Lue keskustelun säännöt.
Kun seurustelukumppanit kertovat, että haluavat muuttaa kanssani yhteen asumaan, kysyn heiltä yhden kysymyksen
28.08.2023 |
"Millä lailla ajattelet, että meidän suhteemme tulee siitä paremmaksi?"
Toistaiseksi kukaan ei ole osannut antaa kunnollista vastausta. Oikeastiko sitä halutaan vain siksi, että niin nyt kuuluu tehdä?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.
Meinaatko että kotityöt pysyy samana vaikka asunnossa asuu kaksi yhden sijaan?
Asunnossa asuu kaksi sotkijaa mutta myös kaksi siistijää, joten kotitöiden määrän per henkilö ei pitäisi ainakaan kasvaa, ja todennäköisesti sen pitäisi vähentyä, kiitos mittakaavaetujen.
En aio tehdä tästä kotityöketjua, mutta pakkohan tätä on tarkentaa. Kahden ihmisen ruokaostokset on isommat. Biojätettä tulee vaikka kahvinpuruina ja perunankuorina enemmän. Kahdet kengät tuo sisätiloihin enemmän hiekkaa. Pyykkiä tulee enemmän kun harrastaa se k siä. Jne.
Niin, ja myös siivoajia on kaksi kertaa enemmän. Näin ollen siivousaikaa kuluu henkeä kohti saman verran tai vähemmän. Ne mainitut mittakaavaedut näkyvät siinä, että esimerkiksi hiekkaisen eteisen imuroimiseen menee sama aika riippumatta siitä, kuinka monen ihmisen kengillä siitä on kuljettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempaa on se että ei ole arjessa enää yksin eikä tarvitse tuntea sitä raastavaa tunnetta kun toinen lähtee illalla kotiinsa. Pitkään yksin olleena kaipasin juuri tätä kumppanuutta. Huonompaa on se että seksielämä seestyy.
"Rakas, saavatko Pörri, Paavo, Miuku, Sansa ja Nöpö oman huoneen?"
Vierailija kirjoitti:
Parempaa on se että ei ole arjessa enää yksin eikä tarvitse tuntea sitä raastavaa tunnetta kun toinen lähtee illalla kotiinsa. Pitkään yksin olleena kaipasin juuri tätä kumppanuutta. Huonompaa on se että seksielämä seestyy.
Voi että! Onneksi sait mitä halusitkin. Ei kuulosta ollenkaan kivalta tuollainen tunne. Minusta on taas ihanaa, että voi seksin jälkeen nukkua välillä yksinkin. Yhdessä vietetyn illan jälkeen jää oikein fiilistelemään, kun toinen on lähtenyt... ja sitten pääsee omien rutiinien pariin. Mutta hyvä vain että tällaisia kokemuksia osaa sanoittaa, puoleen ja toiseen.
Yhteen muutetaan sen vuoksi, ettei kestetä yksinäisyyttä ja halutaan sitouttaa mies suhteeseen. Erillään asuessa täytyy skarpata, kun toinen voi vain lopettaa tapailun. Yhdessä asuessa tietää, että sluibailu menee läpi, kun toinen ei kuitenkaan jaksa pakata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talpudellinen tilanne paranee, luo molemmille turvaa
Eikö se jo riitä, että sihde paranee?
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkään miestä en ota kotiini enää elätiksi.
Seuraava mies voi ehdottaa mun muuttoa tämän kotiin. Saa olla melkoinen kimpale, jos tällainen koskaan toteutuu.
Vai yksikään mies ei ole suostunut sinun rahapussiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi toi kyllä melkoinen suhteentappo -repliikki. Jos rakastaa toista, on mielestäni luonnollista haluta viettää aikaa mahdollisimman paljon yhdessä.
Kuulostat tyypiltä, jolla seurustelukumppanit vaihtuvat kovin tiuhaan... Ei todellakaan edes kannata harkita muuttoa kanssasi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Minun kotityöt väheni enemmän kuin puolet yhteenmuutettuamme.
