Miten ero voi tulla parisuhteen toiselle osapuolelle yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa menee puurot ja vellit sekaisin.

Kun joku kertoo tietävänsä koodit puolison puhelimeen, niin oletetaan, että toinen tutkii puhelinta ja lukee viestejä. Tai jos on sijaintitiedot, niin oletetaan, että toinen kyttää sijaintia.

Ei, näinnei tapahdu oletusarvoisesti. Mustasukkainen toimintatapa ei synny siitä, että kertoo toiselle nämä asiat.

Voimakkaasti salaava pelkää jotakin. Aina.

Osalla syynä on varmasti se, että on jotain salattavaa, mutta ei ehkä kaikilla. Varmaa on vain se, että elämää hallitsee pelko.

Kyllä minäkin pelkäisin, jos en luottaisi puolisooni. Tai jos tekisin asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa menee puurot ja vellit sekaisin.

Kun joku kertoo tietävänsä koodit puolison puhelimeen, niin oletetaan, että toinen tutkii puhelinta ja lukee viestejä. Tai jos on sijaintitiedot, niin oletetaan, että toinen kyttää sijaintia.

Ei, näinnei tapahdu oletusarvoisesti. Mustasukkainen toimintatapa ei synny siitä, että kertoo toiselle nämä asiat.

Voimakkaasti salaava pelkää jotakin. Aina.

Osalla syynä on varmasti se, että on jotain salattavaa, mutta ei ehkä kaikilla. Varmaa on vain se, että elämää hallitsee pelko.

Kyllä minäkin pelkäisin, jos en luottaisi puolisooni. Tai jos tekisin asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Näin juuri. Luottamus syntyy ja pysyy yllä teoista. Ei luottamus säily ellei sitä ruoki. Ja se on suhteessa molempien vastuulla. Epäluotettavat parisuhteiden vapaamatkustajat ovat suhteelle kuin syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

petetty kirjoitti:

Kyllä minulle tuli ihan yllätyksenä, kun entinen puolisoni jäi kiinni suhteestaan työkaveriinsa.Isompana yllätyksenä tuli tosin se, ettei katunut tai pyytänyt anteeksi, vaan päätti panostaa tähän uuteen naiseen. Yhteinen asuntolaina ja lapsi, 10 vuotta yhteistä elämää takana 

Sama. Mulle tuli yllätyksenä, että mies halusi yllätyseron, 16 vuoden avioliittovuoden päätteeksi (yhdessä 19 vuotta) ja kaksi alaikäistä lasta. Asia oli hänelle vain sellainen ilmoitusluontoinen arkinen hetki: "Haluan avioeron, en rakasta enää." Hän jopa täytti yksinään avioerohakemukset ja sain sen tiedoksi käräjäoikeudesta, että mies on yksin pistänyt eronkin tulille. Hän muutti samantien pois myöskin.

Yllätyseron syykin paljastui miltei heti, hän oli hommannut uuden naisen, panosti tuohon naiseen. Koskaan en kuullut katumusta, en anteeksipyyntöä, en mitään.

Minut ja lapset vetäistiin kuin kertarykäyksellä vessanpöntöstä alas ilman mitään omantunnontuskia. 19 vuoden jälkeen tällä tapaa.

Tuo on trauma, verrattavissa auto-onnettomuuteen tai kuolemaan, joten se kannattaisi käydä hyvin läpi terapiassa. Ehkä sitten huomaisi asioita, joita ei siinä hetkessä huomannut, koska kipu ja tuska olivat niin suuret. Kukaan ei ota eroa noin vain, vaan siihen liittyy aina paljon ennusmerkkejä, joita ei tietenkään kenelläkään ole mahdollisuutta huomata ilman kokemusta vastaavista asioista. Mutta niitä on mahdollista huomata jälkikäteen, vaikkapa se, jos onkin ollut naimisissa erittäin epäluotettavan ihmisen kanssa noin ylipäätään. 

Aiemmilla sivuilla oli puhetta luottaako vai ei. Itse olen sillä kannalla, että liian moni luottaa automaattisesti. Ei luottamusta ilman tekoja, sanat eivät riitä. Mutta nuorena, kun kenelläkään ei ole paljon elämänkokemusta ei mitenkään osaa ajatella kaikkea mahdollista eikä ole tarviskaan. Elämä opettaa, joskus Siperia.

Viisasta pohdintaa. Minutkin jätettiin edellä kuvatulla tavalla, oikeastaan kaikki täsmää. Voi kun olisi mahdollista saada vertaistukea vastaavan kokeneiden kanssa.

Kyllä se jonkinasteisen trauman ehkä aiheutti, todella satutettu ja jopa arvoton olo tuli.

VAIKKA minulle oli jo aika hyvin siinä kohtaa selvillä, ettei ex ollut ihan normaali. Luin paljon narsismista ja löysin tod.paljon näitä ominaisuuksia ja toimintamalleja miehestäni. Olinhan tuntenut hänet jo vuosikausia.

