestinnän suhteen ovat hyvin erilaisia. Kerro että haluat tietää kunnolla mitä on tapahtunut, niin voit myös kotona käsitellä asiaa kunnolla lapsen kanssa. Tämä myös lisää opettajan luottamusta sinun kasvatustasi kohtaan! Osa vanhemmista taas ajattelee että kouluasiat pitää sopia koulussa, eivätkä he halua kuulla satunnaisista kivien heittelyistä.

Opettaja varmasti tulee huomaamaan, että ruutuajan rajoittaminen ei ole taikakeino joka korjaa oppilaan impulsiivisuuden. Mikäli jatkossa tulee ongelmaa asian kanssa, kannattaa hyödyntää tässä myös terapeutteja, jos he ovat lapsen kanssa pidempään työskennelleet ja tuntevat lapsen. Monesti ongelmatilanteissa hyödyllisiä ovat palaverit joissa on mukana opettaja, vanhemmat ja terapeutit. Näin saadaan monta viisasta päätä yhteen miettimään ratkaisuja. Ja toisaalta näin porukassa voi olla ainakin yksi kokenut henkilö joka osaa muistuttaa muita (vaikkapa sitä opettajaa) siitä, että toimivat ratkaisut ovat usean tukitoimen summa, ja silti parhaat tekijät ovat aika ja kärsivällisyys.

Olenkin sanonut opettajalle, että jos tulee jotain ongelmia, haluaisin tietää tarkemmin niistä. Aiemmin syksyllä vihossa luki, että oli kiusannut muita oppilaita, mutta tähän en saanut koskaan tarkennusta, että miten. Silloinkin laitoin viestiä, että tahtoisin tietää aina tarkemmin, jos tulee jotakin "isompaa", jotta voin puhua lapsen kanssa tyyliin "ei saa töniä muita", on parempi kuin "ei saa kiusata toisia". Siis se konkreettinen esimerkki lapselle, koska hänen puheenymmärryksestään ei ole lääkäreilläkään täyttä varmuutta. Tuollainen yleisluontoinen "kiusaaminen" siis on meille huono, kun lapsi ei välttämättä ymmärrä mistä puhutaan, mutta kun en tiedä, onko kiusaaminen ollut härnäämistä, tönimistä, leikkien rikkomista vai mitä, niin en voi suoraan lapselle siitä puhua, että niin ei saa tehdä. Mutta ilmeisesti tämä nyt on mennyt jotenkin ohi opettajalta.

Meillä onkin päiväkodista asti ollut niin, että pidetään se perus HOJKS-palaveri ja sen lisäksi sitten vähintään yksi ylimääräinen palaveri, jossa on mukana puhe- ja toimintaterapeutit, molemmat vanhemmat, pk:ssa henkilökohtainen avustaja ja pari hoitajaa, erityislastenopettaja ja sairaalalta sitten muutama ihminen eri osastoilta, jotka ovat olleet alusta asti mukana hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla että opettaja ottaa jokaisen lapsen vanhemman kanssa pelit puheeksi tilaisuuden tullen? Ei siitä kannata loukkaantua. Koulun aikuiset näkevät koulussa niin paljon pelien aiheuttamia haasteita mm levottomuutta ja lukutaidon haasteita

Jos lapsi pelaa oikeasti todella vähän niin hyvä. Mutta eihän opettaja voinut sitä tietää ennen keskusteluanne. Lisäksi on vanhempia, jotka valehtelevat opettajalle tai eivät oikeita lastensa pelimääriä edes huomaa.

Joillakin lapsilla pienikin pelimäärä voi lisäksi aiheuttaa esim aggressiivisuutta ja levottomuutta.

Pelaamisen puheeksi ottaminen on yleistä ainakin koulussa, jossa työskentelen.

Ei tunti pelaamista joka päivä ole pieni määrä ekaluokkalaiselle!

Opeopiskelija ja videopelien harrastaja täällä: Kuulostaa tutulta, että aikuinen syyttää videopelejä. Ei hyväksyttävältä, ei järkevältä, mutta valitettavan yleiseltä. Kaikkeen löytyy syy peleistä. Spyro on kiva, lapsille suunnattu, ja varsinkin jos peliaika on noin tarkasti rajattu niin en jaksa uskoa pelin olevan ongelma tässä tilanteessa. Jos pelit olisivat ongelma, meillä olisi koulut täynnä ongelmalapsia kun kaikilla on älypuhelimellaan kymmenen peliä, joiden parissa vietettyä aikaa ei rajoiteta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella on noin vaikeita rajoitteita, niin teidän pitäisi kotonakin keskittyä nyt mahdollisimman paljon kehittämään lapsen taitoja tärkeissä asioissa, joita elämässä tarvitaan. Ne pitäisi saada ennen murrosikää mahdollisimman hyviksi, sillä kuten varmaan tiedät, monella erityislapsella tapahtuu murrosiässä taantumista.

