Vanhusten vaikeat omaiset
Tämän työpäivän jäljiltä tunteiden purku tänne internetin ihmemaailmaan.
Hoitajana uraa takana 8 vuotta, vanhushuollossa pitkä pätkä. Ja alkaa kuppi olemaan niin saakelin täynnä.
Syitä tälle on monia, hoitojärjestelmä kusessa ja työntekijöiden kohtelu yms yms. Kuitenkin yksi iso syy, joka risoo niin kauheasti on muistiraidaiden vanhusten vaikeat perheet ja omaiset.
Hoitajien kohtelu omaisten puolesta on välillä niin töykeää ja halveksivaa, ettei voi sanoin kuvailla. Ei tippaakaan ymmärrystä, ei arvostusta, ei kohdella edes ihmisenä. Kirotaan päin naamaa, uhkaillaan, syytetään, haukutaan, puretaan kaikki huono omatunto mummon tilanteesta hoitajan niskaan. On aivan surkeat hoitajat, kun eivät saaneet 96v mummoa takaisin ajokuntoiseksi aivoinfarktin jälkeen. Aivan poropeukalohoitajat, kun se lääkäri ei määrännytkään saattohoidossa olevalle isälle verenohentajaa, sillä nythän isälle saattaa mudodstua hyytymiä. Kauhistellaan kuinka mummon oman lampaan 100% villasta omin kätösin kudotti lempi paita kutistui pesussa ja kuinka nyt tarvitsee saada firmalta korvaukset tunnearvosta. Tai sitten kun muistisairas on silpunnut vanhan kuva kansion perhekuvat ja laittanut suuhun, ihmetellään miksi hoitaja ei ollut vahtimassa 24/7 vaarin tekemisiä. Vinkki vitonen muistisairaiden omaisille: ÄLKÄÄ TUOKO NIISTÄ OVISTA SISÄÄN MITÄÄN MIKÄ EI VOI KÄYDÄ VESSAN PÖNTÖSSÄ, JOUTUA SUUHUN TAI HÄVITÄ VAIPPAROSKIKSEN MUKANA.
Kuitenkin tänään sain täyden laidallisen niskaani tätä perinteistä, omaiselta joka puolen vuoden jälkeen tuli näkemään äitiä, ja sai aivan hirveä kohtauksen siitä kuinka äitiä ei enää auteta vessaan pytylle, silloinhan äiti jää kokonaan petipotilaaksi. Siinä sitten yrität rivien väliin saada kerrotuksi että rakas äiti ei ole ottanut askeltakaan viimeiseen neljään kuukauteen TIA-kohtauksen jälkeen. Pas*at hoitajat kun eivät edes viitsi äitiä nosturilla vessaan kärrätä (nosturin käyttö aiheuttaa muorille aivan suunnatonta ahdistusta). Lupasi tekevänsä sossuun ilmoituksen meistä, sanoin selvä ja annoin mukaan yhteystiedot.
Eniten painaa päähän se, kuinka näille omaisille ei saa sanoa sanaakaan takaisin. Ei saa puolustaa itseään, ei saa huutaa takaisin (niin useasti tekisi mieli). Hoitajia kohdellaan aivan ala-arvoisesti, ja sitten kun päästään lääkärin kanssa puhelimeen niin koko homma olikin vain väärinkäsitys ja tilanne on hallinnassa. Hoitajista saa puhua facebookin puskaradiossa oikein nimellä, kuinka tässä talossa tämä hoitaja on aivan ammattitaidoton, eikä hänen hoidettavaksi kannata mennä. Me ei saada edes korjata faktoja vaan pitää antaa lääkärin numero kouraan. Kerran opiskeluaikoina olin töissä hoivakodissa, jossa yhden ja ainoan kerran olen kuullut hoivakodin esimiehen sanovan vanhuksen perheelle kovaa takaisin ja muistuttanut että jos ei hoito kelpaa niin viekää mummo kotiin. Menivät hiljaiseksi.
Olen suunnitellut että kun joskus jätän irtisanomislapun pomon pöydälle, ja viimeiset kolme viikkoa alkavat, annan niin täydeltä laidalta kaikille, jotka sitä ansaitsevat. Siinä vaiheessa ei ole seuraamuksia, eikä tarvitse välittää kenenkään mielipiteistä.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Kritiikki voi olla aiheellistakin. Palautteen vastaanotto ja arviointi on osa ammattilaisen työtä.
