Lue keskustelun säännöt.
Miten ero voi tulla parisuhteen toiselle osapuolelle yllätyksenä?
20.08.2023 |
Jos asioista on oikeasti puhuttu kunnolla? Jos toiselle ero tulee yllätyksenä, niin silloin asioista ei ole aidosti kunnolla puhuttu. On vain korkeintaan toivottu, että toinen huomaisi toista vaivaavat epäkohdat ilman että niistä pitää saarnata.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Taidat olla mies oikeasti. Ei kukaan normaali suhteessa oleva tosta vaan rakastu jos vaan niin on käydäkseen.
En ole mies. Itse en ollut siinä ratkaisijan paikalla, sanoin, että pidetään viikon tauko yhteyksissä ja mietit asiaa haluatko varmasti jättää avovaimosi. Olin sitten sen reilun viikon itse matkalla enkä heti edes huomannut ratkaisustaan kertovaa kirjettä, jonka mies oli pudottanut postiluukusta (se oli mennyt maton alle), joten hän oli jonkun aikaa epätietoisuudessa olenko muuttanut mieleni. En ollut.
Oletko sinä kovin nuori, kun et ole koskaan nähnyt, että suhde voi alkaa niin varmana, että tietää haluavansa jättää kumppaninsa? Olen jo melkein 60, joten olen nähnyt sen tapahtuvan useasti. Joku ihminen vain on niin oikea ja kaikki tuntuu oikealta. Meidän kohdalla se on kestänyt jo pitkälti yli 30 vuotta, mutta eihän se aina mene niin. Voi myös erehtyä. Sen riskin lähtijä ottaa.
Hyvä tarinointi. On myös tapauksia joissa nämä suurista odotuksista huolimatta kaatuvat 2-3 vuodessa. Ehkäpä niissä oli toisilleen oikeasti täysin väärät ihmiset tai ainakin toinen älysi ajoissa tajuta sen ja erota.
Jokaisessa suhteessa on tuo sama riski, ei sitä pakoon pääse. Alussahan rakkaus on osittain illuusiota, kun toista ei vielä niin hyvin tunne.
Naulan kantaan tuo että on illuusiota. Jotkut kuvittelevat pääsevänsä karkuun sitä illuusion haihtumista. Eivät pääse. Koska rakastumishormonien tuotanto laimenee. Kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ero tuli yllätyksenä. Olin toki huomannut, ettö miehellä ei mene hyvin. Hän valitti kaikesta. Kysyin useasti ja hän sanoi, että työt ottaa päähän. Jotenkin uskoin, että hän puhuu totta.
Et sitten osannut lukea edes rivien väleistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Taidat olla mies oikeasti. Ei kukaan normaali suhteessa oleva tosta vaan rakastu jos vaan niin on käydäkseen.
En ole mies. Itse en ollut siinä ratkaisijan paikalla, sanoin, että pidetään viikon tauko yhteyksissä ja mietit asiaa haluatko varmasti jättää avovaimosi. Olin sitten sen reilun viikon itse matkalla enkä heti edes huomannut ratkaisustaan kertovaa kirjettä, jonka mies oli pudottanut postiluukusta (se oli mennyt maton alle), joten hän oli jonkun aikaa epätietoisuudessa olenko muuttanut mieleni. En ollut.
Oletko sinä kovin nuori, kun et ole koskaan nähnyt, että suhde voi alkaa niin varmana, että tietää haluavansa jättää kumppaninsa? Olen jo melkein 60, joten olen nähnyt sen tapahtuvan useasti. Joku ihminen vain on niin oikea ja kaikki tuntuu oikealta. Meidän kohdalla se on kestänyt jo pitkälti yli 30 vuotta, mutta eihän se aina mene niin. Voi myös erehtyä. Sen riskin lähtijä ottaa.
