Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
Olen eri mutta kommentoin tästä sivusta että joskus se vaan on partnerista kiinni. Itse olin vuosia suhteessa jossa oli kyllä hyvää seksiä, minäkin sain aina, mutta jossa en silti tuntenut seksuaalista halukkuutta kumppania kohtaan. Itse asiassa luulin vain olevani sellainen, kun en tiennyt muusta. Nykyisen kumppanini tavattuani olen vasta ymmärtänyt että minähän voinkin haluta, koko ajan.
Eli siis on ihan mahdollista että seksi ei vaan kiinnosta jonkun kanssa vaikka se olisikin tyydyttävää silloin kun sitä on.
Tässä oleellista on se, kuinka tuore tuo uusi suhde on? Minä luulin löytäneeni myös sen oikean seksuaalisessa mielessä, mutta 10 vuoden kohdalla lopahti halut häntä kohtaan. Vaihdoin uuteen ja taas luulin, että nyt, mutta kestikin vain kaksi vuotta intohimo. En tiedä mitä ensi kerralla tapahtuu, mutta vaikuttaa siltä että kaikkien kanssa joku parasta ennen päiväys olisi.
Olen tuo kommentoimasi ja siinä missä kristallipalloa mulla ei tietenkään ole, nykyinen suhteeni on kuitenkin siinä mielessä erilainen kuin aiemmat että niissä en edes alussa tuntenut seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Kuten totesin, en edes tiennyt että voin tuntea sellaista ennen nykyistä suhdetta. Luulin olevani jotenkin frigidi vaikka siis seksi toimi ja sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
Olen eri mutta kommentoin tästä sivusta että joskus se vaan on partnerista kiinni. Itse olin vuosia suhteessa jossa oli kyllä hyvää seksiä, minäkin sain aina, mutta jossa en silti tuntenut seksuaalista halukkuutta kumppania kohtaan. Itse asiassa luulin vain olevani sellainen, kun en tiennyt muusta. Nykyisen kumppanini tavattuani olen vasta ymmärtänyt että minähän voinkin haluta, koko ajan.
Eli siis on ihan mahdollista että seksi ei vaan kiinnosta jonkun kanssa vaikka se olisikin tyydyttävää silloin kun sitä on.
Tässä oleellista on se, kuinka tuore tuo uusi suhde on? Minä luulin löytäneeni myös sen oikean seksuaalisessa mielessä, mutta 10 vuoden kohdalla lopahti halut häntä kohtaan. Vaihdoin uuteen ja taas luulin, että nyt, mutta kestikin vain kaksi vuotta intohimo. En tiedä mitä ensi kerralla tapahtuu, mutta vaikuttaa siltä että kaikkien kanssa joku parasta ennen päiväys olisi.
Onko sinulla adhd? Luin tutkimuksesta, jonka mukaan tämä olisi yleistä adhd-naisten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytännön syistä avioliitto muuttunut kämppäkaveruudeksi. Nukutaankin nykyisin eri huoneissa, lapselle selitetään tätä eri heräämisrytmeillä, joka on sinänsä kyllä tottakin.
Ollaan keskusteltu asioista avoimesti, miehelle tämä on ollut hankalampi hyväksyä, hänellä kun olisi vielä tunteita mua kohtaan.
Minä tunnen vain kiintymystä ja syvää ystävyyttä, ollaan toistemme luottoihmiset mutta parisuhteeseen kuuluvaa intohimoa en kykene häntä kohtaan tuntemaan.
Vielä en ole ottanut seuraavaa askelta, eli lähestynyt muita. Sekin vielä varmasti edessä.Älä syyllistä itseäsi liikaa, ap! Tällaiset järjestelyt on yllättävän yleisiä pitkissä liitoissa vaikka niistä ei julkisesti kehdata puhuakaan.
Olet todella kylmän oloinen nainen ja äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
Olen eri mutta kommentoin tästä sivusta että joskus se vaan on partnerista kiinni. Itse olin vuosia suhteessa jossa oli kyllä hyvää seksiä, minäkin sain aina, mutta jossa en silti tuntenut seksuaalista halukkuutta kumppania kohtaan. Itse asiassa luulin vain olevani sellainen, kun en tiennyt muusta. Nykyisen kumppanini tavattuani olen vasta ymmärtänyt että minähän voinkin haluta, koko ajan.
Eli siis on ihan mahdollista että seksi ei vaan kiinnosta jonkun kanssa vaikka se olisikin tyydyttävää silloin kun sitä on.
Tässä oleellista on se, kuinka tuore tuo uusi suhde on? Minä luulin löytäneeni myös sen oikean seksuaalisessa mielessä, mutta 10 vuoden kohdalla lopahti halut häntä kohtaan. Vaihdoin uuteen ja taas luulin, että nyt, mutta kestikin vain kaksi vuotta intohimo. En tiedä mitä ensi kerralla tapahtuu, mutta vaikuttaa siltä että kaikkien kanssa joku parasta ennen päiväys olisi.
