Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä muuten paikkaansa
Väite täältä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009757661.html
Asuinalueen ja kavereiden vaikutus nyt ainakin. Ja ennen kaikkea perheen malli.
Ja kyllä keskituloiset vanhemmat auttavat monin tavoin lapsiaan jo ennen sitä perinnönjakoa.
Minä sain käydä vaihto-oppilaana ja asua kotona 20-vuotiaaksi, mikä mahdollisti huippuarvosanat yo-kirjoituksissa. Toista olisi ollut, jos olisi pitänyt 18-vuotiaana muuttaa kunnan vuokra-asuntoon ja käydä töissä lukion ja huushollinpidon yhteydessä. Vanhempani olivat ihan duunareita, mutta arvostivat koulutusta.
Kotikasvatukseen. Tietyt toimintamallit siirtyvät lapsille ja pitävät heidätkin köyhinä.
Syrjäytyneiden lapsilla on suuri riski syrjäytyä koska eivät saa mallia paremmasta mutta köyhyys ei ole este eikä hidaste.
Itse olen köyhästä kouluttamattomasta duunariperheestä stadista, ollut köyhä lapsiperheellinen ja lopulta koulutettu keskituloinen.
Omat lapseni ovat koulutettuja hyvätuloisia.
Ihan itsestä kiinni mihin rahkeet ja sisu riittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä muuten paikkaansa
Väite täältä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009757661.html
Jokaisella on oikeus itse laatia elämänsä tarina, mutta en tiedä, ostanko ihan täysillä kirjoittajan köyhyyttä.
Hän kuitenkin mainitsi harkinneensa tanssijan ammattia, mikä tarkoittaa että perheessä on ollut varaa harrastuksiin ja myös sellaista kulttuurista pääomaa, joka on tehnyt taidealan työstä mahdollisen vaihtoehdon.
Eli vaikka perhe olisi ollut euroilla mitattuna köyhä, se ei ole ollut näköalattomuuden mittapuulla köyhä.
Se johtuu useimmiten matalasta älykkyydestä. Äly on pitkälti perinnöllistä, ja älykkyys on suurin menestystä ennakoiva piirre ihmisessä.
Toki myös mielenterveysongelmat tai hankalat luonteenpiirteet (jotka pitkälti geneettisiä) vaikuttavat. Samoin verkostojen puute.
Tyhmä rahankäyttö periytyy, samoin laiskuus ja alisuoriutuminen.
Vaikka kovasti väitetään, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet menestyä elämässä, niin todellisuudessa asia ei ole niin. Esim. Perheen ekonominen tilanne vaikuttaa siihen missä voi asua. Asuinalue vaikuttaa mihin kouluun menee. Koulun taso vaikuttaa vahvasti siihen miten opinnot sujuu, ja se siihen minne pääsee jatko-opintoihin. Varakkaamilla vanhemmilla on varaa elättää lasta toisen tai jopa asteen opintojen ajan. Köyhempien vanhempien lapset joutuvat useammin muuttamaan omilleen ja opiskelemaan tukien varassa. Sinne sekaan vielä talouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu motivaatioon, mielenterveyteen, jne. jne.
Minulla on kaksi ystävää, jotka kasvoivat köyhissä oloissa. Nyt ovat todella, todella koulutettuja, monta tutkintoa. Ja jos eivät köyhiä, niin rahallisesti tiukilla menevät.
On se hassua.
Opittu asenne. Ei panosteta opintoihin, tähdätä yliopistoon jne. Opitaan ehkä jo nuorella iällä, miten tukien varassa pääsee "helpommalla".
Siihen elämään asennoitumiseen toki vaikuttaa moni muukin asia, mutta kyllä Suomessa varmasti perhe ja ystäväpiiri ovat isossa roolissa tässä kohdin, noin muutenhan mahdollisuudet vaikuttaa elintasoonsa omalla panostuksella ovat kaikilla lähtökohtaisesti hyvät, jos ei nyt kuitenkaan ihan tasavertaiset.
En sanoisi noin mustavalkoisesti.
Itsetunto kantaa niin köyhää kuin rikastakin elämässä.
Tuurilla on myös valtava vaikutus ja oikeilla ihmisillä.
Köyhäkin voi ponnistaa. Tunnen erään köyhän, joka on ponnistanut huipulle yllämainituilla asioilla.
Tiedän erään rikkaanpojan vesan joka on syrjäytynyt mt-potilas. Ei rikkaus takaa mitään.
Minusta ei tullut keskiluokkaista vaikka olen hyvätuloisesta keskiluokkaisesta perheestä.
Tilastot puhuvat karua kieltään.
Köyhä tuhlari on huono yhdistelmä.
Opitaan vaan oleilemaan, ei ole mallia että ahkeruudella saa toivomiaan asioita.
Heti aloituksessa sanotaan, että 70 prosenttia köyhyydessä eläneistä lapsista päätyy itsekin aikuisiässä köyhiksi. Se tarkoittaa, että 30 prosenttia heistä pääsee eroon köyhyydestä. Kolme kymmenestä.
Joten please älkää tuupatko ketjua täyteen juttuja kumminkaimoistanne, jotka tulivat köyhistä perheistä ja menestyivät oikein hyvin. Ihan jo tilastollisesti katsoen jokainen meistä tuntee jonkun tällaisen.
Omat vanhempani olivat koulunkäyntini suhteen täysin välinpitämättömiä, vaikka olimme keskiluokkainen perhe. Heitä eivät kiinnostaneet arvosanat, läksyt, mikään kouluun liittyvä.
Se on se karman laki.