Hyvä tarinointi. On myös tapauksia joissa nämä suurista odotuksista huolimatta kaatuvat 2-3 vuodessa. Ehkäpä niissä oli toisilleen oikeasti täysin väärät ihmiset tai ainakin toinen älysi ajoissa tajuta sen ja erota.
Jokaisessa suhteessa on tuo sama riski, ei sitä pakoon pääse. Alussahan rakkaus on osittain illuusiota, kun toista ei vielä niin hyvin tunne.
Naulan kantaan tuo että on illuusiota. Jotkut kuvittelevat pääsevänsä karkuun sitä illuusion haihtumista. Eivät pääse. Koska rakastumishormonien tuotanto laimenee. Kaikilla.
Tuon haihtumisen jälkeen alkaakin työ parisuhteen eteen. Kaikista ei siihen ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.
Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.
Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.
Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.
Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?
Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä).
Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.
Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.
Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.
Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?
Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?
Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.
Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?
Miten sun intuitio varoitti?
Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?
Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana.
Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.
Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt
Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.
Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.
Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.
Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.
Varsinkin kun oli oikeassa.Ohis
Ok
Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.
Jos minä olen pettämässä niin, joo, kyllä puhelimeni saa tulla tarkistamaan. Olen ansainnut sen.
Muutenkaan en pidä sitä kovin pahana asiana. Sitä en hyväksy, että puhelimeni tarkistetaan joka viikko, mutta jos yhtään olen toiminut omituisesti, niin minä jopa toivon, että toinen osapuoli katsoo puhelimeni, jotta näkee, ettei minulla oli salattavaa.
Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa luottamus on sillä tasolla että toisen puhelinta pitää penkoa?
Ei elämä ole noin mustavalkoista. Luottamus voi vaurioitua helposti. Minä nuorena vaurioitin sitä opiskeluajan ryhmätyöllä, kun menin opiskelijapojan kotiin tekemään sitä. Mieleenikään ei etukäteen tullut, että mies vetäisi siitä herneen nenään.
Kyllä minä olisin ansainnut sen jälkeen puhelimen penkomisen, jos silloin kännyköitä olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.
Ihan samaa tapahtuu toisinpäin. Toki harvemmin, mutta lähipiirissä on parikin tapausta missä mies on ollut vuosia tyytymätön ja sitten kun ilmoittaa erohaluistaa, on vaimo ollut ihan ihmeissään. Kaikki miehet vain totesivat, että tämän oli ihan odotettavaa.
Minä olen tällainen vaimo, jolle tuli yllätyksenä. Mies kritisoi minussa vain sitä, että en purista tiskirättiä tarpeeksi kuivaksi tai en tykkää käydä hänen kanssaan lenkillä. Ja kritisoi, kun olen iltauninen, enkä jaksa valvoa.
Juu, minulle todellakin tuli yllätyksenä, että hän joku eroaa tuollaisista asioista.
Hän oli varmasti jo katsonut uuden rätinpuristajan, joka varmasti puristi rätin tarpeeksi kuivaksi? Kuinka nopeasti hän jäi kiinni toisesta naisesta?
Miehet nimittäin eivät lähde ihan ok suhteesta tyhjän päälle olemaan, mikäli suhteen suurin ongelma on rätinpuristus (näin kärjistettynä).
Pettävät miehet kehittävät vaimoon vikaa ihan mistä vain, jolla oikeuttavat itselleen pettämisen ja lopulta lähtemisen sen salarakkaan matkaan.
Jos ei parempaa syytä keksitä, niin sitten keksitään, että hei sä et purista rättii tarpeeksi kuivaksi.
Näinhän se oli. Ja totta, se nainen oli himosiivooja ja himolenkkeilijä. Iltaunisuudesta en tiedä.
Miten sulle selvisi, että mies oli suhteenne aikana jo hommannut himosiivojan itselleen?
Selvisikö se vasta, kun mies oli sut jättänyt?
Intuitio alkoi varoittamaan. Sen vuoksi ratsasin miehen puhelimen, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja niin jäi kiinni.
