Lue keskustelun säännöt.
Miksi keppari harrastajia haukutaan ja dissataan?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa ap!
Keppihevonen yhdistetään pieniin tyttöihin, koska historiallisesti pienet tytöt ovat niillä leikkineet (myös minä ja siskoni 90-luvulla). Tähän samaan kategoriaan kuuluvat barbit sekä pojilla pikkuautot ja legot. Yhteisleikit kuten kirkonrotta voisi kuulua myös tähän ryhmään.
Ne voidaan kategorisoida samaan ryhmään helposti niiden herättämien mielleyhtymien vuoksi. Pallopelit ja voimistelu ovat eri asioita, ne herättävät erilaisia assosiaatioita, ne mielletään taito- ja urheilulajeiksi. Niistä on tehty vakavastiotettuja kilpailulajeja. Niitä on siksi ihan ok harrastaa aina pikkulapsesta teini-ikään ja jopa aikuiseksi asti. Sen sijaan nämä ensin mainitut aktiviteetit eivät ole saaneet urheilun mainetta ja asemaa. Ne ovat saaneet maineen pienten lasten leikkeinä. Vaikka ne kuinka sisältäisivät liikuntaa, niin ne ovat silti leikkejä.
Ja kun aikuinen vielä leikkii, vaikka se olisi kuinka terveellä pohjalla, se nähdään erikoisena ilmiönä. Aikuisten oletetaan kasvaneen ikään, jossa muut asiat ruokkivat mielikuvitusta ja saavat iloa aikaan, kuin kepparit, barbit, action figuurit tai pikkuautot.
Jos haluat, voit alkaa brändätä keppariharrastuksesta vakavastiotettavaa urheilulajia; perustaa seuran ja hankkia sinne valmentajia ja järjestää kilpailuja, joissa on sponsoreita ja voittaja palkitaan. Tällaista kun olet jaksanut vääntää muutaman sukupolven verran, niin ehkä jonain päivänä, jos tarpeeksi moni alkaisi jakaa näkemyksesi, keppariharrastus otetaan vakavasti ja sitä harrastaville aikuisille ei naureskella.
Se ei tapahdu päivässä. Tsemppiä!
Onpa typerä viesti!
Miksi joissain urheilulajeissa pitäisi olla mukana lasten lelu? Pitäisikö kehittää myös muita "urheilulajeja", joissa mukana olisi joku lelu, vaikka nukke tai keppimopo?
Pallo, on lähes jokaisen lapsen ensimmäisiä leluja, eikö sen pitäisi tulla jopa äitiyspakkaukseen.
Entä mainitsemani nukke tai keppimopo, pitäisikö niidenkin olla urheiluvälineitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa ap!
Keppihevonen yhdistetään pieniin tyttöihin, koska historiallisesti pienet tytöt ovat niillä leikkineet (myös minä ja siskoni 90-luvulla). Tähän samaan kategoriaan kuuluvat barbit sekä pojilla pikkuautot ja legot. Yhteisleikit kuten kirkonrotta voisi kuulua myös tähän ryhmään.
Ne voidaan kategorisoida samaan ryhmään helposti niiden herättämien mielleyhtymien vuoksi. Pallopelit ja voimistelu ovat eri asioita, ne herättävät erilaisia assosiaatioita, ne mielletään taito- ja urheilulajeiksi. Niistä on tehty vakavastiotettuja kilpailulajeja. Niitä on siksi ihan ok harrastaa aina pikkulapsesta teini-ikään ja jopa aikuiseksi asti. Sen sijaan nämä ensin mainitut aktiviteetit eivät ole saaneet urheilun mainetta ja asemaa. Ne ovat saaneet maineen pienten lasten leikkeinä. Vaikka ne kuinka sisältäisivät liikuntaa, niin ne ovat silti leikkejä.
Ja kun aikuinen vielä leikkii, vaikka se olisi kuinka terveellä pohjalla, se nähdään erikoisena ilmiönä. Aikuisten oletetaan kasvaneen ikään, jossa muut asiat ruokkivat mielikuvitusta ja saavat iloa aikaan, kuin kepparit, barbit, action figuurit tai pikkuautot.
Jos haluat, voit alkaa brändätä keppariharrastuksesta vakavastiotettavaa urheilulajia; perustaa seuran ja hankkia sinne valmentajia ja järjestää kilpailuja, joissa on sponsoreita ja voittaja palkitaan. Tällaista kun olet jaksanut vääntää muutaman sukupolven verran, niin ehkä jonain päivänä, jos tarpeeksi moni alkaisi jakaa näkemyksesi, keppariharrastus otetaan vakavasti ja sitä harrastaville aikuisille ei naureskella.
Se ei tapahdu päivässä. Tsemppiä!
Onpa typerä viesti!
Miksi joissain urheilulajeissa pitäisi olla mukana lasten lelu? Pitäisikö kehittää myös muita "urheilulajeja", joissa mukana olisi joku lelu, vaikka nukke tai keppimopo?
Pallo, on lähes jokaisen lapsen ensimmäisiä leluja, eikö sen pitäisi tulla jopa äitiyspakkaukseen.
