Lue keskustelun säännöt.
Mielikuvat parisuhteen löytämisestä ja todellisuus
29.08.2023 |
Nykyään puhutaan paljon että ihmiset ovat pinnallisia ja potentiaaliselta kumppanilta vaaditaan listakaupalla ominaisuuksia, joita harva voi täyttää. Tapailut päättyvät alkuunsa kun treffikumppanista paljastuu joku pieni juttu. Ei kuulemma viitsitä asettua yhden kanssa kun odotetaan että kulman takana odottaa parempi. Ei kuulemma kelpaa jos ei ole täydellisen kokoinen ja muotoinen, nuori, oikeanlaisessa ammatissa jne. Kuitenkin kun katsoo kadulla niin ihan tavallisia ihmisiä siellä pariskuntina kulkee. Kun mediassa on juttu jostain vaikeasti sairaasta ihmisestä, niin aina häneltä löytyy kannustava ja tukeva puoliso. Mistä tämä mielikuvaharha oikein johtuu?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Onko tämä nyt sitten lopulta mikään ongelma? Jos joku tavoittelee mieluummin täydellisesti itseä miellyttävää kumppania ja on valmis olemaan yksin sitä odotellessa, miten se on keneltäkään pois? En minä ainakaan haluaisi olla se tyyppi, josta toinen ajattelee: "No, täydellisyyttä ei ole olemassakaan".
Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa, ja hyvää todellakin kannattaa odottaa. Seksi ja ihan vain toisen seurassa oleminen on niin paljon parempaa tällä lailla.
"Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa"
Onnittelut että olet päässyt tuohon tilanteeseen. Kunpa itsekin pääsisin.
Jos en saa täsmälleen sitä mitä haluan, jään mieluummin yksin kuin tyydyn. Ja nyt alkaa vahvasti näyttää siltä että yksin tulen jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi ihmettelenkin syvästi, kun en saa parisuhdetta vaikka minussa ei ole mitään ihmeellistä vikaa. Eikä ole kyse omista ylimitoitetuista vaatimuksista.
N42
Siinähän se syy seisoo kommentissasi,ikä 42. Ikäisesi miehet katselevat 10v nuorempia.
Nuoret naiset vaan ei katso takaisin itseään 10 v vanhempia.
Eri mieltä. Suurin osa deiteistäni on ollut 5-15 vuotta minua nuorempia. Niin muuten ovat kaverinikin.
Mutta ei ketään vaan ole löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Onko tämä nyt sitten lopulta mikään ongelma? Jos joku tavoittelee mieluummin täydellisesti itseä miellyttävää kumppania ja on valmis olemaan yksin sitä odotellessa, miten se on keneltäkään pois? En minä ainakaan haluaisi olla se tyyppi, josta toinen ajattelee: "No, täydellisyyttä ei ole olemassakaan".
Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa, ja hyvää todellakin kannattaa odottaa. Seksi ja ihan vain toisen seurassa oleminen on niin paljon parempaa tällä lailla.
"Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa"
Onnittelut että olet päässyt tuohon tilanteeseen. Kunpa itsekin pääsisin.
Jos en saa täsmälleen sitä mitä haluan, jään mieluummin yksin kuin tyydyn. Ja nyt alkaa vahvasti näyttää siltä että yksin tulen jäämään.
joudun myös kävelemään aina töihin kun ei ole varaa rolls royceen ja en tyydy skodalla ajamiseen. Elämä on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi ihmettelenkin syvästi, kun en saa parisuhdetta vaikka minussa ei ole mitään ihmeellistä vikaa. Eikä ole kyse omista ylimitoitetuista vaatimuksista.
N42
Siinähän se syy seisoo kommentissasi,ikä 42. Ikäisesi miehet katselevat 10v nuorempia.
Nuoret naiset vaan ei katso takaisin itseään 10 v vanhempia.
