Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?
25.08.2023 |
Syitä voi olla monia, olen miettinyt mm. psyykkistä sairastumista, päihderiippuvuutta, uskonlahkoon liittymistä. Olen etsinyt syitä itsestäni ja miettinyt viimeistä kohtaamistamme ja lukenut viimeisiksi jääneitä keskusteluitamme. Mikään ei selitä asiaa. En ole saanut yhtäkkiseen selän kääntämiseen mitään selitystä ja siksi tuntuu tosi hankalalta päästä asiasta yli. Millainen ajatus voisi auttaa? Onko jollakulla jotain ajatusta tai kokemusta asiasta? Päällimmäisenä vain suru, ikävä, katkeruus ja viha.
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.
Satuin lukemaan ketjua hyvään aikaan, sillä kirjoitin tuon viestin.
Minulla ei tule paha olo juuri kenenkään kanssa, mutta niiden kanssa joiden tulee, se tulee painavasta syystä ja vahvasti (henkistä väkivaltaa, monenlaista hyväksikäyttöä, vakavasti persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä). Heitä en halua elämääni enkä uusia vastaavia. He eivät kunnioita rajoja, vaikka niitä laittaisi.
Elämässäni on paljon hyviä henkilöitä eikä minulla ole mitään halua rikkoa näitä ihmissuhteita vaan toimia niissä jatkossakin rakentavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.
Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä.
Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.
MIllainen sen varoituksen tulisi olla? Että nyt vaan tiedoksi, että vuodenvaihteessa sitten muuttuu tämä meidän juttu niin, että ensi vuonna ei olla yhteyksissä? Shokkinahan nuo tuppaavat tulemaan.
Esimerkiksi sellainen, että" minulle ei sovi , että soitat vaan ovikelloa, sinun pitää ensi soittaa, että sopiiko minulle tavata". Tms .
Eikä vaan sietää ja sietää kunnes napsahtaa vieteri poikki ja ystävyys on loppu.
Antaa pitkin matkaa ystävälle palautetta nätisti mutta kuitenkin rehellisesti sellaisista asioista, joista muuten uhkaa tulla ongelma.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vain kunnioitettava jokaista ihmistä sen verran, että antaa heidän elää niin kuin itse haluavat. Jos joku haluaa elää ilman sinua, niin se on sitten niin. Ei kai kukaan haluaisikaan pakolla yrittää olla ystävä, jos sitä ei kerran oikeasti toiselle olekaan.
Vihaamaan ei varmasti kannata alkaa, koska siihen tuskin oikeasti on syytäkään.
Itse voisin kuvitella tekeväni tuollaisen katoamistempun ystävälle vain siitä syystä, että olisin itse niin väsynyt/rikki/kiltti, etten kykenisi käymään sitä raskasta keskustelua ystävän kanssa, miksi haluan pysyä erossa hänestä. En vain pystyisi. Se olisi liikaa.
Voihan olla, että tilanne on väliaikainen. Mutta jokaisen on parempi antaa olla rauhassa, silloin kun kerran toinen sitä nyt tarvitsee syystä tai toisesta. Kyselyt vain pahentaisivat asiaa. Ja se olisi jo häirintää. Annetaan kotirauha jokaiselle.Yksi syy on myös se, jota parisuhdeghostaajatkin käyttävät, eli halutaan pitää ovi auki, jos joskus myöhemmin on halua jatkolle. Siksi ei käydä loppukeskusteluja. Aina voi ilmestyä takaisin ja antaa joku ontuva selitys poissaololleen.
Keskustelussa rinnastetaan aika usein parisuhde ja ystävyys. Jäin miettimään mistä se mahtaa johtua.
Molemmissa keskeistä on toisen ihmisen arvostus, virheineen päivineen, mutta on myös perustavaa laatua olevia eroja kuten se, että rakkaus on kokonaisvaltaista eikä siinä ole välimuotoja. Joko rakastaa tai ei rakasta - ystävyys ei ole samalla tavalla totaalista kuin rakkaus. On tuttavia, ihmisiä menee ja tulee, ystävyys muuttuu tuttavuudeksi ja tuttava ystäväksi, elämäntilanteet erottavat ja yhdistävät. Ystävyydessä on myös eroavaa se mikä on ketjun aihe eli että toinen voi pitää sinua läheisenä ystävänä, kun itse pidät häntä tuttavana, johon voit lopulta hermostua ja katkaista välit, kun tämä tuppaa koko ajan lähemmäs.