Entä mainitsemani nukke tai keppimopo, pitäisikö niidenkin olla urheiluvälineitä?
Vaikkapa kumisaapas voi olla urheiluväline, mikään keppihevonen ei voi olla, mikäli se on vain rekvisiittaa, kuten se tässä harrastuksessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa ap!
Keppihevonen yhdistetään pieniin tyttöihin, koska historiallisesti pienet tytöt ovat niillä leikkineet (myös minä ja siskoni 90-luvulla). Tähän samaan kategoriaan kuuluvat barbit sekä pojilla pikkuautot ja legot. Yhteisleikit kuten kirkonrotta voisi kuulua myös tähän ryhmään.
Ne voidaan kategorisoida samaan ryhmään helposti niiden herättämien mielleyhtymien vuoksi. Pallopelit ja voimistelu ovat eri asioita, ne herättävät erilaisia assosiaatioita, ne mielletään taito- ja urheilulajeiksi. Niistä on tehty vakavastiotettuja kilpailulajeja. Niitä on siksi ihan ok harrastaa aina pikkulapsesta teini-ikään ja jopa aikuiseksi asti. Sen sijaan nämä ensin mainitut aktiviteetit eivät ole saaneet urheilun mainetta ja asemaa. Ne ovat saaneet maineen pienten lasten leikkeinä. Vaikka ne kuinka sisältäisivät liikuntaa, niin ne ovat silti leikkejä.
Ja kun aikuinen vielä leikkii, vaikka se olisi kuinka terveellä pohjalla, se nähdään erikoisena ilmiönä. Aikuisten oletetaan kasvaneen ikään, jossa muut asiat ruokkivat mielikuvitusta ja saavat iloa aikaan, kuin kepparit, barbit, action figuurit tai pikkuautot.
Jos haluat, voit alkaa brändätä keppariharrastuksesta vakavastiotettavaa urheilulajia; perustaa seuran ja hankkia sinne valmentajia ja järjestää kilpailuja, joissa on sponsoreita ja voittaja palkitaan. Tällaista kun olet jaksanut vääntää muutaman sukupolven verran, niin ehkä jonain päivänä, jos tarpeeksi moni alkaisi jakaa näkemyksesi, keppariharrastus otetaan vakavasti ja sitä harrastaville aikuisille ei naureskella.
Se ei tapahdu päivässä. Tsemppiä!
Onpa typerä viesti!
Miksi joissain urheilulajeissa pitäisi olla mukana lasten lelu? Pitäisikö kehittää myös muita "urheilulajeja", joissa mukana olisi joku lelu, vaikka nukke tai keppimopo?
Pallo, on lähes jokaisen lapsen ensimmäisiä leluja, eikö sen pitäisi tulla jopa äitiyspakkaukseen.
Entä mainitsemani nukke tai keppimopo, pitäisikö niidenkin olla urheiluvälineitä?
Vaikkapa kumisaapas voi olla urheiluväline, mikään keppihevonen ei voi olla, mikäli se on vain rekvisiittaa, kuten se tässä harrastuksessa on.
Totta, joku vain nyt yrittää väkisin tehdä lasten leikistä muka järkevää aikuisten harrastusta. Tietysti ymmärrettävää, kun sillä myydään mm. kalliita keppihevosia, valmennusta ja kilpailuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan fiksuksi harrastuksesi sanoisi kun aikuiset leikkii lasten leikkejä :D Enemmänkin liikuttavaksi. Miksi teillä on niin surkea itsetunto?
Minusta se kertoo ennemminkin hyvästä itsetunnosta, jos pystyy leikkimään lasten leikkejä aikuisena
Jos kehitysvammaisen henkilön kehityksellinen ikä on muutaman vuoden ikäisen tasoa vastaavaksi, ovat hänen kiinnostuksen kohteensa tietysti asioita, joista vastaavan ikäiset pikkulapset ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kepparit ja lastenohjelmat yms. ovat mielenkiinnon ja keskustelun aiheita. Aikuisille suunnattuja asioita on vaikea ymmärtää eivätkä ne siksi ole myöskään kiinnostavia.
Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on. Toivoisin suvaitsevaisuutta, ja annetaan näiden henkisesti lapsen tasolla olevien harrastaa lasten leikkejä, ei ketään voi pakottaa aikuiseksi.
No toki asiaa voi katsoa vammaisuus-linssin läpi, eteenkin silloin, jos henkilö itse ei ymmärrä miksi asia voi olla muiden mielestä lapsellista tai outoa. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos ihminen harrastaa keppihevosia ihan vaan koska se tuo hänelle iloa, ja tekee sitä, vaikka tietää joidenkin katsovan kieroon, niin kyseessä voi silloin olla hyvä itsetunto.
Ei kukaan normaali terve aikuinen saa siitä mitään lisää harrastukseen, että hyppii esteiden yli keppi jalkovälissä. Tuollaiset mielikuvitusleikit kuuluvat lapsuuteen, mutta jotkut jäävät kehityksessä lapsen tasolle. Harva aikuinen on niin jälkeenjäänyt, että kyseinen harrastus kiinnostaisi. Entäpä, jos jätettäisiin se lasten lelu pois, ja rataa kehitettäisiin vaativammaksi mitä se tuossa lasten leikissä on?