Tuo sängyssä pitäminen ja siellä pyörittely on valitettavan yleistä ja vie loputkin asukkaan toimintakyvystä nopeasti. Asukkaan auttaminen vessaan on joillekin hoitajille ylivoimainen tehtävä, ja sitä toimintaa perustellaan ja selitellään milloin milläkin syyllä ja verukkeella.
Kuntouttava työote tulisi olla talon toimintamalli ja periaate ylhäältä johdettuna alas asti. Jos ei ole, hoitajat hoitavat miten hoitavat. Usein se tarkoittaa lyhytnäköistä "vähimmän vaivan" taktiikkaa.
Sairaalan vuodeosastolta tuli kerran kuntouttavaan hoivakotiin sänkyyn sidottu ja ylilääkitty muistisairas vanhus, niskassaan lääkärin tuomio: "Koskaan ei enää kävele".
Annettiin mahdollisuus. Lääkityksiä vähennettiin ja sängystä ylös autettiin. Jonkun ajan kuluttua vanhus jo käveli omin päin hoivakodin käytävillä, omassa maailmassaan. Omaisen palautteen voitte kuvitella.
Suomessa on edelleen liikaa näitä makuuttamislaitoksia. Eikä tämä ole ensi sijassa resurssikysymys, vaan ammattitaitoon, osaamiseen, työkulttuuriin ja asenteisiin liittyvä asia.
Tämä on niin totta! Toivottavasti lainauksen kirjoittaja on omassa työssään sellaisessa asemassa, että voi vaikuttaa asiaan jollakin tavalla. Kuntouttava työote on ollut pikemminkin kirosana kuin käytäntö. Hoitajien ammatti-identiteetti on ilmeisesti jo koulutuksen alusta ollut nimenomaan hoitaja, ei kuntouttaja. Siksi kävelevää ja vessakäyntejä vaativaa pidetään kiusallisena, koska ei ole hoidettavissa samalla tavalla kuin vaipoissa oleva G-tuoliin sidottu.
Varmaan tapahtuu sellaistakin, että ei riittävästi yritetä kuntouttaa, mutta vähintään yhtä usein maallikko-omaiset vaativat kuntouttamaan potilasta, jolla ei ole enää mitään edellytyksiä kuntoutua. Vastustelevaa ja täsin vuodekuntoista vanhusta ei millään saa kuntoutettua liikkuvaksi. Kyllä ammatti-ihmiset osaavat sen yleensä paremmin arvioida kuin agrssiivisen vaativat maallikko-omaiset.
Vierailija kirjoitti:
siis juuri tuota arvoesineiden kärräämistä dementikoille en ymmärrä. Minkä ihmeen takia laitetaan aivan pihalla olevan mumman mukaan kihlasormukset ja perintökorut, ja sitten pidetään sellanen mekkala kun mumma huuhtoo sormuksen viemäristä alas ja katkoo helminauhat.
Ei mitään sellaista vanhainkoteihin mukaan, millä on mitään arvoa.
Eli siis mummolta pitäisi riisua päältä kaikki arvokas, jotkut vanhat kollarit päällä työntää laitoksen ovista sisään ja jättää sinne.
Ja kyllä muistisairaskin tunnistaa ja ymmärtää esineiden arvon. Ei muistisairaskaan ala omia koruja repimään tai hävittämään.
Mun äiti on hoivakodissa, ollut tosi kauan ja mä oon aina halunnut antaa työrauhan hoitoväelle. Arvostan tosi paljon sitä että hoitavat ja tekevät sellaista duunia mihin mua ei sais millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Kritiikki voi olla aiheellistakin. Palautteen vastaanotto ja arviointi on osa ammattilaisen työtä.
Tuo sängyssä pitäminen ja siellä pyörittely on valitettavan yleistä ja vie loputkin asukkaan toimintakyvystä nopeasti. Asukkaan auttaminen vessaan on joillekin hoitajille ylivoimainen tehtävä, ja sitä toimintaa perustellaan ja selitellään milloin milläkin syyllä ja verukkeella.
Kuntouttava työote tulisi olla talon toimintamalli ja periaate ylhäältä johdettuna alas asti. Jos ei ole, hoitajat hoitavat miten hoitavat. Usein se tarkoittaa lyhytnäköistä "vähimmän vaivan" taktiikkaa.
Sairaalan vuodeosastolta tuli kerran kuntouttavaan hoivakotiin sänkyyn sidottu ja ylilääkitty muistisairas vanhus, niskassaan lääkärin tuomio: "Koskaan ei enää kävele".