Kommentissa kuvattua tapaa, että pitää ystäviä tai tuttavia ikään kuin varalla tekstin kirjoittaja ilmeisesti pitää huonona ja paheksuttavana asiana. Minä taas pidän sitä joustavuutena ja taitona, että kykenee säilyttämään entiset ystävät tuttavina tai tuttavat tuttavina, vaikka nämä tahtoisivat enemmän. Se ettei tahdo ystävyyttä enää tai ollenkaan ei ole mikään loukkaus, vaikka se voidaan kokea loukkaavana. Ja syy siihen, että halutaan tuttavuutta vain voi liittyä ihan vain siihenkin, ettei elämään enää mahdu enempää läheisiä ystäviä. Tuttava voi edelleen olla mukava, mutta ei kuitenkaan sellainen, jonka kanssa tuntisi riittävästi yhteistä halutakseen lähempää tuttavuutta. Rakkaussuhteessa taas tuollaisia välimuotoja ei ole.
Sitten meillä on elämässä useimmilla tuttavia, joita ei ole itse valinnut, vaan heidän kanssaan on vain tultava toimeen, vaikka heistä ei varsinaisesti pitäisi. Esimerkkinä vaikkapa oman puolison hyvien ystävien vaimot. Se voikin olla välillä melkoista taiteiluolIa, jos ei satu ko. henkilöstä oikein pitämään, kun pakko on joskus tekemisissä olla.
Kirjoitin kommentoimasi viestin. Minulla on ystäviä, joiden kanssa ollaan tiuhemmin ja löyhemmin ja ystävyys säilynyt vuosikymmenet.
Rinnastin parisuhdeghostaajiin ne "ystävät", jotka tulevat luoksesi, kun tarvitsevat itse jotain (yleensä konkreettista tyyliin kyyti, raha, apu jossain askareessa jne.), eivätkä toisaalta itse ole toisen tarpeita varten vastavuoroisesti. He ovat niitä, jotka katoavat ja ilmestyvät, eikä se ole samaa kuin normaalin ystävyyden erilaiset vaihtelut.
Laitoitkin itse tuon sanan lainausmerkkeihin eli kyseessä ei oikeastaan edes ole ystävät vaan jotain kavereita tai muita tuttuja.
Niin, koska olen luullut heitä ystäviksi silmien avautumiseen asti. Ovat käyttäytyneet ystävän tavoin ja suhde ollut tiiviskin.
Hyvä, että silmäsi ovat avautuneet. Hyväksikäyttäjät osaavat yleensä olla alkuun oikeinkin mukavia. Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa just rahan lainaaminen, autokyytien pummaaminen yms. Sellaiseen ei pidä lainkaan lähteä mukaan. Tai jos huomaat, että niistä ei synny mitään vastavuoroisuutta, ainakin lopettaa erilainen auttaminen. Mulla on ollut kavereita, joille olen joskus lainannutkin rahaa, mutta usein olen sanonut, että en voi lainata. Siis vaikka ihan hyvin olisin voinutkin. En ole pankki enkä pikavippifirma.
Olen lukenut kommenttejasi aiemminkin. Olet selkeästi ihan huipputyyppi. Sivusta vain tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.
Olen eri mutta välithän eivät ole menneet poikki, vaan hän on katkaissut ne. Selkeä ero siinä että tietoisesti vetää rajoja siihen että tulee konflikteja noin vain.
Joskus voi olla tarvis tehdä elämässä suursiivous poistamalla siitä kaikki haitalliset ihniset. Niitä voi olla paljon, jos rajat ovat olleet heikot. Itselle ei ole sellaista käynyt, mutta ymmärrän tilanteen. On tehtävö tilaa oikeille ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.Olen eri mutta välithän eivät ole menneet poikki, vaan hän on katkaissut ne. Selkeä ero siinä että tietoisesti vetää rajoja siihen että tulee konflikteja noin vain.
Joskus voi olla tarvis tehdä elämässä suursiivous poistamalla siitä kaikki haitalliset ihniset. Niitä voi olla paljon, jos rajat ovat olleet heikot. Itselle ei ole sellaista käynyt, mutta ymmärrän tilanteen. On tehtävö tilaa oikeille ystäville.
Kyllä ja ensisijaisesti poistettava ne, jotka syövät itsetuntoa/ energiaa tai eivät kunnioita tai käyttävät hyväksi tms haitallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.Olen eri mutta välithän eivät ole menneet poikki, vaan hän on katkaissut ne. Selkeä ero siinä että tietoisesti vetää rajoja siihen että tulee konflikteja noin vain.