Tiesin hänen pettäneen ja valehdelleen minulle törkeästi, mutta silti kuvatunkaltainen ero tuli sokkina.

Pointtini tässä on ehkä se, että ihminen joka toimii erossa näin ei voitolla tunne-elämältään ihan normaali. Jotain siellä on takana.

Olet oikeassa, että tämä useimmissa tapauksissa tällainen ero ihan oikeasti vaatii terapiaa.

Minulla oli tietoa siitä millaisen ihmisen kanssa olin naimisissa. Miten olisin ottanut eron siinä tapauksessa, että en olisi tätä asiaa ollenkaan tiedostanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Näin voit suojautua digitaaliselta väkivallalta tai vainolta:

Älä anna tunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Älä tallenna kirjautumistietojasi laitteille, jotka ovat sinun ja jonkun muun yhteiskäytössä.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

Sinulla on oikeus digitaalisiin rajoihin

Muilla ei ole oikeutta lukea viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä. Sinun ei tarvitse jakaa salasanojasi kenenkään kanssa. Myös parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja yksityisiä asioita.

Mieheni antoi mulle puhelimensa käteen kun itse ajoi autoa ja käski etsimään selaimelta google maps näytön ja aloittamaan reitityksen. yhdessä auki olevassa selaimen näytössä näkyi että hän on hakenut testosteronikorvaushoidosta tietoa. No minua asia nauratti, mutta hän meni aivan kirkkaan punaiseksi. Se olikin hänelle jotenkin hirvittävän nolo asia! Koitin keskustella asiasta kuin joku terveydenhoitaja oppilaille kuukautisista ikään, mutta melko nopeasti ymmärsin vaieta asian kuoliaaksi.

Jokaisella on joskus joku asia, joka on oikeus pitää salassa myös puolisolta. Itse en olisi halunnut häntä tuohon noloon tilanteeseen laittaa, edes vaikka se tapahtui vahingossa ja hänen suostumuksestaan. Miksi niin moni ei kunnioita puolisoaan yhtään?

Mikä siinä nauratti? Eikö se ollut vähän epäkunnioittavaa sekin, jos nauratti. 

Jos joku urkkii toisen puhelinta, koska on mustasukkainen, niin siinä voi olla kyse oikeutetusta epäilystä (on tullut petetyksi) tai sitten perusteettomasta epäilystä, jolloin takana on asioita, jotka vaativat selvittämistä. Syyttämällä epäkunnioittavaksi ei paljon edetä. Ja se itse ongelma ei lakikirjan avulla selviä olipa sitten kyseessä epäluotettava puoliso tai aiheeton mustasukkaisuus. 

no oli varmaan, anteeksi, nauratti vaan. Toivottavasti se vähän keventikin mieheni mieltä, että mulle koko juttu ei ole mikään haudanvakava asia: vanhenemme molemmat, vaikka tulenkin 9 vuotta perässä ja se on mulle ihan ok.

Epäkunnioittavaa on sellainen, ettei nähdä edes mitään ongelmaa siinä, että tehdään asioita toisen selän takana, rikotaan toisen oikeus yksityisyyteen, petetään keskinäinen luottamus tai sitä ei ole koskaan edes ollutkaan. Jos toinen käykin siellä vieraissa niin sittenhän siinä ovat kaksi, molemmilla puuttuu toista kohtaan kunnioitus.

Narsistit kääntävät syyn pettämisestään aina itsestään poispäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Näin voit suojautua digitaaliselta väkivallalta tai vainolta:

Älä anna tunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Älä tallenna kirjautumistietojasi laitteille, jotka ovat sinun ja jonkun muun yhteiskäytössä.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

Sinulla on oikeus digitaalisiin rajoihin

Muilla ei ole oikeutta lukea viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä. Sinun ei tarvitse jakaa salasanojasi kenenkään kanssa. Myös parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja yksityisiä asioita.

Mieheni antoi mulle puhelimensa käteen kun itse ajoi autoa ja käski etsimään selaimelta google maps näytön ja aloittamaan reitityksen. yhdessä auki olevassa selaimen näytössä näkyi että hän on hakenut testosteronikorvaushoidosta tietoa. No minua asia nauratti, mutta hän meni aivan kirkkaan punaiseksi. Se olikin hänelle jotenkin hirvittävän nolo asia! Koitin keskustella asiasta kuin joku terveydenhoitaja oppilaille kuukautisista ikään, mutta melko nopeasti ymmärsin vaieta asian kuoliaaksi.

Jokaisella on joskus joku asia, joka on oikeus pitää salassa myös puolisolta. Itse en olisi halunnut häntä tuohon noloon tilanteeseen laittaa, edes vaikka se tapahtui vahingossa ja hänen suostumuksestaan. Miksi niin moni ei kunnioita puolisoaan yhtään?

