Miten ero voi tulla parisuhteen toiselle osapuolelle yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ero tuli yllätyksenä, koska meidän liitossa mistään asioista ei koskaan puhuttu kunnolla. Se ei vaan kuulunut mieheni toimintatapoihin.

Sama mies saattaa toisessa suhteessa olla huono puhumaan ja toisessa oikeinkin hyvä. Sama koskee tietty naisia.

Höpö höpö.

Ei todellakaan ole höpöhöpö, vaan jo ihan tieteellisestikin todistettu tosiasia. Olemme eri ihmisten seurassa erilaisia, myös elämäntilanne vaikuttaa. Se vasta olisikin outoa, jos olisimme kaikissa vuorovaikutustilanteissa samanlaisia, kuin robotteja.

Juuri näin. Parisuhteen dynamiikka muodostuu monista isoista ja pienistä asioista ja niiden yhteensopivuudesta tai sopimattomuudesta. A ja B saattavat päätyä eroon, mutta A ja C sopivatkin loistavasti yhteen ja kommunikaatio pelaa. Välttämättä ei ole edes vikaa kenessäkään, mutta joku saa sinusta ulos eri asioita kuin joku toinen. Oikea kumppani saa sinusta parhaat asiat esiin ja lisäksi saa sinut kasvamaan lisää ihmisenä.

Ohjeena on tietenkin, että ongelmista pitää puhua.

Niin.

Mutta kun mun exäni kanssa niistä ei voinut puhua.  Kun hän määritteli sen heti nalkuttamiseksi.

No hyvä.  Varmasti joku nyt pörhistää niskavillojaan ja tuumaa, että sitä se usein onkin, että vaimo on muka keskustelevinaan ongelmasta, mutta keskustelee siihen tyyliin ja sellaisella äänellä ja syyttelevästi, että se on miehen korviin oikeasti nalkutusta.

Mutta kun se nyt vaan ei useimmitenkaan mene niin.  Nämä miehet, jotka vihaa sitä "nalkutusta" niin kauheasti, kokee nalkutukseksi ihan kaiken.  Niin nätisti ja niin syytöksiä vailla ei voi puhuakaan, etteikö se olisi heistä sitä nalkuttamista.  Ei vaan voi.  Kyse on siitä, että se ongelman aihe itsessään on sellainen, että he ei halua siitä keskustella, ja kaikki yritykset ottaa asia käsittelyyn, on - niin.  Mitäpä muuta kuin nalkutusta sitten.  Sillä he kuittaa ongelman pois.  Ettei vaan tarvitsisi kohdata sitä.

Ainoa vaihtoehto on silloin olla puhumatta ja niinpä se erokin sitten tulee yllätyksenä.  Tai oikeastihan se ei tule, mutta mies antaa niin ymmärtää.  Kyllä se mieskin sisimmässään tietää, mistä on kyse.  Mutta pitää esittää marttyyria.  Paha vaimo otti ja lähti.

Eli miten keskustella ongelmista, jos niistä ei saa keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ero tuli yllätyksenä, koska meidän liitossa mistään asioista ei koskaan puhuttu kunnolla. Se ei vaan kuulunut mieheni toimintatapoihin.

Sama mies saattaa toisessa suhteessa olla huono puhumaan ja toisessa oikeinkin hyvä. Sama koskee tietty naisia.

Höpö höpö.

Ei todellakaan ole höpöhöpö, vaan jo ihan tieteellisestikin todistettu tosiasia. Olemme eri ihmisten seurassa erilaisia, myös elämäntilanne vaikuttaa. Se vasta olisikin outoa, jos olisimme kaikissa vuorovaikutustilanteissa samanlaisia, kuin robotteja.

Autistit ovat usein tällaisia, aina samanlaisia robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Ohjeena on tietenkin, että ongelmista pitää puhua.

Niin.

Mutta kun mun exäni kanssa niistä ei voinut puhua.  Kun hän määritteli sen heti nalkuttamiseksi.

No hyvä.  Varmasti joku nyt pörhistää niskavillojaan ja tuumaa, että sitä se usein onkin, että vaimo on muka keskustelevinaan ongelmasta, mutta keskustelee siihen tyyliin ja sellaisella äänellä ja syyttelevästi, että se on miehen korviin oikeasti nalkutusta.