Olen tuo kommentoimasi ja siinä missä kristallipalloa mulla ei tietenkään ole, nykyinen suhteeni on kuitenkin siinä mielessä erilainen kuin aiemmat että niissä en edes alussa tuntenut seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Kuten totesin, en edes tiennyt että voin tuntea sellaista ennen nykyistä suhdetta. Luulin olevani jotenkin frigidi vaikka siis seksi toimi ja sain.
No, mietipä kun nykyine kumppanisi sanoo huomenna sinulle saman mitä ap nyt pohtii sanovansa. Miltä se tuntuisi sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
Olen eri mutta kommentoin tästä sivusta että joskus se vaan on partnerista kiinni. Itse olin vuosia suhteessa jossa oli kyllä hyvää seksiä, minäkin sain aina, mutta jossa en silti tuntenut seksuaalista halukkuutta kumppania kohtaan. Itse asiassa luulin vain olevani sellainen, kun en tiennyt muusta. Nykyisen kumppanini tavattuani olen vasta ymmärtänyt että minähän voinkin haluta, koko ajan.
Eli siis on ihan mahdollista että seksi ei vaan kiinnosta jonkun kanssa vaikka se olisikin tyydyttävää silloin kun sitä on.
Tässä oleellista on se, kuinka tuore tuo uusi suhde on? Minä luulin löytäneeni myös sen oikean seksuaalisessa mielessä, mutta 10 vuoden kohdalla lopahti halut häntä kohtaan. Vaihdoin uuteen ja taas luulin, että nyt, mutta kestikin vain kaksi vuotta intohimo. En tiedä mitä ensi kerralla tapahtuu, mutta vaikuttaa siltä että kaikkien kanssa joku parasta ennen päiväys olisi.
Olen tuo kommentoimasi ja siinä missä kristallipalloa mulla ei tietenkään ole, nykyinen suhteeni on kuitenkin siinä mielessä erilainen kuin aiemmat että niissä en edes alussa tuntenut seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Kuten totesin, en edes tiennyt että voin tuntea sellaista ennen nykyistä suhdetta. Luulin olevani jotenkin frigidi vaikka siis seksi toimi ja sain.
No, mietipä kun nykyine kumppanisi sanoo huomenna sinulle saman mitä ap nyt pohtii sanovansa. Miltä se tuntuisi sinusta?
Olisin hämmentynyt koska kumppanini on koko ajan sanonut päinvastaista. Mä en ole niin tarkkaan lukenut juuri aloittajan kommentteja, onko hän siis valehdellut miehelleen haluavansa häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin näkee miehen kirjoittavan puolisostaan että en mä sille oon kertonut mutta 10 vuotta olen vaan kotona tyhjentänyt kassit häneen mutta tuntuu kuin siskolta ja haaveilen muista naisista jotka toisivat minulle täyttymyksen tunteen.
Ja jos kirjoittaisi niin mikäköhän olisi vastaanotto sellaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
Olen eri mutta kommentoin tästä sivusta että joskus se vaan on partnerista kiinni. Itse olin vuosia suhteessa jossa oli kyllä hyvää seksiä, minäkin sain aina, mutta jossa en silti tuntenut seksuaalista halukkuutta kumppania kohtaan. Itse asiassa luulin vain olevani sellainen, kun en tiennyt muusta. Nykyisen kumppanini tavattuani olen vasta ymmärtänyt että minähän voinkin haluta, koko ajan.
Eli siis on ihan mahdollista että seksi ei vaan kiinnosta jonkun kanssa vaikka se olisikin tyydyttävää silloin kun sitä on.
Tässä oleellista on se, kuinka tuore tuo uusi suhde on? Minä luulin löytäneeni myös sen oikean seksuaalisessa mielessä, mutta 10 vuoden kohdalla lopahti halut häntä kohtaan. Vaihdoin uuteen ja taas luulin, että nyt, mutta kestikin vain kaksi vuotta intohimo. En tiedä mitä ensi kerralla tapahtuu, mutta vaikuttaa siltä että kaikkien kanssa joku parasta ennen päiväys olisi.
Olen tuo kommentoimasi ja siinä missä kristallipalloa mulla ei tietenkään ole, nykyinen suhteeni on kuitenkin siinä mielessä erilainen kuin aiemmat että niissä en edes alussa tuntenut seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Kuten totesin, en edes tiennyt että voin tuntea sellaista ennen nykyistä suhdetta. Luulin olevani jotenkin frigidi vaikka siis seksi toimi ja sain.
No, mietipä kun nykyine kumppanisi sanoo huomenna sinulle saman mitä ap nyt pohtii sanovansa. Miltä se tuntuisi sinusta?
