Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten löydätte ja ylläpidätte tasaveroisia ystävyyssuhteita?
Taustatietona, että olen 45-vuotias nainen. Yliopisto-opiskeluaikoina mulla oli useita kaveripiirejä ja seurustelukumppani. Välillä tuntui että kutsuja bileisiin, viikonlopun viettoon mökille ja tapahtumiin oli melkein liiankin kanssa. Nyt tilanne on aivan toinen. Minä olen sinkku. Moni entinen kaveri taas "katosi" perhe-elämään ja jäljelläolevat kaverit passiivisesti odottavat, että minä kutsun luokseni tai järjestän jotain kivaa tekemistä.
Pidin vielä suuret 40-v. juhlat, mutta sen jälkeen en ole viitsinyt järjestää juhlia, koska vastakutsuja ei tule. Ehdotan kuitenkin yhä kahdenkeskisiä tapaamisia ja kaverini haluavat kyllä nähdä, jos minä ehdotan jotain. Tapaamisen jälkeen saatetaan todeta, että "voisin joku ilta myös pyöräillä sun luo". (Tiedossa on, että tarjoan vierailleni usein jotain itse leivottua).
Toiveissani olisi kuitenkin tasaveroinen ystävyys, jossa tapaamisia ja tekemisiä järjestetään puoli ja toisin. En edes muista koska joku olisi kutsunut mut luokseen ja tarjonnut jotain hyvää syötävää tai juotavaa. Se olen aina minä, joka kutsuu ja tarjoo. Olen kyllä sanonutkin, että mitä jos nähtäisiin seuraavaksi sun luona. Jotain kuitenkin selkeästi teen väärin, mutten keksi mitä. Monta kaveria olen jo jättänyt taakseni, kun en ole jaksanut yksipuolisuutta.
Kiinnostaisikin tietää miten te muut löydätte kestäviä ystävyyssuhteita, jotka toimivat tasaveroisesesti molempiin suuntiin? En haluaisi ihan yksinkään olla.
Kommentit (91)
Olen sanonut mun minimalisti ystävälle suoraan, etten kutsu kotiin, kun kotonani vallitsee sekasorto. Nolottaa liikaa, kun heillä on kaikki tiptop kinnossa. Hän on välillä tullut kotipihalleni ja siitä lähdetty yhdessä lenkille. Suora puhe auttaa.
Joillakin on laaja ystäväpiiri ja rankka työ. Ihan oman jaksamisen kannalta pitää jaksottaa yksinolopäiviä.
Sovin näkemiset yleensä 2-5 viikon päähän. Elämäntilanne on liian hektistä. Spontaanit tapaamiset eivät onnistu. Jos joku peruu, haluan käyttää sen ajan vaikka lämpimässä vaahtokylvyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole löytynyt tasavertaista ystävyyssuhdetta. Viimeisin ystävyys vaikutti aika tasaveroiselta ensin, kunnes se toinen teki omasta mielestään jonkun arvonnousun minun yläpuolelleni, oman uravalintansa takia. Hän alkoi suhtautua minuun vuosi vuodelta enempi kuin opettaja tai neuvonantaja suhtautuu johonkin ohjattavaansa, eikä niinkuin tasaveroiseen ystävään. Kylässäkin hän kävi vain yksipuolisesti minun luonani, minua neuvomassa.
Koska olen luonnostani riitaa haastamaton ja hiljainen, asiat pääsivät sen takia tähän asetelmaan. Olisi pitänyt heti palauttaa hänet maan pinnalle, mutta enpä vaan tarpeeksi palauttanut, koska hän veti herneet nenäänsä heti, kun hänelle jotain sanoi. Ajattelin, että on helpompaa olla vain hiljaa. Se ystävyys on nyt ohi.
En enää edes yritä ystävyyttä kenenkään kanssa. Oma mies on minulle aina ollut paras ystäväni, mutta nyt olen ollut yksin jo vuosia, kunnes kuolema meidät erotti-syyn takia. Olen ajatellut, että jos uusi puoliso vielä joskus tulee, niin siinäpä se uusi ystäväkin sitten taas on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs päin olet? Voin kutsua kahville ja varmasti jotain leivonkin.
Ihana. Olen Helsingissä. Missä sinä?
Ap
Harmi, nyt taisi välimatka tulla välillemme. Olen Salossa.
Salosta on n. 110 km Helsinkiin. Junia ja busseja kulkee taajaan tahtiin. Ei tuon nyt luulisi olevan kohtuuton matka
Myönnän, että olen täysin saamaton kutsumaan ihmisiä kylään. En osaa pahemmin kokata tai muutakaan tarjoilla. Asia josta joudun täysin paniikkiin. Kylässä käyn mielellään jo siitäkin177 syystä, että voin itse päättää koska lähden kotiin.
Ei mitään kamalempaa, kuin vieras joka ei ymmärrä lähteä kotiin.
En mitenkään.
T: nimim: Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva ketju!
Jos ap on vielä kuulolla niin mulla aika sama tilanne.
Meitä on isohko kaveriporukka, jossa jengi tuntee toisensa ristiin rastiin.
Jostain syystä meitä on kolme jotka kutsumme koteihimme, loput noin kymmenen ei koskaan kutsu. Monta vuotta tää ärsytti mut nykyään en enää jaksa ajatella asiaa. Pari tyyppiä on sanonu et kärsii kotihäpeästä ja pari et mies on niin vaikea. Mun mielestä voisivat silti esim ehdottaa ravintolailtaa tai leffaa tai jotain joskus. Mut kai se on niin et joillain on vaan niin pienet resurssit ja energiatasot. Vaikka ovat muuten ihan mukavia!
