Lue keskustelun säännöt.
Kun seurustelukumppanit kertovat, että haluavat muuttaa kanssani yhteen asumaan, kysyn heiltä yhden kysymyksen
28.08.2023 |
"Millä lailla ajattelet, että meidän suhteemme tulee siitä paremmaksi?"
Toistaiseksi kukaan ei ole osannut antaa kunnollista vastausta. Oikeastiko sitä halutaan vain siksi, että niin nyt kuuluu tehdä?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että enemmän seksiä kun asuu yhdessä. Tämä ei ainakaan vastaa minun kokemustani. Jokaisessa suhteessani on peitto heilunut tiheämmin ennen yhteen muuttoa kuin sen jälkeen.
Silloin jotain on mennyt pieleen.
Mutta jos mitään ei mene pieleen, toki määrä lisääntyy kun tilaisuuksia on joka päivä, verrattuna siihen että ei asuta yhdessä.
Yhdessä asuminen vaikuttaa alentavasti hyvin monen ihmisen libidoon. Outoa, jos et tätä tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.
Et selvästikään ymmärrä, vaan hoet uudelleen samoja asioita jotka jo sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei myöskään yhteenmuutto kiinnosta ja olen ollut asiasta täysin avoin miesystävilleni heti alusta. Hekään eivät ole kuulemma yhteenmuuttoa kaivanneet, mutta mystisesti suhteen keston lähestyessä vuotta, kaikki miehet ovat alkaneet ehdotella yhteenmuuttoa.
Avoliittoon vuoden tuntemisella? Huh. No, jos on kaksi ihmistä, jotka asuvat jossain vuokrakämpissä niin mikäpä siinä, mutta jos on rakkaudella laitettu oma koti, kuten itselläni oli, niin en olisi vuoden tai edes kahden kohdalla vielä siitä luopunut. Me muutimme yhteen neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen ja sillä mielellä, että tämä on loppuelämän parisuhde.
Minä olen ollut kahdesti naimisissa. Molemmilla kerroilla hynttyyt kannettiin yhteen parissa viikossa. Ensimmäinen avioliitto päättyi miehen kuolemaan. Toinen jatkuu edelleen. Kyllä se rakastettu aina tulee olla tärkeämpi kuin mikään kämppä.
Samaa mieltä. Kyllä suhde on aika kädenlämpöinen, jos muuttopäätöksessä sisustushärpäkkeet ja hifilaitteet merkitsevät jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että enemmän seksiä kun asuu yhdessä. Tämä ei ainakaan vastaa minun kokemustani. Jokaisessa suhteessani on peitto heilunut tiheämmin ennen yhteen muuttoa kuin sen jälkeen.
Silloin jotain on mennyt pieleen.
Mutta jos mitään ei mene pieleen, toki määrä lisääntyy kun tilaisuuksia on joka päivä, verrattuna siihen että ei asuta yhdessä.
Yhdessä asuminen vaikuttaa alentavasti hyvin monen ihmisen libidoon. Outoa, jos et tätä tiennyt.
Mistä minun olisi se pitänyt tietää? Kuuluuko kaikille käydä niin, että muita ei harmita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.
Et selvästikään ymmärrä, vaan hoet uudelleen samoja asioita jotka jo sanoit.
Kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi, mitä sanot, vaan siitä, että sinulle on epäselvää mitä tarkoittaa toisen itsemääräämisoikeutta kunnioittava henkilökohtainen raja, ja mikä on taas toisen tahdon yli kävelevä komento. Ihan jokainen saa asettaa mitä tahansa henkilökohtaisia rajoja hän tarvitsee oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Jos joku ei halua siivota sinun sotkujasi, et voi häntä siihen pakottaa, ja jos toisen rajat eivät sinulle kelpaa, olet vapaa sanomaan ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kiva tehdä melkein kaikkea yhdessä ja niin on miehestänikin. Miksi meillä olisi kaksi kämppää, kun kuitenkin nukkuisimme aina samassa paikassa?
On ihanaa, kun joku on melkein aina saatavilla ja voidaan pitää huolta toisistamme kun jompikumpi on vaikka kipeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että enemmän seksiä kun asuu yhdessä. Tämä ei ainakaan vastaa minun kokemustani. Jokaisessa suhteessani on peitto heilunut tiheämmin ennen yhteen muuttoa kuin sen jälkeen.
