Lue keskustelun säännöt.
Muistisairaasta tullut rasittavan negatiivinen
23.08.2023 |
Ennen niin positiivinen ihminen muuttunut järkyttävän negatiiviseksi valittajaksi. Ihan kaikki on huonosti ja mikään hänen hyväkseen tehty asia ei ole oikein tehty. Lähes 80-vuotias muistisairas joutui muuttamaan palvelutaloon, koska ei enää pärjännyt kotonaan. Eihän se tietysti mitään mukavaa ole ja muutenkin suru hänen sairastumisestaan ym. Mutta rasittavaksi on käynyt tuo kauhea negatiivisuus ja mariseminen ihan kaikesta. On masentavaa ja turhauttavaa, kun hänelle on parhaan mukaan järjestetty kaikkea ja palvelutalo on ihan hyvä paikka ja hoitajatkin tekevät parhaansa, että hänellä olisi hyvä olla. Mutta ei, kun elämä on kuulema täyttä helvettiä ja kaikki on huonosti. Joka asiasta keksii huonon puolen ja miten jokin asia on tehty väärin. Mihinkään ei ole tyytyväinen. Ensin yritin olla välittämättä ja ymmärtää sairasta ihmistä, mutta alkaa väsyttää ja käydä raskaaksi kuunnella jatkuvaa marinaa päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Jos yrittää itse sanoa jotain positiivista niin heti kääntää asian huonoksi tai jopa suuttuu. Soittelee pelkkiä valitus puheluita, jossa haukkuu palvelutalon, hoitajat, mihinkään ei pääse, eikä mitään ole hänelle järjestetty vaikka koko ajan hänelle järjestetään kaikkea. Kiukuttelee kaikesta hoitajille. Ihan säälittää ne kivat hoitajat, jotka joutuu sitä kestämään. Lisäksi puhuu koko ajan, kuinka aikoo tehdä i-m, koska kaikki on niin huonosti. En vain kohta enää jaksa kuunnella häntä. On muuttunut niin raskaaksi henkilöksi. Tulee mieleen, että tätäkö tämä on sitten loppuun saakka? Onkohan tyypillistä, että muistisairas muuttuu noin negatiiviseksi, kiukuttelee kaikesta jne. ?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.
Ainakin Vantaalla Pähkinärinteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.Siis muistisairauden takia. Toki liikuntavammaisia on mutta hehän ovat vapailla osastoilla usein itsenäisesti asuenkin ja vaikka kokkaillenkin itse.
Muistisairaat (tuntemani) jotka ovat lopulta päässeet hoitopaikkaan ovat olleet jo ihan avuttomia.
Puhelimen käyttö esim ylivoimaista.
Muistisairaat ovatkin yleensä hoivakodeissa eikä palvelutaloissa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.Ainakin Vantaalla Pähkinärinteessä.
Ei siellä sitten jonoja ole. Tutut on olleet jo ihan omissa maailmoissaaan.
Saias on sairas, ja pitää ymmärtää, että sairaus sen aiheuttaa. Parasta on olla reagoimatta niihin negatiivisiin puheisin ja vaihtaa puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.Ainakin Vantaalla Pähkinärinteessä.
Ei siellä sitten jonoja ole. Tutut on olleet jo ihan omissa maailmoissaaan.
En ole perehtynyt tuon palvelutalon tilanteeseen. On kuitenkin ihan Vantaa-Kerava hyvinvointialueen palvelutalo, ei yksityinen. Mun muistisairas äitini ei voisi tuolla asua, koska kukaan ei vahdi, mihin asukas lähtee. Ulko-ovi jopa aukeaa automaattisesti, kun joku lähestyy ovea. Eli ei ole sillä tavalla valvottu laitos, etteikö sieltä voisi tulla ja mennä miten asukas haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.Ainakin Vantaalla Pähkinärinteessä.
Ei siellä sitten jonoja ole. Tutut on olleet jo ihan omissa maailmoissaaan.
En ole perehtynyt tuon palvelutalon tilanteeseen. On kuitenkin ihan Vantaa-Kerava hyvinvointialueen palvelutalo, ei yksityinen. Mun muistisairas äitini ei voisi tuolla asua, koska kukaan ei vahdi, mihin asukas lähtee. Ulko-ovi jopa aukeaa automaattisesti, kun joku lähestyy ovea. Eli ei ole sillä tavalla valvottu laitos, etteikö sieltä voisi tulla ja mennä miten asukas haluaa.
Aloittaja kirjoittaa muistisairaudesta.