Mitä sitten tapahtui? Kerroitko miehelle tapahtuneesta ja mies sitten jätti sut vai?
Miten sun intuitio varoitti?
Intuiitio on oikeus ratsata puolison puhelin? Tuleeko se intuiitio montakin kertaa viikossa ja samasta syystä sitten ratsailet puhelimia?
Kuten yllä kerroin, niin ratsasin miehen puhelimen ensimmäistä kertaa ikinä. Minulle se intuitio tuli yhden kerran 18 vuoden aikana.
Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että uskalsin tehdä sen.
Ei sulla ole mitään rajoja muutenkaan. Ei tainut olla eka kerta. Eikä ainakaan vika! Jatkossa mikään ei ole poissuljettua. Ratsaa myös muksujen puhelimet... Varmaan olet senkin jo tehnyt
Ratsaaminen ei ole mitään verrattuna salasuhteeseen.
Kyse onkin siitä, että tuo ihminen voi olla väärässäkin ratsatessaan puhelinta, vaikka tällä kertaa sattui olemaan oikeassa.
Ei paljon kiinnosta minäminäminä-ihmisiä. Aina keksitään selityksiä omalle toiminnalleen.
Se että kerran ratsaa puhelimen 18 v aikana , ei ole merkki minäminäminä- ihmisestä.
Varsinkin kun oli oikeassa.Ohis
Ok
Sulla on oma mielipide ja minulla on omani. Halveksin tuollaisia ihmisiä. Sitä ei tuo voinut tietää, onko oikeassa vai ei. Itse en henk koht edes usko, et oli eka kerta ja itsehän myöns et tulee toimimaan noin jatkossakin.Mut joo, jokainen voi itse päättää millaisen ihmisen kanssa haluaa suhteessa olla. Mulle tuo on ehdottomasti ei.
Jos minä olen pettämässä niin, joo, kyllä puhelimeni saa tulla tarkistamaan. Olen ansainnut sen.
Muutenkaan en pidä sitä kovin pahana asiana. Sitä en hyväksy, että puhelimeni tarkistetaan joka viikko, mutta jos yhtään olen toiminut omituisesti, niin minä jopa toivon, että toinen osapuoli katsoo puhelimeni, jotta näkee, ettei minulla oli salattavaa.
Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa luottamus on sillä tasolla että toisen puhelinta pitää penkoa?
Luottamus syntyy teoista, ei sanoista.
Kyllä, mutta lähtöoletus on se että luotetaan eikä se että ei luoteta.
Lähtöoletus on eri ihmisillä erilainen. Johtuen menneisyyden kokemuksista.
Ei voi mennä sanomaan, että luota vain sokeasti, vaikka sinua on jokaisessa mennessä suhteessa petetty ja omat vanhemmatkin pettivät luottamuksen, kaveritkin pettivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtavan pöljä aloitus. Vastaat itse heti kysymyksen jälkeen: Jos asioista on puhuttu kunnolla.
Eli siinä vastaus, silloin asioista ei ole puhuttu kunnolla, tai ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ero tuli yllätyksenä. Olin toki huomannut, ettö miehellä ei mene hyvin. Hän valitti kaikesta. Kysyin useasti ja hän sanoi, että työt ottaa päähän. Jotenkin uskoin, että hän puhuu totta.
Et sitten osannut lukea edes rivien väleistä?
Miksi ihmisiä pitää lukea rivien välistä? Eikö pitäisi voida luottaa siihen, mitä puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ero tuli yllätyksenä. Olin toki huomannut, ettö miehellä ei mene hyvin. Hän valitti kaikesta. Kysyin useasti ja hän sanoi, että työt ottaa päähän. Jotenkin uskoin, että hän puhuu totta.
Et sitten osannut lukea edes rivien väleistä?
Miksi ihmisiä pitää lukea rivien välistä? Eikö pitäisi voida luottaa siihen, mitä puhuvat.