Olisin hämmentynyt koska kumppanini on koko ajan sanonut päinvastaista. Mä en ole niin tarkkaan lukenut juuri aloittajan kommentteja, onko hän siis valehdellut miehelleen haluavansa häntä?
Hän on valehdellut omien sanojensa mukaan noin 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvoin näkee miehen kirjoittavan puolisostaan että en mä sille oon kertonut mutta 10 vuotta olen vaan kotona tyhjentänyt kassit häneen mutta tuntuu kuin siskolta ja haaveilen muista naisista jotka toisivat minulle täyttymyksen tunteen.
Ja jos kirjoittaisi niin mikäköhän olisi vastaanotto sellaiselle.
Nää on näitä tyypillisiä etuoikeutettujen naisten tuplastandardeja. Sellainen mies olisi täysi sika, mutta naiselle se on vain normaalia.
Ap on jo ratkaisunsa tehnyt. Keskustelu junnaa paikoillaan. Nyt olisi aika lopettaa trollin ruokinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisuuden ylläpito on tärkeää ja se on vähän niin kuin jokaisen omalla vastuulla. Palava intohimo hiipuu nimittäin kaikissa suhteissa. Pitää etsiä niitä juttuja mistä ne kiksit itselle irtoaa ja se vaatii työtä. Ei joku yhdessä keksimällä keksitty roolileikki toimi kuin harvoille ja todella spontaaneille pareille. Katso vaikka aikuisviihdettä ja kokeile eri genrejä. Kyllä sieltä jossain kohtaa tulee vastaan juttuja joiden huomaa toimivan. Mutta jos seksuaalisuus on ollut pitkään telakalla, niin helppo rasti ei ole tuokaan. Alussa voi olla ettei mikään tunnu nappaavan.
Itse olen sieltä löytänyt jalkafetissit, femdomin ja rimjobit. Puoliso löysi kuristamisen ja bondagen. Sitten tietenkin vaihdellaan mitä leikitään. Molemmat HALUAA siis kumppanin nauttivan. Mukana ollaan, vaikkei juttu itselle saa mitään valtavia kiksejä. Toki puolisonkin genrestä alkaa ajan mittaan löytämään asioita mitkä resonoi. Perusseksi palautuu myös paremmalle tasolle, sillä eihän sitä 40-vuotiaana perheellisenä voi joka käänteessä olla ripustamassa toista ketjuista kattoon kellarissa.
Mutta se on tosiaan hirveän sääli, että ihmiset unohtavat seksuaalisuutensa ruuhkavuosien kiireessä. Sen takaisin löytäminen on sitten vaikeaa. Kumppanin vaihto voi toimia hetken aikaa. Se että uusi romeo nyt tulisi panemaan sinua, niin toki siinä on hetken aikaa kipinää. Mutta ei toisen ulkonäöstä tai persoonasta jaksa saada seksuaalisia säväreitä kovin montaa vuotta, jos edes niinkään kauan.
Hienoa jos jotkut saavat kipinän takaisin näillä, tai ylläpidettyä sitä, mutta itseltä se ei ole onnistunut. Yritetty on, eikä seksi meillä koskaan ole täysin loppunut (vaikken saakaan siitä mitään). Pisin kuiva kausi ehkä kuukauden verran... No joo, ei olla mitään kauheen erikoisia ketjuista katosta ripusteluja kokeiltu, mutta kuitenkin kaikkea leluista eri paikkoihin ja asentoihin jne. Ja toisaalta kaikki tuollaiset ketjuviritykset ja s/m-jutut, rimjobit ja kuristamiset, ei kyllä kiehdo mua lainkaan. Ei sitten yhtään.
En tiedä monettako kertaa nyt tämän jo sanon, mutta kaikki eivät tietenkään lue koko ketjua joten sanotaan vielä. Mä en mitenkään, millään keinolla, ole saanut edes ohikiitäväksi sekunniksi intohimoa ja vetovoimaa ja kiihkoa mieheeni takaisin, 7-10 vuoteen.
Intohimoa oli alussa, toki (kun joku ihmetteli miksi olemme menneet yhteen jos en koe miestäni kohtaan vetovoimaa) mutta toisaalta mietin näin jälkeenpäin, oliko se vaan uutuudenviehätys, joka karisi sitten alkuvuosien kuluessa.
Yritän joskus sängyssä ollessamme silmät tiukasti kiinni kuvitella, että mieheni on joku aivan muu. Pääsen välillä lähes kiihottuneeseen tilaan, mutta vain lähes, ja palaudun taas siihen että "en tunne mitään" kun väkisin mielessäni muistan ja tiedän että se on se oma mies siinä petikaverina.