Mutta kun se nyt vaan ei useimmitenkaan mene niin.  Nämä miehet, jotka vihaa sitä "nalkutusta" niin kauheasti, kokee nalkutukseksi ihan kaiken.  Niin nätisti ja niin syytöksiä vailla ei voi puhuakaan, etteikö se olisi heistä sitä nalkuttamista.  Ei vaan voi.  Kyse on siitä, että se ongelman aihe itsessään on sellainen, että he ei halua siitä keskustella, ja kaikki yritykset ottaa asia käsittelyyn, on - niin.  Mitäpä muuta kuin nalkutusta sitten.  Sillä he kuittaa ongelman pois.  Ettei vaan tarvitsisi kohdata sitä.

Ainoa vaihtoehto on silloin olla puhumatta ja niinpä se erokin sitten tulee yllätyksenä.  Tai oikeastihan se ei tule, mutta mies antaa niin ymmärtää.  Kyllä se mieskin sisimmässään tietää, mistä on kyse.  Mutta pitää esittää marttyyria.  Paha vaimo otti ja lähti.

Eli miten keskustella ongelmista, jos niistä ei saa keskustella?

Ja taas kerran, jos minun mieheni sanoisi kerrankin aiheettomasti, että nalkutan, vaikka en todellakaan ole niin tehnyt, niin nostaisin metelin asiasta. Luultavasti sen metelin jälkeen olisimme molemmat samaa mieltä, että suhde oli siinä ja jatko-osia ei ole luvassa.

Eli jo toisen asiaton käytös aiheuttaisi välittömän reaktion minussa, jonka jälkeen kertoisin asiasta ja tuntemuksistani hänelle välittömästi. En hyssyttelisi asiaa, keksisi sille selityksiä mielessäni ja ottaisi syyllisyyden viittaa harteilleni, vaan puhuisin sen tuoreeltaan läpi.

Miksi ihmiset eivät tee niin? Eivätkö he uskalla, viitsi ja kehtaa? Onko heistä parempi hautoa ajatuksiaan mielessään ja velloa itsesäälissään seiraavaan iskuun ja vielä senkin jälkeen? Kun asiat selvitää samantien, voi niistä selvitä vain pienin kolhuin, mutta jos ne jättää taakseen, niin edestään asiat löytää. Ja kun aikaa on tullut väliin, on aina vaikeampaa selvittää niitä.

Vierailija kirjoitti:

Ohjeena on tietenkin, että ongelmista pitää puhua.

Niin.

Mutta kun mun exäni kanssa niistä ei voinut puhua.  Kun hän määritteli sen heti nalkuttamiseksi.

No hyvä.  Varmasti joku nyt pörhistää niskavillojaan ja tuumaa, että sitä se usein onkin, että vaimo on muka keskustelevinaan ongelmasta, mutta keskustelee siihen tyyliin ja sellaisella äänellä ja syyttelevästi, että se on miehen korviin oikeasti nalkutusta.

Mutta kun se nyt vaan ei useimmitenkaan mene niin.  Nämä miehet, jotka vihaa sitä "nalkutusta" niin kauheasti, kokee nalkutukseksi ihan kaiken.  Niin nätisti ja niin syytöksiä vailla ei voi puhuakaan, etteikö se olisi heistä sitä nalkuttamista.  Ei vaan voi.  Kyse on siitä, että se ongelman aihe itsessään on sellainen, että he ei halua siitä keskustella, ja kaikki yritykset ottaa asia käsittelyyn, on - niin.  Mitäpä muuta kuin nalkutusta sitten.  Sillä he kuittaa ongelman pois.  Ettei vaan tarvitsisi kohdata sitä.

Ainoa vaihtoehto on silloin olla puhumatta ja niinpä se erokin sitten tulee yllätyksenä.  Tai oikeastihan se ei tule, mutta mies antaa niin ymmärtää.  Kyllä se mieskin sisimmässään tietää, mistä on kyse.  Mutta pitää esittää marttyyria.  Paha vaimo otti ja lähti.

Eli miten keskustella ongelmista, jos niistä ei saa keskustella?

Miksi pitäisi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole hyvä olla??

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteeseen on sitoutunut mentaliteetillä kunnes-kuolema-meidät-erottaa, ja onhan se yllätys, kun tätä vannonut osapuoli haluaa eron. Vaikka olisi huomannut merkit ongelmista.

Tuo on uskovaisten höpinöitä, ei tavallisten ihmisten.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari exää, joilla oli tapana aina riidellessä heittää erokortti ilmaan ja kuitata sillä ongelmat.

