Miten löydätte ja ylläpidätte tasaveroisia ystävyyssuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en näe ystävyyttä minkäänlaisena mitattavana asiana, jossa toisella on vaatimuksensa ja hirveä seuranta, ettei vain toinen anna tai saa enempää.

Jos haluan nähdä jotakuta, niin pyydän kylään tai otan yhteyttä enkä ajattele, että ehei, hänen vuoronsa. Ystävyyssuhteet säilyvät hyvinä, kun ei laske "uhrauksia". Ja jos kokee tulevansa hyväksikäytetyksi ystävänä, niin ihan riittää se, että ei yksipuolisesti enää ota yhteyttä ja kas, ongelma ratkennut.

Et nyt vastannut tässä Ap:n kysymykseen. Hän ei halua ystävyyssuhteita, joissa vain toinen osapuoli järjestää tapaamisia, hän ei myöskään halua olla täysin yksin. Missään ei todettu, että kutsujen pitää mennä täysin tasan, mutta kai se nyt on luonnollista haluta joskus itse tulla kutsutuksi. 

Kysymys kuului miten saadaan ja ylläpidetään tasaveroisia ystävyyssuhteita. Tähän sulla ei näemmä ollut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikeaa se on. Ensin pitää löytää ihminen, joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on edes jotain yhteistä. Sitten pitää saada sopimaan ne tapaamiset molempien aikatauluihin. Molemmilla pitää olla aikaa tapaamisiin ja rahaa tarjottaviin. Kestävä ystävyyssuhde syntyy vuosien sitoutumisesta asiaan molemmin puolin. Ystväyyssuhteen on myös kestettävä elämää ja kolhuja, joten sitä ei voi lopettaa ensimmäisiin vastoinkäymisiin.

Minulla on vain yksi ystävyyssuhde ja se on kestänyt yli 30 vuotta. Ihan pelottaa että jos tämä loppuu niin ei ole mitään.

Miten olet selvittänyt ystävyyden vastoinkäymiset esim. tilanteessa, jossa itse et ole kokenut tehneesi mitään väärin? En väitä, että olen täydellinen, mutta joskus ystävyyteni on kaatunut toisen osapuolen jatkuvaan itsekkääseen vaatimiseen tai sokeuteen omia vajaavuuksiaan kohtaan.

Oletko keskustellut näiden ihmisten kanssa tunteistasi? Minulla on muutama yli 30 vuotta kestänyt (olen 40) ystävyyssuhde ja on vaatinut rohkeutta ottaa esiin asioita, joista on ollut erimielisyyttä tai olen pahoittanut mieleni. Siinä ottaa riskin, ettei yhteisymmärrystä löydy. Mutta aina tilanne on päätynyt ymmärryksen lisääntymiseen. Toinen on kuunnellut ja asiat ovat ratkenneet. Syvälliset ystävyyssuhteet vaativat joustoa puolin ja toisin. Ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Halutaanko aina uudestaan löytää yhdistäviä tekijöitä erottavien sijaan? Arvostetaanko toista erilaisena yksilönä.

En olisi huolissani vastavuoroisuuden toteutumisesta jos elämäntilanteet ajankohtaisesti eroavat. Ihmisiltä ei voi aina vaatia täsmälleen samoja asioita, koska tilanteet ja voimavarat vaihtelevat. Keskustella toki kannattaa, että mikä onkaan sen toisen tulokulma. Pitkässä juoksussa on myös nähnyt, että osat tai dynamiikka voivat muuttuakin. Joskus täytyy pohtia mielestäni, valitseeko ylpeyden vai ystävyyden, tätä toki helpottaa kokemus, että vastavuoroisesti muut ovat joustaneet ajallaan minun tilanteeni mukaan. Mutta jokuhan sen aina ensin tekee, ja samalla tekee tilaa luottamukselle ja solidaarisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Some vielä oikein hehkuttaa ihania ystäviä ja aktiivista sosiaalista elämää. Tosi kiva olla ihminen ilman yhteisöä tällaisessa maailmassa.

Minä lopetin somen käytön juuri tuon takia. Esim. instassa olisi paljon kivoja tilejä joista tykkäisin, mutta niissäkin tulee aina vastaan päivityksiä kun on taas vietetty kaveriporukalla iltaa tai käyty festareilla tai vaikka missä. Tulee itselle paha mieli kun omassa elämässä tuollaista ei tapahdu. Ja olen hyvin tietoinen siitä miksi näin on, siihen en tarvitse neuvoja. Mutta surullinen olo tulee silti.

