Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Opettajia paikalla? Onko tämä ihan normaalia?

Vierailija
01.09.2023 |

Minulla on erityislapsi, joka aloitti ensimmäisen luokan nyt syksyllä. On pienluokalla, viisi lasta, neljä avustajaa ja opettaja, viidettä avustajaa eivät saaneet, mutta hakevat yhä. Eli aikuisia on kyllä luokassa tarpeeksi, kaikki erikoistuneita erityislapsien kasvatukseen ja opetukseen.

Eilen luki reissuvihossa, että lapseni oli heittänyt välitunnilla isohkon kiven ovea kohti, maininta että opettaja soittaa klo x. No opettaja soitti, mutta ei tiennyt asiasta mitään. Kyselin tietysti että mitä on siis tapahtunut, miksi heitti kiven, ei kai kehenkään sattunut, menikö jotain rikki, missä tilanteessa on tapahtunut jne. Opettaja ei tiennyt mitään, koska ei ollut ollut paikalla, eikä siis voinut kertoa mitään tarkentavaa tai ottaa kantaa.

Mutta se syy miksi hän soitti, oli se, että on saanut päähänsä, että lapsen vilkkaus johtuu videopeleistä ja siitä nyt oli kovin huolissaan. Lapsi saa pelata 30min-1h Spyroa pleikkarilla, eikä joka päivä, mutta opettajan mielestä tämä on nyt se ongelma ja pohti, että onkohan tämä peli nyt sopiva tämän ikäiselle. Lapsi siis 7v, tuon Spyron ikäluokitus on 3v.

Lapsella on laaja-alainen kehityshäiriö, autismin kirjon piirteitä ja epäily ADHD:sta, jonka tutkimuksiin pääsee ensi keväänä. Lääkärit halusivat tehdä tutkimukset vasta, kun ensimmäinen luokka on käyty. Lapsi on ollut vilkas 1-vuotiaasta lähtien, mutta tosiaan opettajan mielestä syy on tuossa pelaamisessa. Eikä tosiaan ole saanut kapulaa käteen 1-vuotiaana. Muita älylaitteita lapsi ei käytä, tai katso telkkaria kun ei jaksa keskittyä.

Onko tämä ihan normaalia? Opettajalle tuntuu nyt olevan ihan valtavan iso ongelma tuo max.1h peliaika (eikä edes joka päivä), eikä tunnu sisäistävän, että lapsella tosiaan lienee myös se ADHD. Onko tässä nyt odotettavissa, että kun täysin ruutu pois (opettajan suositus ja voidaan kyllä toteuttaa), ja vilkkaus jatkuu, niin sitten opettaja alkaa olla huolissaan vaikka siitä, mitä syö kotona tmv? Mietin vain, että mitä sieltä on vielä oikein tulossa.

Kommentit (95)

Vierailija
21/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän koulussa on ekaluokkalaisten ensimmäinen vanhempainilta jo pidetty.

Aika erikoista, jos teillä se tapahtuu vasta kevätlukukaudella.

Vierailija
22/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella on noin vaikeita rajoitteita, niin teidän pitäisi kotonakin keskittyä nyt mahdollisimman paljon kehittämään lapsen taitoja tärkeissä asioissa, joita elämässä tarvitaan. Ne pitäisi saada ennen murrosikää mahdollisimman hyviksi, sillä kuten varmaan tiedät, monella erityislapsella tapahtuu murrosiässä taantumista.

Uskon että ap tietää tämän ja tekee parhaansa. Hän ei ole tässä myöskään yksin, vaan koulu ja terapeutit ovat myös suuressa roolissa, onneksi! Erityislasten vanhemmilla on valtavasti paineita ja alituinen pelko oman lapsen tulevaisuudesta, ja siksi myös koululle asetetaan suuret paineet ja odotukset. Ja opettajan harkitsematon sanavalinta tuntuu paljon pahemmalta, kun ne paineet myös itseä kohtaan ovat jo valmiiksi musertavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa on ekaluokkalaisten ensimmäinen vanhempainilta jo pidetty.

Aika erikoista, jos teillä se tapahtuu vasta kevätlukukaudella.

Luulen että ap:lla meni talviloma ja syysloma sekaisin. HOJKS-palaverit (erityisessä tuessa) ovat pakollisia ja ne pidetään ennen syyslomaa.

Vierailija
24/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Reissuihin eivät ole olleet käytössä enää vuosikymmeniin.

Onpas, jos lapsella on kielenkehityksessä ongelmaa, niin ettei osaa kertoa päiväkoti- tai koulupäivästä itse, niin terapeutti suosittaa käyttämään vihkoa -> tällä siis viestitään myös kotoa kouluun. 

https://autismiliitto.fi/tuote/paivakirjavihko/

Vierailija
25/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voiko olla että opettaja ottaa jokaisen lapsen vanhemman kanssa pelit puheeksi tilaisuuden tullen? Ei siitä kannata loukkaantua. Koulun aikuiset näkevät koulussa niin paljon pelien aiheuttamia haasteita mm levottomuutta ja lukutaidon haasteita

Jos lapsi pelaa oikeasti todella vähän niin hyvä. Mutta eihän opettaja voinut sitä tietää ennen keskusteluanne. Lisäksi on vanhempia, jotka valehtelevat opettajalle tai eivät oikeita lastensa pelimääriä edes huomaa.

Joillakin lapsilla pienikin pelimäärä voi lisäksi aiheuttaa esim aggressiivisuutta ja levottomuutta.

Pelaamisen puheeksi ottaminen on yleistä ainakin koulussa, jossa työskentelen.

Vierailija
26/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä, että laitoin Wilmaan viestiä aamulla, kun haluan tietää enemmän tilanteesta. Opettaja kun ei tiennyt edes sitä, sattuiko johonkuhun ja lapsella oli vekki huulessa kotiin tullessa.

