Lue keskustelun säännöt.
Kun seurustelukumppanit kertovat, että haluavat muuttaa kanssani yhteen asumaan, kysyn heiltä yhden kysymyksen
28.08.2023 |
"Millä lailla ajattelet, että meidän suhteemme tulee siitä paremmaksi?"
Toistaiseksi kukaan ei ole osannut antaa kunnollista vastausta. Oikeastiko sitä halutaan vain siksi, että niin nyt kuuluu tehdä?
Kommentit (93)
Ei välttämättä paremmaksi. Mutta saa viettää enemmän aikaa toisen kanssa. Jakaa perus arkea toisen kanssa. Ei tarvi kantaa kamoja paikasta toiseen, ku kaikki on yhdessä paikassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aloitus. Todella. Tulee mieleen Startrek sarjan Mr Spock. Eli asia kuin asia voidaan ratkaista viipaloimalla se siivuiksi, kylmän analyyttisesti. Ja ennen kaikkea riisumalla siitä kaikenlainen emotionaalinen aines pois. Jos minulta nainen noin kysyisi, niin voin kuvitella miten minulla, laulun sanoin, "munat surkastuis".
Runollisesti ilmaistu, vaan noinhan kävisi itsellenikin. Kyllä siinä luottamus kuihtuisi umppuunsa ennen kuin ehtisi kukkaan päinkään.
Vierailija kirjoitti:
Hah! Vähän säälittävää poistaa täältä kommentti jossa kysyy villeydestä ennen yhteenmuuttoa.
Ihan relevantti asia kysyä ennenkuin jakaa elämän 24/7 toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei myöskään yhteenmuutto kiinnosta ja olen ollut asiasta täysin avoin miesystävilleni heti alusta. Hekään eivät ole kuulemma yhteenmuuttoa kaivanneet, mutta mystisesti suhteen keston lähestyessä vuotta, kaikki miehet ovat alkaneet ehdotella yhteenmuuttoa.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi se joidenkin harrastama "Mutta nämä asiat pitää keskustella heti alussa" -jankkaus ei toimi. Ihmisillä voi olla vaikka mitä mielipiteitä varhaisessa vaiheessa, mutta nuo mielipiteet eivät sitten kuitenkaan kestä törmäystä kotoa opittujen mallien ja sosiaalisten odotusten kanssa. Pakko vain hyväksyä se, että ihmiset muuttavat mieltään, ja toimia sen mukaisesti.
Lasten hankkimisen kanssa on muuten sama juttu.
Eiköhän me samat jankkaajat kannateta sitä, että asioista puhutaan jatkuvasti. Asiat keskustellaan suhteen alussa ja sitten satunnaisin ajoin uusiksi ja tarpeen mukaan palataan asioihin kun niitä elämässä nousee. Ei kai kukaan järkevä ihminen oleta, että 20 vuotiaana on kaikki samat mielipiteet kuin 30 vuotiaana. Mutta ei jos toinen haluaa muuttaa aasiaan reppureissamaan ja toinen hankkia lapsia, volvon ja omakotitalon tuusulasta, eikä astua jalallaan lentokoneeseen, niin hyvähän se on alussa tuo jo puhua. Eikä vasta, kun toisella on lainaneuvottelut varattuna ja toinen istuu lentokoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aloitus. Todella. Tulee mieleen Startrek sarjan Mr Spock. Eli asia kuin asia voidaan ratkaista viipaloimalla se siivuiksi, kylmän analyyttisesti. Ja ennen kaikkea riisumalla siitä kaikenlainen emotionaalinen aines pois. Jos minulta nainen noin kysyisi, niin voin kuvitella miten minulla, laulun sanoin, "munat surkastuis".
Runollisesti ilmaistu, vaan noinhan kävisi itsellenikin. Kyllä siinä luottamus kuihtuisi umppuunsa ennen kuin ehtisi kukkaan päinkään.
