Lue keskustelun säännöt.
Voiko puolisolta vaatia kunnianhimoa?
24.08.2023 |
Haluaisin kuulla kaikenlaisia mielipiteitä: Puolisoni on kouluttautunut ammattikoulutasolla ja tehnyt koko ikänsä töitä pienipalkkaisella alalla. Hän on ahkera ja tunnollinen työntekijä ja rahaa tärkeämpää hänelle on työ, josta tykkää. Palkka ei ole vajaan 20 työvuoden aikana noussut juurikaan tes-korotuksia enempää, mikä on hänen alallaan tyypillistä.
Itsekään en ole mikään uraohjus, mutta olen korkeakoulutettu ja pyrkinyt hyviin työpaikkoihin ja tienaan mediaanin suomalaisen verran. En siis mitenkään erityisen paljon, mutta kuitenkin reilusti puolisoani enemmän. Haluan edetä työelämässä ja nostaa tulotasoani tasaisesti.
Erilaiset näkemyksemme tulojen hankkimisesta ovat alkaneet muodostua ongelmaksi. Minua häiritsee puolisolta puuttuva kunnianhimo ja häneen vähään tyytyminen, kun huono palkkataso vaikuttaa suoraan koko perheemme elämään. Minulla on haaveita (mm. asumiseen ja matkailuun liittyen), joita haluaisin toteuttaa yhdessä, mies taas tyytyy pelkästään haaveilemaan. Toivoisin myös, ettei eläkeikämme menisi köyhyysrajalla ja että voisimme säästää vanhuuden varalle. Nyt se on mahdotonta. Teini-ikää lähestyvien lasten nousevat kulut kauhistuttavat myös.
Mies puolestaan kokee minun dissaavan häntä työnsä vuoksi. Hänen työssään ei mielestäni ole mitään vikaa, alan palkkaus on vain surkea ja toki koulutustasokin vaikuttaa. Puoliso ei halua opiskella lisää, kokee ettei voimavarat riitä eikä kiinnosta.
Mitä voin tehdä, kun toinen ei halua osallistua yhteisen varallisuuden kasvattamiseen? Onko väärin vaatia häneltä kunnianhimoa, joka ei tule luonnostaan? En tietenkään haluaisi häntä pakottaa tekemään työtä, josta ei nauti, sekin on tärkeää että työssä viihtyy. Täytyykö minun siis vain tyytyä alhaiseen elintasoomme? Nyt kun kaikki hinnat ovat nousseet, tämä ristiriita on korostunut vielä entisestään.
Kokemuksia tai näkemyksiä asiaan?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, näistä on aidosti apua minulle.
Olemme alkaneet seurustella nuorina, jolloin emme vielä tienneet mitä elämältä haluamme. Tuolloin minullekin riitti pienet tulot, kunhan oli mukavaa. Sittemmin elämän realiteetit ovat tulleet vastaan esimerkiksi terveysongelmien myötä, jotka ovat vaatineet rahaa. Mieleeni on myös iskostunut ajatus siitä, miten täällä eletään vaan kerran ja miten haluan nähdä maailmaa ja sekin maksaa.
Kyllä, olen pinnallisempi kuin puolisoni. Ei raha silti minullekaan ole tärkeintä maailmassa enkä ole itsekään valmis ihan hirveän paljon enempää tekemään urani eteen. Ala ja työpaikkani ovat sellaisia, joilla palkkakehitystä kuitenkin tapahtuu, toisin kuin puolisolla.
Rahamiestä en edes haluaisi, mutta siinäkin om aika iso ero siihen, että tienaa 20 v saman verran ja tyytyy siihen. Ja sekin on totta, että ei toista voi muuttaa. Ehkä ennemminkin tarkoitin, että toinen tekisi hieman nykyistä enemmän yhteisen tulotason eteen, astuisi vaikka pikkuisen epämukavuusalueelleen sen sijaan, ettei ole valmis tekemään mitään.