Ja ennen talvilomaa on tulossa vanhempainkeskustelu, niin siellä otan tämän peliasian kyllä esille vielä. Tuntui vain, että opettaja sivuutti ihan täysin sen, että lapsi on AINA ollut vilkas. Ja niin päiväkotiin, eskariin kuin kouluunkin olen aina teroittanut aikuisille sitä, että lapsi ehtii oikeasti silmänräpäyksessä tekemään asioita ja sitten ovat olleet ihan ihmeissään, kun todellakin on nopea liikkeissään. Päiväkodissa oli ongelmana, kun heitteli yhdessä vaiheessa lautasia pöydästä ja ei, ei ollut silloin vielä pelannut koskaan. Kotona ei ikinä tehnyt taaperoajan jälkeen tuollaista, onneksi meni päiväkodissakin ohi nopeasti kun pidettiin tiukat puhuttelut lapselle kotona asiasta.

Nyt kuitenkin on aika kurja olo, kun opettajalla oli aika syyllistävä sävy tässä asiassa.

Ap

Opettajilla ei oikeasti ole välttämättä osaamista nepsyistä. Vaikka olisi erityisope, ei ehkä ole kohdannut sinun lapsesi kaltaista aiemmin. 

Pelejä syytetään aina, se on tämän päivän trendi. Pää pystyyn ja luota itseesi vanhempana.

Meidän lapsi oli vilkas aina, adhd-diagnoosi ja yksi muu diag jo kuusivuotiaana, silti sain kuulla juuri samaa ekaluokan opettajalta, samoin toimintaterapeutilta. Heille tuntui olevan ihan turha sanoa, ettei lapsi edes pelannut viikonloppuna (sain usein kommenttia kun on niin levoton maanantaisin ja siitä syytettiin pelaamista), eivät he erota milloin lapsi satuilee tai elää mielikuvitusta, eivät erota mikä on nepsyä mikä opittua. Jne. 

Meidän lapsi sanoi pelaavansa "joka päivä" koska sillä luuli saavansa kaveriporukassa respectiä. Halusi olla kuten muut (tai kuten kuvitteli muiden olevan, aina kiinni koneella). Todellisuudessa hänellä oli ekaluokkalaisena peliaikaa 3 x 1 tunti viikossa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän, että opettaja voi olla aidosti huolissaan, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän sivuutti kokonaan asian, kun sanoin että aina on ollut samanlainen vilkas, eikä ole tosiaan saanut pelata pelejä silloin, kun vilkkaus alkoi, eli silloin 1-vuotiaana, kun oppi kävelemään. Hänellä oli myös hyvin syyllistävä sävy esittää asia, eikä suostunut uskomaan mihinkään muuhun, kuin tuon pelaamisen aiheuttamaan vilkkauteen. Siksi mietinkin, että jos ja kun nolla ruutuaika ei auta vilkkauteen, mikä on seuraava asia, josta aikoo huolestua. Onko tässä nyt kohta lastensuojelu niskaan hengittämässä ja seuraamassa 24/7 kotona, mitä tapahtuu milloinkin?

Olen tainnut sekoittaa lomien nimet, tarkoitan siis tätä lokakuussa olevaa lomaa, Wilma-viestissä sitä kutsuttiin talvilomaksi, onkohan se siis väärä nimitys? 

En tiennyt, että kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, pitää varmaan hyödyntää tämä jos saa mennä! Olisi sitten paljon helpompi niissä ongelmatilanteissa kertoa ja/tai näyttää, miten kotona saadaan tilanne rauhoittumaan.

Ollaan koko tämä vuosi valmistettu lasta koulun alkuun sillä, että joka päivä tehdään pieniä harjoitteita, mm. kirjaimia, numeroita, annetaan lapsen etsiä kirjoista tiettyjä asioita jne. Olenkin ollut todella ihmeissäni, kun koulussa on tähän mennessä vain leikitty, olisin kuvitellut että edes tutustuttaisiin kirjaimiin ja numeroihin, mutta kai se on niin erilaista mitä muistan omasta lapsuudesta, kun vielä erityisluokka kyseessä.

Ap

Vierailija
28/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on vapaa luonnostaan. Koulu on lapsille kuin häkki. Ihmiselle ei ole luonnollista istua paikallaan koko päivää. Etenkään lapsilla.

Miten perustelisit ihmisen olevan vapaa luonnostansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella on noin vaikeita rajoitteita, niin teidän pitäisi kotonakin keskittyä nyt mahdollisimman paljon kehittämään lapsen taitoja tärkeissä asioissa, joita elämässä tarvitaan. Ne pitäisi saada ennen murrosikää mahdollisimman hyviksi, sillä kuten varmaan tiedät, monella erityislapsella tapahtuu murrosiässä taantumista.

Kiitos että tulit tämän kertomaan, ihan kaikkien erityislasten vanhempien puolesta, kiitos. Eihän me olla tultu ajatelleeksikaan, että näitä lapsia täytyy kasvattaa ja vieläpä että se on haastavampaa kuin tavallisen lapsen kanssa. 

Vierailija
30/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla että opettaja ottaa jokaisen lapsen vanhemman kanssa pelit puheeksi tilaisuuden tullen? Ei siitä kannata loukkaantua. Koulun aikuiset näkevät koulussa niin paljon pelien aiheuttamia haasteita mm levottomuutta ja lukutaidon haasteita

Jos lapsi pelaa oikeasti todella vähän niin hyvä. Mutta eihän opettaja voinut sitä tietää ennen keskusteluanne. Lisäksi on vanhempia, jotka valehtelevat opettajalle tai eivät oikeita lastensa pelimääriä edes huomaa.

Joillakin lapsilla pienikin pelimäärä voi lisäksi aiheuttaa esim aggressiivisuutta ja levottomuutta.

Pelaamisen puheeksi ottaminen on yleistä ainakin koulussa, jossa työskentelen.