Kyllä se näköjään niille yllätykseksi tuli, kun sanoin okei, nyt erotaan, en katsele enää tämmöstä.

"joilla oli tapana aina riidellessä heittää erokortti ilmaan"

Aina riidellessä? Miksi joku edes kuvittelee jatkavansa sellaista parisuhdetta, joissa riidellään usein? Ei minun korviin ainakaan kuulosta, että tuollaisissa riitojen täyttämissä seurusteluissa olisi taustalla rakkautta, eikä enää edes ihastusta, joten tuskinpa kukaan on erikoisen yllättynyt, kun ero tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari exää, joilla oli tapana aina riidellessä heittää erokortti ilmaan ja kuitata sillä ongelmat.

Kyllä se näköjään niille yllätykseksi tuli, kun sanoin okei, nyt erotaan, en katsele enää tämmöstä.

"joilla oli tapana aina riidellessä heittää erokortti ilmaan"

Aina riidellessä? Miksi joku edes kuvittelee jatkavansa sellaista parisuhdetta, joissa riidellään usein? Ei minun korviin ainakaan kuulosta, että tuollaisissa riitojen täyttämissä seurusteluissa olisi taustalla rakkautta, eikä enää edes ihastusta, joten tuskinpa kukaan on erikoisen yllättynyt, kun ero tulee.

Nämä erokorttien heittäjät eivät ansaitse parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle miehen sukkien kerääminen lattialta on pikkujuttu, miehelle niiden samojen sukkien vieminen pyykkikoriin suoraan käytöstä on ylivoimainen suoritus.

Miksi viedä niitä, kun vaimo ne vie kuitenkin? Ainut ja oikea neuvo tuohon on se, että vaimokin heittää sukat lattialle. Antaa olla niiden siinä siihen saakka kunnes mies alkaa tajuaa, että mitäs nyt.

Mielestäni paras ratkaisu on tuohon omat asunnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteeseen on sitoutunut mentaliteetillä kunnes-kuolema-meidät-erottaa, ja onhan se yllätys, kun tätä vannonut osapuoli haluaa eron. Vaikka olisi huomannut merkit ongelmista.

Tuo on uskovaisten höpinöitä, ei tavallisten ihmisten.

En ole uskovainen, mutta itse arvostan kumppanuutta, kaveria-ei-jätetä -asennettä ja siis pitkää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Juu, ihan varmasti ratsaan jatkossakin, jos intuitio herättää. Mikään ei ole elämässä kauheampaa kuin roikkua löysässä hirressä. Toinen kieltää kaiken, mutta itsellä on paha olo. Varma tapa menettää mielenterveytensä. 

Eipä vain ole herättänyt, ei edes lasten kohdalla. 

Itsehän siinä hirressäsi haluat pysyä ja kärsiä. Varmaan ihan nautit tuosta, kun saat roikkua ja valittaa katkerana. Naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteeseen on sitoutunut mentaliteetillä kunnes-kuolema-meidät-erottaa, ja onhan se yllätys, kun tätä vannonut osapuoli haluaa eron. Vaikka olisi huomannut merkit ongelmista.

Tuo on uskovaisten höpinöitä, ei tavallisten ihmisten.

En ole uskovainen, mutta itse arvostan kumppanuutta, kaveria-ei-jätetä -asennettä ja siis pitkää parisuhdetta.

Ok, eli toinen saa panna sinun luvallasi vieraitakin, kunhan tulee kotiin! Kunhan kulissit vaan pysyvät ehjinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Juu, ihan varmasti ratsaan jatkossakin, jos intuitio herättää. Mikään ei ole elämässä kauheampaa kuin roikkua löysässä hirressä. Toinen kieltää kaiken, mutta itsellä on paha olo. Varma tapa menettää mielenterveytensä. 

Eipä vain ole herättänyt, ei edes lasten kohdalla. 

Toivottavasti kukaan ei ala suhteeseen kanssasi. Ei kukaan ansaitse tuollaista.

Ja lapsille ei voi kuin toivottaa voimia täysin rajattoman ihmisen jälkeisinä. Toivottavasti oppivat terveisiin tapoihin olla ihmissuhteissa, vaikka äiti on rajaton ja isä pettäjä.

Mitäköhän salattavaa sinulla on, kun noin voimakkaasti reagoit?

Ei ole yhtään mitään salattavaa. Mutta näköjään jonkun intuitio on taas vauhdissa...

