Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?

Rikkailla on varaa ostaa vaikka lisäkursseja ja valmennuksia lapselleen , mitä köyhällä ei ole . Myös varakkaan perheen vanhemmat usein osaavat vaatia ja kannustaa lastaan opiskeluun sekä osaavat auttaa läksyissä paremmin mitä kouluttamaton vanhempi . Myös ympäristön paine voi olla rikkaassa perheessä suurempi valita hyvä koulutus , kun kaikki ovat käyneet samat polut eli koulut ja sitten heti työelämään jossa pyritään etenemään .

Köyhä saattaa oppia siihen että tekemättä mitään tulee leipä pöytään ja vähemmällä pärjää ja vähätellä myös itseään ettei pärjäisi kuitenkaan tai tarvitse mitään parempaa . Köyhän perheen tyttärillä ei aina ole varaa ehkäisyyn jolloin perhe perustetaan nuorempana jolloin koulut jää kesken .

Poikkeuksia toki on ja henkilöstä sekä tahdosta kiinni jos haluaa itselleen paremman tulevaisuuden ja on valmis tekemään töitä sen eteen .

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi noin mustavalkoisesti.

Itsetunto kantaa niin köyhää kuin rikastakin elämässä.

Tuurilla on myös valtava vaikutus ja oikeilla ihmisillä.

Köyhäkin voi ponnistaa. Tunnen erään köyhän, joka on ponnistanut huipulle yllämainituilla asioilla.

Tiedän erään rikkaanpojan vesan joka on syrjäytynyt mt-potilas. Ei rikkaus takaa mitään.

Kaikki me tunnemme. Ja sairaudet voivat iskeä kehen tahansa.

Mutta tilastojen mukaan tilanne on yleiselle tasolla toinen.

Jos se köyhyys lapsuudenperheessä on niin syvää, että mukana on myös näköalattomuutta, toivottomuutta, masennusta, sairautta ja lapsiinkaan ei pystytä valamaan tulevaisuudentoivoa niin köyhyys varmaan periytyy. Sieltä saattaa vahvaluontoinen lapsi kyllä ponnistaa vaikka mihin asti omin avuin, jonkun ulkopuolisen rohkaisemana tai tuurilla, mutta moni ei.

Tunnen pari tyyppiä jotka kasvoivat köyhässä alkoholistiperheessä teineiksi asti, isoimmat oli jo samalla tiellä kuin vanhemmat, ennen kuin sossu pelasti. Ovat sanoneet että se sai heidät yrittämään parempaan elämään ja koko sisaruskatras pärjää tänä päivänä hyvin, ei varmaan mitään raharikkaita mutta hyvin toimeentulevia järkeviä onnellisia ihmisiä.

Joitakin ei taas auta vaikka rikkaat vanhemmat pumppaa rahaa avuksi niin kauan kuin henki pihisee, köyhyys vain jatkuu ja rahat menee päihteisiin ja muihin huvituksiin. Sitten huomaa olevansa hemmetin köyhä eläkeläinen eikä sitä rahaa yhtäkkiä enää tule mistään kun ne vanhemmat delaa ja niiden perintö onkin kiinteistöjä ja metsää joista ei ole varaa maksaa perintöveroa.

Vierailija kirjoitti:

Kotikasvatukseen. Tietyt toimintamallit siirtyvät lapsille ja pitävät heidätkin köyhinä.

Tämä ei pidä paikkaansa. Meidän perheestä on lapsista tullut sekä "menestyjiä", että köyhiä. Sama kasvatus. Köyhillä sisaruksilla on sairauksia, jotka ovat tehneet työn teosta ja opiskelusta todella vaikeaa, kun voimat menevät sairauksien kanssa elämiseen. NS. Menestyjät (maallinen menestys ei kerro oikeasta menestyksestä mitään) perheessämme ovat terveitä. Kaikki tulemme köyhästä perheestä.

Pohjimmiltaan kyse on geeneistä. Isossa mittakaavassa ihmiset asettuvat siihen kohtaan mihin rahkeet riittävät. Typerällä on typerät lapset.

Noin siis isossa mittakaavassa. Yksilötasolla toki poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kovasti väitetään, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet menestyä elämässä, niin todellisuudessa asia ei ole niin. Esim. Perheen ekonominen tilanne vaikuttaa siihen missä voi asua. Asuinalue vaikuttaa mihin kouluun menee. Koulun taso vaikuttaa vahvasti siihen miten opinnot sujuu, ja se siihen minne pääsee jatko-opintoihin. Varakkaamilla vanhemmilla on varaa elättää lasta toisen tai jopa asteen opintojen ajan. Köyhempien vanhempien lapset joutuvat useammin muuttamaan omilleen ja opiskelemaan tukien varassa. Sinne sekaan vielä talouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu motivaatioon, mielenterveyteen, jne. jne.

