Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
En kiihotu siis ollenkaan seksiä harrastaessa mieheni kanssa. Joskus saatan päästä lähelle kiihottumista, jos yritän tiukasti miettiä että kumppanini on joku muu kuin oma mieheni, mutta se lopahtaa kun en pysty niin täysin työntämään totuutta mielestäni. Orgasmin hoidan itsekseni itselleni sitten toisinaan kun haluan.
Ai miksi on alun perin alettu harrastaa seksiä. No, alkuvuosina tunsin vetoa mieheeni. Vai tarkoititko miksi olen alkanut seksiin nyt edelleen vaikken ole kiihottunut enkä kiihotu miehestäni? No eikös se ole vähän niinkuin velvollisuus? Pitää huomioida puolison tarpeet, ja täysi seksittömyys/kieltäytyminen avioseksistä on lähestulkoon väkivaltaa puolisoa kohtaan..?? Näinhän kaikkialla sanotaan.
Ap
Vaikutat uppiniskaisesti päättäneen, että mikään muu kuin toinen mies ei voi halujasi herättää. Silloinhan se on niin ja todellakin teet väärin, kun harrastat seksiä miehesi kanssa ja valehtelet itsellesi jonkun suuntauksen.
Et sinä puolisosi tarpeita huomioi, vaan maksimoit omien tarpeidesi täyttymyksen, eli saat tilan, jonka aikana miettiä, jatkatko kylmästi (sana tarkoituksella valittu) miehesi kanssa vai otatko riskin ja lähdet jahtaamaan sitä, millaista kuvittelet sen huumaavan intohimon olevan.
Olet tehnyt päätöksen maksaa seksillä tästä tuumaustilasta, no, sekin on vapaassa maassa oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä voi oppia miehen näkökulmasta?
Naiseen ei voi luottaa....
Asuntolaina ja lapsen tekeminen ovat niin pitkäaikaisia sitoumuksia että mitä ilmeisemmin suomalaisesta naisesta ei ole niihin. Tästä viestiketjusta heijastuvan naisen mielenmaiseman pohjalta uskaltaisi lähinnä sijoittaa naiseen kortsupaketin hinnan verran....korkeintaan....sekin vain jos on varma, että nainen antaa.
Miehenä on liian suuri riski ottaa osumaa, kun sitoutuminen parisuhteeseen on tätä luokkaa....ei nää parisuhdehommat tarvi mitään pelleilyä olla. Yöks! Eipä ihme, että syntyvyys senkuin vain laskee....ei näillä ehdoilla kukaan tervejärkinen mies ryhdy mihinkään vakavampaan parisuhteeseen.
Osalla näin mutta ei todellakaan kaikilla naisilla. On olemassa rehellisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä voi oppia miehen näkökulmasta?
Naiseen ei voi luottaa....
Asuntolaina ja lapsen tekeminen ovat niin pitkäaikaisia sitoumuksia että mitä ilmeisemmin suomalaisesta naisesta ei ole niihin. Tästä viestiketjusta heijastuvan naisen mielenmaiseman pohjalta uskaltaisi lähinnä sijoittaa naiseen kortsupaketin hinnan verran....korkeintaan....sekin vain jos on varma, että nainen antaa.
Miehenä on liian suuri riski ottaa osumaa, kun sitoutuminen parisuhteeseen on tätä luokkaa....ei nää parisuhdehommat tarvi mitään pelleilyä olla. Yöks! Eipä ihme, että syntyvyys senkuin vain laskee....ei näillä ehdoilla kukaan tervejärkinen mies ryhdy mihinkään vakavampaan parisuhteeseen.
No pahoittelen.
Yli 20 vuotta tässä olen sitoutunut, ollut uskollinen, harrastanut mieheni mieliksi seksiä tasaisesti, vaikken itse saa siitä yhtään mitään. Yrittänyt jo liki 10 vuotta saada vetovoimaa palaamaan, mutten ole onnistunut.
Jos et itse tuntisi puolisoon vetoa etkä saisi seksistänne koskaan mitään... Olisitko tyytyväinen vielä 20 vuodenkin jälkeen?Ap
Olen eri, mutta mun korvaan kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Haluat vielä kokea intohimon jonkun uuden kanssa ainakin kerran ja olet valmis ottamaan riskin sen suhteen, että se saattaakin osoittautua virheeksi. Eli että uuden kanssa myös hiipuu halut ja on puolisona huonompi.
Sitten vaan tuumasta toimeen. Voisin yrittää neuvoa tässä, että taidatkohan kuitenkaan ymmärtää, mitä olet riskeeraamassa, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä, koska ihminen ei yleensä opi kuin itse kokemalla. Terve ihminen on myös siinä mielessä ylioptimistinen, ettei usko varoittelujen toteutuvan juuri itsensä kohdalla.