Eri mieltä. Suurin osa deiteistäni on ollut 5-15 vuotta minua nuorempia. Niin muuten ovat kaverinikin.
Mutta ei ketään vaan ole löytynyt.
On löytynyt useitakin. En etsi tavanomaista monogaamista parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Onko tämä nyt sitten lopulta mikään ongelma? Jos joku tavoittelee mieluummin täydellisesti itseä miellyttävää kumppania ja on valmis olemaan yksin sitä odotellessa, miten se on keneltäkään pois? En minä ainakaan haluaisi olla se tyyppi, josta toinen ajattelee: "No, täydellisyyttä ei ole olemassakaan".
Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa, ja hyvää todellakin kannattaa odottaa. Seksi ja ihan vain toisen seurassa oleminen on niin paljon parempaa tällä lailla.
"Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa"
Onnittelut että olet päässyt tuohon tilanteeseen. Kunpa itsekin pääsisin.
Jos en saa täsmälleen sitä mitä haluan, jään mieluummin yksin kuin tyydyn. Ja nyt alkaa vahvasti näyttää siltä että yksin tulen jäämään.
Todennäköisesti. Nähden unia yksisarvisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Onko tämä nyt sitten lopulta mikään ongelma? Jos joku tavoittelee mieluummin täydellisesti itseä miellyttävää kumppania ja on valmis olemaan yksin sitä odotellessa, miten se on keneltäkään pois? En minä ainakaan haluaisi olla se tyyppi, josta toinen ajattelee: "No, täydellisyyttä ei ole olemassakaan".
Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa, ja hyvää todellakin kannattaa odottaa. Seksi ja ihan vain toisen seurassa oleminen on niin paljon parempaa tällä lailla.
"Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa"
Onnittelut että olet päässyt tuohon tilanteeseen. Kunpa itsekin pääsisin.
Jos en saa täsmälleen sitä mitä haluan, jään mieluummin yksin kuin tyydyn. Ja nyt alkaa vahvasti näyttää siltä että yksin tulen jäämään.
Todennäköisesti. Nähden unia yksisarvisesta.
Todennäköisesti juuri näin. Mutta mielummin olen yksin ja haaveilen yksisarvisesta, kuin että jaan arkeni sellaisen ihmisen kanssa joka ei täytä kaikkia kriteereitäni ulkonäön ja luonteen osalta.
Minä olen ikisinkku ja varmaan sitten jossain vanhainkodissa seurustelen ekaa kertaa jos sinne vanhainkotiin joskus päädyn. Tää sinkkuus on siitä jännä juttu että tähän sinkkuuteen/yksinasumiseen tottuu tosi hyvin ja jotenkin sitä ei edes yritä löytää ketään koska tää sinkkuun tuntuu olevan normaali elämäntilanne, se että olisin parisuhteessa tuntuu epänormaalilta elämältä. Vaikea selittää mutta toivottavasti joku tajus :D
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuus on usein se, että ilman parisuhdetta on leppoisampaa ja helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Lisään vielä, että tämä ulkonäkökriteerien koventuminen ei edes ole (välttämättä) tietoista vaan se oma maku muokkaantuu ihan huomaamatta aivan epäluonnolliselle tasolle.
Sama ilmiö siis kuin (liikaa) pornoa katselevilla, että pikkuhiljaa se entisenlainen jyystö ei vaan enää innosta vaan pitää saada jotain rajumpaa/kinkympaa ärsykettä ja tämä kierre sitten vaan pahenee pahenemistaan eikä lopulta enää mikään tunnu missään.
Tai näillä jotka koukuttuu kauneushoitoihin/leikkauksiin ja sitten se ulkonäkö onkin ulkopuolisista jo jotain ihan muuta kuin kaunista, mutta silti vaan ne lähinnä sinistä lenkkiä muistuttavat huulet on kantajastaan edelleen aivan liian ohuet ja lisäfylliä pitää saada ainakin vielä yksi satsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs en vastaa tyypillistä miestä minkälaiseksi tällä palstalla miehiä kuvaillaan deittirintamalla.
