Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Kannattaa alkaa käyttää anaboleja. Ne muuttavat luonnetta siten, että jos olit aiemmin arka ja alistuva, niin anabolien käyttö saa sinut suuttumaan joka kerta kun joku arvostelee tai mollaa sinua. Sen takia moni käyttää niitä. Ne tuovat valtavasti lisää henkistä jämäkkyyttä.
Suosittelen ennemmin terapiaa ja mahdollisia siihen liittyviä lääkityksiä, jos tarpeen.
Terapia ei auta tuohon ongelmaan, koska ihminen on koko ikänsä toiminut samoin. Ihminen tulee olemaan alistuva. Jotain aivan marginaalista edistytä voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Kannattaa alkaa käyttää anaboleja. Ne muuttavat luonnetta siten, että jos olit aiemmin arka ja alistuva, niin anabolien käyttö saa sinut suuttumaan joka kerta kun joku arvostelee tai mollaa sinua. Sen takia moni käyttää niitä. Ne tuovat valtavasti lisää henkistä jämäkkyyttä.
Suosittelen ennemmin terapiaa ja mahdollisia siihen liittyviä lääkityksiä, jos tarpeen.
Terapia ei auta tuohon ongelmaan, koska ihminen on koko ikänsä toiminut samoin. Ihminen tulee olemaan alistuva. Jotain aivan marginaalista edistytä voi tapahtua.
Siellä opetellaan UUDET mallit ja lisäksi ihan laillinen ja hallittu lääkitys myös muokkaa sitä alistuvuutta ilman anabolisten sivuvaikutuksia ja vaaraa siitä, ettet edes saa sitä mistä olet maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Kannattaa alkaa käyttää anaboleja. Ne muuttavat luonnetta siten, että jos olit aiemmin arka ja alistuva, niin anabolien käyttö saa sinut suuttumaan joka kerta kun joku arvostelee tai mollaa sinua. Sen takia moni käyttää niitä. Ne tuovat valtavasti lisää henkistä jämäkkyyttä.
Suosittelen ennemmin terapiaa ja mahdollisia siihen liittyviä lääkityksiä, jos tarpeen.
Terapia ei auta tuohon ongelmaan, koska ihminen on koko ikänsä toiminut samoin. Ihminen tulee olemaan alistuva. Jotain aivan marginaalista edistytä voi tapahtua.
Siellä opetellaan UUDET mallit ja lisäksi ihan laillinen ja hallittu lääkitys myös muokkaa sitä alistuvuutta ilman anabolisten sivuvaikutuksia ja vaaraa siitä, ettet edes saa sitä mistä olet maksanut.
Sellaista lääkettä ei olemassa, millä ei olisi sivivaikutuksia.
Ap:n kirjoituksesta tulee heti mieleen, että taustalla voi hyvinkin olla neuroepätyypillisyyttä. Itsekin olen kamppaillut vastaavien asioiden kanssa, ja yllättäen sain hiljattain ADHD-diagnoosin ja minulla on nyt myös autismin kirjon (ent. Asperger) epäily (ja CPTSD). Nepsydiagnoosi oli todella suuri yllätys, mutta monet asiat elämässäni saivat selityksen.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille kilteille ihmisille: miten teidän lapsuudenkodissa teidän kilttiin luonteeseen suhtauduttiin?
Kysyn tätä siksi, että minulla on kolme lasta, joista yksi on mielestäni vähän liian kiltti luonteeltaan tähän maailmaan. Olen yrittänyt kasvattaa häntä siten, että ystävällinen voi olla kaikille, mutta kiltti vain niille, jotka sen ansaitsevat. En yritä muuttaa häntä, mutta maailma syö hänet muuten elävältä, jollei hän opi eroa säätelemään kiltteyttään.