Ei kaikki ihmiset tee mitä haluaa ja riko toisten rajoja. On olemassa ihmisiä, joilla on jotain rajoja ja periaatteita. Ja me edellytämme sitä myös muilta itseemme kohdistuen.

Minullakin on raja ja periaate: luottamustani ei petetä, ja jos niin tehdään, niin katson oikeudekseni tutkia tilanteen tilanteen vaatimalla tavalla. Minulta ei tarvitse tulla vaatimaan luotettavuutta ja rajoja, jos toinen ei niitä myöskään noudata.

Mihin tarvitset todisteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteeseen on sitoutunut mentaliteetillä kunnes-kuolema-meidät-erottaa, ja onhan se yllätys, kun tätä vannonut osapuoli haluaa eron. Vaikka olisi huomannut merkit ongelmista.

Tuo on uskovaisten höpinöitä, ei tavallisten ihmisten.

En ole uskovainen, mutta itse arvostan kumppanuutta, kaveria-ei-jätetä -asennettä ja siis pitkää parisuhdetta.

Ok, eli toinen saa panna sinun luvallasi vieraitakin, kunhan tulee kotiin! Kunhan kulissit vaan pysyvät ehjinä.

Missä noin on sanottu? Älä muovaile toisten sanomisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Kerropa minulle, mikä sinun mielestäsi on oikea tapa toimia? 

a) mies kieltää kaiken. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ensi kuussa myös, ensi vuonna myös. Sinulla on jatkuvasti paha olo, mutta mitä siitä. Elät pahan olosi kanssa.

b) mies kieltää kaiken. Et usko, vaan eroat ja rikot lasten kodin ilman varmaa tietoa.

c) jokin muu, mikä?

c) puuttua siihen epäkohtaan mikä tiedetään. Puoliso on äreä. Tekeminen ja mielenkiinto kohdistuu poispäin parisuhteesta, ei sitä kohti. Erotaan, jos toiselta puuttuu ilmiselvästi motivaatio kääntyä rakentamaan yhteistä suhdetta, sen sijaan, että hajoittaa sitä etääntymällä. Se on jo yksin ihan riittävä eron syy. Epäilen, että moni jättää nuo keskustelut käymättä, koska pelkää, että eromahdollisuuden esiin ottaminen saa toisen siihen tarttumaan oitis. Toivotaan hiljaa ja odotellaan josko tilanne paranisi.

Eli sinä valitset b)-vaihtoehdon.

Puutut, mutta mies kieltä kaiken. Ja eroat.

Mihin sitä pettämistä tuossa tarvitaan perustelemaan eroa? jos ei kiinnosta tehdä mitään yhdessä ja kotona vaan äyskitään, eikä tilanne parane niin ero! Eli ei b vaihtoehto, vaan c, ero riippumatta siitä liittyykö kuvioon kolmansia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Juu, ihan varmasti ratsaan jatkossakin, jos intuitio herättää. Mikään ei ole elämässä kauheampaa kuin roikkua löysässä hirressä. Toinen kieltää kaiken, mutta itsellä on paha olo. Varma tapa menettää mielenterveytensä. 

Eipä vain ole herättänyt, ei edes lasten kohdalla. 

Toivottavasti kukaan ei ala suhteeseen kanssasi. Ei kukaan ansaitse tuollaista.

Ja lapsille ei voi kuin toivottaa voimia täysin rajattoman ihmisen jälkeisinä. Toivottavasti oppivat terveisiin tapoihin olla ihmissuhteissa, vaikka äiti on rajaton ja isä pettäjä.

Mitäköhän salattavaa sinulla on, kun noin voimakkaasti reagoit?

Ei ole yhtään mitään salattavaa. Mutta näköjään jonkun intuitio on taas vauhdissa...

Ei kaikki ihmiset tee mitä haluaa ja riko toisten rajoja. On olemassa ihmisiä, joilla on jotain rajoja ja periaatteita. Ja me edellytämme sitä myös muilta itseemme kohdistuen.

Minullakin on raja ja periaate: luottamustani ei petetä, ja jos niin tehdään, niin katson oikeudekseni tutkia tilanteen tilanteen vaatimalla tavalla. Minulta ei tarvitse tulla vaatimaan luotettavuutta ja rajoja, jos toinen ei niitä myöskään noudata.

