Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suhtaudu vakavasti vanhenevan isänsä tilanteeseen. Mielipiteitä?
21.08.2023 |
Faktahan on se, että asia ei minulle varsinaisesti kuulu. Silti koen tästä ihan maailman luokan tuskaa.
Kertokaa siis mielipiteitä.
Miehen isä on 80 v lähenevä yksinasuva ihminen. Asuu hyvin pitkällä meistä, samassa maassa kuitenkin.
Isän tila on ajoittain ollut heikko, ja hänen siellä lähellä olevat läheiset ja sukulaiset ovat kertoneet huoneestaan ettei isä pärjää yksin kotonaan. Ts ei kykene huolehtimaan itsestään, siivouksesta yms
Tämä tilanne ollut nyt noin 7-8 kk.
Tänä aikana mieheni on käynyt tapaamassa isäänsä kerran.
Siskonsa ja veljensä kerran.
Isää vakuuttaa lapsilleen ettei apua tarvitse, sukulaiset kertovat edelleen muuta. Että ovat ihan väsyneitä hoitamaan tämän miehen asioita ja auttamaan ja toivovat ja suorastaan vaativat että lapset hoitaisivat enemmän isäänsä.
On tuotu suoraan esille ettei tämä isä enää kotona pärjää.
Mieheni tai sisaruksensa pitävät tätä liiotteluna ja eivät tee asialle mitään.
Minua kuvottaa tällainen. Miksi? Siksi että ei oteta vastuuta tilanteesta ja sen vakavuudesta.
Ei auteta lähimmäistä, ihmetellään vaan.
Mitä mieltä te olette?
Itse olisin jo paikan päällä ja ottaisin yhteyttä kaupungin kotipalveluihin yms, tekisin jotain:
Nämä vain seisovat tumput suorana ja pohtivat ettei se isä varmaan apuja tarvitse.
Toinen syy miksi tämä minua kiinnostaa / koskee, että minulla menee ihan täysin arvostus omaa miestä kohtaan.
Kommentit (94)
Ap, ehdotan, että menet joko kahdestaan miehesi kanssa tai miehen ja tämän sisarusten (+ mahdollisten sisarusten puolisoiden kanssa) yhdessä vierailulle miehen isän luokse. Ilmoittamatta etukäteen.
Katsotte omin silmin tilanteen, kuuntelette miehen isää.
Mutta ei kannata mainita, että kimmokkeen vierailuun saitte huolestuneilta/väsyneiltä sukulaisilta.
Sukulaiset eivät varmastikaan halua vanhuksen tietävän, että he eivät haluaisi/jaksaisi hoitaa tämän asioita, joten tuo kohta puheesta pitää hoitaa mahdollisimman hienovaraisesti. Olisi ikävää, jos vanhus luottaa sukulaisiin ja sitten käykin ilmi, että nämä ovat ikään kuin "pettäneet luottamuksen" puhumalla vanhuksen asioista tämän ohi esimerkiksi ap:lle. Vanhukselle voi tulla hylätty olo, ja sitä kannattaa välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun se kuolee, pitää laittaa ukko monttuun.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ei ole lasten vastuulla, lapsetkin vanhempien vastuulla vain ensimmäiset 18 vuotta. Korjataanpa tämä olettamus ennen kuin ryhdytään taas syyllistämään lapsia.
Lain nojalla olet aivan varmasti oikeassa. Mutta sitten kun keskusteluun otetaan mukaan arvot, etiikka, moraali, tilanne muuttuu vaikeammaksi. Kun vielä otetaan mukaan eri sukujen ja perheiden käytännöt mahdollisesti useiden sukupolvien ajalta, tilanne muuttuu vieläkin monimutkaisemmaksi.
Samalla tavalla kuin perheissä on erilaisia malleja lastenkasvatukseen, vapaa-ajan viettoon tai vaikkapa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen, on eri perheissä ja suvuissa erilaisia malleja vanhenevista sukulaisista/vanhemmista huolehtimiseen.
Se, mikä pätee yhteen tapaukseen, ei päde toiseen tapaukseen.
Valtaosalla suomalaisista on ainakin teoriassa sellainen asenne, että kiitoksena lapsena ja nuorena saadusta hoivasta ja huolenpidosta aikuinen lapsi hoitaa vanhempiensa asiat sitten, kun nämä eivät siihen enää pysty. Ja valtaosa suomalaisista myös haluaa vilpittömästi tehdä niin, ei vain kiitollisuudentunteesta tai kiitollisuudenvelasta, vaan aidosta sydämestään välittää vanhemmistaan. Jotkut niinkin paljon, että uhraavat omaa elämäänsä vanhempiensa hyvinvoinnin äärelle.