Kaksi sisarusta ovat sitten ns. Normeja. Kilttiä lasta olen yrittänyt opettaa pitämään puoliaan näitä kahta normia vastaan. Ehkä se opettaisi häntä myös hieman kovettamaan itseään, kun on oppinut pitämään puolta sisaruksiaan vastaan? Vai olenko kasvatuksessa täysin hakoteillä?
Kiltin ihmisen syndrooma syntyy kun lapsi pelkää vanhempiaan eikä uskalla olla oma itsensä. Vanhemmilla on patonutta vihaa, joka yleensä näkyy heilläkin kilttinä käytöksenä, mutta viha voi purkautua esim. humalassa. Lapsi omaksuu roolin kuinka käyttäytyä vanhempien seurassa suututtamatta heitä. Rooli jää päälle ja se toistuu koulussa ja aikuisena työpaikalla ja ihmisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Kannattaa alkaa käyttää anaboleja. Ne muuttavat luonnetta siten, että jos olit aiemmin arka ja alistuva, niin anabolien käyttö saa sinut suuttumaan joka kerta kun joku arvostelee tai mollaa sinua. Sen takia moni käyttää niitä. Ne tuovat valtavasti lisää henkistä jämäkkyyttä.
Suosittelen ennemmin terapiaa ja mahdollisia siihen liittyviä lääkityksiä, jos tarpeen.
Terapia ei auta tuohon ongelmaan, koska ihminen on koko ikänsä toiminut samoin. Ihminen tulee olemaan alistuva. Jotain aivan marginaalista edistytä voi tapahtua.
Siellä opetellaan UUDET mallit ja lisäksi ihan laillinen ja hallittu lääkitys myös muokkaa sitä alistuvuutta ilman anabolisten sivuvaikutuksia ja vaaraa siitä, ettet edes saa sitä mistä olet maksanut.
Sellaista lääkettä ei olemassa, millä ei olisi sivivaikutuksia.
No olisikohan kuitenkin vähän eri tasoiset sivuvaikutukset kuin jollain katukaupasta ostetulla laittomalla steroidilla, josta ei voi edes tietää, onko se sitä mitä väitetään ja ihan reseptilläkin ostetulla anabolisella on hurjat sivuvaikutukset verrattuna juuri mihinkään lääkkeeseen jotain solumyrkkyjä lukuun ottamatta.
Todella vaarallista, kun joku heikkohermoinen yksilö alkaa ottaa jotain buustaavaa hormonia, siinä on jo ympäristökin vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille kilteille ihmisille: miten teidän lapsuudenkodissa teidän kilttiin luonteeseen suhtauduttiin?
Kysyn tätä siksi, että minulla on kolme lasta, joista yksi on mielestäni vähän liian kiltti luonteeltaan tähän maailmaan. Olen yrittänyt kasvattaa häntä siten, että ystävällinen voi olla kaikille, mutta kiltti vain niille, jotka sen ansaitsevat. En yritä muuttaa häntä, mutta maailma syö hänet muuten elävältä, jollei hän opi eroa säätelemään kiltteyttään.
Kaksi sisarusta ovat sitten ns. Normeja. Kilttiä lasta olen yrittänyt opettaa pitämään puoliaan näitä kahta normia vastaan. Ehkä se opettaisi häntä myös hieman kovettamaan itseään, kun on oppinut pitämään puolta sisaruksiaan vastaan? Vai olenko kasvatuksessa täysin hakoteillä?
Minä olen perusluonteeltani kiltti ihminen, vähän ujo ja vetäytyvä. Osittain sanoisin että kehitykseeni on myös vaikuttanut lapsuuskodin tilanne. Meillä ei kukaan ollut varsinainen jyrä, mutta isäni oli samanlainen, omista lapsuudenkokemuksistaan johtuen hän vetäytyi jos koki tilanteen ns. hankalaksi, ts. halusi välttää kaikkea mikä vivahtaisi millään tavoin riitelyyn. Lapsuudestani muistan että äitini oli tällaisiin tilanteisiin ajoittain hyvin turhautunut, vaikka vanhempien suhde noin yleisesti oli oikein hyvä. Meillä tästä johtuen vaikeat asiat lakaistiin maton alle ja teeskenneltiin ettei niitä ollut. Väittäisin että sekä minulla että veljelläni on ollut vaikeuksia olla assertiivinen, terveellä tavalla jämäkkä, tai ainakin sitä on pitänyt ihan opetella erikseen.
