Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Tuskinpa ap: äiti ja anoppi vaativat sanan varsinaisessa merkityksessä. Ilmaisevat olevansa saatavilla, koska arvelevat, etteivät vanhemmat itse kehtaa pyytää.

Harmi, jos koet oman äitinikin vain sukulaiseksi, jolla on vaatimuksia.

Etkö osaa lukea? Vaativat toistuvasti.

Mikä muu se muka on?

ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Niin, välittävä vanhempi toki haluaa olla avuksi lapselleen ja tämän perheelle vielä aikuisenakin. Mutta jotkut ajattelee asian tosiaan lähinnä sen oman tarpeensa kautta, ei lapsensa perheen saati lapsenlapsen etu edellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Tämäpä juuri. Mun sisko ei halunnut lapsiaan mulle hoitoon, koska ei halunnut heidän olevan samassa tilassa ison koirani kanssa. Pyyti välillä hoitamaan lapsia heille, joskus menin, mutta aina en, kun oli työlästä ensin ulkoiluttaa koira ja sit kiirehtiä siskon avuksi.

Sitten ystäväni sai lapsen, hänestä tuli yh, vuorotyö. Pari kertaa viikossa hoidin lasta, ulkoilutin koiran muksu rattaissa jne.

Sisko loukkaantui, kun autoin ystävääni enemmän kuin häntä. No se oli mulle helpompaa ja luonteva osa elämää, toisin kuin antaa apua siskolle, jolla on niin paljon elämää vaikeuttavia vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Melko ihmeellinen käsitys, että molempien vanhempien äidit olisivat ulkopuolisia. Sen sisäpuolisempia hoitajia ja lähimmäisiä ei ole olemassakaan. Kun vauva saa tutustua heihin heti pienenä, hyötyvät siitä kaikki. He ovat vauvalle tärkeitä ihmisiä, vaikket itse vanhempiasi osaakaan arvostaa ja kunnioittaa.

Vauva 3 kk ei erota yötä päivästä eikä uniensa aikana murehdi sekuntiakaan sitä, ettei muka ole äitiä lähellä. Tuon ikäinen nukkuu suurimman osan ajastaan. Anna lapsen luoda hyvät suhteet isovanhempiinsa heti alussa ja arvosta saamaasi vapaa-aikaa.

En mä ainakaan lasten ollessa vauvoja kokenut tarvitsevani omaa aikaa, vaan olin oikein tyytyväinen olooni kotona. Itselleni (ja miehelleni) mä sen lapsen tein, en anopin terapialeluksi tai näyttelyesineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Tuskinpa ap: äiti ja anoppi vaativat sanan varsinaisessa merkityksessä. Ilmaisevat olevansa saatavilla, koska arvelevat, etteivät vanhemmat itse kehtaa pyytää.

Harmi, jos koet oman äitinikin vain sukulaiseksi, jolla on vaatimuksia.

Etkö osaa lukea? Vaativat toistuvasti.

Mikä muu se muka on?

ei-ap

Niin, mikä syy nyt on olla uskomatta kun ap kertoo asiasta? Jos ap kertoo että isovanhemmat vaatii, niin aletaan väittää ettei ne oikeasti vaadi. No, ei tietystikään voida tietää ihan varmaksi koko totuutta, mutta kai nyt keskustelua käydään siitä lähtökohdasta mitä tiedetään aloituksen perusteella. Se on kuitenkin fakta että näitä vaativia, tuppaantuvia ja loukkaantuvia isovanhempia on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä -50 syntynyt mummo kymmenisen vuotta sitten esikoisen kohdalla teki näin. Vauva oli kaksi kk, pitkäön odotettu ensimmäinen lapsenlapsi, suuritarpeinen maitoallerginen koliikkivauva, joka torkkui jatkuvasti tissillä ja jonka kanssa valvoin paljon, mutta en kyllä edes mummolle tästä valittanut. Olin aina ihan iloinen vieraista, jotka halusivat pitää sitä sylissä, niin sain itse hätäisesti tehtyä kotitöitä siinä ja laitettua ruokaa, eli todellakin mielelläni annoin mummon sylitellä aina halutessaan vauvaa. Mummo oli arka pitämäön sylissä, eikä esim. vaihtanut vaippoja, kun koki ettei enää muistanut miten se vauva on sylissä kun peppua pestään, kun omista vauvoista oli oikeasti kauan.

Sitten eräänä perjantaina pelmahtivat pihaan, kantoivat vauvan kopan sisään ja sanoivat, että nyt vaan vauva sitteriin, he ottavat sen mukaansa ja te saatte koko vikonlopun vapaaksi. Lapsi 2kk, täysimetyksellä, maitoallergian vuoksi ei ollut vielä mitään korviketta joka olisi käynyt ja jo kymmenen vuotta sitten oli ihan yleistietoa, ettei alle vuosikasta yöhoitoon kuin välttämättömissä tilanteissa. Mummo pyöritteli silmiään ja nauroi, että olen tyhmä ja ylivarovanen ja kyllä tuo ohi menee kun seuraava tulee! Ois saatu vapaa viikonloppu! Mummo olis saanut hoitaa huutavaa nukkea ja vauva olis sitten selvinnyt ilman ravintoa tai ei hengissä? Meni kyllä siinä kohtaa luottoa aika paljon mummon arvostelukykyyn ja myöhemminkin tilanteet siitä sitten paheni. Mummo monesti valitti, kun omin lapseni (jota juuri kys. tissitakiaisen kanssa en todellakaan tehnyt. Lapsen parasta kyllä mietin.)

Noo, mä tunnen mamman, joka ei luottanut edes teho-osastolla työkseen vauvoja hoitaneen mummon kykyyn pitää 2kk vauva hengissä.