Minusta tuo on ihan asiallinen kysymys. Taidatte olla niitä miehiä jotka eivät pysty sanomaan alkuunkaan mitä tuotte parisuhteeseen, kannattaa miettiä miksi kukaan haluaisi asua juuri teidän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en osaisi minäkään vastata. Onhan tuo selvä torjunta.
En minä yrittäisi puhua ympäri ihmistä joka ei halua muuttaa yhteen. Ei kyse ole väittelyn voittamisesta.
Mutta uskotko, että parisuhde muuttuu paremmaksi yhteen muuttuessa?
Joillakin voi muuttua, joillakin ei. Varmasti ei ole kaikille sopivaa ratkaisua.
En itse aikoinaan miettinyt mitään hyötynäkökohtia. Tiesin että haluan olla tämän ihmisen kanssa koko ajan, joten nyt mennään täysillä. Kävi miten kävi.
Jos se suhde paranee yhteen muuttamisen myötä, millä tavalla se mielestäsi paranee?
Oppii tuntemaan toisensa syvällisemmin. Tulee puhuttua enemmän. Näkee toisen hyvinä ja huonoina päivinä, kun ei aikatauluteta sitä milloin nähdään.
Hankitaan yhteisiä juttuja, neuvotellaan. Sekin syventää suhdetta. Arjen kautta tulee esiin toisesta sellaisia puolia (esim arvot) mitä toinen ei välttämättä ole tullut edes ajatelleeksi sanoittaa.
Niin ja seksiä on tarjolla useammin.
Mutta on toki huonotkin puolet. Ja olinkin päättänyt että en milloinkaan elämässäni halua asua kenenkään kanssa, ajattelin että se ei sovi luonteelleni. Yli kolmekymppisenä muutin mieleni.
Oma vastaus olisi, että saa nähdä elämänsä rakkauden joka aamu ja nukahtaa hänen viereen joka ilta.
Ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa kahden talouden ylläpitoon, eikä siirtymiin kotien välillä, vaan sekin aika voidaan käyttää yhdessä oloon tai omiin harrastuksiin.
Näiden lisäksi ne perussyyt, eli säästyy rahaa ja kotityöt vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei myöskään yhteenmuutto kiinnosta ja olen ollut asiasta täysin avoin miesystävilleni heti alusta. Hekään eivät ole kuulemma yhteenmuuttoa kaivanneet, mutta mystisesti suhteen keston lähestyessä vuotta, kaikki miehet ovat alkaneet ehdotella yhteenmuuttoa.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi se joidenkin harrastama "Mutta nämä asiat pitää keskustella heti alussa" -jankkaus ei toimi. Ihmisillä voi olla vaikka mitä mielipiteitä varhaisessa vaiheessa, mutta nuo mielipiteet eivät sitten kuitenkaan kestä törmäystä kotoa opittujen mallien ja sosiaalisten odotusten kanssa. Pakko vain hyväksyä se, että ihmiset muuttavat mieltään, ja toimia sen mukaisesti.
Lasten hankkimisen kanssa on muuten sama juttu.
Eiköhän me samat jankkaajat kannateta sitä, että asioista puhutaan jatkuvasti. Asiat keskustellaan suhteen alussa ja sitten satunnaisin ajoin uusiksi ja tarpeen mukaan palataan asioihin kun niitä elämässä nousee. Ei kai kukaan järkevä ihminen oleta, että 20 vuotiaana on kaikki samat mielipiteet kuin 30 vuotiaana. Mutta ei jos toinen haluaa muuttaa aasiaan reppureissamaan ja toinen hankkia lapsia, volvon ja omakotitalon tuusulasta, eikä astua jalallaan lentokoneeseen, niin hyvähän se on alussa tuo jo puhua. Eikä vasta, kun toisella on lainaneuvottelut varattuna ja toinen istuu lentokoneessa.