Sä tiedät itse sisälläsi mitä sun pitää tehdä. Puhu kuitenkin ensin rehellisesti kaikesta miehesi kanssa ja anna mahdollisuus sille, että yhdessä löytäisitte vielä jonkun mitä voisi kokeilla. Esimerkiksi koe-ero tai avoin suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä voi oppia miehen näkökulmasta?
Naiseen ei voi luottaa....
Asuntolaina ja lapsen tekeminen ovat niin pitkäaikaisia sitoumuksia että mitä ilmeisemmin suomalaisesta naisesta ei ole niihin. Tästä viestiketjusta heijastuvan naisen mielenmaiseman pohjalta uskaltaisi lähinnä sijoittaa naiseen kortsupaketin hinnan verran....korkeintaan....sekin vain jos on varma, että nainen antaa.
Miehenä on liian suuri riski ottaa osumaa, kun sitoutuminen parisuhteeseen on tätä luokkaa....ei nää parisuhdehommat tarvi mitään pelleilyä olla. Yöks! Eipä ihme, että syntyvyys senkuin vain laskee....ei näillä ehdoilla kukaan tervejärkinen mies ryhdy mihinkään vakavampaan parisuhteeseen.
No pahoittelen.
Yli 20 vuotta tässä olen sitoutunut, ollut uskollinen, harrastanut mieheni mieliksi seksiä tasaisesti, vaikken itse saa siitä yhtään mitään. Yrittänyt jo liki 10 vuotta saada vetovoimaa palaamaan, mutten ole onnistunut.
Jos et itse tuntisi puolisoon vetoa etkä saisi seksistänne koskaan mitään... Olisitko tyytyväinen vielä 20 vuodenkin jälkeen?Ap
Olen eri, mutta mun korvaan kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Haluat vielä kokea intohimon jonkun uuden kanssa ainakin kerran ja olet valmis ottamaan riskin sen suhteen, että se saattaakin osoittautua virheeksi. Eli että uuden kanssa myös hiipuu halut ja on puolisona huonompi.
Sitten vaan tuumasta toimeen. Voisin yrittää neuvoa tässä, että taidatkohan kuitenkaan ymmärtää, mitä olet riskeeraamassa, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä, koska ihminen ei yleensä opi kuin itse kokemalla. Terve ihminen on myös siinä mielessä ylioptimistinen, ettei usko varoittelujen toteutuvan juuri itsensä kohdalla.
Sä tiedät itse sisälläsi mitä sun pitää tehdä. Puhu kuitenkin ensin rehellisesti kaikesta miehesi kanssa ja anna mahdollisuus sille, että yhdessä löytäisitte vielä jonkun mitä voisi kokeilla. Esimerkiksi koe-ero tai avoin suhde.
Jos apn mies tietäisi kaiken mitä tänne kirjottanut niin ero tulisi samantien hyvin todennäköisesti. Ap halventaa miestään täällä. Saadakseen sympatiaa itselleen.
Usein vaihtamalla paranee! Oi sitä onnen hehkua kun nainen pitkän epätyydyttävän liiton jälkeen löytää miehen joka osaa huomioida sängyssä ja muutenkin 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
En kiihotu siis ollenkaan seksiä harrastaessa mieheni kanssa. Joskus saatan päästä lähelle kiihottumista, jos yritän tiukasti miettiä että kumppanini on joku muu kuin oma mieheni, mutta se lopahtaa kun en pysty niin täysin työntämään totuutta mielestäni. Orgasmin hoidan itsekseni itselleni sitten toisinaan kun haluan.
Ai miksi on alun perin alettu harrastaa seksiä. No, alkuvuosina tunsin vetoa mieheeni. Vai tarkoititko miksi olen alkanut seksiin nyt edelleen vaikken ole kiihottunut enkä kiihotu miehestäni? No eikös se ole vähän niinkuin velvollisuus? Pitää huomioida puolison tarpeet, ja täysi seksittömyys/kieltäytyminen avioseksistä on lähestulkoon väkivaltaa puolisoa kohtaan..?? Näinhän kaikkialla sanotaan.
Ap
Vaikutat uppiniskaisesti päättäneen, että mikään muu kuin toinen mies ei voi halujasi herättää. Silloinhan se on niin ja todellakin teet väärin, kun harrastat seksiä miehesi kanssa ja valehtelet itsellesi jonkun suuntauksen.
