HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä

Jos synnyttäisin, niin vaatisin kyllä kaikki mahdolliset mömmöt.

Näin kätilön näkökulmasta surullista lukea että näin monella on kokemus kohtaamattomuudesta ja epäasiallisesta hoidosta. Itse olen aina pyrkinyt kohtaamaan jokaisen raskaana olevan, synnyttäjän ja synnyttäneen perheineen yksilönä, kuunnellut toiveita ja pyrkinyt niiden pohjalta toimimaan, keskustellut synnyttäjän kanssa jos syystä tai toisesta ei kaikkia toiveita ole voitu täyttää. Se millä mitataan onnistunutta synnytystä ei todellakaan ole vain äidin ja vauvan hengissä selviytyminen vaan juuri synnyttäjän kokemus. Oman kokemuksen mukaan myös kaikki kollegat ovat tähän pyrkineet. Toki isoon työyhteisöön mahtuu monenlaisia ihmisiä, näkemyksiä ja vuorovaikutustaitoja. Senkin myönnän että kiireessä ei aina ole mahdollista tehdä työtään niin kuin haluaisi, silloin mennään tehokkuus edellä ja se on väärin, mutta se ei ole kätilöiden vika. Tästä syystä moni myös jättää alan.

Mitä tulee kivunlievitykseen ja epiduraalin saamiseen synnytyksessä, en ole koskaan kohdannut tilannetta jossa synnyttäjältä olisi evätty epiduraali tai muu kivunlievitys tyystin ja pakotettu synnyttämään ilman kivunlievitystä. (Tämä ei tietenkään tarkoita ettei sellaista tapahtuisi) Aina epiduraalia ei välttämättä ehditä antamaan, silloin ehdotetaan jotain muuta lääkkeellistä kivunlievitystä jos synnyttäjä sitä toivoo. Oikein ajoitettuna epiduraali parhaimmillaan edistää synnytystä, synnyttäjä rentoutuu ja saa hetken levähdys tauon. Fakta on kuitenkin myös se että liian aikaisin annettuna se voi hidastaa synnytystä, eli toisin sanoen jos se annetaan ennen kuin synnytys on kunnolla käynnissä. Vastaavasti liian myöhään annettuna se voi vaikeuttaa ponnistamista. Kivunlievityksen onnistumiseen ja oikein ajoittamiseen vaikuttaa moni seikka ja aina se ei valitettavasti onnistu toiveiden mukaisesti. Tällöin koen tärkeäksi keskustella asiasta vielä synnytyksen jälkeenkin. Vastaavasti myös synnytyksen jälkeinen kivunhoito kuuluu hoitokäytäntöihin joita jokainen ammattietiikan tunteva kätilö noudattaa. En haluaisi todellakaan uskoa että yksikään kätilö tietoisesti haluaisi äidin kärsivän ja pahimmassa tapauksessa masentuvan tai traumatisoituvan epäasiallisen hoidon seurauksena. Myös itse olen aikanaan synnyttäjänä ja äitinä kokenut ettei minua ole täysin kohdattu terveydenhuollossa, haluaisin kuitenkin näin jälkeen päin ajatella sen johtuneen puutteellisesta vuorovaikutuksesta ja ymmärtämättömyydestä. Sekä siitä että terveydenhuoltomme on jo pitkään kulkenut väärään suuntaan mitä tulee synnytysten hoitoon ja resurssien jakamiseen. Ei siitä että ihmiset yksilöinä lähtökohtaisesti olisivat pahoja. Kätilö on synnytyssalissa paikalla vain ja ainostaan synnyttäjää ja syntyvää lasta varten, tai näin sen ainakin pitäisi olla, sillä mistä muusta syystä siellä oltaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Jos synnyttäisin, niin vaatisin kyllä kaikki mahdolliset mömmöt.

Kyllä moni vaatiikin. Pointti on se, ettei niitä haluta antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"

Synnyttäminen on Suomessa turvallisinta koko maailmassa sekä äidille että lapselle. Hoitovirheitä tapahtuu, mutta eipä maailmassa ole yhtäkään maata jossa ei tapahtuisi ja kaikissa muissa maailman maissa synnyttäminen on suurempi riski sekä äidille että lapselle.