Pettäjä vaatii sokeaa luottamusta toiselta itseään kohtaan. Samaan aikaan vaatii että pitää osata lukea häntä rivien välistä.
Ja sitten syytetäänkin petettyä kun jän ei osannutkaan sitä rivien välistä lukua ja oikeutetaan sillä oma pettäminen ja/tai pidempi salasuhteilu. Tuota kutsutaan kaksoissidosviestinnäksi joka aiheuttaa kohteelleen suurta henkistä tuskaa. Jotkut tekevät tuota tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Taidat olla mies oikeasti. Ei kukaan normaali suhteessa oleva tosta vaan rakastu jos vaan niin on käydäkseen.
En ole mies. Itse en ollut siinä ratkaisijan paikalla, sanoin, että pidetään viikon tauko yhteyksissä ja mietit asiaa haluatko varmasti jättää avovaimosi. Olin sitten sen reilun viikon itse matkalla enkä heti edes huomannut ratkaisustaan kertovaa kirjettä, jonka mies oli pudottanut postiluukusta (se oli mennyt maton alle), joten hän oli jonkun aikaa epätietoisuudessa olenko muuttanut mieleni. En ollut.
Oletko sinä kovin nuori, kun et ole koskaan nähnyt, että suhde voi alkaa niin varmana, että tietää haluavansa jättää kumppaninsa? Olen jo melkein 60, joten olen nähnyt sen tapahtuvan useasti. Joku ihminen vain on niin oikea ja kaikki tuntuu oikealta. Meidän kohdalla se on kestänyt jo pitkälti yli 30 vuotta, mutta eihän se aina mene niin. Voi myös erehtyä. Sen riskin lähtijä ottaa.
Hyvä tarinointi. On myös tapauksia joissa nämä suurista odotuksista huolimatta kaatuvat 2-3 vuodessa. Ehkäpä niissä oli toisilleen oikeasti täysin väärät ihmiset tai ainakin toinen älysi ajoissa tajuta sen ja erota.
Jokaisessa suhteessa on tuo sama riski, ei sitä pakoon pääse. Alussahan rakkaus on osittain illuusiota, kun toista ei vielä niin hyvin tunne.
Naulan kantaan tuo että on illuusiota. Jotkut kuvittelevat pääsevänsä karkuun sitä illuusion haihtumista. Eivät pääse. Koska rakastumishormonien tuotanto laimenee. Kaikilla.
Tuon haihtumisen jälkeen alkaakin työ parisuhteen eteen. Kaikista ei siihen ole.
Osallistuin joskus keskusteluunkin täällä tuosta työstä. En ymmärrä sitä alkuunkaan. Ei rakkaus mitään työtä ole, työ on työtä. Jonkunlainen perspektiivi asiaan on yli 30 vuoden onnellisen suhteen kautta.
Ja mitä hormoneihin tulee niin rakastumisesta seuraa rakkaus. Ei työnteko. Työnteko voi viestiä siitä, että ollaan liian erilaisia. On paljon kompromisseja ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Taidat olla mies oikeasti. Ei kukaan normaali suhteessa oleva tosta vaan rakastu jos vaan niin on käydäkseen.
En ole mies. Itse en ollut siinä ratkaisijan paikalla, sanoin, että pidetään viikon tauko yhteyksissä ja mietit asiaa haluatko varmasti jättää avovaimosi. Olin sitten sen reilun viikon itse matkalla enkä heti edes huomannut ratkaisustaan kertovaa kirjettä, jonka mies oli pudottanut postiluukusta (se oli mennyt maton alle), joten hän oli jonkun aikaa epätietoisuudessa olenko muuttanut mieleni. En ollut.
Oletko sinä kovin nuori, kun et ole koskaan nähnyt, että suhde voi alkaa niin varmana, että tietää haluavansa jättää kumppaninsa? Olen jo melkein 60, joten olen nähnyt sen tapahtuvan useasti. Joku ihminen vain on niin oikea ja kaikki tuntuu oikealta. Meidän kohdalla se on kestänyt jo pitkälti yli 30 vuotta, mutta eihän se aina mene niin. Voi myös erehtyä. Sen riskin lähtijä ottaa.