Et sinä puolisosi tarpeita huomioi, vaan maksimoit omien tarpeidesi täyttymyksen, eli saat tilan, jonka aikana miettiä, jatkatko kylmästi (sana tarkoituksella valittu) miehesi kanssa vai otatko riskin ja lähdet jahtaamaan sitä, millaista kuvittelet sen huumaavan intohimon olevan.
Olet tehnyt päätöksen maksaa seksillä tästä tuumaustilasta, no, sekin on vapaassa maassa oma valinta.
Uppiniskaisesti...? Olikohan nyt oikea sanavalinta?
Onko kyse uppiniskaisuudesta, jos 10 vuotta (!!) on YRITTÄNYT, toivonut, yrittänyt, toivonut, taas yrittänyt monin eri keinoin saada homman muuttumaan... Tuloksetta.
Ja sitten kun kertoo tilateesta, joku random heittää sivusta "vielä vois yrittää" - kommentin ja kun vastaa, miksi ei enää usko yrittämiseen, saa kuulla olevansa 'uppiniskainen'.
No, keskustelupalstat ovat mitä ovat... Tiedänhän minä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä voi oppia miehen näkökulmasta?
Naiseen ei voi luottaa....
Asuntolaina ja lapsen tekeminen ovat niin pitkäaikaisia sitoumuksia että mitä ilmeisemmin suomalaisesta naisesta ei ole niihin. Tästä viestiketjusta heijastuvan naisen mielenmaiseman pohjalta uskaltaisi lähinnä sijoittaa naiseen kortsupaketin hinnan verran....korkeintaan....sekin vain jos on varma, että nainen antaa.
Miehenä on liian suuri riski ottaa osumaa, kun sitoutuminen parisuhteeseen on tätä luokkaa....ei nää parisuhdehommat tarvi mitään pelleilyä olla. Yöks! Eipä ihme, että syntyvyys senkuin vain laskee....ei näillä ehdoilla kukaan tervejärkinen mies ryhdy mihinkään vakavampaan parisuhteeseen.
No pahoittelen.
Yli 20 vuotta tässä olen sitoutunut, ollut uskollinen, harrastanut mieheni mieliksi seksiä tasaisesti, vaikken itse saa siitä yhtään mitään. Yrittänyt jo liki 10 vuotta saada vetovoimaa palaamaan, mutten ole onnistunut.
Jos et itse tuntisi puolisoon vetoa etkä saisi seksistänne koskaan mitään... Olisitko tyytyväinen vielä 20 vuodenkin jälkeen?Ap
Olen eri, mutta mun korvaan kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Haluat vielä kokea intohimon jonkun uuden kanssa ainakin kerran ja olet valmis ottamaan riskin sen suhteen, että se saattaakin osoittautua virheeksi. Eli että uuden kanssa myös hiipuu halut ja on puolisona huonompi.
Sitten vaan tuumasta toimeen. Voisin yrittää neuvoa tässä, että taidatkohan kuitenkaan ymmärtää, mitä olet riskeeraamassa, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä, koska ihminen ei yleensä opi kuin itse kokemalla. Terve ihminen on myös siinä mielessä ylioptimistinen, ettei usko varoittelujen toteutuvan juuri itsensä kohdalla.
Sä tiedät itse sisälläsi mitä sun pitää tehdä. Puhu kuitenkin ensin rehellisesti kaikesta miehesi kanssa ja anna mahdollisuus sille, että yhdessä löytäisitte vielä jonkun mitä voisi kokeilla. Esimerkiksi koe-ero tai avoin suhde.
On ihmisiä jotka eivät opi vaan jahtaavat tuota huumaa jatkuvasti. Sarjassa eri suhteissa. Polttavat kerta toisensa jälkeen siltoja takanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä voi oppia miehen näkökulmasta?
Naiseen ei voi luottaa....
Asuntolaina ja lapsen tekeminen ovat niin pitkäaikaisia sitoumuksia että mitä ilmeisemmin suomalaisesta naisesta ei ole niihin. Tästä viestiketjusta heijastuvan naisen mielenmaiseman pohjalta uskaltaisi lähinnä sijoittaa naiseen kortsupaketin hinnan verran....korkeintaan....sekin vain jos on varma, että nainen antaa.
Miehenä on liian suuri riski ottaa osumaa, kun sitoutuminen parisuhteeseen on tätä luokkaa....ei nää parisuhdehommat tarvi mitään pelleilyä olla. Yöks! Eipä ihme, että syntyvyys senkuin vain laskee....ei näillä ehdoilla kukaan tervejärkinen mies ryhdy mihinkään vakavampaan parisuhteeseen.
No pahoittelen.