Seksikäs olemus ei itselleni ole ensisijaisesti kiikarissa, kun naisia katselen.Kivan oloinen nainen on ykköskriteeri.
M30
Mikä tarkoittaa sitä, että toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, ilman jotain 100-sivuista vaatimuslistaa
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on usein se, että ilman parisuhdetta on leppoisampaa ja helpompaa.
No tietenkään siinä parisuhteessa vääränlaisen ihmisen kanssa ei ole leppoisaa eikä helppoa oikeastaan mikään. Ihan liian moni vaan jostain syystä jaksaa/haluaa roikkua katkeroitumassa siinä vääränlaisessa ihmisessä/parisuhteessa ainakin nuoruutensa.
Jostain syystä liian moni kuvittelee, että kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu eikä parisuhteessa elämisen kuulukaan olla mitään ruusuilla tanssimista. Eihän se elämä tietenkään ikinä ole pelkkää juhlaa, mutta parisuhteessa katsellaan kyllä yllättävän paljonkin sormien läpi ja varsinkin sellaista joka ei tule korjaantumaan ikinä koska ollaan vaan liian erilaisia ja aivan väärällä tavalla.
Sinänsä hassuakin, että toisaalta ollaan hirveän jyrkkiä melko vähäpätöistenkin ulkoisten ominaisuuksien suhteen, mutta sitten niiden oman/toisen elämänlaatuun vaikuttavien ja huomattavasti merkityksellisempien asioiden epäsopivuuden suhteen ollaankin yllättävän ymmärtäväisiä ja toiselle/suhteelle ollaan valmiita antamaan uusia mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla sinkkuus on aina heidän oma valinta ellei nainen ole tosi lihava ja/tai ruma. Monesti naiset myös yliarvioivat oman tasonsa parisuhdemarkkinoilla, se lihava ja/tai ruma nainen haluaa sen komean korkeakoulutetun.
Todellisuudessa se lihava ja/tai ruma nainen on alhaisen tason nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ikisinkku ja varmaan sitten jossain vanhainkodissa seurustelen ekaa kertaa jos sinne vanhainkotiin joskus päädyn. Tää sinkkuus on siitä jännä juttu että tähän sinkkuuteen/yksinasumiseen tottuu tosi hyvin ja jotenkin sitä ei edes yritä löytää ketään koska tää sinkkuun tuntuu olevan normaali elämäntilanne, se että olisin parisuhteessa tuntuu epänormaalilta elämältä. Vaikea selittää mutta toivottavasti joku tajus :D
M32
Tajuan. Olen ollut yli 8-vuotta yksin edellisen eroni jälkeen. Ei ole ollut mitään suhteita, ei seksiä.
Olen jo niin tottunut tähän, että en kaipaa oikein yhtään mitään elämääni ja joku seurustelu tuntuu ajatuksen tasolla lähinnä rasittavalta ja täysin turhalta.
Enkä todellakaan ala seurustella, että olisi vaan jotakin seuraa, että olis joku siinä vierellä. Ei kiinnosta
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tilanteeni on, että minulla on erittäin spesifi "tyyppi", johon ihastun. Olen kokeillut tapailla muunlaisiakin, mutta se ei vain tunnu samalta, ja jutut eivät johda mihinkään. Mahtaakohan joku pitää minunkin toiveitani aivan kohtuuttomina? Loppujen lopuksi olen kuitenkin melkein kaikissa muissa kriteereissä hyvin joustava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Onko tämä nyt sitten lopulta mikään ongelma? Jos joku tavoittelee mieluummin täydellisesti itseä miellyttävää kumppania ja on valmis olemaan yksin sitä odotellessa, miten se on keneltäkään pois? En minä ainakaan haluaisi olla se tyyppi, josta toinen ajattelee: "No, täydellisyyttä ei ole olemassakaan".
Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa, ja hyvää todellakin kannattaa odottaa. Seksi ja ihan vain toisen seurassa oleminen on niin paljon parempaa tällä lailla.
Niin. Kyse on tunteista, ei ulkoisista seikoista. Ei ole mitään järkeä seurustella ihmisen kanssa, johon ei tunne mitään "kemiaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Ennen se "sopiva" tarkoitti samaa kuin "sopiva pitkään parisuhteeseen, yhdessä asumiseen, avioliittoon ja perheen perustamiseen". Nykyisin se voi onneksi tarkoittaa myös "sopiva lomaromanssiin", "sopiva yhden illan säätöön" tai "sopiva queerplatoniseen suhteeseen". Vaihtoehtoja on paljon enemmän, ja siksi eri tavoin sopivia kumppaneitakin on enemmän.
"ja siksi eri tavoin sopivia kumppaneitakin on enemmän"
Ei ole, on muutama ihminen johon voit elämäsi aikana rakastua ja loppuihin et tasan varmasti rakastu.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla sinkkuus on aina heidän oma valinta ellei nainen ole tosi lihava ja/tai ruma. Monesti naiset myös yliarvioivat oman tasonsa parisuhdemarkkinoilla, se lihava ja/tai ruma nainen haluaa sen komean korkeakoulutetun.
Todellisuudessa se lihava ja/tai ruma nainen on alhaisen tason nainen.
Minkäs "tason" nainen se vit*umaisen luonteen ja persoonallisuushäiriön omistava prinsessa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Onko tämä nyt sitten lopulta mikään ongelma? Jos joku tavoittelee mieluummin täydellisesti itseä miellyttävää kumppania ja on valmis olemaan yksin sitä odotellessa, miten se on keneltäkään pois? En minä ainakaan haluaisi olla se tyyppi, josta toinen ajattelee: "No, täydellisyyttä ei ole olemassakaan".
Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa, ja hyvää todellakin kannattaa odottaa. Seksi ja ihan vain toisen seurassa oleminen on niin paljon parempaa tällä lailla.
"Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa"
Onnittelut että olet päässyt tuohon tilanteeseen. Kunpa itsekin pääsisin.
Jos en saa täsmälleen sitä mitä haluan, jään mieluummin yksin kuin tyydyn. Ja nyt alkaa vahvasti näyttää siltä että yksin tulen jäämään.
Eli haluat parisuhteen jossa et ole tehnyt minkäänlaista myönnytystä/kompromissia kumppanisi ulkonäön tai seksuaalisten mieltymysten suhteen ja muusta viis?
Ja sitten jos tuollaisen täydellisesti mätsäävän tapaat niin sillä ei ole mitään väliä, että teillä ei ajatus- eikä arvomaailma kohtaa lainkaan ja elämäntavat sekä elämänrytmi on aivan erilaiset eikä tulevaisuuden suunnitelmat/haaveetkaan ole yhteensovitettavissa?
Mutta viis siitä, koska vihdoin löytyi tyyppi jolla on just kaikki mitat oikein, tietynlainen tukka sekä sekin tykkää just samoista leikeistä punkassa kuin sinäkin. Ja tietenkään kumpikaan teistä ei myöskään muutu koskaan vaan ne mitat ja tukka pysyy ikuisesti samanlaisina ja ne tasan samat leikit jaksaa innostaa hautaan saakka eikä uutta kokeilla saati edes ehdoteta, koska sittenhän se toinen ei enää olisi samanlainen ja just täydellinen kuten nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset ovat ns. lisänneet tarjontaa, mutta eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen. Tämä sitten synnyttää ajatuksen siitä, että täytyisi olla otain aivan uskomatonta ettei tulisi karsituksi.