Minua aikuisena on auttanut kirja Jeffrey E. Young, Janet S. Klosko, Avaa tunnelukkosi. Siinä käsitellään juuri tätä, että ihminen oppii esim. lapsuudesta haitallisia käyttäytymismalleja ja miten niistä voi opetella pois. Minua on auttanut ajattelu, jota on kirjassa, että kysymys ei ole ihmisen luonteesta (puhumattakaan jostain "viasta"), vaan ihan käyttäytymismallista. Ja sen mallin on voinut oppia ihan kotoakin kuten meidän tapauksessa.
Teidän lapsenkasvatustilanteeseen: vaikea sanoa tuon perusteella mitä kerrot ja kun en tiedä lasten ikiä. Itse sanoisin, että vältä pelkästään sanomasta "pidä puoliasi" (koska se voi kuulostaa siltä kuin sanoisit "ole toisenlainen kuin olet"). Kolmas lapsi on nyt vaan erilainen. Jos hän on kovin kiltti, auttaako jos pyrit auttamaan häntä siinä, että hän tunnistaisi mistä itse pitää ja oppisi ilmaisemaan sitä (harrastukset, vapaa-aika, ruoka, jne) ettei kaikki ole "ihan sama" tuon kiltteyden takia. Sen jälkeen auttaisi että on kunkin lapsen vuoro esim. päättää mitä mieliruokaa tehdään. Silloin kilttikin saa miettiä mikä on oma mieliruoka ja kun on hänen vuoronsa niin voi ehdottaa sitä. Esimerkkini ei ehkä sovellu teille mutta toivottavasti saat tästä jotain ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen kiltti.Se jopa ärsyttää minua. Ihmiset aistii sen ja minulta pyydetään herkästi esim.lainaa.
Tässä maailmassa ja nykypäivän Suomessa arvostetaan rahaa ja paskanpuhumista. Se tarkoittaa sitä, että varsinkin työelämässä ahkerat ja kiltit jäävät niiden alle jotka etenevät urallaan kyynärpäillä ja suhteilla. Henkilökohtaisessa elämässä tuohon kannattaa viimeistään lyödä raja, oppia sanomaan ei hyväksikäyttäjille, he eivät ole ystävyyden arvoisia. Että on työminä joka tekee välttämättömimmät ja oikea minä joka valikoi arvomaailman. Tsemppiä, pystyt kyllä siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: Kuulostaa hyvin tutulta ja just toi agressiivisex ryhtyminen tai aikominen.
Vierailija kirjoitti:
Luin artikkelin empaatista ja järkytyin. Olen aina ajatellut, että aistin liikaa tunteita ympäristöstä ja joskus tuntuu, että laajemminkin. En tiennyt, että sellaista on oikeasti olemassa.
Aloittajasta käyttäisin ennemmin sanaa tasapainoinen kuin kiltti. Ja jo on liian kiltti, niin sen tasapainon lisäksi voi opetella sitä ei sanaa ja olemaan vähemmän kiltti.
Moni tarvitsee draamaa, kokeakseen olevansa elossa.
Lue peilisoluista. En tiedä, onko itselläni niitä synnynnäisesti normaalia enemmän/ vilkkaampia vai onko syynä narsistivanhemman kanssa eläminen, joka on vaikuttanut elimistöön.
