40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

20v. yhdessä ja ihan hyvin meni mutta kaipasin jotain "säpinää". No ilmoitin että haluan erota ja talo myntiin jne. Nyt 2v mennyt ja kaduttanut useasti. Miehellä uusi vaimo ja heillä tuntuu menevän ihan hyvin. Toisinaan tulee mieleen että mitä tuli tehtyä..

Mikä on se mitä kadut, mitä kaipaat vanhasta suhteesta ja exästäsi? Kerro vähän tarkemmin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää mielessä se, että nykyihmiset harrastavat seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Siis vähemmän kuin vanhempamme tai heidän vanhempansa niissä pitkissä, tylsissä suhteissaan. Harrastamme seksiä vähemmän vaikka olemme eronneet ja siirtyneet pitkästä elämänmittaisesta suhteesta useisiin peräkkäisiin suhteisiin.

Haluan tuoda tämän ilmi, koska ilmiö on jo yhteiskunnallinen ja vähän rakenteellinenkin, ei siis koske vain ja juuri teidän liittoanne ja sinun miestäsi.

Enemmän suhteen ja seksin väliin on itse kullakin voinut tulla muuttuneet hormonitasot, some, porno, stressi... Yksilötasolla sitten kärvistelemme tai kärvistelemme ja eroamme, mutta silti harrastamme seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Onko kyse sitten myös liian suurista odotuksista, en tiedä.

Tavallaan tällaisen yliseksualisoituneen yhteiskunnan tragedia: odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, todellisuus ei kelpaa.

Jos on sinkku eikä saa tarpeeksi seksiä, se on ikävää mutta siedettävää. Jos on suhteessa eikä saa tarpeeksi seksiä, se on kauheaa. Seksitön suhde on kirjaimellisesti tyhjää huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu! Aikoinaan googlasin hakusanaparilla unelma erosta ja odotin eteen lävähtävän vaikka mitä haaveilua aiheen tiimoilta. Tuloksissa oli kuitenkin vain miten selvitä erosta, mistä huomaa eron uhkaavan ym. sen tyylistä. Ihan kuin ero aina olisi kauhea ja negatiivinen asia.

Haavelijat haaveilee. Todellisuus on muuta. Isossa osassa aiheuttaa negatiivisia vaikutuksiia pitkällä aikavälillä. Selittelevät sarjaeroajat on sitten oma lukunsa.

Miehen olisi pitänyt lähteä vuosia sitten. Mitä tuollaisella suhteella edes tekee?

Niin, miehet tykkäävät keskustella urheilusta tekniikasta jne. Naiset taas tunteista, ihmissuhteista... Miehen ja naisen erilaisuus juuri tekeekin heterosuhteista mielenkiintoisia. Vain tunteista puhuvat pariskunnat ovat lesbo-pariskuntia.

Minä erosin 1,5 vuotta sitten yli 20 vuoden suhteesta, olen 42.

Suhde oli kädenlämpöinen ja alkoi muuttumaan miehen puolelta.

Kaikki oli huonosti, seksiä oli, mutta minä janosin sitä muuta läheisyyttä. Töistä ja lapsista keskusteltiin, mistään muusta ei. Ja siinäkin lähinnä miehen töistä.

Minulle tuli keskenmeno vuosia ennen eroa ja tuki mitä mieheltä sain oli tasan 0. 

Kehui joskus ja jouluna ja silloinkin vain jos olin oikein laittautunut.

Myös raha-asiat hiersi, minä maksoin valtaosan arjen kuluista ja lomista.

Ensimmäinen kerta eron jälkeen kun aivan toinen mies kehui minua  kauniiksi kun tulin suihkusta oli ihan uskomaton ja vaikka tiesin että olen kyllä ihan kaunis ja hyvässä kunnossa.

Mutta se että joku huomaa ja kuuntelee, kehuu ja haluaa olla tukena.

Minä pärjään kyllä, vaihdan vaikka ne renkaat ja laitan lamput, mutta kun olisi sellainen puoliso joka haluaisi tehdä ne puolestani ja vastavuoroisesti minä haluan kumppanille vain parasta.

En haaveile vakavasta perinteisestä suhteesta, deittailen mutta toki kaikkien kanssa siinä on tunnetta mukana, en ilman sitä voisi mennä sänkyyn.

