Miten ero voi tulla parisuhteen toiselle osapuolelle yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyksesi ongelma on oletuksesi siitä, että kunnolla puhuminen on mahdollista kaikissa parisuhteissa. Kunnolla puhuminen ei ole mahdollista kaikissa parisuhteissa, se ei ole itsestäänselvyys. Eikä tätä puutetta voi toinen yksipuolisesti korjata.

Näin on, tuttuni oli pari/eroterapiassa ottanut terapeutin kehotuksesta esiin näitä syitä erohalulleen. Terapeutti oli sitä mieltä, että eteenpäinsuuntautumisen vuoksi toisen osapuolen oikeus on saada tietää. Hän oli ensin kierrellyt ja kaarrellut, kuinka alkoi seurustella liian pian avioeron jälkeen, eikä osannut oikein rakentaa yhteistä elämää jne jne. Ei olisi halunnut kertoa oikeasti suurinta syytä miksi rakkaus oli kuollut, koska tiesi mitä siitä seuraa. Terapeutti oli kehottanut uudelleen kertomaan siihen nyt eroon päätymässä olevaan suhteeseen liittyvistä ongelmista. Hän oli kertonut, että painostaminen todella isoon päätökseen, jota hän ei halunnut tehdä ja oli mielipiteensä asiaan ilmaissut jo suhteen alussa,  vei luottamuksen ja teki katkeraksi eikä tilanne ole enää korjattavissa. Toinen osapuoli käveli ulos huoneesta ja haukkui myöhemmin lyttyyn kun häntä syytellään asiasta joka HÄNELLE on niin tuskallinen.

Eli käsketään kertomaan syy, sanot ääneen sen minkä molemmat tietää, niin sekin meni väärin.

Putosin nyt täysin kärryiltä tuossa kertomuksessa kuka hän ja osapuoli milloinkin oli kyseessä ja mitä terapeutti sanoi.

Miten ihmeessä tiedät jonkun kaveripariskunnan erosta ja terapiasta, kun et ollut paikalla eli kuulit vain toisen osapuolen näkemyksen?

Eli mikä oli pointtisi tässä, sekö, että niin tai näin väärin päin? En kysy pahalla, vaan oikeasti haluaisin tietää mikä on pettymyksesi syy tässä? Koetko, että puhuminen on vain yksi lisävaatimus, kun kuitenkin aina syytetään? Kokemus siitä, ettet koskaan tule kuulluksi?

Pointti lienee se, että jos ei ongelmista keskustelu ole onnistunut suhteen aikana niin ei se onnistu erossakaan. Jos toinen osapuoli on sitä mieltä, että on aina oikeassa niin kuinka tilannetta jalostaa se kun listaat ne samat asiat josta olet jo suhteen aikana maininnut?

Tämän eron taustalla oli toisen koko aikuiselämän tiedossa ollut halu elää ilman lapsia ja toisen yllättäen herännytkin vauvakuume; tästä ristiriidasta seuranneet tapahtumat kuten ehkäisyn jättäminen pois salaa, uhkailut ja syyllistäminen, täydellinen toisen toiveiden kunnioittamattomuus ja erosta kieltäytyminen kun asiasta ei päästy yksimielisyyteen. Mikään muu ei olisi kelvannut kuin yhteinen lapsi, kaikki muu oli loukkaamista, toisen loppuelämän pilaamista ja toisen ajamista itsetuhoisiin tekoihin.

Asiasta ei haluttu keskustella suhteen aikana, eikä eron hetkellä, ei varsinkaan terapeutin kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella on tuo, että puolison sijaintitieto näkyy toiselle puolisolle?

Ymmärrän sen alaikäisten lasten kanssa jollain tasolla, vaikka meillä ei sellaiseen ole tarvetta ollut, mutta että aikuisten pitää koko ajan tietää missä toinen menee, en ymmärrä.

Jos luottamusta ei ole sen vertaa, niin onko järkeä olla yleensä parisuhteessa. Se, että aikuinen ihminen ei voi liikkua missään ilman että puoliso tietää, olisi oikeastaan aika järkyttävää.