Ehkä on sitten vain otettava käyttöön molempien omat rahat (tällä hetkellä yhteiset) ja toteutettava yksin niitä unelmia. Tuntuu epäreilulta, että minä olisin ainoa, joka niiden eteen näkee vaivaa ja toinen saa saman vähemmällä. Jatkossa tuloero tulee kuitenkin vain kasvamaan.
Ap
Onpas epäempaattista tekstiä.
Minullakin on merkittävästi suuremmat tulot kuin puolisollani. Hän tekee kutsumustyötään, jolla juuri ja juuri säilyy arkipäivässä hengissä, minulla taas jää pidemmistä työpäivistäni ja DI:n palkasta rahaa säästöön. Yhteiset matkat tehdään lähes kokonaan minun rahoillani. En koe sitä ongelmaksi, paitsi joskus niissä tilanteissa, missä hän ei kevyempää työtä tekevänä aina tajua minun aina välillä tarvitsevan sellaisia rauhallisempia vapaapäiviä, ettei ihan koko ajan tarvitse tehdä jotain.
Erona on tietenkin, että olen mies. Minulle on luonnollista pitää huolta puolisostanikin, koska kerran siihen pystyn. Sinulla näyttää menevän eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko niin, että miehesi ei itse asiassa olekaan niin tyytyväinen työssään? Kun sanoit, että väsyy. Ymmärsin aluksi, että työ on sopivan kevyttä, mutta ongelma (sinulle) on palkka.
Kommentoin nyt ekaa kertaa tähän. Ehdottaisin, että lähestyt asiaa eri näkökulmasta. Jakakaa kotityöt uudelleen. Älä syyllistä häntä nykytilanteesta, se aiheuttaa vaan vastareaktion. Kerro rauhallisesti, mitä toivot.
En piittaa rahasta, mutta en pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka haluaa päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Kun itse on sellainen, että haluaa jopa alipalkatussa duunarihommassa aina kokeilla aidan korkeinta kohtaa, olisi matalasta päästä kulkija liian erilainen.
Kuulostaa vähän siltä, että miehesi on pitkän suhteen aikana jo tottunut olemaan se, joka tekee vähemmän. Hänelle tulee varmaan järkytyksenä, että tämä ei enää miellytä sinua. Siksi lempeä jämäkkyys on tärkeää viestin välittämisessä.
Ilmeisesti rakkautta kuitenkin on? Silloin on toivoa, että miehesi on valmis muuttumaan, eli osallistumaan kotitöihin enemmän kuin sitä. Jos haluat matkustaa ja asua kivemmassa ympäristössä, mee sitä kohti. Miehesi seuraa tai sitten ei. Vain itse voit tietää, mitä lopulta arvostat eniten.
Omat vanhempani avasivat jossain vaiheessa omat tilit yhteisen lisäksi. Näin kumpikin voi säästää niihin asioihin, joihin vain toisella on intohimo. Tämä toki edellyttää tiettyä tulotasoa tai sitten menojen karsimista.
Kiitos, tämä herätti ajatuksia! Ehkä nyt kun olen tätä asiaa kanssanne työstänyt, olen ymmärtönyt että puoliso tosiaan haluaa päästä vähän kaikessa helpolla. Hän ei kuitenkaan ole laiska tai vastuuton, mutta omien sanojensakin mukaan omaa huonon stressinsietokyvyn. Minusta tuotakin asiaa voisi työstää, mutta hän ei sitä näe tarpeellisena vaan pyrkii sopeutumaan elämään sellaisenaan, jolloin minä sitten joustan. Tästä pitää kyllä jatkaa keskusteluja, joita käytykin kyllä on.
Mies tykkää työstään, mutta on silti väsynyt. Ehkä jokin muukin vie voimavaroja, ruuhkavuodet, esiteinien uhmat ja juurikin se, ettei kestä kovin hyvin stressiä.
Ap
Jos hän ei kestä stressiä (etenkään tuossa elämäntilanteessa) niin eikö nimenomaan ole fiksua olla työssä, joka ei aiheuta lisästressiä ja paineita?
No kyllä, mutta stressin hallintaa voi myös opetella, niin ettei koko elämäänsä ole jumissa sen vuoksi.