Yli 20 vuotta tässä olen sitoutunut, ollut uskollinen, harrastanut mieheni mieliksi seksiä tasaisesti, vaikken itse saa siitä yhtään mitään. Yrittänyt jo liki 10 vuotta saada vetovoimaa palaamaan, mutten ole onnistunut.
Jos et itse tuntisi puolisoon vetoa etkä saisi seksistänne koskaan mitään... Olisitko tyytyväinen vielä 20 vuodenkin jälkeen?Ap
Olen eri, mutta mun korvaan kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Haluat vielä kokea intohimon jonkun uuden kanssa ainakin kerran ja olet valmis ottamaan riskin sen suhteen, että se saattaakin osoittautua virheeksi. Eli että uuden kanssa myös hiipuu halut ja on puolisona huonompi.
Sitten vaan tuumasta toimeen. Voisin yrittää neuvoa tässä, että taidatkohan kuitenkaan ymmärtää, mitä olet riskeeraamassa, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä, koska ihminen ei yleensä opi kuin itse kokemalla. Terve ihminen on myös siinä mielessä ylioptimistinen, ettei usko varoittelujen toteutuvan juuri itsensä kohdalla.
Sä tiedät itse sisälläsi mitä sun pitää tehdä. Puhu kuitenkin ensin rehellisesti kaikesta miehesi kanssa ja anna mahdollisuus sille, että yhdessä löytäisitte vielä jonkun mitä voisi kokeilla. Esimerkiksi koe-ero tai avoin suhde.
Jos apn mies tietäisi kaiken mitä tänne kirjottanut niin ero tulisi samantien hyvin todennäköisesti. Ap halventaa miestään täällä. Saadakseen sympatiaa itselleen.
AP on saanut suuseksiä joskus -90 luvulla, miestään sietääkin hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
En kiihotu siis ollenkaan seksiä harrastaessa mieheni kanssa. Joskus saatan päästä lähelle kiihottumista, jos yritän tiukasti miettiä että kumppanini on joku muu kuin oma mieheni, mutta se lopahtaa kun en pysty niin täysin työntämään totuutta mielestäni. Orgasmin hoidan itsekseni itselleni sitten toisinaan kun haluan.
Ai miksi on alun perin alettu harrastaa seksiä. No, alkuvuosina tunsin vetoa mieheeni. Vai tarkoititko miksi olen alkanut seksiin nyt edelleen vaikken ole kiihottunut enkä kiihotu miehestäni? No eikös se ole vähän niinkuin velvollisuus? Pitää huomioida puolison tarpeet, ja täysi seksittömyys/kieltäytyminen avioseksistä on lähestulkoon väkivaltaa puolisoa kohtaan..?? Näinhän kaikkialla sanotaan.
Ap
Vaikutat uppiniskaisesti päättäneen, että mikään muu kuin toinen mies ei voi halujasi herättää. Silloinhan se on niin ja todellakin teet väärin, kun harrastat seksiä miehesi kanssa ja valehtelet itsellesi jonkun suuntauksen.
Et sinä puolisosi tarpeita huomioi, vaan maksimoit omien tarpeidesi täyttymyksen, eli saat tilan, jonka aikana miettiä, jatkatko kylmästi (sana tarkoituksella valittu) miehesi kanssa vai otatko riskin ja lähdet jahtaamaan sitä, millaista kuvittelet sen huumaavan intohimon olevan.
Olet tehnyt päätöksen maksaa seksillä tästä tuumaustilasta, no, sekin on vapaassa maassa oma valinta.
Uppiniskaisesti...? Olikohan nyt oikea sanavalinta?
Onko kyse uppiniskaisuudesta, jos 10 vuotta (!!) on YRITTÄNYT, toivonut, yrittänyt, toivonut, taas yrittänyt monin eri keinoin saada homman muuttumaan... Tuloksetta.
Ja sitten kun kertoo tilateesta, joku random heittää sivusta "vielä vois yrittää" - kommentin ja kun vastaa, miksi ei enää usko yrittämiseen, saa kuulla olevansa 'uppiniskainen'.
No, keskustelupalstat ovat mitä ovat... Tiedänhän minä.
Ap
Mutta et ole puhunut puolisollesi mitä oikeasti tunnet. Olet aiheuttanut sillä tuon tilanteen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein vaihtamalla paranee! Oi sitä onnen hehkua kun nainen pitkän epätyydyttävän liiton jälkeen löytää miehen joka osaa huomioida sängyssä ja muutenkin 🥰
Hetkeksi. Koska eihän huomisesta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä voi oppia miehen näkökulmasta?
Naiseen ei voi luottaa....
