Lue keskustelun säännöt.
Muistisairaasta tullut rasittavan negatiivinen
23.08.2023 |
Ennen niin positiivinen ihminen muuttunut järkyttävän negatiiviseksi valittajaksi. Ihan kaikki on huonosti ja mikään hänen hyväkseen tehty asia ei ole oikein tehty. Lähes 80-vuotias muistisairas joutui muuttamaan palvelutaloon, koska ei enää pärjännyt kotonaan. Eihän se tietysti mitään mukavaa ole ja muutenkin suru hänen sairastumisestaan ym. Mutta rasittavaksi on käynyt tuo kauhea negatiivisuus ja mariseminen ihan kaikesta. On masentavaa ja turhauttavaa, kun hänelle on parhaan mukaan järjestetty kaikkea ja palvelutalo on ihan hyvä paikka ja hoitajatkin tekevät parhaansa, että hänellä olisi hyvä olla. Mutta ei, kun elämä on kuulema täyttä helvettiä ja kaikki on huonosti. Joka asiasta keksii huonon puolen ja miten jokin asia on tehty väärin. Mihinkään ei ole tyytyväinen. Ensin yritin olla välittämättä ja ymmärtää sairasta ihmistä, mutta alkaa väsyttää ja käydä raskaaksi kuunnella jatkuvaa marinaa päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Jos yrittää itse sanoa jotain positiivista niin heti kääntää asian huonoksi tai jopa suuttuu. Soittelee pelkkiä valitus puheluita, jossa haukkuu palvelutalon, hoitajat, mihinkään ei pääse, eikä mitään ole hänelle järjestetty vaikka koko ajan hänelle järjestetään kaikkea. Kiukuttelee kaikesta hoitajille. Ihan säälittää ne kivat hoitajat, jotka joutuu sitä kestämään. Lisäksi puhuu koko ajan, kuinka aikoo tehdä i-m, koska kaikki on niin huonosti. En vain kohta enää jaksa kuunnella häntä. On muuttunut niin raskaaksi henkilöksi. Tulee mieleen, että tätäkö tämä on sitten loppuun saakka? Onkohan tyypillistä, että muistisairas muuttuu noin negatiiviseksi, kiukuttelee kaikesta jne. ?
Kommentit (55)
Luulen että moni kuitenkin ennemmin ottaisi sen kiukuttelevan vanhuksen hoivakodissa kuin yksikseen asuvan, hoitajakäyntien ja omaisten käyntien varassa olevan omissa harhoissaan elävän joka ei osaa puhelinta käyttää, ei televisiota käyttää (siksi aina auki), sulakkeet pois hellasta, astianpesukoneen töpseli irti, vain valot ja jääkaappi toimii.
Se on hyvä kun jotkut pääsevät hoitoon kun esim vielä tietävät mitä i-m tarkoittaa. Joku kiukuttelu on pientä kun niin varhaisessa vaiheessa on jo saanut hoitopaikan.
Noilla kotona asuvilla on se ollut alussa, varastelusyytökset ym. harhat ja erilaiset pelot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turpiin meinasi tulla viikoittain ja kunnan kotihoito soitti minulle joka päivä töihin ja valitti äidin käytöksestä. Heillä oli sellainen ajatus että voin koska tahansa kesken työpäivän singota paikan päälle.
Tämä! Äitini katsottiin olevan itse pärjäävä, joten kotihoitoa ei tipu. Asia ei kuitenkaan näin ole. Jatkuvasti on joku ongelmatilanne. Ei saa maksettua laskuja, ei osaa käyttää puhelinta, pitää viedä terveyskeskukseen tai labraan, ei osaa varata sinne aikaa, ei voi mennä taksiin...
Itselleni on tullut se kuva, että kotihoidossa oletetaan, että minä tyttärenä hoidan äitini kaikki asiat ja pystyn koska tahansa lähtemään töistä ja hoitamaan milloin minkäkin ongelman ja kaikki lääkäri- ja labrareissut, joihin menee aina vähintään 2 h keskellä päivää. Eikö ne ymmärrä että ei se noin mene! Joudun tekemään takaisin jokaikisen minuutin, jonka olen aiheettomasti pois töistä enkä sitä paitsi edes voi lähteä milloin tahansa jonnekin omille asioille työaikana.
Jos omainen muuttaisi palvelutaloon viikoksi tutustuakseen sen virikkeellisyyteen. Sitten voi suositella.