Olen pitkässä parisuhteessa, on ollut ylä- ja alamäet, koskaan ei tietääkseni ole ollut ero lähelläkään ja toiseen on luotto molemminpuolin. Ei ole tiedossa puhelimen tai padien tunnareita tms. Ei seurantaa missä toinen menee. Me kerromme sen missä liikutaan ihan itse. Meillä puhutaan ikävistäkin asioista, viihdymme yhdessä ja erikseen, eikä ole tarvetta miettiä että toinen kävisi vieraissa. Jos olen sinisilmäinen, sitten olen, mutta näin on parempi.

Mikäli mulla olisi pitkään suhteessa huono olla, se on keskustelun paikka ja jos toinen ei siihen suostu, eikä olo parane, voin tehdä omat johtopäätökset.

Tunnen useampiakin, heillä kyllä kaikilla näkyy sijaintitiedota kaikille perheenjäsenille, siis lapset näkevät myös vanhempien. Ovat sellaisia teknologiapeerheistä, on käytössä kaikenlaisia, tuon lisäksi, mm. älyohjautuva valojärjestelmä kotona, ja musavehkeet. Ei heistä kukaan seuraa sijaintia kyttäämällä :D Heille olisi ihan mahdoton ajatuskin että sellaista kukaan tekisi, miksi tuo kävisi edes kenenkään mielessä, että jos perhe tietää missä olen, niin se on kyttäämistä? Eihän tuollainen käy heidän mielestään mielessä jollei ole jotain salattavaa.

Lisäksi sijaintitietoja ei seuraa kukaan muutenkaan, vain silloin katsoo kun siitä saattaa olla jotain hyötyä.

Vai että teknologiaperhe. Sanoisin, että he ovat vaarallisella tiellä, jos eivät ole olleet todella hyviä suojaamaan yhteytensä. Mutta ehkä heille on ihan ok, että isoveli saattaa valvoa jollakin tavoin esimerkiksi Kiinasta päin? :D

Meillä ei ole perheessä kukaan seuraa toisten sijainteja, siihen ei ole ollut minkäänlaista tarvetta ainakaan tähän saakka ja tuski pa tästä eteenpäinkään. Minunkin sijaintini olisi aika tylsää katsottavaa, olen kotona etätöissä, käväisin Lidlissä iltapäivällä, sitten koiran kanssa lenkillä... kukaan ei tarvitse nähdä sijaintiani ja minun ei tarvitse nähsä mieheni tai perheen nuorten sijainteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.

Varsinkin kun oli oikeassa.

Ohis

Ok

Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.

Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.

Minun täytyy sanoa että jos minä pettäisin ja pitäisin sivusuhdetta pidempään enkä kertoisi siitä puolisolleni vaan jatkaisin vaan, ei se että puhelimeni olisi ratsattu tätä asiaa selvitellessä olisi iso juttu. Iso juttu siinä olisi oma petokseni toista kohtaan.

Mutta joo, jokainen voi itse päättää millaisen kanssa suhteessa haluaa olla

Minulle pettäminen on ehdottomasti ei .

Mutta kun siellä viesteissä on jokaisessa sekin toinen osapuoli, joka ei ole sinua pettänyt, kuten ei välttämättä kumppanisikaan. Mikä antaa sinulle oikeuden epäilyksestä selailla niiden muiden ihmisten viestejä?

miltä itsestäsi tuntuisi jos paras ystäväsi kertoisi, että hänen miehensä on selaillut hänen whatsapp tiliään, eikä kukaan tietäisi varmaksi mitä kaikkea hän on sieltä lukenut?

Eri jatkaa edelleen, mutta itselleni on käynyt niin, että eron tuoksinassa eräs mies luki kirjeeni, jotka olin lähettänyt hänen vaimolleen. Niissä oli arkoja asioita, mutta myös kommentointia siitä, kun vaimo oli pettänyt tätä miestä. Ei se nyt kovin mukavalta tuntunut, mutta oli mielestäni ymmärrettävää silti. Uskon, että hän vähät välitti minun asioistani eikä lukenut niitä niin tarkkaan, vaan etsi kohdat, jotka koskivat vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ero tuli yllätyksenä, koska meidän liitossa mistään asioista ei koskaan puhuttu kunnolla. Se ei vaan kuulunut mieheni toimintatapoihin.