Asuntolaina ja lapsen tekeminen ovat niin pitkäaikaisia sitoumuksia että mitä ilmeisemmin suomalaisesta naisesta ei ole niihin. Tästä viestiketjusta heijastuvan naisen mielenmaiseman pohjalta uskaltaisi lähinnä sijoittaa naiseen kortsupaketin hinnan verran....korkeintaan....sekin vain jos on varma, että nainen antaa.
Miehenä on liian suuri riski ottaa osumaa, kun sitoutuminen parisuhteeseen on tätä luokkaa....ei nää parisuhdehommat tarvi mitään pelleilyä olla. Yöks! Eipä ihme, että syntyvyys senkuin vain laskee....ei näillä ehdoilla kukaan tervejärkinen mies ryhdy mihinkään vakavampaan parisuhteeseen.
No pahoittelen.
Yli 20 vuotta tässä olen sitoutunut, ollut uskollinen, harrastanut mieheni mieliksi seksiä tasaisesti, vaikken itse saa siitä yhtään mitään. Yrittänyt jo liki 10 vuotta saada vetovoimaa palaamaan, mutten ole onnistunut.
Jos et itse tuntisi puolisoon vetoa etkä saisi seksistänne koskaan mitään... Olisitko tyytyväinen vielä 20 vuodenkin jälkeen?Ap
Olen eri, mutta mun korvaan kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Haluat vielä kokea intohimon jonkun uuden kanssa ainakin kerran ja olet valmis ottamaan riskin sen suhteen, että se saattaakin osoittautua virheeksi. Eli että uuden kanssa myös hiipuu halut ja on puolisona huonompi.
Sitten vaan tuumasta toimeen. Voisin yrittää neuvoa tässä, että taidatkohan kuitenkaan ymmärtää, mitä olet riskeeraamassa, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä, koska ihminen ei yleensä opi kuin itse kokemalla. Terve ihminen on myös siinä mielessä ylioptimistinen, ettei usko varoittelujen toteutuvan juuri itsensä kohdalla.
Sä tiedät itse sisälläsi mitä sun pitää tehdä. Puhu kuitenkin ensin rehellisesti kaikesta miehesi kanssa ja anna mahdollisuus sille, että yhdessä löytäisitte vielä jonkun mitä voisi kokeilla. Esimerkiksi koe-ero tai avoin suhde.
On ihmisiä jotka eivät opi vaan jahtaavat tuota huumaa jatkuvasti. Sarjassa eri suhteissa. Polttavat kerta toisensa jälkeen siltoja takanaan.
Eikö tämä ole ap:n ensimmäinen kerta tässä tilanteessa? Eli vielä on liian aikaista sanoa oppiiko virheestään, jos lähtö edes virheeksi osoittautuu. Myös virheet on elämää, ja asiat kääntyy yleensä jotensakin oikein päin lopulta, ainakin mieli sopeutuu. Optimaalista suoritusta ei tee kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä voi oppia miehen näkökulmasta?
Naiseen ei voi luottaa....
Asuntolaina ja lapsen tekeminen ovat niin pitkäaikaisia sitoumuksia että mitä ilmeisemmin suomalaisesta naisesta ei ole niihin. Tästä viestiketjusta heijastuvan naisen mielenmaiseman pohjalta uskaltaisi lähinnä sijoittaa naiseen kortsupaketin hinnan verran....korkeintaan....sekin vain jos on varma, että nainen antaa.
Miehenä on liian suuri riski ottaa osumaa, kun sitoutuminen parisuhteeseen on tätä luokkaa....ei nää parisuhdehommat tarvi mitään pelleilyä olla. Yöks! Eipä ihme, että syntyvyys senkuin vain laskee....ei näillä ehdoilla kukaan tervejärkinen mies ryhdy mihinkään vakavampaan parisuhteeseen.
No pahoittelen.
Yli 20 vuotta tässä olen sitoutunut, ollut uskollinen, harrastanut mieheni mieliksi seksiä tasaisesti, vaikken itse saa siitä yhtään mitään. Yrittänyt jo liki 10 vuotta saada vetovoimaa palaamaan, mutten ole onnistunut.
Jos et itse tuntisi puolisoon vetoa etkä saisi seksistänne koskaan mitään... Olisitko tyytyväinen vielä 20 vuodenkin jälkeen?Ap
Olen eri, mutta mun korvaan kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Haluat vielä kokea intohimon jonkun uuden kanssa ainakin kerran ja olet valmis ottamaan riskin sen suhteen, että se saattaakin osoittautua virheeksi. Eli että uuden kanssa myös hiipuu halut ja on puolisona huonompi.