Vierailin kahdenkin laitoksen suljetulla osastolla, ei kummassakaan henkilöitä joiden kanssa olisi voinut keskustella. Tai jotkut puhuivat, etsivät pieniä lapsiaan tai olivat lampaistaan huolissaan tai vehnäjauhot lopussa, tai kyselivät onkohan tänään jo syöty.
On täysin ymmärrettävää, että on mieli maassa, koska on ensinnäkin sairastunut ja sitten joutunut luopumaan koko entisestä elämästään. Kyseessä ihminen, joka muutoin oli täysin terve ja hyväkuntoinen fyysisesti esim. ulkoili paljon ja oli aina ollut hyvin itsenäinen ja hoitanut kaikki asiansa itse ennen kuin tuli muistisairaus. Niin tietysti on kova isku sairastua ja sitten muuttaa palvelutaloon asumaan toisten hoidettavaksi, joutua edunvalvontaan ja menettää itsenäisyytensä. Ymmärrän täysin tämän.
Olen yrittänyt kaikella tavalla ymmärtää, kuunnella, auttaa kaikessa missä voin ja olla tukena, sekä järjestää hänelle mieluisia asioita. Kun on kyse lähi-omaisesta niin itsekin on joutunut käymään paljon läpi henkisesti. Ensin se sairastumisen aiheuttama shokki, suru ja sen käsittely. Samalla kaikki käytännön asiat, ainoana omaisena kaikki on ollut minun kontolla. Itse hän ei ole koko aikana ymmärtänyt omaa tilaansa ja on ollut vastahakoinen kaikkeen hoitoon ym. Oli sairaalassa monta kuukautta ja sillä aikaa asunto piti tyhjentää ja sitten oli muutto palvelutaloon. Siinä on ollut paljon tekemistä.
Varmaan kun itselläkin väsymys ja suru tapahtuneesta ja niillä voimilla yrittää sitten olla tukena ja ymmärtää tilannetta ja sitten huomaa, ettei oikeastaan voi paljon mitään, kun henkilö itse ei näe enää missään mitään positiivista, kaikki on pilalla, elämä helvettiä ja haluaa vain kuolla. Itse hän ei vieläkään ymmärrä edes olevansa pahasti muistisairas vaan pitää, että se on vain jokin pieni häiriö ja hän ihan hyvin pärjäisi vielä omillaan. Ei hyväksy sairauttaan ja tuntee, että ihan turhaan joutuu asumaan palvelutalossa.
Alussa jaksoi itsekin paremmin, kun ajatteli, että hän pikku hiljaa sopeutuisi asiaan, mutta nyt kun on kulunut aikaa ja tuntuu, että koko ajan vain muuttuu negatiivisemmaksi, valittaa kaikesta, mikään ei ole hyvin niin on vaikeaa jaksaa kuunnella sitä päivästä toiseen ja kaikki yritykset muuttaa hänen tilannettaan paremmaksi tuntuvat valuvan hukkaan, kun hän ei ole tyytyväinen mihinkään, eikä mikään ilahduta. Kiroileminen puhuessa myös tullut kuvioon, mitä ei ennen ollut. Kaikki on p-skaa tai päin v-ttua, hoitajat p-skoja ym. En enää jaksa pitää koko ajan yhteyttä tai vastata aina puheluun, kun tietää jo sen olevan vain täynnä negatiivisuutta.
Kyseessä kuitenkin ennen hyvin positiivinen ja reipas ihminen, joka ei koskaan valittanut juuri mistään niin kontrasti on melkoinen. Suru siitä, että mikään ei enää koskaan tule olemaan, kuin ennen ja tämä ihminenkään ei enää koskaan tule olemaan sellainen, kuin ennen. Ja tieto, että sairaus tulee vain etenemään eli tilanne vain huononee.
Itselläkin alkanut mieliala laskea ja voimat loppua. On kuitenkin omakin elämä ja siinäkin haasteita. Tuntuu, että omakin elämä on nykyään vain täynnä tuota muistisairautta ja kaikkea siihen liittyvää. Jaksaisi paremmin jos muistisairas itse ei olisi koko ajan niin kielteinen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muistisairaus tuleeiänmyötä, se ei tunnu pahalta. kun kolmekymppisen muistia alkaa epäilemään, itkettää melkein väkisin Samasta rikkaimuristaon riidelty jaihmeltelty, miksi se on heillä. Uutta hienoa apk:n hanaa ei opi käyttämään jne. Surkeaa on. Kaikki muut ovat veemäisiä ja tyhmiä.
Kuuluu taudinkuvaan.