Mikä siinä nauratti? Eikö se ollut vähän epäkunnioittavaa sekin, jos nauratti. 

Jos joku urkkii toisen puhelinta, koska on mustasukkainen, niin siinä voi olla kyse oikeutetusta epäilystä (on tullut petetyksi) tai sitten perusteettomasta epäilystä, jolloin takana on asioita, jotka vaativat selvittämistä. Syyttämällä epäkunnioittavaksi ei paljon edetä. Ja se itse ongelma ei lakikirjan avulla selviä olipa sitten kyseessä epäluotettava puoliso tai aiheeton mustasukkaisuus. 

Kännykän tutkiminen ei ole koskaan oikeutettua, ei koskaan. Se on rikos, josta voidaan teoriassa tuomita jopa kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä sakkoja.

Onko sulla joku pakkomielle tähän asiaan? Oletko jäänyt salasuhteesta kiinni tuolla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Näin voit suojautua digitaaliselta väkivallalta tai vainolta:

Älä anna tunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Älä tallenna kirjautumistietojasi laitteille, jotka ovat sinun ja jonkun muun yhteiskäytössä.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

Sinulla on oikeus digitaalisiin rajoihin

Muilla ei ole oikeutta lukea viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä. Sinun ei tarvitse jakaa salasanojasi kenenkään kanssa. Myös parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja yksityisiä asioita.

Mieheni antoi mulle puhelimensa käteen kun itse ajoi autoa ja käski etsimään selaimelta google maps näytön ja aloittamaan reitityksen. yhdessä auki olevassa selaimen näytössä näkyi että hän on hakenut testosteronikorvaushoidosta tietoa. No minua asia nauratti, mutta hän meni aivan kirkkaan punaiseksi. Se olikin hänelle jotenkin hirvittävän nolo asia! Koitin keskustella asiasta kuin joku terveydenhoitaja oppilaille kuukautisista ikään, mutta melko nopeasti ymmärsin vaieta asian kuoliaaksi.

Jokaisella on joskus joku asia, joka on oikeus pitää salassa myös puolisolta. Itse en olisi halunnut häntä tuohon noloon tilanteeseen laittaa, edes vaikka se tapahtui vahingossa ja hänen suostumuksestaan. Miksi niin moni ei kunnioita puolisoaan yhtään?

Mikä siinä nauratti? Eikö se ollut vähän epäkunnioittavaa sekin, jos nauratti. 

Jos joku urkkii toisen puhelinta, koska on mustasukkainen, niin siinä voi olla kyse oikeutetusta epäilystä (on tullut petetyksi) tai sitten perusteettomasta epäilystä, jolloin takana on asioita, jotka vaativat selvittämistä. Syyttämällä epäkunnioittavaksi ei paljon edetä. Ja se itse ongelma ei lakikirjan avulla selviä olipa sitten kyseessä epäluotettava puoliso tai aiheeton mustasukkaisuus. 

Kännykän tutkiminen ei ole koskaan oikeutettua, ei koskaan. Se on rikos, josta voidaan teoriassa tuomita jopa kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä sakkoja.

Onko sulla joku pakkomielle tähän asiaan? Oletko jäänyt salasuhteesta kiinni tuolla tavalla?

Mikä sinun tarinasi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Näin voit suojautua digitaaliselta väkivallalta tai vainolta:

Älä anna tunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Älä tallenna kirjautumistietojasi laitteille, jotka ovat sinun ja jonkun muun yhteiskäytössä.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

Sinulla on oikeus digitaalisiin rajoihin

Muilla ei ole oikeutta lukea viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä. Sinun ei tarvitse jakaa salasanojasi kenenkään kanssa. Myös parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja yksityisiä asioita.

Mieheni antoi mulle puhelimensa käteen kun itse ajoi autoa ja käski etsimään selaimelta google maps näytön ja aloittamaan reitityksen. yhdessä auki olevassa selaimen näytössä näkyi että hän on hakenut testosteronikorvaushoidosta tietoa. No minua asia nauratti, mutta hän meni aivan kirkkaan punaiseksi. Se olikin hänelle jotenkin hirvittävän nolo asia! Koitin keskustella asiasta kuin joku terveydenhoitaja oppilaille kuukautisista ikään, mutta melko nopeasti ymmärsin vaieta asian kuoliaaksi.

Jokaisella on joskus joku asia, joka on oikeus pitää salassa myös puolisolta. Itse en olisi halunnut häntä tuohon noloon tilanteeseen laittaa, edes vaikka se tapahtui vahingossa ja hänen suostumuksestaan. Miksi niin moni ei kunnioita puolisoaan yhtään?

Mikä siinä nauratti? Eikö se ollut vähän epäkunnioittavaa sekin, jos nauratti. 

