Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten löydätte ja ylläpidätte tasaveroisia ystävyyssuhteita?
Taustatietona, että olen 45-vuotias nainen. Yliopisto-opiskeluaikoina mulla oli useita kaveripiirejä ja seurustelukumppani. Välillä tuntui että kutsuja bileisiin, viikonlopun viettoon mökille ja tapahtumiin oli melkein liiankin kanssa. Nyt tilanne on aivan toinen. Minä olen sinkku. Moni entinen kaveri taas "katosi" perhe-elämään ja jäljelläolevat kaverit passiivisesti odottavat, että minä kutsun luokseni tai järjestän jotain kivaa tekemistä.
Pidin vielä suuret 40-v. juhlat, mutta sen jälkeen en ole viitsinyt järjestää juhlia, koska vastakutsuja ei tule. Ehdotan kuitenkin yhä kahdenkeskisiä tapaamisia ja kaverini haluavat kyllä nähdä, jos minä ehdotan jotain. Tapaamisen jälkeen saatetaan todeta, että "voisin joku ilta myös pyöräillä sun luo". (Tiedossa on, että tarjoan vierailleni usein jotain itse leivottua).
Toiveissani olisi kuitenkin tasaveroinen ystävyys, jossa tapaamisia ja tekemisiä järjestetään puoli ja toisin. En edes muista koska joku olisi kutsunut mut luokseen ja tarjonnut jotain hyvää syötävää tai juotavaa. Se olen aina minä, joka kutsuu ja tarjoo. Olen kyllä sanonutkin, että mitä jos nähtäisiin seuraavaksi sun luona. Jotain kuitenkin selkeästi teen väärin, mutten keksi mitä. Monta kaveria olen jo jättänyt taakseni, kun en ole jaksanut yksipuolisuutta.
Kiinnostaisikin tietää miten te muut löydätte kestäviä ystävyyssuhteita, jotka toimivat tasaveroisesesti molempiin suuntiin? En haluaisi ihan yksinkään olla.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.
Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.
Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.
Tai sitten sanoo, ettei hän jaksa tuntia matkustaa. Tai huomaa sen itse vasta vastavierailun aikana, että oma hommansa tässä liikkumisessakin kotona puuhastelun sijaan. Jos toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, tulee usein suurenneltua itse nähtyä vaivaa ja vähäteltyä toisen osuutta yhteisissä kuvioissa. Puhuminen auttaa kokonaiskuvan hahmottumisessa.
Yksi vaihtoehto on myös että ei rakenna ongelmia sinne missä niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eritttäin hyvä avaus!
Ite lopetin yhden tuommosen ystävyyden. Ei yhtä ainutta puhelun puhelua noin 10 vuoteen. Asuttiin eri puolilla suomea muuttojen takia. Minä olin se joka soitti joskus. Selitin itselleni että syynä on hänen lapsiperhearkikiireet, työkiireet, jne.
Kerran kävi ilmi ettähän oli ajanut kotini ohi ilmeisesti. Eipä maininnut silloin.
Kuvitelmat romahti. No oli siinä muutakin kieroa. Ei kuitenkaan lopettanut ystävyyttä, mikä oli outoa.
No, nyt ei tartte. Minä lopetin.
Tästä on vuosia, ja olen tyytyväinen. Joskus mietin asiaa miten ystävyydessämme kävi näin. Jonkulainen liian hyvän ystävyyden saaminen ilman omaa ponnistusta, on yksi tekijä mikä tulee mieleeni. Hänen ei koskaan nuoruudessaan tarvinnut panna tikkua ristiin meidän ystävyyden puolesta, tämä ei kasvattanut hänestä ihmistä. Otti vaan mitä annettiin.
No, ehkä elämä opettaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.
Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.
Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.
En ole. Kyllä hän osaa aikuisena ihmisenä ottaa asian puheeksi.
Höpö höpö. Samalla tavalla sitten "pitäisi itse ottaa puheeksi", että haluaa tulla kutsutuksi mökille, syntymäpäiväjuhliin yms. Ei se noin mene! Kutsu ystäväsi kylään, älä ole itsekäs.