Mitä mielikuvitusta siihen tarvii, jos piettää keppiä jalkojen välissä ja loikkii esteitä? Ei taida tuon homman edellytys olla se, että jotenkin kuvittelis sen oikeaks ykssarviseks joka vaan liihottelee esteiden yli...
Veikkaan, että moni keppariharrastajista on tehny sitä nuoresta lähtien. Siinä on sitten tultu paremmaksi, ikää tulee lisää ja tuo tekeminen voi silti olla yhtä hauskaa. Ja siinä voi silti kehittää itseään eteenpäin, tulla paremmaksi. Joten miksi se pitäis lopettaa? Olisko mielestäsi vaikka 15 vuotta sellainen yläikäraja, jonka jälkeen sitä ei vaan voi enää harrastaa, jos haluaa olla "normaali ja terve"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan fiksuksi harrastuksesi sanoisi kun aikuiset leikkii lasten leikkejä :D Enemmänkin liikuttavaksi. Miksi teillä on niin surkea itsetunto?
Minusta se kertoo ennemminkin hyvästä itsetunnosta, jos pystyy leikkimään lasten leikkejä aikuisena
Jos kehitysvammaisen henkilön kehityksellinen ikä on muutaman vuoden ikäisen tasoa vastaavaksi, ovat hänen kiinnostuksen kohteensa tietysti asioita, joista vastaavan ikäiset pikkulapset ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kepparit ja lastenohjelmat yms. ovat mielenkiinnon ja keskustelun aiheita. Aikuisille suunnattuja asioita on vaikea ymmärtää eivätkä ne siksi ole myöskään kiinnostavia.
Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on. Toivoisin suvaitsevaisuutta, ja annetaan näiden henkisesti lapsen tasolla olevien harrastaa lasten leikkejä, ei ketään voi pakottaa aikuiseksi.
No toki asiaa voi katsoa vammaisuus-linssin läpi, eteenkin silloin, jos henkilö itse ei ymmärrä miksi asia voi olla muiden mielestä lapsellista tai outoa. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos ihminen harrastaa keppihevosia ihan vaan koska se tuo hänelle iloa, ja tekee sitä, vaikka tietää joidenkin katsovan kieroon, niin kyseessä voi silloin olla hyvä itsetunto.
Ei kukaan normaali terve aikuinen saa siitä mitään lisää harrastukseen, että hyppii esteiden yli keppi jalkovälissä. Tuollaiset mielikuvitusleikit kuuluvat lapsuuteen, mutta jotkut jäävät kehityksessä lapsen tasolle. Harva aikuinen on niin jälkeenjäänyt, että kyseinen harrastus kiinnostaisi. Entäpä, jos jätettäisiin se lasten lelu pois, ja rataa kehitettäisiin vaativammaksi mitä se tuossa lasten leikissä on?
Mitä mielikuvitusta siihen tarvii, jos piettää keppiä jalkojen välissä ja loikkii esteitä? Ei taida tuon homman edellytys olla se, että jotenkin kuvittelis sen oikeaks ykssarviseks joka vaan liihottelee esteiden yli...
Veikkaan, että moni keppariharrastajista on tehny sitä nuoresta lähtien. Siinä on sitten tultu paremmaksi, ikää tulee lisää ja tuo tekeminen voi silti olla yhtä hauskaa. Ja siinä voi silti kehittää itseään eteenpäin, tulla paremmaksi. Joten miksi se pitäis lopettaa? Olisko mielestäsi vaikka 15 vuotta sellainen yläikäraja, jonka jälkeen sitä ei vaan voi enää harrastaa, jos haluaa olla "normaali ja terve"?
Kirjoititko ihan vakavissaan tuon viestin? Et kai oikeasti kuvittele, että joku normaali ja terve tarvitsee kepin jalkojen väliin hyppiäkseen esteiden yli? Kyllä se kertoo kehitystasosta, tuskin sinäkään kuljet enään nuken kanssa, kuten jotkut lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan fiksuksi harrastuksesi sanoisi kun aikuiset leikkii lasten leikkejä :D Enemmänkin liikuttavaksi. Miksi teillä on niin surkea itsetunto?
Minusta se kertoo ennemminkin hyvästä itsetunnosta, jos pystyy leikkimään lasten leikkejä aikuisena
Jos kehitysvammaisen henkilön kehityksellinen ikä on muutaman vuoden ikäisen tasoa vastaavaksi, ovat hänen kiinnostuksen kohteensa tietysti asioita, joista vastaavan ikäiset pikkulapset ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kepparit ja lastenohjelmat yms. ovat mielenkiinnon ja keskustelun aiheita. Aikuisille suunnattuja asioita on vaikea ymmärtää eivätkä ne siksi ole myöskään kiinnostavia.
Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on. Toivoisin suvaitsevaisuutta, ja annetaan näiden henkisesti lapsen tasolla olevien harrastaa lasten leikkejä, ei ketään voi pakottaa aikuiseksi.