Mies siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruokaakin usein. Teen toki valtaosan ruoista, koska osaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi toi kyllä melkoinen suhteentappo -repliikki. Jos rakastaa toista, on mielestäni luonnollista haluta viettää aikaa mahdollisimman paljon yhdessä.
Ihmiset on erilaisia. Joku voi tarvita paljonkin omaa aikaa ja tilaa, ja olla silti hyvä kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kävin treffeillä 39-vuotiaan miehen kanssa ja hän oli aivan äimän käkenä, kun minä kerroin, että en halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen, kun en vaan näe sille mitään syytä . Lisäksi minä asun omistusasunnossa, joten käytännössäkin se olisi vaikeaa, kun ensin pitäisi vuokrata asuntoni jollekin ja sitten taas vuokrata miehen kanssa yhteinen asunto .
Tähän mies vastasi, että hänen mielestään parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä, että ei ole olemassa parisuhdetta, jos ei asuta yhdessä. Hän myös kertoi muuttaneensa elämänsä aikana 20 kertaa...
Vierailija kirjoitti:
Olisi toi kyllä melkoinen suhteentappo -repliikki. Jos rakastaa toista, on mielestäni luonnollista haluta viettää aikaa mahdollisimman paljon yhdessä.
Tämä vastaus paljastaa sinusta enemmän kuin ehkä uskotkaan. Nimittäin aika monen muun mielestä parisuhde ei ole sitä parempi, mitä enemmän vietetään aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tyypiltä, jolla seurustelukumppanit vaihtuvat kovin tiuhaan... Ei todellakaan edes kannata harkita muuttoa kanssasi yhteen.
Et osaa ollenkaan sanoa, mitä annettavaa sinulla voisi olla asuinkumppanina ja avopuolisona, joten käyt vähättelemään ja haukkumaan toista? Miten tyypillistä.
Voi elämän kevät. Joka päivä saa läheisyyttä ja seuraa kun asuu yhdessä. Ihmiset muuttaa yhteen ihan omista tarpeistaan lähtien, eikä jonkun normin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Minun kotityöt väheni enemmän kuin puolet yhteenmuutettuamme.
Mies siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruokaakin usein. Teen toki valtaosan ruoista, koska osaan paremmin.
Näinhän sen juuri pitäisikin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en osaisi minäkään vastata. Onhan tuo selvä torjunta.
En minä yrittäisi puhua ympäri ihmistä joka ei halua muuttaa yhteen. Ei kyse ole väittelyn voittamisesta.
Mutta uskotko, että parisuhde muuttuu paremmaksi yhteen muuttuessa?
Eri täällä vastailee, joka komppasi tuota aiempaa kommenttia...
Se tekeekö yhteenmuutto suhteelle hyvää vai ei, riippuu vähän siitä mitä suhteelta kukakin haluaa. Jollekin suhteelle se on hyvä ratkaisu, jollekin huono, ja paljon siltä väliltä eri vaihtiehtoja. Jotta yhteenmuutto olisi suhteelle hyvä ratkaisu, niin ensimmäinen lähtökohta on kuitenkin se, että molempien tulee haluta sitä ja haluta suhteelta tarpeeksi samoja asioita ja että näkee yhteenmuuton hyvänä asiana, suhdetta syventävänä ja eteenpäin vievänä ja enemmän positiivisia asioita tuovana. Täytyy olla myös halua jakaa se arkea ja pitää sitä enemmän hyvänä asiana kuin huonona.
Kyllähän yhdessä asuminen muuttaa montaa asiaa ja suhteen dymaniikkaakin helposti. Jos perheen perustaminen on toiveissa, niin onhan se hyvä rakentaa perustaa sille, miten yhteiselo ensin kahdestaan sujuu. Yhdessä asuessa toisen oppii usein tuntemaan vielä paremmin, niin hyvässä kuin pahassa. Toiset nauttivat siitä, että saavat jakaa arjen ja olla paljon yhdessä, herätä "aina" toisen vierestä. Reissaaminen kahden asunnon välillä voi olla myös pitkän päälle vähän rasittavaa ja hankalaakin, erityisesesti vaikka jos on lemmikkejä tms.