Entä jos ei halua tulla kutsutuksi juhliin, mutta epäkohteliasta on aina kieltäytyäkään? Ja sitten toinen kuvittelee tehneensä suurenkin palveluksen sinulle ja jää odottelemaan vastavuoroisuutta. Itse taas näet huomaavaisuutena sen, ettet tee samaa hänelle. Koska oletat tietenkin, että hän järkkää juhlia itsensä, eikä sinun vuoksi ja häntä ilahduttaaksesi menet paikalle. Mutta oikeasti toinen odottaa. Milloin tulee kutsu. Juhliin, joissa et itse halua olla, mutta jotka järjestät varuilta, jos joku sitä vastavuoisuuden takia odottaisi. Sitten kun ehdotat jotain omaan mieleesi olevaa tekemistä, ei toinen teekään sitä takiasi, koska se ei ole sitä mitä hän on odottanut. Turhaan lusit juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.
Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.
Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.
Tai sitten sanoo, ettei hän jaksa tuntia matkustaa. Tai huomaa sen itse vasta vastavierailun aikana, että oma hommansa tässä liikkumisessakin kotona puuhastelun sijaan. Jos toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, tulee usein suurenneltua itse nähtyä vaivaa ja vähäteltyä toisen osuutta yhteisissä kuvioissa. Puhuminen auttaa kokonaiskuvan hahmottumisessa.
Yksi vaihtoehto on myös että ei rakenna ongelmia sinne missä niitä ei ole.
Niin, kommentissa todettiin, että tilanne toimii heillä näin ja vastavuoroisuus toteutuu. Mutta sitten alkoi arvausleikki johon osallistuin omalla panoksellani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa emännöidä eli järjestää juhlia sun muuta. Eli voi olla siitä kyse eikä niinkään että ei olisi vastavuoroista kaveruutta, hehän kuitenkin ehdottavat näkemistä kanssasi. Varmaan keskustelutkin on tasavuoroisia? Ei kaikki vaan osaa tai halua järkätä juhlia ja kotona voi olla puoliso ja lapset ja hälyä, ei voi jutella rauhassa. Ihankun sun mittari kaveruudelle ois vaan juhlat?
Mun mittari kaveruudelle on suht tasaveroinen huomioiminen. Kuten aloituksessa mainitsin, myös muu tekeminen kuin juhlat tai kotiin kutsuminen on mieleen. Ilahtuisin, jos ystävä ehdottaisi vaikkapa metsäretkeä hänen valitsemaansa paikkaan niin, että molemmat tuovat omat eväänsä.
Ap
Eli vastavuoroisen huomioimisen määrittää, mistä sinä ilahtuisit. Haluat tehdä asioita. Jos toiset eivät jaksa tehdä erikoisia ja ojentavat oliivinoksan ehdottamalla, että tulevat käymään luonasi (vaikka sekin vaatii jaksamista, muttei sentään keksimistä), ei ole hyvä. Koska jos sinä jaksat, haluat ja ilahdut, niin vastavuoroisesti näin on oltava muillakin.
Kuinka voit odottaa muilta joustamista ja sinun toiveidesi huomioimista, jos et ota heidän tarpeitaan yhtä todesta kuin toivot omasi otettavan? Toki on vaikeaa, jos tuttavilla on hyvin erilaiset toiveet yhteiselle ajalle. Mutta vuoroin vieraissa mahdollistuu vasta erittelemällä nämä toiveet. Että tiedetään, mikä on kummankin toive ja mikä joustamista toista ilahduttaakseen. Muuten automaattinen, sinulle riittävä vastavuoroisuus toteutuu varmasti vain itsesi tai kloonisi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eritttäin hyvä avaus!
Ite lopetin yhden tuommosen ystävyyden. Ei yhtä ainutta puhelun puhelua noin 10 vuoteen. Asuttiin eri puolilla suomea muuttojen takia. Minä olin se joka soitti joskus. Selitin itselleni että syynä on hänen lapsiperhearkikiireet, työkiireet, jne.
Kerran kävi ilmi ettähän oli ajanut kotini ohi ilmeisesti. Eipä maininnut silloin.
Kuvitelmat romahti. No oli siinä muutakin kieroa. Ei kuitenkaan lopettanut ystävyyttä, mikä oli outoa.
No, nyt ei tartte. Minä lopetin.
Tästä on vuosia, ja olen tyytyväinen. Joskus mietin asiaa miten ystävyydessämme kävi näin. Jonkulainen liian hyvän ystävyyden saaminen ilman omaa ponnistusta, on yksi tekijä mikä tulee mieleeni. Hänen ei koskaan nuoruudessaan tarvinnut panna tikkua ristiin meidän ystävyyden puolesta, tämä ei kasvattanut hänestä ihmistä. Otti vaan mitä annettiin.