Hyvä tarinointi. On myös tapauksia joissa nämä suurista odotuksista huolimatta kaatuvat 2-3 vuodessa. Ehkäpä niissä oli toisilleen oikeasti täysin väärät ihmiset tai ainakin toinen älysi ajoissa tajuta sen ja erota.
Jokaisessa suhteessa on tuo sama riski, ei sitä pakoon pääse. Alussahan rakkaus on osittain illuusiota, kun toista ei vielä niin hyvin tunne.
Naulan kantaan tuo että on illuusiota. Jotkut kuvittelevat pääsevänsä karkuun sitä illuusion haihtumista. Eivät pääse. Koska rakastumishormonien tuotanto laimenee. Kaikilla.
Tuon haihtumisen jälkeen alkaakin työ parisuhteen eteen. Kaikista ei siihen ole.
Osallistuin joskus keskusteluunkin täällä tuosta työstä. En ymmärrä sitä alkuunkaan. Ei rakkaus mitään työtä ole, työ on työtä. Jonkunlainen perspektiivi asiaan on yli 30 vuoden onnellisen suhteen kautta.
Ja mitä hormoneihin tulee niin rakastumisesta seuraa rakkaus. Ei työnteko. Työnteko voi viestiä siitä, että ollaan liian erilaisia. On paljon kompromisseja ym.
Työnteolla parisuhteen eteen tarkoitetaan ihan muuta mitä annat ymmärtää. Se esimerkiksi ei tarkoita sitä että olettaa että alkuhuuman tila jatkuu ikuisesti. Kaikki ihmissuhteet vaativat jonkin verran vastaantuloa vastavuoroisesti elämän varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Taidat olla mies oikeasti. Ei kukaan normaali suhteessa oleva tosta vaan rakastu jos vaan niin on käydäkseen.
En ole mies. Itse en ollut siinä ratkaisijan paikalla, sanoin, että pidetään viikon tauko yhteyksissä ja mietit asiaa haluatko varmasti jättää avovaimosi. Olin sitten sen reilun viikon itse matkalla enkä heti edes huomannut ratkaisustaan kertovaa kirjettä, jonka mies oli pudottanut postiluukusta (se oli mennyt maton alle), joten hän oli jonkun aikaa epätietoisuudessa olenko muuttanut mieleni. En ollut.
Oletko sinä kovin nuori, kun et ole koskaan nähnyt, että suhde voi alkaa niin varmana, että tietää haluavansa jättää kumppaninsa? Olen jo melkein 60, joten olen nähnyt sen tapahtuvan useasti. Joku ihminen vain on niin oikea ja kaikki tuntuu oikealta. Meidän kohdalla se on kestänyt jo pitkälti yli 30 vuotta, mutta eihän se aina mene niin. Voi myös erehtyä. Sen riskin lähtijä ottaa.
Hyvä tarinointi. On myös tapauksia joissa nämä suurista odotuksista huolimatta kaatuvat 2-3 vuodessa. Ehkäpä niissä oli toisilleen oikeasti täysin väärät ihmiset tai ainakin toinen älysi ajoissa tajuta sen ja erota.
Jokaisessa suhteessa on tuo sama riski, ei sitä pakoon pääse. Alussahan rakkaus on osittain illuusiota, kun toista ei vielä niin hyvin tunne.
Naulan kantaan tuo että on illuusiota. Jotkut kuvittelevat pääsevänsä karkuun sitä illuusion haihtumista. Eivät pääse. Koska rakastumishormonien tuotanto laimenee. Kaikilla.
Tuon haihtumisen jälkeen alkaakin työ parisuhteen eteen. Kaikista ei siihen ole.