Suomessa enemmistö synnyttäjistä saa epiduraalin. Kaikki eivät sitä halua. Esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs synnyttäjä saa epiduraalin. Kivunlievitys on muihin länsimaihin verrattuna runsaasti käytettyä Suomessa.

Suomessa turvallisen synnytyksen kriteeriksi riittää että molemmat on vielä synnytyksen jälkeen hengissä. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ja kuinka kauan synnytys on kestänyt ja miten riekaleina se äiti sen rääkin jälkeen on. Mutta molemmat hengissä=turvallinen synnytys.

Kuvitteletko, että muualla olisi jotenkin helpompia synnytyksiä kuin maassa, jossa synnytys on turvallista? Suomessa kivunlievitys on erittäin hyvin saatavilla verrattuna mihin tahansa maahan.

Olisiko sinulla luotettavaa lähdettä viimeiselle väitteellesi vai oliko mutua?

On epiduraalissa aina se riski että voi pistää väärään paikkaan ja kauhuskenaariossa siitä aiheutuu loppuelämän halvaantuminen tai muunlainen lievempi selkäydin vamma. Itse tälläisiä juttuja lukeneena kieltäydyin epiduraalista kun sitä minulle synnytyksen aikana ehdotettiin. Olen lukenut myös jonkin mielipidekirjoituksen korona aikana synnyttäneestä, jolle oli käynyt näin ja siis ihan Suomessa tapahtui. Ei tullut halvaantumista, mutta hermokipuja loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin Lohjalla ja kokemus oli hirveä ja kohtelu todella epäasiallista.

oli inhottavaa nähdä pari viikkoa oman synnytyksen jälkeen Lohjan synnärin instagram-sivuilla video jossa Duutsoni-Jukka ja se hänen Chaki-vaimonsa jammailevat hymyssä suin kätilöiden kanssa synnytystilanteessa. Jos on julkkis, kohdellaanko silloin ihmisenä eikä porsivana emakkona, jonka voi kuskata teurasjätteeksi porsimisen jälkeen?

Hyvä ja tärkeä pointti. Kun viime hallituksen ministerit kilvan hehkuttivat synnytyskokemustaan ja kiittelivät kätilöitä, tuli mieleen, että julkkisten ja silmäätekevien erilainen kohtelu on yksi syy siihen, ettei asiat muutu paremmiksi kaikkien synnyttäjien kannalta. Lainsäätäjiä itseään kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, eikä heille muodostu mitään omakohtaista kokemusta surkeasta kohtelusta, joka voisi toimia pontimena lainsäädännön uudistuksille. Empatiaa toisia äitejä kohtaan ja sen kautta tapahtuvia uudistuksia on turha odottaa.

Tuntuu olevan jokaisella synnyttäjällä vielä 2020-luvulla näitä vähättelykokemuksia, arvostukseni kätilöitä kohtaan on nolla. Anteeksi mutta näin se on. Ja tämän takia jätin lapset tekemättä. En voi ymmärtää, miksi juuri tämä ammattikunta väheksyy kipua. Miten naiset voivat kohdella omiaan näin? Omat synnyttäneet ystävänikään eivät ole sanoneet mitään hyvää aiheeseen liittyen.

Minäkin jäin äitini ainoaksi: syynä töykeä, huutava kätilö joka teki hoitovirheen ja luisti vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin Lohjalla ja kokemus oli hirveä ja kohtelu todella epäasiallista.

oli inhottavaa nähdä pari viikkoa oman synnytyksen jälkeen Lohjan synnärin instagram-sivuilla video jossa Duutsoni-Jukka ja se hänen Chaki-vaimonsa jammailevat hymyssä suin kätilöiden kanssa synnytystilanteessa. Jos on julkkis, kohdellaanko silloin ihmisenä eikä porsivana emakkona, jonka voi kuskata teurasjätteeksi porsimisen jälkeen?

Olen pahoillani, että olet kokenut huonoa kohtelua. Minäkin katsoin kerran Chachin aiemman synnytysvideon ja kyllä siitä näki, miten kätilö mielisteli julkkispariskuntaa. Lapsen viimein levätessä Chachin rinnalla kätilö tuli oikein pussailemaan tuoretta äitiä. Oksettavaa eikä professionaalista käytöstä. Taatusti ei tavispariskunta saa tuollaista kohtelua.