No toki asiaa voi katsoa vammaisuus-linssin läpi, eteenkin silloin, jos henkilö itse ei ymmärrä miksi asia voi olla muiden mielestä lapsellista tai outoa. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos ihminen harrastaa keppihevosia ihan vaan koska se tuo hänelle iloa, ja tekee sitä, vaikka tietää joidenkin katsovan kieroon, niin kyseessä voi silloin olla hyvä itsetunto.
Ei kukaan normaali terve aikuinen saa siitä mitään lisää harrastukseen, että hyppii esteiden yli keppi jalkovälissä. Tuollaiset mielikuvitusleikit kuuluvat lapsuuteen, mutta jotkut jäävät kehityksessä lapsen tasolle. Harva aikuinen on niin jälkeenjäänyt, että kyseinen harrastus kiinnostaisi. Entäpä, jos jätettäisiin se lasten lelu pois, ja rataa kehitettäisiin vaativammaksi mitä se tuossa lasten leikissä on?
Mitä mielikuvitusta siihen tarvii, jos piettää keppiä jalkojen välissä ja loikkii esteitä? Ei taida tuon homman edellytys olla se, että jotenkin kuvittelis sen oikeaks ykssarviseks joka vaan liihottelee esteiden yli...
Veikkaan, että moni keppariharrastajista on tehny sitä nuoresta lähtien. Siinä on sitten tultu paremmaksi, ikää tulee lisää ja tuo tekeminen voi silti olla yhtä hauskaa. Ja siinä voi silti kehittää itseään eteenpäin, tulla paremmaksi. Joten miksi se pitäis lopettaa? Olisko mielestäsi vaikka 15 vuotta sellainen yläikäraja, jonka jälkeen sitä ei vaan voi enää harrastaa, jos haluaa olla "normaali ja terve"?
Miksi pitäisi esittää "normaalia ja tervettä", jos ei ole? Jos joku on lapsen tasolla, ja haluaa leikkiä keppihevosella, ei kai se ketään haittaa.
Miksi 40-55v miehet eivät harrasta keppihevosia kerrostalon sisäpihalla ja lenkkipolulla? Keppi haruksiin ja menox. Miksi se on naisten ja tyttöjen harrastus vain. Leijulautaa ei ole vähään aikaan näkynyt. Yksipyöräinen oli, polkupyörät ja skuutit.
Nuorukaiset hölkkäävät helteessä hikisenä ilman hattua, aurinko osuu suoraan päähän. Toisaalta jos on tarpeeksi monta piik. on kai parempi etteivät keski-ikäiset juokse liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi 40-55v miehet eivät harrasta keppihevosia kerrostalon sisäpihalla ja lenkkipolulla? Keppi haruksiin ja menox. Miksi se on naisten ja tyttöjen harrastus vain. Leijulautaa ei ole vähään aikaan näkynyt. Yksipyöräinen oli, polkupyörät ja skuutit.
Nuorukaiset hölkkäävät helteessä hikisenä ilman hattua, aurinko osuu suoraan päähän. Toisaalta jos on tarpeeksi monta piik. on kai parempi etteivät keski-ikäiset juokse liikoja.
Eikö harrasta, onpa kummallista😜 Harrastaako edes pikku pojat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 40-55v miehet eivät harrasta keppihevosia kerrostalon sisäpihalla ja lenkkipolulla? Keppi haruksiin ja menox. Miksi se on naisten ja tyttöjen harrastus vain. Leijulautaa ei ole vähään aikaan näkynyt. Yksipyöräinen oli, polkupyörät ja skuutit.
Nuorukaiset hölkkäävät helteessä hikisenä ilman hattua, aurinko osuu suoraan päähän. Toisaalta jos on tarpeeksi monta piik. on kai parempi etteivät keski-ikäiset juokse liikoja.
Eikö harrasta, onpa kummallista😜 Harrastaako edes pikku pojat?
Juu. Miehiä kuule nyt odotetaan ulos keppihevosen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi 40-55v miehet eivät harrasta keppihevosia kerrostalon sisäpihalla ja lenkkipolulla? Keppi haruksiin ja menox. Miksi se on naisten ja tyttöjen harrastus vain. Leijulautaa ei ole vähään aikaan näkynyt. Yksipyöräinen oli, polkupyörät ja skuutit.
Nuorukaiset hölkkäävät helteessä hikisenä ilman hattua, aurinko osuu suoraan päähän. Toisaalta jos on tarpeeksi monta piik. on kai parempi etteivät keski-ikäiset juokse liikoja.
Luulenpa, että juuri 40-55v miehet harrastavat eniten keppihevosia, ihailevathan he autoja, joiden merkissä on hevonen (Ferrari, Porsche, Ford Mustang).
Vierailija kirjoitti:
Naapurin 15v tekee todella hienoja keppihevosia itse, pihalla olevat esteet ovat yli metrin korkeudessa ja niistä hän loikkii yli keppihevosen kanssa ylväästi.
Ei voi kuin ihailla.
Mahtaa olla idioottimaisen näköistä. Kaikenlaisen syndroomat ovat kyllä tainneet yleistyä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 40-55v miehet eivät harrasta keppihevosia kerrostalon sisäpihalla ja lenkkipolulla? Keppi haruksiin ja menox. Miksi se on naisten ja tyttöjen harrastus vain. Leijulautaa ei ole vähään aikaan näkynyt. Yksipyöräinen oli, polkupyörät ja skuutit.