Onhan se mahdollista, että puhuu asiasta kaikkien kanssa. Varmasti on iso ongelma nykyään, että lapset pelaavat paljon, mutta meillä kyse on tosiaan siitä puolesta tunnista, max. tunnista, eikä todellakaan joka päivä. Aina kun saa pelata, laitetaan munakelloon aika joka ollaan sovittu ja aina kun se pirisee, lapsi itse vie kapulan pois ja lähtee sitten leikkimään. Eli ei ole huomaamatta isommat peliajat. 

Ja ymmärrän ettei opettaja voinut ennen keskustelua tietää, mutta se sävy ja täysin sen faktan sivuuttaminen, että lapsi on ollut vauvasta/taaperosta asti vilkas, se on minulle se iso "ongelma" tässä. Opettaja tuntui päättäneen, että minä olen p*ska äiti ja lapsi istuu aamusta iltaan pelaamassa ja siksi on vilkas, ei väliä vaikka koululle on toimitettu kaikki lapsen diagnoosit, paperit, mustaa valkoisella heillä siis on siellä, että 1-vuotisneuvolassa on herännyt epäilys neurologisesta ongelmasta, hoitokontaktit ovat olleet 2-vuotiaasta lähtien sinne, tänne ja tuonne, epäily ADHD:sta on herännyt 4-vuotiaana. Opettaja sivuutti tämän siis aivan täysin, jankutti vain ruutuajasta.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä, että laitoin Wilmaan viestiä aamulla, kun haluan tietää enemmän tilanteesta. Opettaja kun ei tiennyt edes sitä, sattuiko johonkuhun ja lapsella oli vekki huulessa kotiin tullessa.

Ja ennen talvilomaa on tulossa vanhempainkeskustelu, niin siellä otan tämän peliasian kyllä esille vielä. Tuntui vain, että opettaja sivuutti ihan täysin sen, että lapsi on AINA ollut vilkas. Ja niin päiväkotiin, eskariin kuin kouluunkin olen aina teroittanut aikuisille sitä, että lapsi ehtii oikeasti silmänräpäyksessä tekemään asioita ja sitten ovat olleet ihan ihmeissään, kun todellakin on nopea liikkeissään. Päiväkodissa oli ongelmana, kun heitteli yhdessä vaiheessa lautasia pöydästä ja ei, ei ollut silloin vielä pelannut koskaan. Kotona ei ikinä tehnyt taaperoajan jälkeen tuollaista, onneksi meni päiväkodissakin ohi nopeasti kun pidettiin tiukat puhuttelut lapselle kotona asiasta.

Nyt kuitenkin on aika kurja olo, kun opettajalla oli aika syyllistävä sävy tässä asiassa.

Ap

Opettajilla ei oikeasti ole välttämättä osaamista nepsyistä. Vaikka olisi erityisope, ei ehkä ole kohdannut sinun lapsesi kaltaista aiemmin. 

Pelejä syytetään aina, se on tämän päivän trendi. Pää pystyyn ja luota itseesi vanhempana.

Meidän lapsi oli vilkas aina, adhd-diagnoosi ja yksi muu diag jo kuusivuotiaana, silti sain kuulla juuri samaa ekaluokan opettajalta, samoin toimintaterapeutilta. Heille tuntui olevan ihan turha sanoa, ettei lapsi edes pelannut viikonloppuna (sain usein kommenttia kun on niin levoton maanantaisin ja siitä syytettiin pelaamista), eivät he erota milloin lapsi satuilee tai elää mielikuvitusta, eivät erota mikä on nepsyä mikä opittua. Jne. 

Meidän lapsi sanoi pelaavansa "joka päivä" koska sillä luuli saavansa kaveriporukassa respectiä. Halusi olla kuten muut (tai kuten kuvitteli muiden olevan, aina kiinni koneella). Todellisuudessa hänellä oli ekaluokkalaisena peliaikaa 3 x 1 tunti viikossa. 

Opettaja kertoi, että on nyt ensimmäistä kertaa koulussa opettajana, tähän asti ollut varhaiskasvatuksessa, mutta erikoistunut erityislapsiin, sen tarkemmin en muista. Varmaan vielä opettelee itsekin, onhan se iso muutos tulla kouluun opettajaksi.

Kiitos kommentista! Tuli edes hiukan parempi olo, etten ole ainoa vanhempi, joka saa asiasta "turhaan" kuulla.

Ap

Vierailija
32/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Autistilla ja myös usein adhd-lapsella on niitä erityisen mielenkiinnon kohteita, jumitetaan tai hyperfokusoidaan yhteen ja samaan asiaan. 

Auta armias, jos se mielenkiinnon kohde sattuu olemaan joku videopeli. 

Opettajat ei ymmärrä, että lapsi puhuu siitä silloin lähes tauotta, tai ainakin joka päivä, ihan sama vaikka ei olisi pelannut moneen viikkoon. 

Heti kun kuulee jonkun mainitsevan kyseisen pelin, alkaa tauoton pälpätys pelistä vaikka itse ei sitä olisi pelannut aikoihin. 

On eri asia, onko riippuvainen pelistä, vai onko siitä pohjattoman kiinnostunut. Mutta sitä ei haluta erottaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ketään ei kiinnosta sun pentus ja sen ongelmat. Maailmassa on niin paljon suurempia, kaikkia koskevia ongelmia. Ihan vain: tervetuloa maailmaan!.

Vierailija
34/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että opettaja voi olla aidosti huolissaan, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän sivuutti kokonaan asian, kun sanoin että aina on ollut samanlainen vilkas, eikä ole tosiaan saanut pelata pelejä silloin, kun vilkkaus alkoi, eli silloin 1-vuotiaana, kun oppi kävelemään. Hänellä oli myös hyvin syyllistävä sävy esittää asia, eikä suostunut uskomaan mihinkään muuhun, kuin tuon pelaamisen aiheuttamaan vilkkauteen. Siksi mietinkin, että jos ja kun nolla ruutuaika ei auta vilkkauteen, mikä on seuraava asia, josta aikoo huolestua. Onko tässä nyt kohta lastensuojelu niskaan hengittämässä ja seuraamassa 24/7 kotona, mitä tapahtuu milloinkin?