Rahaa tiskiin niin saatte mitä haluatte. Jos vaaditte meiltä muilta sen laskun maksamista niin sitten on tyydyttävä siihen mitä saatte. Ei ole meidän muiden velvollisuus maksaa parasta mahdollista mitä markkinoilta löytyy se on teidpn oma homma

Mihin sitä kivunlievitystä tarvitaan? Synnytyskipujen kestäminenhän on naisten keskuudessa kestosuosikki aina silloin, kun he yrittävät listata asioita, joissa ovat miehiä parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on  kivulla ponnistettu vauva ulos,joutuu osastolla hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan itse lakanansa.  Ajatelkaa mikä mökä nousisi jos vaikka sydänleikkaus tehtäisiin  niin että potilas vaan puree jotain puupölkkyä ja jälkeenpäin  pitäisi  itse hakea ruuat ym.

Me naiset ollaan vaan karjaa,synnytyskoneita joiden kivuilla ei ole mitään väliä kunhan vauva saadaan ulos.

Kuulemma synnytyksestä toipuu nopeammin, kun nousee jalkeille ja toimimaan eikä lepäile.

Kai se on uskottava.

Aivan kaikista fyysisistä vaurioista toipuu nopeammin jos on jalkeilla ja aktiivinen. Verenkierto toimii paremmin ja kehon luonnolliset korjausmekanismit pääsevät toimimaan tehokkaammin. Silti vain synnyttäjiä patistetaan tällä perusteella liikkeelle. Jostain syystä aivan kaikki muut potilaat saavat leikkauksen tai muun toimenpiteen jälkeen maata aloillaan ja odottaa muiden passaavan heitä.

Tämähän ei ole totta. Nykyään kaikki leikkaukset mitä voidaan, tehdään päiväkirurgian puolella ja potilas joutuu/pääsee samana päivänä kotiin ilman mitään petipotilaana olemista. Muutkin leikkaukset hoidetaan mahdollisimman lyhyellä hoidolla.

Vuodeosastot vanhuksillekin alkavat olla historiaa, vuoteessa makuuttaminen ei ole nykyaikaa.

No hyvä, tarkennetaan: sektiota vastaavan leikkauksen läpikäyneet saavat mielihyvin maata vuoteessa toipumassa, kun samaan aikaan sektion läpikäyneitä patistetaan jalkeille. Menikö oikein?

Mistä vastaavasta leikkauksesta puhut? Kun juuri rautalangasta väännettiin, että nimenomaan leikkauspotilaat nykyään kotiutetaan niin pian kuin mahdollista eikä makuuteta yhtään enempää kuin on pakko. Se veritulppariski kun on muissakin leikkauksista kuin sektiossa ja makuuttaminen pahentaa riskiä.

Ohis:

Minulle on tehty kaksi vatsanalueen leikkausta: umpisuolen poisto ja kiireellinen sektio. Umpisuolen poiston jälkeen sai ruoan sairaalasänkyyn ja lakanat vaihdettiin, mutta ei sektion jälkeen. En aluksi tajunnut, että ruoka pitää itse hakea. Kyllä harmitti kipeän leikkaushaavan kanssa hakea oma ruoka ja yrittää siinä samalla hoitaa vauvaa, kun perhehuoneissa lekottelevien äitien miehet hakivat ruoat ja vaihtoivat lakanat. Perhehuoneeseen kun ei päässyt, kun oli sektio tehty, joten piti olla osastolla. Yksi syy, miksi sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Ihan nurinkurista.

Itse pötköttelin monta päivää putkeen märissä likaisissa lakanoissa sairaalassa, koska olin niin kipeä että en halunnut alkaa lakanoita vaihtamaan, tuntui fyysisesti liian rankalta. Lakanat oli sitten märät koko ajan kun vauva niihin puklaili imetysten aikana ja mulla tissit vuosi koko ajan maitoa ja kastelivat sängyn.