Ei, kukaan järkevä ihminen ei näin oleta. Mutta nämä jankkaajat eivät olekaan järkeviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aloitus. Todella. Tulee mieleen Startrek sarjan Mr Spock. Eli asia kuin asia voidaan ratkaista viipaloimalla se siivuiksi, kylmän analyyttisesti. Ja ennen kaikkea riisumalla siitä kaikenlainen emotionaalinen aines pois. Jos minulta nainen noin kysyisi, niin voin kuvitella miten minulla, laulun sanoin, "munat surkastuis".
Runollisesti ilmaistu, vaan noinhan kävisi itsellenikin. Kyllä siinä luottamus kuihtuisi umppuunsa ennen kuin ehtisi kukkaan päinkään.
Minusta tuo on ihan asiallinen kysymys. Taidatte olla niitä miehiä jotka eivät pysty sanomaan alkuunkaan mitä tuotte parisuhteeseen, kannattaa miettiä miksi kukaan haluaisi asua juuri teidän kanssa.
Kai ne tuo siihen suhteeseen vaan ne munat, jotka surkastuu heti kun nainen esittää realistisia kysymyksiä parisuhteesta, tunteista, kotitöistä ja niiden jakamisesta, taloudellisista seikoista, uskollisuudesta, sun muusta 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteenmuuton taustalla ole usein ihan vain käytännölliset syyt; Jos sitä muutoinkin jo nysvätään valtaosa ajasta tiivisti yhdessä jomman kumman luona, niin järkevämpää lyödä kokonaan hynttyyt yhteen.
Mielestäsi se, että muututaan seurustelukumppaneista yhteiseksi taloudeksi ei vaikuta parisuhteeseen tai sen dynamiikkaan, vaan kyseessä on vähämerkityksinen käytännön asia?
Tottakai vaikuttaa aina jollain tavalla, ja merkityksellisyys riippuu ihan ihmisistä. Pointtini oli lähinnä se, ettei siinä mitään kovin syväluotaavaa SWOT-analyysia useinkaan tehdä, vaan toimitaan vain mainitsemani päättelyketjun mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteenmuuton taustalla ole usein ihan vain käytännölliset syyt; Jos sitä muutoinkin jo nysvätään valtaosa ajasta tiivisti yhdessä jomman kumman luona, niin järkevämpää lyödä kokonaan hynttyyt yhteen.
Mielestäsi se, että muututaan seurustelukumppaneista yhteiseksi taloudeksi ei vaikuta parisuhteeseen tai sen dynamiikkaan, vaan kyseessä on vähämerkityksinen käytännön asia?
Tottakai vaikuttaa aina jollain tavalla, ja merkityksellisyys riippuu ihan ihmisistä. Pointtini oli lähinnä se, ettei siinä mitään kovin syväluotaavaa SWOT-analyysia useinkaan tehdä, vaan toimitaan vain mainitsemani päättelyketjun mukaisesti.
Ymmärrän. Näin se päättelyketju varmasti usein menee. Minulle olisi kyllä huomattava red flag se, ettei toinen ymmärtäisi, minkälaisesta muutoksesta parisuhdedynamiikassa on kyse. Tuo voi olla merkki kokemattomuudesta mutta myös sosiaalisen älykkyyden puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi että enemmän seksiä kun asuu yhdessä. Tämä ei ainakaan vastaa minun kokemustani. Jokaisessa suhteessani on peitto heilunut tiheämmin ennen yhteen muuttoa kuin sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Oma vastaus olisi, että saa nähdä elämänsä rakkauden joka aamu ja nukahtaa hänen viereen joka ilta.
Ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa kahden talouden ylläpitoon, eikä siirtymiin kotien välillä, vaan sekin aika voidaan käyttää yhdessä oloon tai omiin harrastuksiin.Näiden lisäksi ne perussyyt, eli säästyy rahaa ja kotityöt vähenee.
Minä nimenomaan en halua nähdä elämäni rakkautta joka päivä xD Pitkät viikonloput riittävät vallan mainiosti. Eli yhdessä asuminen ihan konkreettisesti huonontaisi suhdetta, kun pitäisi toista katsella joka ilta ja aamu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voidaan jakaa kotityöt puoliksi"
Muahhah, näytä se nainen jonka kotityöt on vähentyneet yhteenmuuton jälkeen!