Jos joku urkkii toisen puhelinta, koska on mustasukkainen, niin siinä voi olla kyse oikeutetusta epäilystä (on tullut petetyksi) tai sitten perusteettomasta epäilystä, jolloin takana on asioita, jotka vaativat selvittämistä. Syyttämällä epäkunnioittavaksi ei paljon edetä. Ja se itse ongelma ei lakikirjan avulla selviä olipa sitten kyseessä epäluotettava puoliso tai aiheeton mustasukkaisuus. 

Kännykän tutkiminen ei ole koskaan oikeutettua, ei koskaan. Se on rikos, josta voidaan teoriassa tuomita jopa kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä sakkoja.

Onko sulla joku pakkomielle tähän asiaan? Oletko jäänyt salasuhteesta kiinni tuolla tavalla?

Mikä sinun tarinasi on?

Näkisin että sellainen jolla on kova tarve huudella täällä ja muualla tuosta puhelinjutusta ei ole tunne-elämältään millään tavalla vakaa.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Juu, ihan varmasti ratsaan jatkossakin, jos intuitio herättää. Mikään ei ole elämässä kauheampaa kuin roikkua löysässä hirressä. Toinen kieltää kaiken, mutta itsellä on paha olo. Varma tapa menettää mielenterveytensä. 

Eipä vain ole herättänyt, ei edes lasten kohdalla. 

Toivottavasti kukaan ei ala suhteeseen kanssasi. Ei kukaan ansaitse tuollaista.

Ja lapsille ei voi kuin toivottaa voimia täysin rajattoman ihmisen jälkeisinä. Toivottavasti oppivat terveisiin tapoihin olla ihmissuhteissa, vaikka äiti on rajaton ja isä pettäjä.

Mitäköhän salattavaa sinulla on, kun noin voimakkaasti reagoit?

Ei ole yhtään mitään salattavaa. Mutta näköjään jonkun intuitio on taas vauhdissa...

Ei kaikki ihmiset tee mitä haluaa ja riko toisten rajoja. On olemassa ihmisiä, joilla on jotain rajoja ja periaatteita. Ja me edellytämme sitä myös muilta itseemme kohdistuen.

Minullakin on raja ja periaate: luottamustani ei petetä, ja jos niin tehdään, niin katson oikeudekseni tutkia tilanteen tilanteen vaatimalla tavalla. Minulta ei tarvitse tulla vaatimaan luotettavuutta ja rajoja, jos toinen ei niitä myöskään noudata.

Totta mutta tuo urkkijahan ei tiennyt mitään. Oli vain intuitio. Entä jos hän on seuraavalla kerralla väärässä? Siinä tapauksessa hän olisi ainoa petturi. Väärintekijä.

Tuskin kiinnotaisi. Tuskin häpeäisi. Koska minun perse ja minun intuitio.

Minäkään en yhtään ymmärrä sinua. Maailmassa on suurempiakin vääryyksiä kuin toisen puhelimen katsominen. Sinä riehut kuin se olisi murhaan verrattavissa oleva rikos. 

ajatellaanpa näin. on intuitio -> avaat puolison kännykän -> siellä on viestiketju työpaikan Minnan kanssa. Viimeinen esikatselussa näkyvä viesti alkaa "voi sua. Jutellaan huomenna..." -> alat lukemaan ketjua ja selviää, että puolisosi on VT työntekijöiden luottamushenkilö. Minna on sairastunut vaikeaan masennukseen alaikäisen lapsensa päihdeongelman vuoksi ja joutunut olemaan toistuvasti sairauslomalla. Kukaan työpaikalla ei tiedä, paitsi esimies. Minna on joutunut poissaolojensa vuoksi kollegoidensa hampaisiin. Esimies esittää ratkaisuna kiusaamiseen vapaaehtoista irtisanoutumista tai alentamista pienemmällä palkalla harjoittelijaksi.

nyt ymmärrätkö miksi toisen ihmisen viestisalaisuuden rikkominen on väärin?

Tämä riski on olemassa toki. Mutta ihminen, joka ihan todella on etsimässä vain todistetta aavistuksilleen , ei ole ensinnäkään yhtään kiinnostunut Minnan ongelmista, niin ikäviä kuin ne voivat ollakin. Toiseksi hän pitää suunsa visusti kiinni, jos on päässyt näkemään sellaista, mitä ei olisi pitänyt ja mikä siis ei kosketa häntä mitenkään.

Jos puoliso pettää eikä ole avoin ja rehellisesti kerro miten on käynyt, tulee riski sille, että puoliso selvittää aavistuksiaan omilla keinoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Juu, ihan varmasti ratsaan jatkossakin, jos intuitio herättää. Mikään ei ole elämässä kauheampaa kuin roikkua löysässä hirressä. Toinen kieltää kaiken, mutta itsellä on paha olo. Varma tapa menettää mielenterveytensä. 

Eipä vain ole herättänyt, ei edes lasten kohdalla. 

Toivottavasti kukaan ei ala suhteeseen kanssasi. Ei kukaan ansaitse tuollaista.