Tissit olivat myös ihan yli täynnä maitoa ja todella kipeät, mut niihin en apua saanut, tokaisivat vain, että laita kaalinlehtiä niihin kotona. Toisessa sairaalassa toisen synnytyksen jälkeen minulle tuotiin pyytämättä sähköpumppu, jolla voisin lievittää rintojen kipuja jos niitä oli. Sairaaloiden tasoissa on huimat erot. Eka paikka oli traumatisoiva, toinen normaali kiva paikka.

Klö kirjoitti:

Näin kätilön näkökulmasta surullista lukea että näin monella on kokemus kohtaamattomuudesta ja epäasiallisesta hoidosta. Itse olen aina pyrkinyt kohtaamaan jokaisen raskaana olevan, synnyttäjän ja synnyttäneen perheineen yksilönä, kuunnellut toiveita ja pyrkinyt niiden pohjalta toimimaan, keskustellut synnyttäjän kanssa jos syystä tai toisesta ei kaikkia toiveita ole voitu täyttää. Se millä mitataan onnistunutta synnytystä ei todellakaan ole vain äidin ja vauvan hengissä selviytyminen vaan juuri synnyttäjän kokemus. Oman kokemuksen mukaan myös kaikki kollegat ovat tähän pyrkineet. Toki isoon työyhteisöön mahtuu monenlaisia ihmisiä, näkemyksiä ja vuorovaikutustaitoja. Senkin myönnän että kiireessä ei aina ole mahdollista tehdä työtään niin kuin haluaisi, silloin mennään tehokkuus edellä ja se on väärin, mutta se ei ole kätilöiden vika. Tästä syystä moni myös jättää alan.

Mitä tulee kivunlievitykseen ja epiduraalin saamiseen synnytyksessä, en ole koskaan kohdannut tilannetta jossa synnyttäjältä olisi evätty epiduraali tai muu kivunlievitys tyystin ja pakotettu synnyttämään ilman kivunlievitystä. (Tämä ei tietenkään tarkoita ettei sellaista tapahtuisi) Aina epiduraalia ei välttämättä ehditä antamaan, silloin ehdotetaan jotain muuta lääkkeellistä kivunlievitystä jos synnyttäjä sitä toivoo. Oikein ajoitettuna epiduraali parhaimmillaan edistää synnytystä, synnyttäjä rentoutuu ja saa hetken levähdys tauon. Fakta on kuitenkin myös se että liian aikaisin annettuna se voi hidastaa synnytystä, eli toisin sanoen jos se annetaan ennen kuin synnytys on kunnolla käynnissä. Vastaavasti liian myöhään annettuna se voi vaikeuttaa ponnistamista. Kivunlievityksen onnistumiseen ja oikein ajoittamiseen vaikuttaa moni seikka ja aina se ei valitettavasti onnistu toiveiden mukaisesti. Tällöin koen tärkeäksi keskustella asiasta vielä synnytyksen jälkeenkin. Vastaavasti myös synnytyksen jälkeinen kivunhoito kuuluu hoitokäytäntöihin joita jokainen ammattietiikan tunteva kätilö noudattaa. En haluaisi todellakaan uskoa että yksikään kätilö tietoisesti haluaisi äidin kärsivän ja pahimmassa tapauksessa masentuvan tai traumatisoituvan epäasiallisen hoidon seurauksena. Myös itse olen aikanaan synnyttäjänä ja äitinä kokenut ettei minua ole täysin kohdattu terveydenhuollossa, haluaisin kuitenkin näin jälkeen päin ajatella sen johtuneen puutteellisesta vuorovaikutuksesta ja ymmärtämättömyydestä. Sekä siitä että terveydenhuoltomme on jo pitkään kulkenut väärään suuntaan mitä tulee synnytysten hoitoon ja resurssien jakamiseen. Ei siitä että ihmiset yksilöinä lähtökohtaisesti olisivat pahoja. Kätilö on synnytyssalissa paikalla vain ja ainostaan synnyttäjää ja syntyvää lasta varten, tai näin sen ainakin pitäisi olla, sillä mistä muusta syystä siellä oltaisiin?

Vaikutat tolkun ihmiseltä.

Itse en ole synnyttänyt, mutta osallistun joskus harvakseltaan keskusteluihin tästä aiheesta, ja olen kohdannut kivun vähättelyä muiden gynekologisten toimenpiteiden yhteydessä. En usko että monikaan täällä ajattelee yksittäisten kätilöiden olevan "pahoja ihmisiä". Ongelma lienee enemmänkin systeeminen.