Isoäitini on palvelutalossa, jossa on lukitut ovet. Tässä (yksityisessä, mutta kunnan ostopalveluna toimivassa) palvelutalossa on runsaasti muistisairaita vanhuksia, suurin osa on kuitenkin fyysisesti toimintakykyisiä, eli pääsevät kävelemään vähintään rollaattorin kanssa. Isoäidilläni on erittäin heikko näkö (toinen silmä on sokea, toisessa erittäin rajoittunut näkökenttä), hän kuulee huonosti, ja hänellä on alzheimer. Hänellä on myös puhelin käytössään, se simpukkamallinen doro, johon voi vastata aukaisemalla puhelin.
Isoäitini ei koskaan ole ollut mikään positiivisuuden riemuvoitto, mutta ihan asiallinen, ja osasi kuitenkin nauttiakin elämästä. Nykyään on enemmän negatiivinen, mutta olin olettanut, että olisi muuttunut ikävämmäksi ihmiseksi, diagnoosista on nyt kymmenisen vuotta. Olen aika varma, että JOS isoäidilläni toimisi jompi kumpi aisti, kuulo tai näkö, hyvin, hän olisi parempikuntoinen. Nyt hänellä on hirveän vähän kontaktia ulkomaailmaan, koska se on niin vaikeaa (kuulokoje ei auta).
On surullista seurata rakkaan ihmisen haipumista, minulle isoäiti on ollut ponteva ja pystyvä ihminen, joka on rohkeasti matkaillut kielitaidottomanakin ja ollut hyvin sosiaalinen.
Niitä kiroiluja ja raivokohtauksia odotellessa.
Mulla on isä palvelutalossa. Ei virallisesti muistisairas, mutta kymmeniä vuosia sairastanut neurologista sairautta, joka vaikuttaa persoonaan. On kieltämättä raskasta olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tölvii ja loukkaa ja jolla ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa mistään. Vierailen lähinnä velvollisuudentunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko lääkityksellä helpottaa tuota? Minun muistisairas mummoni oli masennuslääkityksellä, eikä hänessä näkynyt tuollaista negatiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lääkityksellä helpottaa tuota? Minun muistisairas mummoni oli masennuslääkityksellä, eikä hänessä näkynyt tuollaista negatiivisuutta.
Mahdollisesti, mutta ainakin meillä tilanne on se ettei muistisairas suostuisi ottamaan tuollaista lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin tulla sanomaan, miten hieno juttu, että tällä palstalla voi olla 3 sivua pitkä ketju, jossa ap:ta ei lytätä, vaan viestit ovat jopa kannustavia ja myötätuntoisia.
Muutenkin tuntuu, että vaikka tällä palstalla on paljon ala-arvoista sisältöä, tämä on mulle tärkeä vertaistuen lähde liittyen tähän omien vanhempien hoitamiseen keskellä omia ruuhkavuosia.
T. Satunnainen sivullinen
Muistisairauksia on monia, ne vaikuttaa eri tavoin. Esim. otsa-ohimolohkodementiassa persoonallisuuden muutos on perusoire ja yleensä se muuttuu huonoon suuntaan, he voi tehdä rikoksia, jopa väkivaltarikoksia. Samoin verisuoniperäisessä dementiassa on enemmän käytöshäiriöitä kuin pelkässä alzheimerissa. Osalla alzeista on yhdistelmä, eli toinen muistiraus päälle.
Jos ei ole kokemusta aggressiivisesta muistisairaudesta, voi oikeasti luulla että leppoisia puhumalla vaikeat tilanteet ratkeaa. Ei aina ratkea.
Mutta apua saa psykogerontologiasta (erikossairaanhoito) kun riittävän kauan vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos äitini muutti eläkepäivikseen kotikonnuilleen takaisin. Siellä hoitaa olemisensa miten sitten hoitaa sitten kun sen aika on, meillä välimatkaa yli 600 km niin enpä ihan joka labrareissulle hyppää mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turpiin meinasi tulla viikoittain ja kunnan kotihoito soitti minulle joka päivä töihin ja valitti äidin käytöksestä. Heillä oli sellainen ajatus että voin koska tahansa kesken työpäivän singota paikan päälle.
Tämä! Äitini katsottiin olevan itse pärjäävä, joten kotihoitoa ei tipu. Asia ei kuitenkaan näin ole. Jatkuvasti on joku ongelmatilanne. Ei saa maksettua laskuja, ei osaa käyttää puhelinta, pitää viedä terveyskeskukseen tai labraan, ei osaa varata sinne aikaa, ei voi mennä taksiin...
Itselleni on tullut se kuva, että kotihoidossa oletetaan, että minä tyttärenä hoidan äitini kaikki asiat ja pystyn koska tahansa lähtemään töistä ja hoitamaan milloin minkäkin ongelman ja kaikki lääkäri- ja labrareissut, joihin menee aina vähintään 2 h keskellä päivää. Eikö ne ymmärrä että ei se noin mene! Joudun tekemään takaisin jokaikisen minuutin, jonka olen aiheettomasti pois töistä enkä sitä paitsi edes voi lähteä milloin tahansa jonnekin omille asioille työaikana.