Ei ole yhtä oikeaa vastausta. Olet varmaan oikeassa siinä (oletan että sulla tämä ajatus?), että monelle suhteelle olisikin parempi, että on omat kodit. Ja yhteen muutetaan ehkä aika useinkin enemmän vain yleisen kaavan mukaisesti, eikä se ole välttämättä aina se paras ratkaisu.
Kuitenkin, kyllähän moni halua oikeasti jakaa elämänsä enemmän kokonaisuudessaan rakkaansa kanssa, eikä "vain" seurustella ja elää enempi myös omia elämiään tahoillaan. Näin kärjistetysti jaoteltuna. Toki voi jakaa toisen kanssa elämän syvästi mielestäni myös erillään asuessa, onhan sein mahdollista ja tietty romantiikka voi ehkä olla helpompi säilyttää erillään asuessa, eikä totu ottamaan toista ehkä niin itsestäänselvyytenä, yhteinen aika ei ole arjen puuhia, vaan tehdään yhdessä ja ollaan yhdessä aktiivisemmin, kohdataan.
Se myös vahtelee, kuinka paljon kukakin tarvitsee ns. omaa aikaa. Jos tällainen ajan tarve on itselle suuri, niin yhteenmuutto ei tosiaan välttämättä paranna parisuhdetta, vaan päinvastoin. Toki sekin voi järjestyä ihan hyvin yhdessäkin asuessa. Nuorempana ehkä myös on helpompaa joustaa ja rakentaa se yhteinen arki ja elämä ja asua yhdessä, ja siitä saa silloin suhteeseen sitä mitä toivoo, vanhemmiten on enemmän usein muodostunut omia tapoa ja kaavoja, joista ei ole valmis joustamaan. Arjen jakaminen voi toki myös ajan kanssa helposti "arkistaa" suhdetta, vaikka toisaalta myös lähentää ja hitsata hyväksi tiimiksi. Sitten on tietenkin oma lukunsa jos on lapsia jo ennensään, mitä en nyt tässä sen kummemmin lähde ruotimaan. Että tilanteista ja ihmisistä riippuen.
Jokainen punnitkoon itse omaa tilannettaan, parisuhdettaan ja mitä priorisoi, haluaa ja kaipaa elämäänsä. Ja mikä toisen mielestä parantaa parisuhdetta, voi toisen mielestä sitä huonontaa, riippuu niin ihmisestä ja suhteesta.
Kiva aihe pohtia.
Mä haluan jakaa elämini toisen kanssa ja se tarkoittaa myös kotia ja arkea. Siihen saa kuulua pierunhajut, leivän murut ja petaamaton sänky. En usko, että minä tunnen ihmistä, jonka kanssa en ole asunut tai toiste päin.
Oikeastaan en pidä kummoisenakaan parisuhteena sellaista, mikä ei kestä arkea ja ainakaan rakkautta se ei ole.
Voisihan sitä kysyä seurustelukumppaniltaan, että miten ajattelet kosketuksen parantavan parisuhdettamme. Jos aikoo olla läheinen jonkun kanssa, täytyy päästää lähelle. Sitä mulle on yhteinen arki yhtä paljon kuin kosketus.
Tuo on oikein hyvä kysymys, sillä viimeistään siitä erottaa nämä pelkän intohimon perässä juoksijat ja "yhdessä niin kauan kun se on kivaa eikä vaadi mitään" -ihmiset. Jotkut haluavat kumppanin eivätkä vain fwb-suhdetta.
En aio tehdä tästä kotityöketjua, mutta pakkohan tätä on tarkentaa. Kahden ihmisen ruokaostokset on isommat. Biojätettä tulee vaikka kahvinpuruina ja perunankuorina enemmän. Kahdet kengät tuo sisätiloihin enemmän hiekkaa. Pyykkiä tulee enemmän kun harrastaa se k siä. Jne.