Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suhtaudu vakavasti vanhenevan isänsä tilanteeseen. Mielipiteitä?
21.08.2023 |
Faktahan on se, että asia ei minulle varsinaisesti kuulu. Silti koen tästä ihan maailman luokan tuskaa.
Kertokaa siis mielipiteitä.
Miehen isä on 80 v lähenevä yksinasuva ihminen. Asuu hyvin pitkällä meistä, samassa maassa kuitenkin.
Isän tila on ajoittain ollut heikko, ja hänen siellä lähellä olevat läheiset ja sukulaiset ovat kertoneet huoneestaan ettei isä pärjää yksin kotonaan. Ts ei kykene huolehtimaan itsestään, siivouksesta yms
Tämä tilanne ollut nyt noin 7-8 kk.
Tänä aikana mieheni on käynyt tapaamassa isäänsä kerran.
Siskonsa ja veljensä kerran.
Isää vakuuttaa lapsilleen ettei apua tarvitse, sukulaiset kertovat edelleen muuta. Että ovat ihan väsyneitä hoitamaan tämän miehen asioita ja auttamaan ja toivovat ja suorastaan vaativat että lapset hoitaisivat enemmän isäänsä.
On tuotu suoraan esille ettei tämä isä enää kotona pärjää.
Mieheni tai sisaruksensa pitävät tätä liiotteluna ja eivät tee asialle mitään.
Minua kuvottaa tällainen. Miksi? Siksi että ei oteta vastuuta tilanteesta ja sen vakavuudesta.
Ei auteta lähimmäistä, ihmetellään vaan.
Mitä mieltä te olette?
Itse olisin jo paikan päällä ja ottaisin yhteyttä kaupungin kotipalveluihin yms, tekisin jotain:
Nämä vain seisovat tumput suorana ja pohtivat ettei se isä varmaan apuja tarvitse.
Toinen syy miksi tämä minua kiinnostaa / koskee, että minulla menee ihan täysin arvostus omaa miestä kohtaan.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vai oliskohan niin, että olet haukkana kärkkymässä miehen perintöä.
Miksi ihmeessä olisin? Minulle raha ei ole ensisijaisen tärkeää. Terveys on. Olen velaton, perinyt omat vanhempani ja asiat siltä osin ok. Eikä tulisi muutenkaan mieleen pohtia asioita rahan kannalta.
Kerron sinulle kuitenkin että mieheni on ihan hyvin toimeentuleva ja varallisuutta omaava. Että ei hätää.
Meille vaan raha ei ole se ensisijainen prioriteetti elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne sukulaiset hoitavat asioita, jotka eivät heille kuulu?
Mistä tiedät, että ne puhuvat totta?
Jos haluaa läheisen vanhuksensa saavan kunnalta hoitoa, on nimenomaan parasta, että ei itse tee yhtään mitään.
Ymmärsin niin, että ap:n miehen isä on oikeustoimikelpoinen eikä holhouksessa esim muistisairauden takia. Pitää muistaa, että nyt puhutaan täysin hänen ohitseen ja yli. Minusta itsenäisenä ihmisenä.olisi täysin sietämätöntä, että toiset ihmiset alkaisivat minua kuulematta järjestellä asioitani. Kamalinta vanhemmalle väelle olisi, että joku vanhusten "lasu" tehtäisiin. Sillä pyyhittäisiin täysin oma oikeuteni järjestää elämäni kuten haluan. Te huolestuneet miniät ja lähiomaiset voisitte yhdessä käydä tervehtimässä vanhusta ja kysellä miten menee yms. En itse antaisi ikinä anteeksi tuollaista selkäänpuukottamista, että oma tahtoni mitätöitäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne sukulaiset hoitavat asioita, jotka eivät heille kuulu?
Mistä tiedät, että ne puhuvat totta?
Jos haluaa läheisen vanhuksensa saavan kunnalta hoitoa, on nimenomaan parasta, että ei itse tee yhtään mitään.
Ovat hyväsydämisiä, eivät tohdi jättää ihmistä ilman apua. Isä myös pyytää heiltä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse lähteä kotoa. Mutta apuja lisää KOTIIN
Kaikki ei halua apua kotiin. Isälläni olisi varaa ostaa mitä tahansa palveluja, mutta ei halua ulkopuolisia kotiinsa. Jos sinne joku tunkeutuisi pyytämättä auttamaan, saisi ns. lentävän lähdön.