En ymmärrä tuota draamantarvetta. Elossa tunnen olevani aina ja voivani parhaiten, kun elämä on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koko ikäni liiasta kiltteydestä kärsineenä, ja koko ikäni muille palveluksia tehneenä: tuo helpottaa siinä iässä/vaiheessa, kun ei enää laita painoa toisten hyväksynnälle.
Minulla kiltteys liittyi miellyttämisenhaluun, ja kun pääsin siitä taakasta, elämä muuttui paremmaksi. Seurani kelpaa vähemmän, kun en ole enää se kiltti ja muita huomioon ottava, mutta se ei juuri haittaa.
Olen mennyt ehkä liikaa vastapäiseen suuntaan, mutta kerran täällä vain ollaan, enkä enää jaksa olla muuta kuin 100 % oma itseni.
Itse olen työelämässä kiltti, oikeasti aivan tossukka. Vihaan itseäni ja haluaisin olla oman arvoni tunteva ja olla välittämättä työkavereistani. Meillä kun on aika kova työilmapiiri. Työkaverit riitelevät jatkuvasti keskenään ja mä olen aina siinä välissä, vuoron perään rauhoittelemassa molempia osapuolia. Huolehdin koko ajan että kaikki pitävät minusta, on ne sitten asiakkaat, työkaverit tai pomo. Teen kaikki paskahommatkin, koska sillä tavalla saan valtavasti arvostusta. Kun tulen kotiin, kaadun uupuneena sängylle ja monesti vaan itken. Lapsesta saakka ollut sama ongelma, haluan, että kaikki pitävät minusta. Ja se jos mikä uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Infj kirjoitti:
Suosittelen esim Anna Tqipaleen kursseja. Ymmärrän sua erittäin hyvin, itsellä sama kamppailu. Don't be nice, be kind. Pidä oma ääni äläkä hylkää itteesi, sä tuut vielä loistaa, jos löhdet työstämään itteesi!
eikö tää ole vähän kuin että anna periksi, hyväksy kaiken paskuus ja rupea paskaksi itsekin?
Onko? Ei ainakaan tuo viesti tarkoita tuota. Siinähän sanotaan be kind. Ja tärkein piuntti jokaiselle tällä pallolla: älä hylkää itseäsi.
Ja kiltin ihmisen pitää "työstää itseänsä" -eli kiltti on vääränlainen (miksi muuten pitäisi työstää)
Vääränlainen? Eiköhän jokaisen kannata työstää itseään. Varsinkin niitä alueita jotka kokee raskaiksi. Mitäs jos kiltti on oikeanlainen ja maailma vääränlainen?
Tosiaan on ihmisistä jotka nauttivat elämän tasaisuudesta ja sitten on monia jotka nauttivat draamasta. Erilaisia ihmisiä. Jokaisen löydettävä oma paikkansa ja ystävänsä.
Ihan kivaa jargonia, mutta jos kerran kiltti ei ole vääränlainen, niin edelleen: miksi siitä pitää työstää toisenlaista? Ja ilman jargonia tällä kertaa jos voit, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Infj kirjoitti:
Suosittelen esim Anna Tqipaleen kursseja. Ymmärrän sua erittäin hyvin, itsellä sama kamppailu. Don't be nice, be kind. Pidä oma ääni äläkä hylkää itteesi, sä tuut vielä loistaa, jos löhdet työstämään itteesi!
eikö tää ole vähän kuin että anna periksi, hyväksy kaiken paskuus ja rupea paskaksi itsekin?
Onko? Ei ainakaan tuo viesti tarkoita tuota. Siinähän sanotaan be kind. Ja tärkein piuntti jokaiselle tällä pallolla: älä hylkää itseäsi.
Ja kiltin ihmisen pitää "työstää itseänsä" -eli kiltti on vääränlainen (miksi muuten pitäisi työstää)
Vääränlainen? Eiköhän jokaisen kannata työstää itseään. Varsinkin niitä alueita jotka kokee raskaiksi. Mitäs jos kiltti on oikeanlainen ja maailma vääränlainen?