Ehkä hänen vetovoimaansa tiputtaa se, että hän on liian tuttu, liian saatavilla, liian... yksinkertainen. Ei haasta minua missään, ei varsinkaan älyllisesti keskustelujen kautta. En näe tämän suhteen eteen yhtään vaivaa, eikä se edes näytä haittaavan miestäni mitenkään. Toki en ole mikään pirttihirmu, olen miestäni kohtaan ystävällinen ja kohtelias (kuten kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan), en nalkuta enkä huuda hänelle, emme siis riitele ikinä... siihenkään ei ole kipinää... Välillä mietin että voi kun edes riitelisimme, niin olisi edes jotain joka herättäisi intohimoisia tunteita, edes johonkin suuntaan.
Ja joo, en yritä etsiä uutta vakavaa suhdetta. Tajuan kyllä, että voi varmaan olla täysin mahdollista että en koskaan löydä miestä johon koen pysyvästi vetovoimaa. Ja voi olla mahdollista ja jopa todennäköistä, että jos eroan, kadun tätä turvallisuudentunteen menettämistä. Sitä, että vierellä on ihminen johon voi luottaa ja jonka seurassa voi olla täysin oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tiedän, etteivät ne ole itsestäänselviä asioita. Ja tiedän, että niitä tulisi arvostaa enemmän, kuin nyt arvostan.
Järkipuhe on vaan niin tehotonta, kun haluaisin vielä _tunteakin_ jotain, joka herättelee, kutkuttaa ja saa aistit terävöitymään. Edes hetkittäin. Nyt ei tunnu mitään tuollaista, ikinä, ei edes ohikiitävää hetkeä.
Ap
Kun sanot ettei minkäänlainen kinkeily kiinnosta sinua vähääkään, ikään kuin nyt alleviivaa pointin mitä yritin tuoda esille. Jos seksuaalisuus pääsee hiipumaan, niin asiahan on juuri noin. Kuten sanoin: se vaatii oikeasti paljon työtä sinulta itseltäsi yrittää löytää se uudestaan. Ei siihen seksikumppaniin tarvitse tuntea palavaa intohimoa. Kun löydät ne oikeat "taikanapit" mitkä sängyssä toimii, niin ei se ole enää miehestä kiinni. Itse voisin leikkiä leikkejä muuten ei-niin-viehättävänkin naisen kanssa, kunhan vain aktuaaliset teot menisivät leikkien mukaisesti.
Mutta voi tosiaan olla, ettei vinkeistäni ole sinulle ratkaisua. Viestejä kun lukee, olet jotenkin aika pitkälti jo luovuttanut. Ei ne ole oikein ratkaisuhakuisiakaan, vaan ehkä haet vain sympatiaa sille, että sun pitää päästä eroamaan. Ja jos niin on, niin ei kai se mihinkään siitä muutu. Sun pitää ihan oikeasti olla tässä korjaamisessa täysillä itse mukana. Se ei ole edes mahdollista mennä niin, että joku toinen voisi korjata sen sinun puolestasi. Ja vielä siitä kinkeilystä: se voi olla romanttisia kylpyammehetkiä, eroottista hierontaa tai vaikka syväjoogaa. Kunhan vain opit saamaan niistä ne sävärit. Ja siis sinä muoto: sinun pitää oppia saamaan niistä ne sävärit. Ne eivät tule mitenkään muuten. Koska muutenhan kuvio vaikuttaa sinun kohdallasi mukavalta, vain se intohimo puuttuu. Se pitää oppia itse löytämään ja ohjata kumppani oikealle polulle.
Vierailija kirjoitti:
Ap on jo ratkaisunsa tehnyt. Keskustelu junnaa paikoillaan. Nyt olisi aika lopettaa trollin ruokinta.
Trolli tosiaan jankuttaa. Mutta ei oikein saa tarinointiin aineksia. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein vaihtamalla paranee! Oi sitä onnen hehkua kun nainen pitkän epätyydyttävän liiton jälkeen löytää miehen joka osaa huomioida sängyssä ja muutenkin 🥰
Yllättäen taas miehen vika kun naisella loppuu halut. Mutta onhan siitä olemassa tutkimuksiakin, miten naisten seksuaalinen kiinnostus miestä kohtaan kestää n. 2 vuotta. Omassa suhteessa tuo oli hyvinkin totta, n. 2 vuoden kohdalla seksin määrä väheni dramaattisesti ja nainen ns. kuivui. Onneksi en ole itsekään seksimaanikko ja masturbointi on monesti seksiä tyydyttävämpää.
Tää on tosi hyvä podcast.
Tässä just puhutaan siitä, että on normaalia, että se roihuava rakkaus "katoaa" pitkässä suhteessa, mutta ihmiset luulee, että se on epänormaalia ja eroavat sen takia.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-63449184
Moderni rakkaus on kirous
Maatalousyhteiskunnassa rakkaus oli sidottu maahan. Parisuhteen ja avioliiton tavoite oli suvun ja maatilan jatkuminen. Vasta 1800-luvulla romanttinen rakkaus alkoi ohjata elämän tärkeitä valintoja. Rakkauden tunteet muuttuivat elämän korkeimmaksi päämääriksi. Avioliitot perustuivat romanttiselle rakkaudelle.
