Lue keskustelun säännöt.
Muistisairaasta tullut rasittavan negatiivinen
23.08.2023 |
Ennen niin positiivinen ihminen muuttunut järkyttävän negatiiviseksi valittajaksi. Ihan kaikki on huonosti ja mikään hänen hyväkseen tehty asia ei ole oikein tehty. Lähes 80-vuotias muistisairas joutui muuttamaan palvelutaloon, koska ei enää pärjännyt kotonaan. Eihän se tietysti mitään mukavaa ole ja muutenkin suru hänen sairastumisestaan ym. Mutta rasittavaksi on käynyt tuo kauhea negatiivisuus ja mariseminen ihan kaikesta. On masentavaa ja turhauttavaa, kun hänelle on parhaan mukaan järjestetty kaikkea ja palvelutalo on ihan hyvä paikka ja hoitajatkin tekevät parhaansa, että hänellä olisi hyvä olla. Mutta ei, kun elämä on kuulema täyttä helvettiä ja kaikki on huonosti. Joka asiasta keksii huonon puolen ja miten jokin asia on tehty väärin. Mihinkään ei ole tyytyväinen. Ensin yritin olla välittämättä ja ymmärtää sairasta ihmistä, mutta alkaa väsyttää ja käydä raskaaksi kuunnella jatkuvaa marinaa päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Jos yrittää itse sanoa jotain positiivista niin heti kääntää asian huonoksi tai jopa suuttuu. Soittelee pelkkiä valitus puheluita, jossa haukkuu palvelutalon, hoitajat, mihinkään ei pääse, eikä mitään ole hänelle järjestetty vaikka koko ajan hänelle järjestetään kaikkea. Kiukuttelee kaikesta hoitajille. Ihan säälittää ne kivat hoitajat, jotka joutuu sitä kestämään. Lisäksi puhuu koko ajan, kuinka aikoo tehdä i-m, koska kaikki on niin huonosti. En vain kohta enää jaksa kuunnella häntä. On muuttunut niin raskaaksi henkilöksi. Tulee mieleen, että tätäkö tämä on sitten loppuun saakka? Onkohan tyypillistä, että muistisairas muuttuu noin negatiiviseksi, kiukuttelee kaikesta jne. ?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, onneksi meillä unohtui puhekyky aika nopeasti kun sairaus eteni, sitten ei enää tarvinnut kuunnella valitusta..
Hmmh, taitaa olla yleinen ominaisuus. Tunteeko kuitenkin joku muistisairaan, joka on pysynyt positiivisena (eli omannut ennen sairastumistaan positiivisen elämän asenteen)?
Seuraavaksi alkaa puhua rivoja. Kiva kuunnella oman isän pillukyrpäjuttuja.
Tuollaisten negativisten vinkujien kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu taudin kuvaan.
Vain etäisyyden otto auttaa. Ammattilaisille maksetaan siitä, että hoitavat ja kuuntelevat kitinät läheisten puolesta.
On tyypillistä. Ja kun vähän mietit niin on ymmärrettävääkin. Kuinka iloinen ja positiivinen itse olisit tilanteessa, jossa muisti menee, maailma muuttuu koko ajan pelottavammaksi, ja pystyt yhä vähempään ja vähempään siitä, mistä olet aikanaan nauttinut. Suuren osan ajasta et enää muista, että se johtuu sinusta eikä ikävistä ihmisistä jotka tahallaan hankaloittaa sun elämää. Ja silloin kun jotain muistat niin tiedät, että asiat ei enää koskaan tule paranemaan. Kuinka positiivinen olisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmh, taitaa olla yleinen ominaisuus. Tunteeko kuitenkin joku muistisairaan, joka on pysynyt positiivisena (eli omannut ennen sairastumistaan positiivisen elämän asenteen)?
Tuntee. Oli positiivinen koko elämänsä, muistisairauden aikana muuttui aivan yltiöpositiiviseksi, näki kaikessa vain hyvää. Siis aivan kaikessa, niissäkin asioissa joissa ei olisi tarvinnut.
Sekin otti hermoon välillä mutta täytyy muistaa että kyseessä on aivosairaus. Eli ei luonnekysymys, eikä henkilö ole tahallaan sellainen etenkään hoivakotivaiheessa.