Annettiin mahdollisuus. Lääkityksiä vähennettiin ja sängystä ylös autettiin. Jonkun ajan kuluttua vanhus jo käveli omin päin hoivakodin käytävillä, omassa maailmassaan. Omaisen palautteen voitte kuvitella.
Suomessa on edelleen liikaa näitä makuuttamislaitoksia. Eikä tämä ole ensi sijassa resurssikysymys, vaan ammattitaitoon, osaamiseen, työkulttuuriin ja asenteisiin liittyvä asia.
Tämä on niin totta! Toivottavasti lainauksen kirjoittaja on omassa työssään sellaisessa asemassa, että voi vaikuttaa asiaan jollakin tavalla. Kuntouttava työote on ollut pikemminkin kirosana kuin käytäntö. Hoitajien ammatti-identiteetti on ilmeisesti jo koulutuksen alusta ollut nimenomaan hoitaja, ei kuntouttaja. Siksi kävelevää ja vessakäyntejä vaativaa pidetään kiusallisena, koska ei ole hoidettavissa samalla tavalla kuin vaipoissa oleva G-tuoliin sidottu.
Varmaan tapahtuu sellaistakin, että ei riittävästi yritetä kuntouttaa, mutta vähintään yhtä usein maallikko-omaiset vaativat kuntouttamaan potilasta, jolla ei ole enää mitään edellytyksiä kuntoutua. Vastustelevaa ja täsin vuodekuntoista vanhusta ei millään saa kuntoutettua liikkuvaksi. Kyllä ammatti-ihmiset osaavat sen yleensä paremmin arvioida kuin agrssiivisen vaativat maallikko-omaiset.
Mä olen "maallikko" ja mun sukulainen hoitoalan ammattilainen sieltä "korkeammasta" kastista ja meillä on niin päin että mä kyllä tajuan ettei äitiäni saa mihinkään enää kuntoutettua, ja tää sukulainen ei tajua... Mulla tuntuu olevan paljon realistisempi käsitys siitä missä mennään, toki näenkin äitiä paljon useammin kuin tää päällepäsmäri.
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Kritiikki voi olla aiheellistakin. Palautteen vastaanotto ja arviointi on osa ammattilaisen työtä.
Tuo sängyssä pitäminen ja siellä pyörittely on valitettavan yleistä ja vie loputkin asukkaan toimintakyvystä nopeasti. Asukkaan auttaminen vessaan on joillekin hoitajille ylivoimainen tehtävä, ja sitä toimintaa perustellaan ja selitellään milloin milläkin syyllä ja verukkeella.
Kuntouttava työote tulisi olla talon toimintamalli ja periaate ylhäältä johdettuna alas asti. Jos ei ole, hoitajat hoitavat miten hoitavat. Usein se tarkoittaa lyhytnäköistä "vähimmän vaivan" taktiikkaa.
Sairaalan vuodeosastolta tuli kerran kuntouttavaan hoivakotiin sänkyyn sidottu ja ylilääkitty muistisairas vanhus, niskassaan lääkärin tuomio: "Koskaan ei enää kävele".
Annettiin mahdollisuus. Lääkityksiä vähennettiin ja sängystä ylös autettiin. Jonkun ajan kuluttua vanhus jo käveli omin päin hoivakodin käytävillä, omassa maailmassaan. Omaisen palautteen voitte kuvitella.
Suomessa on edelleen liikaa näitä makuuttamislaitoksia. Eikä tämä ole ensi sijassa resurssikysymys, vaan ammattitaitoon, osaamiseen, työkulttuuriin ja asenteisiin liittyvä asia.
Tuskin niitä nyt sentään liikaa on.
Laitoksia on liian vähän. Niiden tarvitsijoita on kymmeniä tuhansia ja lisää tulee. Myös tehostettu palveluasuminen on laitos!
Näin omaisen näkökulmasta, joka on itse saattohoitanut kolme läheistään, ymmärrän täysin ap:n näkökannan.
Resurssit ovat tänä päivänä mitä ovat, aivan liikaa hoidettavia, liian vähän rahaa, jne. Mielestäni näiden valittavien omaisten tulisi pitää pää kiinni. Ja vaikka ei itse pystyisikään omaishoitoon, niin olla prkl hiljaa ja tulla itse syöttämään / auttamaan sitä omaistaan. Tyhjästä on paha nyhjästä, joten toimikoot itse auttajina. Ja nyt sitten tulee hirveää rutinaa, ettei voi sen ja sen vuoksi. Tekosyitä kaikki tyystin sanon minä. Kun on (riittävä) tahto, niin löytyy myös keino.