Silloin jotain on mennyt pieleen.
Mutta jos mitään ei mene pieleen, toki määrä lisääntyy kun tilaisuuksia on joka päivä, verrattuna siihen että ei asuta yhdessä.
Yhdessä asuminen vaikuttaa alentavasti hyvin monen ihmisen libidoon. Outoa, jos et tätä tiennyt.
Mistä minun olisi se pitänyt tietää? Kuuluuko kaikille käydä niin, että muita ei harmita?
Ei tarvitse tietää. Esitit kuitenkin, että jos näin käy, jokin on mennyt pieleen. Kyseessä on kuitenkin aivan tavallinen ja yleinen kehitys, ei poikkeuksellinen häiriötila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.
Et selvästikään ymmärrä, vaan hoet uudelleen samoja asioita jotka jo sanoit.
Kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi, mitä sanot, vaan siitä, että sinulle on epäselvää mitä tarkoittaa toisen itsemääräämisoikeutta kunnioittava henkilökohtainen raja, ja mikä on taas toisen tahdon yli kävelevä komento. Ihan jokainen saa asettaa mitä tahansa henkilökohtaisia rajoja hän tarvitsee oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Jos joku ei halua siivota sinun sotkujasi, et voi häntä siihen pakottaa, ja jos toisen rajat eivät sinulle kelpaa, olet vapaa sanomaan ei kiitos.
Ei se ole minulle yhtään epäselvää. Sinä määräsit paljonko aikaa yhteisessä kodissanne käytettäisiin siivoamiseen. Ilmoitit että sinä määrität siisteystason ja kieltäydyt neuvottelemasta. Ja ilmoitit että jos toiselle ei sinun sääntösi kelpaa, raatakoot yksin. Mutta sinä et tee mitään muuta kuin sen mitä yksin etukäteen päätit. Tuo on sen lajin ehdottomuutta, mikä ei parisuhteessa toimi. Jotenkin näet myönnytyksenä sen että toinen "saa" siivota yksin, sinä toimit täysin oman mielesi mukaan.
Mutta aina löytyy ihmisiä jotka yrittävät elää kuin sinkut, vaikka asutaan yhdessä. Ja ihmissuhteet ovat valtataistelua, kompromisseja ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että enemmän seksiä kun asuu yhdessä. Tämä ei ainakaan vastaa minun kokemustani. Jokaisessa suhteessani on peitto heilunut tiheämmin ennen yhteen muuttoa kuin sen jälkeen.
Silloin jotain on mennyt pieleen.
Mutta jos mitään ei mene pieleen, toki määrä lisääntyy kun tilaisuuksia on joka päivä, verrattuna siihen että ei asuta yhdessä.
Yhdessä asuminen vaikuttaa alentavasti hyvin monen ihmisen libidoon. Outoa, jos et tätä tiennyt.
Mistä minun olisi se pitänyt tietää? Kuuluuko kaikille käydä niin, että muita ei harmita?
Ei tarvitse tietää. Esitit kuitenkin, että jos näin käy, jokin on mennyt pieleen. Kyseessä on kuitenkin aivan tavallinen ja yleinen kehitys, ei poikkeuksellinen häiriötila.
No minusta se on häiriötila. Mutta jos sinua ei haittaa, miksi otit puheeksi? No, en jaksa jankata tästä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa lasten kasvattamista (omien tai yhteisten). Mutta sitä ei oikein sovi sanoa tuossa vaiheessa suhdetta.
Onhan se hyvä kokeilla yhdessä asumista ennen kuin hankkii lapsia. Lasten hankkiminen ilman, että asuu ensin yhdessä, on aina riski. Yhdessä kun asuu, tulee toisesta esille monia sellaisia puolia, joita ei muuten huomaa.
Yhteenmuuttoja olen kokenut kaksi ja molemmat oli virheitä. Ensimmäisellä kerralla mies halusi minut kotiin, mutta itse luuhasi baarissa. Seurustellessa tämä oli mennyt minulta ohi, koska näimme vain viikonloppuisin ja silloin tehtiin kaikkea kivaa. Yhteenmuuton jälkeen minulle "jäi" vain sunnuntait.
