Lue keskustelun säännöt.
Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
26.08.2023 |
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Maailmankuva periytyy. Ja taidot. Oppiiko suunnitelmallista rahankäyttöä ja pitkäjänteistä työskentelyä. Vai oppiiko hälläväliä selviytymistä ja maailmankuvan, jossa ei itse voi vaikuttaa mihinkään.
Tästä esimerkki ovat eri ihmisryhmille suunnatut aikakaus- ja sanoma lehdet: kalliit lehdet (esim Gloria tms) ovat täynnä sankari- ja selviytymistarinoita. Näitä lukeva ihminen vahvistaa koko ajan sitä, että omalla työllä elämään voi vaikuttaa ja malleja mihin voi pyrkiä. Halvat lehdet (iltalehdet esim) ovat täynnä katastrofitarinoita: miten tuli avioero, terveys meni, rahat meni jne jne. Huonosti käy, miksi edes yrittää.
Hyvä huomio. Tietynlaiset ihmiset etsivät sankaritarinoita, kun taas osa vihaa niitä ja etsii tarinoita epäonnistumisista ja siitä miten pieni ihminen ei pärjää kun koko maailma murjoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan kyse on geeneistä. Isossa mittakaavassa ihmiset asettuvat siihen kohtaan mihin rahkeet riittävät. Typerällä on typerät lapset.
Noin siis isossa mittakaavassa. Yksilötasolla toki poikkeuksia.
Jos rahkeilla tarkoitetaan tässä älykkyyttä, nykytiedon valossa 40% siitä tulee geeneistä ja loput ympäristön kautta.
Olet myös niiden viiden ihmisen summa joiden kanssa vietät eniten aikaa. Kavereilla on iso merkitys.
Huvittavaa, että joku ei kestänyt nähdä viestiäni ja poistatti sen. Sinun lainauksessasi se on säilynyt.
Nykytietosi on eilisen tietoa. Uusimman tiedon mukaan älykkyys on valtaosin periytyvää (äidiltä) ja ympäristö on sivuroolissa, vaikkakaan ei täysin roolitta.
Älykkyys periytyy isältä, ja tyhmyys äidiltä.
Yksi esimerkki on se, kun vanhemmat toitottavat pienestä pitäen, että koulitus on turhaa. Näitä perheitä on oikeasti. Kun lapselle on tätä hoettu aina, niin se varmasti vaikuttaa asenteeseen ja valintoihin.
Ehkä suurin syy on se, että lapsia ei kasvateta yrittäjyyteen. Työläisperheissä on työn tekemisen malli. Kannustetaan yliopistoon opiskeleen ja painotetaan "hyvänä työntekijänä" elämistä. Ovat ylpeitä, kun lapsi pääsee tehtaalle "parempiin" hommiin akateemiseksi orjaksi. Akateemisuudella ei Suomessa rikastu, eikä välttämättä edes kovalla yrittämisellä. Työläisten arvomaailma on kovin suorituskeskeinen, väritön, ei mitenkään humoristinen.
Aivan sama juttu, kuin lihavien lapsista tulee lihavia ja lihava lapsi on aikuisenakin lihava.
Aivan sama juttu kuin puolison hakkaajien lapset hakkaavat aikuisina omia puolisoitaan.
Aivan sama kuin lapsi, jota vanhemmat lyövät, lyövät itsekin tulevaisuudessa lapsiaan.
Aivan sama kuin narkkiperheen lapset ovat pian narkkeja itsekin ja alkoholmismi periytyy.
Malli, kulttuuri, elämänasenne, mielipiteet, ja geenit periytyvät vanhemmilta, mutta onneksi edes 30% tahtoo muutoksen. Ei siihen tarvita kuin jokin pieni asia joka muuttaa lapsen ajatusta parantaa omaa elämäää ja ehkä auttaa omaa perhettään. Maasta se pienikin ponnistaa!
