Lue keskustelun säännöt.
Miehen työ viemässä häntä vuodeksi tai kahdeksi Yhdysvaltoihin. Perhe mukaan vai ei?
18.08.2023 |
Haluaisitko itse lähteä? Lapsia meillä on kolme, iältään 8, 12 ja 14. Oma työni on perus liukuhihnatyötä, jonka jättäisin mielelläni taakseni, mutta lapsia mietin. Ja sitä, että mitä tehdä meidän talolle ja miten siellä olisi varaa asua yhtä kivasti kuin nyt asutaan.
Kaupunki jossa työkohde on, on pienehkö perusamerikkailainen kaupunki länsiosassa Yhdysvaltoja. Talojen hinnat ja vuokrahinnat kuitenkin melko korkeita.
Kommentit (243)
Mistä olet saanut käsityksen että mies edes on ottamassa/haluamassa teidät mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla pisti silmään kommentti että ette pysty kustantamaan lapsia huippuyliopistoihin. Jos miehesi tienaa keskituloisesti ja sinä joudut olemaan kotiäitinä niin en lähtisi jenkkeihin koko perheen kanssa. Lapset jo sen verran isoja että heillä omat kuviot kotimaassa ja joutuisivat niistä pois useaksi vuodeksi. Sitten tulisivat taas takaisin tänne kun kaikki ovat jo menneet eteenpäin ja heillä on omat kuvionsa. Eli lapset joutuisivat ensin pois tutuista kuvioista, sitten muutamaksi vuodeksi uuteen paikkaan josta pian taas muutetaan pois. Lapsille olisi parempi vaihtoehto esim. vaihtarivuosi lukioiässä. Sinuna miettisin uudestaan muuttoa jenkkeihin jos miehellä ei ole tosi hyvät tulot, duuni joka kattaa kaikkien vakuutukset, koulunkäynnit jne. Mitä jos miehesi duuni meneekin alta jos tulee uusi pandemia tms. Sitten olette jumissa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdette niin lapsille selkeästi tiedoksi, että Suomi on paljon turvallisempi maa asua.
Uteliaisuudesta. Miksi sitä, että Suomi on turvallisempi saati paljon turvallsiempi maa, kuin Yhdysvallat pitäisi korostaa? - Omiin korviin tuollaisen asian korostamine ja alleviivaaminen on yleisesti typerää (, vaikka se pitäsi paikkansa) ja vielä typerämpää, jos tai kun harkitaan ja pohditaan koko perheenä muuttamista Yhdysvaltoihin.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä sama provo:D
Provvo tai ei niin totuus on, että vuosittain on niin meitä sinkkuja kuin perheellsiä jotka miettivät ja harkitsevat muutamista koko perheenä tai vain niin, että yksi perheestä muuttaa johonkin päin maailmaa.
Itse olen muuttanut aikanaan maailmalle, Suomen rajojen ulkopuolelle. Tullut takaisin ja muuttanut uudemman kerran tullakseni "taas" takaisin. - Aika näyttää muutanko vielä joskus; ja jos muutan, niin tulekon takaisin.
Tämä palsta on siinä mielessä muuttamista harkitsevien puolella, että täällä voi anonyymisti yrittää kysellä ja phdiskella asiaa ja saada uuusia näkökulmia hyvässä (ja pahassa).
Maailma on nyt paljon pienempi paikka kuin vaikka omien vanhempieni ollessa itseni ikäinen. Silti edelleen maailma saattaa yllättää ja tuoda eteen jotain jota ei ikimaailmassa osannut kuvitella. Vaikka ei aina sitä varten tarvitse muuttaa ulkomaille.
Osalle ajatus muutosta kotipaikkakunnan ulkopuolelle on ni-in iso askel, ettei sitäkään haluta edes ajatella syystä tai toisesta, enkä nyt tarkoita, että muuttaminen itsessään olisi aina itsensä arvoista. - Mutta uteliaisuus ja halu nähdä ja kokea ovat, ainakin tehneet omasta elämästäni itselleni kiinnostavampaa. - Vaikka en tiedä, miten tai kuinka kokisin nyt, ellen olisi ikinä lähtenyt; tai tullut takaisin.
