HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä

Vierailija kirjoitti:

On epiduraalissa aina se riski että voi pistää väärään paikkaan ja kauhuskenaariossa siitä aiheutuu loppuelämän halvaantuminen tai muunlainen lievempi selkäydin vamma. Itse tälläisiä juttuja lukeneena kieltäydyin epiduraalista kun sitä minulle synnytyksen aikana ehdotettiin. Olen lukenut myös jonkin mielipidekirjoituksen korona aikana synnyttäneestä, jolle oli käynyt näin ja siis ihan Suomessa tapahtui. Ei tullut halvaantumista, mutta hermokipuja loppuelämäksi.

Epiduraalikatetri laitetaan synnytyskivun hoidossa lannenikamien 3 ja 4 tasolle juuri suoliluiden yläreunan kohdalle. Selkäydin ei edes ulotu näin alas joten tuntuu liki mahdottomalta että epiduraalineula voisi aiheuttaa halvauksen jos se vahingossa menisi spinaalitilan puolelle.

Epiduraalitilaa etsiessä ei pidä edetä vauhdilla vaan varovasti ja pitää pakittaa jos tulee kovaa kipua. Jos vahingossa etenee liian syvälle niin sen huomaa siitä että neulaan tulee selkäydinnestettä kuin raanasta. Silloin suositellaan laittamaan epiduraalikatetri spinaalitilaan ja samalla kysymään tuleeko jotain oireita. On mahdollista että katetri voi hipaista selkäydintilassa olevaa hermoa josta voisi tulla tuntemuksia ja silloin katetria pitäisi vetää ulospäin. Puudutetta pitää annostella vähemmän spinaalitilaan tai oikeastaan käytössä ovat eri lääkkeet.

Taitavissa käsissä epiduraalipuudutus on todella hyvä kivunhoitomenetelmä esimerkiksi rintakehän alueen tai suoliston avoleikkausten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee nyt ohis näistä synnytyksistä, mutta kun katsoo Hengenvaarallisesti lihava-sarjaa, niin siinä tehdään mahalaukun tähystys aina humautuksessa.

Hengenvaarallisesti lihavien potilaiden nukuttaminen mihin tahansa toimenpiteeseen on selvästi vaarallisempaa kuin normaalipainoisten. Pätee myös ylipainoisiin synnyttäjiin mutta onneksi nykyään on apuvälineitä olemassa.

Myös epiduraalin laitto on vaikeaa norsun kokoiselle ihmiselle. Se on vaikeaa varsinkin kipeälle synnyttäjälle joka ei pysy paikoillaan ja selkä on täynnä hyllyvää rasvaa eikä nikamia tunne kunnolla. Etsi siinä sitten 8-15 cm pitkällä paksulla neulalla epiduraalitilaa. 

Hei

Tapasi puhua ylipainoisista on törkeä ja epäkunnioittava. Kenestäkään ei saa puhua noin. Olet lapsellinen ja ikävää, että kaltaisesi ihminen vastaa toisten ihmisten terveydestä.ja tuevallisuudesta- oletko seuraava myrkkyhoitaja joka läskivihassaan tappaa tai vahingoittaa jotain ylipainoista henkilöä. Kommenttisi saa minut vihaamaan hoitajia enemmän. Ollessani potilaana kaltaisiasi ihmisvihaajia oli töissä paljon. Yök.

Tämä! Minulla meni kaikki myötätunto hoitajiin,kun satuin vahingossa kuulemaan miten törkeästi ne puhui potilaille kun olin omaisen kanssa päivystyksessä. Samoin on huonot kokemukset synnytyksistä, nimenomaan siitä,miten hoitajat puhui ja miten kohteli meitä. Lääkärit oli asiallisia.

jos itseltäni vaurioituisi pidättäjälihas niin pahasti että uloste valuu housuun niin tiedän varmaksi että vajoaisin syvään masennukseen ja kaikki elämänilo valuisi viemäristä alas, enkä edes liioittele. Mitä elämää se olisi olla tai kulkea missään haisten suoraan sanottuna sille itselleen, etenkin kun olisi tieto että se vaiva on pysyvä koska julkisella ei asialle mitään tehdä (onhan suolet kuitenkin kropan sisällä :) ) ja varaa ei yksityiselle korjautukseen ole.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V i t t u mitä naislasten ulinaa.

Te ylisjonnet pyörtyisitte jos teillä olisi edes kuukautiset - mitä tekisittekään, jos joutuisitte synnyttämään? Varmaan ampuisitte aivonne pellolle pelkuruudessanne.