Köyhyys ei ole rikos! Rakkaus kantaa! Köyhän elämä voi olla henkisesti paljon rikkaampaa kuin rahan perässä juoksevan menestyjän. Menestyksen hinta voi olla karu. Köyhät vanhemmat viettävät varmasti enemmän aikaa lastensa kanssa, käyvät kirjastossa, lukevat satuja sylikkäin silloin, kun rikkaan lapsi istutetaan nettiin, kun vanhemmilla on keskittyminen muualla, paljon tärkeämmissä asioissa kuin omat lapset. Joskus sen ulospäin näkyvän menestyksen takana voi olla paljon, paljon velkaa, unettomia öitä ja tuskaa takaisin maksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkevää rahankäyttöä ei opeta köyhissä perheissä, kun sitä ei osata.
Moniko oikeasti köyhästä perheestä on saanut esimerkiksi käytännön vinkkejä sijoituksiin tai yritystoimintaan? Sellaisia siis mistä on hyötyä. Ei varmaan kukaan. Säästämään vain yrittävät patistaa, mutta ei sillä tavoin rahaa tehdä. Onhan sitä hyvä olla käytettävissä säästöissä, mutta se ei ole ensisijainen.
Jos nuori voisi vaikka ensimmäiset 3-5 vuotta työelämästä laittaa kaikki tulot yritystoimintaan/ sijoituksiin tms., niin loppuelämä on aika huoleton sen jälkeen. Jos kaikki menee elämiseen ja juhlimiseen, niin vaikeaksi menee se rahan kerääminen sen jälkeen. Iän myötä helposti sitten ajattelee, että pitää olla taloa, lapsia, uudempaa autoa ja kun ei ole sitä pohjakassaa, niin kaikki mitä tulee, myös menee.
En itse pidä varsinaisena ongelmana sitä että kotoa ei saa neuvoja sijoittamiseen ja yrittäjyyteen. Vaan sitä että kotona opetetaan pelko ja epäluulo noita kohtaan. Tietoa voi hankkia myöhemminkin, mutta kun kotona on opetettu pelkäämään sijoittamista, on korkea kynnys alkaa opiskella sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylä-asteella useat köyhemmistä lähtökohdista olevat tytöt käyttivät välitunnit röökinpolttoon ja haaveilivat amiksesta ja olevansa äitejä ennen kuin täyttävät 20.
Itse olin välimallia, alempaa keskiluokkaa. Tunsin köyhiä, mutta suurin osa kavereista kuului rikkaisiin. Heidän seurassa vietin suurimman osan ajasta. Meillä oli kova kilpailu koulumenestyksestä (vähintään 9 piti saada kokeista, tai ei oltu tyytyväisiä) ja opiskelimme mm. kieliä vapaa-ajalla. Kesät kävimme töissä. Hyvillä papereilla lukio oli helppo ja me kaikki päädyttiin opiskelemaan it-puolelle, lääkikseen, kauppikseen tai biokemiaa ja pärjätään näin kolmikymppisenä hyvin elämässä.
Ylä-asteen kaverit, jotka päätyivät amikseen, alkoivat jo parikymppisenä postata kuvia lapsiarjestaan ja varmasti siitä nauttivat, mutta kyllähän se syö tulotasoa, jos ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta.
Me taas painitaan lapsettomuuden kanssa, kun mittarissa on jo vuosia ja nyt olisi uran kannalta sopiva tilanne lapsille.Jonkun niitä amistöitäkin pitää tehdä ja moni heistä tienaa erittäin hyvin. Sydämen sivistyskin on valuuttaa.
Sydämen sivistys on ehdottomasti kaikkein tärkeintä. Mutta jos haluaa puhua erittäin hyvin tienaamisesta, on joka alalla korkeakoulutetun palkka parempi kuin ammattitutkinnon tehneen.
Me puhutaan köyhyydestä.
Jos puhut köyhyydestä, puhut huonosti tienaamisesta. Silloin ei ole kaukaa haettua puhua siitä miten tienataan hyvin.
Köyhyys on paljon muutakin kuin huonosti tienaamista.
Monelta amisalalta pääsee tienaamaan vähintään keskiverrosti. Perinteisinä esimerkkeinä putkarit ja sähkärit.
Duunitorin mukaan putkimiehen keskiansio on 2705 euroa kuussa ja sähköasentajan 3005 euroa kuussa.