Totta mutta tuo urkkijahan ei tiennyt mitään. Oli vain intuitio. Entä jos hän on seuraavalla kerralla väärässä? Siinä tapauksessa hän olisi ainoa petturi. Väärintekijä.

Tuskin kiinnotaisi. Tuskin häpeäisi. Koska minun perse ja minun intuitio.

Minäkään en yhtään ymmärrä sinua. Maailmassa on suurempiakin vääryyksiä kuin toisen puhelimen katsominen. Sinä riehut kuin se olisi murhaan verrattavissa oleva rikos. 

ajatellaanpa näin. on intuitio -> avaat puolison kännykän -> siellä on viestiketju työpaikan Minnan kanssa. Viimeinen esikatselussa näkyvä viesti alkaa "voi sua. Jutellaan huomenna..." -> alat lukemaan ketjua ja selviää, että puolisosi on VT työntekijöiden luottamushenkilö. Minna on sairastunut vaikeaan masennukseen alaikäisen lapsensa päihdeongelman vuoksi ja joutunut olemaan toistuvasti sairauslomalla. Kukaan työpaikalla ei tiedä, paitsi esimies. Minna on joutunut poissaolojensa vuoksi kollegoidensa hampaisiin. Esimies esittää ratkaisuna kiusaamiseen vapaaehtoista irtisanoutumista tai alentamista pienemmällä palkalla harjoittelijaksi.

nyt ymmärrätkö miksi toisen ihmisen viestisalaisuuden rikkominen on väärin?

Tuossa esimerkissä oudointa on se, ettei puoliso ole kertonut olevansa luottamushenkilö. Eivätkö ihmiset kerro omista työnkuvistaan kotona?

enpä oo muuten edes varma onko mies työpaikallaan varaluotto. Enkä tiedä kuka meillä on. Mutta molemmat pääluotot tiedän kyllä ihan nimeltä.

On ihmisiä, jotka hautovat asioita itsekseen. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä toinen viestii. On ihmisiä, jotka harrastavat syrjähyppyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Kerropa minulle, mikä sinun mielestäsi on oikea tapa toimia? 

a) mies kieltää kaiken. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ensi kuussa myös, ensi vuonna myös. Sinulla on jatkuvasti paha olo, mutta mitä siitä. Elät pahan olosi kanssa.

b) mies kieltää kaiken. Et usko, vaan eroat ja rikot lasten kodin ilman varmaa tietoa.

c) jokin muu, mikä?

c) puuttua siihen epäkohtaan mikä tiedetään. Puoliso on äreä. Tekeminen ja mielenkiinto kohdistuu poispäin parisuhteesta, ei sitä kohti. Erotaan, jos toiselta puuttuu ilmiselvästi motivaatio kääntyä rakentamaan yhteistä suhdetta, sen sijaan, että hajoittaa sitä etääntymällä. Se on jo yksin ihan riittävä eron syy. Epäilen, että moni jättää nuo keskustelut käymättä, koska pelkää, että eromahdollisuuden esiin ottaminen saa toisen siihen tarttumaan oitis. Toivotaan hiljaa ja odotellaan josko tilanne paranisi.

Eli sinä valitset b)-vaihtoehdon.

Puutut, mutta mies kieltä kaiken. Ja eroat.

Mihin sitä pettämistä tuossa tarvitaan perustelemaan eroa? jos ei kiinnosta tehdä mitään yhdessä ja kotona vaan äyskitään, eikä tilanne parane niin ero! Eli ei b vaihtoehto, vaan c, ero riippumatta siitä liittyykö kuvioon kolmansia vai ei.

Minäkään en edes ajattelisi muita vaihtoehtoja. Jos kotona, yhdessä ei ole kivaa, toisen puuhat mietityttävät ja oma olo on surullinen, mutta tietää, että elämä ei ilman isoja muutoksia paremmaksi tule, niin ero on ainoa vaihtoehto. Todisteilla ei ole mitään väliä enää silloin.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka hautovat asioita itsekseen. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä toinen viestii. On ihmisiä, jotka harrastavat syrjähyppyjä.

Niin? On erilaisia ihmisiä, sen nyt kaikki tietävät. Oma onnellisuus pitää kuitenkin ihan itse saada aikaan.

Todella erikoista vedota intuitioon. Miten olisi järjen käyttö eli miettiä tunteitaan: minulla on niin paha olla ja toinen ei puhu, haenpa keskusteluapua ja pohdin olisiko ero paikallaan.