Nuorukaiset hölkkäävät helteessä hikisenä ilman hattua, aurinko osuu suoraan päähän. Toisaalta jos on tarpeeksi monta piik. on kai parempi etteivät keski-ikäiset juokse liikoja.
Luulenpa, että juuri 40-55v miehet harrastavat eniten keppihevosia, ihailevathan he autoja, joiden merkissä on hevonen (Ferrari, Porsche, Ford Mustang).
Auto on "miehen" heppikevonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan fiksuksi harrastuksesi sanoisi kun aikuiset leikkii lasten leikkejä :D Enemmänkin liikuttavaksi. Miksi teillä on niin surkea itsetunto?
Minusta se kertoo ennemminkin hyvästä itsetunnosta, jos pystyy leikkimään lasten leikkejä aikuisena
Jos kehitysvammaisen henkilön kehityksellinen ikä on muutaman vuoden ikäisen tasoa vastaavaksi, ovat hänen kiinnostuksen kohteensa tietysti asioita, joista vastaavan ikäiset pikkulapset ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kepparit ja lastenohjelmat yms. ovat mielenkiinnon ja keskustelun aiheita. Aikuisille suunnattuja asioita on vaikea ymmärtää eivätkä ne siksi ole myöskään kiinnostavia.
Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on. Toivoisin suvaitsevaisuutta, ja annetaan näiden henkisesti lapsen tasolla olevien harrastaa lasten leikkejä, ei ketään voi pakottaa aikuiseksi.
No toki asiaa voi katsoa vammaisuus-linssin läpi, eteenkin silloin, jos henkilö itse ei ymmärrä miksi asia voi olla muiden mielestä lapsellista tai outoa. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos ihminen harrastaa keppihevosia ihan vaan koska se tuo hänelle iloa, ja tekee sitä, vaikka tietää joidenkin katsovan kieroon, niin kyseessä voi silloin olla hyvä itsetunto.
Ei kukaan normaali terve aikuinen saa siitä mitään lisää harrastukseen, että hyppii esteiden yli keppi jalkovälissä. Tuollaiset mielikuvitusleikit kuuluvat lapsuuteen, mutta jotkut jäävät kehityksessä lapsen tasolle. Harva aikuinen on niin jälkeenjäänyt, että kyseinen harrastus kiinnostaisi. Entäpä, jos jätettäisiin se lasten lelu pois, ja rataa kehitettäisiin vaativammaksi mitä se tuossa lasten leikissä on?
Mitä mielikuvitusta siihen tarvii, jos piettää keppiä jalkojen välissä ja loikkii esteitä? Ei taida tuon homman edellytys olla se, että jotenkin kuvittelis sen oikeaks ykssarviseks joka vaan liihottelee esteiden yli...
Veikkaan, että moni keppariharrastajista on tehny sitä nuoresta lähtien. Siinä on sitten tultu paremmaksi, ikää tulee lisää ja tuo tekeminen voi silti olla yhtä hauskaa. Ja siinä voi silti kehittää itseään eteenpäin, tulla paremmaksi. Joten miksi se pitäis lopettaa? Olisko mielestäsi vaikka 15 vuotta sellainen yläikäraja, jonka jälkeen sitä ei vaan voi enää harrastaa, jos haluaa olla "normaali ja terve"?
Kirjoititko ihan vakavissaan tuon viestin? Et kai oikeasti kuvittele, että joku normaali ja terve tarvitsee kepin jalkojen väliin hyppiäkseen esteiden yli? Kyllä se kertoo kehitystasosta, tuskin sinäkään kuljet enään nuken kanssa, kuten jotkut lapset!
Eli siis niitten esteratojen laukaten loikkimisessa ei ole silleen mitään, vaan se, että samanaikaisesti pidellään keppiä mukana on se juttu joka madaltaa kehitystason?
Loistava aihe, kun herättää mielipiteitä ja näkemyksiä. Mahtava nähdä miten helpolla jotku kategorisoi ja tekee oletuksia toisen sisäisestä maailmasta.
Ja kyllä, tavallaan vakavissani kirjoitin tuon viestin, vaikken silleen tosissaan tänne mitään kirjoitakkaan. Otan vaan näkökulman, jonka kautta lähden keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan fiksuksi harrastuksesi sanoisi kun aikuiset leikkii lasten leikkejä :D Enemmänkin liikuttavaksi. Miksi teillä on niin surkea itsetunto?
Minusta se kertoo ennemminkin hyvästä itsetunnosta, jos pystyy leikkimään lasten leikkejä aikuisena
Jos kehitysvammaisen henkilön kehityksellinen ikä on muutaman vuoden ikäisen tasoa vastaavaksi, ovat hänen kiinnostuksen kohteensa tietysti asioita, joista vastaavan ikäiset pikkulapset ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kepparit ja lastenohjelmat yms. ovat mielenkiinnon ja keskustelun aiheita. Aikuisille suunnattuja asioita on vaikea ymmärtää eivätkä ne siksi ole myöskään kiinnostavia.
Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on. Toivoisin suvaitsevaisuutta, ja annetaan näiden henkisesti lapsen tasolla olevien harrastaa lasten leikkejä, ei ketään voi pakottaa aikuiseksi.
No toki asiaa voi katsoa vammaisuus-linssin läpi, eteenkin silloin, jos henkilö itse ei ymmärrä miksi asia voi olla muiden mielestä lapsellista tai outoa. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos ihminen harrastaa keppihevosia ihan vaan koska se tuo hänelle iloa, ja tekee sitä, vaikka tietää joidenkin katsovan kieroon, niin kyseessä voi silloin olla hyvä itsetunto.
Ei kukaan normaali terve aikuinen saa siitä mitään lisää harrastukseen, että hyppii esteiden yli keppi jalkovälissä. Tuollaiset mielikuvitusleikit kuuluvat lapsuuteen, mutta jotkut jäävät kehityksessä lapsen tasolle. Harva aikuinen on niin jälkeenjäänyt, että kyseinen harrastus kiinnostaisi. Entäpä, jos jätettäisiin se lasten lelu pois, ja rataa kehitettäisiin vaativammaksi mitä se tuossa lasten leikissä on?
Mitä mielikuvitusta siihen tarvii, jos piettää keppiä jalkojen välissä ja loikkii esteitä? Ei taida tuon homman edellytys olla se, että jotenkin kuvittelis sen oikeaks ykssarviseks joka vaan liihottelee esteiden yli...
Veikkaan, että moni keppariharrastajista on tehny sitä nuoresta lähtien. Siinä on sitten tultu paremmaksi, ikää tulee lisää ja tuo tekeminen voi silti olla yhtä hauskaa. Ja siinä voi silti kehittää itseään eteenpäin, tulla paremmaksi. Joten miksi se pitäis lopettaa? Olisko mielestäsi vaikka 15 vuotta sellainen yläikäraja, jonka jälkeen sitä ei vaan voi enää harrastaa, jos haluaa olla "normaali ja terve"?
Kirjoititko ihan vakavissaan tuon viestin? Et kai oikeasti kuvittele, että joku normaali ja terve tarvitsee kepin jalkojen väliin hyppiäkseen esteiden yli? Kyllä se kertoo kehitystasosta, tuskin sinäkään kuljet enään nuken kanssa, kuten jotkut lapset!
Eli siis niitten esteratojen laukaten loikkimisessa ei ole silleen mitään, vaan se, että samanaikaisesti pidellään keppiä mukana on se juttu joka madaltaa kehitystason?
Loistava aihe, kun herättää mielipiteitä ja näkemyksiä. Mahtava nähdä miten helpolla jotku kategorisoi ja tekee oletuksia toisen sisäisestä maailmasta.
Ja kyllä, tavallaan vakavissani kirjoitin tuon viestin, vaikken silleen tosissaan tänne mitään kirjoitakkaan. Otan vaan näkökulman, jonka kautta lähden keskustelemaan.
On tietyt syyt, miksi lapsia kiinnostaa leikkiä jotain tiettyä leikkiä. Keppihevosissa kiinnostaa juuri ne keppihevoset, ja se että saa esittää ratsastajaa/hevosta. Katso vaikka kun lapsi leikkii, niin ymmärrät asian. Tämä liittyy juuri siihen tiettyyn henkiseen kehitystasoon, kepparileikit eivät kiinnosta tämän henkisen ikätason ylittäneitä. Tästä syystä lasten leikit alkavat tuntua lapsellista, eikä nuorta/aikuista kiinnosta leikkiä enää niitä.
Esim. kehitysvammainen henkilön voi olla kehitykselliseltä iältään muutaman vuoden ikäisen tasolla, kehityksellinen ikä vaihtelee muutenkin yksilöllisesti. Tästä syystä jotkut saattavat leikkiä muita vanhempina nukeilla tai keppihevosilla.
Vastaus aloittajalle; koska toi pelleily on noloa, säälittävää ja myötähäpeää aiheuttavaa. Jättäkää " harrastus" lapsille. Ei yksikään täysipäinen aikuinen edes pimeässä yksin tuollaiseen ryhdy.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tuollaiseen törmännyt. Omilla lapsilla (8 ja 11) on kummallakin keppihevoset ja leikkivät niillä mielellään. Meillä on pihassakin erillinen rata keppihevosleikkejä varten.
Niin, 8 ja 11. Tuon ikäisille onkin vielä ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan fiksuksi harrastuksesi sanoisi kun aikuiset leikkii lasten leikkejä :D Enemmänkin liikuttavaksi. Miksi teillä on niin surkea itsetunto?
Minusta se kertoo ennemminkin hyvästä itsetunnosta, jos pystyy leikkimään lasten leikkejä aikuisena
Jos kehitysvammaisen henkilön kehityksellinen ikä on muutaman vuoden ikäisen tasoa vastaavaksi, ovat hänen kiinnostuksen kohteensa tietysti asioita, joista vastaavan ikäiset pikkulapset ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kepparit ja lastenohjelmat yms. ovat mielenkiinnon ja keskustelun aiheita. Aikuisille suunnattuja asioita on vaikea ymmärtää eivätkä ne siksi ole myöskään kiinnostavia.
Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on. Toivoisin suvaitsevaisuutta, ja annetaan näiden henkisesti lapsen tasolla olevien harrastaa lasten leikkejä, ei ketään voi pakottaa aikuiseksi.
No toki asiaa voi katsoa vammaisuus-linssin läpi, eteenkin silloin, jos henkilö itse ei ymmärrä miksi asia voi olla muiden mielestä lapsellista tai outoa. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos ihminen harrastaa keppihevosia ihan vaan koska se tuo hänelle iloa, ja tekee sitä, vaikka tietää joidenkin katsovan kieroon, niin kyseessä voi silloin olla hyvä itsetunto.
Ei kukaan normaali terve aikuinen saa siitä mitään lisää harrastukseen, että hyppii esteiden yli keppi jalkovälissä. Tuollaiset mielikuvitusleikit kuuluvat lapsuuteen, mutta jotkut jäävät kehityksessä lapsen tasolle. Harva aikuinen on niin jälkeenjäänyt, että kyseinen harrastus kiinnostaisi. Entäpä, jos jätettäisiin se lasten lelu pois, ja rataa kehitettäisiin vaativammaksi mitä se tuossa lasten leikissä on?
Mitä mielikuvitusta siihen tarvii, jos piettää keppiä jalkojen välissä ja loikkii esteitä? Ei taida tuon homman edellytys olla se, että jotenkin kuvittelis sen oikeaks ykssarviseks joka vaan liihottelee esteiden yli...
Veikkaan, että moni keppariharrastajista on tehny sitä nuoresta lähtien. Siinä on sitten tultu paremmaksi, ikää tulee lisää ja tuo tekeminen voi silti olla yhtä hauskaa. Ja siinä voi silti kehittää itseään eteenpäin, tulla paremmaksi. Joten miksi se pitäis lopettaa? Olisko mielestäsi vaikka 15 vuotta sellainen yläikäraja, jonka jälkeen sitä ei vaan voi enää harrastaa, jos haluaa olla "normaali ja terve"?
Kirjoititko ihan vakavissaan tuon viestin? Et kai oikeasti kuvittele, että joku normaali ja terve tarvitsee kepin jalkojen väliin hyppiäkseen esteiden yli? Kyllä se kertoo kehitystasosta, tuskin sinäkään kuljet enään nuken kanssa, kuten jotkut lapset!
Eli siis niitten esteratojen laukaten loikkimisessa ei ole silleen mitään, vaan se, että samanaikaisesti pidellään keppiä mukana on se juttu joka madaltaa kehitystason?
Loistava aihe, kun herättää mielipiteitä ja näkemyksiä. Mahtava nähdä miten helpolla jotku kategorisoi ja tekee oletuksia toisen sisäisestä maailmasta.
Ja kyllä, tavallaan vakavissani kirjoitin tuon viestin, vaikken silleen tosissaan tänne mitään kirjoitakkaan. Otan vaan näkökulman, jonka kautta lähden keskustelemaan.
On tietyt syyt, miksi lapsia kiinnostaa leikkiä jotain tiettyä leikkiä. Keppihevosissa kiinnostaa juuri ne keppihevoset, ja se että saa esittää ratsastajaa/hevosta. Katso vaikka kun lapsi leikkii, niin ymmärrät asian. Tämä liittyy juuri siihen tiettyyn henkiseen kehitystasoon, kepparileikit eivät kiinnosta tämän henkisen ikätason ylittäneitä. Tästä syystä lasten leikit alkavat tuntua lapsellista, eikä nuorta/aikuista kiinnosta leikkiä enää niitä.
Esim. kehitysvammainen henkilön voi olla kehitykselliseltä iältään muutaman vuoden ikäisen tasolla, kehityksellinen ikä vaihtelee muutenkin yksilöllisesti. Tästä syystä jotkut saattavat leikkiä muita vanhempina nukeilla tai keppihevosilla.
Vaikka välineenä on lelu, niin ei se automaattisesti tee koko hommasta leikkimistä. Leikkiminen tapahtuu ihmisen sisällä, joten et voi mitenkään sanoa varmaksi, että aikuiset keppihevostelijay leikkivät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan fiksuksi harrastuksesi sanoisi kun aikuiset leikkii lasten leikkejä :D Enemmänkin liikuttavaksi. Miksi teillä on niin surkea itsetunto?
Minusta se kertoo ennemminkin hyvästä itsetunnosta, jos pystyy leikkimään lasten leikkejä aikuisena
Jos kehitysvammaisen henkilön kehityksellinen ikä on muutaman vuoden ikäisen tasoa vastaavaksi, ovat hänen kiinnostuksen kohteensa tietysti asioita, joista vastaavan ikäiset pikkulapset ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi kepparit ja lastenohjelmat yms. ovat mielenkiinnon ja keskustelun aiheita. Aikuisille suunnattuja asioita on vaikea ymmärtää eivätkä ne siksi ole myöskään kiinnostavia.
Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on. Toivoisin suvaitsevaisuutta, ja annetaan näiden henkisesti lapsen tasolla olevien harrastaa lasten leikkejä, ei ketään voi pakottaa aikuiseksi.