Sitten vaan tuumasta toimeen. Voisin yrittää neuvoa tässä, että taidatkohan kuitenkaan ymmärtää, mitä olet riskeeraamassa, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä, koska ihminen ei yleensä opi kuin itse kokemalla. Terve ihminen on myös siinä mielessä ylioptimistinen, ettei usko varoittelujen toteutuvan juuri itsensä kohdalla.
Sä tiedät itse sisälläsi mitä sun pitää tehdä. Puhu kuitenkin ensin rehellisesti kaikesta miehesi kanssa ja anna mahdollisuus sille, että yhdessä löytäisitte vielä jonkun mitä voisi kokeilla. Esimerkiksi koe-ero tai avoin suhde.
On ihmisiä jotka eivät opi vaan jahtaavat tuota huumaa jatkuvasti. Sarjassa eri suhteissa. Polttavat kerta toisensa jälkeen siltoja takanaan.
Eikö tämä ole ap:n ensimmäinen kerta tässä tilanteessa? Eli vielä on liian aikaista sanoa oppiiko virheestään, jos lähtö edes virheeksi osoittautuu. Myös virheet on elämää, ja asiat kääntyy yleensä jotensakin oikein päin lopulta, ainakin mieli sopeutuu. Optimaalista suoritusta ei tee kukaan.
No, muiden ihmisten valheellinen hyväksikäyttö ei ole vain virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
En kiihotu siis ollenkaan seksiä harrastaessa mieheni kanssa. Joskus saatan päästä lähelle kiihottumista, jos yritän tiukasti miettiä että kumppanini on joku muu kuin oma mieheni, mutta se lopahtaa kun en pysty niin täysin työntämään totuutta mielestäni. Orgasmin hoidan itsekseni itselleni sitten toisinaan kun haluan.
Ai miksi on alun perin alettu harrastaa seksiä. No, alkuvuosina tunsin vetoa mieheeni. Vai tarkoititko miksi olen alkanut seksiin nyt edelleen vaikken ole kiihottunut enkä kiihotu miehestäni? No eikös se ole vähän niinkuin velvollisuus? Pitää huomioida puolison tarpeet, ja täysi seksittömyys/kieltäytyminen avioseksistä on lähestulkoon väkivaltaa puolisoa kohtaan..?? Näinhän kaikkialla sanotaan.
Ap
Vaikutat uppiniskaisesti päättäneen, että mikään muu kuin toinen mies ei voi halujasi herättää. Silloinhan se on niin ja todellakin teet väärin, kun harrastat seksiä miehesi kanssa ja valehtelet itsellesi jonkun suuntauksen.
Et sinä puolisosi tarpeita huomioi, vaan maksimoit omien tarpeidesi täyttymyksen, eli saat tilan, jonka aikana miettiä, jatkatko kylmästi (sana tarkoituksella valittu) miehesi kanssa vai otatko riskin ja lähdet jahtaamaan sitä, millaista kuvittelet sen huumaavan intohimon olevan.
Olet tehnyt päätöksen maksaa seksillä tästä tuumaustilasta, no, sekin on vapaassa maassa oma valinta.
Uppiniskaisesti...? Olikohan nyt oikea sanavalinta?
Onko kyse uppiniskaisuudesta, jos 10 vuotta (!!) on YRITTÄNYT, toivonut, yrittänyt, toivonut, taas yrittänyt monin eri keinoin saada homman muuttumaan... Tuloksetta.
Ja sitten kun kertoo tilateesta, joku random heittää sivusta "vielä vois yrittää" - kommentin ja kun vastaa, miksi ei enää usko yrittämiseen, saa kuulla olevansa 'uppiniskainen'.
No, keskustelupalstat ovat mitä ovat... Tiedänhän minä.
Ap
Niinhän ne ovat. Sun kaltaisille löytyy ihan omia sivustoja joissa saat pään silitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
Olen eri mutta kommentoin tästä sivusta että joskus se vaan on partnerista kiinni. Itse olin vuosia suhteessa jossa oli kyllä hyvää seksiä, minäkin sain aina, mutta jossa en silti tuntenut seksuaalista halukkuutta kumppania kohtaan. Itse asiassa luulin vain olevani sellainen, kun en tiennyt muusta. Nykyisen kumppanini tavattuani olen vasta ymmärtänyt että minähän voinkin haluta, koko ajan.
Eli siis on ihan mahdollista että seksi ei vaan kiinnosta jonkun kanssa vaikka se olisikin tyydyttävää silloin kun sitä on.
Tässä oleellista on se, kuinka tuore tuo uusi suhde on? Minä luulin löytäneeni myös sen oikean seksuaalisessa mielessä, mutta 10 vuoden kohdalla lopahti halut häntä kohtaan. Vaihdoin uuteen ja taas luulin, että nyt, mutta kestikin vain kaksi vuotta intohimo. En tiedä mitä ensi kerralla tapahtuu, mutta vaikuttaa siltä että kaikkien kanssa joku parasta ennen päiväys olisi.