Sama mies saattaa toisessa suhteessa olla huono puhumaan ja toisessa oikeinkin hyvä. Sama koskee tietty naisia.

No enpä tiedä, ei se perusluonne muuksi paljoa muutu ja tuskinpa jöröjukalle tulee tarvetta jutella itseään koskevista asioista muiden kanssa, jos ei ole 50 vuoteen mennessäkään jutellut niistä.

Ajatus oli kuitenkin varmaan tuossa hyvä, mutta ei se nyt ihan niin mene..

Sillon se tulee ku toinen esittää onnellista eikä kommunikoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ero tuli yllätyksenä, koska meidän liitossa mistään asioista ei koskaan puhuttu kunnolla. Se ei vaan kuulunut mieheni toimintatapoihin.

Sama mies saattaa toisessa suhteessa olla huono puhumaan ja toisessa oikeinkin hyvä. Sama koskee tietty naisia.

Höpö höpö.

Ei todellakaan ole höpöhöpö, vaan jo ihan tieteellisestikin todistettu tosiasia. Olemme eri ihmisten seurassa erilaisia, myös elämäntilanne vaikuttaa. Se vasta olisikin outoa, jos olisimme kaikissa vuorovaikutustilanteissa samanlaisia, kuin robotteja.

On tieteellisesti todistettu kyllä, että olemme erilaisia eri ihmisten seurassa, mutta vain silloin, kun roolimme on erilainen.

Eli olemme erilaisia lapsillemme, erilaisia työkavereillemme, erilaisia kun palvelemme asiakkaita työssämme, erilaisia omille vanhemmillemme, erilaisia sydänystäville, erilaisia satunnaisissa kohtaamisissa.

Mutta!!!! Olemme suht samanlaisia sitten sille KUMPPANILLE. Eli jos olen luonteeltani hiljainen enkä paljoa puhu nimenomaan seurustelusuhteissa, niin en minä siitä muutu Runebergiksi toisen miehen kanssa.

Siis käytöksemme ja olemuksemme muuttuu sen roolin verran vain, vaikka olisi 10 eri kumppania, niin käytöksemme heidän kanssaan ajautuu samantyyyppiseksi anyway.

ei pidä paikkaansa millään muotoa! Näytätkö sen tieteellisen todistusmateriaalin kiitos.

Ajattelepa ystäviäsi, oletko kaikille samanlainen? Avaudutko jokaiselle yhtä avoimesti? Jos et, miksi? Entä sisarukset? Kaikkien kanssa pidetään yhteyttä yhtä paljon, kaikkien kanssa jutellaan samat jutut? On ihan oikeita tutkimuksia siitä, ettet vanhempanakaan ole sama äiti tai isä jokaiselle lapsistasi. Vuorovaikutustilanne on aina kahden kauppa. Monessa suhteessa on esim vanhoja selvittämättömiö ristiriitoja, jotka lopettavat avoimen keskustelu pikkuhiljaa kokonaan. Toisissa on mahdottoman vaikeaa keskustella vaikkapa toisen ylipainosta, kun sama henkilö, toisessa suhteessa, saattoi itse kauhistella ylipainoaan ja pyytää kumppanin apua painonpudotukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyksesi ongelma on oletuksesi siitä, että kunnolla puhuminen on mahdollista kaikissa parisuhteissa. Kunnolla puhuminen ei ole mahdollista kaikissa parisuhteissa, se ei ole itsestäänselvyys. Eikä tätä puutetta voi toinen yksipuolisesti korjata.