Todellisuudessa kuvio menee kuitenkin siten, että ennen henkilöllä X oli omien piiriensä kautta viisi sopivaa kumppaniehdokasta, mutta juttu ei kuitenkaan luistanut kenenkään kanssa, mutta sitten töiden kautta tärppäsikin sopiva kumppani. Nykyään henkilöllä on noiden viiden sopivan lisäksi deittisovelluksen kautta viisi sopivaa lisäksi, mutta silti se juttu toimikin töiden kautta tavatun henkilön kanssa.
Eli yhtä harva on edelleenkin sopiva sinulle, niitä sopimattomia tapaa nykyään vain laajemmin kuin ennen.
Totta, mutta toisaalta tämä nykyinen pinnallisuus ja etenkin some (muokattuine kuvineen) on vaikuttanut valitettavan monen vaatimuksiin eli vaikka ns valikoimaa onkin aiempaa enemmän niin myös etenkin ne ulkoiset kriteerit kumppanille on koventuneet.
Monellakin se mies/naismaku on muokkaantunut näiden muokattujen kuvien mukana täysin epärealistiseen suuntaan. Tuon kun yhdistää siihen, että aiempaa useammalle siinä alkuvaiheessa ne ulkoiset seikat on merkityksellisempiä kuin ne sisäiset niin sitähän ei sitten ekoilla treffeilläkään voi enää tehdä "vaikutusta" toiseen luonteellaan, ajatusmaailmallaan, elämäntavoillaan ym kun toinen näki heti tavattaessa jonkun karvan olevan ihan vääränmallinen/väärässä paikassa/puuttuvan kokonaan ja se olikin sitten siinä ja toinen joutaa luiskaan.
Tuo valikoiman lisääntyminen myös aiheuttaa sen harhan, että aina vaan löytyy se uusi ja sopivampi eli treffikumppaneissa ei ole enää tarpeen kelpuuttaa minkäänlaisia pikkuvikoja (joita oikeasti on jokaisessa) vaan etsitään sitä täydellistä (jota ei ole olemassakaan).
Vääränlaiseen/itselle epäsopivaan ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta nykyään tuntuu monellakin ne kriteerit olevan jo sellaisia ettei sitä sopivaa voikaan ikinä löytyä.
Onko tämä nyt sitten lopulta mikään ongelma? Jos joku tavoittelee mieluummin täydellisesti itseä miellyttävää kumppania ja on valmis olemaan yksin sitä odotellessa, miten se on keneltäkään pois? En minä ainakaan haluaisi olla se tyyppi, josta toinen ajattelee: "No, täydellisyyttä ei ole olemassakaan".
Minä olen seksuaalisia ja ulkonäköihanteitani täydellisesti vastaavan kumppanin kanssa, ja hyvää todellakin kannattaa odottaa. Seksi ja ihan vain toisen seurassa oleminen on niin paljon parempaa tällä lailla.
No veikkaan sen olevan melko isokin ongelma ihmiselle itselleen, jos vaikkapa 45-vuotiaana tajuaa jahdanneensa koko elämänsä jotain sellaista jota ei ole olemassakaan ja jos onkin, niin siihen ei omat rahkeet riitä ikinä.
Ja kuinka sitä utopistista unelmaansa jahdatessa jäikin se ihan oikea, ainutkertainen elämä elämättä eikä elämä odottanutkaan vaan ne tietyt virstanpylväät olisi pitänyt jo saavuttaa aikanaan.
Siinä saattaa tulla suru puseroon ja jopa katkeroituakin, kun hoksaa että ei vitsit sitähän kävi deiteillä aivan mahtavien tyyppien kanssa mutta niille ei vaan halunnut antaa mahdollisuutta silloin, koska haaveissa ja tavoitteena oli se ulkoisesti just täydellinen ihminen..
Ihminen, jota ei sitten ikinä tavannut.
Eri mieltä. Suurin osa deiteistäni on ollut 5-15 vuotta minua nuorempia. Niin muuten ovat kaverinikin.