Tämä toinen sitten oli siisteysintoilija, joka ei kuitenkaan itse siivonnut. Se kotitöiden määrä oli järkyttävä! Miten aikuinen mies saa aikaan sellaisen sotkun joka päivä, vaikkei ajanut partaa, omistanut lemmikkejä eikä juuri kokkaillutkaan.
Yksinasumisen paras puoli on kuitenkin se, että vessassa haisee vain oma, normaali p a s k a eikä se miesten myrkynkatkuinen ri pu li.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.
Et selvästikään ymmärrä, vaan hoet uudelleen samoja asioita jotka jo sanoit.
Kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi, mitä sanot, vaan siitä, että sinulle on epäselvää mitä tarkoittaa toisen itsemääräämisoikeutta kunnioittava henkilökohtainen raja, ja mikä on taas toisen tahdon yli kävelevä komento. Ihan jokainen saa asettaa mitä tahansa henkilökohtaisia rajoja hän tarvitsee oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Jos joku ei halua siivota sinun sotkujasi, et voi häntä siihen pakottaa, ja jos toisen rajat eivät sinulle kelpaa, olet vapaa sanomaan ei kiitos.
Ei se ole minulle yhtään epäselvää. Sinä määräsit paljonko aikaa yhteisessä kodissanne käytettäisiin siivoamiseen. Ilmoitit että sinä määrität siisteystason ja kieltäydyt neuvottelemasta. Ja ilmoitit että jos toiselle ei sinun sääntösi kelpaa, raatakoot yksin. Mutta sinä et tee mitään muuta kuin sen mitä yksin etukäteen päätit. Tuo on sen lajin ehdottomuutta, mikä ei parisuhteessa toimi. Jotenkin näet myönnytyksenä sen että toinen "saa" siivota yksin, sinä toimit täysin oman mielesi mukaan.
Mutta aina löytyy ihmisiä jotka yrittävät elää kuin sinkut, vaikka asutaan yhdessä. Ja ihmissuhteet ovat valtataistelua, kompromisseja ei tehdä.
Henkilökohtaiset rajat paitsi toimivat parisuhteessa, ne ovat parisuhteessa täysin välttämättömiä. Ne suojelevat omaa hyvinvointia, varmistavat arvojen mukaisen elämän ja estävät ajautumasta sellaiseen suhteeseen, jollaisessa ei halua olla.
Lisää esimerkkejä sellaisista "ehdottomiin säännöistä", joita sinä arvatenkin vastustat myös: Seksiä harrastetaan vain suostumuksellisesti. Lapsia en tule hankkimaan. Osallistun vain parisuhteeseen, jossa edetään kohti avioliittoa.
Jos joku muuttaa sinun kanssasi yhteen, ja yhteisasumisen seurauksena hänen täytyy nyt siivota enemmän kuin ennen, vaikka siisteystaso pysyy samana ja neliömäärä per henkilö pienenee, käytännössä vaadit häntä mukautumaan omaan sottaiseen elämäntapaasi. Näin voi totta kai tehdä, mutta siitä olisi ainakin hyvä olla rehellinen.
Ei ihme, että niin moni aikuinen päättää nykyisin, ettei toisen ihmisen sotkujen siivoaminen kiinnosta, ja helpommalla pääsee, kun pitää omat asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa lasten kasvattamista (omien tai yhteisten). Mutta sitä ei oikein sovi sanoa tuossa vaiheessa suhdetta.
Miten?
Meillä erilliset asunnot nimenomaan helpottaa sitä lasten kasvattamista, kun toinen vanhempi elää kolmivuorotyön rytmissä ja muu perhe virka-aikaa. Kaikki saa nukkua ja pitää normaalia elämän ääntä rauhassa, kun vuorotyöläinen painuu illoista ja öistä nukkumaan oman asuntonsa rauhaan. Omassa lapsuudessani piti olla kusi sukassa koko ajan, koska vanhempi nukkuu, mutta häneltä ei olisi saanut odottaa yhtään mitään kunnioitusta muille.
Monet laittaa omakotitalon tontille minitalon juuri tätä varten. Saa nukkua ja välillä olla ihan rauhassa. Sitä kaipaa välillä ihan jokainen perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei myöskään yhteenmuutto kiinnosta ja olen ollut asiasta täysin avoin miesystävilleni heti alusta. Hekään eivät ole kuulemma yhteenmuuttoa kaivanneet, mutta mystisesti suhteen keston lähestyessä vuotta, kaikki miehet ovat alkaneet ehdotella yhteenmuuttoa.