Romanttisen rakkauden ihanteesta seurasi uudenlaisia ongelmia.
Odotukset rakkaudelle kohosivat kohtuuttomiksi.
Alkoi sinkkuuden aikakausi, joka on saanut mahdottomat mittasuhteet.
Meistä on tullut toivottomia rakkauden kuluttajia. Moderni rakkaus on neuroottista ja monimutkaista. Loputon valinnan mahdollisuus on tehnyt meistä sitoutumiskammoisia.
Alkoiko rakkauden historia mennä pieleen, kun siitä tehtiin elämän ylin päämäärä? Onko rakastumisesta tullut mahdotonta nykyaikana? Aiheuttaako rakkauden tavoittelu enemmän surua ja kipua kuin ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on tosi hyvä podcast.
Tässä just puhutaan siitä, että on normaalia, että se roihuava rakkaus "katoaa" pitkässä suhteessa, mutta ihmiset luulee, että se on epänormaalia ja eroavat sen takia.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-63449184
Moderni rakkaus on kirous
Maatalousyhteiskunnassa rakkaus oli sidottu maahan. Parisuhteen ja avioliiton tavoite oli suvun ja maatilan jatkuminen. Vasta 1800-luvulla romanttinen rakkaus alkoi ohjata elämän tärkeitä valintoja. Rakkauden tunteet muuttuivat elämän korkeimmaksi päämääriksi. Avioliitot perustuivat romanttiselle rakkaudelle.
Romanttisen rakkauden ihanteesta seurasi uudenlaisia ongelmia.
Odotukset rakkaudelle kohosivat kohtuuttomiksi.
Alkoi sinkkuuden aikakausi, joka on saanut mahdottomat mittasuhteet.
Meistä on tullut toivottomia rakkauden kuluttajia. Moderni rakkaus on neuroottista ja monimutkaista. Loputon valinnan mahdollisuus on tehnyt meistä sitoutumiskammoisia.
Alkoiko rakkauden historia mennä pieleen, kun siitä tehtiin elämän ylin päämäärä? Onko rakastumisesta tullut mahdotonta nykyaikana? Aiheuttaako rakkauden tavoittelu enemmän surua ja kipua kuin ennen?
Jos realismi puuttuu ja lapsuus mennyt hyvinkin rikkonaisessa perheessä niin moni apn kaltainen toistaa juuri tuota samaa. Rikkoo perheen vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.
Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.
Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.
Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?
Ap
Ap kuvasi hyvin myös minun seksielämää puolisoni kanssa. Onko jollain ollut tällainen tilanne ja saanut sen korjattua?
Ettekö siis kiihotu ollenkaan, miten on orgasmin laita? Yleensä jos seksi on tuossa mielessä onnistunutta, niin eikö se kiinnosta?
Sitten taas jos kosketus ei kiihota eikä orgasmia tule koskaan, niin ihmettelen, miksi seksiä on alun perinkään alettu harrastaa.
En kiihotu siis ollenkaan seksiä harrastaessa mieheni kanssa. Joskus saatan päästä lähelle kiihottumista, jos yritän tiukasti miettiä että kumppanini on joku muu kuin oma mieheni, mutta se lopahtaa kun en pysty niin täysin työntämään totuutta mielestäni. Orgasmin hoidan itsekseni itselleni sitten toisinaan kun haluan.
Ai miksi on alun perin alettu harrastaa seksiä. No, alkuvuosina tunsin vetoa mieheeni. Vai tarkoititko miksi olen alkanut seksiin nyt edelleen vaikken ole kiihottunut enkä kiihotu miehestäni? No eikös se ole vähän niinkuin velvollisuus? Pitää huomioida puolison tarpeet, ja täysi seksittömyys/kieltäytyminen avioseksistä on lähestulkoon väkivaltaa puolisoa kohtaan..?? Näinhän kaikkialla sanotaan.
Ap
Vaikutat uppiniskaisesti päättäneen, että mikään muu kuin toinen mies ei voi halujasi herättää. Silloinhan se on niin ja todellakin teet väärin, kun harrastat seksiä miehesi kanssa ja valehtelet itsellesi jonkun suuntauksen.
Et sinä puolisosi tarpeita huomioi, vaan maksimoit omien tarpeidesi täyttymyksen, eli saat tilan, jonka aikana miettiä, jatkatko kylmästi (sana tarkoituksella valittu) miehesi kanssa vai otatko riskin ja lähdet jahtaamaan sitä, millaista kuvittelet sen huumaavan intohimon olevan.
