Miksi monet eronneet naiset käyttävät silti avioliiton aikaista sukunimeä?

No jos on luonut uraa sillä nimellä ja on tunnettu omalla alallaan. On ollut ko nimellä jo kauemmin kuin tyttönimellään yms.

Missä on sukunimihullu? Tämä keskustelu on sille lesbo-feministille räätälöity, kuin nappi otsaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä jäisi miehen nimeen. Minun äitinikin muutti hänen ja meidän lasten nimet hänen tyttönimeensä kun erosi isästämme 😊

Miksi ne lastenkin nimet piti vaihtaa? Ei isä lakkaa olemasta isä. Mä sain 10-vuotiaana valita ja pidin oman nimeni, tietenkin, sen nimiseen perheeseen olin syntynyt.

Koska isämme ei todellakaan ollut mikään isä. Pelkkä siittäjä. Hylkäsi omat lapsensa vaikka olisi ollut mahdollista olla elämässä mukana.

Aha.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että ajokortin voimassaoloaika lyhenee jos joutuu uusimaan kortin. Siis niillä joilla se on pitkä alunperin.

Siis oikeastiko joku ajokortti on tärkeämpi kuin oma nimi???? 🙄

Vierailija kirjoitti:

Käyttihän Päivi Lipponenkin pitkään ex-miehensä sukunimeä von Herzen, ei olisi millään luopunut siitä, onhan se sentään aatelinen, mutta kun noissa piireissä pyöritään niin olihan se pakko vaihtaa Lipposeksi kun kerran pääministerin puolisoksi pääsi.

Se oli kylläkin Hertzberg.

Miksi hän halusi pitää ex-miehen sukunimen?

Vierailija kirjoitti:

En ikinä jäisi miehen nimeen. Minun äitinikin muutti hänen ja meidän lasten nimet hänen tyttönimeensä kun erosi isästämme 😊

Kummallista.

Isällä ja äidillä ei oli avioeroprosessi kesken, kun isäni tappoi itsensä. Liitto kesti yli 20 vuotta.

Olisipa kummallista, jos hän olisi eri niminen, kuin me lapset. Yhtä perhettähän me ollaan, yhteen ydinperheeseen synnytty.

Äidillä on nykyään mies, jonka kanssa elää varmaan hautaan asti. En vaan osaa kuvitella hänen ottavan miehen sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

No jos se oma nimi on virtanen ja liitossa saatu joku ruusuketo tms harvinainen ja/tai omasta mielestä nätti.

Jos on ruotsinkielinen sukunimi, sitä pidetään aina hienompana kuin suomenkielistä.

Toinen tuttava säilytti miehen nimen koska halusi että on sama nimi kuin lapsilla ja toinen siksi kun harvinaisen tyttönimen joutui aina tavaamaan virkailijoille, kolmas otti tyttönimen väliviiva uuden miehen nimi.

En vaan jaksa kun pitäisi uusia ajokortti, henkilökortti, passi, esta (nykyiselle passille, toki vanhenee kohta enivei), "työidentiteetti" ja siihen liittyvää paperityötä jne. Menin naimisiin niin nuorena että olen elänyt pidempään tällä miehen suvusta tulleella nimellä kuin isäni suvun tyttönimelläni. Miehiltä tulleita sukunimiä kuitenkin molemmat. Lisäksi tykkään että oma sukunimi on sama kuin lapsillani.

On minun isällänikin edelleen äitini sukunimi jonka otti naimisiin mennessään vaikka ovat eronneet jo aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Koska nimen vaihtaminen oli tarpeeksi persiistä ekalla kerralla. Kuka sitä montaa kertaa jaksaa tehdä, kun on alunperin siihen virheeseen ryhtynyt.

Paitsi Tanja Vienonen (kai Karpela taas nykyään) on vaihtanut monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että ajokortin voimassaoloaika lyhenee jos joutuu uusimaan kortin. Siis niillä joilla se on pitkä alunperin.

Siis oikeastiko joku ajokortti on tärkeämpi kuin oma nimi???? 🙄

Ei nimi henkilöä pahenna, jos ei henkilö nimeä.

Nimi on vahva osa omaa identiteettiä. Jos eroaisin, tuntuisi hassulta ottaa takaisin tyttönimi, koska se kuuluu toiseen aikakauteen elämässäni, jo menneeseen. Se ei enää ole osa nykyistä minua, vaan jotakin mitä joskus 20 vuotta sitten olin. Olen ollut tasan puolet elämästäni mieheni kanssa, ja tämä 20 vuotinen taival nuoresta aikuisesta lähemmäs keski-ikäistä on ollut ehkä vielä tärkeämpi ja persoonaani muokkaava kuin ikävuodet 0-20.

Nimenvaihto on ihan hirveä ruljanssi, muistan sen siitä kun naimisiin menin. Kaikki piti uusia, ajokortti, kelakortti, passi, pankkikortit, kaikenlaiset kanta-asiakasjäsenyydet ym. Eikä ollut ihan halpaakaan. Jos vielä joskus vaihdan nimeä, otan käyttöön jonkun uuden, ehkä suvusta tulevan, ehkä itse keksityn, enkä sen jälkeen enää ikinä vaihda vaikka mikä tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että ajokortin voimassaoloaika lyhenee jos joutuu uusimaan kortin. Siis niillä joilla se on pitkä alunperin.