Avoliittoon vuoden tuntemisella? Huh. No, jos on kaksi ihmistä, jotka asuvat jossain vuokrakämpissä niin mikäpä siinä, mutta jos on rakkaudella laitettu oma koti, kuten itselläni oli, niin en olisi vuoden tai edes kahden kohdalla vielä siitä luopunut. Me muutimme yhteen neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen ja sillä mielellä, että tämä on loppuelämän parisuhde.
Minä olen ollut kahdesti naimisissa. Molemmilla kerroilla hynttyyt kannettiin yhteen parissa viikossa. Ensimmäinen avioliitto päättyi miehen kuolemaan. Toinen jatkuu edelleen. Kyllä se rakastettu aina tulee olla tärkeämpi kuin mikään kämppä.
Samaa mieltä. Kyllä suhde on aika kädenlämpöinen, jos muuttopäätöksessä sisustushärpäkkeet ja hifilaitteet merkitsevät jotain.
Minulle koti on todella tärkeä. Sen pitää näyttää minulta enkä tykkää katsella rumia esineitä tai mitään turhaa krääsää. No, parisuhteessa on pakko. Kyllä minä kauniin kodin valitsisin, jos voisin. Ehkä sitten vanhana.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.
Meinaatko että kotityöt pysyy samana vaikka asunnossa asuu kaksi yhden sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.
Meinaatko että kotityöt pysyy samana vaikka asunnossa asuu kaksi yhden sijaan?
Asunnossa asuu kaksi sotkijaa mutta myös kaksi siistijää, joten kotitöiden määrän per henkilö ei pitäisi ainakaan kasvaa, ja todennäköisesti sen pitäisi vähentyä, kiitos mittakaavaetujen.
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Hep
Jos mies haluaa muuttaa yhteen, niin kyllä siinä on syynä se, että hän haluaa passaajan itselleen. Molemmat käyvät kokopäivätöissä ja lopettavat työt suunnilleen samaan aikaan. Mies menee kotiin, mutta nainen käy ensin kaupassa. Kotona mies makaa seslongilla ja näpelöi puhelinta, tablettia tai läppäriä, kun taas nainen tekee toisen työpäivän: laittaa ruuan ja tiskaa / lataa tiskikoneen, valmistelee ehkä jo seuraavan päivänruokaa, pyykkää, siivoilee paikkoja ja laittaa vielä iltapalan. Ja sitten se seslongilla laiskana makoillut mies ei jaksa käsittää, miksei nainen ole niin hemaiseva ja halukas vuoteessa. Niin, miksihän? Mies käsitä, miksi hänen pitäisi tehdä kotona mitään, kun ei tarvinnut lapsuudenkodissakaan, jossa kotiäiti tai puolipäivätyössä käyvä äiti passasi miehensä ja lapsensa. Se oli silloin, mutta nyt on nyt.
Tässä ollaan nyt ihan siinä ytimessä mitä kukin parisuhteelta hakee. Jos kiikarissa on lähinnä yhteinen laatuaika pitkien viikonloppujen muodossa ja seurusteluvaiheen energian säilyttäminen, yhteen muuttaminen on todennäköisesti surkea idea. Jos taas haaveissa on arjen jakaminen ja perheen perustaminen, yhteen muuttamisessa on paljon enemmän järkeä.
Eli toisin sanoen tähän kysymykseen vastaaminen kertoo todella paljon omista toiveista ja haaveista. Ehkä siksi vastaaminenkin on hankalaa.
Kyseessä ei ole komento, koska se jättää täyden vapauden toiselle tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Itse en vain halua käyttää päivässä yli puolta tuntia kotitöihin. Kyseessä on henkilökohtainen rajani, ei minkään sortin vaatimus ketään muuta kohtaan.
Ja todistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että selvästikin oma kotini pysyy siistinä ja viihtyisänä tällä määrällä kotitöitä, ja ylläpitämäni siisteystaso on kelvannut toiselle hyvin. Jos kahdelta ihmiseltä kuluu 40 neliön asunnon siistinä pitämiseen enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä 30 neliön, yhtälössä on omasta mielestäni jotakin vikaa. Työn määrän pitäisi jaettaessa vähentyä, ei lisääntyä.