Kiitos että tulit tämän kertomaan, ihan kaikkien erityislasten vanhempien puolesta, kiitos. Eihän me olla tultu ajatelleeksikaan, että näitä lapsia täytyy kasvattaa ja vieläpä että se on haastavampaa kuin tavallisen lapsen kanssa. 

Ei se ole kasvattamista, että pieni lapsi tyrkätään päivittäin jopa tunniksi pelailemaan.

Minulla on runsaasti kokemusta adhd lasten kanssa olemisesta. Heillä on energiaa niin kuin ydinvoimalassa. Antakaa heidän tehdä ja touhuta. Ei he pysty istumaan paikallaan. Kyllä he oppii! Mutta miksi koulussa pitää tahkoa jotain yksinkertaista juttua moneen kertaan. Antakaa heille vapautta ja tehkää yhdessä. Ei avustajan kuulu istua ja valvoa oppilasta kuin vanginvartija. Menkää leikkipuistoon, menkää metsään,menkää museoon. Korjailkaa esineitä, puutöitä ym.

Rakastan adhd lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Opeopiskelija ja videopelien harrastaja täällä: Kuulostaa tutulta, että aikuinen syyttää videopelejä. Ei hyväksyttävältä, ei järkevältä, mutta valitettavan yleiseltä. Kaikkeen löytyy syy peleistä. Spyro on kiva, lapsille suunnattu, ja varsinkin jos peliaika on noin tarkasti rajattu niin en jaksa uskoa pelin olevan ongelma tässä tilanteessa. Jos pelit olisivat ongelma, meillä olisi koulut täynnä ongelmalapsia kun kaikilla on älypuhelimellaan kymmenen peliä, joiden parissa vietettyä aikaa ei rajoiteta lainkaan.

Kyllähän niitä ongelmalapsia paljon onkin.

Ja nyt puhutaan erityislapsesta, jolla aika paljonkin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on runsaasti kokemusta adhd lasten kanssa olemisesta. Heillä on energiaa niin kuin ydinvoimalassa. Antakaa heidän tehdä ja touhuta. Ei he pysty istumaan paikallaan. Kyllä he oppii! Mutta miksi koulussa pitää tahkoa jotain yksinkertaista juttua moneen kertaan. Antakaa heille vapautta ja tehkää yhdessä. Ei avustajan kuulu istua ja valvoa oppilasta kuin vanginvartija. Menkää leikkipuistoon, menkää metsään,menkää museoon. Korjailkaa esineitä, puutöitä ym.

Rakastan adhd lapsia.

Koulu ei ole päiväkoti. Retkiäkin tehdään, mutta suurin osa koulutyöstä tapahtuu luokissa ja asioita on pakko tankata kerrasta toiseen, kun ne ei muuten mene perille.

Oppiminen vaatii työtä, ei voi vain leikkiä aina.

Vierailija kirjoitti:

Opeopiskelija ja videopelien harrastaja täällä: Kuulostaa tutulta, että aikuinen syyttää videopelejä. Ei hyväksyttävältä, ei järkevältä, mutta valitettavan yleiseltä. Kaikkeen löytyy syy peleistä. Spyro on kiva, lapsille suunnattu, ja varsinkin jos peliaika on noin tarkasti rajattu niin en jaksa uskoa pelin olevan ongelma tässä tilanteessa. Jos pelit olisivat ongelma, meillä olisi koulut täynnä ongelmalapsia kun kaikilla on älypuhelimellaan kymmenen peliä, joiden parissa vietettyä aikaa ei rajoiteta lainkaan.

No tätäkin yritin kertoa opettajalle, että Spyron ikäluokitus tosiaan on se 3v ja ihan on lapsille suunnattu. Ja että lapsi on ollut opettajan kuvailema vilkas lapsi siitä asti, kun oppi kävelemään, mutta opettaja jankutti vain ja ainoastaan ruutuajasta, että se aiheuttaa vilkkautta. Vaikka miten monta kertaa sanoin, että on AINA ollut vilkas. Ja kun meillä ei ole ongelmaa olla ilman sitä peliä, juuri meni koko kesä niin, ettei pelattu, lapsi vie itse kapulan pois kun munakello pirisee jne. Ja silloin kun ei pelaa, ei vain makaa apaattisena, vaan leikkii, tekee palapelejä jne. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla että opettaja ottaa jokaisen lapsen vanhemman kanssa pelit puheeksi tilaisuuden tullen? Ei siitä kannata loukkaantua. Koulun aikuiset näkevät koulussa niin paljon pelien aiheuttamia haasteita mm levottomuutta ja lukutaidon haasteita

Jos lapsi pelaa oikeasti todella vähän niin hyvä. Mutta eihän opettaja voinut sitä tietää ennen keskusteluanne. Lisäksi on vanhempia, jotka valehtelevat opettajalle tai eivät oikeita lastensa pelimääriä edes huomaa.