Joskus voi olla tarvis tehdä elämässä suursiivous poistamalla siitä kaikki haitalliset ihniset. Niitä voi olla paljon, jos rajat ovat olleet heikot. Itselle ei ole sellaista käynyt, mutta ymmärrän tilanteen. On tehtävö tilaa oikeille ystäville.
Olen tehnyt tuollaisen suursiivouksen, siinä lähti kolme ihmistä. Elämänlaatu parani huikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä voi tuoda helpotusta on ymmärtää että tutlimusten mukaan suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Tämä on surullista mutta niin paljon näkyy tapauksia että vaan hylätään ja suljetaan lauman ulkopuolelle mitä vähäisimmistä
syistä. On sitten ystävä tai sukulainen tai läheinen perheenjäsen.Olemme metsäläisiä ja sodan traumat siihen päälle joten julmuutta esiintyy paljon ja sitä ei voi välttää.
Hieman eri tilanne maissa joissa sivistystä, sosiaalisuutta ja vahvoja tapoja hyväksyä erilaisuutta ja selvittää ongelmia rehellisesti ihmisten kesken.
Naurettavaa vedota johonkin sodan traumoihin, kun viimeisimmän sodan päättymisestä on niin kauan, että hyvin harva on sotaa kokenut. Ei se, että isoisän isä oli sodassa ole mikään trauma.
Monen vanhempi on sota-ajan ihmisen kasvattama. Nämä sotatraumat ovat vaikuttaneet siihen kasvatukseen voimakkaasti ja niinpä traumat ovat siirtyneet seuraavalle sukupolvelle, jolle on siitä johtuen tullut mm. kovuutta ja tunnekylmyyttä ja turvattomuutta. Tämä on sitten vielä tottakai vaikuttanut vielä seuravankin sukupolven kasvatukseen ja lapsuuteen. Että kyllä, sota-ajan traumat ovat kauaskantoisia ja voimakkaita.
Aika heikosti menee, jos yli 80v sitten tapahtuneet asiat vielä ovat noin suuressa roolissa omassa elämässä. Olisi korkea aika GET OVER IT niin kuin eräskin ministeri totesi. Ei huonoa käytöstä voi jatkuvasti perustella sillä, että "mutkun oli se sota ennen kuin mun äitikään edes syntyi" jne.
Olen eri, mutta nämä vaikutukset tulevat tiedostamatta eikä niistä saa otetta. Sen vain tietää että jossain jokin mättää ja pahasti, mutta syytä tai syyllistä ei näe. Jos asia olisi ilmiselvä, siitä eroon hankkiutuminen olisikin piece of cake. Enkä tiedä ketään joka käyttäisi perittyjä sotatraumoja tekosyynä. Sotatraumat OVAT. Myös jos ne yritetään sivuuttaa. Miten aihe liittyy tähän ketjuun, en tiedä. Ei välttämättä selitä. En ole lukenut, tämä vain osui silmään.
Sotatraumat OVAT tekosyy. Ihminen on itse vastuussa teoistaan. Eikä niitä voi perustella asioilla, joita ei ole itse kokenut.
Oman äitini isä ( siis isoisäni) oli sodassa 5v.
Äitini ja hänen sisaruksensa olivat kyllä sodan aiheuttamien traumoista kärsiviä ( osittain muitakin syitä toki oli). Minä olen tällaisen traumoista ja mielenterveysongelmista kärsivän äidin kasvattama , jolloin minullekin tuli siitä ongelmia vaikka minulla ei ole suoranaisesti sodasta muistoja. Itse olen kasvattanut myös lapseni ja yhdellä on ollut ongelmia, jotka ovat ihan tämän ketjun seurausta ikävä kyllä .
Nyt viides polvi eli omat lastenlapseni vasta näyttävät kasvavan ilman näitä sodan aiheuttamia vaurioita, jotka siis menevät helposti sukupolvelta toiselle.
Jotain muuta tietenkin voi tulla.
Traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle pitkäänkin.
Se ei tietenkään poista vastuuta omista tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä voi tuoda helpotusta on ymmärtää että tutlimusten mukaan suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Tämä on surullista mutta niin paljon näkyy tapauksia että vaan hylätään ja suljetaan lauman ulkopuolelle mitä vähäisimmistä
syistä. On sitten ystävä tai sukulainen tai läheinen perheenjäsen.Olemme metsäläisiä ja sodan traumat siihen päälle joten julmuutta esiintyy paljon ja sitä ei voi välttää.
Hieman eri tilanne maissa joissa sivistystä, sosiaalisuutta ja vahvoja tapoja hyväksyä erilaisuutta ja selvittää ongelmia rehellisesti ihmisten kesken.