No, ehkä elämä opettaa nyt.
Miten hän sitten ylläpiti ystävyyttä, jos ei kerran lopettanut sitä? Niin tosiaan, mitä ystävyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa emännöidä eli järjestää juhlia sun muuta. Eli voi olla siitä kyse eikä niinkään että ei olisi vastavuoroista kaveruutta, hehän kuitenkin ehdottavat näkemistä kanssasi. Varmaan keskustelutkin on tasavuoroisia? Ei kaikki vaan osaa tai halua järkätä juhlia ja kotona voi olla puoliso ja lapset ja hälyä, ei voi jutella rauhassa. Ihankun sun mittari kaveruudelle ois vaan juhlat?
Mun mittari kaveruudelle on suht tasaveroinen huomioiminen. Kuten aloituksessa mainitsin, myös muu tekeminen kuin juhlat tai kotiin kutsuminen on mieleen. Ilahtuisin, jos ystävä ehdottaisi vaikkapa metsäretkeä hänen valitsemaansa paikkaan niin, että molemmat tuovat omat eväänsä.
Ap
Eli jokatapauksessa pääasiassa on se syöminen . Ei kaikki välitä tollasesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en näe ystävyyttä minkäänlaisena mitattavana asiana, jossa toisella on vaatimuksensa ja hirveä seuranta, ettei vain toinen anna tai saa enempää.
Jos haluan nähdä jotakuta, niin pyydän kylään tai otan yhteyttä enkä ajattele, että ehei, hänen vuoronsa. Ystävyyssuhteet säilyvät hyvinä, kun ei laske "uhrauksia". Ja jos kokee tulevansa hyväksikäytetyksi ystävänä, niin ihan riittää se, että ei yksipuolisesti enää ota yhteyttä ja kas, ongelma ratkennut.
Et sitten kykene ymmärtämään (lesoilet vaan omassa kuplassasi), että jos ihminen haluaa ystävän, sellaisen puutekin on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa emännöidä eli järjestää juhlia sun muuta. Eli voi olla siitä kyse eikä niinkään että ei olisi vastavuoroista kaveruutta, hehän kuitenkin ehdottavat näkemistä kanssasi. Varmaan keskustelutkin on tasavuoroisia? Ei kaikki vaan osaa tai halua järkätä juhlia ja kotona voi olla puoliso ja lapset ja hälyä, ei voi jutella rauhassa. Ihankun sun mittari kaveruudelle ois vaan juhlat?
Mun mittari kaveruudelle on suht tasaveroinen huomioiminen. Kuten aloituksessa mainitsin, myös muu tekeminen kuin juhlat tai kotiin kutsuminen on mieleen. Ilahtuisin, jos ystävä ehdottaisi vaikkapa metsäretkeä hänen valitsemaansa paikkaan niin, että molemmat tuovat omat eväänsä.
Ap
Eli vastavuoroisen huomioimisen määrittää, mistä sinä ilahtuisit. Haluat tehdä asioita. Jos toiset eivät jaksa tehdä erikoisia ja ojentavat oliivinoksan ehdottamalla, että tulevat käymään luonasi (vaikka sekin vaatii jaksamista, muttei sentään keksimistä), ei ole hyvä. Koska jos sinä jaksat, haluat ja ilahdut, niin vastavuoroisesti näin on oltava muillakin.
Kuinka voit odottaa muilta joustamista ja sinun toiveidesi huomioimista, jos et ota heidän tarpeitaan yhtä todesta kuin toivot omasi otettavan? Toki on vaikeaa, jos tuttavilla on hyvin erilaiset toiveet yhteiselle ajalle. Mutta vuoroin vieraissa mahdollistuu vasta erittelemällä nämä toiveet. Että tiedetään, mikä on kummankin toive ja mikä joustamista toista ilahduttaakseen. Muuten automaattinen, sinulle riittävä vastavuoroisuus toteutuu varmasti vain itsesi tai kloonisi kanssa.
Sellaista tekstiä, että taidat olla kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en näe ystävyyttä minkäänlaisena mitattavana asiana, jossa toisella on vaatimuksensa ja hirveä seuranta, ettei vain toinen anna tai saa enempää.
Jos haluan nähdä jotakuta, niin pyydän kylään tai otan yhteyttä enkä ajattele, että ehei, hänen vuoronsa. Ystävyyssuhteet säilyvät hyvinä, kun ei laske "uhrauksia". Ja jos kokee tulevansa hyväksikäytetyksi ystävänä, niin ihan riittää se, että ei yksipuolisesti enää ota yhteyttä ja kas, ongelma ratkennut.