Olet tehnyt päätöksen maksaa seksillä tästä tuumaustilasta, no, sekin on vapaassa maassa oma valinta.
Uppiniskaisesti...? Olikohan nyt oikea sanavalinta?
Onko kyse uppiniskaisuudesta, jos 10 vuotta (!!) on YRITTÄNYT, toivonut, yrittänyt, toivonut, taas yrittänyt monin eri keinoin saada homman muuttumaan... Tuloksetta.
Ja sitten kun kertoo tilateesta, joku random heittää sivusta "vielä vois yrittää" - kommentin ja kun vastaa, miksi ei enää usko yrittämiseen, saa kuulla olevansa 'uppiniskainen'.
No, keskustelupalstat ovat mitä ovat... Tiedänhän minä.
Ap
'
Olen eri, mutta musta sana oli hyvin valittu. Ihmisillä on merkillinen tapa takertua narratiiveihinsa, kertoa itselleen tarinoita, joita sitten alkavat toteuttaa. Tiedän tämän siitä, että olen ollut tilanteessasi. Olin ensin aivan varma, että minun ihan tavallinen mieheni on mulle kuin veli, ei mitään kipinää. En kuitenkaan eronnut, mutta lopetin seksin tästä syystä. Kun sitä jatkui aikansa, aloin vakuuttumaan siitä, että mieheni on paitsi veljeni, myös vähän ikävä ihminen, tekee aina sitä tätä tota.
Tämä johtui siitä, että olin tavannut miehen, joka vei jalat altani. Oli kutkutusta ja perhosia vatsassa. Olin siis jo pidemmällä kuin sinä. Haudoin myös mielessäni ajatusta, että kun tässä näin sisarusväleissä ollaan, voidaan olla kaverit eron jälkeen ja hänkin löytää jonkun ihanan, niin sittenhän kaikki on hyvin.
Onneksi heräsin ajoissa, en pettänyt, vaan aloin oikeasti katsella kotona ympärilleni. Huomata miehen pienet eleet, vielä siinäkin vaiheessa, kun suhteemme oli jo kriisissä, niin hän lähtiessään töihin putsasi minunkin auton valmiiksi. Se sai minut yhtenä aamuna kuin havahtumaan.
Eipä se mies niin veljeltä näyttänytkään enää, kun annoin taas itselleni luvan ajatella häntä sillä tavalla, lopetin jankuttamasta itselleni meidän suhteen minun mielestä selvää tarinaa.
Y
Voi ettien että.
Toisaalta kauhean ihanaa tuo toivo, mitä yritätte muhun ilmeisesti valaa, että vielä jollain keinolla saisin kokea intohimoa mieheeni. Tai ainakin intohimoista seksiä kanssaan? (Tässä on kyllä vivahde-ero, kaipaisin sitä intohimoa nimenomaan miestäni kohtaan. Että haluaisin suudella häntä ja tuntea haluavani juuri häntä. Edes hitusen!)
Olisihan se siis ihan lottovoitto, kyllä minäkin sen ymmärrän. Ei tarvitsisi erota, olisi turvallinen ja tasainen suhde, ja intohimoa. No, mun ja miehen keskustelut varmaan ei parane mihinkään, mutta ehkä kestäisin sen puutteen jos kokisin mieheeni vetovoimaa.
Yksi vastaaja, joka näitä kinkyjuttuja ehdotit, sanoit "ettei siihen seksikumppaniin tarvitse tuntea niin palavaa intohimoa". "NIIN PALAVAA INTOHIMOA." Mutta käsitäthän, etten tunne mieheeni tippaakaan intohimoa, en siis yhtään? Suutelu hänen kanssaan on vastenmielistä.
En kertakaikkiaan pysty käsittämään, miten ihmeessä saisin aivoni käännettyä sellaiseen asentoon, että pystyisin ajattelemaan seksin hänen kanssaan intohimoisena. Usko pois, haluaisin kyllä, ja ihan tosissani 10 vuotta yritettiin. On kokeiltu nuo hieronnat (mukavaltahan se tuntuu, muttei seksuaalisessa mielessä), hepeneet, lelut, asennot, eri paikat... Ja olen niiin yrittänyt miettiä fantasioita seksin aikana, että saisin kokea kiihkoa.. Mutta ei. Ei onnistu. Mieheni läsnäolo häiritsee ja latistaa fiiliksen. Yksin kyllä nautin sooloilusta, helposti.
Ehkä ymmärrän jotain väärin, mitä tässä minulle yritetään sanoa, mutta en tiedä ymmärrättekö tekään minkälaista on harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei sytytä tippaakaan ja johon on veljelliset tunteet.
Enkä minä jaksa tätä enää jankuttaa.
Kiitos kommenteista, paljonhan niitä tulikin.