Naurettavaa vedota johonkin sodan traumoihin, kun viimeisimmän sodan päättymisestä on niin kauan, että hyvin harva on sotaa kokenut. Ei se, että isoisän isä oli sodassa ole mikään trauma.
Monen vanhempi on sota-ajan ihmisen kasvattama. Nämä sotatraumat ovat vaikuttaneet siihen kasvatukseen voimakkaasti ja niinpä traumat ovat siirtyneet seuraavalle sukupolvelle, jolle on siitä johtuen tullut mm. kovuutta ja tunnekylmyyttä ja turvattomuutta. Tämä on sitten vielä tottakai vaikuttanut vielä seuravankin sukupolven kasvatukseen ja lapsuuteen. Että kyllä, sota-ajan traumat ovat kauaskantoisia ja voimakkaita.
Aika heikosti menee, jos yli 80v sitten tapahtuneet asiat vielä ovat noin suuressa roolissa omassa elämässä. Olisi korkea aika GET OVER IT niin kuin eräskin ministeri totesi. Ei huonoa käytöstä voi jatkuvasti perustella sillä, että "mutkun oli se sota ennen kuin mun äitikään edes syntyi" jne.
Olen eri, mutta nämä vaikutukset tulevat tiedostamatta eikä niistä saa otetta. Sen vain tietää että jossain jokin mättää ja pahasti, mutta syytä tai syyllistä ei näe. Jos asia olisi ilmiselvä, siitä eroon hankkiutuminen olisikin piece of cake. Enkä tiedä ketään joka käyttäisi perittyjä sotatraumoja tekosyynä. Sotatraumat OVAT. Myös jos ne yritetään sivuuttaa. Miten aihe liittyy tähän ketjuun, en tiedä. Ei välttämättä selitä. En ole lukenut, tämä vain osui silmään.
Sotatraumat OVAT tekosyy. Ihminen on itse vastuussa teoistaan. Eikä niitä voi perustella asioilla, joita ei ole itse kokenut.
Oman äitini isä ( siis isoisäni) oli sodassa 5v.
Äitini ja hänen sisaruksensa olivat kyllä sodan aiheuttamien traumoista kärsiviä ( osittain muitakin syitä toki oli). Minä olen tällaisen traumoista ja mielenterveysongelmista kärsivän äidin kasvattama , jolloin minullekin tuli siitä ongelmia vaikka minulla ei ole suoranaisesti sodasta muistoja. Itse olen kasvattanut myös lapseni ja yhdellä on ollut ongelmia, jotka ovat ihan tämän ketjun seurausta ikävä kyllä .
Nyt viides polvi eli omat lastenlapseni vasta näyttävät kasvavan ilman näitä sodan aiheuttamia vaurioita, jotka siis menevät helposti sukupolvelta toiselle.
Jotain muuta tietenkin voi tulla.
Traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle pitkäänkin.
Se ei tietenkään poista vastuuta omista tekemisistään.
Fiksu kommentti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.
Ja vaihtoehto on mikä? Hammasta purren siedät nuo ikävät ihmiset elämässäsi vuodesta toiseen kuluttaen samalla itseäsi sisältä? Eikä ole tilaa uusille, terveille ihmissuhteille? Ei ihme että im-luvut ovat niin korkeita kun tämä on vaatimus. Että jos olet jonkun kaveriksi joskus ruvennut, siinä on pysyttävä maailman tappiin asti, käyttäytyi tämä toinen sinua kohtaan kuinka kurjasti hyvänsä. Puolisostakin saa ottaa avioeron mutta ystävää ei hylätä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.
Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.
Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.
Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan.
Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista.
Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille.
Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.
Mitä se keskustelu muuttaisi? Ajatteletko, että saisit taivuteltua ystäväsi jatkamaan suhdetta? Vai haluatko pyrkiä jollain tavalla kumoamaan hänen ajatuksensa ja tunteensa suhteen toimimattomuudesta?
Oletan että täällä on vilpittömiä ihmisiä, jotka haluaisivat tietää, onko itse jotenkin toiminut väärin ja huonosti, vaikka se olisi myöhäistäkin sen ystävän kohdalla, joka jätti.
Vaikka kuinka itseään tutkistelisi , ei välttämättä keksi mikä meni pieleen vai menikö varsinaisesti mikään.
Oliko kyse ystävän omista ongelmista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.
Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.
Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.
Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan.
Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista.
Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille.
Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.