Minulla on kyllä vientiä  30+ miesten keskuudessa, kuulemma se hyvä itsetunto, se että olen sinut itseni ja seksuaalisuuteni kanssa tekee minusta haluttavan, pärjään itsenäisesti, enkä haaveile kirkkohäistä ja perheestä. 

Useampikin  olisi valmis vakavampaan suhteeseen ja varmaan vielä sellaiseen mieheen törmään jonka kanssa sellaisen suhteen haluan. Mutta en tiedä haluanko muuttaa kenenkään kanssa enää yhteen.

Mutta viihdyn myös yksin, ei minua ne hiljaiset aamut ahdista, olin niin yksin siinä parisuhteessakin. Istun ja katselen maisemia, käyn lenkillä ja onneksi minulla on paljon ystäviä, perhettä ja läheisiä.

Minulle ero oli hyvä asia, vaikka edelleen tapellaan exän kanssa lasten asioista ja omaisuudesta, kun ei muuten pysty tekemään kiusaa niin kostetaan lasten avulla, 

Mutta minä pärjään ja ero ei ole kaduttanut hetkeäkään vaikka paljosta jouduin myös luopumaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miehet tykkäävät keskustella urheilusta tekniikasta jne. Naiset taas tunteista, ihmissuhteista... Miehen ja naisen erilaisuus juuri tekeekin heterosuhteista mielenkiintoisia. Vain tunteista puhuvat pariskunnat ovat lesbo-pariskuntia.

Ehkä sinun tuttavapiirissäsi. Mutta itse tykkään keskustella maailman tapahtumista, tieteestä, taiteesta, tekniikasta, kodin remonteista ja matkoista kuten useimmat muutkin tuttavapiirini naiset. Jätin miehen joka halusi keskustella lähinnä televisiosarjoista ja päivän ruokaostoksista. Emme sopineet yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen M50+ ja tosiaan sitä lahnaseksiä vaan ja harvoin. Olen miettinyt lähtöä, mutta kiinnostuksen osoituksia tulee vain muutamaa vuotta vanhemmilta naisilta, jotka ei oikein sytytä. Sinänsä kumma, kun luullaan jopa 10 vuotta nuoremmaksi kuin olen.

Epäilen, että vaimoni on aseksuaali tai ainakin lähellä tai minä en vaan sytytä.

Muuten puuhailemme omiamme ja riitoja ei ole - enää.

2 lasta, jotka kohta lähtevät maailmalle.

En tiedä mitä tehdä. Meneehän se näinkin. Jotenkin tuntuu, että minua on huijattu.

Miksi pari vuotta vanhempi nainen ei sytytä? Itsellä pari vuotta vanhempi mies, ja ihan hyvin menee.

N50+

Ihmettelen myös. Mitä parin vuoden ikäero merkkaa? Sit ymmärrän jos alkaa olla 15+ vuotta vanhempi. Jos naisetkin päättäisi ettei kiinnosta muutamaakaan vuotta vanhempi mies niin eipä täällä montaa paria muodostuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjottanut tähän ketjuun pariin otteeseen.

Mulla oli se mies joka harrasti Tinderiä ja jonkuasteen sivusuhde toiseen naiseen lähinnä viestittely pohjalta.

Exäni oli pitempään jo selittänyt minulle kuinka minulla oli enemmän haluja kun hänellä. Hänhän oli jo vanha mies. Jätetään nämä jutut vaan jo nuoremmille oli iskulause. Vaikutti tyytyväiseltä kun en enää mitää vaatinut seksin suhteen.

Jäi sitten kiinni kuten kerroin ylhäällä. Totuushan olikin että se olin minä mikä en kiinnostanut, muut naiset kylläkin.

Mietin tässä kuinka monella haluttomalla miehellä, miksei naisellakin, ole ihan vaan pelkkää uskottomuutta taustalla? Täällähän neuvotaan jatkamaan sen haluttoman ukon/akan kanssa vaikka rahallisesti ei olisi edes pakko. Kun se veli/sisko suhde on se ainoa mitä 50+ pystyy saamaan.

Samalla se oma partneri saa vieraalta/vierailta seksuaalisen tyydytksen. Kun kotona oleva luulee vaan että ikä painaa.

Ei ne ihmisen halut mihinkään häviä iän myötä, jos on muutoin terve.

Höpö höpö. Kyllä häviää. Itsekin ihan terve 53v , kun tuli rajut vaihdevuosi oireet ja halut meni täysin, eikä kyllä olisi vehkeetkään pelittäneet. 