Olen pitänyt oman kotini siistinä ja viihtyisänä vuosikaudet tekemällä korkeintaan puoli tuntia kotitöitä päivässä. Tiedän kokemuksesta, että tämä määrä riittää vallan hyvin, kun optimoi prosessit kunnolla, ja lopputulos on kenen tahansa helppo tarkastaa. Jostakin syystä yhteen muuttamisen ehdoksi ei käynyt se, etten joudu tekemään tuota enempää kotiöitä. Minusta tämä on kummallista, sillä nähdäkseni kahdestaan siivoamisen ym. pitäisi olla paljon tehokkaampaa, ei vähemmän tehokasta. Tässä tapauksessa tämä toinen osapuoli (nainen) olisi ilmeisesti halunnut ulkoistaa osan omista sotkuistaan minulle.
Onko sinusta kummallista että kun yrität yhteen muuttaessa sanella yksipuolisesti tulevan yhteisen kotinne säännöt, vastapuoli ei innostu? Juuri tuossa kohtaa olisi elintärkeää osoittaa kykyä neuvotteluun ja kompromisseihin. Jokainen järkevä ihminen olisi perääntynyt, kun alat jaella komentoja.
Eihän tämä mikään komento ole. Toinen osapuoli saa tietenkin tehdä niin paljon kotitöitä kuin itse haluaa. Itselleni ei vain käy tilanne, jossa joudun tekemään ENEMMÄN kotitöitä sen vuoksi, että jaan ne jonkun kanssa, kun todistettavasti vähempikin riittää.
Miten niin ei ole komento, kun ilmoitat toimivasi täsmälleen oman mielesi mukaan ja kieltäydyt kaikesta neuvottelusta?
Ja vielä luulet että asia on todistettu, kun todellisuudessa kyseessä on sinun mielipiteesi. Ei fakta.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että enemmän seksiä kun asuu yhdessä. Tämä ei ainakaan vastaa minun kokemustani. Jokaisessa suhteessani on peitto heilunut tiheämmin ennen yhteen muuttoa kuin sen jälkeen.
Silloin jotain on mennyt pieleen.
Mutta jos mitään ei mene pieleen, toki määrä lisääntyy kun tilaisuuksia on joka päivä, verrattuna siihen että ei asuta yhdessä.
Tahdon susipariksi lammasten vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei myöskään yhteenmuutto kiinnosta ja olen ollut asiasta täysin avoin miesystävilleni heti alusta. Hekään eivät ole kuulemma yhteenmuuttoa kaivanneet, mutta mystisesti suhteen keston lähestyessä vuotta, kaikki miehet ovat alkaneet ehdotella yhteenmuuttoa.
Avoliittoon vuoden tuntemisella? Huh. No, jos on kaksi ihmistä, jotka asuvat jossain vuokrakämpissä niin mikäpä siinä, mutta jos on rakkaudella laitettu oma koti, kuten itselläni oli, niin en olisi vuoden tai edes kahden kohdalla vielä siitä luopunut. Me muutimme yhteen neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen ja sillä mielellä, että tämä on loppuelämän parisuhde.
Minä olen ollut kahdesti naimisissa. Molemmilla kerroilla hynttyyt kannettiin yhteen parissa viikossa. Ensimmäinen avioliitto päättyi miehen kuolemaan. Toinen jatkuu edelleen. Kyllä se rakastettu aina tulee olla tärkeämpi kuin mikään kämppä.
Mielenkiintoinen aloitus. Todella. Tulee mieleen Startrek sarjan Mr Spock. Eli asia kuin asia voidaan ratkaista viipaloimalla se siivuiksi, kylmän analyyttisesti. Ja ennen kaikkea riisumalla siitä kaikenlainen emotionaalinen aines pois. Jos minulta nainen noin kysyisi, niin voin kuvitella miten minulla, laulun sanoin, "munat surkastuis".