Mummoa nauratti miten muna on mielestään kanaa viisaampi, mutta antoi mamman hoitaa asian omalla tavallaan. Apua tarjosi aidosti sen vuoksi, että koliikkivauvan vanhemnat olivat uupuneita.

No ei kai nyt kenenkään tarvitse antaa vauvaansa hoitoon yhtään kenellekään jos ei halua. Oli miten väsynyt vaan. Turha siitä on loukkaantua tai ottaa henkilökohtaisesti, luulisi työkseen vauvoja hoitaneen tietävän miten voimakas side äidin ja vauvan välillä voi olla ja tuntuu pahalle olla erossa. Viisas mummo kuitenkin, kun tarjosi apuaan, mutta antoi äidin hoitaa tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Rajaton mummo selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Juu, tuo on just omanapaisen ihmisen ideologiaa. Suostun luomaan suhteen lapsenlapsiini vain jos saan tehdä sen täsmälleen omilla ehdoillani muista välittämättä.

Kuulostaapa vieraalta tuo jatkuvasti kinuaminen. Itse tarjoutuisin kerran, koska pitää, ja olisin varmaan helpottunut siitä, ettei noin pientä haluttaisi yökylään. Myöhemminkin ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä -50 syntynyt mummo kymmenisen vuotta sitten esikoisen kohdalla teki näin. Vauva oli kaksi kk, pitkäön odotettu ensimmäinen lapsenlapsi, suuritarpeinen maitoallerginen koliikkivauva, joka torkkui jatkuvasti tissillä ja jonka kanssa valvoin paljon, mutta en kyllä edes mummolle tästä valittanut. Olin aina ihan iloinen vieraista, jotka halusivat pitää sitä sylissä, niin sain itse hätäisesti tehtyä kotitöitä siinä ja laitettua ruokaa, eli todellakin mielelläni annoin mummon sylitellä aina halutessaan vauvaa. Mummo oli arka pitämäön sylissä, eikä esim. vaihtanut vaippoja, kun koki ettei enää muistanut miten se vauva on sylissä kun peppua pestään, kun omista vauvoista oli oikeasti kauan.

Sitten eräänä perjantaina pelmahtivat pihaan, kantoivat vauvan kopan sisään ja sanoivat, että nyt vaan vauva sitteriin, he ottavat sen mukaansa ja te saatte koko vikonlopun vapaaksi. Lapsi 2kk, täysimetyksellä, maitoallergian vuoksi ei ollut vielä mitään korviketta joka olisi käynyt ja jo kymmenen vuotta sitten oli ihan yleistietoa, ettei alle vuosikasta yöhoitoon kuin välttämättömissä tilanteissa. Mummo pyöritteli silmiään ja nauroi, että olen tyhmä ja ylivarovanen ja kyllä tuo ohi menee kun seuraava tulee! Ois saatu vapaa viikonloppu! Mummo olis saanut hoitaa huutavaa nukkea ja vauva olis sitten selvinnyt ilman ravintoa tai ei hengissä? Meni kyllä siinä kohtaa luottoa aika paljon mummon arvostelukykyyn ja myöhemminkin tilanteet siitä sitten paheni. Mummo monesti valitti, kun omin lapseni (jota juuri kys. tissitakiaisen kanssa en todellakaan tehnyt. Lapsen parasta kyllä mietin.)

Noo, mä tunnen mamman, joka ei luottanut edes teho-osastolla työkseen vauvoja hoitaneen mummon kykyyn pitää 2kk vauva hengissä.

Mummoa nauratti miten muna on mielestään kanaa viisaampi, mutta antoi mamman hoitaa asian omalla tavallaan. Apua tarjosi aidosti sen vuoksi, että koliikkivauvan vanhemnat olivat uupuneita.

No ei kai nyt kenenkään tarvitse antaa vauvaansa hoitoon yhtään kenellekään jos ei halua. Oli miten väsynyt vaan. Turha siitä on loukkaantua tai ottaa henkilökohtaisesti, luulisi työkseen vauvoja hoitaneen tietävän miten voimakas side äidin ja vauvan välillä voi olla ja tuntuu pahalle olla erossa. Viisas mummo kuitenkin, kun tarjosi apuaan, mutta antoi äidin hoitaa tavallaan.

Juu mummohan oli sitä mieltä, että ensimmäisen lapsen kanssa äiti nyt ei osaa relata ja ottaa apua vastaan, joten oppikoon kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Juu, tuo on just omanapaisen ihmisen ideologiaa. Suostun luomaan suhteen lapsenlapsiini vain jos saan tehdä sen täsmälleen omilla ehdoillani muista välittämättä.

Ja ehdottomasti äidiltä salaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Juu, tuo on just omanapaisen ihmisen ideologiaa. Suostun luomaan suhteen lapsenlapsiini vain jos saan tehdä sen täsmälleen omilla ehdoillani muista välittämättä.

No miksei sitten mangu jotain muuta vastasyntynyttä vaan aina sitä liian pientä lapsenlasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Juu, tuo on just omanapaisen ihmisen ideologiaa. Suostun luomaan suhteen lapsenlapsiini vain jos saan tehdä sen täsmälleen omilla ehdoillani muista välittämättä.

No miksei sitten mangu jotain muuta vastasyntynyttä vaan aina sitä liian pientä lapsenlasta?

Jaa-a siinäpä vasta kysymys. Siinä pääsis kyllä vanhemmat helpommalla jos mummo sais leikkiä nukkeleikkiään jonkun toisen lapsen kanssa. Mut eihän se nyt ole sama kuin oma lapsenlapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.