Mitä se keskustelu muuttaisi? Ajatteletko, että saisit taivuteltua ystäväsi jatkamaan suhdetta? Vai haluatko pyrkiä jollain tavalla kumoamaan hänen ajatuksensa ja tunteensa suhteen toimimattomuudesta?
Oletan että täällä on vilpittömiä ihmisiä, jotka haluaisivat tietää, onko itse jotenkin toiminut väärin ja huonosti, vaikka se olisi myöhäistäkin sen ystävän kohdalla, joka jätti.
Vaikka kuinka itseään tutkistelisi , ei välttämättä keksi mikä meni pieleen vai menikö varsinaisesti mikään.
Oliko kyse ystävän omista ongelmista tms.
Yleensä nämä ihmiset ovat keskimääräistä empaattisempia, joten eka neuvo on nostaa katse siitä itsetutkiskelusta kokonaisuuteen ja siihen toiseen ihmiseen, koska vastaus löytynee sieltä. Voi pyytää avuksi jotain toista hyvää tervehenkistä ystävääntai vaikka kuvailee tänne tilannetta, kuten moni ihmissuhdeongelmissa tekee saadakseen näkökulmaa lavennettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.
Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.
Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.
Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan.
Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista.
Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille.
Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.
Mitä se keskustelu muuttaisi? Ajatteletko, että saisit taivuteltua ystäväsi jatkamaan suhdetta? Vai haluatko pyrkiä jollain tavalla kumoamaan hänen ajatuksensa ja tunteensa suhteen toimimattomuudesta?
Oletan että täällä on vilpittömiä ihmisiä, jotka haluaisivat tietää, onko itse jotenkin toiminut väärin ja huonosti, vaikka se olisi myöhäistäkin sen ystävän kohdalla, joka jätti.
Vaikka kuinka itseään tutkistelisi , ei välttämättä keksi mikä meni pieleen vai menikö varsinaisesti mikään.
Oliko kyse ystävän omista ongelmista tms.
Jänkäisin tätä asiaa vielä sen verran, että tottakai tuo esittämäsi malli olisi ihanteellinen tapa toimia. Mutta me ihmiset olemme vajavaisia, emmekä aina osaa tai kykene toimimaan fiksuimmalla tavalla. Voi olla, että ihminen uupuu niin ettei jaksa yhtään lisää draamaa elämäänsä, eikä sen vuoksi halua alkaa tekemään selvitystä kenellekään mikä hänet saa laittamaan "luukkunsa" kiinni. Ehkäpä syy on niin nolo, häpeää aiheuttava jommalle kummalle, ettei tällaista halua sanoa suoraan. Tai ehkä jopa haluaa säästää sitä ystäväänsä liian pahoilta tuntuvilta sanoilta.
Kumpi sitten on itsekäs. Se riippuu kumman näkökulmasta asiaa katsotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.Olen eri mutta välithän eivät ole menneet poikki, vaan hän on katkaissut ne. Selkeä ero siinä että tietoisesti vetää rajoja siihen että tulee konflikteja noin vain.
Joskus voi olla tarvis tehdä elämässä suursiivous poistamalla siitä kaikki haitalliset ihniset. Niitä voi olla paljon, jos rajat ovat olleet heikot. Itselle ei ole sellaista käynyt, mutta ymmärrän tilanteen. On tehtävö tilaa oikeille ystäville.
Tuo on kyllä totta. Olen huomannut, että on sitten myös sellaisia ihmisiä, jotka heivaavat ihmisiä elämästään hyvinkin helposti, ilman että he ovat rikkoneet toisen rajoja, tehneet ikävästi tms. Sellaisia, jotka ovat ns. vain aurinkosen päivän ystäviä, ja jos toiselle tulee esim. vaikea elämäntilanne tai lyhytaikaisestikin jokin vastoinkäyminen tms. niin heitä se rasittaa välittömästi, kun haluavat ympärilleen vain mukavaa tunnelmaa ja positiivisuutta tms kivaa.
Enkä puhu nyt sellaisesta, että ystävä kuormittaisi ongelmillaan liikaa, mikä on toki yleistä ja on usein hyvä syy ottaa etäisyyttä, kuten tässäkn ketjussa on monesti kerrottu, mutta tarkoitan sellaista, vaikkei kuormittaisi toista juuri ollenkaan ongelmillaan, niin esim. toisen alavireestä tulee hänelle silti "negatiivisen tunnelma" ja hän haluaa hauskempaa ja positiivisempaa ympärilleen. Tällainen ystävyys tuntuu aika pinnalliselta, vähän sellaiselta rusinat pullasta-surffailulta, että mikä seura milloinkin kiinnostaa. Mielestäni tällainen ajattelu näyttää yleistyneen. Onko muilla vastaavanlaisesta havaintoja tai kokemuksia? Ja mitä mieltä olette tällaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
Sinä kuulostat tyypilliseltä minä itse ykkönen ensin ei muita maailmassa -tyypiltä. Ystävän hylkääminen ilman selitystä on aina paskamaista.