Eikös mediaani ala kohta lähestyä kolmea ja puolta tonnia?
Ei silti että noissa palkoissa mitään vikaa olisi. Tärkeämpää kuitenkin on minun mielestäni se, että tykkää työstään ja on ylpeä siitä.
Suomessa on käytetty yleensä Eurostatin suhteellisen tuloköyhyyden määritelmää, jonka mukaan henkilö lasketaan köyhäksi, jos hänen kotitaloutensa kulutusyksikköä kohden lasketut yhden vuoden käytettävissä olevat tulot jäävät alle 60 prosenttiin kaikkien kotitalouk- sien mediaanitulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki on se, kun vanhemmat toitottavat pienestä pitäen, että koulitus on turhaa. Näitä perheitä on oikeasti. Kun lapselle on tätä hoettu aina, niin se varmasti vaikuttaa asenteeseen ja valintoihin.
Tai että meistä ei ole siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on hieman ongelmallista, että köyhyyttä mitataan tulotasolla.
Oma perheeni todennäköisesti elää tulotasolla mitattuna köyhyysrajan alapuolella. Olen tehnyt omasta tahdostani osa-aikatyötä siitä lähtien kun esikoinen syntyi, ja esikoinen on jo teini-iässä. Myös puolisoni on vähentänyt työtunteja. Kummallakin meistä on kuitenkin mahdollisuus koska vain palata normaaliin työaikaan.
Asumme edullisesti, syömme hyvin, vietämme paljon aikaa lastemme kanssa ja harrastaen.
Meidän rahkeillamme olisi saanut myös ison omakotitalon ja pari autoa, jolloin olisimme näyttäneet ulospäin rikkailta. Sen sijaan olemme säätäneet olemisen puitteet edullisiksi ja sijoitamme kaiken ylimääräisen omiin ja lasten päihin. Kielitaito, soittotaito ja sivistys kulkevat mukana vaikka joutuisimme vastoin tahtoamme sotaa pakoon toiselle puolen maailmaa.
En nyt ihan ymmärrä. Tarkoitatko että köyhyyttä pitäisikin mitata sen perusteella mikä tulotaso ihmisellä olisi teoriassa mahdollista hankkia, vaikka hän ei hankikaan?
Minusta olette pienituloisia ja se on ihan fakta, vaikka teoriassa teillä olisi omakotitalot ja autot ja veneet, jos vain olisitte tienanneet rahaa niin paljon että olisitte ne saaneet. Kun ette kuitenkaan ole tienanneet.
Henkiset arvot ovat tietenkin tärkeitä, mutta siinä puhutaan sitten täysin eri asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kyse on yksinomaan asenteista. Köyhän pienyrittäjän lapsista usein kasvaa menestyjiä.
Itsekin suhteellisen köyhästä lapsuudesta ponnistanut koko sukuni ensimmäiseksi ylioppilaaksi ja sittemmin hyvään ammattiin sekä verokalenteriin.
Hieman keskimääräistä korkeammalla älykkyydellä mutta ennen kaikkea lujalla uskolla työntekoon ja omaan itseen. Näistä voin vanhempiani kiittää, vaikka lapsena ei materialla juhlittu ja muuten ei kasvatus ollut oppikirjasta.
Elämän aikana solmitut ihmissuhteet ja tuttavapiirit vaikuttaa todella paljon mihin työrooleihin päätyy. Kuinka moni kovapalkkainen työ saadaan suhteilla? Olen nähnyt itse suhteellisen suuressa valtionfirmassa miten omassa osastossa 4 kovapalkkaista johtajanpaikkaa lutvittiin tuttaville ilman että laitettiin edes hakuun. Vaikea edetä ylöspäin kun paikat jaetaan tuttaville, tämmöinen lasinen luokkakatto on olemassa varmasti monessa firmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä suurin syy on ollut mahdollisuuksien tarjoamisen puute ja vanhempien lamaantuneisuus kaiken stressin alla. Jos ei koskaan ole tarjolla mahdollisuuksia mihinkään, niin ei sitä oikein pääse kehittymäänkään missään, eikä viitsi loputtomiin lapsena vaatiakaan, koska siinä alkaa aika nuorena jo tajuta aiheuttavansa lisästressiä vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan kyse on geeneistä. Isossa mittakaavassa ihmiset asettuvat siihen kohtaan mihin rahkeet riittävät. Typerällä on typerät lapset.