Olen tainnut sekoittaa lomien nimet, tarkoitan siis tätä lokakuussa olevaa lomaa, Wilma-viestissä sitä kutsuttiin talvilomaksi, onkohan se siis väärä nimitys? 

En tiennyt, että kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, pitää varmaan hyödyntää tämä jos saa mennä! Olisi sitten paljon helpompi niissä ongelmatilanteissa kertoa ja/tai näyttää, miten kotona saadaan tilanne rauhoittumaan.

Ollaan koko tämä vuosi valmistettu lasta koulun alkuun sillä, että joka päivä tehdään pieniä harjoitteita, mm. kirjaimia, numeroita, annetaan lapsen etsiä kirjoista tiettyjä asioita jne. Olenkin ollut todella ihmeissäni, kun koulussa on tähän mennessä vain leikitty, olisin kuvitellut että edes tutustuttaisiin kirjaimiin ja numeroihin, mutta kai se on niin erilaista mitä muistan omasta lapsuudesta, kun vielä erityisluokka kyseessä.

Ap

Sivuutti siksi, koska sehän vie pohjan pois hänen teorialtaan, että syynä on pelit. Opettaja ajattelee tottakai olevansa oikeassa, kasvatuksen ammattilainen kun on. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että opettaja voi olla aidosti huolissaan, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän sivuutti kokonaan asian, kun sanoin että aina on ollut samanlainen vilkas, eikä ole tosiaan saanut pelata pelejä silloin, kun vilkkaus alkoi, eli silloin 1-vuotiaana, kun oppi kävelemään. Hänellä oli myös hyvin syyllistävä sävy esittää asia, eikä suostunut uskomaan mihinkään muuhun, kuin tuon pelaamisen aiheuttamaan vilkkauteen. Siksi mietinkin, että jos ja kun nolla ruutuaika ei auta vilkkauteen, mikä on seuraava asia, josta aikoo huolestua. Onko tässä nyt kohta lastensuojelu niskaan hengittämässä ja seuraamassa 24/7 kotona, mitä tapahtuu milloinkin?

Olen tainnut sekoittaa lomien nimet, tarkoitan siis tätä lokakuussa olevaa lomaa, Wilma-viestissä sitä kutsuttiin talvilomaksi, onkohan se siis väärä nimitys? 

En tiennyt, että kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, pitää varmaan hyödyntää tämä jos saa mennä! Olisi sitten paljon helpompi niissä ongelmatilanteissa kertoa ja/tai näyttää, miten kotona saadaan tilanne rauhoittumaan.

Ollaan koko tämä vuosi valmistettu lasta koulun alkuun sillä, että joka päivä tehdään pieniä harjoitteita, mm. kirjaimia, numeroita, annetaan lapsen etsiä kirjoista tiettyjä asioita jne. Olenkin ollut todella ihmeissäni, kun koulussa on tähän mennessä vain leikitty, olisin kuvitellut että edes tutustuttaisiin kirjaimiin ja numeroihin, mutta kai se on niin erilaista mitä muistan omasta lapsuudesta, kun vielä erityisluokka kyseessä.

Ap

Nimet ovat varmasti menneet sekaisin, itse sekoitan ne vieläkin :D

Erityisluokan syksyn alku voi olla todella haastava. Muistan yhdenkin vuoden, kun kesti kuukausi että saimme kaikki istumaan yhtä aikaa omalla paikallaan. Alapa siinä sitten kirjaimia opettamaan :) Ihan perus koululaistaitojen opettelukin on tärkeää ja hyvä alku. En tiedä millaisesta leikistä puhut, mutta pienillä oppilailla leikinomainen toiminnallinen oppiminen toimii parhaiten, kirjat ja muut otetaan käyttöön sitten kun oppilas on siihen valmis. Kehitysviivästymien kanssa luokan oikea taso voi olla vaikkapa 5-vuotiaiden tasolla.

Erityisopetus ei ole julkista, eli sitä ei voi samalla tavalla mennä seuraamaan kuin yleisopetusta (ja sinnekin pitää olla lupa). Opettajan kanssa keskustelemalla tähänkin varmasti löytyy joku ratkaisu, ja omassa työssä vanhemmat ovat kyllä tervetulleita ellei asiassa ole jotain ongelmaa (esim. vanhempi haluaisi jatkuvasti olla mukana koulussa ja kiinni lapsessaan).

Opettajan kanssa tehtävä yhteistyö tuntuu aiheuttavan sinussa ahdistusta. Oletko varma että opettaja tuomitsee, vai voiko olla että tulkitset asian vain niin? Kannattaa jutella terapeuttien kanssa siitä, että millainen käsitys heillä on opettajasta ja hänen kanssaan tehtävästä yhteistyöstä. Kirjoitin aiemmin luottamussuhteen syntymisestä sekä erityislasten vanhempien paineista. Olen huomannut, että monesti vanhemmat ovat alussa "piikit pystyssä", ja menee aikaa että vanhemmat luottavat minun olevan lapsen puolella. Tässä välissä ehtii syntyä väärinkäsityksiä suuntaan ja toiseen. Siksi kannustan edelleen avoimeen keskusteluyhteyteen ja siihen, että luotat itseesi vanhempana.

On myös sanottava, että on erilaisia opettajia, ja kaikki eivät ole tilanteen tasalla. Suurin osa on kuitenkin hyviä työssään!