Kysymys on ennen kaikkea moraalista, joka tunnetusti eroaa ihmisten välillä, mistä syystä mukaan keskusteluun tulee kaikenlaisia sävyjä, juurikin syyllistämistä ja myös marttyyrinkruunua. Vaikka ihminen teoriassa haluaisi olla hyvä ja huolehtiva iäkkäitä vanhempiaan kohtaan, hän käytännössä saattaa toimia aivan päinvastoin kuin omakin ihanteensa olisi. Lisäksi me ihmiset olemme mestareita puolustelemaan omaa käytöstämme itselle ja muille, ja aina löytyy hyviä syitä (ei pelkästään tekosyitä) omille valinnoille. Suuri osa käy sisimmässään tuota jaakobinpainia monen asian suhteen.
Tärkeää on kuitenkin, että asioista ja erilaisista toimintamalleista keskustellaan. Se helpottaa ihmisen itsensä sisällään käymää keskustelua myös.
Lain nojalla lapset eivät ole vastuussa vanhemmistaan, mutta toimintaamme ohjaa hyvin moni muukin asia kuin laki. Ennen kaikkea moraali ja omatunto. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän.
Minun vanhemmista kumpikaan ei tehnyt mitään vanhempiensa eteen vaan jättivät kaiken sujuvasti sisaruksilleen. Toisen vanhemmat hoiti käytännössä miniä.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmista kumpikaan ei tehnyt mitään vanhempiensa eteen vaan jättivät kaiken sujuvasti sisaruksilleen. Toisen vanhemmat hoiti käytännössä miniä.
Miten itse suhtauduit silloin ja suhtaudut nyt tähän asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi osa ihmisistä on tuollaisia panikoivia kaikkien hyysäreitä ja osa kohauttaa olkiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ei ole lasten vastuulla, lapsetkin vanhempien vastuulla vain ensimmäiset 18 vuotta. Korjataanpa tämä olettamus ennen kuin ryhdytään taas syyllistämään lapsia.
Lain nojalla olet aivan varmasti oikeassa. Mutta sitten kun keskusteluun otetaan mukaan arvot, etiikka, moraali, tilanne muuttuu vaikeammaksi. Kun vielä otetaan mukaan eri sukujen ja perheiden käytännöt mahdollisesti useiden sukupolvien ajalta, tilanne muuttuu vieläkin monimutkaisemmaksi.
Samalla tavalla kuin perheissä on erilaisia malleja lastenkasvatukseen, vapaa-ajan viettoon tai vaikkapa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen, on eri perheissä ja suvuissa erilaisia malleja vanhenevista sukulaisista/vanhemmista huolehtimiseen.
Se, mikä pätee yhteen tapaukseen, ei päde toiseen tapaukseen.
Valtaosalla suomalaisista on ainakin teoriassa sellainen asenne, että kiitoksena lapsena ja nuorena saadusta hoivasta ja huolenpidosta aikuinen lapsi hoitaa vanhempiensa asiat sitten, kun nämä eivät siihen enää pysty. Ja valtaosa suomalaisista myös haluaa vilpittömästi tehdä niin, ei vain kiitollisuudentunteesta tai kiitollisuudenvelasta, vaan aidosta sydämestään välittää vanhemmistaan. Jotkut niinkin paljon, että uhraavat omaa elämäänsä vanhempiensa hyvinvoinnin äärelle.
Kysymys on ennen kaikkea moraalista, joka tunnetusti eroaa ihmisten välillä, mistä syystä mukaan keskusteluun tulee kaikenlaisia sävyjä, juurikin syyllistämistä ja myös marttyyrinkruunua. Vaikka ihminen teoriassa haluaisi olla hyvä ja huolehtiva iäkkäitä vanhempiaan kohtaan, hän käytännössä saattaa toimia aivan päinvastoin kuin omakin ihanteensa olisi. Lisäksi me ihmiset olemme mestareita puolustelemaan omaa käytöstämme itselle ja muille, ja aina löytyy hyviä syitä (ei pelkästään tekosyitä) omille valinnoille. Suuri osa käy sisimmässään tuota jaakobinpainia monen asian suhteen.
Tärkeää on kuitenkin, että asioista ja erilaisista toimintamalleista keskustellaan. Se helpottaa ihmisen itsensä sisällään käymää keskustelua myös.
Lain nojalla lapset eivät ole vastuussa vanhemmistaan, mutta toimintaamme ohjaa hyvin moni muukin asia kuin laki. Ennen kaikkea moraali ja omatunto. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän.