Joooo siksihän miehet hoitaa sotimisen ja naiset pakenee maasta! Kyllä. Ehdottomasti.

Koska miesten aloittamista sodissa miehet joukkoraizkaavat naisia, raiskaavat jopa vauvoja ja vanhuksia:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/b813a5e1-93af-4337-8165-d71fcfacfc1c

Eikö se kannattais naisilla sillon osallistua puolustukseen eikä luikkia pakoon ja jättää muita kärsimään?

Vierailija kirjoitti:

jos itseltäni vaurioituisi pidättäjälihas niin pahasti että uloste valuu housuun niin tiedän varmaksi että vajoaisin syvään masennukseen ja kaikki elämänilo valuisi viemäristä alas, enkä edes liioittele. Mitä elämää se olisi olla tai kulkea missään haisten suoraan sanottuna sille itselleen, etenkin kun olisi tieto että se vaiva on pysyvä koska julkisella ei asialle mitään tehdä (onhan suolet kuitenkin kropan sisällä :) ) ja varaa ei yksityiselle korjautukseen ole.  

Miten voi tehdä yhtään mitään, kun auton allekin voi jäädä, jos ylittää tien?

Tottakai julkisuuden henkilöitä kohdellaan hyvin ja huolehtien, ollaan ymmärtäväisiä ja kaikinpuolin hymy huulilla koska tiedossa on että nämä naiset voivat vaikuttaa asioihin. Perästä saattaisi hyvinkin tulla seuraamuksia jos kohtelisi esimerkiksi Marinia tms kaltoin synnärillä, toisin on "tavallisella" kaupanmyyjä Tainalla. Synnärillä tiedetään että Taina ei kykene yksin muuttamaan asioita, antaa Tainan valittaa itsehän se on ollut tyhmä ja raskaaksi hankkiutunut. 

Esikoiseni synnytin Ranskassa ja se oli hieno kokemus ja kaikki meni hyvin. Ei moitteen sijaa.

Siitä kahden vuoden päästä Suomessa ja ero oli järkyttävä. Kokemus oli kuin olisi ollut teurastamolla ja synnytys oli kipujen ja kätilöiden käytösten vuoksi hyvin traumaattinen ja pelottava.

Itse olisi pitänyt vaihtaa veriset lakanat, kun kätilön uskomuksen mukaan se ehkäisee laskimotukoksia, vielä 2000-luvun Suomessa. Hyvä, ettei pyydetty lattioita pesemään. Ymmärrän liikunnan, mutta en sitä, että synnyttäviä äitejä käytetään työvoimana, kun sitä ei muissakaan hoidoissa tehdä.

Ensimmäisen päivän olisin ollut nälässä, jos mies ei olisi tuonut ruokaa. Unohtivat kertoa, synnyttävät äidit Suomessa joutuvat noutamaan ruokansa jostakin käytävän päästä, jos aikovat syödä.

Jos kolmas lapsi hankitaan, en suostu synnyttämään Suomessa, niin pelottava ja traumaattinen kokemus.

En ole lukenut vielä koko ketjua mutta on kamala kuulla kuinka synnyttäneitä äitejä nykyisin kohdellaan. Joutuvat tekemään kaikki itse raskaan ja väsyttävän synnytyskokemuksen jälkeen. Synnytin itse v -80. Silloin sai levätä sairaalassa synnytyksen jälkeen. Ruoka tuotiin huoneeseen. Olikin todella hyvä ruoka ja paljon hedelmiä. Ei tarvinnut itse vaihtaa lakanoita. Mielestäni äiti sai tarpeeksi liikuntaa kun hoiti vauvaansa, kävi suihkussa jne. Siis sama kuin kotiin päästyä. Minulla ainakin mies oli kotona auttamassa ensi alkuunsa. Taitaa olla hoitajapulan takia kun äidit joutuvat tekemään kaikki itse sairaalassa, ei äidin oman toipumisen ja hyvinvoinnin takia

Miksi suunniteltua sektiotakin pimitetään eikä sitä ole helpompaa saada? 

Minut käännytettiin kotiin vaikka synnytys oli selvästi jo käynnissä. Lopputuloksena lapsi syntyi kotiin, olohuoneen lattialle. Kipu oli saatanallinen ja istukka jäi sisään.

Synnärille lanssilla ja sielä haukut siitä miten olisi pitänyt tulla aiemmin, vaaransin lapsen hengen ja olen vastuuton ihminen.