Joillakin lapsilla pienikin pelimäärä voi lisäksi aiheuttaa esim aggressiivisuutta ja levottomuutta.

Pelaamisen puheeksi ottaminen on yleistä ainakin koulussa, jossa työskentelen.

Tai sitten lapsi vaan puhuu pelistä niin paljon, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Siitä tulee helposti kuva, että lapsi ei muuta teekään kuin pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on runsaasti kokemusta adhd lasten kanssa olemisesta. Heillä on energiaa niin kuin ydinvoimalassa. Antakaa heidän tehdä ja touhuta. Ei he pysty istumaan paikallaan. Kyllä he oppii! Mutta miksi koulussa pitää tahkoa jotain yksinkertaista juttua moneen kertaan. Antakaa heille vapautta ja tehkää yhdessä. Ei avustajan kuulu istua ja valvoa oppilasta kuin vanginvartija. Menkää leikkipuistoon, menkää metsään,menkää museoon. Korjailkaa esineitä, puutöitä ym.

Rakastan adhd lapsia.

Mistä löytyisi koulu, jossa voisi toimia noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla että opettaja ottaa jokaisen lapsen vanhemman kanssa pelit puheeksi tilaisuuden tullen? Ei siitä kannata loukkaantua. Koulun aikuiset näkevät koulussa niin paljon pelien aiheuttamia haasteita mm levottomuutta ja lukutaidon haasteita

Jos lapsi pelaa oikeasti todella vähän niin hyvä. Mutta eihän opettaja voinut sitä tietää ennen keskusteluanne. Lisäksi on vanhempia, jotka valehtelevat opettajalle tai eivät oikeita lastensa pelimääriä edes huomaa.

Joillakin lapsilla pienikin pelimäärä voi lisäksi aiheuttaa esim aggressiivisuutta ja levottomuutta.

Pelaamisen puheeksi ottaminen on yleistä ainakin koulussa, jossa työskentelen.

Tai sitten lapsi vaan puhuu pelistä niin paljon, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Siitä tulee helposti kuva, että lapsi ei muuta teekään kuin pelaa.

Jos oikein ymmärsin ap:n kirjoituksen, tämä lapsi ei paljon puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeopiskelija ja videopelien harrastaja täällä: Kuulostaa tutulta, että aikuinen syyttää videopelejä. Ei hyväksyttävältä, ei järkevältä, mutta valitettavan yleiseltä. Kaikkeen löytyy syy peleistä. Spyro on kiva, lapsille suunnattu, ja varsinkin jos peliaika on noin tarkasti rajattu niin en jaksa uskoa pelin olevan ongelma tässä tilanteessa. Jos pelit olisivat ongelma, meillä olisi koulut täynnä ongelmalapsia kun kaikilla on älypuhelimellaan kymmenen peliä, joiden parissa vietettyä aikaa ei rajoiteta lainkaan.

No tätäkin yritin kertoa opettajalle, että Spyron ikäluokitus tosiaan on se 3v ja ihan on lapsille suunnattu. Ja että lapsi on ollut opettajan kuvailema vilkas lapsi siitä asti, kun oppi kävelemään, mutta opettaja jankutti vain ja ainoastaan ruutuajasta, että se aiheuttaa vilkkautta. Vaikka miten monta kertaa sanoin, että on AINA ollut vilkas. Ja kun meillä ei ole ongelmaa olla ilman sitä peliä, juuri meni koko kesä niin, ettei pelattu, lapsi vie itse kapulan pois kun munakello pirisee jne. Ja silloin kun ei pelaa, ei vain makaa apaattisena, vaan leikkii, tekee palapelejä jne. 

Ap

EI se, että peli on lapsille suunnattu, tee siitä ongelmatonta.

Älä juutu nyt tähän pelaamisasiaan. Selvästi lapsesi ei nyt toimi koulussa niin, että oppiminen olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetään nyt ruutuaika nollassa, siinä ei ole ongelmaa. Muutoin kotona lapsi leikkii, autoilla, junilla, pehmoilla, järjestää niille piknikkejä, kauppaleikkejä, kokkaa ruokaa jne. Katselee kirjoja ja tekee palapelejä.