Näin on, tuttuni oli pari/eroterapiassa ottanut terapeutin kehotuksesta esiin näitä syitä erohalulleen. Terapeutti oli sitä mieltä, että eteenpäinsuuntautumisen vuoksi toisen osapuolen oikeus on saada tietää. Hän oli ensin kierrellyt ja kaarrellut, kuinka alkoi seurustella liian pian avioeron jälkeen, eikä osannut oikein rakentaa yhteistä elämää jne jne. Ei olisi halunnut kertoa oikeasti suurinta syytä miksi rakkaus oli kuollut, koska tiesi mitä siitä seuraa. Terapeutti oli kehottanut uudelleen kertomaan siihen nyt eroon päätymässä olevaan suhteeseen liittyvistä ongelmista. Hän oli kertonut, että painostaminen todella isoon päätökseen, jota hän ei halunnut tehdä ja oli mielipiteensä asiaan ilmaissut jo suhteen alussa,  vei luottamuksen ja teki katkeraksi eikä tilanne ole enää korjattavissa. Toinen osapuoli käveli ulos huoneesta ja haukkui myöhemmin lyttyyn kun häntä syytellään asiasta joka HÄNELLE on niin tuskallinen.

Eli käsketään kertomaan syy, sanot ääneen sen minkä molemmat tietää, niin sekin meni väärin.

Putosin nyt täysin kärryiltä tuossa kertomuksessa kuka hän ja osapuoli milloinkin oli kyseessä ja mitä terapeutti sanoi.

Miten ihmeessä tiedät jonkun kaveripariskunnan erosta ja terapiasta, kun et ollut paikalla eli kuulit vain toisen osapuolen näkemyksen?

Eli mikä oli pointtisi tässä, sekö, että niin tai näin väärin päin? En kysy pahalla, vaan oikeasti haluaisin tietää mikä on pettymyksesi syy tässä? Koetko, että puhuminen on vain yksi lisävaatimus, kun kuitenkin aina syytetään? Kokemus siitä, ettet koskaan tule kuulluksi?

Pointti lienee se, että jos ei ongelmista keskustelu ole onnistunut suhteen aikana niin ei se onnistu erossakaan. Jos toinen osapuoli on sitä mieltä, että on aina oikeassa niin kuinka tilannetta jalostaa se kun listaat ne samat asiat josta olet jo suhteen aikana maininnut?

Tämän eron taustalla oli toisen koko aikuiselämän tiedossa ollut halu elää ilman lapsia ja toisen yllättäen herännytkin vauvakuume; tästä ristiriidasta seuranneet tapahtumat kuten ehkäisyn jättäminen pois salaa, uhkailut ja syyllistäminen, täydellinen toisen toiveiden kunnioittamattomuus ja erosta kieltäytyminen kun asiasta ei päästy yksimielisyyteen. Mikään muu ei olisi kelvannut kuin yhteinen lapsi, kaikki muu oli loukkaamista, toisen loppuelämän pilaamista ja toisen ajamista itsetuhoisiin tekoihin.

Asiasta ei haluttu keskustella suhteen aikana, eikä eron hetkellä, ei varsinkaan terapeutin kuullen.

Ok, nyt ymmärrän. Asiallinen keskustelu terapeutin läsnäollessa tuo keskusteluun ilmaa, jota kotona ei ole, joten oli ainoa keino pysyä omassa hapettomassa näkökulmassa, että poistuu paikalta. 

Minä näen terapian siten, että se tuo esille tosiasioita joita ei voi muuttaa. Kipu lapsettomuudesta oli asia, mistä se toinen ei perääntynyt, eikä toinenkaan perääntynyt lapsettomuudestaan,  se oli asia, josta ei voinut tehdä kompromissia.

Mutta sehän ei koske kaikkia ihmisiä, tilanteita ja terapioita, vaan oli vain yksi tapaus eräästä keissistä. Siis ei voi nähdä niin, että jos keskustelu ei onnistu kotona, ei se koskaan onnistu terapiassakaan. Joskus onnistuu ja joskus ei. Terapiassa ei olla siksi, että päämäärä olisi liiton jatkaminen, vaan hyvä tulos on sekin, jos yhteensopimaton pari eroaa. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista.