Kyllä, tämä tapahtui oikeasti, ikävä kyllä.

Ei varmaan tarvi kertoa erikseen että lapsiluku jäi yhteen ja kävin hakemassa sterilisaation tänä talvena. Senkin sain pitkän väännön jälkeen vaikka ikää on yli 30.v.

Synnytys tapahtui vuonna 2019, ei 1919 vaikka niin voisikin kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut vielä koko ketjua mutta on kamala kuulla kuinka synnyttäneitä äitejä nykyisin kohdellaan. Joutuvat tekemään kaikki itse raskaan ja väsyttävän synnytyskokemuksen jälkeen. Synnytin itse v -80. Silloin sai levätä sairaalassa synnytyksen jälkeen. Ruoka tuotiin huoneeseen. Olikin todella hyvä ruoka ja paljon hedelmiä. Ei tarvinnut itse vaihtaa lakanoita. Mielestäni äiti sai tarpeeksi liikuntaa kun hoiti vauvaansa, kävi suihkussa jne. Siis sama kuin kotiin päästyä. Minulla ainakin mies oli kotona auttamassa ensi alkuunsa. Taitaa olla hoitajapulan takia kun äidit joutuvat tekemään kaikki itse sairaalassa, ei äidin oman toipumisen ja hyvinvoinnin takia

Äitien kohtelu vuodeosastolla on voinut ollut luokatonta jo ennen terveydenhoidon säästökuureja, kyse voikin olla hoitoalalle hakeutuvilla henkilöillä yleisestä luonneviasta, sisäistetystä patriarkaatista ym. Tilanne on vain pahentunut, ja mitä tekivät suomalaiset äänestäjät kevään eduskuntavaaleissa, äänestivät valtaan oikeiston eli ne, jotka ovat jo vuosia näitä säästökuureja ja leikkauksia tehneet. Hallitusohjelmaan sisältyy kaiken muun kuonan lisäksi yli miljardin lisäleikkaukset soteen.

Vierailija kirjoitti:

Minut käännytettiin kotiin vaikka synnytys oli selvästi jo käynnissä. Lopputuloksena lapsi syntyi kotiin, olohuoneen lattialle. Kipu oli saatanallinen ja istukka jäi sisään.

Synnärille lanssilla ja sielä haukut siitä miten olisi pitänyt tulla aiemmin, vaaransin lapsen hengen ja olen vastuuton ihminen.

Kyllä, tämä tapahtui oikeasti, ikävä kyllä.

Ei varmaan tarvi kertoa erikseen että lapsiluku jäi yhteen ja kävin hakemassa sterilisaation tänä talvena. Senkin sain pitkän väännön jälkeen vaikka ikää on yli 30.v.

Synnytys tapahtui vuonna 2019, ei 1919 vaikka niin voisikin kuvitella.

Haasta se oikeuteen, joka kielsi sinua menemästä sairaalaan.

Tällähetkellä ei sote puolen koulutuksiin ole minkäänlaisia soveltuvuus kokeita vaan sinne marssivat kaikki jotka pääsevät pääsykokeista läpi, tämä on väärin. Etenkin alalle jossa ollaan näinkin herkkien asioiden kanssa tekemisissä kuin synnytys, pitäisi olla hyvin tiukka seula ketkä sinne oikeasti soveltuvat myös luonteidensa puolesta. 

Ei riitä että osaa robottimaisen kylmästi toteuttaa ammattiaan vaan tietynlainen inhimillisyys ja lämpö on oltava jotta osaa kohdata synnyttäjän empaattisesti. Pakko on olla päässä jotain vialla jos kokee oikeaksi ratkaisuksi huutaa pää punaisena avuttomassa tilanteessa olevalle äidille tai sättiä juurikin äitiä jos ei tullut ajoissa sairaalaan vaikka alunperin joku juurikin synnäriltä hänet pois käskytti. 

Kävin uteliaisuudesta katsomassa synnytyssairaalojen nettisivuja ja esimerkiksi HUS saa kuvailuillaan kuulostamaan niinkuin siellä olisi ystävällinenkin vastaanotto tiedossa, tuetaan ja opastetaan ja ollaan äitiä ja lasta varten siellä. Miten harhaanjohtavaa voikaan olla, kun lukee tätäkin ketjua ja täältäkin (ja muista vanhemmista synnytyskokemus keskusteluista) kuulee sitten miten ne asiat oikeasti ovat on se sekä surullista että myös järkyttävää. Eletään vuotta 2023 ja tilanne on silti edelleen naisen kannalta näin kamala. 