Järkyttävää syyllistävää paskaa. Jokaisella on ENSISIJAISESTI velvollisuus hoitaa itsensä ja itse valitsemat ongelmat (lapset, lemmikit, työ) ja sen jälkeen muut jos on jaksamista tai mielenkiintoa. ENSIN HAPPINAAMARI OMALLE NAAMALLE SITTEN MUILLE.
Kannattaa myös ymmärtää että moraali on jokaiselle yksilölle erilainen, samoin omatunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmista kumpikaan ei tehnyt mitään vanhempiensa eteen vaan jättivät kaiken sujuvasti sisaruksilleen. Toisen vanhemmat hoiti käytännössä miniä.
Miten itse suhtauduit silloin ja suhtaudut nyt tähän asiaan?
Olin lapsi ja nuori, joten en ajatellut asiaa ollenkaan. Kummankaan isovanhemmat eivät asuneet meidän lähellä, joten hankalaa se olisi ollut, kun vanhemmat oli töissä.
"Asuu hyvin pitkällä meistä, samassa maassa kuitenkin." Tämä on niin huonoa suomea, että sen on kirjoittanut joku chatgpt tai Google kääntäjän. Ilmiannoin keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on ihan selvä tapaus 1. Tämän vanhuksen aikuiset lapset haluavat päästä helpolla ,kuin koira veräjästä. Tällaisia olen nähnyt.
2. Ne lähellä olevat sukulaiset ovat passaamassa kaiken aikaa vanhusta , luulevat saavansa sädekehän päänsä päälle, jota ei tule. Menevät silti päivästä toiseen SIIVOAMAAN, PESEMÄÄN JUOKSEVAT ASIOILLA ja narisevat. Ihan oma tyhmyys, koska näkevät ,ettei perilliset välitä.
Eivätkä tietystikään välitä,kun näkevät ,että hommat hoituu. Ovat TODELLA tyhmiä , jos jatkavat tätä , eivätkä tee huoli-ilmoitusta.
Sinäkin ap voit tehdä huoli-ilmoituksen nimettömänä , kertomatta siitä KENELLEKÄÄN.
Meillä oli pari vuotta sitten just tällainen tapaus. Ukko 84v ei pärjännyt kotonaan ja hänen 6 v nuorempi veli juoksi kaikki hänen asiat , sai aina haukut päälleen , lopulta saivat hoitokotiin, sielläkin juoksi aina väsyneenä ja vanhan ukon haukkujen saattelemaa ,,, tyhmiä tällaisia on. Tämän auttajan vaimo oli ihan riekaleina asiasta, kun mies menetti yöunensakin. Änkesi vaan aina tämän pirullisen veljen luokse-itse kertoivat.
Tällä vahalla ukolla oli kaksi 40-50 v lapset 500km:n päässä , eivät tehneet mitään tietenkään asian eteen , vaan perivät sitten mukavan tilan kesäpaikaksi, kun isänsä lopulta kuoli ysikymppisenä. Pääsivät helpolla ja nytvon ihan sama tilanne teillä. Elikä, älä sinä ap korvaasi lotkauta , äläkä edes keskustele näiden sukulaisten / miehesi kanssa tilanteessa. Se ei muutu miksikään.
Miten vakavasti hän vanhenee?ei hymyn häivää??
Villi veikkaus, että vanhenet päivä kerrallaan itsekin,eikä kukaan sinuakaan vakavasti ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä juttelisin mieheni kanssa siitä, että vanhuuden ja avun tarpeen hyväksyminen voi olla vaikeaa ja kysyisin, onkohan näin hänen kohdallaan. Että ehkä sun ei-verisukulaisena on helpompi nähdä isänsä huononeminen ja siitä nyt koet suurta ristiriitaa. Ei mies ehkä heti käännä kelkkaansa, mutta ehkä jää pohtimaan ja voitte yhdessä miettiä ratkaisuja. Huutamalla harva asia menee perille.
Älä stressaa, elät pidempään. Ei suurin osa ihmisistä stressaa päivittäin tuhansista nälkään kuolevista lapsistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä on takana,
Saamattomuus, tyhmyys, kieltäminen vai mikä.Ap
Itsekkyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ei ole lasten vastuulla, lapsetkin vanhempien vastuulla vain ensimmäiset 18 vuotta. Korjataanpa tämä olettamus ennen kuin ryhdytään taas syyllistämään lapsia.
Lain nojalla olet aivan varmasti oikeassa. Mutta sitten kun keskusteluun otetaan mukaan arvot, etiikka, moraali, tilanne muuttuu vaikeammaksi. Kun vielä otetaan mukaan eri sukujen ja perheiden käytännöt mahdollisesti useiden sukupolvien ajalta, tilanne muuttuu vieläkin monimutkaisemmaksi.