Kyllä, näin on. Joskus se on välttämätöntä, joskus ei. Yleensä niihin ihmisiin ei tarvitse katkaista välejä, joiden kanssa kommunikaatio toimii normaalien sääntöjen mukaan.
Tässä ketjussa on kuitenkin väitetty sitäkin, että ystävän jättäminen on paskamaista.
Tämä on totta. Hyvässä ja normaalissa parisuhteessa ei tarvitse vetää rajoja eikä sitä suhdetta ole tarvetta myöskään päättää. Sitä voitte miettiä te, jotka ihmettelette miksi ystävä ei halua olla kanssanne tekemisissä.
Outoa olettaa, että aina syy ja vika (mitä pitäisi miettiä ja ihmetellä) olisi siinä joka "jätetään",selityksittä. Kyllä niitä vähän tunnevammaisia, itsekkäitä ja empatiavajavaisia ihmisiä myös riittää ihan tarpeeksi, jotka käyttävät ystävyyttä ja ystäviä ja muita ihmisiä ja läheisiä ylipäänsäkin enempi vain välineinä, eivätkä oikeasti välitä juurikaan. Lähtevät kun huvittaa, eikä heille se tunnu missään. Paitsi se toinen on välittänyt aidosti ja siihen sitten monesti sattuu. Näinkin voi joskus vaikka olla. Tai sitten asia voi olla monella muullakin tavalla, voi olla hyvin erilaisia syit ja kokemuksia asioiden taustalla. Minusta ei pitäisi heti syyllistää automaattisesti sitä "jätettyä", tietämättä asiaa paremmin.
Moni vaikuttaa projisoivan omia kokemuksiaan todella herkästi ja olettaa, että esim. tässä ap:n aloituksessa, jossa ei paljoa taustainformaatiota ole annettu, olisi samoin kuin hänen omassa kokemusmaailmassaan. Jo tietoa olisi annettu vähän enemmän esim. millaista ystävyys on ollut, niin mielikuvitukselle olisi jäänyt vähän vähemmän tilaa. Nyt moni näyttää täyttävän puuttuva tiedon kuvittelulla, omiin kokemuksiin kenties pailaten, eikä se välttämättä osu ollenkaan oikeaan. Se, että ap leimataan suorilta ilman oikeita perusteita tyyliin ilkeäksi ja käsketään katsoa vaan peiliin ja että syy olisi ilman muuta hänessä. jne. on mielestäni aika ikävää itse asiassa. Eikä se luultavasti pidä paikkaansa.
Tässä myös keskustellaan koko ilmiöstä ja omista kokemuksista, ei siis välttämättä projisoida. Ja toivottavasti keskustelusta on ap:lle apua.
Ei tietenkään kaikissa kommenteissa ole projisoitu ja on ollut monipuolista keskustelua ja kommentointia, mutta useissa viesteissä silti niin on tehty myös ihan suoraan ja selvästi. Mielestäni ap:n suora syyllistäminen, mitä tässä ketjussa on tehty aika paljon, on ikävää eikä auta. On eri asia kertoa oma kokemus omana kokemuksena ja esimerkkinä, kuin olettaa suorilta, että ap ollut todennäköisesti se samanainen ikävä ihminen johon omassa elmässään itse on katkaissut välit tms. Kun omasta mielestäni tällaista ei tule esiin näillä annetuilla tiedoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
Sinä kuulostat tyypilliseltä minä itse ykkönen ensin ei muita maailmassa -tyypiltä. Ystävän hylkääminen ilman selitystä on aina paskamaista.
Kyllä, näin on. Joskus se on välttämätöntä, joskus ei. Yleensä niihin ihmisiin ei tarvitse katkaista välejä, joiden kanssa kommunikaatio toimii normaalien sääntöjen mukaan.
Tässä ketjussa on kuitenkin väitetty sitäkin, että ystävän jättäminen on paskamaista.
Tämä on totta. Hyvässä ja normaalissa parisuhteessa ei tarvitse vetää rajoja eikä sitä suhdetta ole tarvetta myöskään päättää. Sitä voitte miettiä te, jotka ihmettelette miksi ystävä ei halua olla kanssanne tekemisissä.