No sitten häntä pitää kuunnella, ei vähätellä. Ehkä palvelutalossa on jokin pielessä tai vikoja, rasitteita. Jospa asioita voi yrittää parantaa tai muuttaa. Kuunnella, auttaa, olla empaattinen. Sukulaiset osaavat myös sanoa mikä on hätänä, joku tulkitsee ehkä oikein. Jos hän haluaisi asua kodikkaassa paikassa, eikä laitoksessa määräiltävänä. Mitä lääkkeitä mahtaa olla, mitä ne tekivät. Onko hänellä itsemääräämisoikeutta, vai aina joku toinen määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistilääkitystä nyt voisi tarkistaa kun vääristä ahdistus aivan tyhjästä ja paha olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Sitten alkaa nämä pas. kaa, pask aa, pask. aa, pask iainen jne höpötykset.
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Ja kun vähän mietit niin on ymmärrettävääkin. Kuinka iloinen ja positiivinen itse olisit tilanteessa, jossa muisti menee, maailma muuttuu koko ajan pelottavammaksi, ja pystyt yhä vähempään ja vähempään siitä, mistä olet aikanaan nauttinut. Suuren osan ajasta et enää muista, että se johtuu sinusta eikä ikävistä ihmisistä jotka tahallaan hankaloittaa sun elämää. Ja silloin kun jotain muistat niin tiedät, että asiat ei enää koskaan tule paranemaan. Kuinka positiivinen olisit?
Ja kuinka kivaa ylipäänsä luulette olevan huomata, että on elämånsä loppupuolella niin ettei voi edes asua omassa kodissaan? Ei tuo negatiivisuus aina välttämättä johdu dementiastakaan. Tyyppi tajuaa, ettei voi enää aloittaa alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tyypillistä. Ja kun vähän mietit niin on ymmärrettävääkin. Kuinka iloinen ja positiivinen itse olisit tilanteessa, jossa muisti menee, maailma muuttuu koko ajan pelottavammaksi, ja pystyt yhä vähempään ja vähempään siitä, mistä olet aikanaan nauttinut. Suuren osan ajasta et enää muista, että se johtuu sinusta eikä ikävistä ihmisistä jotka tahallaan hankaloittaa sun elämää. Ja silloin kun jotain muistat niin tiedät, että asiat ei enää koskaan tule paranemaan. Kuinka positiivinen olisit?
Ja kuinka kivaa ylipäänsä luulette olevan huomata, että on elämånsä loppupuolella niin ettei voi edes asua omassa kodissaan? Ei tuo negatiivisuus aina välttämättä johdu dementiastakaan. Tyyppi tajuaa, ettei voi enää aloittaa alusta.
Tuo on ihan totta. Törmäsin sunnuntaina sattumalta vuosikymmenten takaiseen pomooni, joka on juuri muuttanut lähellä olevaan palvelutaloon, koska ei pärjännyt enää yksin kotona. Sovittiin, että tulen nyt lomalla käymään kahvilla ja eilen kävin. Siinä jutellessa tuli aika surullinen fiilis, kun tosiaan hän on nyt joutunut luopumaan elämässään lähes kaikesta. Eikä paluuta enää ole.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tyypillistä , ikävä kyllä .
Eikä se ole edes pahinta. Joko olette kokeneet valehtelun ja aggressiivisuuden? Luultavasti ainakin 'valehtelua' on ollut jo pitkään, koska hänen todellisuutensa on ollut erilainen kuin terveiden.
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.
Mutta onneksi Suomessa ei saa tarjota lopullisesti sairaille ihmisille eutanasiaa, koska on parempi että kärsivä ja kuolemantahtoinen ihminen kehittää sieluaan jumalan hänelle vaatimalla kärsimyksellä ennen taivaaseen pääsyä 😇
Vierailija kirjoitti:
No sitten häntä pitää kuunnella, ei vähätellä. Ehkä palvelutalossa on jokin pielessä tai vikoja, rasitteita. Jospa asioita voi yrittää parantaa tai muuttaa. Kuunnella, auttaa, olla empaattinen. Sukulaiset osaavat myös sanoa mikä on hätänä, joku tulkitsee ehkä oikein. Jos hän haluaisi asua kodikkaassa paikassa, eikä laitoksessa määräiltävänä. Mitä lääkkeitä mahtaa olla, mitä ne tekivät. Onko hänellä itsemääräämisoikeutta, vai aina joku toinen määrää.
tämä taitaa olla sinulle uusi kokemus. huoh.
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin pääsee palvelutaloon henkilö joka vielä osaa soitella puhelimella?
Ei täällä ainakaan.
Siis muistisairauden takia. Toki liikuntavammaisia on mutta hehän ovat vapailla osastoilla usein itsenäisesti asuenkin ja vaikka kokkaillenkin itse.
Muistisairaat (tuntemani) jotka ovat lopulta päässeet hoitopaikkaan ovat olleet jo ihan avuttomia.
Puhelimen käyttö esim ylivoimaista.
On ihan tyypillistä , ikävä kyllä .