Vierailija
36/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että opettaja voi olla aidosti huolissaan, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän sivuutti kokonaan asian, kun sanoin että aina on ollut samanlainen vilkas, eikä ole tosiaan saanut pelata pelejä silloin, kun vilkkaus alkoi, eli silloin 1-vuotiaana, kun oppi kävelemään. Hänellä oli myös hyvin syyllistävä sävy esittää asia, eikä suostunut uskomaan mihinkään muuhun, kuin tuon pelaamisen aiheuttamaan vilkkauteen. Siksi mietinkin, että jos ja kun nolla ruutuaika ei auta vilkkauteen, mikä on seuraava asia, josta aikoo huolestua. Onko tässä nyt kohta lastensuojelu niskaan hengittämässä ja seuraamassa 24/7 kotona, mitä tapahtuu milloinkin?

Olen tainnut sekoittaa lomien nimet, tarkoitan siis tätä lokakuussa olevaa lomaa, Wilma-viestissä sitä kutsuttiin talvilomaksi, onkohan se siis väärä nimitys? 

En tiennyt, että kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, pitää varmaan hyödyntää tämä jos saa mennä! Olisi sitten paljon helpompi niissä ongelmatilanteissa kertoa ja/tai näyttää, miten kotona saadaan tilanne rauhoittumaan.

Ollaan koko tämä vuosi valmistettu lasta koulun alkuun sillä, että joka päivä tehdään pieniä harjoitteita, mm. kirjaimia, numeroita, annetaan lapsen etsiä kirjoista tiettyjä asioita jne. Olenkin ollut todella ihmeissäni, kun koulussa on tähän mennessä vain leikitty, olisin kuvitellut että edes tutustuttaisiin kirjaimiin ja numeroihin, mutta kai se on niin erilaista mitä muistan omasta lapsuudesta, kun vielä erityisluokka kyseessä.

Ap

Nimet ovat varmasti menneet sekaisin, itse sekoitan ne vieläkin :D

Erityisluokan syksyn alku voi olla todella haastava. Muistan yhdenkin vuoden, kun kesti kuukausi että saimme kaikki istumaan yhtä aikaa omalla paikallaan. Alapa siinä sitten kirjaimia opettamaan :) Ihan perus koululaistaitojen opettelukin on tärkeää ja hyvä alku. En tiedä millaisesta leikistä puhut, mutta pienillä oppilailla leikinomainen toiminnallinen oppiminen toimii parhaiten, kirjat ja muut otetaan käyttöön sitten kun oppilas on siihen valmis. Kehitysviivästymien kanssa luokan oikea taso voi olla vaikkapa 5-vuotiaiden tasolla.

Erityisopetus ei ole julkista, eli sitä ei voi samalla tavalla mennä seuraamaan kuin yleisopetusta (ja sinnekin pitää olla lupa). Opettajan kanssa keskustelemalla tähänkin varmasti löytyy joku ratkaisu, ja omassa työssä vanhemmat ovat kyllä tervetulleita ellei asiassa ole jotain ongelmaa (esim. vanhempi haluaisi jatkuvasti olla mukana koulussa ja kiinni lapsessaan).

Opettajan kanssa tehtävä yhteistyö tuntuu aiheuttavan sinussa ahdistusta. Oletko varma että opettaja tuomitsee, vai voiko olla että tulkitset asian vain niin? Kannattaa jutella terapeuttien kanssa siitä, että millainen käsitys heillä on opettajasta ja hänen kanssaan tehtävästä yhteistyöstä. Kirjoitin aiemmin luottamussuhteen syntymisestä sekä erityislasten vanhempien paineista. Olen huomannut, että monesti vanhemmat ovat alussa "piikit pystyssä", ja menee aikaa että vanhemmat luottavat minun olevan lapsen puolella. Tässä välissä ehtii syntyä väärinkäsityksiä suuntaan ja toiseen. Siksi kannustan edelleen avoimeen keskusteluyhteyteen ja siihen, että luotat itseesi vanhempana.

On myös sanottava, että on erilaisia opettajia, ja kaikki eivät ole tilanteen tasalla. Suurin osa on kuitenkin hyviä työssään!

Ehdit kirjoittaa lisätietoja sillä aikaa kun itse kirjoitin viestiä. Haluan vielä painottaa, että kaiken kertomasi perusteella sinä vaikutat olevan hyvin perillä lapsesi käytöksestä ja pystyt asettamaan lapselle selkeät rajat. Luota itseesi, opettaja kyllä tulee huomaamaan että tunnet lapsesi ja sinua kannattaa kuunnella!

Muistan itsekin urani alusta, että kun kokemusta oli vähän, niin uudet oppilaat yritti tulkita sen vähäisen kokemuksen takia liian suppeasta näkökulmasta. Eli kun yhdellä oppilaalla on peliongelma jonka eteen on tehty töitä ja onnistuttu, sen tulkitsee helposti olevan myös toisella. Kokemuksen karttuessa silmät avautuvat sille, kuinka samanlaisen käytöksen taustalla voikin olla täysin erilaisia syitä. Jospa tämä on syynä sille, että opettaja jankkaa peliongelmasta eikä ymmärrä ottaa muita asioita huomioon.

Vierailija
37/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opettajan tavoitteena on saada lapsestasi kasvamaan mahdollisimman pystyvä ja kykenevä nuori aikuinen, jonka tulevaisuus olisi mahdollisimman valoisa. Opettaja myös hahmottaa sen, että aika kuluu nopeasti. Esimerkiksi moni seitsemäsluokkalaisen vanhempi pitää teiniään vielä ihan lapsena. Opettaja tietää seuraavien kolmen vuoden olevan hirmuista myllerrystä. Ope myös huomioi sen, että noiden kolmen vuoden aikana lapsesta pitäisi tehdä sellainen nuori, joka selviää toisesta asteesta. Aikaa ei silloin ole hukattavaksi, eikä oikein voida jäädä odotteleemaan ja katselemaan.

Lapsesi voi olla pelimaailmassa kiinni, vaikka ei puhukkaan. Koulujen pihat ovat täynnä ninjailevia pikkupoikia, jotka testailevat peleissä näkemiään temppuja luokkakavereihin.