Osallistuin joskus keskusteluunkin täällä tuosta työstä. En ymmärrä sitä alkuunkaan. Ei rakkaus mitään työtä ole, työ on työtä. Jonkunlainen perspektiivi asiaan on yli 30 vuoden onnellisen suhteen kautta.
Ja mitä hormoneihin tulee niin rakastumisesta seuraa rakkaus. Ei työnteko. Työnteko voi viestiä siitä, että ollaan liian erilaisia. On paljon kompromisseja ym.
Minun 30 vuoden parisuhteen perusteella (20 v + 10 v) totean, että kahden helppoluontoisen parisuhde ei ole työtä, mutta jos jompi kumpi on ns hankala ihminen, niin sitten suhde vaatii työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Taidat olla mies oikeasti. Ei kukaan normaali suhteessa oleva tosta vaan rakastu jos vaan niin on käydäkseen.
En ole mies. Itse en ollut siinä ratkaisijan paikalla, sanoin, että pidetään viikon tauko yhteyksissä ja mietit asiaa haluatko varmasti jättää avovaimosi. Olin sitten sen reilun viikon itse matkalla enkä heti edes huomannut ratkaisustaan kertovaa kirjettä, jonka mies oli pudottanut postiluukusta (se oli mennyt maton alle), joten hän oli jonkun aikaa epätietoisuudessa olenko muuttanut mieleni. En ollut.
Oletko sinä kovin nuori, kun et ole koskaan nähnyt, että suhde voi alkaa niin varmana, että tietää haluavansa jättää kumppaninsa? Olen jo melkein 60, joten olen nähnyt sen tapahtuvan useasti. Joku ihminen vain on niin oikea ja kaikki tuntuu oikealta. Meidän kohdalla se on kestänyt jo pitkälti yli 30 vuotta, mutta eihän se aina mene niin. Voi myös erehtyä. Sen riskin lähtijä ottaa.
Hyvä tarinointi. On myös tapauksia joissa nämä suurista odotuksista huolimatta kaatuvat 2-3 vuodessa. Ehkäpä niissä oli toisilleen oikeasti täysin väärät ihmiset tai ainakin toinen älysi ajoissa tajuta sen ja erota.
Jokaisessa suhteessa on tuo sama riski, ei sitä pakoon pääse. Alussahan rakkaus on osittain illuusiota, kun toista ei vielä niin hyvin tunne.
Naulan kantaan tuo että on illuusiota. Jotkut kuvittelevat pääsevänsä karkuun sitä illuusion haihtumista. Eivät pääse. Koska rakastumishormonien tuotanto laimenee. Kaikilla.
Tuon haihtumisen jälkeen alkaakin työ parisuhteen eteen. Kaikista ei siihen ole.
Osallistuin joskus keskusteluunkin täällä tuosta työstä. En ymmärrä sitä alkuunkaan. Ei rakkaus mitään työtä ole, työ on työtä. Jonkunlainen perspektiivi asiaan on yli 30 vuoden onnellisen suhteen kautta.
Ja mitä hormoneihin tulee niin rakastumisesta seuraa rakkaus. Ei työnteko. Työnteko voi viestiä siitä, että ollaan liian erilaisia. On paljon kompromisseja ym.
Minun 30 vuoden parisuhteen perusteella (20 v + 10 v) totean, että kahden helppoluontoisen parisuhde ei ole työtä, mutta jos jompi kumpi on ns hankala ihminen, niin sitten suhde vaatii työtä.
Esimerkiksi valheellisen kuvan pitkään itsestään antava on raskas ja hankala ihminen.
No, edellisenä iltana oltiin vielä yritetty lasta. Tästä oli sovittu yhdessä naimisiin mennessä vuotta aikaisemmin. Seuraavana päivänä mies: en-ehkä-rakastakaan-sinua-enää-haluan-erota.