Ja lapsille ei voi kuin toivottaa voimia täysin rajattoman ihmisen jälkeisinä. Toivottavasti oppivat terveisiin tapoihin olla ihmissuhteissa, vaikka äiti on rajaton ja isä pettäjä.

Mitäköhän salattavaa sinulla on, kun noin voimakkaasti reagoit?

Ei ole yhtään mitään salattavaa. Mutta näköjään jonkun intuitio on taas vauhdissa...

Ei kaikki ihmiset tee mitä haluaa ja riko toisten rajoja. On olemassa ihmisiä, joilla on jotain rajoja ja periaatteita. Ja me edellytämme sitä myös muilta itseemme kohdistuen.

Minullakin on raja ja periaate: luottamustani ei petetä, ja jos niin tehdään, niin katson oikeudekseni tutkia tilanteen tilanteen vaatimalla tavalla. Minulta ei tarvitse tulla vaatimaan luotettavuutta ja rajoja, jos toinen ei niitä myöskään noudata.

Totta mutta tuo urkkijahan ei tiennyt mitään. Oli vain intuitio. Entä jos hän on seuraavalla kerralla väärässä? Siinä tapauksessa hän olisi ainoa petturi. Väärintekijä.

Tuskin kiinnotaisi. Tuskin häpeäisi. Koska minun perse ja minun intuitio.

Minäkään en yhtään ymmärrä sinua. Maailmassa on suurempiakin vääryyksiä kuin toisen puhelimen katsominen. Sinä riehut kuin se olisi murhaan verrattavissa oleva rikos. 

ajatellaanpa näin. on intuitio -> avaat puolison kännykän -> siellä on viestiketju työpaikan Minnan kanssa. Viimeinen esikatselussa näkyvä viesti alkaa "voi sua. Jutellaan huomenna..." -> alat lukemaan ketjua ja selviää, että puolisosi on VT työntekijöiden luottamushenkilö. Minna on sairastunut vaikeaan masennukseen alaikäisen lapsensa päihdeongelman vuoksi ja joutunut olemaan toistuvasti sairauslomalla. Kukaan työpaikalla ei tiedä, paitsi esimies. Minna on joutunut poissaolojensa vuoksi kollegoidensa hampaisiin. Esimies esittää ratkaisuna kiusaamiseen vapaaehtoista irtisanoutumista tai alentamista pienemmällä palkalla harjoittelijaksi.

nyt ymmärrätkö miksi toisen ihmisen viestisalaisuuden rikkominen on väärin?

Tämä riski on olemassa toki. Mutta ihminen, joka ihan todella on etsimässä vain todistetta aavistuksilleen , ei ole ensinnäkään yhtään kiinnostunut Minnan ongelmista, niin ikäviä kuin ne voivat ollakin. Toiseksi hän pitää suunsa visusti kiinni, jos on päässyt näkemään sellaista, mitä ei olisi pitänyt ja mikä siis ei kosketa häntä mitenkään.

Jos puoliso pettää eikä ole avoin ja rehellisesti kerro miten on käynyt, tulee riski sille, että puoliso selvittää aavistuksiaan omilla keinoillaan.

Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin saman asian, mutta jos minulla tulisi vahvasti sellainen olo, että miehelläni on toinen nainen, niin ensin tietenkin kysyisin asiaa suoraan. Olemme olleet yhdessä niin kauan, että tunnen kyllä hänen eleensä, ilmeensä ja tapansa niin hyvin, että näkisin tasan varmasti jo hänen reagoinnista kysymykseen missä mentäisiin.

Jos mies kuitenkin alkaisi vänkäämään vastaan epäuskottavasti, hiljenisi tai alkaisi jopa heittämään vastasyytöstä, niin se riittäisi. En todellakaan tarvitsisi mitään lisätodisteita. Ei minun tarvitse saada mustaa valkoisella asiasta tai nähdä miestäni housut nilkoissa, vaan jo se, että minulla ei ole enää hyvä olla yhdessä, riittäisi eroon.

Niinpä enempiä asiaa kaivelematta alkaisin valmistelemaan eroa. Tykkään itsestäni ja elämä on lyhyt siihen, että jäisin huonoon. Niinpä ihmettelen näitä puhelimen kaivelijoita ja todisteiden perään kirkuvia tyyppejä. Aikuistukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Näin voit suojautua digitaaliselta väkivallalta tai vainolta:

Älä anna tunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Älä tallenna kirjautumistietojasi laitteille, jotka ovat sinun ja jonkun muun yhteiskäytössä.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

Sinulla on oikeus digitaalisiin rajoihin

Muilla ei ole oikeutta lukea viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä. Sinun ei tarvitse jakaa salasanojasi kenenkään kanssa. Myös parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja yksityisiä asioita.