 

Olen samassa veneessä monen muun naisen kanssa joka pohtii uskaltaako koskaan "hankkia" lapsia. Mitä enemmän perehdyn asioihin, punnitsen riskejä (esim. pahat repeämä riskit ja siitä seuraavat vauriot) ja luen synnyttäneiden kokemuksia, alkaa vahvistua olo että JOS olisin raskaana, sektio olisi ainoa mahdollinen synnytystapa vaihtoehto minulle. Mutta miten tämänkään varmistat että sen taatusti saat? Miten ylipäätään nykyisin naiselle ei anneta enemmän valtaa päättää itselleen kokemaa parasta synnytystapaa kunhan on tietoinen molempien tapojen riskeistä? 

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi suunniteltua sektiotakin pimitetään eikä sitä ole helpompaa saada? 

Suunniteltukin sektio on lähtökohtaisesti aina riskialttiimpi kuin alatiesynnytys, vaikka palstalla muuta väitetään.

Sektioon kuten muihinkin leikkauksiin pitää olla lääketieteellinen peruste. Synnytyspelko on lääketieteellinen peruste, mutta luonnollisesti ennen sektiopäätöstä äidille pitää kertoa tosiasioita riskeistä. Kyse ei ole kätilön vaan lääkärin päätöksestä. Kätilö ei koskaan "pakota" ketään alatiesynnytykseen vaan sektiopäätöksen tekee aina lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suunniteltua sektiotakin pimitetään eikä sitä ole helpompaa saada? 

Suunniteltukin sektio on lähtökohtaisesti aina riskialttiimpi kuin alatiesynnytys, vaikka palstalla muuta väitetään.

Sektioon kuten muihinkin leikkauksiin pitää olla lääketieteellinen peruste. Synnytyspelko on lääketieteellinen peruste, mutta luonnollisesti ennen sektiopäätöstä äidille pitää kertoa tosiasioita riskeistä. Kyse ei ole kätilön vaan lääkärin päätöksestä. Kätilö ei koskaan "pakota" ketään alatiesynnytykseen vaan sektiopäätöksen tekee aina lääkäri.

On riskialttiimpi kyllä, mutta ei niin paljon kuin kätilöt pelottelevat. Lääkäriltä sai erilaisen näkökulman asiaan. Tätä ihmettelen, että miksi kätilöt pitävät sektiota maailman kamalimpana asiana ja lääkärillä on asiaan huomattavasti neutraalimpi suhtautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suunniteltua sektiotakin pimitetään eikä sitä ole helpompaa saada? 

Suunniteltukin sektio on lähtökohtaisesti aina riskialttiimpi kuin alatiesynnytys, vaikka palstalla muuta väitetään.

Sektioon kuten muihinkin leikkauksiin pitää olla lääketieteellinen peruste. Synnytyspelko on lääketieteellinen peruste, mutta luonnollisesti ennen sektiopäätöstä äidille pitää kertoa tosiasioita riskeistä. Kyse ei ole kätilön vaan lääkärin päätöksestä. Kätilö ei koskaan "pakota" ketään alatiesynnytykseen vaan sektiopäätöksen tekee aina lääkäri.

On riskialttiimpi kyllä, mutta ei niin paljon kuin kätilöt pelottelevat. Lääkäriltä sai erilaisen näkökulman asiaan. Tätä ihmettelen, että miksi kätilöt pitävät sektiota maailman kamalimpana asiana ja lääkärillä on asiaan huomattavasti neutraalimpi suhtautuminen.

Luitko mitä kirjoitin? Kätilö ei päätä sektiosta vaan lääkäri. Lääkäri myös kertoo niistä sektion riskeistä. Odottajahan ei raskausaikana edes kätilön kanssa synnytystavasta keskustele vaan pelkästään lääkärin, mikäli asiasta pitää ylipäätään keskustella.

Jotenkin tässä keskustelussa faktat on täysin hukassa.

T. Kaksi sektiota takana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suunniteltua sektiotakin pimitetään eikä sitä ole helpompaa saada? 

Suunniteltukin sektio on lähtökohtaisesti aina riskialttiimpi kuin alatiesynnytys, vaikka palstalla muuta väitetään.