Vierailija
38/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että opettaja voi olla aidosti huolissaan, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän sivuutti kokonaan asian, kun sanoin että aina on ollut samanlainen vilkas, eikä ole tosiaan saanut pelata pelejä silloin, kun vilkkaus alkoi, eli silloin 1-vuotiaana, kun oppi kävelemään. Hänellä oli myös hyvin syyllistävä sävy esittää asia, eikä suostunut uskomaan mihinkään muuhun, kuin tuon pelaamisen aiheuttamaan vilkkauteen. Siksi mietinkin, että jos ja kun nolla ruutuaika ei auta vilkkauteen, mikä on seuraava asia, josta aikoo huolestua. Onko tässä nyt kohta lastensuojelu niskaan hengittämässä ja seuraamassa 24/7 kotona, mitä tapahtuu milloinkin?

Olen tainnut sekoittaa lomien nimet, tarkoitan siis tätä lokakuussa olevaa lomaa, Wilma-viestissä sitä kutsuttiin talvilomaksi, onkohan se siis väärä nimitys? 

En tiennyt, että kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, pitää varmaan hyödyntää tämä jos saa mennä! Olisi sitten paljon helpompi niissä ongelmatilanteissa kertoa ja/tai näyttää, miten kotona saadaan tilanne rauhoittumaan.

Ollaan koko tämä vuosi valmistettu lasta koulun alkuun sillä, että joka päivä tehdään pieniä harjoitteita, mm. kirjaimia, numeroita, annetaan lapsen etsiä kirjoista tiettyjä asioita jne. Olenkin ollut todella ihmeissäni, kun koulussa on tähän mennessä vain leikitty, olisin kuvitellut että edes tutustuttaisiin kirjaimiin ja numeroihin, mutta kai se on niin erilaista mitä muistan omasta lapsuudesta, kun vielä erityisluokka kyseessä.

Ap

Nimet ovat varmasti menneet sekaisin, itse sekoitan ne vieläkin :D

Erityisluokan syksyn alku voi olla todella haastava. Muistan yhdenkin vuoden, kun kesti kuukausi että saimme kaikki istumaan yhtä aikaa omalla paikallaan. Alapa siinä sitten kirjaimia opettamaan :) Ihan perus koululaistaitojen opettelukin on tärkeää ja hyvä alku. En tiedä millaisesta leikistä puhut, mutta pienillä oppilailla leikinomainen toiminnallinen oppiminen toimii parhaiten, kirjat ja muut otetaan käyttöön sitten kun oppilas on siihen valmis. Kehitysviivästymien kanssa luokan oikea taso voi olla vaikkapa 5-vuotiaiden tasolla.

Erityisopetus ei ole julkista, eli sitä ei voi samalla tavalla mennä seuraamaan kuin yleisopetusta (ja sinnekin pitää olla lupa). Opettajan kanssa keskustelemalla tähänkin varmasti löytyy joku ratkaisu, ja omassa työssä vanhemmat ovat kyllä tervetulleita ellei asiassa ole jotain ongelmaa (esim. vanhempi haluaisi jatkuvasti olla mukana koulussa ja kiinni lapsessaan).

Opettajan kanssa tehtävä yhteistyö tuntuu aiheuttavan sinussa ahdistusta. Oletko varma että opettaja tuomitsee, vai voiko olla että tulkitset asian vain niin? Kannattaa jutella terapeuttien kanssa siitä, että millainen käsitys heillä on opettajasta ja hänen kanssaan tehtävästä yhteistyöstä. Kirjoitin aiemmin luottamussuhteen syntymisestä sekä erityislasten vanhempien paineista. Olen huomannut, että monesti vanhemmat ovat alussa "piikit pystyssä", ja menee aikaa että vanhemmat luottavat minun olevan lapsen puolella. Tässä välissä ehtii syntyä väärinkäsityksiä suuntaan ja toiseen. Siksi kannustan edelleen avoimeen keskusteluyhteyteen ja siihen, että luotat itseesi vanhempana.

On myös sanottava, että on erilaisia opettajia, ja kaikki eivät ole tilanteen tasalla. Suurin osa on kuitenkin hyviä työssään!

No lokakuussa oleva loma, mikä lieneekään :D Ennen sitä on siis tulossa se vanhempainvartti-keskustelu.

Aivan, totta, en ollut edes ajatellut että tuokin voi olla ongelmana. Kotona kuitenkin jatketaan omaa "opetusta", niin on sitten edes vähän tutumpi juttu, kun koulussakin aletaan opettelemaan. Leikillä tarkoitan siis ihan kirjaimellisesti leikkimistä, päivän aikana tekevät käsittääkseni yhden paperitehtävän (esim. seuraavat polkuja kynällä), sitten muutoin leikkivät leluilla ja käyvät ulkona ja syömässä. 

Aa, ehkä keskustelen tästäkin vaihtoehdosta sitten siellä vanhempainvartissa, josko on mahdollista tulla päiväksi tai kahdeksi, jos on vielä vaikeuksia lapsen kanssa päivien aikana. 