Mieheni antoi mulle puhelimensa käteen kun itse ajoi autoa ja käski etsimään selaimelta google maps näytön ja aloittamaan reitityksen. yhdessä auki olevassa selaimen näytössä näkyi että hän on hakenut testosteronikorvaushoidosta tietoa. No minua asia nauratti, mutta hän meni aivan kirkkaan punaiseksi. Se olikin hänelle jotenkin hirvittävän nolo asia! Koitin keskustella asiasta kuin joku terveydenhoitaja oppilaille kuukautisista ikään, mutta melko nopeasti ymmärsin vaieta asian kuoliaaksi.

Jokaisella on joskus joku asia, joka on oikeus pitää salassa myös puolisolta. Itse en olisi halunnut häntä tuohon noloon tilanteeseen laittaa, edes vaikka se tapahtui vahingossa ja hänen suostumuksestaan. Miksi niin moni ei kunnioita puolisoaan yhtään?

Mikä siinä nauratti? Eikö se ollut vähän epäkunnioittavaa sekin, jos nauratti. 

Jos joku urkkii toisen puhelinta, koska on mustasukkainen, niin siinä voi olla kyse oikeutetusta epäilystä (on tullut petetyksi) tai sitten perusteettomasta epäilystä, jolloin takana on asioita, jotka vaativat selvittämistä. Syyttämällä epäkunnioittavaksi ei paljon edetä. Ja se itse ongelma ei lakikirjan avulla selviä olipa sitten kyseessä epäluotettava puoliso tai aiheeton mustasukkaisuus. 

Kännykän tutkiminen ei ole koskaan oikeutettua, ei koskaan. Se on rikos, josta voidaan teoriassa tuomita jopa kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä sakkoja.

Onko sulla joku pakkomielle tähän asiaan? Oletko jäänyt salasuhteesta kiinni tuolla tavalla?

Mikä sinun tarinasi on?

Näkisin että sellainen jolla on kova tarve huudella täällä ja muualla tuosta puhelinjutusta ei ole tunne-elämältään millään tavalla vakaa.

-ohis

Ovatko toisten puhelinten kaivelijat sitten vakaita? :)

Minun puhelimeni ei ole suojattu kotona, mutta jos minulla olisi jotain salattavaa, niin en välttämättä pitäisi tietoja siinä.

Eikö tuo selvää. Kommunikaatio ei toimi. Siihen tarvitaan kaksi. Turha puhua tuntemuksistaan jos saa vain p****kaa niskaansa, mykkäkoulua yms. Sitä oppii olemaan hiljaa ja teeskentelemään että kaikki ok kunnes ei enää hermot kestä.

Itsellä ainakin seuraavaksi nalkutus äityi ensin henkiseksi väkivallaksi sitten ruumiilliseksi. Jos olisin ollut avoin tai minua olisi kuunneltu, oltais varmaan erottu jo aiemmin.

Teille jotka sanotte että onhan niitä eron merkkejä ollut: niin on, jälkijättöisesti. Kaikissa pitkissä parisuhteissa kun on parempia ja huonompia aikoja ja parisuhteeseensa sitoutuneet uskoo että yhdessä päästään yli vastoinkäymisistä. Jos salassa eroa suunnitteleva ei koskaan hiiskahdakaan siitä, että hän on ajatellut eroa tai edes että on syvästi tyytymätön suhteeseen, vaikea sitoutuneen on sitä tietää.

Tapahtuu myös paljon asioita jotka ei liity suhteeseen mutta heijastuu suhteeseen: työpaikkakiusaaminen, omaisen äkillinen kuolema, rahaongelmat, työttömyys, oma vakava sairaus jne. Tällaisen kriisin keskellä toinen voi ruveta hautomaan salaa eroa ratkaisuna kaikkiin ongelmiinsa. Meille se oli lapsen vakava sairastuminen. Tuntui järkyttävältä kun eksä salamana pakeni sitä uuteen rakkauteen. Olisihan meille muutenkin voinut tulla ero, kyllä - mutta tuskin salamaeroa.

Oikeaa/ aitoa salamaeroa pidetään muuten nykyään henkisenä väkivaltana.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo selvää. Kommunikaatio ei toimi. Siihen tarvitaan kaksi. Turha puhua tuntemuksistaan jos saa vain p****kaa niskaansa, mykkäkoulua yms. Sitä oppii olemaan hiljaa ja teeskentelemään että kaikki ok kunnes ei enää hermot kestä.

Itsellä ainakin seuraavaksi nalkutus äityi ensin henkiseksi väkivallaksi sitten ruumiilliseksi. Jos olisin ollut avoin tai minua olisi kuunneltu, oltais varmaan erottu jo aiemmin.

Jälkeenpäin puoliso uhriutui, yritti riippua minussa, syytti pettämisestä.

Onneksi erosin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo selvää. Kommunikaatio ei toimi. Siihen tarvitaan kaksi. Turha puhua tuntemuksistaan jos saa vain p****kaa niskaansa, mykkäkoulua yms. Sitä oppii olemaan hiljaa ja teeskentelemään että kaikki ok kunnes ei enää hermot kestä.