Tosiaan on ihmisistä jotka nauttivat elämän tasaisuudesta ja sitten on monia jotka nauttivat draamasta. Erilaisia ihmisiä. Jokaisen löydettävä oma paikkansa ja ystävänsä.Ihan kivaa jargonia, mutta jos kerran kiltti ei ole vääränlainen, niin edelleen: miksi siitä pitää työstää toisenlaista? Ja ilman jargonia tällä kertaa jos voit, kiitos.
Olen eri, mutta jos mietitään mitä sana kiltti tarkoittaa niin se tarkoittaa sitä, että joku on vaivaton (ei rasita toisia omilla tarpeillaan) sekä etenkin sitä, että alistuu toisen tahtoon vastarinnatta ja oman itsensä kustannuksella. Sitä on kiltti ja siinä sinulle myös vastaus siihen, miksi sitä pitäisi työstää.
Oma työstäminen on käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoituksesta tulee heti mieleen, että taustalla voi hyvinkin olla neuroepätyypillisyyttä. Itsekin olen kamppaillut vastaavien asioiden kanssa, ja yllättäen sain hiljattain ADHD-diagnoosin ja minulla on nyt myös autismin kirjon (ent. Asperger) epäily (ja CPTSD). Nepsydiagnoosi oli todella suuri yllätys, mutta monet asiat elämässäni saivat selityksen.
Tarvitseeko aina tarjota nepsyyttä selitykseksi sille, että on joutunut ympäristönsä kaltoinkohtelemaksi "liiallisen" kiltteyden tai muun syyn takia? Minullakin on neuroepätyypillisyyttä enkä silti pidä tästä, että jonkun keskustelupalstaketjun perusteella ollaan tunkemassa aloittajaa nepsydiagnoosin alle. Vaikka olisit kamppaillut samantyylisten asioiden kanssa kuin ap, niin se ei tarkoita sitä, että myös ap olisi neuroepätyypillinen.
Usein on tullut mieleen, että "liian kiltit" ihmiset ovat itse asiassa terveitä, koska haluavat kohdella muita hyvin ja reagoivat siihen, kun heitä tai jotakuta toista kohdellaan huonosti. Jostain syystä sairaista toimintatavoista on tehty normaaleja ja ihmistä itseään vastuutetaan siitä, jos häntä kohdellaan asiattomasti. Jokaisella on tietysti oikeus ja vastuu vetää omat rajat sekä pitää niistä kiinni mutta hyvin suuri osa ihmisistä ei niitä kaikesta tästä huolimatta kunnioita. Rajojen rikkominen ja testaaminen on monen aikuisen mielestä täysin hyväksyttävää. Aina tällaista ihmistä ei edes voi sulkea omasta elämästä pois, jos kyseessä on esimerkiksi työkaveri tai asiakas.
Kiltteyden ei pitäisi olla sellainen ominaisuus, joka tulisi lokeroida jonkin diagnoosin alle. Ylipäätään yksilön sijaan olisi parempi kiinnittää huomiota vallitsevaan kulttuuriin, ilmapiiriin ja rakenteisiin ja lähteä muokkaamaan niitä terveempään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika kiltteys on pahasta.
Pitää tuntea oma arvonsa eikä nuoleskella muita vain saavuttaakseen jonkun oletetun sijan heidän arvomaailmassaan.Mutta minä olen vain kiltti, en nuoleskele ketään
Oma kokemukseni kilteiksi itseään luonnehtivista ihmisistä on, että heidän toimintansa ihmissuhteissa on ylivarovaista ja vähän tuuliviirimäistä. On vaikeaa esim. käydä keskusteluja hankalista aiheista, kun keskustelukumppanin miellyttäminen on pääasiallinen tavoite: miellyttäjä samastuu vahvemman persoonan näkemyksiin ja kunnon keskustelua ei synny. Tekee myös pidemmän päälle epäluotettavan vaikutelman, kun ihminen on yhden kanssa yhtä mieltä ja toisen kanssa toista mieltä. Muistan jo lapsuudesta tällaisia kavereita, jotka eivät pystyneet sitoutumaan yhteisiin suunnitelmiin tuuliviiriominaisuutensa vuoksi.