Haluan tehdä yhteistyötä opettajan kanssa, tietysti. Hän vaikutti todella mukavalta kouluun tutustumisessa ja olen ollut tyytyväinen, miten hyvin hän kertoo aina viikon kuulumiset Wilmassa, ohjaajien reissuvihkoon kirjoittamisen lisäksi. Eilinen puhelu kuitenkin oli todella syyllistävä, en usko kuvitelleeni tai lukeneeni tilannetta väärin. Opettaja kertoi, että lapsi tekee asioita x, y ja z ja kerroin että hän on aina tehnyt niin, voi esiintyä myös asiaa ö, niin opettaja oli sitä mieltä, että videopelit ovat tähän syynä. Vaikka kerroin, että lapsi on toiminut tuolla tavalla sieltä 2-vuotiaasta asti, eikä tosiaan ole silloin saanut pelata, hän vain jankutti että ruutuaika aiheuttaa vilkkautta. Hänen mielestään siis videopelit ja ruutuaika on syynä lapsen vilkkauteen ja puhui vain siitä, miten sitä pitää rajoittaa. Kerroin hänelle saman kuin tänne, että lapsi saa pelata sen 30min-1h, ei todellakaan joka päivä, mutta hänen mielestään ongelma ratkeaa sillä, että peliaika on vain 30min tai ei lainkaan. Näin nyt tullaan sitten toimimaan, mutta nyt kyllä on pakko myöntää, että olen "piikit pystyssä" ja kauhulla odotan, mitä on seuraavaksi tulossa, koska tiedän ettei tämä nollapeli/ruutuaika tule auttamaan vilkkauteen, koska lapsi on aina ollut vilkas. Mietin, että onko nyt sitten seuraavaksi tiedossa lapsen ruokailusta huolestumista, leikeistä vai mistä.

Ja  minun on pakko myöntää, etten tykkää yhtään, kun koulussa tapahtuu jotain, luen siitä reissuvihosta vain yleisluontoisen ilmoituksen (esim. tuo, että lapsi oli heittänyt kiven kohti ovea), mutta en saa mitään tarkennusta asiaan. Mielessä pyörii tottakai, ettei kai kehenkään sattunut, miksi heitti kiven, miten tilanne syntyi ja miten näin pääsi käymään, eikö häntä vahdittu vai ehtikö vahtimisesta huolimatta näin tekemään vai mitä. Kun en voi lapselta kysyä asiasta, niin olen täysin aikuisten kertoman varassa, eivätkä he sitten kerrokaan. Ymmärrän, että kaikki tieto ei varmaan kulje aikuisten välillä niin nopeasti, mutta vanhempana tämä aiheuttaa minulle epävarmuutta.

Ap

Vierailija
39/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pidetään nyt ruutuaika nollassa, siinä ei ole ongelmaa. Muutoin kotona lapsi leikkii, autoilla, junilla, pehmoilla, järjestää niille piknikkejä, kauppaleikkejä, kokkaa ruokaa jne. Katselee kirjoja ja tekee palapelejä.

Terapeuttien kanssa on juteltu ja heille mainittu tästä että joskus saa pelata tuon 30min-1h, he lienevät maininneet siis opettajalle tästä. Lapsella on kuvakansio käytössä koulussa.

Ap

Onko lapsi luokassa, jossa kymmeniä kansallisuuksia ja 60 lasta?

Vierailija
40/95 |
01.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että opettaja voi olla aidosti huolissaan, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän sivuutti kokonaan asian, kun sanoin että aina on ollut samanlainen vilkas, eikä ole tosiaan saanut pelata pelejä silloin, kun vilkkaus alkoi, eli silloin 1-vuotiaana, kun oppi kävelemään. Hänellä oli myös hyvin syyllistävä sävy esittää asia, eikä suostunut uskomaan mihinkään muuhun, kuin tuon pelaamisen aiheuttamaan vilkkauteen. Siksi mietinkin, että jos ja kun nolla ruutuaika ei auta vilkkauteen, mikä on seuraava asia, josta aikoo huolestua. Onko tässä nyt kohta lastensuojelu niskaan hengittämässä ja seuraamassa 24/7 kotona, mitä tapahtuu milloinkin?

Olen tainnut sekoittaa lomien nimet, tarkoitan siis tätä lokakuussa olevaa lomaa, Wilma-viestissä sitä kutsuttiin talvilomaksi, onkohan se siis väärä nimitys? 

En tiennyt, että kouluun saa mennä seuraamaan opetusta, pitää varmaan hyödyntää tämä jos saa mennä! Olisi sitten paljon helpompi niissä ongelmatilanteissa kertoa ja/tai näyttää, miten kotona saadaan tilanne rauhoittumaan.

Ollaan koko tämä vuosi valmistettu lasta koulun alkuun sillä, että joka päivä tehdään pieniä harjoitteita, mm. kirjaimia, numeroita, annetaan lapsen etsiä kirjoista tiettyjä asioita jne. Olenkin ollut todella ihmeissäni, kun koulussa on tähän mennessä vain leikitty, olisin kuvitellut että edes tutustuttaisiin kirjaimiin ja numeroihin, mutta kai se on niin erilaista mitä muistan omasta lapsuudesta, kun vielä erityisluokka kyseessä.

Ap

Nimet ovat varmasti menneet sekaisin, itse sekoitan ne vieläkin :D

Erityisluokan syksyn alku voi olla todella haastava. Muistan yhdenkin vuoden, kun kesti kuukausi että saimme kaikki istumaan yhtä aikaa omalla paikallaan. Alapa siinä sitten kirjaimia opettamaan :) Ihan perus koululaistaitojen opettelukin on tärkeää ja hyvä alku. En tiedä millaisesta leikistä puhut, mutta pienillä oppilailla leikinomainen toiminnallinen oppiminen toimii parhaiten, kirjat ja muut otetaan käyttöön sitten kun oppilas on siihen valmis. Kehitysviivästymien kanssa luokan oikea taso voi olla vaikkapa 5-vuotiaiden tasolla.

Erityisopetus ei ole julkista, eli sitä ei voi samalla tavalla mennä seuraamaan kuin yleisopetusta (ja sinnekin pitää olla lupa). Opettajan kanssa keskustelemalla tähänkin varmasti löytyy joku ratkaisu, ja omassa työssä vanhemmat ovat kyllä tervetulleita ellei asiassa ole jotain ongelmaa (esim. vanhempi haluaisi jatkuvasti olla mukana koulussa ja kiinni lapsessaan).