Outoa olettaa, että aina syy ja vika (mitä pitäisi miettiä ja ihmetellä) olisi siinä joka "jätetään",selityksittä. Kyllä niitä vähän tunnevammaisia, itsekkäitä ja empatiavajavaisia ihmisiä myös riittää ihan tarpeeksi, jotka käyttävät ystävyyttä ja ystäviä ja muita ihmisiä ja läheisiä ylipäänsäkin enempi vain välineinä, eivätkä oikeasti välitä juurikaan. Lähtevät kun huvittaa, eikä heille se tunnu missään. Paitsi se toinen on välittänyt aidosti ja siihen sitten monesti sattuu. Näinkin voi joskus vaikka olla. Tai sitten asia voi olla monella muullakin tavalla, voi olla hyvin erilaisia syit ja kokemuksia asioiden taustalla. Minusta ei pitäisi heti syyllistää automaattisesti sitä "jätettyä", tietämättä asiaa paremmin.
Moni vaikuttaa projisoivan omia kokemuksiaan todella herkästi ja olettaa, että esim. tässä ap:n aloituksessa, jossa ei paljoa taustainformaatiota ole annettu, olisi samoin kuin hänen omassa kokemusmaailmassaan. Jo tietoa olisi annettu vähän enemmän esim. millaista ystävyys on ollut, niin mielikuvitukselle olisi jäänyt vähän vähemmän tilaa. Nyt moni näyttää täyttävän puuttuva tiedon kuvittelulla, omiin kokemuksiin kenties pailaten, eikä se välttämättä osu ollenkaan oikeaan. Se, että ap leimataan suorilta ilman oikeita perusteita tyyliin ilkeäksi ja käsketään katsoa vaan peiliin ja että syy olisi ilman muuta hänessä. jne. on mielestäni aika ikävää itse asiassa. Eikä se luultavasti pidä paikkaansa.
Tässä myös keskustellaan koko ilmiöstä ja omista kokemuksista, ei siis välttämättä projisoida. Ja toivottavasti keskustelusta on ap:lle apua.
Ei tietenkään kaikissa kommenteissa ole projisoitu ja on ollut monipuolista keskustelua ja kommentointia, mutta useissa viesteissä silti niin on tehty myös ihan suoraan ja selvästi. Mielestäni ap:n suora syyllistäminen, mitä tässä ketjussa on tehty aika paljon, on ikävää eikä auta. On eri asia kertoa oma kokemus omana kokemuksena ja esimerkkinä, kuin olettaa suorilta, että ap ollut todennäköisesti se samanainen ikävä ihminen johon omassa elmässään itse on katkaissut välit tms. Kun omasta mielestäni tällaista ei tule esiin näillä annetuilla tiedoilla.
Olen kirjoittanut, että ikävään ihmiseen voi katkaista välit. En pidä ap:tä ikävänä ihmisenä. Siinä casessa on jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.Olen eri mutta välithän eivät ole menneet poikki, vaan hän on katkaissut ne. Selkeä ero siinä että tietoisesti vetää rajoja siihen että tulee konflikteja noin vain.
Joskus voi olla tarvis tehdä elämässä suursiivous poistamalla siitä kaikki haitalliset ihniset. Niitä voi olla paljon, jos rajat ovat olleet heikot. Itselle ei ole sellaista käynyt, mutta ymmärrän tilanteen. On tehtävö tilaa oikeille ystäville.
En tiedä onko sisarellani ystäviä, varmasti ei montaa ainakaan. Aika epätodennäköistä, että kaikki nuo ihmiset, joihin on välit hänellä mennyt, olisivat haitallisia ihmisiä.
Jos rajat ovat heikot, niitä pitää vahvistaa eikä panna kaikkia ihmissuhteita menemään. Eihän se ongelmaa poista vaan tulee eteen uudestaan ja uudestaan uusien tuttavuuksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.Ja vaihtoehto on mikä? Hammasta purren siedät nuo ikävät ihmiset elämässäsi vuodesta toiseen kuluttaen samalla itseäsi sisältä? Eikä ole tilaa uusille, terveille ihmissuhteille? Ei ihme että im-luvut ovat niin korkeita kun tämä on vaatimus. Että jos olet jonkun kaveriksi joskus ruvennut, siinä on pysyttävä maailman tappiin asti, käyttäytyi tämä toinen sinua kohtaan kuinka kurjasti hyvänsä. Puolisostakin saa ottaa avioeron mutta ystävää ei hylätä koskaan.