Sektioon kuten muihinkin leikkauksiin pitää olla lääketieteellinen peruste. Synnytyspelko on lääketieteellinen peruste, mutta luonnollisesti ennen sektiopäätöstä äidille pitää kertoa tosiasioita riskeistä. Kyse ei ole kätilön vaan lääkärin päätöksestä. Kätilö ei koskaan "pakota" ketään alatiesynnytykseen vaan sektiopäätöksen tekee aina lääkäri.

On riskialttiimpi kyllä, mutta ei niin paljon kuin kätilöt pelottelevat. Lääkäriltä sai erilaisen näkökulman asiaan. Tätä ihmettelen, että miksi kätilöt pitävät sektiota maailman kamalimpana asiana ja lääkärillä on asiaan huomattavasti neutraalimpi suhtautuminen.

Luitko mitä kirjoitin? Kätilö ei päätä sektiosta vaan lääkäri. Lääkäri myös kertoo niistä sektion riskeistä. Odottajahan ei raskausaikana edes kätilön kanssa synnytystavasta keskustele vaan pelkästään lääkärin, mikäli asiasta pitää ylipäätään keskustella.

Jotenkin tässä keskustelussa faktat on täysin hukassa.

T. Kaksi sektiota takana

Olen keskustellut sektiosta kätilön kanssa ja lääkärin kanssa. Ensin kätilö pelotteli sektion riskeillä mm. virtsarakko vaurioituu, haava varmasti tulehtuu ja kaikki menee pieleen ja vielä vetosi siihen, että lääkäri joutuu kantamaan vastuun, jos jotakin menee sektiossa pieleen, että älä nyt sitä sektiota vain halua. Kävin synnytystapa-arviossa lääkärin kanssa kaikki kätilön listaamat riskit läpi ja lääkärin mukaan riskit ovat hyvin pienet. Kätilön puheista tuli olo, että vähintään infektion kanssa lähtee sairaalasta pois jos synnyttää sektiolla. Tätä näkemysten ristiriitaisuutta ihmettelen. Toinen pelottelee sillä, että sektiossa tulee tapahtumaan tällaista ja tällaista ja synnytä nyt vain alakautta vaikka mikä olisi ja toinen kertoo niiden todennäköisyyden olevan kuitenkin pieni.

Olen joskus hiljaa mielessäni miettinyt, että miksi jotkut naiset kertovat että heitä on kehuttu ja kannustettu synnytyksen aikana ja sen jälkeen? On sanottu että olit hyvä synnyttäjä, ja vanhemmille on tuotu kahvia ja teetä saliin yms.

Olen miettinyt että ehkä olen herkkänahkainen, mutta tuntuu edelleen pahalta että omat kokemukset synnytyksistä on aika toisenlaiset, eikä kukaan kätilö ole koskaan puhunut minulle noin!

Olen niitä naisia, joiden synnytykset on oppikirjamaisia ja erittäin nopeita. Ja tämän lisäksi sulkeudun itseeni ison kivun edessä enkä osaa kommunikoida "oikein". Eli olen näyttäytynyt tylynä ja epäkohteliaana?

Minun muistikuvani kolmesta synnytyksestä on tylyjä kasvoja, kiirettä, tiuskimista ja vielä vähän lisää kiireen tuntua. Kaikki kolme synnytystä kesti alle neljä tuntia (papereihin on merkattu vielä lyhyempiä aikoja) ja ponnistusvaiheet lasketaan minuuteissa. Kivunlievitystä ehdin saada vain ensimmäisen lapsen kohdalla, koska olin jo valmiiksi sairaalassa. Muiden kohdalla niin, että kakkosen kohdalla ei yhtään mitään ja kuopuksen kanssa kaksi hönkäystä ilokaasua.

En nykyään pysty oikein katsomaan synnytyskohtauksia elokuvissa tai sarjoissa, saati realityja. Alan helposti itkeä, ja vasta nyt olen alkanut miettiä että onko tämä traumaoire?

Osasyy parisuhteiden hajoamiseen pikkulapsi aikana voi aivan hyvin olla myös se että synnyttänyt äiti alkaa oireilla saamiaan traumoja ja/tai saamiaan vaurioita joihin ei välttämättä pyytämälläkään apua saa. 

Synnyttäjien eriarvoisuus näkyy tässäkin räikeänä. Julkisuuden henkilöitä kohdellaan silkkihansikkain synnäriltä lähtien mutta heillä on myös se etuasema että jos jokin vaurio sattuu tulemaan jota ei julkinen terveyden huolto korjaa niin heillä on aina rahavarat mennä korjauttamaan yksityiselle.