Et sitten kykene ymmärtämään (lesoilet vaan omassa kuplassasi), että jos ihminen haluaa ystävän, sellaisen puutekin on ongelma.
Mutta se on ongelma, jota muut eivät voi ratkaista toisen puolesta. Ja sitoutuu myös siihen, millaisen ystävän haluaa ja onko juuri sellaista saatavilla. Muut eivät voi päättää, millaisen ystävän joku toinen haluaa, eivätkä voi myöskään sellaiseksi automaattisesti muuttua. Eivät ilman tietoa ainakaan, jos se nyt muutenkaan olisi tarpeellista tai mielekästä.
Naisten ystävyys on vain omien tarpeiden tyydyttämistä. Miehet pystyvät ajattelemaan ystävyyttä myös toisen osapuolen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa emännöidä eli järjestää juhlia sun muuta. Eli voi olla siitä kyse eikä niinkään että ei olisi vastavuoroista kaveruutta, hehän kuitenkin ehdottavat näkemistä kanssasi. Varmaan keskustelutkin on tasavuoroisia? Ei kaikki vaan osaa tai halua järkätä juhlia ja kotona voi olla puoliso ja lapset ja hälyä, ei voi jutella rauhassa. Ihankun sun mittari kaveruudelle ois vaan juhlat?
Mun mittari kaveruudelle on suht tasaveroinen huomioiminen. Kuten aloituksessa mainitsin, myös muu tekeminen kuin juhlat tai kotiin kutsuminen on mieleen. Ilahtuisin, jos ystävä ehdottaisi vaikkapa metsäretkeä hänen valitsemaansa paikkaan niin, että molemmat tuovat omat eväänsä.
Ap
Eli vastavuoroisen huomioimisen määrittää, mistä sinä ilahtuisit. Haluat tehdä asioita. Jos toiset eivät jaksa tehdä erikoisia ja ojentavat oliivinoksan ehdottamalla, että tulevat käymään luonasi (vaikka sekin vaatii jaksamista, muttei sentään keksimistä), ei ole hyvä. Koska jos sinä jaksat, haluat ja ilahdut, niin vastavuoroisesti näin on oltava muillakin.
Kuinka voit odottaa muilta joustamista ja sinun toiveidesi huomioimista, jos et ota heidän tarpeitaan yhtä todesta kuin toivot omasi otettavan? Toki on vaikeaa, jos tuttavilla on hyvin erilaiset toiveet yhteiselle ajalle. Mutta vuoroin vieraissa mahdollistuu vasta erittelemällä nämä toiveet. Että tiedetään, mikä on kummankin toive ja mikä joustamista toista ilahduttaakseen. Muuten automaattinen, sinulle riittävä vastavuoroisuus toteutuu varmasti vain itsesi tai kloonisi kanssa.
Sellaista tekstiä, että taidat olla kiusaaja.
En ole kiusaaja, mutta ärsyynnyn tekopyhyydestä ja muiden velvoittamisesta. Ymmärrän apn hyvin yleisen toiveen, mutta minusta ap:n näkemys on ristiriidassa sen kanssa, mitä tavoittelee. Jospa mekaniikkojen havainnoiminen auttaisi tilanteen ratkaisemisessa. Muuten tuloksena on epätyytyväisyys jatkossakin. Ap keskittyi lähinnä muiden syyttelyyn ja omiin tarpeisiinsa aloituksessa ja kysyi, miten ylläpidätte vv. ystävyyssuhteita. Jossa hän ainoana vastavuoroinen ja muut eivät ole. No noin sitä ei tehdä, sen voin sanoa. Kun kokemustietoa kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en näe ystävyyttä minkäänlaisena mitattavana asiana, jossa toisella on vaatimuksensa ja hirveä seuranta, ettei vain toinen anna tai saa enempää.
Jos haluan nähdä jotakuta, niin pyydän kylään tai otan yhteyttä enkä ajattele, että ehei, hänen vuoronsa. Ystävyyssuhteet säilyvät hyvinä, kun ei laske "uhrauksia". Ja jos kokee tulevansa hyväksikäytetyksi ystävänä, niin ihan riittää se, että ei yksipuolisesti enää ota yhteyttä ja kas, ongelma ratkennut.