Terapeuttien kanssa on juteltu ja heille mainittu tästä että joskus saa pelata tuon 30min-1h, he lienevät maininneet siis opettajalle tästä. Lapsella on kuvakansio käytössä koulussa.

Ap

Onko lapsi luokassa, jossa kymmeniä kansallisuuksia ja 60 lasta?

Luit aloituksesta vain kaksi ekaa riviä? Olisit lukenut sen kolmannenkin, jossa kerrottiin että luokalla on viisi (5) oppilasta.

No onhan tunti peliaikaa päivässä aika paljon 7 vuotiaalle, varsinkin erityislapselle.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tunti peliaikaa päivässä aika paljon 7 vuotiaalle, varsinkin erityislapselle.

Ihmekään että kuullun ymmärtäminen on näin huonolla tolalla opettajalla, kerran ei lukemaansakaan ihmiset ymmärrä. Ap.han on monta kertaa kirjoittanut, ettei todellakaan saa pelata joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, että opettaja soittaa niin, että ei tiedä asiasta mitään.

Sinä tai joku muu lapsen läheinen voi mennä kouluun seuraamaan opetusta. Silloin saisit selville, miten siellä oikeasti toimitaan.

Talvilomaan on aikaa vielä kuukausia. Olisiko aihetta keskustella opettajan kanssa jo nyt syksyllä?

En minäkään näe tässä muuta omituista kuin se, että ilmoitetaan puhelusta kivenheittoon liittyen, mutta soittaja ei sitten tiedä siitä mitään.

Toisaalta mitähän tämmöiselle kivenheitolle tehdään, jos lapsi on näin moniongelmainen ja vielä puhumaton, ja jokunen ongelma ilmeisesti vielä diagnosoimattakin. Eihän siinä kuitenkaan muuta voida tehdä kuin sanoa että soo soo, ei saa, mikä taas ei tarkoita lapselle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on vapaa luonnostaan. Koulu on lapsille kuin häkki. Ihmiselle ei ole luonnollista istua paikallaan koko päivää. Etenkään lapsilla.

Lapset haluaa kertoo mitä koulussa tehdään. Opettajan ei pidä puuttua siihen. Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on runsaasti kokemusta adhd lasten kanssa olemisesta. Heillä on energiaa niin kuin ydinvoimalassa. Antakaa heidän tehdä ja touhuta. Ei he pysty istumaan paikallaan. Kyllä he oppii! Mutta miksi koulussa pitää tahkoa jotain yksinkertaista juttua moneen kertaan. Antakaa heille vapautta ja tehkää yhdessä. Ei avustajan kuulu istua ja valvoa oppilasta kuin vanginvartija. Menkää leikkipuistoon, menkää metsään,menkää museoon. Korjailkaa esineitä, puutöitä ym.

Rakastan adhd lapsia.

Koulu ei ole päiväkoti. Retkiäkin tehdään, mutta suurin osa koulutyöstä tapahtuu luokissa ja asioita on pakko tankata kerrasta toiseen, kun ne ei muuten mene perille.

Oppiminen vaatii työtä, ei voi vain leikkiä aina.

Tämä. Nimenomaan tämä. Oppiminen vaatii työtä. Se vaatii kaikilta työtä.

Tyttäreni ei ollut erityislapsi, mutta teatterista puhui puoli vuotta päivittäin käytyään esityksessä 3-vuotiaana. Lapsen kiinnostuksen kohteet vilisevät puheessa, mutta jos Ap; n lapsi ei puhu, ihmetyttää pelien esiin ottaminen ja luulen, että kyseessä on yleisluontoinen keskustelu. Opettaja ei ehkä ole osannut tuoda asiaa esiin oikein. 

Mielestäni iso ongelma nykyään on se, kun vanhempia ei kuunnella. Se alkaa aiheuttamaan sitä, että vanhemmat alkavat valehtelemaan asioista opettajille, kun oppivat siihen, ettei heitä kuitenkaan kuunnella. Esimerkkinä tuo ap.n kertoma, että kertoi opettajalle lapsen olleen vilkas taaperosta asti, mutta opettaja syytti pelejä vilkkaudesta, eikä kuunnellut/halunnut kuunnella ap.ta. Tämähän aiheuttaa väistämättä sen, että vanhemmat ajattelevat olevan helpompaa, kun alusta alkaen valehtelevat jostain asiasta, etteivät anna opettajille tai muille mitään tarttumapintaa, jos lapsella on aina ollut jokin ongelma.