Mitään "lupaa" eroamiseen en hae enkä hakenut täältä, huhuilin lähinnä kokemuksia mahdollisilta kohtalotovereilta. Niitä tuli muutama, mutta paljon enemmän tuomitsemista (mikä on ihan ok, en ole missään syyttänytkään miestäni tilanteesta) ja aiheen vierestä kommentointia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi ettien että.
Toisaalta kauhean ihanaa tuo toivo, mitä yritätte muhun ilmeisesti valaa, että vielä jollain keinolla saisin kokea intohimoa mieheeni. Tai ainakin intohimoista seksiä kanssaan? (Tässä on kyllä vivahde-ero, kaipaisin sitä intohimoa nimenomaan miestäni kohtaan. Että haluaisin suudella häntä ja tuntea haluavani juuri häntä. Edes hitusen!)
Olisihan se siis ihan lottovoitto, kyllä minäkin sen ymmärrän. Ei tarvitsisi erota, olisi turvallinen ja tasainen suhde, ja intohimoa. No, mun ja miehen keskustelut varmaan ei parane mihinkään, mutta ehkä kestäisin sen puutteen jos kokisin mieheeni vetovoimaa.
Yksi vastaaja, joka näitä kinkyjuttuja ehdotit, sanoit "ettei siihen seksikumppaniin tarvitse tuntea niin palavaa intohimoa". "NIIN PALAVAA INTOHIMOA." Mutta käsitäthän, etten tunne mieheeni tippaakaan intohimoa, en siis yhtään? Suutelu hänen kanssaan on vastenmielistä.
En kertakaikkiaan pysty käsittämään, miten ihmeessä saisin aivoni käännettyä sellaiseen asentoon, että pystyisin ajattelemaan seksin hänen kanssaan intohimoisena. Usko pois, haluaisin kyllä, ja ihan tosissani 10 vuotta yritettiin. On kokeiltu nuo hieronnat (mukavaltahan se tuntuu, muttei seksuaalisessa mielessä), hepeneet, lelut, asennot, eri paikat... Ja olen niiin yrittänyt miettiä fantasioita seksin aikana, että saisin kokea kiihkoa.. Mutta ei. Ei onnistu. Mieheni läsnäolo häiritsee ja latistaa fiiliksen. Yksin kyllä nautin sooloilusta, helposti.
Ehkä ymmärrän jotain väärin, mitä tässä minulle yritetään sanoa, mutta en tiedä ymmärrättekö tekään minkälaista on harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei sytytä tippaakaan ja johon on veljelliset tunteet.
Enkä minä jaksa tätä enää jankuttaa.
Kiitos kommenteista, paljonhan niitä tulikin.
Mitään "lupaa" eroamiseen en hae enkä hakenut täältä, huhuilin lähinnä kokemuksia mahdollisilta kohtalotovereilta. Niitä tuli muutama, mutta paljon enemmän tuomitsemista (mikä on ihan ok, en ole missään syyttänytkään miestäni tilanteesta) ja aiheen vierestä kommentointia.Ap
Ok. Moikka ap! Ja hyvää elämää!
Vierailija kirjoitti:
Voi ettien että.
Toisaalta kauhean ihanaa tuo toivo, mitä yritätte muhun ilmeisesti valaa, että vielä jollain keinolla saisin kokea intohimoa mieheeni. Tai ainakin intohimoista seksiä kanssaan? (Tässä on kyllä vivahde-ero, kaipaisin sitä intohimoa nimenomaan miestäni kohtaan. Että haluaisin suudella häntä ja tuntea haluavani juuri häntä. Edes hitusen!)
Olisihan se siis ihan lottovoitto, kyllä minäkin sen ymmärrän. Ei tarvitsisi erota, olisi turvallinen ja tasainen suhde, ja intohimoa. No, mun ja miehen keskustelut varmaan ei parane mihinkään, mutta ehkä kestäisin sen puutteen jos kokisin mieheeni vetovoimaa.
Yksi vastaaja, joka näitä kinkyjuttuja ehdotit, sanoit "ettei siihen seksikumppaniin tarvitse tuntea niin palavaa intohimoa". "NIIN PALAVAA INTOHIMOA." Mutta käsitäthän, etten tunne mieheeni tippaakaan intohimoa, en siis yhtään? Suutelu hänen kanssaan on vastenmielistä.
En kertakaikkiaan pysty käsittämään, miten ihmeessä saisin aivoni käännettyä sellaiseen asentoon, että pystyisin ajattelemaan seksin hänen kanssaan intohimoisena. Usko pois, haluaisin kyllä, ja ihan tosissani 10 vuotta yritettiin. On kokeiltu nuo hieronnat (mukavaltahan se tuntuu, muttei seksuaalisessa mielessä), hepeneet, lelut, asennot, eri paikat... Ja olen niiin yrittänyt miettiä fantasioita seksin aikana, että saisin kokea kiihkoa.. Mutta ei. Ei onnistu. Mieheni läsnäolo häiritsee ja latistaa fiiliksen. Yksin kyllä nautin sooloilusta, helposti.