Niinhän se parasta ennen päiväys onkin. Alkuhuuma kestää sen minkä kestää. Loppupeleissä parisuhde on kestävyyslaji. Nuorena, siis lisääntymisikäisenä, seksuaalista halukkuutta ohjaa lisääntymisvietti ja -hormonit. Mitä enemmän tulee ikää, sen heikommin hormonit hyrrää, ja uudenkin puolison kuorsaus ja haisevat sukat alkavat ottamaan pattiin aikaisemmin mitä nuorempana alkoi ottamaan. Seksin halu voitti haisevien sukkien haitan, keski- iässä kääntyy toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla poikkeuksellinen kaunotar ja fitnes pimatsu että 40+ ikäisenä löytää menestyneen ja komean miehen, silloinkin mies on 55+
Minä olen kai sitten poikkeuksellinen kaunotar (fitness-pimatsu en ole), kun löysin 44-vuotiaana samanikäisen miehen, joka on hyvännäköinen ja menestynyt. ja tosiaan yli 50-vuotiaita en edes noteeraisi deittailumielessä.
Kukaan tuntemani nainen, joka on 40+ ikäisenä löytänyt uuden kumppanin, ei ole pariutunut yli 50-vuotiaan kanssa. Ja todellakaan kaikki tuttavani eivät jo ihan tilastollisestikaan voi olla "poikkeuksellisia kaunottaria".
Erohan ei välttämättä ole aina se ainoa vaihtoehto.
1. Avoin suhde, molemmille osapuolille? Sovitte parisuhteeseenne uudet säännöt, vaikka ihan kirjalliset. Voitte jatkaa kuten aiemminkin, mutta molemmat voivat halutessaan kokeilla miltä intiimielämä jonkun toisen kanssa tuntuu.
2. Entä jos ostaisit seuralaispalvelusta itsellesi miesseuraa? Pari tuntia kerran kuukaudessa, ei varmaan taloutta kaataisi? Tällä tavalla ei tulisi sotkettua tunteita liiaksi kuvioon.
3. Väliaikainen asumusero, voisitte kokeilla erillään asumista: monesti se intohimo herää uudelleen kun saa etäisyyttä asioihin.
Täällä myös 40+ nainen samojen mietintöjen äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
En kiihotu siis ollenkaan seksiä harrastaessa mieheni kanssa. Joskus saatan päästä lähelle kiihottumista, jos yritän tiukasti miettiä että kumppanini on joku muu kuin oma mieheni, mutta se lopahtaa kun en pysty niin täysin työntämään totuutta mielestäni. Orgasmin hoidan itsekseni itselleni sitten toisinaan kun haluan.
Ai miksi on alun perin alettu harrastaa seksiä. No, alkuvuosina tunsin vetoa mieheeni. Vai tarkoititko miksi olen alkanut seksiin nyt edelleen vaikken ole kiihottunut enkä kiihotu miehestäni? No eikös se ole vähän niinkuin velvollisuus? Pitää huomioida puolison tarpeet, ja täysi seksittömyys/kieltäytyminen avioseksistä on lähestulkoon väkivaltaa puolisoa kohtaan..?? Näinhän kaikkialla sanotaan.
Ap
Vaikutat uppiniskaisesti päättäneen, että mikään muu kuin toinen mies ei voi halujasi herättää. Silloinhan se on niin ja todellakin teet väärin, kun harrastat seksiä miehesi kanssa ja valehtelet itsellesi jonkun suuntauksen.
Et sinä puolisosi tarpeita huomioi, vaan maksimoit omien tarpeidesi täyttymyksen, eli saat tilan, jonka aikana miettiä, jatkatko kylmästi (sana tarkoituksella valittu) miehesi kanssa vai otatko riskin ja lähdet jahtaamaan sitä, millaista kuvittelet sen huumaavan intohimon olevan.
Olet tehnyt päätöksen maksaa seksillä tästä tuumaustilasta, no, sekin on vapaassa maassa oma valinta.
Uppiniskaisesti...? Olikohan nyt oikea sanavalinta?
Onko kyse uppiniskaisuudesta, jos 10 vuotta (!!) on YRITTÄNYT, toivonut, yrittänyt, toivonut, taas yrittänyt monin eri keinoin saada homman muuttumaan... Tuloksetta.
Ja sitten kun kertoo tilateesta, joku random heittää sivusta "vielä vois yrittää" - kommentin ja kun vastaa, miksi ei enää usko yrittämiseen, saa kuulla olevansa 'uppiniskainen'.