Tämä on juuri se, mitä ei useinkaan ymmärretä. Vanhus ei halua palveluja vaan haluaa olla itsenäinen ja riippumaton toimija kuten on aina aiemmin ollut.
Kyseenalaistan myös sen, onko vanhukset aina pakko sulkea hoitokotiin odottamaan kuolemaa. Kaikkien laitoksiin siirrettyjen vanhusten kunto ja toimintakyky romahtaa parissa viikossa laitokseen laittamisen jälkeen. Sitten vaan odotetaan kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuksella voi olla oma tahto ja järki kirjoitti:
Ymmärsin niin, että ap:n miehen isä on oikeustoimikelpoinen eikä holhouksessa esim muistisairauden takia. Pitää muistaa, että nyt puhutaan täysin hänen ohitseen ja yli. Minusta itsenäisenä ihmisenä.olisi täysin sietämätöntä, että toiset ihmiset alkaisivat minua kuulematta järjestellä asioitani. Kamalinta vanhemmalle väelle olisi, että joku vanhusten "lasu" tehtäisiin. Sillä pyyhittäisiin täysin oma oikeuteni järjestää elämäni kuten haluan. Te huolestuneet miniät ja lähiomaiset voisitte yhdessä käydä tervehtimässä vanhusta ja kysellä miten menee yms. En itse antaisi ikinä anteeksi tuollaista selkäänpuukottamista, että oma tahtoni mitätöitäisiin.
Tapahtuu aivan liian usein, että vanhukset pakotetaan hoitokotiin. Kotihoito haluaa vanhukset laitokseen pois heidän niskoiltaan ja tekevät huoli-ilmoituksia. Eivät ymmärrä, että vanhus ei halua omaisten puuttuvat asioihinsa vaan pyrkivät pärjäämään omillaan.
Ainakin turvaranneke, jos ei vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen jatkaa: pyydä niitä sukulaisia listaamaan tälle itsekkäälle sisarussarjalle yksityiskohtaisesti, että mitä ovat tehneet ja aikaa käyttäneet esi. koko kesän aikana. Eihän pappa apuja tarvitse, kun nuo muut auttaa.
Näitä asioita ovat sukulaiset kertoneet. Eräs ihminen käy siellä viikottain, siivoaa, auttaa kauppatilauksissa. Tms
Mutta mieheni ja sisarukset luulevat että tämä henkilö liiottelee ja hössöttää.
Että aikuista miestä ei voi väkisellä viedä minnekäänAp
Tuo viimeinen lause on ihan totta.
Nyt olisi jo pitänyt olla tehtynä edunvalvontavaltuutus. Ilman sitä miehesi idä ja perilliset ovat täysin pulassa
Kerro tämä miehellesi. Jos dementia ehtii liian pitkälle sitä ei voida enää hyväksyä.
Itseäni suututtaa, että jos tätä ei ymmärrä Suomessa tehdä niin dementikko joutuu holhouksen alle ja se vasta työlästä onkin sukulaisille. Mutta kukaan ei kerro tätä, ei edes viranomaiset vaadi tätä, vaikka pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei todellakaan pakoteta hoitokotiin nykyään. Päinvastoin sinne on äärettömän vaikeaa päästä. Muistisairaat ja vuodepotilaatkin joutuvat nykyään elämään kotona ja pääsevät hoitokotiin vasta, kun on ambulanssilla kuljetettu sairaalaan useamman kerran ja viettänyt useita pätkiä eri osastoilla. Kävelykyvyttömät, vaippoja käyttävät muistisairaatkin kotiutetaan nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö hänen elämää nyt jotenkin pidentää viemällä johonkin laitokseen jossa maata paskat housuissa lääkehuuruissa? Pärjää sen minkä pärjää ja sitten se vaan kuolee ja sitä kutsutaan elämäksi.