Oma kokemukseni on, että 40v eteenpäin on lähes mahdotonta saada uusia ystäviä. Hyvän päivän tuttuja ehkä, mutta heidänkin määrä on vähentynyt lasten kasvaessa. Enää ei samalla tavalla seistä pelikenttien ja kisa-arenoiden katsomoissa ja vaihdeta kuulumisia. Vanhat ystävät taas ovat jääneet muille paikkakunnille. Pienessä sisäänpäin kääntyneessä kaupungissa on todella ahtaat piirit ja vielä 20 vuoden asumisen jälkeenkään et kuulu ns. "vakkareihin". Naurattaisi jos ei olisi niin ahdistavaa.

Silti en ole täysin luovuttanut. Jos tielle osuu mukavan oloinen ihminen, varovasti vien keskustelua eteenpäin, jos vaikka hyvinkin löytyy yhteinen sävel. Toistaiseksi ei sellaista yhdistävää tekijää ole löytynyt, että esim. työn harrastusten ulkopuolella tavattaisi ja vietettäisiin aikaa . Peiliinkin olen katsonut ja miettinyt missä mättää. Olen (ihan aidostkin) kiinnostunut toisen elämästä ja kuuntelen murheita, en kuitenkaan utele tai ole päällekäyvä.

Itselläni on iso kynnys kutsua uusia tuttavuuksia kotiini. En halua kuulla jälkeenpäin mutkan kautta, miten kotiani ja sisustusratkaisuja on arvosteltu, kuten tässä kyläpahasessa on tapana. Jopa nuohooja raportoi innokkaasti naapurin tekemistä remonttiratkaisuista ja oman "oikean" mielipiteensä asioista. Epäilemättä kertoo vastaavan tiedon meidän talosta seuraavan asiakkaan luona. Pitänee vaihtaa paikkakuntaa...

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Onko tämä asetelma jotenkin kääntynyt viime vuosina ylösalaisin? Kun minä muistan ihan selkeästi, että parikymmentä vuotta sitten äitini sukupolven naiset (äitini mukaanlukien) valittelivat sitä, että pitäisi aina olla menossa kylään vaikkei jaksaisi, mutta kukaan ei vastavuoroisesti tule kylään.

Siis valituksen aihe oli silloin se, että ihmiset olivat liian laiskoja lähtemään kotoaan.

En ole löytänyt. Itse asiassa mulla ei ole peruskouluajan jälkeen ollut yhtään kaveria tai ystävää. Olihan se opiskelijana ja nuorena ahdistavaa. Nyt 49 v. iässä en enää edes osaa kaivata, olen jo niin erakoksi tottunut (ei ole miestä eikä lapsiakaan).

Tätä keskustelua, kun lukee ja omia kokemuksiani, kun mietin myös niin, täytyisi perustaa jokin "kohtaamispaikka" tasavertaista ystävyyttä etsiville aikuisille. Mikähän me voitaisiin keksiä alustaksi, että ihmiset voisivat "matchata" toisensa asuinpaikan mukaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Moni sekoittaa vastavuoroisuuden ja omat toiveet. Eli oletetaan toisen arvostavan ja toivovan samoja asioita kuin itse, tehdään toiselle mitä ITSE toivoo ja sitten odotetaan palveluksen palautusta. Vaikka tosiasiassa jos itse toivot esim. tarjoamisia, voi olla että toinen syö omiasi vain kohteliaisuudesta, eikä ymmärrä palauttaa palvelusta. Koska luulee että kyseessä on halusi leipoa tai esitellä taitojasi ja hänelle ei ole kyseessä tärkeä asia tai toive.