Jouduin kuitenkin turvautumaan hormoonikorvaushoitoon, koska oireet olivat niin pahat, että elämästä tuli pelkkää helvettiä.

No niinpä ne halutkin palautui ja vehkeet pelasi, kuin nuorella naisella ainakin.

7 vuotta käytin hormooneja ja lopetin ne sitten sairastunmisriskin takia ja niinpä hävisi halut vaikka olin terve kuin pukki. 

Kyllä ne halut on aika  paljon hormoonitoiminnasta kiinni. Hormoonit kun alkaa hyrräämään teini-ässä alkaa halut heräämään ja kun ne samaset hormoonit lakkaa hyrräämästä, menee halutkin, vaikka muuten olisit ihan terve.

Minusta tuo on aika luonnollistakin.  Vaikka ihmiset nauttii seksistä ja harrastaa sitä huvin vuoksi on se kuitenkin vain ihmisen tarve/tapa jatkaa sukua ja sitä ei enää vaihdevuosien jälkeen "tarvita". Jälkeläisiä ei enää pysty silloin tuottamaan.

40vuotiaalla haluttomuus ei kuitenkaan ole vaihdevuosista kiinni (yleensä) vaan muista asioista johtuva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää mielessä se, että nykyihmiset harrastavat seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Siis vähemmän kuin vanhempamme tai heidän vanhempansa niissä pitkissä, tylsissä suhteissaan. Harrastamme seksiä vähemmän vaikka olemme eronneet ja siirtyneet pitkästä elämänmittaisesta suhteesta useisiin peräkkäisiin suhteisiin.

Haluan tuoda tämän ilmi, koska ilmiö on jo yhteiskunnallinen ja vähän rakenteellinenkin, ei siis koske vain ja juuri teidän liittoanne ja sinun miestäsi.

Enemmän suhteen ja seksin väliin on itse kullakin voinut tulla muuttuneet hormonitasot, some, porno, stressi... Yksilötasolla sitten kärvistelemme tai kärvistelemme ja eroamme, mutta silti harrastamme seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Onko kyse sitten myös liian suurista odotuksista, en tiedä.

Tavallaan tällaisen yliseksualisoituneen yhteiskunnan tragedia: odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, todellisuus ei kelpaa.

Siis kukahan oikeasti on tutkinut minunkaan (ja meidän kenenkään) isovanhempien  siis näiden aikaisempien sukupolvien seksielämää ja panokertoja??? Ei kukaan. 

Suomi on vieläkin pullollaan ihmisiä, joiden isovanhemmat on syntyneet viime vuosisadan alkupuolella  (1900)  eikä heidän seksielämästään varmaan ole mitään tietoa.

Mutta varmaan kaikilla ihmisillä seksin tarve muuttuu elämän aikana. Joskus haluaa enenemmän ja joskus vähemmän.  Ja välillä halut ei kumppanin kanssa kohtaa ollenkaan.

Itse asiassa on. Ensimmäinen suomalainen Finsex-tutkimus tehtiin jo vuonna 1970 ja silloin vanhinpien tutkittujen ikä oli 79-vuotta. Maailman tunnetuin Kinseyn kattava seksitapojen tutkimus julkaistiin USA:ssa jo 1953.

Seksitavoista siis tiedetään varsin kauas taaksepäin.

Mitenkähän nuo tutkimukset on tehty? harvempi varmaan osallistunut, kun kyselijä on ilmestynyt oven taakse tai kirjekuori tullut kotiin, jossa kyselty seksielämästä?

Puhelimessa joka on ollut kiinni olohuoneen tai keittiön seinässä ei varmaan monikaan ole koko perheen kuullen kertonut ja raportoinut seksielämästään. Eikä sitä puhelintakaan välttämättä ollut kovin monella.

70-luvulla kun ei vielä ollut kovin kaksisia kanavia tutkimuksille.

Laulukilpailuissakin mitä TV:ssä oli lähetettiin äänet postikortilla:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu! Aikoinaan googlasin hakusanaparilla unelma erosta ja odotin eteen lävähtävän vaikka mitä haaveilua aiheen tiimoilta. Tuloksissa oli kuitenkin vain miten selvitä erosta, mistä huomaa eron uhkaavan ym. sen tyylistä. Ihan kuin ero aina olisi kauhea ja negatiivinen asia.