Opettajan kanssa tehtävä yhteistyö tuntuu aiheuttavan sinussa ahdistusta. Oletko varma että opettaja tuomitsee, vai voiko olla että tulkitset asian vain niin? Kannattaa jutella terapeuttien kanssa siitä, että millainen käsitys heillä on opettajasta ja hänen kanssaan tehtävästä yhteistyöstä. Kirjoitin aiemmin luottamussuhteen syntymisestä sekä erityislasten vanhempien paineista. Olen huomannut, että monesti vanhemmat ovat alussa "piikit pystyssä", ja menee aikaa että vanhemmat luottavat minun olevan lapsen puolella. Tässä välissä ehtii syntyä väärinkäsityksiä suuntaan ja toiseen. Siksi kannustan edelleen avoimeen keskusteluyhteyteen ja siihen, että luotat itseesi vanhempana.

On myös sanottava, että on erilaisia opettajia, ja kaikki eivät ole tilanteen tasalla. Suurin osa on kuitenkin hyviä työssään!

No lokakuussa oleva loma, mikä lieneekään :D Ennen sitä on siis tulossa se vanhempainvartti-keskustelu.

Aivan, totta, en ollut edes ajatellut että tuokin voi olla ongelmana. Kotona kuitenkin jatketaan omaa "opetusta", niin on sitten edes vähän tutumpi juttu, kun koulussakin aletaan opettelemaan. Leikillä tarkoitan siis ihan kirjaimellisesti leikkimistä, päivän aikana tekevät käsittääkseni yhden paperitehtävän (esim. seuraavat polkuja kynällä), sitten muutoin leikkivät leluilla ja käyvät ulkona ja syömässä. 

Aa, ehkä keskustelen tästäkin vaihtoehdosta sitten siellä vanhempainvartissa, josko on mahdollista tulla päiväksi tai kahdeksi, jos on vielä vaikeuksia lapsen kanssa päivien aikana. 

Haluan tehdä yhteistyötä opettajan kanssa, tietysti. Hän vaikutti todella mukavalta kouluun tutustumisessa ja olen ollut tyytyväinen, miten hyvin hän kertoo aina viikon kuulumiset Wilmassa, ohjaajien reissuvihkoon kirjoittamisen lisäksi. Eilinen puhelu kuitenkin oli todella syyllistävä, en usko kuvitelleeni tai lukeneeni tilannetta väärin. Opettaja kertoi, että lapsi tekee asioita x, y ja z ja kerroin että hän on aina tehnyt niin, voi esiintyä myös asiaa ö, niin opettaja oli sitä mieltä, että videopelit ovat tähän syynä. Vaikka kerroin, että lapsi on toiminut tuolla tavalla sieltä 2-vuotiaasta asti, eikä tosiaan ole silloin saanut pelata, hän vain jankutti että ruutuaika aiheuttaa vilkkautta. Hänen mielestään siis videopelit ja ruutuaika on syynä lapsen vilkkauteen ja puhui vain siitä, miten sitä pitää rajoittaa. Kerroin hänelle saman kuin tänne, että lapsi saa pelata sen 30min-1h, ei todellakaan joka päivä, mutta hänen mielestään ongelma ratkeaa sillä, että peliaika on vain 30min tai ei lainkaan. Näin nyt tullaan sitten toimimaan, mutta nyt kyllä on pakko myöntää, että olen "piikit pystyssä" ja kauhulla odotan, mitä on seuraavaksi tulossa, koska tiedän ettei tämä nollapeli/ruutuaika tule auttamaan vilkkauteen, koska lapsi on aina ollut vilkas. Mietin, että onko nyt sitten seuraavaksi tiedossa lapsen ruokailusta huolestumista, leikeistä vai mistä.

Ja  minun on pakko myöntää, etten tykkää yhtään, kun koulussa tapahtuu jotain, luen siitä reissuvihosta vain yleisluontoisen ilmoituksen (esim. tuo, että lapsi oli heittänyt kiven kohti ovea), mutta en saa mitään tarkennusta asiaan. Mielessä pyörii tottakai, ettei kai kehenkään sattunut, miksi heitti kiven, miten tilanne syntyi ja miten näin pääsi käymään, eikö häntä vahdittu vai ehtikö vahtimisesta huolimatta näin tekemään vai mitä. Kun en voi lapselta kysyä asiasta, niin olen täysin aikuisten kertoman varassa, eivätkä he sitten kerrokaan. Ymmärrän, että kaikki tieto ei varmaan kulje aikuisten välillä niin nopeasti, mutta vanhempana tämä aiheuttaa minulle epävarmuutta.

Ap

Tuosta viestinnästä voi ihan suoraan sanoa opettajalle, vanhempien toiveet viestinnän suhteen ovat hyvin erilaisia. Kerro että haluat tietää kunnolla mitä on tapahtunut, niin voit myös kotona käsitellä asiaa kunnolla lapsen kanssa. Tämä myös lisää opettajan luottamusta sinun kasvatustasi kohtaan! Osa vanhemmista taas ajattelee että kouluasiat pitää sopia koulussa, eivätkä he halua kuulla satunnaisista kivien heittelyistä.

Opettaja varmasti tulee huomaamaan, että ruutuajan rajoittaminen ei ole taikakeino joka korjaa oppilaan impulsiivisuuden. Mikäli jatkossa tulee ongelmaa asian kanssa, kannattaa hyödyntää tässä myös terapeutteja, jos he ovat lapsen kanssa pidempään työskennelleet ja tuntevat lapsen. Monesti ongelmatilanteissa hyödyllisiä ovat palaverit joissa on mukana opettaja, vanhemmat ja terapeutit. Näin saadaan monta viisasta päätä yhteen miettimään ratkaisuja. Ja toisaalta näin porukassa voi olla ainakin yksi kokenut henkilö joka osaa muistuttaa muita (vaikkapa sitä opettajaa) siitä, että toimivat ratkaisut ovat usean tukitoimen summa, ja silti parhaat tekijät ovat aika ja kärsivällisyys.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kahdeksan