Ensinnäkin kätilöillä olevat tiedot eri toimenpiteiden riskeistä, vaikutuksista ja tarpeellisuudesta vaikuttavat eroavan lääkäreiden tiedoista. Esimerkki tuolta aiempaa: lääkäri sanoo ettei suunniteltu sektio ole juuri sen riskialttiimpi kuin alatiesynnytys, mutta kätilö sanoo riskien olevan huomattavan paljon suurempia. Jos ja kun nämä erot toistuvat systemaattisesti samanlaisina, niin jossain täytyy olla jokin lähde joka jakaa kätilöille väärää tietoa (todennäköisemmin näin päin). Yksittäinen kätilö varmasti kuitenkin uskoo saamaansa tiedon oikeellisuuteen, kuten hänen kuuluukin, ja toimii sitten sen varassa työpaikallaan, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa tai väärää. Väärin toimii se virheellistä tietoa jakava taho, mikä tai kuka se sitten onkaan.

Laajempi systeeminen ilmiö on se koko yhteiskunnan tasolla esiintyvä naisten aliarvostaminen ja vähättely, johon valitettavasti monet naiset osallistuvat siinä missä miehetkin. Varmasti suurimmaksi osaksi tietämättään ja tajuamattaan. Rajuimpana esimerkkinä tästä naisten ympärileikkaus - perinne jonka ylläpitämiseen naiset itse osallistuvat siinä missä miehetkin. Psykologisesti asian voi ymmärtää jotenkin niin, että kun nainen on itse joutunut käymään ko. toimenpiteen läpi, hänen on selitettävä asia itselleen parhain päin joten kuten normaalina, normaaliin naisen elämään kuuluvana asiana, jotta hän voisi elää oman kokemuksensa ja runnellun kehonsa kanssa. Ja kun kerran se on aivan normaali asia, niin tokihan myös omien tyttärien kuuluu käydä se läpi. Väkivallan ketju pääsee näin jatkumaan, vaikka siihen osallistuvia ihmisiä ei voi pitää pahoina eikä ehkä edes välinpitämättöminä. He ovat väkivallan uhreja, ja uhriksi joutuminen on luonut sellaisen sokeuden, joka estää ymmärtämästä oman toiminnan väkivaltaisuutta.

Mietin usein näitä synnytyskauhukertomuksia lukiessani sitä, kuinka moni kertoo muiden naisten kommentoineen asiaa jotenkin tuon suuntaisesti. "Pyh, mitä siitä. Normaalia naisen elämää". Joskus tämä suhtautuminen tulee terveydenhuollon työntekijöiden taholta, mutta usein myös muiden naisten - esimerkiksi oman äidin - taholta. Uskon että näissäkin tilanteissa on kyse samasta ilmiöstä: väkivallan ja vähättelyn kohteeksi joutunut on jäsentänyt kokemuksensa "normaaliin elämään" kuuluvaksi ja edellyttää nyt muiltakin sen sietämistä, kuten hän itsekin on joutunut elämässään tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa tiskiin niin saatte mitä haluatte. Jos vaaditte meiltä muilta sen laskun maksamista niin sitten on tyydyttävä siihen mitä saatte. Ei ole meidän muiden velvollisuus maksaa parasta mahdollista mitä markkinoilta löytyy se on teidpn oma homma

Minä saan mitä haluan lyömättä tiskiin pennin hyörylää. En nimittäin halua synnyttää tähän maahan yhtään uutta ihmistä vähäteltäväksi ja kaltoinkohdeltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa tiskiin niin saatte mitä haluatte. Jos vaaditte meiltä muilta sen laskun maksamista niin sitten on tyydyttävä siihen mitä saatte. Ei ole meidän muiden velvollisuus maksaa parasta mahdollista mitä markkinoilta löytyy se on teidpn oma homma