Samalla tavalla kuin perheissä on erilaisia malleja lastenkasvatukseen, vapaa-ajan viettoon tai vaikkapa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen, on eri perheissä ja suvuissa erilaisia malleja vanhenevista sukulaisista/vanhemmista huolehtimiseen.
Se, mikä pätee yhteen tapaukseen, ei päde toiseen tapaukseen.
Valtaosalla suomalaisista on ainakin teoriassa sellainen asenne, että kiitoksena lapsena ja nuorena saadusta hoivasta ja huolenpidosta aikuinen lapsi hoitaa vanhempiensa asiat sitten, kun nämä eivät siihen enää pysty. Ja valtaosa suomalaisista myös haluaa vilpittömästi tehdä niin, ei vain kiitollisuudentunteesta tai kiitollisuudenvelasta, vaan aidosta sydämestään välittää vanhemmistaan. Jotkut niinkin paljon, että uhraavat omaa elämäänsä vanhempiensa hyvinvoinnin äärelle.
Kysymys on ennen kaikkea moraalista, joka tunnetusti eroaa ihmisten välillä, mistä syystä mukaan keskusteluun tulee kaikenlaisia sävyjä, juurikin syyllistämistä ja myös marttyyrinkruunua. Vaikka ihminen teoriassa haluaisi olla hyvä ja huolehtiva iäkkäitä vanhempiaan kohtaan, hän käytännössä saattaa toimia aivan päinvastoin kuin omakin ihanteensa olisi. Lisäksi me ihmiset olemme mestareita puolustelemaan omaa käytöstämme itselle ja muille, ja aina löytyy hyviä syitä (ei pelkästään tekosyitä) omille valinnoille. Suuri osa käy sisimmässään tuota jaakobinpainia monen asian suhteen.
Tärkeää on kuitenkin, että asioista ja erilaisista toimintamalleista keskustellaan. Se helpottaa ihmisen itsensä sisällään käymää keskustelua myös.
Lain nojalla lapset eivät ole vastuussa vanhemmistaan, mutta toimintaamme ohjaa hyvin moni muukin asia kuin laki. Ennen kaikkea moraali ja omatunto. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän.
Järkyttävää syyllistävää paskaa. Jokaisella on ENSISIJAISESTI velvollisuus hoitaa itsensä ja itse valitsemat ongelmat (lapset, lemmikit, työ) ja sen jälkeen muut jos on jaksamista tai mielenkiintoa. ENSIN HAPPINAAMARI OMALLE NAAMALLE SITTEN MUILLE.
Kannattaa myös ymmärtää että moraali on jokaiselle yksilölle erilainen, samoin omatunto.
Toimimalla näin itsekkäästi, välittämättä vanhemistasi, opetat lapsillesi saman mallin.
Joten hoida ainakin oma taloutesi sellaiseen kuntoon ettet ole lapsillesi riesana vaan kykenet maksamaan omat hoidot ja laitokset.
Lisäksi tee aikaisessa vaiheessa edunvalvontasopimus.
Ei muuta.
Niin kuin joku tuolla jo aiemmin kirjoitti, saa olla aika huonossa kunnossa että kärrätään väkisin johonkin laitokseen. Se on ihan hyvä se.
Tälle miehen isälle pitäisi nyt saada apua sinne kotiin esim. siivousta ja ruokapalveluja. Kun et nyt tarkemmin eritellyt mistä on kyse, niin jo tuollainenkin apu saattaa olla ihan riittävää.
Ihmisellä on oikeus kieltäytyä avusta ja monet kokevat olevansa vaivaksi jos heitä autetaan. Itse vastaavassa tlanteessa ehdotin suoraan että minä voin xyz, niin ei tarvinnut ottaa puheeksi sitä että on tarvetta avulle. Olin siis jo pidempään havainnoinut hänen vointiaan ja tiesin millaista apua tarvitsee.
Joidenkin ihmisten on vaikeaa katsoa oman vanhemmat hiipumista, se voi pelottaa ja herättää huolta. Jotkut ovat myös oikeasti todella itsekkäitä. Riippuu ihan siitä miten on oppinut käsittelemään tunteita. Itse hoidan sairastuneen vanhempani asioita, eivätkä sisarukseni osallistu millään tavalla. He ovat aina olleet omaan elämäänsä keskittyneitä, eikä taida olla hirveästi kiinnostusta siihen mikä vanhemman vointi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivan näkeminen on epämiellyttävää.
