Mikä oli se hetki, kun tajusit olevasi burnoutissa?

Kun aloin nähdä unia itseni tappamisesta, ettei tarvitse mennä töihin vaan saisi vain nukkua.

Se kun ymmärsin tekeväni oman työni ja 1,5 eläköityneen työt samalla palkalla kuin ennenkin. Irtisanouduin. Joo, joustoa löytyy paljonkin, mutta sen pitää näkyä palkassa. Nykyinen työnantaja sen ymmärsi.

Random itkukohtaukset yksin ollessa ja vesilasiakaan ei voinut nostaa (ei voima riittänyt). Tosin en hakenut saikkua. Sinnillä etiäpäin ja sainkin sitten paremman työpaikan myöhemmin.

Se on tullut niin salakalavasti muutaman kerran.

Pidin työstä ja halusin pärjätä, tunsin riittämättömyyttä. Olin aivan liian tunnollinen ja stressasin.

Huomasin jossain vaiheessa, etten enää nukkunut vaan ajatukset meni työssä. Olin väsynyt ja itkuherkkä. Alkoi tulemaan töissä tapaturmia ja itkukohtauksia. Pahin oli se, kun kuulin kun muut puhuivat minulle mutten pystynyt sisäistämään mitään. Olin niin väsynyt etten pystynyt enää keskustelemaan, en vain ymmärtänyt mitä he sanoivat. Lopulta tilanne oli se, etten enää tiennyt millä pysäkillä jään bussista pois, olin aivan pihalla mihin pitää seuraavaksi mennä.

Sitten vajosin, keho ei enää halunnut toimia, minusta tuli vihainen ja väsynyt. Otin loparit.

En vain kyennyt ja järkyttävät itsesyytökset tilanteesta. Meni kauan kun kirosin, että miksi en jaksanut.

Nyt olen kroonisesti väsynyt ollut jo vuosia mutta uusi ammatti ja täysipäiväinen työ taas.

Vierailija kirjoitti:

Se kun ymmärsin tekeväni oman työni ja 1,5 eläköityneen työt samalla palkalla kuin ennenkin. Irtisanouduin. Joo, joustoa löytyy paljonkin, mutta sen pitää näkyä palkassa. Nykyinen työnantaja sen ymmärsi.

Työuupumus ei palkkaa nostamalla poistu...

Se voi tulla mistä vaan, vaikka ilkeät kommentit netissä ja sukulaisen sanomiset. Ei aina ole pelkkä työpaikka. Ympäristö voi myös kuormittaa ja mikä ketäkin.

Kaikki voima meni siihen että yritin päästä ylös sängystä. Yöt meni valvoessa, valvoin 5 viikkoa muutaman tunnin yöunilla. Silloinkin sain paniikkikohtauksia. Yritin opiskella mutta en ymmärtänyt lukemastani mitään. Jälkeenpäin kun olen lukenut kirjoitettuja muistiinpanoja huomasin että olen kirjoittanut samat muistiinpanot useaan kertaan. Muistan kun kuulin radiosta Bridge over troubled water ja itkin kuin vesiputous tietämättä miksi.

Sitten kun aloin vihdoin nukkua keskeytettyäni opiskelut nukuin 20h vuorokaudessa, Olin 20 minuuttia ylhäällä ja oli pakko mennä takaisin nukkumaan. Kroppa ei ole tästä palautunut ennalleen vaikka aikaa on kulunut 20 vuotta.

Tiesin kyllä olevani burnoutissa, mutta sinnittelin silti pitkään koska kyse ei ollut pelkästään jos lainkaan työn määrästä, vaan tietynlaisesta ilmapiiristä ja työn tekemisen mahdottomuudesta.

Havahduin ottamaan lopputilin vasta kun tajusin, että minulla on mahahaava, hiukseni lähtee, kärsin bruksismista ja sydämen rytmihäiriöistä.... Ymmärsin että minun on lähdettävä tai minulta lähtee henki. 

Vuosi meni lähdön jälkeen että tokenin, nyt on kaikki hyvin ja terveys taas kunnossa. 

En päässyt enää kirjaimellisesti sängystä ylös ilman huimausta ja päänsärkyä.

Siitä lähdin suoraan lekuriin ja alkoi matka terveeksi..piiitkän kaavan kautta.

Tsemppiä 🍀

Heräsin yöllä miettimään narsistityökaverin sanoja hiestä märkänä.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin yöllä miettimään narsistityökaverin sanoja hiestä märkänä.

Miten diagnosoit hänen narsisminsa?

Mulle tuli sellainen hetki, etten pystynyt tehdä mitään. Ajatukset toimi, mutta en saanut kroppaa pakotettua tekemään. Työterveydessä lääkäri kysyi jaksanko tätä menoa vuoden, entä kuukauden, entä viikon. Totesin etten jaksa enää huomistakaan. Oli niin paha olo. Vaihdoin eri töihin samassa firmassa ja nykyisin menee hyvin. Pidän omat rajana mielessä, etten rasitu liikaa.

Tänään. Hoìdan iäkästä isääni ja tänään tuli tunne, että en jaksa enää. Itselläni ei ole omaa aikaa lainkaan. Kaikki aika menee vanhuksen asioita hoidellessa ja selvitellessä. Tuntuu, että tulen hulluksi.

Kun istuin Skype palaverissa ja itkin tauotta. Mikki ja kamera kiinni toki.

Minä mietin viikonloppuina, että kunpa kuolisin ennen maanantaita, niin ei tarvitsisi mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään. Hoìdan iäkästä isääni ja tänään tuli tunne, että en jaksa enää. Itselläni ei ole omaa aikaa lainkaan. Kaikki aika menee vanhuksen asioita hoidellessa ja selvitellessä. Tuntuu, että tulen hulluksi.

Eikö tuota voi ulkoistaa? Soita huoli-ilmoitus ja sanoi, ettet pysty.

Joululomalla tuli tunne, että ensi kesänä en tule tekemään yhtään mitään, joten en hakenut kesätöitä tai suunnitellut kesäopintoja. Keväästä muistan vain muuttopäiväni. Kesäkuun alussa menin lääkäriin ja sen jälkeen muistankin sen, kun terapia alkoi syksyllä. Menneisyys vain vyöryi päälle kaikki yöt ja päivät meni aivan sumussa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään. Hoìdan iäkästä isääni ja tänään tuli tunne, että en jaksa enää. Itselläni ei ole omaa aikaa lainkaan. Kaikki aika menee vanhuksen asioita hoidellessa ja selvitellessä. Tuntuu, että tulen hulluksi.

Mulla toi sama edessä vielä joku päivä kun haluan hoitaa vanhempiani heidän loppumetreillään, se on mulle tärkeää 🥹

Koeta jaksaa, et tule sitä katumaan 🍀

En nukkunut kuin enää pari tuntia, olin kärsinyt jatkuvasta flunssasta pari vuotta putkeen, tuli kovia rytmihäiriöitä, veriarvot pielessä, en pystynyt enää lenkkeilemään edes kilometriä

Kun sairaalan ovet menivät lukkoon takanani.