Ne omaiset ovat nähneet miten liikuntakykyinen vanhus taantuu "kuntoutusosastolla" alle kahdessa kuukaudeksi pedissä makaavaksi kasviksi. Ne omaiset ovat nähneet miten potilaan villasukat, paidat, mehut... kaikki vähänkin rahan arvoinen vain katoaa johonkin. Ne omaiset ovat saaneet vieraululle pyrkiessään kuulla, että osasto on suljettu hoitajien tarttuttaman koronan takia, ja että omaisessa on ollut viikon ajan korona kovalla kuumeella. Ne omaiset ovat saaneet istua tuntikausia puhelimessa, vaatia tietoja, kuunnella selityksiä, saadakseen omaisen hoidon järjestettyä. Ne omaiset ovat itse hoitaneet sata ja yksi potilaan asiaan, koska hoitopaikka "ei ehdi" tai se "ei kuulu" heille.
Vanhukset ovat Suomessa täysin heitteillä, ja vanhusten hoito rikki. Kyllä, omaisia v*tuttaa, get over it.
Mieheni on asunut hoitokodissa 2,5 vuotta. Arvostan ja kunnioitan hoitajien jaksamista, iloisuutta ja ystävällisyyttä AINA. Olin itse mieheni omaishoitajana ja tiedän mitä hänen hoitamisensa vaatii. Kun palaan matkoilta tai ihan vain silloin tällöin tuon hoitajille jotain "hyvää", meillä on todella läheiset suhteet. Olen kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on hoivakodissa, ollut tosi kauan ja mä oon aina halunnut antaa työrauhan hoitoväelle. Arvostan tosi paljon sitä että hoitavat ja tekevät sellaista duunia mihin mua ei sais millään.
Jos isäni joskus joutuu laitokseen, lähetän sinne osanottoadressin ja kilon herkkuja lahjukseksi. Sääliksi käy sitä henkilökuntaa jo etukäteen. Ukko on aina ollut väkivaltainen, muistisairaana yhä enemmän. Mun puolesta saisi olla vaikka pakkopaidassa ja lääkittynä taju kankaalle lopun elämäänsä.
Hullua väkeä tässä ketjussa kuten tuolla oikeassa elämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Kritiikki voi olla aiheellistakin. Palautteen vastaanotto ja arviointi on osa ammattilaisen työtä.
Tuo sängyssä pitäminen ja siellä pyörittely on valitettavan yleistä ja vie loputkin asukkaan toimintakyvystä nopeasti. Asukkaan auttaminen vessaan on joillekin hoitajille ylivoimainen tehtävä, ja sitä toimintaa perustellaan ja selitellään milloin milläkin syyllä ja verukkeella.
Kuntouttava työote tulisi olla talon toimintamalli ja periaate ylhäältä johdettuna alas asti. Jos ei ole, hoitajat hoitavat miten hoitavat. Usein se tarkoittaa lyhytnäköistä "vähimmän vaivan" taktiikkaa.
Sairaalan vuodeosastolta tuli kerran kuntouttavaan hoivakotiin sänkyyn sidottu ja ylilääkitty muistisairas vanhus, niskassaan lääkärin tuomio: "Koskaan ei enää kävele".
Annettiin mahdollisuus. Lääkityksiä vähennettiin ja sängystä ylös autettiin. Jonkun ajan kuluttua vanhus jo käveli omin päin hoivakodin käytävillä, omassa maailmassaan. Omaisen palautteen voitte kuvitella.
Suomessa on edelleen liikaa näitä makuuttamislaitoksia. Eikä tämä ole ensi sijassa resurssikysymys, vaan ammattitaitoon, osaamiseen, työkulttuuriin ja asenteisiin liittyvä asia.
Tämä on niin totta! Toivottavasti lainauksen kirjoittaja on omassa työssään sellaisessa asemassa, että voi vaikuttaa asiaan jollakin tavalla. Kuntouttava työote on ollut pikemminkin kirosana kuin käytäntö. Hoitajien ammatti-identiteetti on ilmeisesti jo koulutuksen alusta ollut nimenomaan hoitaja, ei kuntouttaja. Siksi kävelevää ja vessakäyntejä vaativaa pidetään kiusallisena, koska ei ole hoidettavissa samalla tavalla kuin vaipoissa oleva G-tuoliin sidottu.