Miettinyt sitäkin, miksi juuri naisissa on näitä kilttejä niin paljon.. kai naisia on kasvatettu miellyttäjän rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työelämässä kiltti, oikeasti aivan tossukka. Vihaan itseäni ja haluaisin olla oman arvoni tunteva ja olla välittämättä työkavereistani. Meillä kun on aika kova työilmapiiri. Työkaverit riitelevät jatkuvasti keskenään ja mä olen aina siinä välissä, vuoron perään rauhoittelemassa molempia osapuolia. Huolehdin koko ajan että kaikki pitävät minusta, on ne sitten asiakkaat, työkaverit tai pomo. Teen kaikki paskahommatkin, koska sillä tavalla saan valtavasti arvostusta. Kun tulen kotiin, kaadun uupuneena sängylle ja monesti vaan itken. Lapsesta saakka ollut sama ongelma, haluan, että kaikki pitävät minusta. Ja se jos mikä uuvuttaa.
Kysehän on siitä, että pidät arvosi mittana miellyttävyyttä. Sun täytyy alkaa harjoitella ajatusta, että olen arvokas vaikka en miellytä muita. Ihmisarvosi on täsmälleen sama kaikkien ihmisten rinnalla, miksi siis juuri sinun täytyisi mennä tuhannen mutkalle jotta ansaitsisit arvosi? Ajattelepa että asuisit yksin autiolla saarella. Muuttuisiko ihmisarvosi, kun et saisi palautetta muilta? Ei muuttuisi! Mutta käsityksesi itsestä muuttuisi kun et peilaisi koko olemassaoloasi muiden reaktioihin.
Tekee mieli toivottaa tsemppiä siihen että löydät oman arvosi ilman muiden palautetta. Tosiasiassa et tarvitse omanarvontunteeseen muita kuin itsesi, se riittää.
En lukenut ihan kaikkia kommentteja vielä. Minäkin olen kiltti ja empaattinen. Olen kuitenkin vanhempi kuin ap ja olen käynyt läpi niin kovan elämänkoulun että osaan vähän suojautua iskuilta.
Osaan myös puolustautua kun tilanne menee äärimmilleen. Ja kun kiltti ihminen puolustautuu ja sanoo että tästä en tykkää enkä toimi näin niin vastapuolen konsepti menee täysin sekaisin ja hän alkaa uhkailemaan ja maanittelemaan ja voi olla että välit menee poikki, ainakin hetkeksi.
Ei minulla ole mitään neurologisia diagnooseja ja kyllä ihmiset voivat olla erilaisia ilman sairausdiagnooseja.
Kilteys ja empaattisuus kunniaan. Lapanen ei kuitenkaan pidä olla vaikka toiset siihen painostaisivat.
Vaikutat tosi kivalta persoonalta. Olisi mukava tutustua.
Kyllähän sä olet pohjimmiltasi kusipää, jos tuollaista mietit. Et vaan ole uskaltanut elää pohjimmaisen tuntosi mukaista elämää.
Ne, joille haarat aukeaa jotenkin mystisesti, ovat päästään sairaita. Et ehkä ole riittävän sairas saadaksesi samaa efektiä aikaan. Olen yhden tuollaisen kanssa ollut ja loppupäätelmä oli se, että naisissa on joku alkukantainen mekanismi kiihottumiselle sellaisen miehen edessä, joka on halukas tai valmis raiskaamaan, jottei paikat hajoa. Se ei kuitenkaan ole mitään tervettä halua.