Noin siis isossa mittakaavassa. Yksilötasolla toki poikkeuksia.
Jos rahkeilla tarkoitetaan tässä älykkyyttä, nykytiedon valossa 40% siitä tulee geeneistä ja loput ympäristön kautta.
Olet myös niiden viiden ihmisen summa joiden kanssa vietät eniten aikaa. Kavereilla on iso merkitys.
Uusimpien kaksostutkimusten mukaan älykkyyden perinnöllisyys on 57 % - 73 %, joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80 %.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimpia syitä köyhyyteen on ongelmat rahankäytössä ja elämänhallinnassa.
Sillä minunkin appivanhempani kertaalleen jo kuntoon saamansa asiat ja kälyt valahtivat takaisin lähtöpisteeseen. Toinen pääsi jopa kauppikseen mutta lannistui heti ekassa työpaikkahaussa ja jätti opinnot kesken ja on nyt työttömänä Itä-Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan kyse on geeneistä. Isossa mittakaavassa ihmiset asettuvat siihen kohtaan mihin rahkeet riittävät. Typerällä on typerät lapset.
Noin siis isossa mittakaavassa. Yksilötasolla toki poikkeuksia.
Jos rahkeilla tarkoitetaan tässä älykkyyttä, nykytiedon valossa 40% siitä tulee geeneistä ja loput ympäristön kautta.
Olet myös niiden viiden ihmisen summa joiden kanssa vietät eniten aikaa. Kavereilla on iso merkitys.
Uusimpien kaksostutkimusten mukaan älykkyyden perinnöllisyys on 57 % - 73 %, joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80 %.
Ovatko kaksoset eläneet samassa taloudessa vai erotettu syntyessä? Onko molemmat eläneet samankaltaisissa olosuhteissa ja saaneet samat kokemukset? Tälläisiä tutkimuksia on mahdotonta tehdä, koska ei ole mitenkään mahdollista saada täyttä vertailukohdetta ilman aikakonetta tai pitkäaikaista, perusteellisesti suunniteltua epäeettisiä ihmiskoetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneiden lapsilla on suuri riski syrjäytyä koska eivät saa mallia paremmasta mutta köyhyys ei ole este eikä hidaste.
Itse olen köyhästä kouluttamattomasta duunariperheestä stadista, ollut köyhä lapsiperheellinen ja lopulta koulutettu keskituloinen.
Omat lapseni ovat koulutettuja hyvätuloisia.
Ihan itsestä kiinni mihin rahkeet ja sisu riittää
Ei ole ihan itsestä kiinni. Tutkittu asiaa sekin.
On kiinni siitä, millainen terveys sattuu olemaan, millainen lapsuus ja nuoruu on ollut ja mihin etniseen ryhmään satut syntymään ja mitä kieltä puhut ensimmäisenä kielenäsi ja onko elämässäsi sinua tukevia aikuisia silloin kun niitä tarvitset jne.
Älykkyys tosiaan vaihtelee eri etnisten ryhmien kesken. Esim. Yhdysvalloissa afroamerikkalaisten keskimääräinen ÄO on 85, valkoisten 100 ja latinojen 90.
Monta tekijää vie joko huono-osaisuuden tai hyäosaisuuden kehälle. Jo asuinpaikka määrää usein koulun tason, kaveripiirin jne. Huono alue ja kaveripiiri voi viedä vaikka rikosten ja rötösten tielle tai ainakin samoihin myöhempiin matalampiin koulutusvalintoihin.