Varmaan tapahtuu sellaistakin, että ei riittävästi yritetä kuntouttaa, mutta vähintään yhtä usein maallikko-omaiset vaativat kuntouttamaan potilasta, jolla ei ole enää mitään edellytyksiä kuntoutua. Vastustelevaa ja täsin vuodekuntoista vanhusta ei millään saa kuntoutettua liikkuvaksi. Kyllä ammatti-ihmiset osaavat sen yleensä paremmin arvioida kuin agrssiivisen vaativat maallikko-omaiset.
Kirjoitinkin siitä, kuinka kävelevä ja kotona ilman vaippoja selviävä vanhus on taannutettu intervallijaksolla vaippoihin kävelykyvyttömäksi. Kotona saatiin sitten keräillä vaippasilppua ja käydä hakemassa autolla 100 metrin päästä, vaikka aiemmin käveli kilometrin.
Ei osanneet ammatti-ihmiset arvioida, vaikka ihan itse omin käsin hoito- ja palvelusuunnitelman kirjoittivat. Parissa kuukaudessa pysyvän paikan saamisesta istui suu auki ja silmät kiinni G-tuoliin sidottuna. Siitä seurasi toinen taistelu, mutta ei siitä nyt tässä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Ne omaiset ovat nähneet miten liikuntakykyinen vanhus taantuu "kuntoutusosastolla" alle kahdessa kuukaudeksi pedissä makaavaksi kasviksi. Ne omaiset ovat nähneet miten potilaan villasukat, paidat, mehut... kaikki vähänkin rahan arvoinen vain katoaa johonkin. Ne omaiset ovat saaneet vieraululle pyrkiessään kuulla, että osasto on suljettu hoitajien tarttuttaman koronan takia, ja että omaisessa on ollut viikon ajan korona kovalla kuumeella. Ne omaiset ovat saaneet istua tuntikausia puhelimessa, vaatia tietoja, kuunnella selityksiä, saadakseen omaisen hoidon järjestettyä. Ne omaiset ovat itse hoitaneet sata ja yksi potilaan asiaan, koska hoitopaikka "ei ehdi" tai se "ei kuulu" heille.
Vanhukset ovat Suomessa täysin heitteillä, ja vanhusten hoito rikki. Kyllä, omaisia v*tuttaa, get over it.
Mainittakoon yhtenä omaisten hoitamana asiana kynsien leikkaamisen. Henkilökunnassa kun ei ollut ketään, joka olisi saanut vanhuksen kynnet leikatuksi. Harmi, kun hänen kotonaan käynyt vanhemman polven kotipalvelutyöntekijä ei voinut käydä siellä neuvomassa nuorempiaan.
Asenteesta se on kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne omaiset ovat nähneet miten liikuntakykyinen vanhus taantuu "kuntoutusosastolla" alle kahdessa kuukaudeksi pedissä makaavaksi kasviksi. Ne omaiset ovat nähneet miten potilaan villasukat, paidat, mehut... kaikki vähänkin rahan arvoinen vain katoaa johonkin. Ne omaiset ovat saaneet vieraululle pyrkiessään kuulla, että osasto on suljettu hoitajien tarttuttaman koronan takia, ja että omaisessa on ollut viikon ajan korona kovalla kuumeella. Ne omaiset ovat saaneet istua tuntikausia puhelimessa, vaatia tietoja, kuunnella selityksiä, saadakseen omaisen hoidon järjestettyä. Ne omaiset ovat itse hoitaneet sata ja yksi potilaan asiaan, koska hoitopaikka "ei ehdi" tai se "ei kuulu" heille.
Vanhukset ovat Suomessa täysin heitteillä, ja vanhusten hoito rikki. Kyllä, omaisia v*tuttaa, get over it.
Mainittakoon yhtenä omaisten hoitamana asiana kynsien leikkaamisen. Henkilökunnassa kun ei ollut ketään, joka olisi saanut vanhuksen kynnet leikatuksi. Harmi, kun hänen kotonaan käynyt vanhemman polven kotipalvelutyöntekijä ei voinut käydä siellä neuvomassa nuorempiaan.
Asenteesta se on kiinni.
Mainitsempa sinulle sitten että hoitajat eivät vanhuksen varpaiden kynsiin saa kajota. Niiden sentin paksujen sieni- kynsien leikkuu on vaikeaa ja voi helposti mennä pieleen osaamattomalta. Jalkahoitajat on tätä varten.