Äitini on aina ollut hyvin negatiivinen ihminen ja muistisairauden myötä tilanne on mennyt täysin kestämättömäksi. Hän ei asu hoivakodissa vaan kotonaan, koska hänellä ei kuulemma ole muistisairautta niin ei hän mene asumaan minnekään "missä häntä kytätään". Kaiken negatiivisuuden kaataa minun niskaani mm. jatkuvina puheluina minulle vaikka tietää että olen töissä. Suututtaa se, että apua en saa keneltäkään, ja sukulaiset (ne joiden kanssa äiti ei vielä ole katkaissut välejään) syyllistävät minua, etten tee tarpeeksi.
En jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilepas mitä tapahtuu, jos alatkin itse valittaa ja surkutella, kuinka kamalaa hänen elämänsä nyt onkaan, alkaako puolustella, että eihän se nyt niin huonoa olekaan. Jotkut muistisairaat vain haluavat olla kaikesta eri mieltä. Mutta kaiken kaikkiaan, ikävä tilanne. Tässäkin tapauksessa pitäisi kuitenkin muistaa, että käytös johtuu sairaudesta. Sen tiedän, ettei todellakaan ole helppoa läheisille eikä kenellekään asianosaiselle,
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.Ainakin Vantaalla Pähkinärinteessä.
Ei siellä sitten jonoja ole. Tutut on olleet jo ihan omissa maailmoissaaan.
En ole perehtynyt tuon palvelutalon tilanteeseen. On kuitenkin ihan Vantaa-Kerava hyvinvointialueen palvelutalo, ei yksityinen. Mun muistisairas äitini ei voisi tuolla asua, koska kukaan ei vahdi, mihin asukas lähtee. Ulko-ovi jopa aukeaa automaattisesti, kun joku lähestyy ovea. Eli ei ole sillä tavalla valvottu laitos, etteikö sieltä voisi tulla ja mennä miten asukas haluaa.
Aloittaja kirjoittaa muistisairaudesta.
Vierailin kahdenkin laitoksen suljetulla osastolla, ei kummassakaan henkilöitä joiden kanssa olisi voinut keskustella. Tai jotkut puhuivat, etsivät pieniä lapsiaan tai olivat lampaistaan huolissaan tai vehnäjauhot lopussa, tai kyselivät onkohan tänään jo syöty.
Aloittaja kirjoittaa tosiaan palvelutalosta, mutta mahtoiko tarkoittaa hoivakotia? Tai sitten jossain on niin huono tilanne, että muistisairaita joudutaan laittamaan jo palvelutaloihinkin, koska hoivakotipaikkoja ei ole tarpeeksi. Mun kommenttini oli vastaus kysymykseen, missä palvelutaloon pääsee henkilö, joka osaa käyttää vielä puhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös tuo negatiivisuusvaihe muistisairaalla, kiukutteli ja sätti läheisiä, yritti ottaa avaimet pois perheenjäseniltä (pakko oli päästä asuntoon kun kaatuili ym.) haukkui naapurit alimpaan rakoon ja keksi koko ajan jotain ihmeellisiä syytöksiä. Haukkui poikansa, että on varastanut pölynimurin johdon, kun ei löytänyt sitä. Alusvaatteetkin oli vaihdettu ja pihakiviä siirretty. Vaihdatti kaikki lukot turhaan. Tuo vaihe meni kuitenkin ohi ja hoivakodissa, mihin lopulta päätyi, olikin juuri tällainen kohtelias, iloinen ja kiittelevä vanhus. Toivottavasti teilläkin tilanne muuttuu.
Meillä mummu asui kotona loppuu asti. Negatiivisuus, pahantahoisuus ja ilkeys nousivat silti esiin. Muistisairaus oli sieltä lievemmästä päästä.
Vaarissa en näitä negatiivisia piirteitä muista. Toisaalta häneltä lähti puhekyky nopeasti. Hän vain istui kahvipöydän päässä ja hymyili. Ei kommunikoinut mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.Ainakin Vantaalla Pähkinärinteessä.
Ei siellä sitten jonoja ole. Tutut on olleet jo ihan omissa maailmoissaaan.
En ole perehtynyt tuon palvelutalon tilanteeseen. On kuitenkin ihan Vantaa-Kerava hyvinvointialueen palvelutalo, ei yksityinen. Mun muistisairas äitini ei voisi tuolla asua, koska kukaan ei vahdi, mihin asukas lähtee. Ulko-ovi jopa aukeaa automaattisesti, kun joku lähestyy ovea. Eli ei ole sillä tavalla valvottu laitos, etteikö sieltä voisi tulla ja mennä miten asukas haluaa.