Et nyt vastannut tässä Ap:n kysymykseen. Hän ei halua ystävyyssuhteita, joissa vain toinen osapuoli järjestää tapaamisia, hän ei myöskään halua olla täysin yksin. Missään ei todettu, että kutsujen pitää mennä täysin tasan, mutta kai se nyt on luonnollista haluta joskus itse tulla kutsutuksi.
Kysymys kuului miten saadaan ja ylläpidetään tasaveroisia ystävyyssuhteita. Tähän sulla ei näemmä ollut vastausta.
Tässähän nimenomaan vastattiin kysymykseen - eli paljon on kiinni omasta asenteesta ja lasketaanko ns. pisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten ystävyys on vain omien tarpeiden tyydyttämistä. Miehet pystyvät ajattelemaan ystävyyttä myös toisen osapuolen näkökulmasta.
Höpöhöpöä. Riippuu yksilöstä eikä sukupuolesta. Kuinka voit huomioida toisen osapuolen näkökulman, kun et osaa tehdä eroa edes sukupuolen ja yksilön välillä? Mentalisaatio ja laajempi näkökulma ulottuu vain tarpeeksi samanlaisiin? Silloin ei kovin jalostunut taito vielä kyseessä, toimii ehkä tuurilla.
Minusta se ongelma on enemmänkin se, että vaadit liikaa. Ei monella tuon ikäisellä ole aikaa järkkäillä mitään pitkän kaavan hupireissuja. Soitelkaa ja käykää kahvilla tai kylässä tai leffassa tms. Niin se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ystävyys on vain omien tarpeiden tyydyttämistä. Miehet pystyvät ajattelemaan ystävyyttä myös toisen osapuolen näkökulmasta.
Höpöhöpöä. Riippuu yksilöstä eikä sukupuolesta. Kuinka voit huomioida toisen osapuolen näkökulman, kun et osaa tehdä eroa edes sukupuolen ja yksilön välillä? Mentalisaatio ja laajempi näkökulma ulottuu vain tarpeeksi samanlaisiin? Silloin ei kovin jalostunut taito vielä kyseessä, toimii ehkä tuurilla.
En ole koskaan tavannut naista, joka pystyisi ottamaan toisen tarpeet huomioon paitsi silloin kun nainen on ihastunut tai sitten äitinä, mutta ei koskaan ystävänä.
No rehellisesti sanottuna en ehdi olla kavereihin yhteydessä samalla tahdilla kuin he minuun. Ehdottavat tapaamista paljon ennen kuin minä hitaampana introverttina ehtisin. Ollaan vaan eri rytmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ystävyys on vain omien tarpeiden tyydyttämistä. Miehet pystyvät ajattelemaan ystävyyttä myös toisen osapuolen näkökulmasta.
Höpöhöpöä. Riippuu yksilöstä eikä sukupuolesta. Kuinka voit huomioida toisen osapuolen näkökulman, kun et osaa tehdä eroa edes sukupuolen ja yksilön välillä? Mentalisaatio ja laajempi näkökulma ulottuu vain tarpeeksi samanlaisiin? Silloin ei kovin jalostunut taito vielä kyseessä, toimii ehkä tuurilla.
En ole koskaan tavannut naista, joka pystyisi ottamaan toisen tarpeet huomioon paitsi silloin kun nainen on ihastunut tai sitten äitinä, mutta ei koskaan ystävänä.
Selvä. Aika rohkea väite pelkkään omaan kokemukseen perustuen. Voi olla, ettet ole tavannutkaan, tai sitten et ole huomannut, huomioinut, katsonut. Sinulle tuo on totuus. Mutta onko se koko totuus? Kuinka kattava kokemuksesi on eri sukupuolia edustavista ystävistä? Vertailetko samankokoisia joukkoja suhteessa, etkä yksittäistapauksia pienemmän joukon eduksi tai haitaksi? Ottamatta huomioon sattuman vaikutusta pienessä otannassa? Huomioithan, että myös ennakkoluulosi saattavat ohjata tulkintaasi tilanteissa? Jos et kuitenkaan ymmärtänyt näkökulmaani, kysymykset ovat sitten retorisia.
Alue: Aihe vapaa
Mun mittari kaveruudelle on suht tasaveroinen huomioiminen. Kuten aloituksessa mainitsin, myös muu tekeminen kuin juhlat tai kotiin kutsuminen on mieleen. Ilahtuisin, jos ystävä ehdottaisi vaikkapa metsäretkeä hänen valitsemaansa paikkaan niin, että molemmat tuovat omat eväänsä.
Ap