Ehkä ymmärrän jotain väärin, mitä tässä minulle yritetään sanoa, mutta en tiedä ymmärrättekö tekään minkälaista on harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei sytytä tippaakaan ja johon on veljelliset tunteet.
Enkä minä jaksa tätä enää jankuttaa.
Kiitos kommenteista, paljonhan niitä tulikin.
Mitään "lupaa" eroamiseen en hae enkä hakenut täältä, huhuilin lähinnä kokemuksia mahdollisilta kohtalotovereilta. Niitä tuli muutama, mutta paljon enemmän tuomitsemista (mikä on ihan ok, en ole missään syyttänytkään miestäni tilanteesta) ja aiheen vierestä kommentointia.Ap
10 vuotta yritettiin? Jaa-a, muuttuuko tarina sopivastinettä vastuutat asiasta puolisoasi vaikka et ole puhunut hänelle totta.
Todennäköisesti olet trolli mutta riippumatta siitä kuvaamasi käytös puolisoa kohtaan on alhaista ja heikkoluonteisen, itsekkään ja pahansuopaisen ihmisen käytöstä. Ja kyllä sitä voi ja pitääkin arvostella.
Haluaisitko oikeasti jos nyt eroaisit ja löytäisit jonkun jonka kanssa kokisit sitä intohimoa mitä haet tekisi sinulle samalla tavalla. Huijaisi, valehtelisi, näyttelisi ja lopulta sanoisi tuon mitä nyt aiot sanoa puolisollesi? Miltä sinusta tuntuisi se? Olisiko hyvä olla?
Vierailija kirjoitti:
Voi ettien että.
Toisaalta kauhean ihanaa tuo toivo, mitä yritätte muhun ilmeisesti valaa, että vielä jollain keinolla saisin kokea intohimoa mieheeni. Tai ainakin intohimoista seksiä kanssaan? (Tässä on kyllä vivahde-ero, kaipaisin sitä intohimoa nimenomaan miestäni kohtaan. Että haluaisin suudella häntä ja tuntea haluavani juuri häntä. Edes hitusen!)
Olisihan se siis ihan lottovoitto, kyllä minäkin sen ymmärrän. Ei tarvitsisi erota, olisi turvallinen ja tasainen suhde, ja intohimoa. No, mun ja miehen keskustelut varmaan ei parane mihinkään, mutta ehkä kestäisin sen puutteen jos kokisin mieheeni vetovoimaa.
Yksi vastaaja, joka näitä kinkyjuttuja ehdotit, sanoit "ettei siihen seksikumppaniin tarvitse tuntea niin palavaa intohimoa". "NIIN PALAVAA INTOHIMOA." Mutta käsitäthän, etten tunne mieheeni tippaakaan intohimoa, en siis yhtään? Suutelu hänen kanssaan on vastenmielistä.
En kertakaikkiaan pysty käsittämään, miten ihmeessä saisin aivoni käännettyä sellaiseen asentoon, että pystyisin ajattelemaan seksin hänen kanssaan intohimoisena. Usko pois, haluaisin kyllä, ja ihan tosissani 10 vuotta yritettiin. On kokeiltu nuo hieronnat (mukavaltahan se tuntuu, muttei seksuaalisessa mielessä), hepeneet, lelut, asennot, eri paikat... Ja olen niiin yrittänyt miettiä fantasioita seksin aikana, että saisin kokea kiihkoa.. Mutta ei. Ei onnistu. Mieheni läsnäolo häiritsee ja latistaa fiiliksen. Yksin kyllä nautin sooloilusta, helposti.
Ehkä ymmärrän jotain väärin, mitä tässä minulle yritetään sanoa, mutta en tiedä ymmärrättekö tekään minkälaista on harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka ei sytytä tippaakaan ja johon on veljelliset tunteet.
Enkä minä jaksa tätä enää jankuttaa.
Kiitos kommenteista, paljonhan niitä tulikin.
Mitään "lupaa" eroamiseen en hae enkä hakenut täältä, huhuilin lähinnä kokemuksia mahdollisilta kohtalotovereilta. Niitä tuli muutama, mutta paljon enemmän tuomitsemista (mikä on ihan ok, en ole missään syyttänytkään miestäni tilanteesta) ja aiheen vierestä kommentointia.Ap
No tämäkin vielä. Hait siis tukea pahuudellesi muilta vastaavilta huhuilemalla kohtalotovereita. No aika vähiin jäi. Kertonee siitä että ovat reunapaloja, jämiä joita kukaan ei halua oikeasti.
Riippuu siitä tunteeko ap suutelun yleisesti ottaen vastenmieliseksi vai pelkästään tämän miehen kanssa?