No, keskustelupalstat ovat mitä ovat... Tiedänhän minä.
Ap
Ethän sinä ole kokeillut muuta kuin sitä toivomista, että asiat ratkeaisivat itsestään. Kokeile puhumista miehen kanssa ja vastuun ottamista omasta nautinnosta. On todella julmaa heittää kaikki romukoppaan yrittämättä niitä ensin. Seksi, nautinto ja halu ovat kahden kauppaa. Et voi heittäytyä objektiksi, joka miehen pitäisi tyydyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Täytyy olla poikkeuksellinen kaunotar ja fitnes pimatsu että 40+ ikäisenä löytää menestyneen ja komean miehen, silloinkin mies on 55+
40+ naiset etsivät rakkautta, jos etsivät jotain. Mutta se toki listojen kanssa kulkevien statusihmisten maailmankuvaan ei sovi mitenkään.
MIes ei ota 40+ naista jos saa 30+ naisen. Se on niin yksinkertaista.
Kaikki ei saa 30+ naista
Eli ap. voisi ehkä saada jonkunlaisen miehen?
60+ ikäisten tanseissa Ap on kuuma ja nuori
Juuri kuten ketjussa osoitin. (Naisen ikä - 7) *2 = miehen ikä.
- nainen 20, mies 26
- nainen 30, mies 46
- nainen 40, mies 66
- nainen 50, mies 86
- nainen 60, mies kuollutJos siis tasapainoista, onnellista suhdetta hakee.
Kuolen nauruun. Kukaan mun tuntema nainen ei ole seurustellut tuollaisilla ikäeroilla. Kukaan. Ihan riippumatta siitä, onko suhteet olleet pitkiä vai lyhyitä.
Kun olin 20, kaikkiin yli 25v poikiin viitattiin vanhempina miehinä. Harva katseli niitä. Oma eksäni lähti sitseiltä mukaan, ollaan saman ikäiset. Seurusteltiin 11 vuotta. Ei lapsia.
Nyksän löysin alkuaikojen tinderistä, enkä edes laittanut ikäkriteeriä yli viiden vuoden päähän itsestäni. Enhän nyt tietenkään olisi huolinut ketään setämiestä. Meillä on ikäeroa kaksi vuotta, ollaan oltu kohta vuosikymmen yhdessä ja näistä seitsemän vuotta naimisissa. Yksi lapsi.
Jos nyt tulisi jostakin ihmeen kumman syystä ero, kasvatettaisi ensin lapsi omilleen ja sitten omistaisin lopun elämäni itsekkäästi pelkästään itselleni. En ole koskaan elänyt villiä sinkkuelämää. Tuskin tulenkaan elämään, mutta ihan vain ajatuksena. Elämä on niin lyhyt aika saada kokea kaikkea.
Millaisissa suhteissa ja millä ikäeroilla em. laskukaavan esittelijä on itse ollut? Vai onkohan ollut minkäänlaisissa? :)
Tuo laskukaava ei toimi ollenkaan, siis ihan oikeastiko nainen 50 ja mies 86? En edes tunne yhtäkään miestä joka olisi elänyt niin vanhaksi. Yleensä se 5-10 vuotta on yleisin ikäero tuntemillani pariskunnilla kun mennään yli 25 ikävuoden. Sitä nuoremmat pariskunnat suunilleen samanikäisiä. Itselleni näin naisena 7 vuotta vanhempi mies olisi juuri hyvä, samanikäistä en halua ja jos mennään yli 10 vuoden niin se alkaa olemaan liikaa.
Meillä on käytännön syistä avioliitto muuttunut kämppäkaveruudeksi. Nukutaankin nykyisin eri huoneissa, lapselle selitetään tätä eri heräämisrytmeillä, joka on sinänsä kyllä tottakin.
Ollaan keskusteltu asioista avoimesti, miehelle tämä on ollut hankalampi hyväksyä, hänellä kun olisi vielä tunteita mua kohtaan.
Minä tunnen vain kiintymystä ja syvää ystävyyttä, ollaan toistemme luottoihmiset mutta parisuhteeseen kuuluvaa intohimoa en kykene häntä kohtaan tuntemaan.
Vielä en ole ottanut seuraavaa askelta, eli lähestynyt muita. Sekin vielä varmasti edessä.
Älä syyllistä itseäsi liikaa, ap! Tällaiset järjestelyt on yllättävän yleisiä pitkissä liitoissa vaikka niistä ei julkisesti kehdata puhuakaan.
Kuulostaa addtiktiolta. Traumaperäistä lapsuudesta?