Sinkkumies
Ehdottomasti koko kööri lähdette! Hyvää kieliharjoitusta lapsille, joka palvelee tulevaisuudessa. Täällä eletään kerran, joten nyt on mahdollisuus tehdä jotakin aivan uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin mukaan!
Talo vuokralle ja kohti uutta. Lukio ei ole mikään ongelma. Sen voi alottaa etälukiossa ihan suomeksi ja jatkaa siellä joko loppuun tai siirtyy sitten myöhemmin tavalliseen lukioon, jos Suomeen tulo viivästyy.
Mitä etua tuosta muutoksesta on? Lapset näkevät paljon. Kielitaito kasvaa loistavaksi vuodessa-kahdessa. Tulee uusia ystäviä ja näkökantoja. Perhe pysyy yhdessä. Oletettavasti parisuhde vain vahvistuu.
Huonoa en keksi muuta, kuin koti-ikävän, mutta toisaalta se on vaan pari vuotta. Ja etäyhteydet toimivat.
Ensin lasten pitäisi jättää täällä asuvat ystävät. Sitten saa uusia. Muutaman vuoden päästä nekin pitää jättää. Kyllä tuollaisen nyt 8-vuotiaan elämässä se olisi aikamoista. Toisaalta lapset sopeutuu. En vaan itse halunnut oman lapsen elämää mullistaa muutaman vuoden välein. Kielitaitoa kun on saanut hankittua ihan muutenkin.
Toisten muki on aina puolityhjä.
Voisi taas ajatella näinkin:
8v sai hyvät ystävät Suomesta. Yhteyttä on kiva pitää ja lapsista se on ihanaa. Uusia ystäviä tulee toisesta maasta ja sekin on mahtavaa! Kun palataan Suomeen, on vanhat ystävät vastassa ja uusia tulee. Sinne toiseen maahan jäi ystävät, jotka ovat ehkä ikuisia ja heidän kanssaan kielitaito pysyy loistavana loppuiän etäyhteyksien avulla.
Näinkin voi käydä. Mutta moniko meistä pitää yhteyttä lapsuudenkavereihin, jotka muuttivat pois?
Meillä oli ystäväperhe, joka elää liikkuvaista elämää. Ihania ihmisiä, kaipaan heitä. Ystävyydestä ei vaan meinaa tulla mitään, kun vähän väliä osoite ja maa muuttuu. Yritettiin puolin ja toisin nähdä lomilla, mutta eihän se pidemmän päälle toiminut. Me emme halua aina suunnitella lomaa muiden mukaan ja heillä taas on Suomen lomilla kalenteri aivan turvoksissa, kun kaikki haluaa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Perhe mukaan
Onko lapsilta kysytty mielipidettä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti koko kööri lähdette! Hyvää kieliharjoitusta lapsille, joka palvelee tulevaisuudessa. Täällä eletään kerran, joten nyt on mahdollisuus tehdä jotakin aivan uutta.
Miten perustelisit lapsille sen että ette lähtisi vaikka lapset haluaisivat ?
Suomalaista koulua ei ole pakko käydä ns marssijärjestyksessä, Suomessa voi päästä ylioppilaaksi jopa eläkeiässä.
Ehdottomasti koko perhe mukaan. Ainutlaatuinen tilaisuus avartaa maailmankuvaa (joka tämänkin palstan kommenteista päätellen olisi monelle todella tarpeen), hankkia kielitaitoa ja tutustua uusiin ihmisiin sekä ympäristöön.
Ja todennäköisesti miehen työnantaja maksaa kyllä aika paljon kuluja -vaatikaa!