Haavelijat haaveilee. Todellisuus on muuta. Isossa osassa aiheuttaa negatiivisia vaikutuksiia pitkällä aikavälillä. Selittelevät sarjaeroajat on sitten oma lukunsa.

Sittenhän voi tyytyä päiväkahviseuraan kuten menneillä vuosikymmennillä. 🤣

Lisää kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää mielessä se, että nykyihmiset harrastavat seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Siis vähemmän kuin vanhempamme tai heidän vanhempansa niissä pitkissä, tylsissä suhteissaan. Harrastamme seksiä vähemmän vaikka olemme eronneet ja siirtyneet pitkästä elämänmittaisesta suhteesta useisiin peräkkäisiin suhteisiin.

Haluan tuoda tämän ilmi, koska ilmiö on jo yhteiskunnallinen ja vähän rakenteellinenkin, ei siis koske vain ja juuri teidän liittoanne ja sinun miestäsi.

Enemmän suhteen ja seksin väliin on itse kullakin voinut tulla muuttuneet hormonitasot, some, porno, stressi... Yksilötasolla sitten kärvistelemme tai kärvistelemme ja eroamme, mutta silti harrastamme seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Onko kyse sitten myös liian suurista odotuksista, en tiedä.

Tavallaan tällaisen yliseksualisoituneen yhteiskunnan tragedia: odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, todellisuus ei kelpaa.

Siis kukahan oikeasti on tutkinut minunkaan (ja meidän kenenkään) isovanhempien  siis näiden aikaisempien sukupolvien seksielämää ja panokertoja??? Ei kukaan. 

Suomi on vieläkin pullollaan ihmisiä, joiden isovanhemmat on syntyneet viime vuosisadan alkupuolella  (1900)  eikä heidän seksielämästään varmaan ole mitään tietoa.

Mutta varmaan kaikilla ihmisillä seksin tarve muuttuu elämän aikana. Joskus haluaa enenemmän ja joskus vähemmän.  Ja välillä halut ei kumppanin kanssa kohtaa ollenkaan.

Itse asiassa on. Ensimmäinen suomalainen Finsex-tutkimus tehtiin jo vuonna 1970 ja silloin vanhinpien tutkittujen ikä oli 79-vuotta. Maailman tunnetuin Kinseyn kattava seksitapojen tutkimus julkaistiin USA:ssa jo 1953.

Seksitavoista siis tiedetään varsin kauas taaksepäin.

Mitenkähän nuo tutkimukset on tehty? harvempi varmaan osallistunut, kun kyselijä on ilmestynyt oven taakse tai kirjekuori tullut kotiin, jossa kyselty seksielämästä?

Puhelimessa joka on ollut kiinni olohuoneen tai keittiön seinässä ei varmaan monikaan ole koko perheen kuullen kertonut ja raportoinut seksielämästään. Eikä sitä puhelintakaan välttämättä ollut kovin monella.

70-luvulla kun ei vielä ollut kovin kaksisia kanavia tutkimuksille.

Laulukilpailuissakin mitä TV:ssä oli lähetettiin äänet postikortilla:D

Niin juuri. Siihen aikaan läheteltiin ihmisille hyvinkin paljon kyselyitä, nivaska tuli kotiin täytettäväksi ja sen mukana oli palautuskuori.

Näitä tehtiin kaikenlaisista asioista, ostokäyttäytymisestä, rahan käytöstä, telkkarin katselusta ja myös yhteiskunnallisista aiheista, kuten seksuaalinen käyttäytyminen.

Oli toki soittokyselyitäkin. Tämä oli ihan ammatti, kerätä näitä kyselyitä, nimittäin osassa käytiin ihmisten olkkareissa sohvalla kyselemässä ja haastattelemassa.

Mutta eihän sitä voida uskoa, että ennen internettiä on edes eletty, saati mitään tutkittu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää mielessä se, että nykyihmiset harrastavat seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Siis vähemmän kuin vanhempamme tai heidän vanhempansa niissä pitkissä, tylsissä suhteissaan. Harrastamme seksiä vähemmän vaikka olemme eronneet ja siirtyneet pitkästä elämänmittaisesta suhteesta useisiin peräkkäisiin suhteisiin.

Haluan tuoda tämän ilmi, koska ilmiö on jo yhteiskunnallinen ja vähän rakenteellinenkin, ei siis koske vain ja juuri teidän liittoanne ja sinun miestäsi.