Ja sormien kynsistä puhuttaessa kyllä meillä ainakin kynnet leikataan (ja lakataan haluttaessa) melkein joka viikko.
Ihan hirveää luettavaa, olen niin pahoillani. Itse olin aika huono omainen myös jonkin aikaa sen jälkeen, kun äiti pääsi hoivakotiin. En käynyt ekaan puoleen vuoteen juuri ollenkaan, kun olin niin loppu siitä hoivarumbasta ja kun hoitajat sanoivat, kuinka äiti kyselee, niin saatoin olla tosi kylmä ja vastata vain jotain tosi lyhyttä ja töksähtävää. Voin nyt täällä pyytää anteeksi, kun en silloin kehdannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne omaiset ovat nähneet miten liikuntakykyinen vanhus taantuu "kuntoutusosastolla" alle kahdessa kuukaudeksi pedissä makaavaksi kasviksi. Ne omaiset ovat nähneet miten potilaan villasukat, paidat, mehut... kaikki vähänkin rahan arvoinen vain katoaa johonkin. Ne omaiset ovat saaneet vieraululle pyrkiessään kuulla, että osasto on suljettu hoitajien tarttuttaman koronan takia, ja että omaisessa on ollut viikon ajan korona kovalla kuumeella. Ne omaiset ovat saaneet istua tuntikausia puhelimessa, vaatia tietoja, kuunnella selityksiä, saadakseen omaisen hoidon järjestettyä. Ne omaiset ovat itse hoitaneet sata ja yksi potilaan asiaan, koska hoitopaikka "ei ehdi" tai se "ei kuulu" heille.
Vanhukset ovat Suomessa täysin heitteillä, ja vanhusten hoito rikki. Kyllä, omaisia v*tuttaa, get over it.
Mainittakoon yhtenä omaisten hoitamana asiana kynsien leikkaamisen. Henkilökunnassa kun ei ollut ketään, joka olisi saanut vanhuksen kynnet leikatuksi. Harmi, kun hänen kotonaan käynyt vanhemman polven kotipalvelutyöntekijä ei voinut käydä siellä neuvomassa nuorempiaan.
Asenteesta se on kiinni.
Mainitsempa sinulle sitten että hoitajat eivät vanhuksen varpaiden kynsiin saa kajota. Niiden sentin paksujen sieni- kynsien leikkuu on vaikeaa ja voi helposti mennä pieleen osaamattomalta. Jalkahoitajat on tätä varten.
Ja sormien kynsistä puhuttaessa kyllä meillä ainakin kynnet leikataan (ja lakataan haluttaessa) melkein joka viikko.
Mun äidinkin käppyräsormien kynnet aina välillä lakataan, ja äidin suosikki, miespuolinen jalkahoitaja käy laittamassa jalat kuntoon. Hoivakodissa siis. Ja niin kauan kuin vähänkin halusi jotain meikkiä niin autettiin siinäkin. Tiedän kyllä että meillä on käynyt ihan mieletön tuuri kun saatiin noin kivasta hoivakodista paikka.
Lääkitset vaan zombiksi, hygieniahaalari päälle ja remmeillä tuoliin kiinni. Niin muistisairasta isääni hoidettiin.
Mun puoliso tekee samaa työtä ja kuulemani mukaan tilanne on juuri kertomasi.
Työntekijät on aivan loppu jo työkuormasta ja sitten pitäisi jaksaa kuunnella vielä omaisten paskat päälle.
Voimia.
En kuntouta saati edes koske esim. papparaiseen jota ei saa omaisten mukaan lääkitä. Tuo isokokoinen mies kourii hoitajien rintoja ja haaroväliä heti kun tulee lähelle. Toisena vaihtoehtona lyö nyrkillä naamaan. Hyi helvetti. Annan olla kusessa ja paskassa ja ruoatta siihen asti kun on rauhallinen. Joskus siihen menee tunti, joskus päivä.
Hoitaja
1970-luvulla ehkä? Yli kymmenen vuotta sitten kuntouttava työote oli keksitty, mutta sitä ei toteutettu. Laitoksia ei enää juuri ole muualla kuin terveyskeskusten vuodeosastoilla. On vain tehostettua palveluasumista, mutta siellä ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen kävellen taloon tulleita enää pidetty kävelykunnossa, kun oli saatu pysyvä paikka.