Eli oletus, että ihmiset kaipaavat samoja asioita, ja sitten näiden kaikille tärkeiden asioiden kanssa toteutetaan vastavuoroista ottaa-antaa -peliä. Vaikka tietenkään se ei ole niin. Todennäköisesti itseltä jää huomaamatta toisen prefenssit ja näissä vastavuoroisuuden puuttuminen ei sitten olekaan mikään juttu. Eli oikeaa vastavuoroisuutta on se, että omia ja toisen toiveita huomioidaan, ei niin että niitä omia toiveita huomioidaan kummankin taholta. Ja keskustelemattahan nämä erot eivät tule ilmi, eli oma oletus ei kerro toisen valinnoista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sydän ystävä kuoli ja 1 vuoden päästä mies ystävä.Samalla aaltopitudella en usia löytänyt. Koska en juo,en tupakoi.Liikun paljon luonossa ja meren ranalla,kuten he kun elivät.Osasimme tanssia käydä, yö ravintolassa ilman että lasissa vinaa ymm.Retkeiläkin ymm

Minä en nyt uskalla sitten lopettaa ryyppäämistä, tän luettuani.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua, kun lukee ja omia kokemuksiani, kun mietin myös niin, täytyisi perustaa jokin "kohtaamispaikka" tasavertaista ystävyyttä etsiville aikuisille. Mikähän me voitaisiin keksiä alustaksi, että ihmiset voisivat "matchata" toisensa asuinpaikan mukaan tms.

Lähi baari??.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Miksi et kutsu? Ehkäpä hän haluaisi vierailla myös luonasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.

En ole. Kyllä hän osaa aikuisena ihmisenä ottaa asian puheeksi.

Itse en osaa emännöidä eli järjestää juhlia sun muuta. Eli voi olla siitä kyse eikä niinkään että ei olisi vastavuoroista kaveruutta, hehän kuitenkin ehdottavat näkemistä kanssasi. Varmaan keskustelutkin on tasavuoroisia? Ei kaikki vaan osaa tai halua järkätä juhlia ja kotona voi olla puoliso ja lapset ja hälyä, ei voi jutella rauhassa. Ihankun sun mittari kaveruudelle ois vaan juhlat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.

En ole. Kyllä hän osaa aikuisena ihmisenä ottaa asian puheeksi.

Höpö höpö. Samalla tavalla sitten "pitäisi itse ottaa puheeksi", että haluaa tulla kutsutuksi mökille, syntymäpäiväjuhliin yms. Ei se noin mene! Kutsu ystäväsi kylään, älä ole itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Miksi et kutsu? Ehkäpä hän haluaisi vierailla myös luonasi.

Kuten sanoin, se on vakiintunut noin. Kutsuin aikanaan pari kertaa, mutta ei hän sanonut siihen mitään. Vaan kutsuu aina luokseen ja minä menen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.

Tai sitten sanoo, ettei hän jaksa tuntia matkustaa. Tai huomaa sen itse vasta vastavierailun aikana, että oma hommansa tässä liikkumisessakin kotona puuhastelun sijaan. Jos toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, tulee usein suurenneltua itse nähtyä vaivaa ja vähäteltyä toisen osuutta yhteisissä kuvioissa. Puhuminen auttaa kokonaiskuvan hahmottumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap haluaa ystäviä, mutta se ei kelpaa, että ystävä itse ehdottaa tulevansa käymään, koska on vain leivonnaisten perässä, joita ap itse haluaa tarjota? Ystävät eivät ehdota mitään, mutta ovat valmiita pyöräilemään apn luo(=ehdotus yhteisestä ajasta)? Kokemuksesta, nuo jotka ensin peräävät kutsuja muilta, suuttuvat jossain vaiheessa sitten siitä, että kukaan ei välitä vierailla heillä ja ole kiinnostunut heidän kodistaan ja leipomuksistaan. Moni ei kuitenkaan laske jatkuvasti niin tarkkaan tasapuolisuutta muun elämän keskellä, ettei tästä voisi mielipahaa syntyä jos ei suutaan avaa.

Samaa mietin. Eivät varmasti ne kaverit itse tehdyn pullan perässä ole. Minulla on kaveri jota en kutsu meille, jotenkin se on vakiintunut että minä menen sinne. Hän laittaa tarjottavat, minulla kuluu matkoihin noin tunti. Ihan tasapuolista minusta.

Oletko viimeiseen viiteen vuoteen kutsunut ystävää luoksesi kylään? Saatat yllättyä miten hän ilahtuu vastavuoroisesta kutsusta.

En ole. Kyllä hän osaa aikuisena ihmisenä ottaa asian puheeksi.

Höpö höpö. Samalla tavalla sitten "pitäisi itse ottaa puheeksi", että haluaa tulla kutsutuksi mökille, syntymäpäiväjuhliin yms. Ei se noin mene! Kutsu ystäväsi kylään, älä ole itsekäs.

En tarvitse neuvojasi.