Tuli kyllä puskista, oltiin oltu 7 vuotta yhdessä joista vähän alle vuosi naimisissa. Ja koskaan hän ei sanonut että joku olisi huonosti. Rakkaus vaan loppui. Olisi lopettanut sen rakastamisen ennen häitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
V*ttu mitä p*skaa.
Ja aikuisen vakaassa pitkässä suhteessa olevanko pitää seurata jokaista mielensä oikkua kuin joku teini-ikäinen? Eipä kovin vakaalla pohjalla ole silloin se suhde.
Vierailija kirjoitti:
No, edellisenä iltana oltiin vielä yritetty lasta. Tästä oli sovittu yhdessä naimisiin mennessä vuotta aikaisemmin. Seuraavana päivänä mies: en-ehkä-rakastakaan-sinua-enää-haluan-erota.
Tuli kyllä puskista, oltiin oltu 7 vuotta yhdessä joista vähän alle vuosi naimisissa. Ja koskaan hän ei sanonut että joku olisi huonosti. Rakkaus vaan loppui. Olisi lopettanut sen rakastamisen ennen häitä.
Haiskahtaa toiselta naiselta. Silloin miehet nimenomaan heittävät tuon "en rakasta sua enää". Nää on niin nähty. Ihan lähipiiristä on kokemusta, että jos mies oikeesti sanoo, ettei rakasta ja vielä perään oikeasti jättää, niin fakta on se, että sillä miehellä on jo toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Kyllähän sä jo nyt tiedät, että sama kohtalo odottaa sinuakin.
Sun miehesi tulee rakastumaan taas toiseen, katsos, eihän sitä voi estää, jos niin on käydäkseen.
Mun alkoholistimiehelle ero tuli ihan yllärinä. Hyvä ettei saanut shokkia.
Kas kun enhän minä kuin jotain 2 vuotta jo puhunut, että tuo sun juominen tuhoo meidän avioliiton. Kerran olin jo lähtenytkin, mutta annoin periksi kun niin kovan itkun kanssa tuli pyytelemään takaisin ja lupaili kuut ja tähdet taivaalta. Tiesin kyllä, että ei sitä tapahtu, se ihminen ei raitistu, mutta annoin jatkoaikaa, että sain itsekin järjestellä asioita rauhassa.
Ja kun sitten yhden kaamean asian tapahduttua (oli vahingossa sytyttää tulipalon kännipäissään, seinä jo paloi mutta saatiin sammuksiin) lähdin oikeasti ja lopullisesti. Oli ihan kuulemma äimänä, että kun ei mitään sanonut etukäteen.
Onko näillä juopoilla semmoinen kuvitelma, että kun se puoliso siihen on kerran saatu, se siinä kyllä pysyy vaikka mitä tekisi? Ja kun ei se hänen juopottelunsa yhtään edes haitannut mitään!
Juu ei haitannut... mitään muuta tehnytkään kuin haittaa. Kuka jaksaa joka jumalan päivä kuunnella kännisen mökellystä? Hänhän oli kuulemma vaan niin hauska mies! Kun hänellä oli niin hauskaa olla kännissä. Silloinhan kanssaihmisilläkin täytyy olla hauskaa hänen kanssaan!
Kyllä olin paha akka kun jätin niin mukavan miehen! Hän kun ei yhtään ollut ehtinyt edes varautua asiaan, olisin nyt edes jotain sanonut. 2 vuotta en muuta tehnytkään kuin sanoin. Mutta meni ilm. kuuroille korville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Kyllähän sä jo nyt tiedät, että sama kohtalo odottaa sinuakin.
Sun miehesi tulee rakastumaan taas toiseen, katsos, eihän sitä voi estää, jos niin on käydäkseen.
Totta kai niin voi käydä, myös minä voin rakastua toiseen. Siltikin, vaikka ollaan oltu yhdessä aika kauan, 36. vuosi pyörähti käyntiin viime maaliskuussa.