Niin, se on helppo sanoa noin kauempaa - tässä tapauksessa kun ei edes voi tuntea asianomaisia. Myös iäkkään miehen lasten on helppoa olla ja pysyä siellä kauempana, mutta entä ne iäkkään miehen naapurit ja sukulaiset. Jos huoli on syntynyt - ihan sama kenestä ja missä, vaikka linnunpoikasesta keväällä - niin joidenkin ihmisten on vaikeaa, jopa mahdotonta saada sitä huolta käännettyä pois ennen kuin joku korkeampi taho, tässä tapauksessa ammatti-ihmiset tai edes ne läheiset, ottaa huolen heiltä pois.
Luojan kiitos noita huolehtivaisia ihmisiä on olemassa, heitä, jotka ottavat ei-niin-läheisenkin ihmisen asiat huolekseen, jos havaitsevat, että ihmisen läheiset eivät sitä tee.
Koen ap:n tunteet täysin oikeutetuiksi ja hyvä, että hän jakoi ja purki niitä tänne. Tilanne on minunkin, täysin ulkopuolisen silmin kestämätön - nimenomaan niiden sukulaisten ym. naapurien kannalta, jotka sitä iäkästä miestä näkevät usein ja ovat hänestä huolestuneet.
Mielestäni ap:n miehen ja miehen sisarusten asenne on erittäin, erittäin ikävä. Riippumatta siitä, millaiset välit ja suhteet heillä on kullakin erikseen tai sisarusporukkana isäänsä, heidän tulisi ottaa sukulaisten-naapurien huoli todesta. Kysymys on viime kädessä siitä, kenen katsotaan olevan vastuussa kenestäkin. Siinä voi olla hyvinkin suuria eroja, itse ajattelen, että ns. ydinperhe - lapset ja vanhemmat ja sisarukset - ovat ensisijaisia läheisiä. Ellei sitten ole aivan selkeää esim. että välejä ei ole, ne on katkaistu, tai jos lapsi ei ole vaikka tavannut vanhempaansa koskaan. Mutta tässä ei ole kysymys ilmeisesti sellaisesta tilanteesta, vaan ap:n mies sisaruksineen on kuitenkin ns. normaalisti isäänsä yhteydessä.
Onko niin, että jokainen sisaruksista ajattelee - eri tavoin omassa päässään itselleen perustellen ja selityksiä keksien - että joku toinen tai ne muut sisarukset ovat isästä enemmän vastuussa kuin hän itse? Ikään kuin ohikulkija-syndrooma: muita ihmisiä on onnettomuuden sattuessa paikalla, siksipä minun ei tarvitse auttaa kun "joku muu" tekee sen?
Vai onko kyse siitä, että kukaan sisaruksista ei jostain syystä suostu hyväksymään isän heikkenemistä? Tuo olisi erikoista, että "denial" olisi niin kollektiivista. Yleensähän kuitenkin joku tajuaa, että nyt tarvitaan apua, kun muut vielä hyssyttelevät, että kaikki on ihan kunnossa. Nyt se tajuaja on ap. Onko miehen sisaruksilla puolisoita? Voisiko ap soittaa heille ja kysyä, miten heidän puolisonsa suhtautuvat isänsä huonokuntoisuuteen?
Vai onko isä käyttäytynyt huonosti lapsiaan kohtaan ja nämä ovat tehneet joskus tietoisen päätöksen yhdessä, että isää ei auteta enää missään, että kukaan ei auta? Ja asia on niin kipeä, että ap:n mies ei ole kertonut edes puolisolleen tästä?
Vai ovatko kaikki sisarukset niin itsekeskeisiä ja mukavuudenhaluisia, että eivät halua nähdä mitään erityistä vaivaa isänsä suhteen?
On hyvin ikävää, ja ymmärrän ap:n tunteet ja jopa loukkaantuneisuuden, kun oma mies ja tämän sisarukset antavat vieraiden ihmisten hoitaa asiaa, joka lähtökohtaisesti on heidän vastuullaan.
Ap, voimia sinulle. Toivottavasti asiat järjestyvät ilman sinun panostasi tai saat laitettua asioita järjestymään joko miehesi sisarusten tai näiden puolisoiden avulla, tai jo ehdotetun huoli-ilmoituksen avulla.