Tämä ei pidä paikkaansa. Lakimuutos joka tehtiin, koskee myös vanhoja kortteja. Vanhoissa korteissa on "väärä" voimassaoloaika.

Itse pidin miehen nimen, koska halusin pitää lasten kanssa saman sukunimen. Lisäksi en jaksanut alkaa uusia kortteja ja sähköposteja yms. Saattaa toki olla, että joskus otan oman nimeni takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos se oma nimi on virtanen ja liitossa saatu joku ruusuketo tms harvinainen ja/tai omasta mielestä nätti.

Jos on ruotsinkielinen sukunimi, sitä pidetään aina hienompana kuin suomenkielistä.

Se on tämän hetken muoti. On ollut myös sellaisia aikoja, jolloin kaikki ruotsinkieliset nimet on haluttu suomentaa. 

En ole eroamassa, mutta olen pohtinut tätä nimiasiaa. Minulla on ollut mieheni nimi jo pitempään kuin tyttönimeni, oten nimi on osa identiteettiäni. Siinä olisi yksi syy olla vaihtamatta nimeä. Tuttavallani oli hänen äitinsä tyttönimi, äitinsä on jo toisenniminen ja äidin tyttönimi on perujaan äitinsä isäpuolelta, eli sukunimellä ei näin ollen ollut lainkaan yhteyttä todelliseen sukuun. Naimisiin mennessään hän otti miehensä sukunimen, ja erotessaan piti sen nimen, että on sama sukunimi lasten kanssa. Minkä nimen hän olisi voinut ottaa erotessaan, koska koko aikuisen elämänsä on ollut ex-miehensä nimellä? Toisella tuttavallani on oma tyttönimensä, miehellä oma nimensä ja molemmilla on lapsia edellisistä avioliitoista, joten sukunimiä on monta samassa perheessä. Kolmas tuttavani vaihtoi pois avioliitossa tulleen nimensä, samalla lastensa nimet tähän omaan tyttönimeensä, ja nyt on taas eri niminen, aikuistuneet lapset äitinsä tyttönimellä. Sekavaa, valitsee miten tahansa. Selkeintä on siis olla vaihtamatta nimeä lainkaan, tai jos vaihtaa, niin erotessaan ei vaihda nimeä taas.

Se maksaa ja on vitullisen vaivalloista. Kuka jaksaa sitä rumbaa kahta kertaa?

Me otettiin mieheni kanssa ihan uusi nimi kun mentiin naimisiin. Se on yhdistelmä meidän molempien nimistä. Miehen exvaimo sai jäädä mieheni entiselle nimelle, siihen hänellä on oikeus. Sen sijaan se ihmetytti että exvaimoa uusi yhteinen nimemme harmitti kovasti, ja piti ihan puhelinlankoja pitkin käydä kimppuun. Olisi kuulemma pitänyt jäädä entiselle nimelle. Emme ymmärrä miksi ihmeessä. Suomessa kun on nimilaki, ja sitä noudatimme pilkulleen, ihan kuten hänkin.

Jos olet asunut miehen nimellä ja tehnyt töitä ulkomailla, sekös olisi vaikeaa kaikki eläkkeet jne , kontaktit yms. Jos olisin tiennyt kaikki mitä elämä eteen heittää, olisin koko ajanpitänyt kiinni omasta tyttönimestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että ajokortin voimassaoloaika lyhenee jos joutuu uusimaan kortin. Siis niillä joilla se on pitkä alunperin.

Siis oikeastiko joku ajokortti on tärkeämpi kuin oma nimi???? 🙄

Ei nimi henkilöä pahenna, jos ei henkilö nimeä.

Nimi on vahva osa omaa identiteettiä. Jos eroaisin, tuntuisi hassulta ottaa takaisin tyttönimi, koska se kuuluu toiseen aikakauteen elämässäni, jo menneeseen. Se ei enää ole osa nykyistä minua, vaan jotakin mitä joskus 20 vuotta sitten olin. Olen ollut tasan puolet elämästäni mieheni kanssa, ja tämä 20 vuotinen taival nuoresta aikuisesta lähemmäs keski-ikäistä on ollut ehkä vielä tärkeämpi ja persoonaani muokkaava kuin ikävuodet 0-20.

Nimenvaihto on ihan hirveä ruljanssi, muistan sen siitä kun naimisiin menin. Kaikki piti uusia, ajokortti, kelakortti, passi, pankkikortit, kaikenlaiset kanta-asiakasjäsenyydet ym. Eikä ollut ihan halpaakaan. Jos vielä joskus vaihdan nimeä, otan käyttöön jonkun uuden, ehkä suvusta tulevan, ehkä itse keksityn, enkä sen jälkeen enää ikinä vaihda vaikka mikä tulisi.

Eli ex miehesi ei kuulu menneeseen elämääsi, eikä päättynyt avioliittosi, vaan ne ovat edelleen tätä päivää?