Ap
Mies tekee säännöllistä työtä ja tienaa rahaa, ja sinä valitat, että enemmän vaan pitäisi aina tehdä. Ei ihme, että stressaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikke voit vaatia. Eri asia auttaako se mitään.
Mitä jos miehesi vaatii sinulta kunnianhimoisempaa uraputkea ja kovempaa liksaa? Toteutatko hänen vaatimuksensa?
Jos hän olisi isompituloinen, niin kyllä, tasa-arvon nimissä yrittäisin tehdä parhaani tuodakseni perheeseen yhtä paljon rahaa. Nyt hän ei voi vaatia minulta sitä, mitä ei itsekään tee.
Ap
Mielenkiinnosta kysyn, miksi sinusta juuri rahaa pitää voidaa vaatia toiselta enemmän? Jos puolisosi tekisi unelmatyötään, joka olisi vaikka huonopalkkainen taiteilijan työ, ja huonosta tulotasosta huolimatta se, mitä hän haluaisi tehdä eniten tässä elämässä, niin katsotko, että puolisoa pitäisi voida vaatia luopumaan rakastamastaan työstä ja siirtymään epämieluisaan - vain rahan takia?
Kysyn siksi, että itse olen taidealalla, ja olen varmuuden vuoksi vältellyt deittaillessa tavistyössä olevia, juuri siksi, että en halua mitään sellaisia jännitteitä, että toinen toivoisikin minulta parempaa tulotasoa, kun itse haluan tehdä sitä, mikäö oikeasti antaa elämääni sisältöä - ja niukan toimeentulon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko niin, että miehesi ei itse asiassa olekaan niin tyytyväinen työssään? Kun sanoit, että väsyy. Ymmärsin aluksi, että työ on sopivan kevyttä, mutta ongelma (sinulle) on palkka.
Kommentoin nyt ekaa kertaa tähän. Ehdottaisin, että lähestyt asiaa eri näkökulmasta. Jakakaa kotityöt uudelleen. Älä syyllistä häntä nykytilanteesta, se aiheuttaa vaan vastareaktion. Kerro rauhallisesti, mitä toivot.
En piittaa rahasta, mutta en pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka haluaa päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Kun itse on sellainen, että haluaa jopa alipalkatussa duunarihommassa aina kokeilla aidan korkeinta kohtaa, olisi matalasta päästä kulkija liian erilainen.
Kuulostaa vähän siltä, että miehesi on pitkän suhteen aikana jo tottunut olemaan se, joka tekee vähemmän. Hänelle tulee varmaan järkytyksenä, että tämä ei enää miellytä sinua. Siksi lempeä jämäkkyys on tärkeää viestin välittämisessä.
Ilmeisesti rakkautta kuitenkin on? Silloin on toivoa, että miehesi on valmis muuttumaan, eli osallistumaan kotitöihin enemmän kuin sitä. Jos haluat matkustaa ja asua kivemmassa ympäristössä, mee sitä kohti. Miehesi seuraa tai sitten ei. Vain itse voit tietää, mitä lopulta arvostat eniten.
Omat vanhempani avasivat jossain vaiheessa omat tilit yhteisen lisäksi. Näin kumpikin voi säästää niihin asioihin, joihin vain toisella on intohimo. Tämä toki edellyttää tiettyä tulotasoa tai sitten menojen karsimista.
Kiitos, tämä herätti ajatuksia! Ehkä nyt kun olen tätä asiaa kanssanne työstänyt, olen ymmärtönyt että puoliso tosiaan haluaa päästä vähän kaikessa helpolla. Hän ei kuitenkaan ole laiska tai vastuuton, mutta omien sanojensakin mukaan omaa huonon stressinsietokyvyn. Minusta tuotakin asiaa voisi työstää, mutta hän ei sitä näe tarpeellisena vaan pyrkii sopeutumaan elämään sellaisenaan, jolloin minä sitten joustan. Tästä pitää kyllä jatkaa keskusteluja, joita käytykin kyllä on.
Mies tykkää työstään, mutta on silti väsynyt. Ehkä jokin muukin vie voimavaroja, ruuhkavuodet, esiteinien uhmat ja juurikin se, ettei kestä kovin hyvin stressiä.