Arvostaisin todella suuresti, jos jossain kohtaa palaisit tänne palstalle kertomaan, miten asiat ovat edenneet miehesi isän suhteen. Uskon, että en ole ainoa. Iäkkäät vanhemmat ovat läsnä monen palstalaisen elämässä, ja on tärkeää kuulla erilaisista tapauksista ja toimintamalleista. Vertaistuki on voimaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No osaavat ehkä. Ja voi olla tehneetkin, en tiedä.
Kokevat ensisijaisesti ehkä että lapsien tulisi nyt ottaa vastuuta.
Ja aivan oikein kokevat. Kyllä se on vielä vahva kulttuurinen malli, josta on oikeus irrottautua vain ns. poikkeustapauksissa (vakavat väärinkäytökset, laiminlyönti, pahoinpitely - myös henkinen, ylipäänsä turvattomuuden luominen lapsuudessa ja nuoruudessa). Siitä ei ole montaakaan kymmentä vuotta kun syytinkisopimukset olivat ihan arkipäivää. Vaikka yhteiskunta on kehittynyt ja tarjoaa ammattiapua ihmisen vanhentuessa, eivät asenteet ihmisten päissä ole vielä ehtineet muuttua. Etenkin 70-90-vuotiaille on itsestään selvää, että ensi sijassa lasten tulee ottaa vastuuta vanhemmistaan.
Kyllä sukulaiset ja naapurit tietävät, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, jos isä tai äiti on aikoinaan käyttäytynyt huonosti lasta kohtaan, eikä niissä tapauksissa tietenkään odoteta, että lapset hoitaisivat vanhempiensa asioita näiden ikääntyessä.
Mutta muissa tapauksissa kyllä. Ja vaikuttaa siltä, että ap:n tarinassa ei ole kyse mistään huonoista väleistä isän ja lastensa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse lähteä kotoa. Mutta apuja lisää KOTIIN
Kaikki ei halua apua kotiin. Isälläni olisi varaa ostaa mitä tahansa palveluja, mutta ei halua ulkopuolisia kotiinsa. Jos sinne joku tunkeutuisi pyytämättä auttamaan, saisi ns. lentävän lähdön.
Tämä on juuri se, mitä ei useinkaan ymmärretä. Vanhus ei halua palveluja vaan haluaa olla itsenäinen ja riippumaton toimija kuten on aina aiemmin ollut.
Kyseenalaistan myös sen, onko vanhukset aina pakko sulkea hoitokotiin odottamaan kuolemaa. Kaikkien laitoksiin siirrettyjen vanhusten kunto ja toimintakyky romahtaa parissa viikossa laitokseen laittamisen jälkeen. Sitten vaan odotetaan kuolemaa.
No miten sitten pitäisi menetellä, kun maksimimäärä kotihoitoa ei riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaivan näkeminen on epämiellyttävää.
Meillä on tilanne, jossa isäni on joutunut laitokseen vuodepotilaana. Kåyn katsomassa häntä monta kertaa viikossa, juuri åsken kävin ja vein tuliaisruokaa ja vähän syötin ja sellaista pientä.
Veljeni käy enintään kerran kuukaudessa, ei ehkä sitäkään. Kysyin kerran, että miksei hän mene useammin, kun asuu ihan yhtä lähellä kuin minäkin, eli 10 min ajomatkan päässä. Kuulemma siksi, että ei ole aikaa, kun on muita menoja ja koska siitä tulee itselle niin paha mieli, kun näkee hänet niin huonovointisena, ettei tee mieli mennä.
Ainakin veljesi on rehellinen ja pystyy puhumaan tunteistaan avoimesti. Moni ei pysty, mikä aiheuttaa ylimääräistä väärinkäsitystä ja varmasti myös pidempiaikaista syyllisyydentunnetta sille välttelijälle.
Mielestäni keskeinen on kysymys, ymmärtääkö vanhus (tai muunikäinen potilas), että hänen luonaan käydään. Jos ymmärtää ja on selvää, että hän pitää vierailuista, silloin jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi niellä oma paha mielensä ja mennä sen potilaan vuoksi. Jos taas potilas/vanhus on esimerkiksi muistisairas tai muuten sellaisessa tilassa, että hän ei tunnista vierasta, ja jos hän vieläpä on hyvässä hoidossa, niin silloin on mahdollista "sluibata" vierailuista, jos ei niistä itselle jää muuta kuin paha mieli. Tästäkin voi toki olla eri mieltä, esim. väittää, että muistisairaskin voi joskus tunnistaa tai että potilaalle/vanhukselle on tärkeää että käydään, vaikka se ei siltä vaikuttaisi. Ymmärrän tuon näkökannan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivan näkeminen on epämiellyttävää.