Sehän ei pidä paikkaansa, että olisi välttämätöntä saada koulutus jossain huippulaitoksissa, jotta voisi pärjätä. Itse kävin peruskoulun ja lukion pienessä maalaiskunnassa ja sen jälkeen toisen asteen ammattitutkinnon edelleen pienessä maaseutukaupungissa. Ja siinä minun koulutukseni sitten onkin. Silti olen vakituisessa työpaikassa ja vaikka palkka ei mikään suuri olekaan, niin hyvin sillä toimeen tulee, en missään nimessä pitäisi itseäni ainakaan köyhänä.

Suhtautuminen rahaan on opittua. Jos rahaa saa niin se käytetään kaikenlaiseen huvitukseen, asutaan vuokralla. Ei mietitä pitkäjänteisesti. Jos säästäisikin pitkäjänteisesti asp-lainaan ja sijoittaisi edes muutaman kympin kuussa.

Luulen että suhtautuminen rahaan on opittua. Jos en äkkiä kuluta näitä niin kela vie. Eikä osata ajatella sellaista elämää mahdolliseksi, missä kelan rahoja ei tarvittaisi.

Uhriutumismentaliteetti periytyy, työttömät/huonopalkkaiset vanhemmat syyttävät yhteiskuntaa omista epäonnistumisista ja valinnoistaan. Miksi lapsenkaan pitäisi edes yrittää kun on iskostettu että persiilleen menee eikä mihinkään voi (muka) vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani olivat koulunkäyntini suhteen täysin välinpitämättömiä, vaikka olimme keskiluokkainen perhe. Heitä eivät kiinnostaneet arvosanat, läksyt, mikään kouluun liittyvä.

Voi sinnuu raukkaa. Ole itse kiinnostunut omasta elämästäsi, miten sitä elät ja toimit.

Olisiko näköalattomuus

Ei opiskella

Ei nähdä mahdollisuuksia

Ei osata säästää eikä sijoittaa

Ei edes yritetä tavoitella muuta

Palkkapäivänä tuhlataan kaikki

Mielestäni on hieman ongelmallista, että köyhyyttä mitataan tulotasolla.

Oma perheeni todennäköisesti elää tulotasolla mitattuna köyhyysrajan alapuolella. Olen tehnyt omasta tahdostani osa-aikatyötä siitä lähtien kun esikoinen syntyi, ja esikoinen on jo teini-iässä. Myös puolisoni on vähentänyt työtunteja. Kummallakin meistä on kuitenkin mahdollisuus koska vain palata normaaliin työaikaan.

Asumme edullisesti, syömme hyvin, vietämme paljon aikaa lastemme kanssa ja harrastaen.

Meidän rahkeillamme olisi saanut myös ison omakotitalon ja pari autoa, jolloin olisimme näyttäneet ulospäin rikkailta. Sen sijaan olemme säätäneet olemisen puitteet edullisiksi ja sijoitamme kaiken ylimääräisen omiin ja lasten päihin. Kielitaito, soittotaito ja sivistys kulkevat mukana vaikka joutuisimme vastoin tahtoamme sotaa pakoon toiselle puolen maailmaa.

Ylä-asteella useat köyhemmistä lähtökohdista olevat tytöt käyttivät välitunnit röökinpolttoon ja haaveilivat amiksesta ja olevansa äitejä ennen kuin täyttävät 20.

Itse olin välimallia, alempaa keskiluokkaa. Tunsin köyhiä, mutta suurin osa kavereista kuului rikkaisiin. Heidän seurassa vietin suurimman osan ajasta. Meillä oli kova kilpailu koulumenestyksestä (vähintään 9 piti saada kokeista, tai ei oltu tyytyväisiä) ja opiskelimme mm. kieliä vapaa-ajalla. Kesät kävimme töissä. Hyvillä papereilla lukio oli helppo ja me kaikki päädyttiin opiskelemaan it-puolelle, lääkikseen, kauppikseen tai biokemiaa ja pärjätään näin kolmikymppisenä hyvin elämässä.

Ylä-asteen kaverit, jotka päätyivät amikseen, alkoivat jo parikymppisenä postata kuvia lapsiarjestaan ja varmasti siitä nauttivat, mutta kyllähän se syö tulotasoa, jos ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta.

Me taas painitaan lapsettomuuden kanssa, kun mittarissa on jo vuosia ja nyt olisi uran kannalta sopiva tilanne lapsille.

Maailmankuva periytyy. Ja taidot. Oppiiko suunnitelmallista rahankäyttöä ja pitkäjänteistä työskentelyä. Vai oppiiko hälläväliä selviytymistä ja maailmankuvan, jossa ei itse voi vaikuttaa mihinkään.

Tästä esimerkki ovat eri ihmisryhmille suunnatut aikakaus- ja sanoma lehdet: kalliit lehdet (esim Gloria tms) ovat täynnä sankari- ja selviytymistarinoita. Näitä lukeva ihminen vahvistaa koko ajan sitä, että omalla työllä elämään voi vaikuttaa ja malleja mihin voi pyrkiä. Halvat lehdet (iltalehdet esim) ovat täynnä katastrofitarinoita: miten tuli avioero, terveys meni, rahat meni jne jne. Huonosti käy, miksi edes yrittää.