Ap
Jos hän ei kestä stressiä (etenkään tuossa elämäntilanteessa) niin eikö nimenomaan ole fiksua olla työssä, joka ei aiheuta lisästressiä ja paineita?
No kyllä, mutta stressin hallintaa voi myös opetella, niin ettei koko elämäänsä ole jumissa sen vuoksi.
Ap
Onko raha riittävä syy tuohon? En ainakaan itse motivoituisi vain rahan takia opettelemaan vihaamani stressin sietämistä. Mieluummin elän mukavaa ja rennompaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo eksä kysyi miksi en halua edetä urallani, vaikka mulla olisi siihen mahdollisuus. Yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta rahan takia tehdä stressaavampaa työtä ja ottaa enemmän vastuuta. Pidän nykyisestä työstäni ja olen jopa ihan tyytyväinen palkkaani.
Tämä se on puolisollanikin perustelu ja yritän parhaani mukaan ymmärtää sitä. Mutta onko se oikein, että toinen joutuu sitten kantamaan stressiä ja vastuuta, jotta rahat riittäisivät yhteisessä elämässä ja yhdessä perustetussa perheessä?
Ap
Olen tavannut naisen, joka puhui samoin puolisostaan. Mutta hänen puolisonsa oli elämäntapatyötön, nainen todella elätti koko perheen.
Mietin miksi sinusta tuntuu tuolta, jos miehesi kuitenkin on kaikki nämä vuodet käynyt täyspäivätöissä? Onko teillä jotenkin sellainen elämäntapa, että meinaatte koko ajan elää yli varojen? Lapsilla superkalliit harrastukset? Vai elävätkö työkaverisi jotenkin sinua fiinimmin kun heillä on korkeakoulutetut puolisot?
Koska sitä rahaa jää niin vähään käteen, vaikka kuinka on täyspäivätyö. Suomi on kallis maa asua, ei täällä pärjää pienituloisena perheellisenä. Joka päivähän Iltalehdestä saa lukea vastaavia tarinoita. Emme elä yli varojen, mutta esim terveellinen, lääkkeet, lasten vaatteet, auto, vakuutukset vievät rahaa. Minunkaan palkkani ei kuitenkaan ole järin suuri. Lapsilla molemmilla yhdet harrastukset, joihin menee vuodessa 200-400 €/lapsi. Työkavereilla on omakotitalot ja kaksi autoa. Meillä ei ole halua kumpaakaan (okt tai kakkosauto), mutta ei kyllä olisi varaakaan.
Ap
Ihan inhimillistä verrata itseään muihin, mutta suosittelen lopettamaan. Et voi tietää, minkälaiset jättivelat työkavereilla on niskassa. Ja ne korot tosiaan nousee kohisten. Itse olen ollut helpottunut, että ei ole asuntolainaa, kun olen kuunnellut työkavereiden juttuja. Monella on menot nousseet useilla sadoilla kuussa. Meilläkin vuokra on noussut, mutta ei ollenkaan niin paljoa.
Onko niin, että olette täysin velattomia? Vai onko teillä autolainaa tai muuta?
T. 71
Tämä on kyllä totta. Myimme edellisen omistusasuntomme, koska se oli vanha ja asumiskulut nousseet kohtuuttomiksi ja isoja remppoja oli vielä edessä. Nyt meillä on vain pieni asuntolaina jäljellä. Tarvitsemme kuitenkin isomman asunnon (nykyinen oikeasti liian pieni kahdelle aikuiselle ja kahdelle esiteinille), mutta uudempiin omistusasuntoihin ei ole varaa tällä tulotasolla. Vuokralla asuminen ei tunnu järkevältä pidemmän päälle.
Ap
Ap
Olisiko teillä varaa maksaa isommasta vuokra-asunnosta? Nyt juuri kenenkään ei kannata ostaa mitään asuntoja.
Onko perintöä jossain vaiheessa luvassa? Voitko itse etsiä paremmin palkattua työtä?