Enemmän suhteen ja seksin väliin on itse kullakin voinut tulla muuttuneet hormonitasot, some, porno, stressi... Yksilötasolla sitten kärvistelemme tai kärvistelemme ja eroamme, mutta silti harrastamme seksiä vähemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Onko kyse sitten myös liian suurista odotuksista, en tiedä.

Tavallaan tällaisen yliseksualisoituneen yhteiskunnan tragedia: odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, todellisuus ei kelpaa.

Siis kukahan oikeasti on tutkinut minunkaan (ja meidän kenenkään) isovanhempien  siis näiden aikaisempien sukupolvien seksielämää ja panokertoja??? Ei kukaan. 

Suomi on vieläkin pullollaan ihmisiä, joiden isovanhemmat on syntyneet viime vuosisadan alkupuolella  (1900)  eikä heidän seksielämästään varmaan ole mitään tietoa.

Mutta varmaan kaikilla ihmisillä seksin tarve muuttuu elämän aikana. Joskus haluaa enenemmän ja joskus vähemmän.  Ja välillä halut ei kumppanin kanssa kohtaa ollenkaan.

Itse asiassa on. Ensimmäinen suomalainen Finsex-tutkimus tehtiin jo vuonna 1970 ja silloin vanhinpien tutkittujen ikä oli 79-vuotta. Maailman tunnetuin Kinseyn kattava seksitapojen tutkimus julkaistiin USA:ssa jo 1953.

Seksitavoista siis tiedetään varsin kauas taaksepäin.

Mitenkähän nuo tutkimukset on tehty? harvempi varmaan osallistunut, kun kyselijä on ilmestynyt oven taakse tai kirjekuori tullut kotiin, jossa kyselty seksielämästä?

Puhelimessa joka on ollut kiinni olohuoneen tai keittiön seinässä ei varmaan monikaan ole koko perheen kuullen kertonut ja raportoinut seksielämästään. Eikä sitä puhelintakaan välttämättä ollut kovin monella.

70-luvulla kun ei vielä ollut kovin kaksisia kanavia tutkimuksille.

Laulukilpailuissakin mitä TV:ssä oli lähetettiin äänet postikortilla:D

Niin juuri. Siihen aikaan läheteltiin ihmisille hyvinkin paljon kyselyitä, nivaska tuli kotiin täytettäväksi ja sen mukana oli palautuskuori.

Näitä tehtiin kaikenlaisista asioista, ostokäyttäytymisestä, rahan käytöstä, telkkarin katselusta ja myös yhteiskunnallisista aiheista, kuten seksuaalinen käyttäytyminen.

Oli toki soittokyselyitäkin. Tämä oli ihan ammatti, kerätä näitä kyselyitä, nimittäin osassa käytiin ihmisten olkkareissa sohvalla kyselemässä ja haastattelemassa.

Mutta eihän sitä voida uskoa, että ennen internettiä on edes eletty, saati mitään tutkittu!

Meinasin juuri tulla sanomaan. Lisäksi näihin osallistuminen katsottiin vähän kuin kansallisvelvollisuudeksi, eli toki ymmärrettiin, että tässä nyt tehdään tutkimusta ja että sitä ei voi tehdä, ellei ihmiset osallistu. Etenkin vakavasti otettiin virastojen kyselyt, kuten terveydenhuollon.

Minäkin olen näitä oman osani täytellyt, sitä otettiin kynä kauniiseen käteen ja vastailtiin, tosiaan melkoisia pumaskoja oli jotkut.

Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.

Ketjussa on ollut monta ihmettelyä miksi kukaan edes lähtee suhteeseen miehen kanssa joka ei osaa puhua. Tässä oma kokemus, yhteisiä vuosia takana lähemmäs 30 v ja kirjoittelinkin jo ketjun alkupäässä miten mies ei kysy mitään tilanteessa, jossa epäiltiin vakavaa sairautta.

Opittu miehen malli tietysti ensimmäinen syy. Oma isäkään puhunut juuri mitään muuta kuin jos oli asiaa. Eikä omassa lapsuuden perheessä puhuttu muutenkaan tunteista tai vaikeista aiheista, joten tässä sitten toinen syy eli olin ihan surkea puhuja itsekin nuorena aloittaessa suhdetta. En yhtään kyseenalaistanut miehen kommunikointitaitoja, sillä en ollut itsekään sen parempi.