LiisaK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on valehdellut että kaikki on hyvin vaikka ei ollutkaan.

Jos edes keskustellaan asiasta "onko kaikki hyvin", niin eikö se soita yhtään hälytyskelloja päässä? Minä ainakin alkaisin miettimään vähän enemmän.

No näinpä juuri. Mieheni oli exältään pyytänyt taukoa jo kuukausia aiemmin. Sanonut useasti ettei 'tästä taida tulla mitään' ja että tuntuu ettei enää rakasta. Oli aina heltynyt yrittämään vielä kun toinen oli ollut murtunut itestuhoisuudella uhkailuun saakka. Toistuvasti nainen oli kysellyt onko miehellä jo joku toinen ja itkenyt, että hänestä tuntuu ettei mies enää häntä rakasta eikä halua läheisyyttäkään enää. Silti ero tuli siis AIVAN PUSKISTA. Mahdollisuuttakaan ei oltu kuulemma annettu saada suhdetta toimimaan, ykin vaan itsekkäästi päätetty, että se on ero nyt. Ei näitä tällaisia voi yksin päättää, ilmeisesti.

Ja sinä uskoit.

Ja uskot ettei tee sinulle samoin.

Tee miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ero tuli yllätyksenä, koska meidän liitossa mistään asioista ei koskaan puhuttu kunnolla. Se ei vaan kuulunut mieheni toimintatapoihin.

Sama mies saattaa toisessa suhteessa olla huono puhumaan ja toisessa oikeinkin hyvä. Sama koskee tietty naisia.

No enpä tiedä, ei se perusluonne muuksi paljoa muutu ja tuskinpa jöröjukalle tulee tarvetta jutella itseään koskevista asioista muiden kanssa, jos ei ole 50 vuoteen mennessäkään jutellut niistä.

Ajatus oli kuitenkin varmaan tuossa hyvä, mutta ei se nyt ihan niin mene..

Moni jöröjukka puhuu niitä asioitaan kyllä, mutta siihen liittyy katumusta, kun se tulee hallitsemattomassa tilanteessa. Aleksitymia on usein vain sitä, ettei uskalla luottaa, kun ei ole kokemusta eikä oikein tuntumaakaan omaan itseen vaan se on pantu aina sivuun. Sitten siellä on kaikenlaiset sijaistunteet vain, jotka menoa pyörittävät. Kuten tuo jörön rooli.

Toista ei voi muuttaa, mutta se on kokonaan eri asia kuin se, etteikö ihmisessä olisi kaikki asiat, meissä jokaisessa. Jokaisessa ihmisessä on kaikki tunteet ja ilmaisut kyllä ja ne purskahtavat esille välillä. Jos ei edes unia näe, niin silloin on kyseessä psykopaatti, mutta ovat kuitenkin hyvin harvinaisia.

Mä olen yhdessä mediassa kirjoittajana ja puhelimestani löytyy toimituksen sisäistä viestienvaihtoa. Olisi aika surkeaa jos joku ulkopuolinen kyttäisi niitä juttuja. Samoin en haluaisi lukea muiden arkaluontoisia viestejä. Jos ei luota puolisoon niin eroaa. Se on niin yksinkertaista.

Kyllä minulle tuli ihan yllätyksenä, kun entinen puolisoni jäi kiinni suhteestaan työkaveriinsa.Isompana yllätyksenä tuli tosin se, ettei katunut tai pyytänyt anteeksi, vaan päätti panostaa tähän uuteen naiseen. Yhteinen asuntolaina ja lapsi, 10 vuotta yhteistä elämää takana 

Vierailija kirjoitti:

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Näin voit suojautua digitaaliselta väkivallalta tai vainolta:

Älä anna tunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Älä tallenna kirjautumistietojasi laitteille, jotka ovat sinun ja jonkun muun yhteiskäytössä.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

Sinulla on oikeus digitaalisiin rajoihin

Muilla ei ole oikeutta lukea viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä. Sinun ei tarvitse jakaa salasanojasi kenenkään kanssa. Myös parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja yksityisiä asioita.