Meillä on tilanne, jossa isäni on joutunut laitokseen vuodepotilaana. Kåyn katsomassa häntä monta kertaa viikossa, juuri åsken kävin ja vein tuliaisruokaa ja vähän syötin ja sellaista pientä.
Veljeni käy enintään kerran kuukaudessa, ei ehkä sitäkään. Kysyin kerran, että miksei hän mene useammin, kun asuu ihan yhtä lähellä kuin minäkin, eli 10 min ajomatkan päässä. Kuulemma siksi, että ei ole aikaa, kun on muita menoja ja koska siitä tulee itselle niin paha mieli, kun näkee hänet niin huonovointisena, ettei tee mieli mennä.Täasä tuntuu olevan helpompi ajatella että ei ole mitään hätää, kääntää pää toiseen suuntaan.
Moni ei asu lähelläkään vanhempiaan ja useimmilla on päivätyö lisäksi. Kyllä siitä todellakin syntyisi vaivaa ja kuluja ajella satoja kilometrejä päivittäin tai edes viikoittain.
Silloin voi ostaa apua kotiin. Joko vanhemmilleen, mahdollisuuksien mukaan myös itselleen.
Vanhukset ostaa silloin avun itselleen, se ei ole lasten tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivan näkeminen on epämiellyttävää.
Meillä on tilanne, jossa isäni on joutunut laitokseen vuodepotilaana. Kåyn katsomassa häntä monta kertaa viikossa, juuri åsken kävin ja vein tuliaisruokaa ja vähän syötin ja sellaista pientä.
Veljeni käy enintään kerran kuukaudessa, ei ehkä sitäkään. Kysyin kerran, että miksei hän mene useammin, kun asuu ihan yhtä lähellä kuin minäkin, eli 10 min ajomatkan päässä. Kuulemma siksi, että ei ole aikaa, kun on muita menoja ja koska siitä tulee itselle niin paha mieli, kun näkee hänet niin huonovointisena, ettei tee mieli mennä.Täasä tuntuu olevan helpompi ajatella että ei ole mitään hätää, kääntää pää toiseen suuntaan.
Moni ei asu lähelläkään vanhempiaan ja useimmilla on päivätyö lisäksi. Kyllä siitä todellakin syntyisi vaivaa ja kuluja ajella satoja kilometrejä päivittäin tai edes viikoittain.
Silloin voi ostaa apua kotiin. Joko vanhemmilleen, mahdollisuuksien mukaan myös itselleen.
Vanhukset ostaa silloin avun itselleen, se ei ole lasten tehtävä.
Entäs jos vanhempi ei tiedä mistä apua saa? Osaa edes käyttää nettipankkia yms
Sinä antaisit olla vaan etkä tekisi mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivan näkeminen on epämiellyttävää.
Meillä on tilanne, jossa isäni on joutunut laitokseen vuodepotilaana. Kåyn katsomassa häntä monta kertaa viikossa, juuri åsken kävin ja vein tuliaisruokaa ja vähän syötin ja sellaista pientä.
Veljeni käy enintään kerran kuukaudessa, ei ehkä sitäkään. Kysyin kerran, että miksei hän mene useammin, kun asuu ihan yhtä lähellä kuin minäkin, eli 10 min ajomatkan päässä. Kuulemma siksi, että ei ole aikaa, kun on muita menoja ja koska siitä tulee itselle niin paha mieli, kun näkee hänet niin huonovointisena, ettei tee mieli mennä.Täasä tuntuu olevan helpompi ajatella että ei ole mitään hätää, kääntää pää toiseen suuntaan.
Moni ei asu lähelläkään vanhempiaan ja useimmilla on päivätyö lisäksi. Kyllä siitä todellakin syntyisi vaivaa ja kuluja ajella satoja kilometrejä päivittäin tai edes viikoittain.
Silloin voi ostaa apua kotiin. Joko vanhemmilleen, mahdollisuuksien mukaan myös itselleen.
Vanhukset ostaa silloin avun itselleen, se ei ole lasten tehtävä.
Entäs jos vanhempi ei tiedä mistä apua saa? Osaa edes käyttää nettipankkia yms
Sinä antaisit olla vaan etkä tekisi mitään?
No mun vanhempi tietää ja osaa, on myös varaa, ei vaan HALUA ulkopuolista apua. Sitä ei voi väkisin kenellekään antaa. Jättäkää vanhukset rauhaan elleivät erikseen pyydä apua.
Alue: Aihe vapaa
Luulisi, että miehillä on sananvaltaa haluavatko he anopin luokseen asumaan.