Oikeistolaiseen politiikkaan. 

Järkevää rahankäyttöä ei opeta köyhissä perheissä, kun sitä ei osata.

Moniko oikeasti köyhästä perheestä on saanut esimerkiksi käytännön vinkkejä sijoituksiin tai yritystoimintaan? Sellaisia siis mistä on hyötyä. Ei varmaan kukaan. Säästämään vain yrittävät patistaa, mutta ei sillä tavoin rahaa tehdä. Onhan sitä hyvä olla käytettävissä säästöissä, mutta se ei ole ensisijainen.

Jos nuori voisi vaikka ensimmäiset 3-5 vuotta työelämästä laittaa kaikki tulot yritystoimintaan/ sijoituksiin tms., niin loppuelämä on aika huoleton sen jälkeen. Jos kaikki menee elämiseen ja juhlimiseen, niin vaikeaksi menee se rahan kerääminen sen jälkeen. Iän myötä helposti sitten ajattelee, että pitää olla taloa, lapsia, uudempaa autoa ja kun ei ole sitä pohjakassaa, niin kaikki mitä tulee, myös menee.

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on geeneistä. Isossa mittakaavassa ihmiset asettuvat siihen kohtaan mihin rahkeet riittävät. Typerällä on typerät lapset.

Noin siis isossa mittakaavassa. Yksilötasolla toki poikkeuksia.

Jos rahkeilla tarkoitetaan tässä älykkyyttä, nykytiedon valossa 40% siitä tulee geeneistä ja loput ympäristön kautta.

Olet myös niiden viiden ihmisen summa joiden kanssa vietät eniten aikaa. Kavereilla on iso merkitys.

Aiheesta löytyy valtavasti tutkimustietoa, mielenkiintoinen aihe kaikenkaikkiaan. Köyhyys/huono-osaisuus tosiaan periytyy vahvasti, mutta kierteen voi myös katkaista. Syinä periytymiselle esim. vanhempien jatkuva stressi, asenteet työntekoa tai koulutusta kohtaan, opittu malli rahankäytöstä, lapsen itsetunnon ja minäkäsityksen muotoutuminen jne.

Ihan hauska nähdä millaista keskustelua tästä syntyy ja kuinka moni tulee jatkossakin kommentoimaan että ei pidä paikkansa koska naapurin kissan kaima. Niinkuin aina tällä palstalla :D

Vierailija kirjoitti:

Ylä-asteella useat köyhemmistä lähtökohdista olevat tytöt käyttivät välitunnit röökinpolttoon ja haaveilivat amiksesta ja olevansa äitejä ennen kuin täyttävät 20.

Itse olin välimallia, alempaa keskiluokkaa. Tunsin köyhiä, mutta suurin osa kavereista kuului rikkaisiin. Heidän seurassa vietin suurimman osan ajasta. Meillä oli kova kilpailu koulumenestyksestä (vähintään 9 piti saada kokeista, tai ei oltu tyytyväisiä) ja opiskelimme mm. kieliä vapaa-ajalla. Kesät kävimme töissä. Hyvillä papereilla lukio oli helppo ja me kaikki päädyttiin opiskelemaan it-puolelle, lääkikseen, kauppikseen tai biokemiaa ja pärjätään näin kolmikymppisenä hyvin elämässä.

Ylä-asteen kaverit, jotka päätyivät amikseen, alkoivat jo parikymppisenä postata kuvia lapsiarjestaan ja varmasti siitä nauttivat, mutta kyllähän se syö tulotasoa, jos ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta.

Me taas painitaan lapsettomuuden kanssa, kun mittarissa on jo vuosia ja nyt olisi uran kannalta sopiva tilanne lapsille.

Jonkun niitä amistöitäkin pitää tehdä ja moni heistä tienaa erittäin hyvin. Sydämen sivistyskin on valuuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kovasti väitetään, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet menestyä elämässä, niin todellisuudessa asia ei ole niin. Esim. Perheen ekonominen tilanne vaikuttaa siihen missä voi asua. Asuinalue vaikuttaa mihin kouluun menee. Koulun taso vaikuttaa vahvasti siihen miten opinnot sujuu, ja se siihen minne pääsee jatko-opintoihin. Varakkaamilla vanhemmilla on varaa elättää lasta toisen tai jopa asteen opintojen ajan. Köyhempien vanhempien lapset joutuvat useammin muuttamaan omilleen ja opiskelemaan tukien varassa. Sinne sekaan vielä talouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu motivaatioon, mielenterveyteen, jne. jne.

Hauskaa, että näet elämässä menestymisen kokonaan ulkoisten olosuhteiden kautta, älyllä ja motivaatiolla ei näytä olevan mitään merkitystä.

Osalla köyhistä on ollut itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä, mutta myös lahjattomuus aiheuttaa köyhyyttä ja on periytyvää.