Mieheni antoi mulle puhelimensa käteen kun itse ajoi autoa ja käski etsimään selaimelta google maps näytön ja aloittamaan reitityksen. yhdessä auki olevassa selaimen näytössä näkyi että hän on hakenut testosteronikorvaushoidosta tietoa. No minua asia nauratti, mutta hän meni aivan kirkkaan punaiseksi. Se olikin hänelle jotenkin hirvittävän nolo asia! Koitin keskustella asiasta kuin joku terveydenhoitaja oppilaille kuukautisista ikään, mutta melko nopeasti ymmärsin vaieta asian kuoliaaksi.

Jokaisella on joskus joku asia, joka on oikeus pitää salassa myös puolisolta. Itse en olisi halunnut häntä tuohon noloon tilanteeseen laittaa, edes vaikka se tapahtui vahingossa ja hänen suostumuksestaan. Miksi niin moni ei kunnioita puolisoaan yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.

Varsinkin kun oli oikeassa.

Ohis

Ok

Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.

Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.

Minun täytyy sanoa että jos minä pettäisin ja pitäisin sivusuhdetta pidempään enkä kertoisi siitä puolisolleni vaan jatkaisin vaan, ei se että puhelimeni olisi ratsattu tätä asiaa selvitellessä olisi iso juttu. Iso juttu siinä olisi oma petokseni toista kohtaan.

Mutta joo, jokainen voi itse päättää millaisen kanssa suhteessa haluaa olla

Minulle pettäminen on ehdottomasti ei .

Mutta kun siellä viesteissä on jokaisessa sekin toinen osapuoli, joka ei ole sinua pettänyt, kuten ei välttämättä kumppanisikaan. Mikä antaa sinulle oikeuden epäilyksestä selailla niiden muiden ihmisten viestejä?

miltä itsestäsi tuntuisi jos paras ystäväsi kertoisi, että hänen miehensä on selaillut hänen whatsapp tiliään, eikä kukaan tietäisi varmaksi mitä kaikkea hän on sieltä lukenut?

Eri jatkaa edelleen, mutta itselleni on käynyt niin, että eron tuoksinassa eräs mies luki kirjeeni, jotka olin lähettänyt hänen vaimolleen. Niissä oli arkoja asioita, mutta myös kommentointia siitä, kun vaimo oli pettänyt tätä miestä. Ei se nyt kovin mukavalta tuntunut, mutta oli mielestäni ymmärrettävää silti. Uskon, että hän vähät välitti minun asioistani eikä lukenut niitä niin tarkkaan, vaan etsi kohdat, jotka koskivat vaimoa.

Eron tuoksinnassa kirjoitit kirjeen miehen vaimolle??? Olit siis salarakas? Mitä ihmettä sun päässä on oikein liikkunut? Miksi avauduit vaimolle sinun omista asioista myöskään tai kommentoit miten vaimo on pettänyt miestä heidän avioliittonsa aikana? Huh huh.

petetty kirjoitti:

Kyllä minulle tuli ihan yllätyksenä, kun entinen puolisoni jäi kiinni suhteestaan työkaveriinsa.Isompana yllätyksenä tuli tosin se, ettei katunut tai pyytänyt anteeksi, vaan päätti panostaa tähän uuteen naiseen. Yhteinen asuntolaina ja lapsi, 10 vuotta yhteistä elämää takana 

Mitä ja ketä katuminen olisi hyödyttänyt? Miten anteeksi pyytäminen olisi auttanut? Miksi takerrut tällaisiin asioihin, kun niillä ei ole oikeasti mitään virkaa? En ymmärrä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yhdessä mediassa kirjoittajana ja puhelimestani löytyy toimituksen sisäistä viestienvaihtoa. Olisi aika surkeaa jos joku ulkopuolinen kyttäisi niitä juttuja. Samoin en haluaisi lukea muiden arkaluontoisia viestejä. Jos ei luota puolisoon niin eroaa. Se on niin yksinkertaista.