Minun on tätä vähän vaikea ymmärtää, että ihan oikeastiko sinä ajattelet, että joku jolla menee välit poikki suunnilleen kaikkien kanssa ( siis ihmisten , jotka eivät tunne edes toisiaan eivätkä siis ole ainakaan porukalla kiusanneet) , on itse " syytön" ja nämä kaikki muut "syyllisiä"?
Tämä minun kommentoinihan tuli alunperin siihen, että terapeutti neuvoo katkaisemaan välit kaikkiin haitallisiin ihmisiin. Minä sitä tässä ihmettelen, että jos välit vaan katkaistaan, niin mitä tämä yksi välien katkaisija tästä oppii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Tämä kuulostaa kovin mustavalkoiselta, eikö tässä piile vaara, että lopulta välit ovat poikki joka suuntaan?
Näin on käynyt sisareni kanssa. Hän kerran sanoi , ettei ole enää tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa kenen seurassa tulee paha olo. Kuulostaa tietenkin järkevältä, mutta nyt 10-15 v kuluessa hänen tilanteensa on se , että välit ovat poikki omiin sukulaisiin kutakuinkin kaikkiin, miehensä sukulaisiin sekä vanhoihin ystäviin.
Eräs sukulainen sanoikin hänelle, että onko hän tullut ajatelleeksi, että jospa vika onkin ihan hänessä itsessään, kun välit tuntuvat menevän kaikkien kanssa poikki.
Ihmisillä on erilaisia rajoja ja mielipiteitä.
Jos et huolehdi omistasi, niin ei niistä oikein muut voi loppupeleissä huolehtia, koska sitä käyttäytyy toisia kohtaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä se ole kaikilla samanlaista.Ja vaihtoehto on mikä? Hammasta purren siedät nuo ikävät ihmiset elämässäsi vuodesta toiseen kuluttaen samalla itseäsi sisältä? Eikä ole tilaa uusille, terveille ihmissuhteille? Ei ihme että im-luvut ovat niin korkeita kun tämä on vaatimus. Että jos olet jonkun kaveriksi joskus ruvennut, siinä on pysyttävä maailman tappiin asti, käyttäytyi tämä toinen sinua kohtaan kuinka kurjasti hyvänsä. Puolisostakin saa ottaa avioeron mutta ystävää ei hylätä koskaan.
Minun on tätä vähän vaikea ymmärtää, että ihan oikeastiko sinä ajattelet, että joku jolla menee välit poikki suunnilleen kaikkien kanssa ( siis ihmisten , jotka eivät tunne edes toisiaan eivätkä siis ole ainakaan porukalla kiusanneet) , on itse " syytön" ja nämä kaikki muut "syyllisiä"?
Tämä minun kommentoinihan tuli alunperin siihen, että terapeutti neuvoo katkaisemaan välit kaikkiin haitallisiin ihmisiin. Minä sitä tässä ihmettelen, että jos välit vaan katkaistaan, niin mitä tämä yksi välien katkaisija tästä oppii?
Olen eri kommentoija, mutta tämä välien katkaisijan motiivi on tietenkin luoda itselleen mielekkäämpi elämä ja saada elämäänsä reiluja vastavuoroisia hyviä ihmissuhteita epäterveiden, epätasapuolisten ja hyväksikyttävien suhteiden tilalle. Samalla hän myös oppii ja opettelee sitä tervettä omien rajojen vetoa.
Sellainen ns. ylijoustava toisten miellyttäjä tai empaatikko kerää ympärilleen ja ystäväpiiriinsä helpommin niitä hyväksikäyttäjiä ja rajojen rikkojia kun sellaiset, jotka osaavat pitää lähtökohtaisesti paremmin puolensa. Siksi se "siivous" voi olla tarpeellinen ja tällaisia ihmisiä voi olla elämässä enemmänkin. Persoonallisuuhöiriöt ja muut haitalliset käytösmallit myös ns. perityy helposti kasvatuksen kautta, joten jollain voi olla enemmänkin tällaisia sukulaisia, joiden kanssa on epäterve suhde.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että silmäsi ovat avautuneet. Hyväksikäyttäjät osaavat yleensä olla alkuun oikeinkin mukavia. Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa just rahan lainaaminen, autokyytien pummaaminen yms. Sellaiseen ei pidä lainkaan lähteä mukaan. Tai jos huomaat, että niistä ei synny mitään vastavuoroisuutta, ainakin lopettaa erilainen auttaminen. Mulla on ollut kavereita, joille olen joskus lainannutkin rahaa, mutta usein olen sanonut, että en voi lainata. Siis vaikka ihan hyvin olisin voinutkin. En ole pankki enkä pikavippifirma.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/