Ei siellä sitten voi olla katoilevia ja karkailevia muistisairaita. Vaikka heillä olisi joku hälytin, henkilökunta saisi juosta yhtenään asukkaita etsimässä.
Äitini 88 v, Alzheimer 3 vaiheessa ja Lewyn kappale tauti diaknoosit. Asuu senioritalossa, jossa kaikki palvelu pitää hoitaa itse, siis minun. Luulee mua äidikseen ja oikeesti käy tisseihin käsiks. Pari kertaa olen saanut hepulin, kun on niin ahdistavaa tuollainen. Juttelee vainajien kanssa, sohlaa lääkkeistä, kiukuttelee, ei tottele mitään. Välillä pelottaa mennä sinne. Kotisairaanhoito käy aamuin illoin antamassa lääkkeet. On ihan palvelukoti kamaa, mutta on kuulemma 5 vuoden jono. En kohta jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu taudinkuvaan.
Äitini on aina ollut hyvin negatiivinen ihminen ja muistisairauden myötä tilanne on mennyt täysin kestämättömäksi. Hän ei asu hoivakodissa vaan kotonaan, koska hänellä ei kuulemma ole muistisairautta niin ei hän mene asumaan minnekään "missä häntä kytätään". Kaiken negatiivisuuden kaataa minun niskaani mm. jatkuvina puheluina minulle vaikka tietää että olen töissä. Suututtaa se, että apua en saa keneltäkään, ja sukulaiset (ne joiden kanssa äiti ei vielä ole katkaissut välejään) syyllistävät minua, etten tee tarpeeksi.
En jaksa.
Ei sinun tarvitsekaan jaksaa. Tempaise itsesi tuosta irti. Ilmoita sinua syyllistäville sukulaisille, että lähdet nyt kuukaudeksi paikkaan X etkä ole tavoitettavissa, pitäkää sillä aikaa huolta äidistä.
Yritä saada vaikka työkeikka tarpeeksi kauas. Sillä keinolla meillä löytyi mummolle hoitopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Hmmh, taitaa olla yleinen ominaisuus. Tunteeko kuitenkin joku muistisairaan, joka on pysynyt positiivisena (eli omannut ennen sairastumistaan positiivisen elämän asenteen)?
Olen tuntenut kaksikin positiivisena pysynyttä muistisairasta. Äitini ei muuttunut rivoksi eikä vastaanhangoittelevaksi, lähinnä vain myhäili kun ei enää pysynyt mukana keskusteluissa. Isotätini oli aivan ihana loppuun asti.
Monellakin järkyttää jos muistisairaus ollut suvussa vahvasti esillä ja huoli omasta ikääntymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.Ainakin Vantaalla Pähkinärinteessä.
Ei siellä sitten jonoja ole. Tutut on olleet jo ihan omissa maailmoissaaan.
En ole perehtynyt tuon palvelutalon tilanteeseen. On kuitenkin ihan Vantaa-Kerava hyvinvointialueen palvelutalo, ei yksityinen. Mun muistisairas äitini ei voisi tuolla asua, koska kukaan ei vahdi, mihin asukas lähtee. Ulko-ovi jopa aukeaa automaattisesti, kun joku lähestyy ovea. Eli ei ole sillä tavalla valvottu laitos, etteikö sieltä voisi tulla ja mennä miten asukas haluaa.
Ei siellä sitten voi olla katoilevia ja karkailevia muistisairaita. Vaikka heillä olisi joku hälytin, henkilökunta saisi juosta yhtenään asukkaita etsimässä.
No sepä se.
Toinen vanhempani. Hän oli jo nuorempana sisimmältäänkin tosi hyvä ja jalo ihminen ja muistisairaus on oilein korostanut sitä entisestään. Kun hoitaja vie vaikka juomaa hånelle, niin kiittää vilpittömästi ja kohteliaasti kuin se olisi maailman hienoin urotyö. Kiittää koko ajan kaikkia kaikesta, jopa siitä, kun häntä käy katsomassa.
Siellä osastolla on muitakin mukavia muistisairaita, osa todella leppoisia. Yksi tuttu naapurini, joka oli terveenä itsenään inhottava vihainen ja aggressiivinen riidanhaastaja-alkoholisti, muuttui alkoholidementian myötä leppoisaksi ja mukavaksi. Ihmettelin hirveästi, että miten siitä on niin kiva ja ystävällinen tullut, kunnes hiljattain kuulin, että on joutunut laitokseen nopeasti edenneen muistisairauden takia