Ehkä hieman isommasta. Perintöä ei (toivottavasti) vielä pitkään aikaan ole luvassa, mutta sitten aikanaan jonkinlaisia summia joo, perusduunariperheistä tulemme, mutta vanhemmilla omaisuutta ja säästöjä. Minulla on ihan hyvät mahdollisuudet edetä nykyisessä työssäni ja palkkakehitystä tapahtuu hiljalleen ja työnantaja on erinomainen, joten en näe tarvetta vaihtaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko niin, että miehesi ei itse asiassa olekaan niin tyytyväinen työssään? Kun sanoit, että väsyy. Ymmärsin aluksi, että työ on sopivan kevyttä, mutta ongelma (sinulle) on palkka.
Kommentoin nyt ekaa kertaa tähän. Ehdottaisin, että lähestyt asiaa eri näkökulmasta. Jakakaa kotityöt uudelleen. Älä syyllistä häntä nykytilanteesta, se aiheuttaa vaan vastareaktion. Kerro rauhallisesti, mitä toivot.
En piittaa rahasta, mutta en pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka haluaa päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Kun itse on sellainen, että haluaa jopa alipalkatussa duunarihommassa aina kokeilla aidan korkeinta kohtaa, olisi matalasta päästä kulkija liian erilainen.
Kuulostaa vähän siltä, että miehesi on pitkän suhteen aikana jo tottunut olemaan se, joka tekee vähemmän. Hänelle tulee varmaan järkytyksenä, että tämä ei enää miellytä sinua. Siksi lempeä jämäkkyys on tärkeää viestin välittämisessä.
Ilmeisesti rakkautta kuitenkin on? Silloin on toivoa, että miehesi on valmis muuttumaan, eli osallistumaan kotitöihin enemmän kuin sitä. Jos haluat matkustaa ja asua kivemmassa ympäristössä, mee sitä kohti. Miehesi seuraa tai sitten ei. Vain itse voit tietää, mitä lopulta arvostat eniten.
Omat vanhempani avasivat jossain vaiheessa omat tilit yhteisen lisäksi. Näin kumpikin voi säästää niihin asioihin, joihin vain toisella on intohimo. Tämä toki edellyttää tiettyä tulotasoa tai sitten menojen karsimista.
Kiitos, tämä herätti ajatuksia! Ehkä nyt kun olen tätä asiaa kanssanne työstänyt, olen ymmärtönyt että puoliso tosiaan haluaa päästä vähän kaikessa helpolla. Hän ei kuitenkaan ole laiska tai vastuuton, mutta omien sanojensakin mukaan omaa huonon stressinsietokyvyn. Minusta tuotakin asiaa voisi työstää, mutta hän ei sitä näe tarpeellisena vaan pyrkii sopeutumaan elämään sellaisenaan, jolloin minä sitten joustan. Tästä pitää kyllä jatkaa keskusteluja, joita käytykin kyllä on.
Mies tykkää työstään, mutta on silti väsynyt. Ehkä jokin muukin vie voimavaroja, ruuhkavuodet, esiteinien uhmat ja juurikin se, ettei kestä kovin hyvin stressiä.
Ap
Jos hän ei kestä stressiä (etenkään tuossa elämäntilanteessa) niin eikö nimenomaan ole fiksua olla työssä, joka ei aiheuta lisästressiä ja paineita?
No kyllä, mutta stressin hallintaa voi myös opetella, niin ettei koko elämäänsä ole jumissa sen vuoksi.
Ap
Siis sinä koet sinun elämäsi olevan jumissa. Et ole tuonut esiin että miehesi kokisi samoin. Tässähän on kaikessa kyse siitä että sinä et ole tyytyväinen ja haluat enemmän. Miehesi taas on tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten haluat, jos vaadit kunnianhimoa, niin edessä voi olla ero. Vaatimuksella on aina seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadi vaadi. Ennemmin tai myöhemmin mies lähtee. Riittääkö sitten yksin oma tulotasosi "mukavaan elämään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikke voit vaatia. Eri asia auttaako se mitään.
Mitä jos miehesi vaatii sinulta kunnianhimoisempaa uraputkea ja kovempaa liksaa? Toteutatko hänen vaatimuksensa?