Työpuhelimen suhteen on aina pidettävä mielessä, että se on työpaikan puhelin, ei oma eli siihen ei puhelimen haltijalla ole yksinoikeutta, ellei kyseessä ole yksinyrittäjä. Jos työkaveri sairastuu, sen arkaluontoisen viestin lukee sijainen jne. Sen takia maalaisjärki mukaan näihin myös.

En minäkään halua lukea muiden arkaluontoisia viestejä muiden puhelimista eikä ole tähän ikään sellaista sattunutkaan, että olisin vahingossa lukenut. Sen takia en uskokaan, että se vaara nyt ensimmäisenä uhkaisi, ennemmin kyttääjän kannattaa miettiä miten piinallista oma epäluulo on arjessa ja parisuhteessa. Minusta se on ymmärrettävää, että jossain vaikeassa elämäntilanteessa intiimejä asioita viesteihin kirjoittaa ja olen ne poistanut heti, jos olen saanut. En myöskään ole niihin vastannut, vaan soitan takaisin.

Jos on syytä epäillä pettämistä, niin kyllä minäkin puhelimen yrittäisin ratsata, joten siitä en lähtisi ketään syyllistämään. Sama juttu, jos epäilisin alaikäistä lasta huumeiden käytöstä tai että joku käyttää häntä hyväksi. Aivan varmasti ratsaisin puhelimen ja kehottaisin kaveriakin tekemään samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.

No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.

En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.

Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.

Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.

miksi on elänyt rakkaudettomassa suhteessa kertomatta sitä toiselle? Jos olisi kertonut, niin eihän ero olisi sitten tullut yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.

Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.

Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.

Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?

Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä). 

Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.

Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.

Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.

Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?

Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?

Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.

Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?

Miten sun intuitio varoitti?

Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?

Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana. 

Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.

Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt

Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.

Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.

Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.

Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.

Varsinkin kun oli oikeassa.

Ohis

Ok

Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.

Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.

Minun täytyy sanoa että jos minä pettäisin ja pitäisin sivusuhdetta pidempään enkä kertoisi siitä puolisolleni vaan jatkaisin vaan, ei se että puhelimeni olisi ratsattu tätä asiaa selvitellessä olisi iso juttu. Iso juttu siinä olisi oma petokseni toista kohtaan.

Mutta joo, jokainen voi itse päättää millaisen kanssa suhteessa haluaa olla

Minulle pettäminen on ehdottomasti ei .

Mutta kun siellä viesteissä on jokaisessa sekin toinen osapuoli, joka ei ole sinua pettänyt, kuten ei välttämättä kumppanisikaan. Mikä antaa sinulle oikeuden epäilyksestä selailla niiden muiden ihmisten viestejä?

miltä itsestäsi tuntuisi jos paras ystäväsi kertoisi, että hänen miehensä on selaillut hänen whatsapp tiliään, eikä kukaan tietäisi varmaksi mitä kaikkea hän on sieltä lukenut?

Eri jatkaa edelleen, mutta itselleni on käynyt niin, että eron tuoksinassa eräs mies luki kirjeeni, jotka olin lähettänyt hänen vaimolleen. Niissä oli arkoja asioita, mutta myös kommentointia siitä, kun vaimo oli pettänyt tätä miestä. Ei se nyt kovin mukavalta tuntunut, mutta oli mielestäni ymmärrettävää silti. Uskon, että hän vähät välitti minun asioistani eikä lukenut niitä niin tarkkaan, vaan etsi kohdat, jotka koskivat vaimoa.

Eron tuoksinnassa kirjoitit kirjeen miehen vaimolle??? Olit siis salarakas? Mitä ihmettä sun päässä on oikein liikkunut? Miksi avauduit vaimolle sinun omista asioista myöskään tai kommentoit miten vaimo on pettänyt miestä heidän avioliittonsa aikana? Huh huh.