Itse uskon että nimenomaan se ettei pidä puolisoaan itsestäänselvänä on yksi leikkiä ylläpitävä tekijä. Valitaan olla yhdessä, se ei ole velvollisuus eikä välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu toiseen ja tekee ratkaisun nopeasti, niin yllätyshän se silloin on toiselle osapuolelle. Oma mieheni oli vakavassa suhteessa naisen kanssa, kun tapasi minut. Hän kertoi heti naiselle, joka luonnollisesti oli todella järkyttynyt. Tällaista valitettavasti välillä käy, että rakastuu toiseen.
No, tuohan vain kertoo henkilön moraalittomuudesta. Että hän on valmis hylkäämään toisen noin vain. Rakastuminen ei ole mikään selitys. Elämä on pelkästään valintoja.
En sano, etteikö rakastunut saisi vaihtaa toiseen. Toki saa. Puhun vain moraalista.
Minusta moraalitonta olisi jatkaa suhteessa ilman rakkautta ja aloittaa sivusuhde siihen, jota oikeasti rakastaa. Minun moraalini mukaan on reilua kertoa, jos on rakastunut toiseen ja johtopäätökset sen mukaisesti eli ero.
Ja se on moralismia, että tuputtaa omaa moraaliaan muille.
Ai meinaatko, että mies rakastuisi johonkin naiseen niin täysillä, että jättäisi tämän takia pitkäaikaisen puolisonsa, vaikka mies ei olisi millään tavoin missään suhteessa edes tuon rakkauden kohteen kanssa? Tuohan on mahdotonta.
Se, että jos mies on rakastunut johonkin suhteen ulkopuoliseen naiseen, tarkoittaa sitä, että yhdessä on pakostikin vietetty aikaa ja puhuttu. Kyllä siinä on jo emotionaalista pettämistä tapahtunut, vaikkeivat sänkyyn olisikaan vielä menneet.
Eli ihan p*skaa tuo, että ensin mies jättää kumppaninsa, jotta voi sitten vasta seurustella ja olla tuon rakkaudenkohteensa kanssa. Koska kyllä sitä tutustumista on pakostikin ollut niin paljon, että ihan rakkauskin on syntynyt. Ja siinä on nimenomaan tapahtunut tuota emotionaalista pettämistä jo.
No, omalla kohdalla tutustumista kesti kaksi viikkoa, kun emme ennestään tunteneet. Sen jälkeen mieheni jätti avopuolisonsa, vaikka kertoi minusta jo aikaisemmin, kun vietimme aikaa yhdessä. Työpaikalta alkaneissa suhteissa on tunnettu jo kauan samoin kuin ystäväpiirissä alkaneissa suhteissa. Mitä sitten? Onko ajatuksena, ettei puoliso saisi tutustua kehenkään, ettei vain pääse rakastumaan törkeästi muihin vai?
Tietenkin se on tuskallista, jos puoliso rakastuu toiseen. Mutta ei sitä voi estää, jos niin on käydäkseen. Seuranhakupalstat ovat täynnä pettureita, se on sitten jo huomattavasti ilkeämpi juttu, jos varta vasten etsiytyy pettämään.
Kyllähän sä jo nyt tiedät, että sama kohtalo odottaa sinuakin.
Sun miehesi tulee rakastumaan taas toiseen, katsos, eihän sitä voi estää, jos niin on käydäkseen.
Totta kai niin voi käydä, myös minä voin rakastua toiseen. Siltikin, vaikka ollaan oltu yhdessä aika kauan, 36. vuosi pyörähti käyntiin viime maaliskuussa.
Itse uskon että nimenomaan se ettei pidä puolisoaan itsestäänselvänä on yksi leikkiä ylläpitävä tekijä. Valitaan olla yhdessä, se ei ole velvollisuus eikä välttämättömyys.
*siis liekkiä. Ei leikkiä.
Jokaisessa suhteessa on tuo sama riski, ei sitä pakoon pääse. Alussahan rakkaus on osittain illuusiota, kun toista ei vielä niin hyvin tunne.