Jos hän olisi isompituloinen, niin kyllä, tasa-arvon nimissä yrittäisin tehdä parhaani tuodakseni perheeseen yhtä paljon rahaa. Nyt hän ei voi vaatia minulta sitä, mitä ei itsekään tee.
Ap
Mielenkiinnosta kysyn, miksi sinusta juuri rahaa pitää voidaa vaatia toiselta enemmän? Jos puolisosi tekisi unelmatyötään, joka olisi vaikka huonopalkkainen taiteilijan työ, ja huonosta tulotasosta huolimatta se, mitä hän haluaisi tehdä eniten tässä elämässä, niin katsotko, että puolisoa pitäisi voida vaatia luopumaan rakastamastaan työstä ja siirtymään epämieluisaan - vain rahan takia?
Kysyn siksi, että itse olen taidealalla, ja olen varmuuden vuoksi vältellyt deittaillessa tavistyössä olevia, juuri siksi, että en halua mitään sellaisia jännitteitä, että toinen toivoisikin minulta parempaa tulotasoa, kun itse haluan tehdä sitä, mikäö oikeasti antaa elämääni sisältöä - ja niukan toimeentulon.
Kyllä katson. Itse olen kaikkea muuta kuin luova eikä minulla ole tuollaista intohimoa mihinkään. Ihailen kuitenkin, että joillain on. Haluan elämässä tiettyjä asioita, jotka vaativat rahaa. Ei luksusta, mutta peruskaunis ja uudehko (puhdas) koti, matkustelua, elämyksiä. Siksi en voisi itse työskennellä noin epävarmalla alalla enkä voisi elää sellaisen kumppaninkaan kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko muuta kuin rahaa?
Paljonkin muuta. Jos ajattelisin vain rahaa, olisin kouluttautunut muulle alalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikke voit vaatia. Eri asia auttaako se mitään.
Mitä jos miehesi vaatii sinulta kunnianhimoisempaa uraputkea ja kovempaa liksaa? Toteutatko hänen vaatimuksensa?
Jos hän olisi isompituloinen, niin kyllä, tasa-arvon nimissä yrittäisin tehdä parhaani tuodakseni perheeseen yhtä paljon rahaa. Nyt hän ei voi vaatia minulta sitä, mitä ei itsekään tee.
Ap
Mielenkiinnosta kysyn, miksi sinusta juuri rahaa pitää voidaa vaatia toiselta enemmän? Jos puolisosi tekisi unelmatyötään, joka olisi vaikka huonopalkkainen taiteilijan työ, ja huonosta tulotasosta huolimatta se, mitä hän haluaisi tehdä eniten tässä elämässä, niin katsotko, että puolisoa pitäisi voida vaatia luopumaan rakastamastaan työstä ja siirtymään epämieluisaan - vain rahan takia?
Kysyn siksi, että itse olen taidealalla, ja olen varmuuden vuoksi vältellyt deittaillessa tavistyössä olevia, juuri siksi, että en halua mitään sellaisia jännitteitä, että toinen toivoisikin minulta parempaa tulotasoa, kun itse haluan tehdä sitä, mikäö oikeasti antaa elämääni sisältöä - ja niukan toimeentulon.
Kyllä katson. Itse olen kaikkea muuta kuin luova eikä minulla ole tuollaista intohimoa mihinkään. Ihailen kuitenkin, että joillain on. Haluan elämässä tiettyjä asioita, jotka vaativat rahaa. Ei luksusta, mutta peruskaunis ja uudehko (puhdas) koti, matkustelua, elämyksiä. Siksi en voisi itse työskennellä noin epävarmalla alalla enkä voisi elää sellaisen kumppaninkaan kanssa.
Ap
No tuolloin ratkaisu on se ettei seurustele sellaisen tyypin kanssa eikä että vaatii toista muuttumaan. Edellinen kommentoijahan kysyi "katsotko, että puolisoa pitäisi voida vaatia luopumaan rakastamastaan työstä ja siirtymään epämieluisaan". Järkyttävän itsekäs vastaus sinulta että kyllä katsot että noin voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnianhimo on se joka tappaa tämän planeetan. Toisia vastaan kilpaileminen ja toisiin vertaaminen johtaa kyynärpäämaailmaan jossa ei ole mitään rajaa.