Laskut suoraveloitukseen, kotihoito ei kuskaa asiakkaita lääkäriin/ labraan. Kyllä noilla kriteereillä pitäis saada kotihoidon palvelut. Missähän päin suomea asuu? Labran saa myös kotiin, jos ei itse kykene menemään. Kannattaisi ottaa yhteyttä omalääkäriin asiasta.
Voimia sulle, pitää olla tiukkana asiasta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turpiin meinasi tulla viikoittain ja kunnan kotihoito soitti minulle joka päivä töihin ja valitti äidin käytöksestä. Heillä oli sellainen ajatus että voin koska tahansa kesken työpäivän singota paikan päälle.
Tämä! Äitini katsottiin olevan itse pärjäävä, joten kotihoitoa ei tipu. Asia ei kuitenkaan näin ole. Jatkuvasti on joku ongelmatilanne. Ei saa maksettua laskuja, ei osaa käyttää puhelinta, pitää viedä terveyskeskukseen tai labraan, ei osaa varata sinne aikaa, ei voi mennä taksiin...
Itselleni on tullut se kuva, että kotihoidossa oletetaan, että minä tyttärenä hoidan äitini kaikki asiat ja pystyn koska tahansa lähtemään töistä ja hoitamaan milloin minkäkin ongelman ja kaikki lääkäri- ja labrareissut, joihin menee aina vähintään 2 h keskellä päivää. Eikö ne ymmärrä että ei se noin mene! Joudun tekemään takaisin jokaikisen minuutin, jonka olen aiheettomasti pois töistä enkä sitä paitsi edes voi lähteä milloin tahansa jonnekin omille asioille työaikana.
Sinun ongelmaasi on monta ratkaisua. Aloita opettelemalla sanomaan jyrkästi ja päättäväisesti EI.
Jatka edunvalvonnasta. Tee siis ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Sinä voit olla edunvalvoja ja järjestää laskujen maksun parhaaksi katsomallasi tavalla.
Kolmanneksi irtisano itsesi kotihoidon asioista. Ilmoita äitisi lähiomaiseksi joku muu. Kotisairaanhoitaja voi käydä ottamassa verikokeet ja muitakin labranäytteitä, verenpaineen ja jakaa lääkkeet.
Ja kyllä, saat ilkeän, häijyn, piittaamattoman ym. kelvottoman omaisen maineen, mutta se on paljon helpompi kantaan kuin nöyrän, ahkera ja alistuvan huolehtijan sädekehä pään ympärillä puristavan pantana. Tiedän, olen kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lääkityksellä helpottaa tuota? Minun muistisairas mummoni oli masennuslääkityksellä, eikä hänessä näkynyt tuollaista negatiivisuutta.
Mahdollisesti, mutta ainakin meillä tilanne on se ettei muistisairas suostuisi ottamaan tuollaista lääkettä.
Kuitenkin muistisairas voi joutua ottamaan 13 eri lääkettä. Nämä laskettiin hoitopaikan lääkelistasta. Niitä 8 keskushermostoon vaikuttavia, osa vastakkaisia. Vuosien päästä päätyi psykogeriatriselle osastolle, josta palatessa oli 2 lääkettä, 3. tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmh, taitaa olla yleinen ominaisuus. Tunteeko kuitenkin joku muistisairaan, joka on pysynyt positiivisena (eli omannut ennen sairastumistaan positiivisen elämän asenteen)?
Mummi oli ja mummu. Mummu on jo aivan pehmeä päästä ja sekoilee, mutta tyytyväinen kun pääsi hoivakotiin kotoa pelkäämästä. Mummi ei valittanut ja kiroillut yms.
Moonissa muistisairauksissa lpersoonallisuus muuttuu, kun aivoalueita tuhoutuu. Käytös onneksi muuttuu myöhemmin myös uudestaan kun sairaus etenee.
Ap, älä anna sukulaisten syyllistää, he eivät tiedä. Palvelukotiinkin voi saada kotihoitoa, ethän revi itseäsi loppuun! Itse sairastuin lopulta uupumukseen kun yritin yh:na hoitaa 100 km päässä asuneen aggressiivisen muistisairaan äidin asioita työn ohessa. Turpiin meinasi tulla viikoittain ja kunnan kotihoito soitti minulle joka päivä töihin ja valitti äidin käytöksestä. Heillä oli sellainen ajatus että voin koska tahansa kesken työpäivän singota paikan päälle.