No toki asiaa voi katsoa vammaisuus-linssin läpi, eteenkin silloin, jos henkilö itse ei ymmärrä miksi asia voi olla muiden mielestä lapsellista tai outoa. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos ihminen harrastaa keppihevosia ihan vaan koska se tuo hänelle iloa, ja tekee sitä, vaikka tietää joidenkin katsovan kieroon, niin kyseessä voi silloin olla hyvä itsetunto.
Ei kukaan normaali terve aikuinen saa siitä mitään lisää harrastukseen, että hyppii esteiden yli keppi jalkovälissä. Tuollaiset mielikuvitusleikit kuuluvat lapsuuteen, mutta jotkut jäävät kehityksessä lapsen tasolle. Harva aikuinen on niin jälkeenjäänyt, että kyseinen harrastus kiinnostaisi. Entäpä, jos jätettäisiin se lasten lelu pois, ja rataa kehitettäisiin vaativammaksi mitä se tuossa lasten leikissä on?
Mitä mielikuvitusta siihen tarvii, jos piettää keppiä jalkojen välissä ja loikkii esteitä? Ei taida tuon homman edellytys olla se, että jotenkin kuvittelis sen oikeaks ykssarviseks joka vaan liihottelee esteiden yli...
Veikkaan, että moni keppariharrastajista on tehny sitä nuoresta lähtien. Siinä on sitten tultu paremmaksi, ikää tulee lisää ja tuo tekeminen voi silti olla yhtä hauskaa. Ja siinä voi silti kehittää itseään eteenpäin, tulla paremmaksi. Joten miksi se pitäis lopettaa? Olisko mielestäsi vaikka 15 vuotta sellainen yläikäraja, jonka jälkeen sitä ei vaan voi enää harrastaa, jos haluaa olla "normaali ja terve"?
Kirjoititko ihan vakavissaan tuon viestin? Et kai oikeasti kuvittele, että joku normaali ja terve tarvitsee kepin jalkojen väliin hyppiäkseen esteiden yli? Kyllä se kertoo kehitystasosta, tuskin sinäkään kuljet enään nuken kanssa, kuten jotkut lapset!
Eli siis niitten esteratojen laukaten loikkimisessa ei ole silleen mitään, vaan se, että samanaikaisesti pidellään keppiä mukana on se juttu joka madaltaa kehitystason?
Loistava aihe, kun herättää mielipiteitä ja näkemyksiä. Mahtava nähdä miten helpolla jotku kategorisoi ja tekee oletuksia toisen sisäisestä maailmasta.
Ja kyllä, tavallaan vakavissani kirjoitin tuon viestin, vaikken silleen tosissaan tänne mitään kirjoitakkaan. Otan vaan näkökulman, jonka kautta lähden keskustelemaan.
On tietyt syyt, miksi lapsia kiinnostaa leikkiä jotain tiettyä leikkiä. Keppihevosissa kiinnostaa juuri ne keppihevoset, ja se että saa esittää ratsastajaa/hevosta. Katso vaikka kun lapsi leikkii, niin ymmärrät asian. Tämä liittyy juuri siihen tiettyyn henkiseen kehitystasoon, kepparileikit eivät kiinnosta tämän henkisen ikätason ylittäneitä. Tästä syystä lasten leikit alkavat tuntua lapsellista, eikä nuorta/aikuista kiinnosta leikkiä enää niitä.
Esim. kehitysvammainen henkilön voi olla kehitykselliseltä iältään muutaman vuoden ikäisen tasolla, kehityksellinen ikä vaihtelee muutenkin yksilöllisesti. Tästä syystä jotkut saattavat leikkiä muita vanhempina nukeilla tai keppihevosilla.
Vaikka välineenä on lelu, niin ei se automaattisesti tee koko hommasta leikkimistä. Leikkiminen tapahtuu ihmisen sisällä, joten et voi mitenkään sanoa varmaksi, että aikuiset keppihevostelijay leikkivät
Kirjoitin jo monta viestiä aiemmin, miksi kehitystasoltaan lapsen tasolla olevan on vaikea ymmärtää tätä asiaa. Näyttää se olevan vaikeaa sinullekin, taidat olla itse yksi keppariharrastakista. Alla lainaus aiemmasta viestistäni:
"Aikuinen ihminen, joka leikkii keppihevosilla, herättää helposti kummastusta tai huvittuneisuutta ympäristössä. Kehitysvammainen kehitystasoltaan lapsen tasolla oleva ihminen voi kyllä oppia, että keppihevoselle leikkiminen ei ole aikuiselle sopivaa, mutta hänen voi olla vaikea ymmärtää miksi näin on."
Pikkutytöt leikkii keppihevosilla. Pikkupojat lelutraktoreilla. Tai tietysti toisinpäin tai miten vaan. Isompana ratsastetaan oikeilla hepoilla ja ajetaan oikeita koneita. Jos näin ei käy, jokin kehityksessä on mennyt pieleen ja jäänyt lapsen tasolle.
Pallo, on lähes jokaisen lapsen ensimmäisiä leluja, eikö sen pitäisi tulla jopa äitiyspakkaukseen.