Suurin osa asioista teemme nyt ja joita haluamme lisää ja lisää, olisivat parisataa vuotta sitten eläneiden ihmisten mielestä olleet täysin turhia ja tarpeettomia.
Sisäistä rauhaa, ei ulkoista kilpailua - kiitos.
Tässä aika pitkälle myös oma mielipiteeni. Olisin tyytyväinen mieheen joka ahkera ja tunnollinen, eli tekee oman osansa ja on sisäistänyt tärkeimmän: mielenrauhan tavoittelun mammonan tavoittelun sijaan. Mammonan tavoittelussa tulee myyneeksi sielunsa.
Minä ymmärrän AP:tä.
En kuvailisi itseäni uraohjukseksi tai erityisen kunnianhimoiseksi ihmiseksi, mutta kyllä mulle on oikeastaan aina ollut aivan selvää, että elämässä pitää mennä eteenpäin ja kehittyä, ja että opiskelu kannattaa ehdottomasti. Itse opiskelen melkein koko ajan jotakin ja kiinnostun nopeasti uusista asioista. Haluan edetä ja oppia uutta, kaipaan myös vaihtelua. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia ja haaveita, joihin esim. säästän rahaa tavoitteellisesti.
Minua myös ärsyttää se lähipiirissänikin näkemäni tyytyminen ja näköalattomuus, sellainen ihmeellinen asenne, että kärvistellään pienipalkkaisissa töissä ja valitetaan palkasta, työstä ja ikävistä pomoista, mutta ei kuitenkaan haluta tehdä asialle mitään. Neljä-viisikymppiset ihmiset suhtautuvat elämäänsä jotenkin niin, että tässä sitä nyt ollaan loppuelämä, valitetaan vähistä rahoista, mitään haaveita ja suunnitelmia ei oikein ole... Kammottavaa!
Ala jo nyt katsomaan YH-mamma ryn sivuja, niin tiedät mitä on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, näistä on aidosti apua minulle.
Olemme alkaneet seurustella nuorina, jolloin emme vielä tienneet mitä elämältä haluamme. Tuolloin minullekin riitti pienet tulot, kunhan oli mukavaa. Sittemmin elämän realiteetit ovat tulleet vastaan esimerkiksi terveysongelmien myötä, jotka ovat vaatineet rahaa. Mieleeni on myös iskostunut ajatus siitä, miten täällä eletään vaan kerran ja miten haluan nähdä maailmaa ja sekin maksaa.
Kyllä, olen pinnallisempi kuin puolisoni. Ei raha silti minullekaan ole tärkeintä maailmassa enkä ole itsekään valmis ihan hirveän paljon enempää tekemään urani eteen. Ala ja työpaikkani ovat sellaisia, joilla palkkakehitystä kuitenkin tapahtuu, toisin kuin puolisolla.
Rahamiestä en edes haluaisi, mutta siinäkin om aika iso ero siihen, että tienaa 20 v saman verran ja tyytyy siihen. Ja sekin on totta, että ei toista voi muuttaa. Ehkä ennemminkin tarkoitin, että toinen tekisi hieman nykyistä enemmän yhteisen tulotason eteen, astuisi vaikka pikkuisen epämukavuusalueelleen sen sijaan, ettei ole valmis tekemään mitään.
Ehkä on sitten vain otettava käyttöön molempien omat rahat (tällä hetkellä yhteiset) ja toteutettava yksin niitä unelmia. Tuntuu epäreilulta, että minä olisin ainoa, joka niiden eteen näkee vaivaa ja toinen saa saman vähemmällä. Jatkossa tuloero tulee kuitenkin vain kasvamaan.
Ap
Onpas epäempaattista tekstiä.