Rikkaammilla on usein sosiaalisia verkostoja, joita hyödyntämällä voi saada monia etuja. Jos tunnet lääkärin, juristin tms. siitä voi olla paljon hyötyä elämässä. Lapsi voi päästä kesätöihin verkostojen kautta kivaan paikkaan. Se vaikuttaa sitten tietenkin myöhempään työllistymiseen jne. Vanhemmat kustantavat ajokortit ja ehkä autonkin, auttavat opinnoissa, maksavat ehkä asunnon. Ihan se ajokortti voi tuoda kesätyöpaikan myös, mitä köyhempi ei saakaan. Ei tarvitse ottaa velkaa ja valmistua velat niskassa, pääsee suoraan ansaitsemaan. Jne. jne. Monta asiaa niin, että pääsee vuosia edelle köyhempää toveriaan ja kaikki hyvät asiat siis ajan myötä kertautuvat.
Vanhempien koulutus ja ammatit vaikuttavat usein lastenkin koulutuksiin ja ammatteihin monin tavoin. Valintoihin, tietoon eri valinnoista, asioiden tuttuuteen. Yliopistossa sitten tapaa tulevan puolison, joka myös on hyvästä taustasta jne. Molempia odottavat sitten hyvät perinnöt jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan kyse on geeneistä. Isossa mittakaavassa ihmiset asettuvat siihen kohtaan mihin rahkeet riittävät. Typerällä on typerät lapset.
Noin siis isossa mittakaavassa. Yksilötasolla toki poikkeuksia.
Jos rahkeilla tarkoitetaan tässä älykkyyttä, nykytiedon valossa 40% siitä tulee geeneistä ja loput ympäristön kautta.
Olet myös niiden viiden ihmisen summa joiden kanssa vietät eniten aikaa. Kavereilla on iso merkitys.
Uusimpien kaksostutkimusten mukaan älykkyyden perinnöllisyys on 57 % - 73 %, joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80 %.
Ovatko kaksoset eläneet samassa taloudessa vai erotettu syntyessä? Onko molemmat eläneet samankaltaisissa olosuhteissa ja saaneet samat kokemukset? Tälläisiä tutkimuksia on mahdotonta tehdä, koska ei ole mitenkään mahdollista saada täyttä vertailukohdetta ilman aikakonetta tai pitkäaikaista, perusteellisesti suunniteltua epäeettisiä ihmiskoetta.
Kaksostutkimuksissa on tosiaan huomattu, että vaikka kaksoset olisi kasvatettu erilaisissa ympäristöissä erossa toisistaan, älykkyydessä ei ole merkittäviä eroja. Se juuri oli kommentin pointti: geenit määrittävät älyn, ja ympäristön merkitys on vähäinen.
Huoh näitä kommentteja taas. Tyhmyys, laiskuus, opittu että tukien varassa on helpompaa jnejne.
Todennäköisesti suurimmassa osassa tapauksissa puhutaan vaikeista ylisukupolvisista traumoista, sairauksista ja ihan vaan huonosta onnesta/kohtalosta. Kaikenlainen hyvin- ja pahoinvointi periytyy ja voi vaikuttaa pitkälle monen sukupolven ajan. Jos jossakin ketjun linkissä tapahtuu rankkoja traumoja jotka romuttaa elämän ja talouden niin sitä korjailee seuraavat polvet vielä pitkään.
Mielenterveyden merkitys koko elämässä on kiistaton ja koko käsite mielenterveys on aika hatara niille joilla sitä on. On vaikea samaistua ihmiseen jonka kasvuvuosina on ollut tekijöitä jotka rikkoo koko mielen, persoonallisuuden, identiteetin ja lähtökohdat. Ulospäin työ/opiskelukunnoton näyttää sitten normaalikuplassa eläville siltä että laiskuuttaan haluaa elää tuilla tai tyhmyyttään tekee vain vähän siivoustöitä, kun ei ole käsitystä mitä on loppuun kuluneet voimavarat.
Pysytään nöyrinä, huomenna voi itsekin joutua autokolariin ja joutua sähköpyörätuoliin loppuelämäksi.
Duunitorin mukaan putkimiehen keskiansio on 2705 euroa kuussa ja sähköasentajan 3005 euroa kuussa.
Eikös mediaani ala kohta lähestyä kolmea ja puolta tonnia?
Ei silti että noissa palkoissa mitään vikaa olisi. Tärkeämpää kuitenkin on minun mielestäni se, että tykkää työstään ja on ylpeä siitä.