Meillä on tilanne, jossa isäni on joutunut laitokseen vuodepotilaana. Kåyn katsomassa häntä monta kertaa viikossa, juuri åsken kävin ja vein tuliaisruokaa ja vähän syötin ja sellaista pientä.
Veljeni käy enintään kerran kuukaudessa, ei ehkä sitäkään. Kysyin kerran, että miksei hän mene useammin, kun asuu ihan yhtä lähellä kuin minäkin, eli 10 min ajomatkan päässä. Kuulemma siksi, että ei ole aikaa, kun on muita menoja ja koska siitä tulee itselle niin paha mieli, kun näkee hänet niin huonovointisena, ettei tee mieli mennä.Moni ei asu lähelläkään vanhempiaan ja useimmilla on päivätyö lisäksi. Kyllä siitä todellakin syntyisi vaivaa ja kuluja ajella satoja kilometrejä päivittäin tai edes viikoittain.
Syntyy vaivaa, tietenkin. Monesta asiasta syntyy vaivaa. Myös vaikkapa television päivittämisestä uudempaan malliin. Kysymys onkin siinä kohtaa priorisoinneista: mitä itse pitää tärkeänä. Kannattaa olla itselleen rehellinen, edes itselleen. Mutta varautua myös siihen, että joskus myöhemmin saattaa tulla erilaisia syyllisyydentunteita: olisinko voinut tehdä toisin, olisiko pitänyt useammin, olisinko voinut paremmin...
Vierailija kirjoitti:
Näin minunkin veljeni toimi kun äitini sairastui syöpään ja lopulta kuoli.
Veli ei halunnut käydä katsomassa eikä vaimonsa tullut edes hautajaisiin.
Syy siihen oli että tälle vaimolle olisi kuulema tullut paha mieli.Aivan. Hautajaisissahan pitäisi olla kivaa.
Todella surullista. Ihminen tekee tuollaisella toiminnallaan eniten hallaa itselleen. Hän jää osattomaksi tärkeästä hetkestä ja tilaisuudesta tuntea yhteenkuuluvuutta ja surra yhdessä. Useimmille ihmisille yhdessä sureminen on myös jollain tapaa terapeuttista ja (anteeksi vähän liian kepeä sana tähän yhteyteen) jopa vapauttavaa. Jos näin ei olisi, eivät hautaamiset olisi jokaisessa yhteiskunnassa ja yhteisössä niin tärkeä rituaali.
Tuo kuvattu tilanne on varmasti surettanut teitä perheenjäseniä ja muita sukulaisia, mutta eniten tässä on menettänyt veljen vaimo ja varmasti myös itse veli. Näennäisesti ja hetkellisesti helppo ratkaisu, ikään kuin kieltää tapahtunut ja tukahduttaa tunteensa, alkaa todennäköisesti vaivata jossakin vaiheessa. He toivoisivat toimineensa toisin.
Vanhemmat ei ole lasten vastuulla, lapsetkin vanhempien vastuulla vain ensimmäiset 18 vuotta. Korjataanpa tämä olettamus ennen kuin ryhdytään taas syyllistämään lapsia.
Minäkään en arvosta naisia jotka eivät ota omaa äitiään luokseen asumaan kun äiti jää eläkkeelle.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tilanteen kieltäminen. Ei haluta myöntää itselle, että oma vanhempi ei enää pärjää omin avuin. Välttämättä ei edes nähdä sitä, koska vanhempi on aina ollut se vahvempi ja pystyvämpi osapuoli, että tilanne ja roolit ovat nyt vaihtuneet lopullisesti. Ja vanhempi ei varmasti halua kuormittaa lapsiaan avunpyynnöillä eikä näyttää avuntarvettaan; helpompi pyytää apua muilta sukulaisilta kuin lapsilta.