Nyt kyllä ymmärsit aika perusteellisesti väärin, mutta se on minun syyni, en kirjoittanut tarpeeksi selkeästi. Ne siis olivat kirjeitäni ystävälleni, tuolle pettäneelle naiselle. Ja hänen miehensä luki ne.

petetty kirjoitti:

Kyllä minulle tuli ihan yllätyksenä, kun entinen puolisoni jäi kiinni suhteestaan työkaveriinsa.Isompana yllätyksenä tuli tosin se, ettei katunut tai pyytänyt anteeksi, vaan päätti panostaa tähän uuteen naiseen. Yhteinen asuntolaina ja lapsi, 10 vuotta yhteistä elämää takana 

Sama. Mulle tuli yllätyksenä, että mies halusi yllätyseron, 16 vuoden avioliittovuoden päätteeksi (yhdessä 19 vuotta) ja kaksi alaikäistä lasta. Asia oli hänelle vain sellainen ilmoitusluontoinen arkinen hetki: "Haluan avioeron, en rakasta enää." Hän jopa täytti yksinään avioerohakemukset ja sain sen tiedoksi käräjäoikeudesta, että mies on yksin pistänyt eronkin tulille. Hän muutti samantien pois myöskin.

Yllätyseron syykin paljastui miltei heti, hän oli hommannut uuden naisen, panosti tuohon naiseen. Koskaan en kuullut katumusta, en anteeksipyyntöä, en mitään.

Minut ja lapset vetäistiin kuin kertarykäyksellä vessanpöntöstä alas ilman mitään omantunnontuskia. 19 vuoden jälkeen tällä tapaa.

Muistan hyvän esimerkin juoksijalegenda Martti Vainion erosta, joka oli varmasti Pirjo-vaimolle jonkinmoinen ylläri: eräänä aamuna keittiön pöydällä oli Martin valmiiksi allekirjoittama avioerohakemus. Että otappa siitä kuppi kahvia ja ala viimeistelemään avioeroa.

Toinen oli se jumppa-Anne, jonka mies vaan yhtenä päivänä nousi ja lähti. Muutti pois koko kaupungista toiseen lääniin. Eteisen hyllyn päälle jäi lompakkokin. 4 lasta ja vaimo koko varmastikin tämän eron tulleen yllärinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/digitaalinen-vakivalta-ja-vaino/

Näin voit suojautua digitaaliselta väkivallalta tai vainolta:

Älä anna tunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Älä tallenna kirjautumistietojasi laitteille, jotka ovat sinun ja jonkun muun yhteiskäytössä.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

Sinulla on oikeus digitaalisiin rajoihin

Muilla ei ole oikeutta lukea viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä. Sinun ei tarvitse jakaa salasanojasi kenenkään kanssa. Myös parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja yksityisiä asioita.

Mieheni antoi mulle puhelimensa käteen kun itse ajoi autoa ja käski etsimään selaimelta google maps näytön ja aloittamaan reitityksen. yhdessä auki olevassa selaimen näytössä näkyi että hän on hakenut testosteronikorvaushoidosta tietoa. No minua asia nauratti, mutta hän meni aivan kirkkaan punaiseksi. Se olikin hänelle jotenkin hirvittävän nolo asia! Koitin keskustella asiasta kuin joku terveydenhoitaja oppilaille kuukautisista ikään, mutta melko nopeasti ymmärsin vaieta asian kuoliaaksi.

Jokaisella on joskus joku asia, joka on oikeus pitää salassa myös puolisolta. Itse en olisi halunnut häntä tuohon noloon tilanteeseen laittaa, edes vaikka se tapahtui vahingossa ja hänen suostumuksestaan. Miksi niin moni ei kunnioita puolisoaan yhtään?

Mikä siinä nauratti? Eikö se ollut vähän epäkunnioittavaa sekin, jos nauratti. 

Jos joku urkkii toisen puhelinta, koska on mustasukkainen, niin siinä voi olla kyse oikeutetusta epäilystä (on tullut petetyksi) tai sitten perusteettomasta epäilystä, jolloin takana on asioita, jotka vaativat selvittämistä. Syyttämällä epäkunnioittavaksi ei paljon edetä. Ja se itse ongelma ei lakikirjan avulla selviä olipa sitten kyseessä epäluotettava puoliso tai aiheeton mustasukkaisuus.