Miksi monet eronneet naiset käyttävät silti avioliiton aikaista sukunimeä?

Ei se ole miehen nimi vaan oma nimi, oma sukunimi, vaikka joskus itsellä onkin lapsuudessa ollut eri sukunimi, silti nykyinen on ihan oma nimi.

Miten tää on vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

En ikinä jäisi miehen nimeen. Minun äitinikin muutti hänen ja meidän lasten nimet hänen tyttönimeensä kun erosi isästämme 😊

Minä taas en koskaan muuttaisi lasteni nimeä paskan isäni nimeen, ei viddumaisella isälläni ole lapsiini mitään oikeutta.

Erosimme, mutta lapsemme hoidimme yhdessä, vaihdoin naimisiin mennessäni nimeni riemulla kun pääsin paskasta syntymänimestäni eroon.

Se syntymänimikin on miehen nimi. Ääliöt.

Taasko joku miestä saamaton mahoakka tätä kyselee?

Vierailija kirjoitti:

Pelejä on ne jotka erotessa ottavat jonkun muun sukunimen kuin mikä oli tyttönimi.Luevat pässe eron kaikesta sukunimen muutoksen mukana.Hautaan asti kulkee esim. Tyttönimi,entinen se ja se,nykyinen nimi virallisissa papereissa. Pakenevat jotain?

Miksi he olisivat pelejä?

Paras on naapurini jonka uuden miehen kanssa tehdyt lapsetkin on ex-miehen sukunimellä 😂

Vierailija kirjoitti:

Taasko joku miestä saamaton mahoakka tätä kyselee?

Tai ehkä sellainen joka ei jäisi eksän nimelle mistään hinnasta, ja ihmettelee miksi joku haluaisi jäädä.

Jos eroajalla on haaveissa uusi avioliitto joskus, niin onhan se nyt ihan jäätävä säätö, jos nimi vaihtuu taas muutaman vuoden päästä. Yhden tiedän, jolla on 30+ iässä jo neljäs sukunimi: 1 tyttönimi, 2 ensimmäisen miehen sukunimi, 3 eron jälkeen suvusta kaivettu nimi, 4 toisen miehen sukunimi. En siis tarkoita tätä millään pahalla kyseistä henkilöä kohtaan, mutta kyllähän tuollaisesta tulee aikamoinen määrä käytännön hankaluuksia, ja ymmärrän jos sitä haluaa välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos se oma nimi on virtanen ja liitossa saatu joku ruusuketo tms harvinainen ja/tai omasta mielestä nätti.

Jos on ruotsinkielinen sukunimi, sitä pidetään aina hienompana kuin suomenkielistä.

Mulla oli ruotsinkielinen sukunimi. Olen täysin suomenkielinen. Nykyisellä asuinpaikkakunnalla siitä nimestä oli vain haittaa, koska minua oikeasti luultiin ruotsinkieliseksi eikä nämä pöljät täällä osaa edes sitä pakkoruotsia.

Oliskin rahaa vaihtaa tyttönimi takaisin.

Miksi se oma sukunimi pitää ylipäänsä vaihtaa naimisiin mentäessä?!

Eikö sitä olla yhtä lailla naimisissa ilman samaa sukunimeä ja/tai sormustakin.

Ei ymmärrä...

Sukunimellä on väliä. Oma sukunimeni on ihan tavallinen suomalainen sukunimi. Avioiduttuani otin mieheni ruotsinkielisen nimen ja kyllä - palvelua saa paremmin ruotsinkielisellä nimellä!

Koska haluan pitää saman sukunimen lasteni kanssa. On mahdollista, että kun nuorinkin lapsi on aikuinen, niin vaihdan sukunimeni oman sukuni nimeen. En tyttönimeeni, vaan pidemmät perinteet omaavaan oman sukuni nimeen.

Vierailija kirjoitti:

Sukunimellä on väliä. Oma sukunimeni on ihan tavallinen suomalainen sukunimi. Avioiduttuani otin mieheni ruotsinkielisen nimen ja kyllä - palvelua saa paremmin ruotsinkielisellä nimellä!

Onko se palvelu ruotsinkielistä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se oma sukunimi pitää ylipäänsä vaihtaa naimisiin mentäessä?!

Eikö sitä olla yhtä lailla naimisissa ilman samaa sukunimeä ja/tai sormustakin.

Ei ymmärrä...

Moni haluaa, että perheellä on yhteinen sukunimi. Siksi.

Ja kyllä, voi yhtä hyvin olla naimisissa ilman samaa sukunimeä. Ilman sormustakin. Voi olla yhdessä olematta naimisissakin tai olla olematta yhdessä.

Ihan omia valintoja. Monella tunnesyyt johtavat siihen, että mennään naimisiin, perustetaan perhe, halutaan sukunimivalinnalla osoittaa yhteyttä. Eikös tämä ole tavallaan aika selvää?

Vierailija kirjoitti:

Oliskin rahaa vaihtaa tyttönimi takaisin.

Mene töihin, niin on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse vaihdoin heti takaisin omaan tyttönimeeni, mutta ymmärrän niitä, jotka esim. lasten takia haluavat säilyttää saman nimen koko perheellä.

Siis mitä väliä sillä on, että onko sama nimi lapsilla vai ei? Miksi tämä on nyt niin tärkeää? Seurustelin aikoinaan italialaisen kanssa ja äiti pitää siellä oman sukunimensä ja vain lapsilla isällä on sama sukunimi. Ainakin tuossa perheessä oli noin. 

Minut tunnetaan alallani tällä nimellä. Lapsillani on tämä nimi. Se on vahvasti osa identiteettiäni, miksi ihmeessä vaihtaisin vuosikymmenien takaiseen nimeen, joka ei merkitse minulle juuri mitään?

Vierailija kirjoitti:

Paras on naapurini jonka uuden miehen kanssa tehdyt lapsetkin on ex-miehen sukunimellä 😂

Panen paremmaksi: tunnen henkilön, joka erottuaan meni uusiin naimisiin, ja otti kaksoisnimen väliviivalla - alkuosa entisen miehen nimi ja loppuosa uuden miehen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Me otettiin mieheni kanssa ihan uusi nimi kun mentiin naimisiin. Se on yhdistelmä meidän molempien nimistä. Miehen exvaimo sai jäädä mieheni entiselle nimelle, siihen hänellä on oikeus. Sen sijaan se ihmetytti että exvaimoa uusi yhteinen nimemme harmitti kovasti, ja piti ihan puhelinlankoja pitkin käydä kimppuun. Olisi kuulemma pitänyt jäädä entiselle nimelle. Emme ymmärrä miksi ihmeessä. Suomessa kun on nimilaki, ja sitä noudatimme pilkulleen, ihan kuten hänkin.

Kuulostat lievästi katkeralta ja silti kuitenkin huolit toisen jämät eli käytetyn ukon :D

Isääni en tunne, ja äitini yritti tappaa minut kun olin lapsi. En todellakaan halua mitään sidoksia omaan sukuuni, en edes nimen muodossa.