Itsellä ainakin seuraavaksi nalkutus äityi ensin henkiseksi väkivallaksi sitten ruumiilliseksi. Jos olisin ollut avoin tai minua olisi kuunneltu, oltais varmaan erottu jo aiemmin.

Mikä oli syynä, ettet lähtenyt jo kun sait paskaa niskaasi? Minä olisin kuunnellut sitä paskanjauhamista hetken ja ilmoittanut, että jauha tästä eteenpäin paskasi vaikka peilikuvallesi, heippatirallaa vaan!

On outoa, jos jää odottelemaan niitä parempia aikoja ja kuuntelee kaikkea sontaa toiselta. On kuitenkin aika helppoa poistua paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Teille jotka sanotte että onhan niitä eron merkkejä ollut: niin on, jälkijättöisesti. Kaikissa pitkissä parisuhteissa kun on parempia ja huonompia aikoja ja parisuhteeseensa sitoutuneet uskoo että yhdessä päästään yli vastoinkäymisistä. Jos salassa eroa suunnitteleva ei koskaan hiiskahdakaan siitä, että hän on ajatellut eroa tai edes että on syvästi tyytymätön suhteeseen, vaikea sitoutuneen on sitä tietää.

Tapahtuu myös paljon asioita jotka ei liity suhteeseen mutta heijastuu suhteeseen: työpaikkakiusaaminen, omaisen äkillinen kuolema, rahaongelmat, työttömyys, oma vakava sairaus jne. Tällaisen kriisin keskellä toinen voi ruveta hautomaan salaa eroa ratkaisuna kaikkiin ongelmiinsa. Meille se oli lapsen vakava sairastuminen. Tuntui järkyttävältä kun eksä salamana pakeni sitä uuteen rakkauteen. Olisihan meille muutenkin voinut tulla ero, kyllä - mutta tuskin salamaeroa.

Oikeaa/ aitoa salamaeroa pidetään muuten nykyään henkisenä väkivaltana.

Salamaerot ovat erittäin traumaattisia, tuskin sitä kukaan on tässä kieltänytkään, en minä ainakaan.

Siitä kirjoitin, että merkkejä on, vaikka ne voikin usein nähdä vasta jälkijättöisesti. En ainakaan itse huomannut ketjussa sellaista, että olisi syyllistetty siitä, ettei ota eron merkkejä todesta tai että ei niitä huomannut. Päinvastoin olen kirjoittanut, että esimerkiksi oma kiintymyssuhdemalli voi estää ymmärtämästä, että puoliso on epäluotettava ihminen tai että oma parisuhde ei ole hyvällä mallilla (ajattelee esimerkiksi, että riitaisa ilmapiiri on tavallista ja normaalia avioliitossa). Se ei ole jätetyn syy, ei millään muotoa. Syyllisiä etsimällä ei ylipäätään päästä kovin fiksuun keskusteluun. 

Elämän kriiseistä puhuin myös eräässä aiemmassa viestissäni. Sellainen (henkeä uhkaava sairaus) oli itselläni jo nuorena. Yhtä hyvin se voi olla lapsen sairaus, vammautuminen, mikä hyvänsä, joka kuuluu normaaliin elämään (se siis ei ole epänormaalia), mutta josta heikompaa tekoa olevat parisuhteet eivät selviä, vaan purkautuvat. Valitettavan usein se tutkitusti on mies, joka lähtee tuollaisesta tilanteesta lätkimään, mutta naisena ajattelisin ehkä helposti, että mitä olisin tuollaisella miehellä tehnytkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.

Varsinkin kun oli oikeassa.

Ohis

Ok

Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.

Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.

Jos minä olen pettämässä niin, joo, kyllä puhelimeni saa tulla tarkistamaan. Olen ansainnut sen. 

Muutenkaan en pidä sitä kovin pahana asiana. Sitä en hyväksy, että puhelimeni tarkistetaan joka viikko, mutta jos yhtään olen toiminut omituisesti, niin minä jopa toivon, että toinen osapuoli katsoo puhelimeni, jotta näkee, ettei minulla oli salattavaa. 

Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa luottamus on sillä tasolla että toisen puhelinta pitää penkoa?

Luottamus syntyy teoista, ei sanoista.

Kyllä, mutta lähtöoletus on se että luotetaan eikä se että ei luoteta.

Tottakai mutta jos teot indikoivat muuta. Eli isot muutokset käytöksessä, epämääräisyys jnejne. Niin silloin on ymmärrettävää että ei sokeaa luottamusta jota täällä ilmeisesti pettämistä jopa useaan kertaan harrastaneet vaativat.

No se on totta. Jos elämässä jotakin oppii, kannattaa oppia se että älä usko sanoja vaan tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.

Varsinkin kun oli oikeassa.

Ohis

Ok

Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.

Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.