Tuo on puhtaasti oikeistoideologinen näekemys. Synnyttäjien huono kohtelu ei ole halvempaa veronmaksajille kuin hyvä kohtelu. Lisäksi se tulee kalliiksi mm. sillä tavalla että huoltosuhde heikkenee.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa tiskiin niin saatte mitä haluatte. Jos vaaditte meiltä muilta sen laskun maksamista niin sitten on tyydyttävä siihen mitä saatte. Ei ole meidän muiden velvollisuus maksaa parasta mahdollista mitä markkinoilta löytyy se on teidpn oma homma

Jos sinulle tehdään jokin toimenpide sairaalassa ja siinä sivussa sinulta sattuu sulkijalihas repeämään niin että menetät ulosteenpidätyskyvyn, niin tosiaanko on omalla vastuullasi korjauttaa vaurio yksityisellä puolella? Etköhän oikeasti nostaisi melkoisen äläkän jos asiaa ei korjattaisi julkisella. 

Korjaamatta jättäminen ei edes ole valtiontalouden kannalta kustannustehokasta, koska tuollainen vamma aiheuttaa huomattavan aleneman henkilön tuottavuuteen.

Puhdasta naisvihaa tämä tällainen on, ja naiset vastaavat siihen olemalla hankkimatta lapsia. Ei kenenkään ole pakko tarjota kehoaan lisääntymiskoneeksi omalla riskillä. Jos yhteiskunta ei osallistu riskien kantamiseen, niin ei sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monta tapausta on jäänyt uutisoimatta kun synnyttäjää ei oteta sairaalaan ja vauva kuolee kohtuun? tuntuu olevan surullisen nouseva trendi tämäkin ettei naista oteta tosissaan kun hän soittaa ja kertoo synnytyksen alkaneen "pysy vaan kotona aamuun ja syö rauhassa puuroa ei sieltä mitään tule"

Kohtukuolemien määrä on tiedossa eli 150 vuodessa. Toki pääasiallinen syy on kehitysvamma, istukan vajaatoiminta, napanuora kaulan ympärillä jne. Se kuinka moni sikiö kuolee synnytyksen käynnistymisen jälkeen on itselle epäselvää mutta voisi kuvitella että pieni osa kaikista. Yksikin on toki liikaa jos se voidaan estää ottamalla synnyttäjä sairaalaan ajoissa. Luulisi että jokainen kohtukuolema käytäisiin läpi todella perusteellisesti jotta samalta tilanteelta voidaan välttyä jatkossa.

V i t t u mitä naislasten ulinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee nyt ohis näistä synnytyksistä, mutta kun katsoo Hengenvaarallisesti lihava-sarjaa, niin siinä tehdään mahalaukun tähystys aina humautuksessa.

Hengenvaarallisesti lihavien potilaiden nukuttaminen mihin tahansa toimenpiteeseen on selvästi vaarallisempaa kuin normaalipainoisten. Pätee myös ylipainoisiin synnyttäjiin mutta onneksi nykyään on apuvälineitä olemassa.

Myös epiduraalin laitto on vaikeaa norsun kokoiselle ihmiselle. Se on vaikeaa varsinkin kipeälle synnyttäjälle joka ei pysy paikoillaan ja selkä on täynnä hyllyvää rasvaa eikä nikamia tunne kunnolla. Etsi siinä sitten 8-15 cm pitkällä paksulla neulalla epiduraalitilaa. 

Hei

Tapasi puhua ylipainoisista on törkeä ja epäkunnioittava. Kenestäkään ei saa puhua noin. Olet lapsellinen ja ikävää, että kaltaisesi ihminen vastaa toisten ihmisten terveydestä.ja tuevallisuudesta- oletko seuraava myrkkyhoitaja joka läskivihassaan tappaa tai vahingoittaa jotain ylipainoista henkilöä. Kommenttisi saa minut vihaamaan hoitajia enemmän. Ollessani potilaana kaltaisiasi ihmisvihaajia oli töissä paljon. Yök.

Ihan oksettaa millasta valitusta naiset jaksaa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V i t t u mitä naislasten ulinaa.

Te ylisjonnet pyörtyisitte jos teillä olisi edes kuukautiset - mitä tekisittekään, jos joutuisitte synnyttämään? Varmaan ampuisitte aivonne pellolle pelkuruudessanne.

Joooo siksihän miehet hoitaa sotimisen ja naiset pakenee maasta! Kyllä. Ehdottomasti.