Miehellä tuo kulkee suvussa. Kukaan ei kysy mitään jatkokysymyksiä, jos joku kertoo jotakin. Kahvipöytäkeskustelut sen suvun kesken on olleet joskus todella vaivaannuttavia ja sitten jälkeen päin joku miettii, että mikähän sillä oli. Ei tietenkään voi kysyä sitä siinä hetkessä. Olen sittemmin itse oppinut aukaisemaan suuni ja kyselemään, mutta sen puolen muu suku ei ole. Jotain tunnekylmyyttä on koko suvussa, sen huomasin vasta näin vuosia myöhemmin. Tai en tiedä mitä se on, mutta sukulaisten kuollessa ei esim itketä.

Onko sitten niin kuin joku kirjoitti, että mies ei vaan välitä? Mies ei ole puhuja, mutta osoittaa välittävänsä tekojen kautta. Tekee paljon asioita minulle ja minun puolesta. Seksissä varmistaa joka kerta, että minäkin saan. Joskus saatan sivumennen ääneen ajatella vaikka että pitäisikö joskus siirtää x eri paikkaan ja seuraavan kerran kun tulen kotiin niin x on siirretty vaikka en sitä ollut tarkoittanut pyyntönä. Näitä esimerkkejä on paljon miten teot kertoo välittämisestä. Jos on tapahtunut jotain ikävää ja kaipaisin lohdutusta niin mies ei osaa lohduttaa sanoin ollenkaan mutta saattaa esim siivota ja kokata että minun ei tarvitse miettiä niitä siinä tilanteessa ja olisi helpompi olla.

Puhumattomuus on vain pahasti ristiriidassa näiden tekojen kanssa enkä ymmärrä miten ei vuosien aikana opi, vaikka olen loukkaantumiseni tuonut esiin ja ihmetellyt miksi ei kysynyt mitään vaikka tutkimustuloksista. Vastaa ettei tajunnut kysyä ja tuntuu olevan asiasta itsekin pahoillaan, mutta mikään ei muutu senkään jälkeen. Ei kysele oikein mitään. Voihan se olla että joku kirjo onkin taustalla.

Jos jotain hyvää tulevaisuuteen niin meihin loppuu nämä lapsuudesta opitut mallit puhumisen suhteen. Lapsemme on hyvin erilaisia: avoimia ja keskustelevia nuoria. Jopa teini osasi kysyä miten lääkärikäyntini oli mennyt tai millaista minulla oli töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeeko ap siis miehen seksuaalisesti vastenmieliseksi niinkuin muutama täällä on sanonut, vai onko vaan niin ettei tunne yhtään mitään? Niillä on vissi ero.

Hyvä kysymys, jäin itsekin pohtimaan. Minä en siis ole sanonut että tuntisin mieheni vastenmieliseksi, olen sanonut etten koe kipinää enkä tunne seksuaalista vetovoimaa häneen yhtään.

Aina siis kun harrastamme seksiä, en tunne mitään seksuaalista/kiihotusta, on vain kuin jumppaisin jotain tylsiä jumppaliikkeitä. Suutelemisesta mieheni kanssa en tykkää yhtään, se kyllä tuntuu vastenmieliseltä kuolan vaihdolta. Pusutellaan kyllä, eikä se tunnu pahalta, muttei siinä ole vetovoimaakaan, tuntuu samalta kuin pussaa esim. lasta poskelle. Läheistä ja sinänsä kivaa muttei todellakaan muuta.

Eli mitä tähän nyt sanoisi, onko vastenmielistä vai ei..?

Ap

Lueskeltuani ketjun nousi mieleen semmoinenkin ajatus, että aivan samalla tavalla kuin ap ovat mielestäni epärehellisiä, vastuuttomia ja miksi nyt onkaan nimitelty he, jotka jäävät suhteeseen, vaikka selkeästi näkevät, että se kipinä on sammunut ja seksi toiselle velvollisuus.

Ihmettelen siis sitä, kuka oikeasti uskoo, että ahah, entinen innokas seksikumppani onkin nyt aseksuaali? Ja toisaalta, jos ap olisi ilmoittanut, että hän onkin nyt lesbo, olisiko mies todennut, että ok, no ei se mitään, jatketaan me näitä meidän sekstailuja ja avioliittoa siltikin kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Eli siis vastuu nostaa kissa pöydälle on kyllä molemmilla. Mutta se toinenkin, yleensä kyllä mies, taitaa ajatella, että vähän sen nyt väliä, pikkasen huonompaa seksiä, mutta antaa mennä ja ei tässä aleta omaisuuksia jakamaan (mitään rahallista menettämään) tai muutakaan hankaluutta. Voinhan mä aina shoppailla sivussakin.