Jos minä olen pettämässä niin, joo, kyllä puhelimeni saa tulla tarkistamaan. Olen ansainnut sen. 

Muutenkaan en pidä sitä kovin pahana asiana. Sitä en hyväksy, että puhelimeni tarkistetaan joka viikko, mutta jos yhtään olen toiminut omituisesti, niin minä jopa toivon, että toinen osapuoli katsoo puhelimeni, jotta näkee, ettei minulla oli salattavaa. 

Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa luottamus on sillä tasolla että toisen puhelinta pitää penkoa?

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Luottamus voi vaurioitua helposti. Minä nuorena vaurioitin sitä opiskeluajan ryhmätyöllä, kun menin opiskelijapojan kotiin tekemään sitä. Mieleenikään ei etukäteen tullut, että mies vetäisi siitä herneen nenään.

Kyllä minä olisin ansainnut sen jälkeen puhelimen penkomisen, jos silloin kännyköitä olisi ollut.

Kyllä se vaan on aika mustavalkoista, ainakin jos on periaatteita siitä mitä ihmissuhteilta haluaa. Minä en jäisi suhteeseen, jossa olisi tarvetta penkoa puhelinta puolin tai toisin. Päässä on jotain vikaa, jos  ripustautuu ihmiseen johon ei voi luottaa.

Nää "minulla ei ole mitään salattavaa"-tyypit vaikuttaa samoilta jotka verhot auki ikkunan edessäkin levittelevät käsiään ilkosen alasti ja haluavat esitellä epämiellyttävää vartaloaan kaikille. Suorastaan nauttivat kun maailma näkee heistä kaiken. Joskus liika avoimuus on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.

Varsinkin kun oli oikeassa.

Ohis

Ok

Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.

Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.

Jos minä olen pettämässä niin, joo, kyllä puhelimeni saa tulla tarkistamaan. Olen ansainnut sen. 

Muutenkaan en pidä sitä kovin pahana asiana. Sitä en hyväksy, että puhelimeni tarkistetaan joka viikko, mutta jos yhtään olen toiminut omituisesti, niin minä jopa toivon, että toinen osapuoli katsoo puhelimeni, jotta näkee, ettei minulla oli salattavaa. 

Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa luottamus on sillä tasolla että toisen puhelinta pitää penkoa?

Luottamus syntyy teoista, ei sanoista.

Kyllä, mutta lähtöoletus on se että luotetaan eikä se että ei luoteta.

Lähtöoletus on eri ihmisillä erilainen. Johtuen menneisyyden kokemuksista.

Ei voi mennä sanomaan, että luota vain sokeasti, vaikka sinua on jokaisessa mennessä suhteessa petetty ja omat vanhemmatkin pettivät luottamuksen, kaveritkin pettivät.

Sekö on sitten hyvä pohja elää, että pitää jokaista epäilyttävänä? Se ei varmaan tuo mitään painolastia ja tuhoa suhteita jo itsessään?

Kyllä, monella on ikäviä kokemuksia mutta jos kantaa sitä lastia jokaiseen tulevaan suhteeseen niin eihän siitä mitään tule. Rakkaus on aina riski ja pitää uskaltaa, jos aikoo jotain sillä saralla saavuttaa. Tai sitten vetäytyä omiin oloihinsa.

Jos jatkuvasti vetää puoleensa hämäriä tyyppejä, on syytä tarkastella omaa kumppaninvalintaprosessia.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvän esimerkin juoksijalegenda Martti Vainion erosta, joka oli varmasti Pirjo-vaimolle jonkinmoinen ylläri: eräänä aamuna keittiön pöydällä oli Martin valmiiksi allekirjoittama avioerohakemus. Että otappa siitä kuppi kahvia ja ala viimeistelemään avioeroa.

Toinen oli se jumppa-Anne, jonka mies vaan yhtenä päivänä nousi ja lähti. Muutti pois koko kaupungista toiseen lääniin. Eteisen hyllyn päälle jäi lompakkokin. 4 lasta ja vaimo koko varmastikin tämän eron tulleen yllärinä.

Mäkin muistan tämän Annen jutun.  Se tuntui kyllä traagiselta, niillä oli neljä lasta ja miehellä oli toinen nainen.

Mies myöhemmin antoi lehtihaastattelun, jossa perusteli tätä äkillistä lähtöään sillä, että jos olisi kertonut etukäteen aikeistaan, siitä olisi syntynyt niin kauhea vääntö, että ei olisi sitä kestänyt.  Jotainhan siinä tapahtui sittenkin, kävikö se x tekemässä jotain miehen autolle tai jotain, en nyt muista.  

Ulkopuolisen on helppo tehdä päätelmiä, joilla ei kuitenkaan välttämättä ole tekemistä todellisuuden kanssa.  Eihän kukaan tiedä, minkälainen se avioliitto heillä oli, oliko onnellinen tai mitä muuta?  Se Anne oli hurjan kaunis, toivottavasti löysi uuden rakkauden.