Minullakin on merkittävästi suuremmat tulot kuin puolisollani. Hän tekee kutsumustyötään, jolla juuri ja juuri säilyy arkipäivässä hengissä, minulla taas jää pidemmistä työpäivistäni ja DI:n palkasta rahaa säästöön. Yhteiset matkat tehdään lähes kokonaan minun rahoillani. En koe sitä ongelmaksi, paitsi joskus niissä tilanteissa, missä hän ei kevyempää työtä tekevänä aina tajua minun aina välillä tarvitsevan sellaisia rauhallisempia vapaapäiviä, ettei ihan koko ajan tarvitse tehdä jotain.
Erona on tietenkin, että olen mies. Minulle on luonnollista pitää huolta puolisostanikin, koska kerran siihen pystyn. Sinulla näyttää menevän eri lailla.
Tottakai sukupuoliroolitkim vaikuttavat. Minulle ei naisena ole luonnollista olla isompituloinen. Toivoisin, että tulotasomme olisivat suurinpirtein yhtä suuret. Näin joskus olikin ja silloin ei ollut ongelmia.
Ap
Moi ap, vaikutat keskivertoav-mammaa älykkäämmältä ja siksi alapeukkuja satelee. Täällä kuitenkin pyörii varmaan aika paljon työttömiä tai matalapalkka-alalla olevia ihmisiä.
Itsekin olen kunnianhimoinen, joten ymmärrän pointtisi. Mutta vaikeahan se on toista ihmistä muuttaa. Ehkä voisit tehdä jotakin budjetointia ja näyttää miehelle, miten paljon mikäkin tulevaisuuden haave maksaa. Ja etsiä valmiiksi vaikka kursseja: "valitse näistä" tai etsiä ja ehdottaa keikkatöitä. Ehkä tarvii vaan vähän apuja.
Ei sekään ole oikein, että sinä parempituloisena sitten kustannat miehelle arjen luksusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikke voit vaatia. Eri asia auttaako se mitään.
Mitä jos miehesi vaatii sinulta kunnianhimoisempaa uraputkea ja kovempaa liksaa? Toteutatko hänen vaatimuksensa?
Jos hän olisi isompituloinen, niin kyllä, tasa-arvon nimissä yrittäisin tehdä parhaani tuodakseni perheeseen yhtä paljon rahaa. Nyt hän ei voi vaatia minulta sitä, mitä ei itsekään tee.
Ap
Mielenkiinnosta kysyn, miksi sinusta juuri rahaa pitää voidaa vaatia toiselta enemmän? Jos puolisosi tekisi unelmatyötään, joka olisi vaikka huonopalkkainen taiteilijan työ, ja huonosta tulotasosta huolimatta se, mitä hän haluaisi tehdä eniten tässä elämässä, niin katsotko, että puolisoa pitäisi voida vaatia luopumaan rakastamastaan työstä ja siirtymään epämieluisaan - vain rahan takia?
Kysyn siksi, että itse olen taidealalla, ja olen varmuuden vuoksi vältellyt deittaillessa tavistyössä olevia, juuri siksi, että en halua mitään sellaisia jännitteitä, että toinen toivoisikin minulta parempaa tulotasoa, kun itse haluan tehdä sitä, mikäö oikeasti antaa elämääni sisältöä - ja niukan toimeentulon.
Kyllä katson. Itse olen kaikkea muuta kuin luova eikä minulla ole tuollaista intohimoa mihinkään. Ihailen kuitenkin, että joillain on. Haluan elämässä tiettyjä asioita, jotka vaativat rahaa. Ei luksusta, mutta peruskaunis ja uudehko (puhdas) koti, matkustelua, elämyksiä. Siksi en voisi itse työskennellä noin epävarmalla alalla enkä voisi elää sellaisen kumppaninkaan kanssa.
Ap
No mutta nythän sä elät kumppanin kanssa jonka tulotaso on, kuten itse sanot, huono? Vaatimustasosi on jopa omiin tuloihisi yläkanttiin, ja tietenkään et voi vaatia ketään muuta nostamaan tulotasoaan sinun standardejasi vastaavaksi.
No kyllä, mutta stressin hallintaa voi myös opetella, niin ettei koko elämäänsä ole jumissa sen vuoksi.
Ap