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole löytynyt tasavertaista ystävyyssuhdetta. Viimeisin ystävyys vaikutti aika tasaveroiselta ensin, kunnes se toinen teki omasta mielestään jonkun arvonnousun minun yläpuolelleni, oman uravalintansa takia. Hän alkoi suhtautua minuun vuosi vuodelta enempi kuin opettaja tai neuvonantaja suhtautuu johonkin ohjattavaansa, eikä niinkuin tasaveroiseen ystävään. Kylässäkin hän kävi vain yksipuolisesti minun luonani, minua neuvomassa.
Koska olen luonnostani riitaa haastamaton ja hiljainen, asiat pääsivät sen takia tähän asetelmaan.
Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Vanha opiskelukaveri pääsi mielestään niin paljon parempaan asemaan että alkoi ohjeistaa minua työnhaussa. Uteli,tiukkasi ja neuvoi niin että olin ihan puolustuskannalla.ja suorastaan ahdistunut. Emme ole ystäviä enää koska ei ollut tasa-arvoa eikä hän lopettanut puuttumista vaikka sanoin että ei puhuta töistä. Tämä pätijä jätti suorastaan pienen trauman, mihin valintoihini ystäväkandidaayit kenties haluavat puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti.
Ei pidä tunkeilla ja pahoittaa mieltään turhista asioista.
Ystävyys ja sen vaaliminen on oikeastaan helppoa.
Kun ei puutu toisen elämään ja on siinä muuten tukena on aito ystävyys siinä tärkein motiivi yhteisymmärrykseenkin helppo löytää vaikeissakin asioissa.
Asiat riitelee ja ihmiset niiden mukana.
Asiat ovat vain riidan välinen ja ihminen sen jatke. Jos pystyy riitelemään rakentavasti ja sopimaan asiat niin ystävien kesken se onnistuu parhaiten.
Ei pidä tuomita toisen mielipiteitä ja alkaa ohjaamaan häntä toiseen suuntaan mihin itse haluaisi.
Rakentavat keskustelut ja erimielisyydet kuuluvat asiaan. Mutta ystävät pystyvät ymmärtämään myös toisen näkökulman asioista mihin ehkä itse on päätynyt aikaisemmin.
Esim. Minulla oli ystävä jonka kanssa pystyi väittelemään mistä tahansa asiasta. Hän pysyi ystävänä loppuun asti liki 40 vuotta. Aiheella ei ollut merkitystä vaan ihmisellä joka hän oli ja mikä minusta tuli. Aitous ja näkemykset asioista eivät aina kohdanneet mutta ymmärsimme toisiamme niin hyvässä kuin pahassa. Sitä ystävyys on karikkoja ja kasvamista. Elämä heittelee mutta ystävät ovat siinä tukena erilaisin panoksin. Joskus kaikki menee pieleen vaikka niin ei suunnitellut käyvän.
Niin moni ystävyyskin loppuu. Yllätyksiin ei voi varautua ja ei myöskään toisten toimintaan josta voi olla haittaa pitkäksi aikaa. Ihminen on luonnostaan katkera ja vihainen. Erot näkyy vasta tosipaikan tullen. Ei siis voi sanoa että kaikki ystävyys suhteet pysyvät muuttumattomina. Paremminkin ne muuttuvat kokoajan elämän kulun aikana.
Lapsuus ja nuoruus on siinä hyvä esimerkki. Aikuisuus tuo uusia haasteita ja kasvun kautta maailman kuvakin muuttuu. Se millainen suhde ystäviin on kertoo niistä muutoksista myöskin.
Sopeutuvuus ja hyväksyminen luo ystävyyttä. Ei siis erilaisuus vaikka niin luullaan. Erilaisuus kuuluu kasvuun.
Jos aikaisemmin musiikki ja kaveripiiri yhdisti niin ei se enää ollut sama kuin perheen perustamisen jälkeen muuttui aikataulut jne toiseksi ja vastuut ym tuli kuvaan mukaan.
Aito ystävyys on harvoin pysyvää kun elämä ja elämän tilanteet muuttuvat. Yhteyden pito muuttuu myöskin ja vanhat ajat nousee esiin usein.
Mutta kun tapaa vanhan ystävän vuosienkin päästä sama aitous ja ystävyys on pysynyt yhdistävänä tekijänä kokoajan. Näin kävi muutaman kerran viime vuonnakin. Siitä se kertoo.
Ystävät on ystäviä vaikka välimatkat ja elämä vie meitä erilleen kokoajan.
Kohtaamiset ja puhelut tai viestit pitää ne kuitenkin elävinä kokoajan.
Ratkaisin asian siten, että lopetin kaikki ystävyyssuhteet naisiin, ja vietän vapaa-aikaani vain miesten seurassa. Sieltä löytyy reiluutta, vastavuoroisuutta ja hauskuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on laiskoja ja odottavat vain pääsyä valmiiseen pöytään ja että joku tarjoaa. Jos itse pitää vastatarjota kadotaan.
Alue: Aihe vapaa
Minulla puolestaan yksi vastavuoroinen ystävyys on hankalaa, koska hän tupakoi.
Hänen kotonaan se ei niin haittaa, koska hän on riittävästi liesituulettimen alla.
Meillä pitäisi olla rivaripihalla. Naapurit eivät siedä röökin hajua.
Miten tällaista ystävyyttä voisi ylläpitää, kun ravintolatkaan eivät tule kyseeseen?