Plus ei sitä tiedä, mitä tämä puoliso, jota ei voida jättää sen vuoksi, kun sehän menee rikki, oikeasti ajattelee ja puuhastelee. Siis että olisiko lopulta vain helpottunut tai onko jo verkot vesillä.

Mistään ei tiedä siis puhumatta, niin olisiko se kuitenkin vain viisainta puhua.

Mistä pääsen toiseen aiheeseeni: kuinka moni todella oikeasti käy henkeviä keskusteluja politiikasta, taiteesta, tunne-elämästä ja tolstoista viikottain arjessa puolisonsa kanssa? Minä ainakaan en, enkä semmoista kaipaa. Myös naisena pidän vähän outona sitä ajatusta, että miehen pitäisi  olla kiinnostunut kaikesta edellä mainitusta, mutta miehen valitsemat aiheet ovatkin sitten nou nou ja tosi tylsiä. Myönnän, että ei muakaan kovasti esim. uuden auton etsiminen kiinnosta, mutta kai mä nyt tajuan, että miehelle se on tosi askarruttava ja kiinnostava aihe. Niin sitten osallistun siihen kuten hän osallistuu pohdintaan mun työpaikan ihmissuhdekuvioista.

Sitten tuohon, että joku on vain semmoisen miehen/parisuhteen mallin saanut, että siinä ei puhuta tai osata kysellä: siihen ei taida auttaa kuin huumorilla lähestyä muistuttelemalla. Meillä oli samoin ja esim. lääkäristä tullessa saatoin heittää, että voi kiitos kulta, ihan hyvin meni tms vitsillä, ei ilkeästi eikä syytellen. Kyllä se meillä herätteli, että ai niin näitä on tarpeen kysellä. Tosin en ole paras itsekään näissä, vaan lähden vähän oletuksesta, että jos on kerrottavaa, itse otetaan esille. Että nyt tuli lääkäristä uutisia, joista haluan jutella.

Itselleni kyllä silti tärkein on juuri arjen teot, eli just toi, että jos pähkin jotain, siihen tulee osallistuminen jotenkin.

Miesten kannattaa oikeasti lukea aloitus ajatuksen kanssa. Tässä on tasan se syy, miksei naisiin kannata investoida liikaa rahaa, aikaa tai tuhlata rakkautta. Kun tämä tapahtuu väistämättä ja juuri tuossa iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän ap alunperinkään meni miehensä kanssa naimisiin, varmaan siksi että ylipäätänsä on tapana mennä naimisiin.

Pettymyksekseen sit hokasi millanen mies on. No mut just tollasiihan ne yleensä on, ei ne yleensä osaa puhua henkeviä, tykkää urheilusta, telkkarista, puhelimesta, koneista ym.

On sohvaperuna ennen pitkään. Joo ja kun sen naamaa vuosikausia joutuu katsomaan, niin tosiaan alkaa kyllästyttään, eikä sytytä yhtään. Sehän on kans tunnettu tosiasia et n pari vuotta se rakkauden kuumin huuma kestää. Sit alkaa se arki.

Yleensä naiset kuitenkin pitävät kiinni näistä reppanoista, ja alkavat huoltamaan niitä. Niin kuin minäkin, en viitsis erota niin kuin monet ystävättäreni ovat tosin tehneet, ja ihme jakumma tuntuvat kadehtivan elämääni, joka on aika samanlaista kuin ap: lläkin.

Monet miehet on ylipäätään aika tylsää seuraa, kun ei niitä saa innostumaan mistään eikä ne osaa jutella. Naiset ei voi sille mitään.

Suomennettunahan tämä tarkoittaa, että mies ei halua keskustella niistä aiheista, joista nainen haluaisi. Jos mies keskustelee kiinnostavista aiheista, nainen osoittautuukin kykenemättömäksi juttelemaan. Mies ei voi sille mitään.

Juuri näin. Minä keskustelisin oikein mielelläni esim. politiikasta, mutta jostain syystä puolisolla menee tämä aihe aina niin tunteisiin, että siitä ei voi keskustelua enää käydä. Piirakkareseptit tai kutominen taas eivät kiinnosta minua.