Olen itse tehnyt sen jo monta kertaa enkä koskaan katunut, päinvastoin. Ensimmäisellä kerralla vauvaikäisen kanssa, toisella kerralla 2- ja 5-vuotiaiden kanssa, kolmannella kerralla 7-, 10- ja 13-vuotiaiden kanssa, neljännellä kerralla pari vuotta myöhemmin (ja sille tielle jäimme). Kaikki on sujunut aina loistavasti ja tätä nykyä jo aikuisilla lapsilla on hyviä ystäviä ympäri maailmaa. Jälkikäteen olemme jutelleet lastemme kanssa, miten he ovat tämän kokeneet eikä yhdelläkään ole ollut pahaa sanottavaa. Päinvastoin nuorimmainen on kiittänyt ääneen sitä, että on päässyt pois Suomesta seurattuaan sikäläisten ystäviensä elämää.
Alkuun elimme expatti-elämää ja muiden kokeneiden expattien kanssa jutellessamme kävi ilmi, että lähes kaikki olivat sitä mieltä, että 6 kk on maksimi, mikä perheelle on hyväksi olla erossa, ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että lomat puolin ja toisin aloittaisivat uuden puolivuotiskauden.
Oma periaatteemme on aina ollut se maata vaihtaessamme, että sinne luodaan uusi, kunnollinen koti, eikä mitään väliaikaisratkaisua, joka koko ajan muistuttaa tilapäisyydestä. Ja uuden kielen opettelu aloitetaan heti ja tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei HEL-NYC voi tulla vastaamaan? We miss you.
Vierailija kirjoitti:
Kai se todellinen kysymys tässä on, kumpi on tärkeämpi, lasten kaveruussuhteet ja koulut yms. kahden vuoden aikana vai avioliiton pelastaminen.
Sehän on nimittäin selvää, että jos mies asuu kaksi vuotta toisella mantereella, se avioliitto on taputeltu.
Itse tunen (tai tiedän), jossa mies oli yli vuoden yksin toisessa maassa ja avioliitto kesti. Ja perheitä, jotka lähtivät yhdessä, mutta ero tuli silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se todellinen kysymys tässä on, kumpi on tärkeämpi, lasten kaveruussuhteet ja koulut yms. kahden vuoden aikana vai avioliiton pelastaminen.
Sehän on nimittäin selvää, että jos mies asuu kaksi vuotta toisella mantereella, se avioliitto on taputeltu.
Itse tunen (tai tiedän), jossa mies oli yli vuoden yksin toisessa maassa ja avioliitto kesti. Ja perheitä, jotka lähtivät yhdessä, mutta ero tuli silti.
Näin. Jos suhde on vahva ja hyvä, se kestää. Mutta jos on mitään säröjä, niin noin valtava elämänmuutos on liikaa. Tosin ero tulisi silloin ennemmin tai myöhemmin, mutta kuka haluaa erota vieraalla maaperällä ja vielä lapset mukana.
Vain ap itse tietää suhteensa tilan.
Ehdottomasti mukaan. Ja ajokortti oltava niin kyllä pärjää, kannattaa aina katsoa mitä sen uuden oven takana ettei jää harmittamaan kun jäi katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ei kannata lähteä mukaan. Mies on vihdoin saanut järjestettyä itselleen omaa aikaa uuden rakkaansa kanssa ja perhe vain häiritsisi kuhertelua.
Onnea ja siunausta miehelle uuteen suhteeseen!
Vai, että ihan työn takia menee? Onko itse ollut aktiivisesti järjestelemässä asiaa uutta elämäänsä silmällä pitäen?
Lähteekö miehen ystävätär mukaan työkomennukselle?
Mitä isä on mieltä? Haluaako hän perheensä mukaan. Ymmärtäisin kyllä mistä on kyse, jos ei yritä kovasti saada perhettään mukaan noin pitkäksi ajaksi. Ero mielessä jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdette niin lapsille selkeästi tiedoksi, että Suomi on paljon turvallisempi maa asua.
vain suomessa olen törmännyt bussipysäkillä uhkaaviin pultsareihin.
USA:ssa lapset eivät liiku yksin mihinkään ilman vanhempaa. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.
Taas tämä sama provo:D